Paardit ovat parhaat (rope)

Orochimarun kuoleman jälkeen Otogakuren pohjoinen osa on päätynyt Akuman haltuun. Pohjoisessa sijaitsee yksi Orochimarun vanhoista tukikohdista ja Akuma alaisineen käyttää tätä tukikohtaa päämajanaan. Pohjoisen alueella on useita enemmän tai vähemmän raunioituneita kyliä, sekä riisinviljelyyn käytettyjä pieniä peltoalueita.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6888Viesti Southpaw »

Mikin huomauttaessa ettei ollut tiennyt hänen kyvyistään ajatusten lukemisen suhteen, Kagero vilkaisi toista kunoichia olkansa yli, selkeästi hämillään, sillä ei ensin tajunnut mitä toinen oikein ajoi takaa. Tämän lopulta tarkentaessa, että oli ollut tarkoituskin kysyä oliko täällä mitään sopivaa paikkaa peseytymiseen, äänenmaalaisen silmiin syttyi oivaltava katse.
"Menen lähteille aina silloin tällöin... Paras aika mennä on näin yöllä kun siellä ei pitäisi olla muita", Kagero totesi olkapäitään kohauttaen, tietämättä mitä muutakaan vastata Mikille, jonka kuuli seuraavaksi huomauttavan siitä, millaiseen kuntoon paikka oli päässyt rapistumaan.
"Niin... mutta ehkä joku ottaa paikan hoitaakseen ja kunnostaa sen kunhan sota on ohi. En usko, että ketään ainakaan haittaisi", Kagero vastasi. Nainen oli tuskin saanut sanat suustaan kun hän kuitenkin tajusi kuinka absurdilta koko lause alkoi kuulostaa hänen korvissaan. Äänen maan sisällissota oli jatkunut lähestulkoon hänen syntymästään asti, joten olisiko todella edes mahdollista, että sota loppuisi ikinä? Tai että hän olisi ylipäätään elossa jos se päivä joskus koittaisi?

Lopulta Mikin saatua vaatteensa kuistille talteen ja tullessa hänen seurakseen veteen, Kagero sai kokea varsinaisen yllätyksen kun toinen kunoichi päätti ryhtyä tekemään jonkinlaista sovintoa ja pyysi anteeksi käytöstään tehtävän aikana ja sen jälkeen. Tuon kaltaiset anteeksipyynnöt olivat Kageron korviin niin harvinaisia, että hetken verran nainen joutui miettimään mitä oikein vastata tuohon. Lopulta tämä otti huikan pullostaan melkein kuin tyynnyttääkseen itseään ja saadakseen ajatuksensa järjestykseen sillä tavoin.
"Ei se mitään, ymmärrän kyllä. Taisi olla ensimmäinen kertasi kunnon taistelussa? Sodan osapuolena tarkoitan", Kagero sanoi viimein ja toivoi, että Miki ei ottaisi kysymystä vähättelynä tai jonkinlaisena haasteena. Kumpikin heistä tuntui loppujen lopuksi pitäneen toista jonkinlaisena kilpailijana.
"Tuntuvatko haavasi jo paremmalta?" Kagero vaihtoi sitten aihetta. Kun Miki tuntui yrittävän selkeästi saada heille hieman paremmat välit aikaan, Kagerosta tuntui, että hän ei ainakaan voinut jäädä huonommaksi. Koska hän ei kuitenkaan tiennyt seuralaisestaan kovinkaan paljoa muuta kuin tämän kyvyt, ainoaksi ystävällisyyttä osoittavaksi eleeksi jäi vain tiedustella tämän haavojen kuntoa.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6891Viesti Cross »

Toisin kuin Koga jolle pimeä näköä parantava aine oli uusi tuttavuus Nuno ei jakssanut innostua sekoituksensa vaikutuksesta, vaan totutteli kaikessa rauhassa sen silmissä aikaansaamaan poltteluun. Kokemuksesta hän tiesi tuo polttelu ei loppuisi ennen kuin aineen vaikutus alkaisi hiipua, joten oli vain paras tottua siihen ja yrittää olla pyyhkimättä jatkuvasti aineen ärsyttävän vaikutuksen takia vuotavia silmiä. Siinä istuessaan ja totutellessaan itseään vaikutukseen silmiään räpytellen hän pisti merkille tulenmaalais pojan vaatteissa kiipeilevän pikku oravan, jota tämä oli aijemmin tuntunut hyysäävän. Pikkumies ei ollut silloin vielä pistänyt elukkaa merkille, tai muutenkaan osoittanut kiinnostusta sitä kohtaan, vaikka sitä hoitanut shinobi olikin kertonut siitä kuinka oli löytänyt sen ja päättänyt ottaa hoiviinsa.
''Tulleeko tuuhee häntäne rotta myös mukaa?'' Seisomaan nouseva Ningyou kysyi uteliaana, ymmärtämättä oikeastaan miksi Senju oli päättänyt ottaa nälkiintyneen jyrsijän huostaansa. Sillä hänen näkökulmastaan nuo pikku otukset olivat olleet yleensä joko jonkinsortin pienimuotoinen riesa,varastelemalla heidän vähiä muona varoja omaksi evääkseen. Toisinaan ne olivat tupanneet käymään myös hänen yrtti varastonsa kimppuun, minkä takia äänenmaalainen jopa toivoi että tulenmaalainen ottaisi elikan mukaansa, sen sijaan että sen annettaisiin jäädä tänne järsimään heidän sen iltaisen työn tulokset kurnivaan pikku mahaansa. Mikä olisi varmastikkin sen kannalta parempi, sillä sen tehdessään ryysyläinen olisi varmasti jahdannut sen kiinni ja pistänyt käristymään vartaaseen, kuten oli tehnyt monia kertoja ennenkin varastonsa kimpusta löytämilleen jyrsijöille.

''Lienöö aika lähtee liikkeel.'' Hetken aikaa vielä silmiään räpytellen paikallaan istunut Nuno lopulta totesi ja tarttui vierelleen laskemaansa pussiinsa, heittäen sen jälleen olalleen roikkumaan, samalla kun nousi itse pystyyn ja suuntasi mökin ulko-ovea kohti. ''Kahtele ympärilles jos satu näkemää tulkärpässii, tai yö perhossii jossai.'' Ovelle ympäriinsä katselemaan pysähtyvä kalpea ryysyläinen ohjeisti puunhalailijaa, huomaamatta kuitenkaan millään suunnalla kumpaakaan nuista ehdottamistaan asioista. Sen sijaan hän kyllä kuuli vaimeaa vingahtelevaa äntä jostain heidän oikealta puoleltaan ja lähti suunnistamaan siihen suuntaan, keskittyen katselemaan enemmän puiden oksia kuin maata jalkojensa alla.
''Mittee sie muute siel kive alla tutkisi?'' Vähän aikaa ääntä seurattuaan ja katse edellenpuiden oksiensuuntaan luotuna tallusteleva Ningyou kysyi takanaan tulevalta Senjulta, aivan kuin olisi vasta muistanut tämän hieman aijemman erikoisen lausahduksen. Sillä häntä ainakaan ei kiinnostanut asua kiven alla, varsinkaan nyt kun oli saanut kunnollisen mökin asumuksekseen. Pelkä tuon paikan ajattelu sai pikkumiehen runnelluille kasvoille nousemaan leveän hymyn, joka jäi kuitenkin kasvojen alaosan peittävän puu naamion kätköihin. Naamio ei kuitenkaan kyennyt peittämään niitä muutamia hieman kevyempiä askelia, jotka nuo ajatukset myös saivat aikaan ja hetken aikaa ryysyläinen näytti lähestulkoon loikkivan leikkisästi eteenpäin mättäältä toiselle.

