Juhlien jälkeen (rope)

[sumufani]

Makeasti haukotellen Senju päätti jatkaa vielä hetken verran matkaa, sillä Nunolle tehty mökki ei ollut niin järin kaukana. Lähinnä hän oli utelias kuinka hänen uuden ystävänsä ensimmäinen yö oli uudessa kodissa sujunut ja orava edelleen päänsä päällä Koga lähti etenemään päättämäänsä sijaintia kohti. Kiihdyttäen vauhtiaan orava laskeutui pikipään olkapäälle ja tarrassi kynsillään nuorukaisen takkiin. Laholatva katsoi hieman kummastuneena mitä T.K puuhasi, mutta oravan silmät olivat kiinni ja suorastaan huokui ilosta kiitos vauhdin huuman. Naurahtaen Senju silitti ystäväänsä hieman ja antoi itselleen luvan myös nauttia tästä matkasta täysin voimin. Suunnatessaan kohti ylempiä oksia Koga suojasi jäsillään T.k:ta ja loikkasi latvojen yläpuolelle. Nuoren miehen suusta karkasi innostunut ja iloinen huudahdus vapauden puolesta. Suojaten pientä eläintä jälleen käsillään alas tullessaan Koga tarttui ensimmäiseen sopivaan oksaan käsillään ja pyörähti kevyesti oksan päälle. Matka oli mennyt nopeammin, mitä hän oli arvellut sillä hänen tekemänsä mökki oli jo näkö matkan päässä.

Päästyään perille Senju laskeutui kevyin askelin mökin eteen ja hetken verran huhuili Nunoa. Tällä kertaa hän ei mennyt muitta mutkitta sisälle katsomaan nukkuiko mies vielä vaan totesi että oli ehkä viisainta odottaa. Pikku miäs oli selvästi ulkona tekemässä jotain ja pikipää loikkasi takasin oksille viettämään aikaansa. Hän asettui mukavasti vatsalleen oksalle ja laittoi kätensä päänsä alle toimittamaan tyynyn virkaa. Sen jälkeen hän asetti vasemman jalkapöydän oksalle ja oikean jalan vasemman päälle. Asento oli hänelle varsin mukava ja tähän sopi vaikka torkahtaa odotellessa. T.K asettui Senjun selän päälle kuin pitääkseen vahtia sillä välin kun toinen lepäsi. Uudelleen naurahtaen pikipää mietti, että toisen ei olisi pakko viettää aikaa hänen kanssaan enää.
’’Herätä miut jos joku tuloo T.K.’’
Koga sanoi taas lähinnä itselleen, sillä hän ei voinut luottaa että orava ymmärtäisi hänen puhettaan. Kuitenkin hän ummisti silmäsnä hetkeksi, sillä Nunolla saattoi kestää tovi ennekuin tulisi takaisin ja pienet päiväunet eivät haittaisi lyhyen yön jälkeen.

[Cross]

Oksien keräämisen keskeyttänyt Nuno katsoi hieman hämmästyneenä Kageroa, joka alkoi yllättäin puhua jostain huoneesta ja lämmön järjästämisestä jotenkin muuten kuin oksia polttamalla. Hänellä ei käynyt mielessäkään ettei kunoichi olisi tiennyt hänen edellisenä yönä lahjaksi saamastaan pikku mökistä, saati että olisi itse enää muistanut omistavansa jonkinlaisen pikku huoneen kylän alla olevista tunneleista, joka oli osoitettu hänelle majapaikaksi ensikertaa kylään saavuttuaan. ''Huone? Ei se kyl paljoo isompi oo...'' Päätään kädessään olevalla risulla raapiva pikkumies kysyi kummastuneena, alkaen samalla taas katsella ympärilleen ja ihmetellä missä oikein mahtoi olla.
''Mis myö oikei ollaa?'' Hetken aikaa ympärilleen jälleen pälyillyt Ningyou päätti lopulta kysyä Ichirikiltä, uskoen tällä olevan jonkinlainen käsitys asiasta, sillä niin tällä yleensä tuntui olevan. Tain niin hän ainakin sillähetkellä arveli, muistamatta juurikaan niitä lukuisia kertoja kun tämä oli tuntunut olevan täysin kujalla ilmiselvältä ainakin hänestä itsestään tuntuvien asioiden suhteen.

