Juhlien jälkeen (rope)

[sumufani]

Makeasti haukotellen Senju päätti jatkaa vielä hetken verran matkaa, sillä Nunolle tehty mökki ei ollut niin järin kaukana. Lähinnä hän oli utelias kuinka hänen uuden ystävänsä ensimmäinen yö oli uudessa kodissa sujunut ja orava edelleen päänsä päällä Koga lähti etenemään päättämäänsä sijaintia kohti. Kiihdyttäen vauhtiaan orava laskeutui pikipään olkapäälle ja tarrassi kynsillään nuorukaisen takkiin. Laholatva katsoi hieman kummastuneena mitä T.K puuhasi, mutta oravan silmät olivat kiinni ja suorastaan huokui ilosta kiitos vauhdin huuman. Naurahtaen Senju silitti ystäväänsä hieman ja antoi itselleen luvan myös nauttia tästä matkasta täysin voimin. Suunnatessaan kohti ylempiä oksia Koga suojasi jäsillään T.k:ta ja loikkasi latvojen yläpuolelle. Nuoren miehen suusta karkasi innostunut ja iloinen huudahdus vapauden puolesta. Suojaten pientä eläintä jälleen käsillään alas tullessaan Koga tarttui ensimmäiseen sopivaan oksaan käsillään ja pyörähti kevyesti oksan päälle. Matka oli mennyt nopeammin, mitä hän oli arvellut sillä hänen tekemänsä mökki oli jo näkö matkan päässä.

Päästyään perille Senju laskeutui kevyin askelin mökin eteen ja hetken verran huhuili Nunoa. Tällä kertaa hän ei mennyt muitta mutkitta sisälle katsomaan nukkuiko mies vielä vaan totesi että oli ehkä viisainta odottaa. Pikku miäs oli selvästi ulkona tekemässä jotain ja pikipää loikkasi takasin oksille viettämään aikaansa. Hän asettui mukavasti vatsalleen oksalle ja laittoi kätensä päänsä alle toimittamaan tyynyn virkaa. Sen jälkeen hän asetti vasemman jalkapöydän oksalle ja oikean jalan vasemman päälle. Asento oli hänelle varsin mukava ja tähän sopi vaikka torkahtaa odotellessa. T.K asettui Senjun selän päälle kuin pitääkseen vahtia sillä välin kun toinen lepäsi. Uudelleen naurahtaen pikipää mietti, että toisen ei olisi pakko viettää aikaa hänen kanssaan enää.
’’Herätä miut jos joku tuloo T.K.’’
Koga sanoi taas lähinnä itselleen, sillä hän ei voinut luottaa että orava ymmärtäisi hänen puhettaan. Kuitenkin hän ummisti silmäsnä hetkeksi, sillä Nunolla saattoi kestää tovi ennekuin tulisi takaisin ja pienet päiväunet eivät haittaisi lyhyen yön jälkeen.

[Cross]

Oksien keräämisen keskeyttänyt Nuno katsoi hieman hämmästyneenä Kageroa, joka alkoi yllättäin puhua jostain huoneesta ja lämmön järjästämisestä jotenkin muuten kuin oksia polttamalla. Hänellä ei käynyt mielessäkään ettei kunoichi olisi tiennyt hänen edellisenä yönä lahjaksi saamastaan pikku mökistä, saati että olisi itse enää muistanut omistavansa jonkinlaisen pikku huoneen kylän alla olevista tunneleista, joka oli osoitettu hänelle majapaikaksi ensikertaa kylään saavuttuaan. ''Huone? Ei se kyl paljoo isompi oo...'' Päätään kädessään olevalla risulla raapiva pikkumies kysyi kummastuneena, alkaen samalla taas katsella ympärilleen ja ihmetellä missä oikein mahtoi olla.
''Mis myö oikei ollaa?'' Hetken aikaa ympärilleen jälleen pälyillyt Ningyou päätti lopulta kysyä Ichirikiltä, uskoen tällä olevan jonkinlainen käsitys asiasta, sillä niin tällä yleensä tuntui olevan. Tain niin hän ainakin sillähetkellä arveli, muistamatta juurikaan niitä lukuisia kertoja kun tämä oli tuntunut olevan täysin kujalla ilmiselvältä ainakin hänestä itsestään tuntuvien asioiden suhteen.