Kageroa kuumien lähteiden luona sijaitsevalle majatalolle asti seurannut Miki yllättyi hieman kuullessaan kunoichin vastaavan jälleen hänen melko turhanpäiväisiin höpinöihinsä, kuulostaen jollaintapaa hieman surumieliseltä. Hieman kulmiaan naisen seläntakana kohottava tyttö ei voinut olla miettimättä paljonko tämän juomalla alkoholilla oli osuutta tämän käytökseen, mikä sai tämän tuntumaan huomattavasti aijempaa inhimillisemmältä seuralta. Ajatellessaan äänenmaalaisen vastausta ja katsellessaan ränsistynyttä rakennusta tulenmaalainen ei voinut olla muuta kuin samaa mieltä, sillä paikka olisi todella kaivannut huolenpitoa ja olisi varmasti myös en arvoinen pitemmällä tähtäimellä.
''Ehkä sun pitäs vinkata tästä mestasta ison Y:n kundeille... Ne vois olla hyvinki niinnostuneita ja pistäs varmast nurkat kuntoo tost vaa.'' Hetken aikaa rakennusta katsellut Sarutobi tokaisi, alkaen oikeastaan vasta siinä veiheessa miettiä mistä nämä kaikki yakuzan jäsenet olivat tänne ilmestyneet ja mitä oikeastaan täältä hakivat. Sillä rajalla viettämänsä ajan perusteella hän tiesi ettei rikolliset olleet voineet toimia täällä ainakaan kovin pitkään, vaikka nämä vaikuttivatkin aksenttinsa ja joidenkin kantamien tunnusten perusteella olevankin tulenmaasta lähtöisin. Samalla häntä myös hieman kummastutti se miten paljon näitä oli näkynyt, sillä sotaa käyvä maa vaikutti melko köyhältä ja sen takia sieltä saatavat voitot olisivat luultavasti hyvinkin vähäisiä. Toisaalta valrta tasapaino täällä vaikutti kyllä muuttuneen hiljattain melko merkittävästi ja saattanut saada jotkut rikollis järjästön perheistä kiinnostumaan pitkällä tähtäimellä syntyvistä mahdollisuuksista, minkä takia oman aseman varmistaminen ajoissa saattaisi olla jopa kannattavaa pienen alku tappionkin uhalla.

Kuumaan veteen korviaan myöten uponnut Miki ei ollut uskoa korviaan kuullessaan Kageron vastaavan ersittämäänsä anteeksi pyyntöön yllättävän sovittelevaan ja ystävälliseen sävyyn, sen sijaan että olisi antanut jonkin aijemman tyylisen kylmän koppavan vastauksen. Ennemminkin tämä vaikutti olevan valmis todella antamaan anteeksi hänen oman vittumaisen käytöksensä, onnistuen jopa kysyessään tytön kokemattomuudesta kuulostamaan enemmän aidosti kiinnostuneelta kuin syyttävältä. Hieman helpottuneena tuosta reaktiosta tulenmaalainen kohottautui hieman ylemmäs vedestä vastatakseen, joutuen kuitenkin käyttämään hetken miettiäkseen kuinka paljon oikeastaan voisi kertoa.
''Kyl ja ei...'' Veden sileäksi hiomaa kiveä vasten nojaamaan asettuva Sarutobi vastasi hieman epävarman oloisena, tietämättä oikein mitä Ichiriki tarkalleen sodan osapuolella tarkoitti. ''Tää teidä sota ei pysy pelkästää tän maan rajoje sisäl, vaa täält suunnalt tuppas ainaki enne tulee jatkuvasti ryöstelijöt rajalla olevie kylie kimppuu. Enne nykystä tiimii mä oli mun opettaja ja silloste tiimitovereitte kans rajal yrittämäs puolustaa siel olevia asukkait...'' Vakava ilmeinen tyttö päätti alkaa kertoa, arvellen ettei salailulla olisi paljoakaan merkitystä, sillä vanhempi kunoichi tuskin muistaisi humalansa takia puoliakaan kuulemastaan.
''Ei ehkä oltu täs soda osapuolii varsinaisesti, mut kyl siel sai nähä iha tarpeeks mitä se tarkottas... Tai ainaki nii mä kuvitteli sillo, sil tää mitä tääl tapahtuu on kuitenki jotai iha muuta.'' Katseensa tumma ihoisesta äänenmaalaisesta udun läpi erottuvalle tähtitaivaalle nostava tulenmaalainen jatkoi vastaustaan, myöntäen ihan mielellään olleensa väärässä silloin. ''Mut eipä se silti estäny tuntemasta melkosta kaunaa kaikkia raja täl puole olevia kohtaa ja syyttämästä teit kaikkii iha yhtä tasasesti niistä asioista, vaikka tuski tekää tätä varsinaisesti haluutte?'' Silmänsä takaisin taivaalta alas laskeva Miki kysyi, katsoen vuorostaan vähänmatkan päässä olevan Kageron suuntaan.

''Ei pahasti... Oikeestaa vaa puhues, jote pitäs varmaa opetella pitää suu kiinni useemmi.'' Hivenen virnistävä Sarutobi vastasi Ichirikin kysymykseen kasvoihinsa saamistaan haavoista, tuntien samantien pintä repivää kipua nuista samaisista haavoista. Hän ei kuitenkaan antanut sen häiritä itseään, vaikka huomasikin yhden haavoista auenneen hieman ja tiputtavan muutaman punaisen pisaran veden pintaan.
''Ehkä nää on jopa iha hyvä muistutus tästä reissusta, tai nii mä ainaki yritä niit ajatella.'' Veripisaroiden hajoamista ja sekoittumista höyryävään veteen seuraava nuori kunoichi jatkoi, yrittäen edelleen kuulostaa siltä ettei haavat ja niistä varmasti jäävät arvet huolettaisi häntä. Sillä mitäpä muutama arpi olisi kaikkien niiden rinnalla mitä hän oli aijemmin nähnyt toisen kunoichin kantavan kehossaan. Tietysti ne voisivat aiheuttaa joitain ongelmia tulevaisuudessa nättiä naamaa vaativia tehtäviä ajatellen, mutta siihen varmasti löytyisi jonkinlainen ratkaisu.
''Enemmä oon ehkä huolissani siitä millane myrsky kotona nousee kuha mutsi näkee nää jälet.'' Huomattavasti vakavammalta ja miettelijäämmältä kuulostava Miki totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, tuntien kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäänsä pelkän ajatuksen ansiosta. Sillä äiti tulisi varmasti nostamaan todellisen myrskyn arvet nähdessään, sillä sen jälkeen mitä vanhimmalle veljelle oli tapahtunut heti tämän chuuniniksi päästyä oli tämä suhtautunut yleensä turhankin suojelevasti loppuihin lapsiinsa ja varsinkin ainoaan tyttäreensä, jonka ura valinnan tämä oli suostunut nielemään vain todella pitkin hampain.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6892Viesti sumufani »