[Southpaw]

Nunon vastauksesta ja hämmentyneestä äänensävystä, ei ollut vaikea päätellä, että tämä ei tainnut sittenkään tarkoittaa maanalaisissa käytävissä sijaitsevaa huonetta, kuten Kagero oli aluksi olettanut. Tosin vastaus ei tehnyt kunoichia yhtään viisaammaksi sen suhteen, mistä mökistä pikkumies sitten mahtoi puhua. Ehkä tämä oli omin päin vallannut jonkun maan pinnalla sijaitsevista, hylätyistä ja ränsistyneen näköisistä taloista itselleen? Silloin polttopuiden keräys ja mökin lämmitys ainakin kävisi järkeen. Kageron ajatukset kuitenkin katkesivat pian siihen, että Nuno kysyi missä he olivat. Hetken verran Kagero katsoi vuoroin ylärinteeseen ja vuoroin alarinteeseen, miettien mitä Nunolle oli parasta vastata. Jos tämä oli eksynyt tänne metsään niin kenties hänen olisi parasta johdattaa mies jonnekin mistä tämä osaisi eteenpäin itse?
"Jos vien sinut sinne kuumille lähteille missä olimme eilen, niin luuletko osaavasi sieltä kulkea sen... mökin luokse?" Kagero kysyi lopulta ja osoitti lopulta ylärinteeseen päin. Koska hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta Nunon mökin sijainnista, olisi luultavasti parasta antaa pikkumiehen johdattaa hänet sinne, jotta hän tietäisi jatkossa mistä etsiä Nunoa, jos tämä ol päätöksensä tehnyt asuinpaikkansa suhteen.
Jos Kagero olisi osannut aavistaa, että Miki saattaisi myös olla kuumilla lähteillä kylpemässä, kunoichi olisi luultavasti lähteiden sijaan ehdottanut Nunon viemistä Käärmeen silmän edustalle. Nyt konohalainen joutuisi kuitenkin jo toistamiseen yllätetyksi samoilla lähteillä.

[sumufani]

Vaikka Senju makasikin erittäin mukavasti valitsemallaan oksalla ja katsellessaan Nunolle tekemäänsä mökkiä hän ei vain saanut unen päästä kiinni. Viime yö pyöri hänen mielessään ja eritoten suudelma Mikin kanssa. Vetäen huppua paremmin kasvojensa peitoksi laholatva tunsi oravan liikkuvan aika ajoin hänen selkänsä päällä pitämässä vahtia sillä välin kun hän yritti levätä. Omalla tavallaan suloista ja hetken oravan puuhia miettityään hän huomasi ajatusten edelleen eksyvän Mikiin. He kuuluivat samaan tiimiin niin ennen kaikkea hän halusi säilyttää ystävyyden, mutta samalla hän halusi ja ei halunnut Mikiä tämän lähemmäs. Jos tuntemattomien menetys oli ottanut jo koville niin kuinka rikki hän olisi, jos hänelle läheinen henkilö kuolisi? Kylmä väristys kulki Kogan selkää myöten ja yksinäinen kyynel hänen poskeaan pitkin.
’’Melkosen säälittävää tää. Pelkät aatokset saa miusta otteen.’’
Likimain itkuisella äänellä Senju mutisi itsekseen ja pyyhki kyyneleen hihallaan pois.

Aikansa ratoksi ja harhauttaakseen itseään Senju kosketti alempaa oksaa sormellaan ja kokeili kuinka hän voisi muuttaa puussa olevaa nesteen kuljetus järjestelmää. Se kuitenkin koostui lukemattomista putkista likimain ihmis kehon veri suonien tavoin, sillä jatkuva veden virtaus ja ravinteiden kuljetus tapahtui niitä pitkin. Pienen pieni viilto kunailla oksan ja viillon lähi tuntumasta hän alkoi johtaa sormallaan chakraansa puuhun eri tahdeissa ja voimakkuuksilla. Välillä mahlaa virtasi vuolaasti ja välillä viilto näytti kuivuneelta ja likimain kuolleelta. Lopulta hän peitti viillon kämmelellään ja auttoi puuta muodostomaan uuden kaarna kerroksen. Hän oli onnistunut miltei turhan helposti tässä eikä se ollut auttanut saamaan ajatuksia pois Mikistä.

