Katoksensuojissa edelleen istuvaa isäänsä epäilevän näköisenä katseleva Akkin teki mieli nauraa kuulemalleen väitteille, vaikka jollain oudolla tavalla uskoikin sen olevan totta. Pelkkä ajatuskin edes jonkinlaisesta kuoleman jälkeisestä elämästä tuntui hänestä uskomattomalta, siitäkin huolimatta että kykeni muistamaan taistelleensa vasta hetken aijemmin kahta henkiin herätettyä ruumista vastaan. Huolimatta siitä mitä oli itse kokenut ja mitä oli itse kuullut kaikkkien matkojensa aikana, tuntui ajatus ruumiin herättämisestä ja sen tajunnan palauttamisesta uskottavammalta, kuin jonkinlainen tietoisuuden säilyminen kuoleman jälkeen. Asiaa hyväksymistä ei auttanut myöskään yhtään se että juuri Onimaru kaikista mahdollisista henkilöistä oli ilmestynyt kertomaan tästä, sillä jos jotakuta niin tätä ei voinut pitää minään hengellisenä henkilönä ja sopivana johdattamaan jotakuta toista kuolemanjälkeiseen.
''Vainiin... Seuraavaksi varmaan sitten aijot kertoa miten minun pitäisi vain hyväksyä kaikki se mitä on tapahtunut, koska se oli osa jotain suurempaa yliluonnollista suunnitelmaa?'' Kulmiaan kohauttava Sanada kysyi vuorostaan pilkalliseen äänensävyyn, ottaen muutaman askeleen lähemmäs kuistilla istuvaa miestä ja astui myös itse suojaan sateelta. Mitä ikinä hän odottikaan saavansa vastaukseksi piippunsa huulilleen jälleen kohottaneelta arpiselta miekkamieheltä, ei se ollut lähelläkään sitä mitä tiedossa oli.
''Idiootti... Ja minä kun pidin sinua fiksuimpana teistä kolmesta.'' Sakean harmaan savupilven päin edessään olevan nuorukaisen kalpeita kasvoja puhaltava Onimaru vastasi leveästi koko teroitetun hammasrivistönsä leveydeltä virnuillen, reviten miltei nauramaan aikaan saamansa reagtion takia. Tämä oli osannut odottaa ettei nulikalla olisi mitään käsitystä mistä oli kysymys ja se näkyi myös tämän kasvoilta, vaikka otsa rypyssä eteen tuijottavan nuorukaisen ilmeestä saattoi johtua myös tämän kasvoille puhalletusta pilvestä.
''Ei siinä suunnitelmassa ollut mitään yliluonnollista... Vain puhdasta tarkkailua ja päättelyä, mihinkä kenen hyväänsä pitäisi kyetä.'' Omahyväisen rennon oloisesti taaksepäin nojautuva Tsuchigumo totesi, aivan kuin olisi puhunut jostain aivan itsestäänselvästä asiasta. Silti tämän keskustelukumppanina olevan Sanadan mietteliäiltä kasvoilta näkyi epätietoisuus. Tämä yritti selvästikkin keksiä mistä suunnitelmasta oli kyse, mutta ei kuitenkaan tuntunut ymmärtävän ettei monikaan asia ollut tapahtunut aivan niin sattuman varaisesti kuin olisi voinut ensin kuvitella. Läheskään kaikki ei ollut tietenkään miekkamiehen omaa työtä, mutta oli kuitenkin osa suurempaa suunnitelmaa.
''Suunnitelma? Ei... Edes sinä et tekisi sellaista...'' Otsa rypyssä edessään istuvaa isäänsä tuijottava Akki sanoi, tuntien kylmien väreiden kulkevan selkäänsä pitkin, saadessaan jonkinlaisen aavistuksen mistä suunnitelmasta oli kyse. Oli vaikea kuvitella että kukaan voisi suunnitella ennalta jotain vuossi sitten käynnistäneen tapahtumaketjun kaltaista, lukuunottamatta juuri Onimarua, jonka tämän poika tiesi olevan tarpeeksi häikäilemätön siihen. Tämä oli myös tarpeeksi kostonhimoinen ollakseen valmis tapattamaan satoja, vain voidakseen osoittaa olleensa oikeassa.
''Helvetti...'' Kalpea nuorimies huokaisi raskaasti, tuntien sapenmaun nousevan suuhunsa. Ilman edessään istuvan miehen pirullisen tyytyväistä hymyäkin olisi ollut vaikea hillitä itsensä, mutta silti jollain ihmeen konstilla hänen onnistui ainakin vielä olla hyökkäämättä tämän kimppuun. Se ei kuitenkaan tarkoittanut ettei Akkin kädet olisi puristuneet hitaasti nyrkkiin ja kasvoilta olisi paistanut vihansekainen syvä halveksintan, samalla kun polttava tunne tuntui valtaavan vain lisää alaa.
Mikään ei kuitenkaan näyttänyt pyyhkivän Tsuchigumon kasvoilla olevaa hilpeää ja tyytyväistä hymyä, joka näytti vain voimistuvan mitä lähempänä edessä oleva nuorukainen näytti olevan hallinnan menettämistä. Viirumaisen kapeiden silmiensä katseella tämän haastava arpinaama ei näyttänyt välittävän tuosta uhkasta, vaan kaatoi itselleen kaikessa rauhassa hieman juotavaa vierellään olevasta suuresta vaasista ja vei sen suulleen.
''Mitä eikö vieläkään reagtiota? Noh antaa olla sitten arkajalka...'' Vanhempi miekkamiehistä käkätti haastavaan sävyyn ennen juomansa sisään kaatamista, aivan kuin olisi ollut pettynyt siihen ettei kyennyt saamaan poikaansa menettämään malttiaan. ''Etkö ihmetellyt muka yhtään Juarezilta kuultuasi miksi keräsin kaikki vähänkään epäilystä herättävän väen alaisikseni?'' Puheenaihetta aivan kuin aijempaa paljastusta ei olisi edes tapahtunut vaihtava Onimaru kysyi heti saatuaan rinnassa mukavasti polttelevan suullisen sakea nielaistuksi alas, katsoen Akkia hieman toista silmäänsä kysyvästi raottaen.
''Eh?'' Itsensä hillitsemiseen kaikesta kuulemastaan huolimatta keskittynyt nuorukainen vastasi kysymyksen kuullessaan, ymmärtämättä ollenkaan heti mitä sillä haettiin takaa. Muistaessaan kuitenkin mitä oli kuullut isänsä entiselta ystävältä tämän paljastuttua todellisuudessa kirigakurelaiseksi, alkoi hän ymmärtää mistä ehkä oli kyse. Tämän paljastus ei silloin ollut vaikuttanut kovin suurelta uutiselta, sillä varsinkin ryhmän vanhempien jäsenten uskollisuus ryhmän johtajalle sekä kylälle itselleen oli aina ollut vähintään kyseenalainen ja se oli ollut aika lailla yleistä tietoa. Harva tiesi kuitenkaan Onimarun ottaneen aivan tarkoituksella vakoojiksi epäilemiään, tai tietämiään henkilöitä alaisuuteensa ja katsoneen ainaki osaksi näiden toimia läpi sormien. Silloin Akki oli arvellut sen johtuneen siitä että näitä oli käytetty virheellisen tiedon vuotamiseen, mutta olisiko kyse voinut olla jostain muustakin. Niin ainakin hän arveli, sillä muutoin isä ei olisi varmasti ottanut asiaa puheeksi.