Oletustensa vastaisesti silmiin kirveli jatkuvasti, joten oli turvallista olettaa kirvelyn hiipuvan vasta vaikutuksen kadottua. Ulkona tutkiessaan maailmaa uusin silmin nuorukainen kuuli Nunon kysyvän tuliko orava mukaan.
’’Kaikesta päätellen. En usko sen tekevän, mitään ennenkuin sen voimat palaavat.’’
Koga totesi samalla, kun toinen akoi johdattaa heitä uuteen suuntaan yrttejä etsimään.

Kiitos uutteen maailma näytti kirkkaalta kuin päivän valon aikaan ja innostustumistaan peittelemättä Koga käänteli päätään ja etsi yöperhosia tai tulikärpäsiä katseellaan. Nunon kysyessä puunhalaajan lähinnä itselleen toteamasta lausahduksesta nuorukaisen piti miettiä hetken ajan, miten muotoilisi vastauksensa.
’’Taisin mutista vertaus kuvan. Metsissä on niin paljon tutkittavaa ja löydettävää ja aikani täällä on niin rajattu.’’
Vaikka Senju oli osittain jopa tosissaan, että tarvitsisi harhautusta saadakseen ajatuksiaan muualle ja ohjattua itseään suuntaan mikä tuntui oikealle. Kuitenkin mielensä vakavuus haihtui Nunon alkaessa hyppelehtiä selvästi iloisena mättäältä toiselle ja nuorukainen käveli ääneti miehen perässä.

’’Nuno. Oikealla on tulikärpäsiä.’’
Senju kertoi heti huomattuaan ne ja varovasti alkoi liikkua niitä kohti. Kuitenkin kitkerän hajuinen tuoksu erään puun juurelta kiinnitti Senjun huomion. Sieni oli selvästi lahottaja ja varsin agressiivinen sellainen, mutta enemmän Senjua kiinnosti tapa jolla se kasvoi puun runkoa pitkin. Se näytti kasvavan silmissä ja levittäytyi tuottamalla itiö pilven tietyin aika välein. Vaikka nuorukaisen oli pakko lopettaa sen tutkiminen ja liikuttava lähemmäs hilpeää pikku miestä Kogan kasvoilla oli leveä hymy. Uuden tutkiminen tuntui aina niin jännittävältä ja virkistävältä.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6894Viesti Southpaw »

Kuullessaan Mikin vastauksen hänen kysymykseensä, Kagero joutui hetken verran miettimään mitä toinen kunoichi mahtoi tarkoittaa vastatessaan sekä myöntävästi, että kieltävästi. Ellei nainen olisi itse ryhtynyt tarkentamaan vastaustaan ja kertonut rajan yli kulkevista ryöstäjistä ja kylistä joita oli ollut joskus ennen ollut puolustamassa mestarinsa kanssa. Kageron oli helppo samaistua tunteisiin joita Miki kertoi tuolloin kokeneensa, vaikka rajalla sijaitsevien kylien puolustaminen ei ehkä ollutkaan sama asia kuin puolustaa juuri omaa kotikyläänsä kuten Kagero itse oli tehnyt lähestulkoon koko elämänsä.
"Toki haluan, että joku osapuoli voittaisi tämän sodan ja se loppuisi... Mutta samaan aikaan en oikein tiedä mitä tekisin jos se päivä joskus koittaa. En ole koskaan tehnyt muuta", Kagero vastasi Mikille. Naisen sanat eivätolleet täysin totta, sillä kuten tämä oli suotaistelun aikana kertonut Nunolle, hän olisi halunnut selvittää kuka hänen isänsä oli ja ennen kaikkea saada mahdollisuuden tavata Akki uudestaan. Hänestä tuntui kuitenkin että ei ainakaan vielä olisi valmis puhumaan noista asioista Mikin kanssa, vaikka olikin hyväksynyt tämän esittämän anteeksipyynnön. Jossain mielen perällä hän tunsi tahtomattaankin olonsa hieman epäluuloiseksi sillä saattoihan anteeksipyyntö olla myös esitystä, keino saada hänet avautumaan hieman enemmän, jotta myöhemmin olisi helppo saada häneltä tietoja Akumaa tai jotain muuta Pohjoisen asioihin liittyvää koskien.

Mikin seuraavaksi kertoessa ettei vammoihin sattunut kuin ainoastaan puhuessa hieman ja että ne todennäköisesti olisivat vain hyvä muistutus tästä tehtävästä, Kageron oli myönnettävä itselleen, että oli positiivisesti yllättynyt Mikin vastauksesta. Hän oli puoliksi odottanut toisen kunoichin harmittelevan vammojaan tai voivottelevan ulkonäkönsä olevan jotenkin pilalla, sillä häneen ja Nunoon verrattuna nämä rajan toiselta puolen tulleet shinobit vaikuttivat uusine varusteineen jotenkin paljon huolitellummilta ja tarkemmilta ulkoisen olemuksensa suhteen. Mikin kuitenkin jatkaessa ja epäillessä, että kotiin palatessa nousisi myrsky tämän äidin takia, Kageron kasvoille kohosi kuitenkin hämmentynyt ilme sillä tämä ei lainkaan ymmärtänyt mitä Miki tuolla mahtoi tarkoittaa. Toisin kuin Miki, hän ei ollut elämänsä aikana juurikaan saanut huolenpitoa osakseen vaan 'Lakkaa itkemästä ja käyttäydy kuten shinobin kuuluu' oli luultavasti ystävällisintä mitä hän oli omalta äidiltään kuullut niinä kertoina kun hän oli nuorempana palannut jostain uusien, toisinaan jopa hengenvaarallisten vammojen kera.
"Miksi siitä nousisi myrsky?" Kagero uskaltautui kysymään lopulta, vaikka osittain arvelikin, että kysymys olisi Mikin mielestä varmaan typerä. Täällä hän oli kuitenkin tottunut siihen, että arpia pidettiin ylpeyden aiheena, sillä ne osoittivat kuinka monta kertaa niiden kantaja oli yleensä selvinnyt hengissä jostain täpärästä tilanteesta. Kenties Mikin äiti ajatteli asiaa jotenkin eri tavoin? Ehkä arvet olivatkin Äänen maan ulkopuolella muistutus menneistä virheistä ja nyt Mikin saamat vammat toisivat häpeää tämän perheelle?
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6897Viesti Cross »