[Cross]

Ympärilleen hetken aikaa mietteliäänä katselleen Kageron lopulta kysyessä Nunolta löytäisikö hän kylän laidalla olevilta kuumilta lähteiltä mökilleen syttyi hukkapätkän silmiin innostunut kiilto ja päätä innokkaasti tämä vastasi kysymykseen myöntävästi, alkaen samantien hoputtaa kunoichia näyttämään suuntaan. Sillä vaikka he eivät nytkään olleet kovin kaukana tuosta paikasta oli ajatuksistaan harhautunut ryysyläinen onnistunut jotenkin kadottamaan käsityksensä sijainnistaan, uskoen kuitenkin heti ehdotuksen kuullessaan että löytäisi tuosta tutusta paikasta uuden asumuksensa. Senpä takia hän lähtikin innokkaassti astelemaan oppaanaan toimivan naisen perään, pysähtyen aina toisinaan poimimaan vielä yhden risun tai kepin selässään olevaan jo ennestäänkin suurehkoon nippuun ja edellä kulkeva äänenmaalainen sai varmasti olla tarkkana ettei tämä olisi eksynyt seurastaan, lähtemällä harhailemaan uudestaan metsään aina uusien näkemiensä risujen perässä.

Samoihin aikoihin kuumille lähteille saapunut Miki asteli ränsistyneen entisen majatalon terassilla, kuulostellen ympäristöään ja yritti saada selville oliko täällä yksin vai ei. Sillä häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tulla uudelleen yllätetyksi kesken kylvyn, vaikka edellisellä kerralla se ehkä olikin ollut aivan paikallaan. Sakean sumun sekaan tähystävä tyttö ei kuullut pienintäkään inahdusta lähteiden päällä leijailevan sakean udun keskeltä, mutta ei siitä huolimatta ollut vieläkään valmis alkamaan riisuutumaan ja pulahtamaan nauttimaan lämpimästä vedestä. Sen sijaan hän pääti tehdä pienen kierroksen lähteiden keskellä, lähinnä vain varmistuakseen omasta rauhastaan.
Lähteiden keskellä asteleva Sarutobi alkoi juuri olla varma siitä että saisi peseytyä kaikessa rauhassa omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, kun hän oli kuulevinaan jotain vaimeaa ääntä jostain lähistöltä. Havainto sai hänet valpastumaan välittömästi ja yrittämään kuulla tuota hetken aijemmin huomionsa kiinnittänyttä ääntä uudelleen. Ikävä kyllä mitään ei kuitenkaan kuulunut, mikä tuntui otsaansa rypitävästä tytöstä hieman oudolta ja saikin siksi hänet päättämään kokeilla tekniikkaa mitä oli viime aikoina harjotellut ahkerasti. Käsimerkit huolellisesti muodostava tulenmaalainen keräsi chakraansa sormenpäihinsä oppimateriaalinaan olleen käärön ohjeiden mukaisesti, ennen kuin polvistui maahan ohjaten kasaamansa sormenpäistään siihen ja jäi hengitystä pidätellen odottamaan.
Miki kerkesi jo alkaa epäillä jonkin epäonnistuneen tekniikassa, mutta sitten hän tunsi pienen chakransa voimistaman värähdyksen sormenpäissään. Tunne sai leveän innostuksen hymyn nousemaan nuoren kunoichin kasvoilleen, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun hän todella oli varma onnistuneensa tekniikassaan. Värähdys ei ollut kovinkaan voimakas, eikä se kertonut kovinkaan paljoa tytölle, mutta ainakin se oli nyt varma ettei hän ollut kuullut omiaan aijemmin. Keskittyen tuntemaansa värähdykseen tulenmaalainen yritti muistella kääröön kirjoitettuja ohjeita, kyetäkseen saamaan selville kuka tai mikä värähdyksen oli aiheuttanut, miten kaukana tämä oli tai missä suunnassa tämä edes oli. Se ei kuitenkaan käynyt mitenkään helposti ja hän tunsikin hikipisaroiden alkavan valua pitkin kasvojaan, samalla kun aijempi hymy muuttui keskittyneeksi mutristukseksi.
Lopulta Sarutobi alkoi kuitenkin olla varma että kyse oli luultavasti useammasta kuin yhdestä väristysten aiheuttajasta ja että nämä lähestyivät jostain majatalon toiselta puolelta, tai niin hän ainakin arveli. Tosin se saattoi johtua myös siitä että hän alkoi jo kuulla vaimeita askelia siltä suunnalta, sekä rauhallisen oloista keskustelua, jonka aiheuttajat vaikuttivat epäilyttävän tutuilta. Tajutessaan sen tulenmaalainen lopetti välittömästi tekniikkansa ja harkitsi lähtevänsä menemään, epäillen halusiko tällähetkellä tavata kumpaakaan niistä kahdesta joiden äänet epäili kuulevansa. Hetken aikaa harkittuaan huultaan pureva tyttö päätti kuitenkin jäädä, sillä joutuisi luultavasti ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan tutun äänenmaalais kaksikon uudestaan ja sen takia olisikin melkein se ja sama repäistä tuo laastari samantien.