[Southpaw]

Nunon vastauksesta ja hämmentyneestä äänensävystä, ei ollut vaikea päätellä, että tämä ei tainnut sittenkään tarkoittaa maanalaisissa käytävissä sijaitsevaa huonetta, kuten Kagero oli aluksi olettanut. Tosin vastaus ei tehnyt kunoichia yhtään viisaammaksi sen suhteen, mistä mökistä pikkumies sitten mahtoi puhua. Ehkä tämä oli omin päin vallannut jonkun maan pinnalla sijaitsevista, hylätyistä ja ränsistyneen näköisistä taloista itselleen? Silloin polttopuiden keräys ja mökin lämmitys ainakin kävisi järkeen. Kageron ajatukset kuitenkin katkesivat pian siihen, että Nuno kysyi missä he olivat. Hetken verran Kagero katsoi vuoroin ylärinteeseen ja vuoroin alarinteeseen, miettien mitä Nunolle oli parasta vastata. Jos tämä oli eksynyt tänne metsään niin kenties hänen olisi parasta johdattaa mies jonnekin mistä tämä osaisi eteenpäin itse?
"Jos vien sinut sinne kuumille lähteille missä olimme eilen, niin luuletko osaavasi sieltä kulkea sen... mökin luokse?" Kagero kysyi lopulta ja osoitti lopulta ylärinteeseen päin. Koska hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta Nunon mökin sijainnista, olisi luultavasti parasta antaa pikkumiehen johdattaa hänet sinne, jotta hän tietäisi jatkossa mistä etsiä Nunoa, jos tämä ol päätöksensä tehnyt asuinpaikkansa suhteen.
Jos Kagero olisi osannut aavistaa, että Miki saattaisi myös olla kuumilla lähteillä kylpemässä, kunoichi olisi luultavasti lähteiden sijaan ehdottanut Nunon viemistä Käärmeen silmän edustalle. Nyt konohalainen joutuisi kuitenkin jo toistamiseen yllätetyksi samoilla lähteillä.

[sumufani]

Vaikka Senju makasikin erittäin mukavasti valitsemallaan oksalla ja katsellessaan Nunolle tekemäänsä mökkiä hän ei vain saanut unen päästä kiinni. Viime yö pyöri hänen mielessään ja eritoten suudelma Mikin kanssa. Vetäen huppua paremmin kasvojensa peitoksi laholatva tunsi oravan liikkuvan aika ajoin hänen selkänsä päällä pitämässä vahtia sillä välin kun hän yritti levätä. Omalla tavallaan suloista ja hetken oravan puuhia miettityään hän huomasi ajatusten edelleen eksyvän Mikiin. He kuuluivat samaan tiimiin niin ennen kaikkea hän halusi säilyttää ystävyyden, mutta samalla hän halusi ja ei halunnut Mikiä tämän lähemmäs. Jos tuntemattomien menetys oli ottanut jo koville niin kuinka rikki hän olisi, jos hänelle läheinen henkilö kuolisi? Kylmä väristys kulki Kogan selkää myöten ja yksinäinen kyynel hänen poskeaan pitkin.
’’Melkosen säälittävää tää. Pelkät aatokset saa miusta otteen.’’
Likimain itkuisella äänellä Senju mutisi itsekseen ja pyyhki kyyneleen hihallaan pois.

Aikansa ratoksi ja harhauttaakseen itseään Senju kosketti alempaa oksaa sormellaan ja kokeili kuinka hän voisi muuttaa puussa olevaa nesteen kuljetus järjestelmää. Se kuitenkin koostui lukemattomista putkista likimain ihmis kehon veri suonien tavoin, sillä jatkuva veden virtaus ja ravinteiden kuljetus tapahtui niitä pitkin. Pienen pieni viilto kunailla oksan ja viillon lähi tuntumasta hän alkoi johtaa sormallaan chakraansa puuhun eri tahdeissa ja voimakkuuksilla. Välillä mahlaa virtasi vuolaasti ja välillä viilto näytti kuivuneelta ja likimain kuolleelta. Lopulta hän peitti viillon kämmelellään ja auttoi puuta muodostomaan uuden kaarna kerroksen. Hän oli onnistunut miltei turhan helposti tässä eikä se ollut auttanut saamaan ajatuksia pois Mikistä.