Etummaisena kävelevä Nuno kurkkasi hieman olkansa yli Kogan kertoessa puhuneensa vertauskuvallisesti kiven alla asumisesta ja tarkoittaneensa ennemminkin sitä että haluaisi löytää jostain aikaa metsistä löytyviin yrtteihin tutustumiseen. Tuo toteamus ei kuitenkaan juurikaan auttanut saamaan häntä ymmärtämään mitä kiven alle muuttaminen auttaisi siinä asiassa, sen sijaan että pyytäisi apua joltain aiheesta paremmin perillä olevalta. Sillä vaikka ominpäin asioihin perehtyminen useimmiten onkin paljon mielenkiintoisempaa ja opettavampaa on se myös huomattavasti tehottomampaa, sekä toisinaan jopa suorastaan vaarallista.
''Älä oo siit huolissas piäosa niis hyöryllisist kasveist mittee tiäl kasvaa sie voit löytee tulemuastaki ja lopu mie varmaa kerkee näyttee parii päevää.'' Varman kuuloinen pikkumies totesi, vaikkei kyllä osannutkaan sanoa miksi oli niin varma tuosta. Sikäli kun ryysyläinen tiesi ei hän ollut vieraillut tulenmaassa kuin muutaman kerran ja silloinkin vain pikaisesti osana Kougan lähettämää ryöstöretkeä, minkä takia kasvistoon tutustuminen oli pitänyt jättää väliin. Silti hän oli lähes varma että tuntisi sikäläisen kasviston yhtä hyvin kuin täkäläisenkin, vaikka ei kyllä osannut sanoakkaan miksi.
Pähkäillessään sitä ja seuratessaan vaimeasti edelleen jostain edempää kuuluvaa kimeää sirkutusta Ningyou ei huomannut heidään sivullaan olevaa pientä tulikärpästen parvea, ennen perästä tuleva Senju huomasi sen. Tämän huomautus sai hukkapätkän pysähtymään nopeasti, jääden hieman epävarman oloisena katselemaan vuoroin tulikärpäsiä ja aijemmin seuraamansa äänen suuntaan, olematta aivan varma kumman niistä suuntaan lähtisi. Sillä tulikärpäset merkitsisivät luultavasti jotain hyödyllistä ja hankalasti löydettävää, mutta ääni ja sen seuraaminen tuntui kuitenkin tärkeältä, aivan kuin hän olisi tullut vartavasten tänne etsimään jotain sen merkkaamaa. Tätä ristiriitaa pähkäillessään häneltä jäi miltei huomaamatta erään puun kyljessä kasvava rihmamainen kasvi, jonka pienistä silmuista pöllähteli tasaisin väliajoin pieniä itiöpilviä ja se että kasvia ilmeisesti paremmin tuntematon tulenmaalainen näytti olevan kiinnostunut siitä. Senpä takia poika olikin kerennyt miltei liiankin lähelle, ennen kuin piskuinen shinobi laski kätensä tämän olkapäälle ja veti kauvemmas rihmaston luota.

''Ee kannata mennä lähemmäs, jos et halluu nukkuu sikkeesti kok loppu yöt...'' Turvallisen etäisyyden päästä rihmastosta ja sen itiöpilvistä päästyään toteava äänenmaalainen valisti, kaivan samalla pari kankaanpalasta esiin varusteidensa joukosta. ''Nu itijö tyrmee isommannii kaveri melkei hetkes hengitettyn, jote kastele tää ja pidä nuamas ees jos halluu tutkii sit tarkemmi.'' Kenttäpullonsa esiin kaivanut hukkapätkä jatkoi ja kasteli kädessään olevat tiheää kudosta olevat kaksi kankaan palasta, alkaen sen jälkeen työntää toista niistä naamionsaalle. ''Tuo rihmasto o lihasyöjä kavi, joka tyrmee siitepölyllää uhrisa levittäytyy sit sen piälle ku peitto, käyttäe uhrijaa ja varsinnii tän verta ravintonnaan.'' Lähemmäs kasvia siirtyvä shinobi jatkoi vaimeasti naamion ja märän rätin alta kuuluvalla äänellä, ottaen kunain toiseen käteensä aikeinaan leikata joitain tuon rihmaston pätkiä mukaansa pieneen tiiviiseen peltirasiaan.
''Tiä tulloo tarpeesee jos jollai o vaikeuksii nukkuu, tai halluut pistää jonku pysyväts nokosil.'' Varovaisen harkituin liikkein työskentelevä Nuno totesi, sulkien lopulta rasiansa ja työntäen sen sitten olallaan kantamaansa pussiin. ''Vuo katotaaha sit mittee ne nuo piene parvelija meil paljast.'' Märkää rättiä naamionsa alta kaiveleva ryysyläinen jatkoi ja katseli kiinnostuneena vähänmatkan päässä pyörivää pientä parvea, joka näytti kerääntyneen pienen puun juurten välistä kasvavan pensaan ympärille. Se tuskin oli kuitenkaan syy mikä oli saanut parven kasaantumaan, sillä ainakaan äänenmaalaisen tietämyksen mukaan kysesisessä puskassa ei olisi pitänyt olla mitään tulikärpäsiä kiinnostavaa.



vedenlämmöstä nauttiva ja luultavasti siksi myös hieman normaalia rennommaksi tunteva Miki ei yllättynyt Kageron kertoessa toivovansa sodan loppua, vaikka hän olikin uskotellut ainakin aijemmin itselleen että tämä jopa jollaintavoin varmaan nautti asioiden nykytilasta. Sensijaan hän kuitenkin kohotti hieman kulmiaan tämän todetessa samaan yhteyteen ettei kuitenkaan varmaan tietäisi mitä sen jälkeen tekisi, sillä vallitseva tilanne oli ollut päällä koko sen ajan kun tämä oli elänyt. Tietysti jos asiaa alkoi tarkemmin ajatella se oli varmasti aivan ymmärrettävää, mutta siitä huolimatta nuoresta kunoichista oli vaikea kuvitella että ei itse äänenmaalaisen asemassa muka olisi keskinyt vaikka kuinka montaa asiaa mitä tehdä sodan jälkeen. Jotenkin se vain tuntui luonnolliselta ajatukselta, sillä mikä muuten saisi jatkamaan tämän päivästä toiseen. Toisaalta syy siihen kyllä saattoi olla se että vanhempi kunoichi oli ilmeisesti joutunut jo pienestä pitäen ottamaan tavalla tai toisella osaa sotaan, joten tälle se olisi kait niin normaali tilanne että elämää ilman olisi mahdotonta edes kuvitella.
''No tääl varmasti riittää tekemistä sitte ku asiat rauhottuu, jote tekemise puute tuski pääsee iskee...'' Kaikkea tämän matkan aikana näkemäänsä muisteleva Sarutobi totesi hieman olkiaan kohauttaen, arvellen että veisi vuosikymmeniä saada tämä maan taas toimimaan ja elämään omilla voimillaan, sikäli kun se edes ylipäätään olisi mahdollista. ''Tosi en kyl osaa suoraa sanottuna kuvitella suo kunnostaa riisipeltoja, tai korjaa teitä ja siltoi.'' Mieleensä nousseen ajatuksen takia hivenen hymyilevä tyttö jatkoi, yrittäen kuitenkin olla loukkaamatta seuralaistaan, jonka ei varmasti olisi vaikea keksiä mistä hänen hilpeytensä johtui. ''Kai sul kuitenki on jotai mitä haluisit tehä, mikä saa jatkaan päiväst toisee?'' Hivenen uteliaan kuuloinen tulenmaalainen kysyi Ichirikiltä, näyttäen siltä ettei hyväksyisi kieltävää vastausta.