Samaan aikaan kapeaa umpeen kasvanutta polkua raskaine kantamuksineen Kageron perässä kipuava Nuno pisti merkille maassa olevat tuoreet jäljet, jotka näyttivät menneet vain yhteen suuntaan. Hän ei maininnut asiasta edellä menneelle kunoichille, sillä arveli tämän olevan käärmeissään siitä että ryysyläinen oli hetken aijemmin kaatumisellaan hidastanut heidän etenemistään. Sillä hukkapätkän selässään kantama risunippu oli päässyt leviämään ja pakottanut heidän pysähtymään kasaamaan sen uudestaan, minkä jälkeen äänenmaalainen oli jälleen jatkanut matkaa tarmokkain nopein askelin sanaakaan sanomatta. Senpä takia tämän perässä asteleva pikku shinobi pitikin nöyrästi suunsa supussa, vaikka huomasikin ihmettelevänsä maassa olevia jälkiä koko ajan enemmän ja enemmän. Kyse ei ollut siitä että ne nyt sattuivat menemään mäkeä ylös, mutta eivät kuitenkaan näyttäneet tulevan alas, mikä luultavasti tarkoitti sitä että he tulisivat törmäämään johonkuhun kuumille lähteille päästyään. Ennemminkin hänen huomionsa kiinnitti juuri itse nuo jäljet ylipäätään ja juurikin se kuinka selvän, sekä ehjän kuvion ne tehnyt jalkine jätti. Se tuntui jotenkin erikoiselta, sillä läheskään kaikilla täkäläisillä ei ollut enää tuollaisia jälkiä jättäviä jalkineita ja niilläkin joilla oli olisi niiden pohjien luullut olevan jo huomattavasti kuluneemmat. Sillä tuon kaltaisia jälkiä ei jättänyt kuin ninjojen suosimat sandaalit ja huomattava osa Akumankin alaisista oli jo joutunut vaihtamaan paljon yksinkertaisempaa tekoa oleviin ruoko sandaaleihin, jättäen pehmeän kumipohjan omaavat modernit shinobi jalkineet vain kylän eliittiin kuuluville jäsenille.

[Southpaw]

Pikkumiehen kasvoille syntyvä innostunut ilme sai Kageronkin hymyilemään ja niinpä tämä nyökäytti päätään kohti ylärinnettä ja lähti sitten johdattamaan Nunoa oikeaan suuntaan. Sen sijaan, että olisi kuitenkaan pitänyt erityisemmin kiirettä, kunoichi sovitti kävelyvauhtinsa parhaansa mukaan yhteen Nunon kanssa, mikä osoittautui nopeasti hyväksi ratkaisuksi. Kiitos pikkumiehen hajamielisyyden, tämä pysähtyi aika ajoin keräämään lisää oksia kantamaansa nippuun, mikä hidasti heidän etenemistään siinä määrin, että lopulta Kagero tarjoutui ottamaan osan oksista kannettavakseen. Tämän lopulta olikin syynä Nunon kaatumiseen sillä tullessaan lähemmäs jotta voisi antaa osan risuista kunoichille, Nunon jalka osui johonkin ja tämä kaatui maahan sillä seurauksella että valtavan kokoinen risukasa levisi maahan heidän ympärilleen. Tahtomattaankin Kagero päästi raskaan huokauksen, enemmän kuitenkin siksi, että näiden oksien uudelleen keräämisessä kestäisi pieni ikuisuus, eikä siksi, että olisi ollut jotenkin erityisen vihainen Nunon kompuroinnista.
Mukisematta Kagero kuitenkin auttoi pikkumiestä keräämään oksat uudelleen, sitoen kuitenkin tällä kertaa osan niistä siistiksi nipuksi siiman avulla, niin että voisi edelleen auttaa kantamisessa kuten oli hetki sitten ehdottanut.

Lopulta oksien ollessa taas kasassa Nunon rihmojen avulla, ninjakaksikko lähti jatkamaan matkaansa. Toisin kuin ystävänsä Kagero ei kuitenkaan tullut kiinnittäneeksi huomiota maassa näkyviin jälkiin. Niinpä heidän lopulta kävellessään ränsistyneen majatalon ympäri sen takana oleville lähteille, tämä pysähtyi hetkeksi yllättyneenä aloilleen katseensa osuessa lähteille tulleeseen Mikiin. Muistikuvat edellisen illan tapahtumista muistuivat hetkessä mieleen ja lukuun ottamatta hänen kiireistä poistumistaan aivan lopussa, muistikuvat eivät olleet lopujen lopuksi kovinkaan epämiellyttäviä. Toisenlaisissa olosuhteissa hän olisi voinut jopa ehdottaa jatkamista siitä mihin he olivat jääneet, mutta juuri nyt Nunon ollessa paikalla ja ajatusten ollessa kirjeen lähettämisen vuoksi vielä osittain Akkissa, tämä vaihtoehto ei käynyt Kagerolla edes mielessä.
"Anteeksi... ei ollut tarkoitus yllättää tällä tavalla. Toivottavasti emme häirinneet pahasti?" Kagero katsoi parhaaksi pahoitella heidän äkillistä paikalle tuloaan, samalla kun silmäili nopeasti Mikiä. Mitä ilmeisimmin toinen oli tullut tänne kylpemään, mutta päätellen siitä, etteivät sen paremmin tämän hiukset kuin vaatteetkaan vaikuttaneet märiltä, Miki ei luultavasti ollut ehtinyt päästä lähteeseen vielä.

[sumufani]

Oksallaan maatessaan kaikessa rauhassa Senju jopa pohti kykenisikö hän luomaan mahlaa tai pihkaa ilman, että hän koko ajan olisi keräämässä sitä milloin mihinkin tarpeisiin. Asialla ei sinänsä ollut kiirettä ja hän keksisi tavan ennen pitkään, mutta pienet kokeet ajan tappamisen suhteen tuntuneet huonolle idealle. Miettiessään mahdollista tapaa muuntaa kehonsa nesteitä mahlaksi tai pihkaksi Senju antoi vasemman kätensä muodostua puiseksi ja kevyen narinan saattamana hän liikutteli sormiaan. Ääni muistutti puiden hankautumista toisiinsa ja hetkeäkään epäröimättä pikipää viilsi käteensä haavan kunailla. Jos tämä toimisi niin ennen pitkään hän kai oppisi tekemään tekniikan ilman haavoittamatta itseään, mutta nyt hän alkoi keskittyä tekemäänsä haavaan josta valui verta melkoisen vuolaasti. Johtaen chakraansa parannus mielessä haavan ympärille hyvin rauhallisesti veren vuoto alkoi hidastumaan ja Koga alkoi nähdä pihkan muodostumista haavan reunamille. Laholatva teki havaintoja muistiinsa kuinka pihka peitti koko haavan ja tuntui auttavan kehoa sulkemaan haavaa. Hikipisarat valuivat otsaa pitkin ja Senju tuntui lyhistyvän oksaansa varten miltei tyytyväisenä. Tätä pitäisi kehittää ja parannella sillä hän antoi kätensä palautua normaaliksi vaikka käden liikuttelusta olikin lähtenyt kotoisa ja turvallinen ääni hänen korviinsa se kuullosti hyvin omituiselle näinkin hiljaisessa metsässä. Suurin osa eläimistä oltiin kai metsästetty vähä lukuisiksi ja hyvä kun Senju kuuli ötököiden ääniä. Oli vaikea kuviteella yöllä ja päivällä olevan näin suuri ero, mutta uskottava se oli. Makeasti haukotellen Senju hieman kohensi asentoaan oksallaan ja antoi haavoittuneen kätensä valahtaa roikkumaan päänsä alta. Muutamaa veri pisaraa maassa lukuun ottamatta pikipään käsi ei enää vuotanut verta ja hiha peitti viillon käsivarressa. Hän ei valittanut ystävänsä odottelusta saati seläkänsä päällä tuntuvista oravan askelista vaan pidemmän päälle ne alkoivat tuntua hyvin rauhoittaville ja vihdoin hän vaipui kevyeen uneen varsin tyytyväisenä saavutukseensa lehtien suojaan piiloutuneena.