Mainitessaan äitinsä ja tämän odotettavissa olevan raivostumisen Miki ei ollut osannut arvata sen herättävän hämmennystä Kagerossa, jonka oma perhe dynamiikka oli ilmeisesti hyvinkin erillainen. Naisen kysymys sai hänet katsomaan suuntaansa otsa rypyssä, aivan kuin ei olisi heti edes ymmärtänyt kysymystä tai sen tarkoitusta. Senpä takia kestikin pienen hetken ajan, ennen kuin tyttö todella tajusi äänenmaalaisen olleen tosissaan kysyessään sitä.
''Vaikka mutsi on itekki ollu aikoinaa shinobi ja tietää varmasti riskit mitä tähä duunii sisältyy nii silti se osaa olla toisinaa vähä turhanki yli hanhiemo...'' Olkiaan hivenen kohauttava Sarutobi vastasi, aivan kuin asiassa ei olisi ollut mitään sen kummempaa, päätellen kuitenkin samantien että hieman parempi selitys voisi olla paikallaan.
''Mut ei sekää vissii oo aina ollu sellane, vaa se tais alkaa pikkase enne mun syntymää. Vanhi broidi oli niitä aikoi päässy chuuniniks ja melkei kuollu ensimmäisel komentamallaan tehtäväl. Ilma sen tiimis ollut lämärii sil ei ois ollu mitää toivoo, tosi jalkasa se menetti siitäki huolimat ja vissii sen takii se nykyää opettaaki skidei akatemias. Noh mutsi kilahti siit kuitenki nii pahasti et sai faija lupaa et mua ei koulutettas shinobiks, vaikka meijä klaani perinteet sanooki toist...'' Tarinansa aloittava Sarutobi kertoi, pyrkien selvittämään Ichirikille minkä takia kotiin paluu voisi aiheuttaa ongelmia.
''Mut sepä ei mennykkää iha niin vaa kaikesta kieltelyst yms huolimat mä aloin opiskelee ominpäi ja lopulta mutsiki luovutti, arvelle kait et parempi päästää mut opiskelee kunnol ku et telosi ihteni ilman kunno ohjaust. Se ei kuitenkaa koskaa lakannu stressaamast sitä mitä vois sattuu ja varmaa senki takii on ollu aina aika jämynä sen suhtee etten hankkis ihteeni turha vaarallisii paikkoihi, vaa ehtisin ees jotai vähemmä riskialtis tekemist.'' Selitystä jatkava tyttö tarinoi, ottaen kätensäkkin mukaan ja yllättyn lopettaessaan jopa itse siitä kuinka paljon oli päättänyt loppujen lopuksi asiasta kertoa.
''Mut eiks sun mutsi, tai faija sit muka välittäs mitä sulle sattuu?'' Otsaa hieman rypyssä äänenmaalaista katsova tulenmaalainen kysyi, kummeksuen hieman koko ajatusta välinpitämättömistä vanhemmista. Sillä vaikka nämä eläisivätkin keskellä sotaa ja kuolema olisi arkipäivää, luulisi näitä silti kiinnostavan oman jälkikasvunsa selviytyminen.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6898Viesti sumufani »

Nunon jatkaessa oppituntiaan kasveista ja Senju hymyili ystävällisesti ja antoi ajatustensa olla tästä asiasta. Hänen ei juuri tehnyt mieli keskustella tästä asiasta juuri nyt. Siltikin Nuno oli sanonut, että suurin osa täällä kasvavista kasveista kasvaisi puunhalaajan koti kulmilla ja hetken verran nuorukainenkin mietti kuinka Nuno oli niin varma asiasta. Toki maat olivat melko likellä toisiaan ja ilmastoltaan suurinpiirtein samanlaisia, mutta siltkin paikoilla oli siltikin eroavaisuuksia. Pitkään Senju ei kuitenkaan jaksanut vaivata päätään tuon lahottajan vetäessä hänen huomionsa. Varomattomia askelia muutama ja vihkoaan valmiiksi kaivava Senju tunsi äänenmaalaisen käden olkapäällään. Hetken nuorukainen olikin hiljaa ja kuunteli, kuinka itiöt vaikuttivat kehossa kirjoittaen vauhdilla ylös saatua tietoa. Laittaen kastellun kankaanpalan kasvoilleen nuorukainen tutki tarkemmin, miten laji kasvoi puun runkoa vasten.
’’Kiintoisa laji.’’
Muuta Koga ei osannut sanoa ja Nunon mainitessa että heidän kannattaisi tutkia, mitä tulikärpäset heille näyttäisivät.

Ötökät pörräsivät pienen puun juurten välistä kasvavan puskan ympärillä ja Senju tunnisti kasvin välittömästi.
’’Tuo tuossa on Yabun bara.. Tunnetaan tosin myös yö ruusuna.’’
Vilkaistessaan taivaalle Senju otti kankaanpalan kasvoiltaan ja nuorukaisen kasvoilla oli leveä hymy.
’’Meillä on onnea, sillä tänään on hyvä yö. Vaikka puskassa ei näy kukan kukkaa niin sen lehdistä saa uutettua rauhoittavaa ainetta. Vaikkakin varressa ei ole paljoa iloa, mutta kasvi on hyvin elinvoimainen, joten lehdet kasvavat hyvin nopeasti takaisin.’’
Senju kertoi ja vaikka tutkikin kasvia hän ei keksinyt mikä ne oli houkutellut tulikärpäsiä sen luo.
’’En kyllä näe, mikä voisi kiinnittää tulikärpäsien huomion, joten jatkammeko matkaa?’’
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6899Viesti Southpaw »

Miettiessään mitä sodan jälkeen tulisi tapahtumaan, Kageron oli vaikea uskoa, että maa pysyisi sodan jälkeen rauhallisena kovin pitkään. Luultavasti jokainen kolmesta jäljellä olevasta johtajasta tunnettiin ainakin temperamenttisuudestaan, joten ei tuskin kestäisi kovin kauan, että sodan voittaja saisi päähänsä jotain typerää, kuten ryhtyä tavoittelemaan lisää maapinta alaa muilta valtioilta. Samalla Kagero kuitenkin toivoi, että näin ei kävisi. Kuten Miki sanoi, häntä oli vaikea kuvitella hoitamassa huonossa kunnossa olevia riisipeltoja tai korjaamassa siltoja tai teitä, mutta Akuma varmasti keksisi hänen kyvyilleen jotain muuta käyttöä. Tai niin Kagero ainakin tahtoi uskoa.
"Eiköhän kyvyilleni keksitä ylempiarvoisten toimesta jotain muuta käyttöä", Kagero totesi ääneen. Tosin mitä se jokin muu olisi, Kageron oli hankala sanoa. Ehkä hänestä tulisi jonkinlainen Akuman käytössä oleva salamurhaaja ja tehtävänä olisi estää kylän asukkaita kapinoimasta jos voitto saavutettaisiin. Tai mikäli Akuma kuolisi ja joku muista johtajista ottaisi vallan hänet luultavasti joko tapettaisiin tai hän siirtyis jonkun toisen johtajan omaisuudeksi, kuten tällä hetkellä oli Akuman omaisuutta.

Mikin alkaessa seuraavaksi kertoa äitinsä menneisyydestä ja siitä miksi tämä saattaisi nostaa metelin Mikin saamista vammoista, Kagero kuunteli tarkkaavaisesti, koettaen ymmärtää tarinaa jonka kuuli. Tarina toi hänen mieleensä Akkin ja sen kuinka tämä kertoi olleensa huolissaan hänestä Akuman järjestämän chuunin ylennyksen aikana, mutta hänestä tuntui oudolta ajatella, että myös oma äiti tai jopa molemmat vanhemmat voisivat olla huolissaan ja välittää samalla tavalla kuin Akki oli ollut huolissaan hänestä. Vaikka Akki olikin heidän viimeksi tavatessaan antanut ymmärtää, että hänen äitinsä ja Akuma olivat hirviöitä, vasta tämä Mikin kertomus sai Kageron kunnolla ajattelemaan ja miettimään millaista olisi ollut jos asiat olisivat hänen osaltaan toisin. Millaista olisi jos hänen äitinsä huolehtisi hänestä samalla tavalla kuin Mikin äiti ilmeisesti huolehti omasta tyttärestään? Kagero havahtui ajatuksistaan taksiin nykyhetkeen vasta siinä vaiheessa kun Miki kysyi hänen vanhemmistaan. Otettuaan huikan jo lähestulkoon tyhjästä pullostaan, Kagero pudisti kieltävästi päätään.
"Minulla ei ole isää. Tai siis on, mutta en ole koskaan tavannut... en tiedä kuka hän on, missä hän on ja onko hän ylipäätään edes hengissä", Kagero vastasi ja kohautti sitten olkapäitään. Mitä tuli kuitenkin äitiin ja siihen välittikö äiti hänestä, Kageron oli vaikeampi vastata. Toki äiti oli kouluttanut hänet ja opettanut hänelle kaiken mahdollisen varmistaakseen sillä tavoin, että hän pysyisi hengissä ja kykenisi huolehtimaan itse itsestään, joten siltä osin kai saattoi sanoa, että tämä välitti jonkin verran. Siitä huolimatta Kagerosta oli kuitenkin alkanut tuntua, että se ei kuitenkaan ollut samanlaista välittämistä kuin mitä Miki sai omalta äidiltään.
"Äitini ei tunne mitään. Hänet koulutettiin Kirigakuressa... silloin kun sitä kutsuttiin vielä Veriseksi Kirigakureksi", Kagero päätyi sanomaan, olettaen sen kertovan kaiken tarpeellisen hänen äitinsä tunne-elämästä. Miki olisi vapaa tekemään tuosta omat päätelmänsä. Kagero itse oli kuitenkin äskeisen pohdinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, että välittämisen sijaan äidin antamassa kasvatuksessa oli kyse lähinnä velvollisuudesta eikä mistään muusta. Äiti oli tullut raskaaksi ja synnyttänyt hänet joten tämä oli katsonut velvollisuudekseen kouluttaa hänestä Akuman käyttöön tarkoitettu ase. Pitkällä tähtäimellä oli kuitenkin hyödyllisempää pitää syntyvät lapset elossa ja kouluttaa heidät taistelemaan, sen sijaan, että olisi joko tappanut lapset tai lähettänyt lapset äiteineen Äänen maan ulkopuolelle.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6902Viesti Cross »

Kogan tavoin tulikärpästen ympäröimää pernsasta tutkiva Nuno tunnisti helposti puskan ja nyökkäsi hieman pojan sanoessa sen minen, kertoakseen olevansa samaa mieltä. Samoin hän nyökkäsi hieman tulenmaalaisen jatkaessa ja kertoessa että pensaan lehtiä saattoi käyttää rauhoittavan uutteen valmistamiseen, mitä hän itsekkin käytti toisinaan osana eräitä kehittämiään sekoituksia.
''Jaaha tahnamaeseks ja sit puristettaa irtoova neste taltee. Soppii hyvi varsinnii ressaantuneille ja korkeest verenpaineest kärsivil. Varrel ei tosiaa tee mittää, paihti puhista hampaat, vua juur kyl o siihennii tarkotuksee parempoo...'' Mietteliäänä päätään raapiva Ningyou vastasi Senjulle, yrittäen samalla varovasti tutkia kasvia ja keksiä mikä siinä veti hyönteisiä puoleensa. Ikävä kyllä vastausta ei vaikuttanut löytyvän, mikä kummastutti pikkumiestä ja tuntui saavan tämän mukana olevan pojan jo luovuttamaan ja jatkamaan eteenpäin. Mysteeri kuitenkin vaivasi siinämäärin äänenmaalaista että tämä päätti tutkia asiaa vielä hieman tarkemmin, miettien samalla minkä kaiken tiesi vetävän tulikärpäsiä puoleensa.
''Puus e oo mittää erikoist... E myöskää sammalees... Aaah!'' Ääneen ajatteleva ryysyläinen mutisi otsa syville rypyille painuneena, tajuten aivan yllättäin mistä luultavasti oli kyse ja alkoi varovasti irrottaa sammalta pensaan juurelta. Saatuaan irrotettua muutamia suurehkoja sammal laattoja ja käännettyä ne ympäri alkoi tutkia niitä varovaisesti, löytäen hetken kuluttua etsimänsä.
''Touka koteloit.'' Löytöään tulenmaalaiselle esittelevä äänenmaalainen totesi itseensä ylpeän kuuloisena, poimien muutaman pienistä lähes siemenmäisistä kuorista kämmenelleen. ''Jaahettuna ja teehe sekotettuna aattaa virtsakivvii ja parrii muuhu tulehus taatii sil alueel.'' Hän valisti seuralaistaan, jatkaen vasta kuoriutuneiden lentäjien koteloiden poimimista sammaleen seasta ja tallettaen ne pieneen esille ottamaansa pussiin.