[Cross]

Vielä siinäkin vaiheessa kun risunippuja selässään kantava äänenmaalainen parivaljakko saapui majatalon luokse siellä seisova Miki harkitsi kerta toisensa jälkeen pysyisikö päätöksessään kohdata nämä, kunnes se sitten olikin jo myöhäistä ja hän yksinkertaisesti vain joutui vastaamaan yllättyneen näköisenä pysähtyneen Kageron tervehdykseen. Kunoichin näkeminen sai kevyen punan käväisemään hänen kasvoillaan, samalla kun edellis illan tapahtumat nousivat pikaisesti taas mieleen. Nopeasti tyttö kuitenkin pyrki työntämään nuo ajatukset johonkin mielensä syrjäiseen nurkkaan, haluamatta tehdä tilanteesta enää yhtään enemmän kiusallista itselleen.
''Eee... Ette te kyl tuollasel ryskämisel ketää onnistus yllättää...'' Hieman kurkkuaan selvittelemään joutuva Sarutobi vastasi, yrittäen saada pidettyä kasvoillaan mahdollisimman normaalin ilmeen. ''Ettekä te häirinny. Mä olinki oikeestaa jo lähössä.'' Hieman vaiovautuneelta vaikuttava tulenmaalainen jatkoi, vaikuttaen yrityksistään huolimatta siltä ettei oikein tiennyt kuinka toisen kunoichin seurassa olisi pitänyt olla ja juuri sen takia tämä myös mietti jatkuvasti mielessään miksei ollut vain häipynyt paikalta ajallaan, sen sijaan että oli ehdointahdoi jäänyt odottelemaan polulla ollutta shinobi kaksikkoa.
Sanojaan seuraten Miki oli jo aikeissa poistua paikalta enempiä selittelemättä, mutta jäi vielä hetkeksi, sillä ei mahtanut mitään uteliaisuudelle jonka äänenmaalaisten kantamukset saivat aikaan. Näiden tekemiset eivät tietenkään kuuluneet hänelle, eikä olisi varmaan ollut kovinkaan yllättävää jos paikalliset olisivat lämmittäneet rakennuksiaan talvella metsästä kerätyillä risuilla, mutta silti tytöstä tuntui hieman hassulta nähdä kylän sankareina aijemmin juhlittu kaksikko moisessa työssä. ''Tota... Mitä te muute touhuutte?'' Hän kysyi päätään hieman kallistaen, unohtaen hetken ajaksi aijemmin tuntemansa vaivautuneisuuden.

Edellään kulkenutta Kageroa majatalon rähjän taakse kuumille lähteille seurannut Nuno ei ollut oikeastaan yllättynyt Mikin tapaamisesta, sillä tämän jaloissa olevat sandaalit sopivat hyvin polulta löytyneisiin jälkiin. Sen enempää tämän paikalla olo ei kuitenkaan kiinnostanut pikkumiestä, eikä hän juuri siksi oikeastaan kiinnittänytkään huomiota kummankin kunoichin hieman erikoiseen käytökseen, mistä olisi varmasti ollut huomattavissa yhtä tai toista. Pikkumies ei myöskään näistä kahdesta poiketen uhrannut pienintäkään ajatusta edellis illan tapahtumille, tai siille miten oli löytänyt nämä kuumasta lähteestä toistensa ympärille kietoutuneina.
Sen sijaan Ningyouta kiinnosti paljon enemmän itse ränsistynyt rakennus jonka luona he seisoivat, sillä siinä riittäisi poltettavaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Tosin sitä varten pitäisi varmaan hankkia kirves tai saha, millä voisi pilkkoa rakenteita hieman pienemmiksi palasiksi mökille siirtämistä varten. Vasta tulenmaalaisen tytön kysymys havahdutti hänet aatoksistaan, saaden pikku ryysyläisen katseen kääntymään tämän suuntaan hieman hölmön näköinen ilme kasvoillaan, sillä piti asiaa aivan itsestään selvänä.