Kuumassa lähteessä likoava Miki ei malttanut olla pyörittelemästä silmiään kuullessaan Kageron mielikuvituksettoman vastauksen kysymykseen mitä tämä aikoi tehdä sodan jälkeen, jos se sattuisi joku päivä loppumaan ja rauha palaamaan tämän kotimaahan. Tuo vastaus sai hänet melkein epäilemään että äänenmaalainen ei vain halunnut puhua siitä mitä todella toivoi tekevänsä, joko sen takia ettei halunnut paljastaa sitä juuri hänelle, tai sitten ei vain kehdannut ylipäätään sanoa sitä ääneen. Ei tietenkään ollut täysin mahdotonta ettei nainen vain ollut koskaan ajatellut asiaa ja antoi juuri sentakia nuin tylsän vastauksen, mutta sitä tulenmaalainen kuitenkin epäili vahvasti.
''Kamoon oikeesti? Eiks sulle tosiaa tuu mitää parempaa mielee? Mäki tiedä jo mitä tee kuha päästää takasi omille nurkille.'' Hyvin epäuskoiseen sävyyn vastaava Sarutobi tokaisi, jääden katsomaan Ichirikiä odottavan näköinen katse kasvoillaan. Tietenkään hän ei voisi pakottaa tätä kertomaan, mutta ei siitä huolimatta aikonut jättää yrittämättä.

Kertoessaan perheestään ja varsinkin äidistään Miki huomasi Kageron kasvoilla käyvän pariin otteeseen hieman erikoisen ilmeen, osaamatta kuitenkaan tulkita sitä sen tarkemmin. Jotenkin se oli hänen mielestään vaikuttanut oudolta sekoitukselta surua, kaipausta ja katkeruutta, mutta varmaksi sitä oli vaikea sanoa. Siltä se kuitenkin alkoi tuntua viimestään siinä vaiheessa kun äänenmaalainen pitkän huikan jälkeen päätti kertoa omasta perheestään, paljastaen heti kättelyssä hyvinkin välinpitämättömään sävyyn ettei tuntenut isäänsä, saati edes ollut kiinnostunut siitä kuka tämä oli. Tuo toteamus sai tytön katsomaan tätä hieman hämmästyneenä, sillä itse hän ei osannut edes kuvitella tuota tilannetta. Hänelle isä oli ollut aina läheinen ja kannustava henkilö, vaikka joskus kyllä myös turhankin ankara. Silti ajatus siitä ettei olisi koskaan tavannut tai edes tietäisi kuka tämä oli tuntui ahdistavalta.
Tietämättä mitä vastata tuohon Sarutobi kurotti ottamaan oman pullonsa käteensä ja otti myös pitkän huikan siitä, minkä aikana Ichiriki onneksi jatkoi kertomustaan. Se ei ikävä kyllä muuttunut paljoa sen paremmaksi ja laskiessaan pullonsa alas hän ei ollut enää aivan varma irvistikö enemmän polttavan happaman juoman maulle, vai sille mitä oli juuri kuullut. Tarina teki kyllä naisen käytöksen ja luonteen ymmärtämisestä huomattavasti helpompaa, mutta ei kuitenkaan yhtään sen miellyttävämpää kuultavaa. Sillä kuulosti siltä että tämän lapsuus oli ollut lievästi sanottuna kylmän iloton, ilman myötätuntoa ja huolenpitoa.
''Auts... No mää kyl mietinki et sun kyky luoda jäät on sieltä suunnalta lähtösi, mut en kyl ois arvannu mitää tollast...'' Kädessään edelleen olevaa pulloa pörittelevä Miki vastasi, keskittyen lähinnä katselemaan sitä ja vältti aivan tietoisesti hetken aikaa katsomasta äänenmaalaisen suuntaan. Sillä äskeisen tarinan jälkeen hänen oma huolensa äidin mahdollisesta reagtiosta tuntui sopimattomalta, sillä ainakin hänen kohdallaan joku välitti. ''Tosi oon kyl kuullu aika hurjii juttui Kirist niilt ajoilt.'' Vielä toisen nopean huikan ottava tyttö jatkoi, lähinnä vain sanoakseen jälleen kerran jotain, sillä vaikka keskustelu olikin mennyt hieman ikävään suuntaan ei sen lopettaminen kuitenkaan tuntunut vielä tarpeelliselta.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6903Viesti sumufani »

Iloisena tunnistettuaa sentään jotai varmasti ja Nunon nyökätessä hyväksyvästi ja vielä lisäten yö ruusun käyttötapoja nuori Senju tutki pensasta. Vaikkakin Nuno teki huomion, miksi tulikärpäset pörräsivät tässä Kogan jo luovuttua toivosta. Moinen syy ei ollut edes käynyt hänen mielessään. Toinen esitteli löytöään puunhalaajalle ylpeän kuuloisena ja kertoi mihin toukkien koteleoita käytettiin. Luonto oli täynnä ihmeitä ja rohtoja milloin mihinkin vaivaan, mikä vain lietsoi nuoren puunhalaajan uteliaisuutta entistä enemmän. Nuhjuisen shinobin avustuksella hän oli jo oppinut paljon muutamissa tunneissa ja nuorukaisen tiedon jano vain yltyi, mutta ei tohtinut alkaa pommittaa toveriaan kysymys aallolla. Tai vaatia kertomaan vielä seikka peräisemmin kaikista hyödyllisistä kasveista. Vaikka aina oppisi lisää niin hän ei kohteliaana alkanut vaatia heti liikoja vaan antoi Nunon kertoa omaan tahtiinsa asioita ja sen verran minkä halusi.
Havahtuen mietteistään Senju tajusi, ettei ollut edes vastannut miehelle saadustaan tiedosta.
’’Varsin hyödyllisiä aines osia toisin sanoen nuo toukan kotelot ja tämä pensas. Kiitos että jaat tietoasi kanssani.’’

Iloisella äänen sävyllä puhuen Koga päätti itsekkin kerätä muutaman toukan kotelon ja alkoi sen jälkeen katsella yö ruusun ympäristöä.
’’Jos muistan oikein… Ah. Tuolla se on.’’
Puhuessaan Senju piti etsiessään tauon tarkoituksella ja saikin katseeseensa erään toisenkin pienemmän kasvin. Kuitenkaan koskematta siihen ja kasvattaen ohuita puisia rihmoja poimiakseen tämän hyvin ihoa ärsyttävän kasvin näytille.
’’Jos tämä ei ole tuttu kasvi niin älä koske siihen varomattomasti.’’
Koga ohjeisti vuorostaan ystäväänsä ja jatkoi sen jälkeen kertoen kasvista tarkemmin.

’’Tämä kasvin lehdissä on pienen pieniä neulasia, jotka läpäisevät ihon vaivatta ja niissä on ihoa ärsyttäviä aineita. Ei mitään vakavaa tosin jos ihottumaa ja pahanaa kutinaa ei oteta lukuun. Kasvin varresta ja kukasta sen sijaan saadaan lääkettä maksan ja suoliston sairauksiin.’’
Tästä löydöstään tyytyväisenä nuorukainen erotteli lehdet kasvin varresta kahteen eri pieneen rasiaan ja sujautti ne muiden tarvikkeidensa joukkoon.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6904Viesti Southpaw »

Mikin ryhtyessä omalla tavallaan painostamaan häntä sen suhteen mitä hän tekisi jos sota joskus päättyisi, Kagerolta pääsi raskas huokaus. Totuus oli, että hän tiesi kyllä mitä halusi tehdä, kuten oli kertonut Nunolla suotaitsteluiden aikana, mutta Nunon kohdalla saattoi luottaa siihen, että pikkumies luultavasti oli jo unhotanut heidän käymänsä keskustelun. Mikin kanssa sama ei kuitenkaan toimisi vaan tämä todennäköisesti tulisi aamulla muistamaan häntä paremmin mitä tänä iltana oli puhuttu ja pahimmassa tapauksessa jopa kertoisi kaiken oleellisen ylempiarvoisilleen, jotka sitten lisäisivät kuulemansa hänestä jo saatuihin tietoihin.
"Asia nyt vaan on niin, että niin kauan kuin olen hengissä minä teen mitä Akuma käskee ja jos hän sattuisi kuolemaan teen mitä joku muu käskee kunnes jossain kohtaa kuolen itse. En rehellisesti sanoen tiedä mitä oikein odotit. Että lähtisin täältä ja vetäytyisin elämään rauhassa jonnekin metsän keskelle? Sellainen ei ole minua varten", Kagero vastasi kykenemättä täysin peittämään lievää ärtymystä äänessään. Toki useimmat pohjoisen osan ninjoista tunsivat hänet siinä määrin, että tiesivät hänen olevan pakotettu tekemään mitä vain Akuma sai päähänsä käskeä, mutta Mikin kohdalla Kagerosta kuitenkin tuntui, ettei halunnut kertoa asiasta vaikka se ei mikään salaisuus ollutkaan. Toinen kunoichi ei kuitenkaan ymmärtäisi miksi hän ei voinut noin vain mennä ja tehdä ihan mitä halusi, ei ainakaan ilman Akuman lupaa.

Saatuaan kerrottua omasta perheestään, kaksikon välille laskeutui hetkeksi hiljaisuus. Odottaessaan Mikin reaktiota siihen mitä oli juuri kuullut, Kagero silmäili toista naista ja koetti päätellä tämän ilmeestä mitä tämä ajatteli. Mikin kuitenkin vältellessä katsomasta häntä päin, Kageron oli hankala päätellä juuri muuta, kuin että tämä luultavasti katui äskeistä kertomustaan syystä tai toisesta. Kageron silmissä tuolla reaktiolle ei ollut kuitenkaan syytä, sillä mitäpä kumpikaan heistä mahtoi sille, että olivat syntyneet niin erilaisiis olosuhteisiin ja saaneet niin erilaisen kasvatuksen.
"En tiedä mitä olet kuullut, mutta melko varmasti kaikki kuulemasi on totta", Kagero tyytyi toteamaan, tietämättä varmasti kuinka sopivaa olisi kertoa Mikille mitä hän oli kuullut ja kokenut itse. Äiti oli pyrkinyt kouluttamaan hänet hyvin samalla tavalla kuin tämä itse oli aikanaan koulutettu. Hän muun muassa oli tappanut ensimmäisen kerran jo viiden vanhana, opittuaan käyttämään miekkaa edes jotenkuten kohtuullisesti sen sijaan, että olisi vain huitonut villisti ympäriinsä. Ja lisäksi olivat kaikki erilaiset keinot, joilla äiti oli omien sanojensa mukaan opettanut häntä sietämään henkistä painetta ja stressiä.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6907Viesti Cross »

Viimeisiä tulikärpäsen koteloita ympäri käännetyn sammaleen seasta huolellisesti poimiva Nuno huomasi seurassaan olevan Kogan huomion siirtyvän muutaman kotelon poimimisen jälkeen toiseen lähistöllä erään puun rungon ympärille kasvaneeseen köynnöskasviin, jonka tämä tuntui ennestään tuntevan ainakin osakseen. Myös hän tunnisti sen heti ja muisti myös sen paremmin tunnetut ominaisuudet helposti, jotka poikakin tuntui tietävän. Tämä oli myös oikeassa sen lehdissä olevista pienenpienistä myrkkyneulasista, jotka muistuttivat lähinnä jonkinlaista nukkaa kasvin pinnalla.
''Lehtii voi myös käyttee teen valmistuksee tai mausteen, kuha niis on ensi polttana piiki pois ja sen jälkee ryöpännä viel kertaallee väljäs vees enne kuivoomist. Niit voi syörä iha sellasenaanii paremma ravinno puuttees, sil niis on paljo rautoo ja vitamiinei.'' Hieman huonommin tunnettuja käyttötarkoituksen Senjun mainitsemaan listaan lisäävä Ningyou kertoi, muistellen kuivattujen ja murskattujen lehtien antavan ruokaan pehmeään pistävää kirpakkuutta. ''Taikka site niit voi hierasta sellasenaan veite tai neelan kärkee vankija kuulusteltaes, mikä tökätää sen jälkee iho ylimpie kerroste läp vernahkaa ja annettaa levitä siit. Se aaheuttaa sama laese kokemukse ku kuumal raadal tökkimine, mut vahinko on paljo vähäsempee.'' Äänenmaan eteläisiä osie vielä vähän aikaa sitten hallinneen Inuzukan entinen mestari kuulustelija jatkoi, paljastaen kasvilla olevan myös huomattavasti epämiellyttävämpiä käyttötarkoituksia, joka ei kuitenkaan ollut hänelle millääntapaa vieras.
''Juurii voi myös käyttee osana erräälaise huumaava juoma valmistus, joka myös helpottaa tottuuve kiskomist irti, suamal useimpie immeiste kielekannat löystyy...'' Luentoaan kasvin kidutukseen ja kuulusteluun soveltuvista käyttötarkoituksista jatkava ryysyläinen jatkoi, tarttuen yhtä pojan osoittamista kasveista varresta kiinni nykäisten sen samantien juurineen irti maasta. ''Sil suattaa tosi ol pysyvii sivuvaikutuksii, jote jos vanki on kovinki tärkee kannattaa käyttöö harkita hyvinnii tarkaa.'' Juurakkoa hieman puhdistava hukkapätkä valisti oppilastaan, taittaen lopulta kasvin varovasti poikki ja työnsi sitten pussukkaansa. Samalla kun siirty seuraavan samanlaisen kasvin kimppuun antoi hän myös katseensa kiertää hiljalleen taas hämärtymään alkavassa metsässä, yrittäen löytää jälleen jotain keräämisen arvoista, täysin jo aijemmin seuraamansa ja nyt jo vaijenneen äänen unohtaneena. Samalla hän mietti että pian olisi varmaan aika lisätä jälleen silmätippoja, sillä niiden vaikutus alkoi jo selvästi heiketä.

Kasvitieteellisen kaksikon jatkaessa seikkailuaan pimeässä metsässä Kageron kanssa kuumien lähteiden lämmöstä ja rauhasta nauttiva Miki alkoi ymmärtää ettei saisi mitään mielenkiintoista vastausta irti seuralaisestaan, vaikkei kyllä suhtautuikin tämän vastaukseen hieman epäilevästi. Sillä vaikka tämä varmasti olikin uskollinen johtajalleen ja pysyisi sodan jälkeenkin tämän palveluksessa ei hän kuitenkaan uskonut että siinä voisi olla koko kunoichin elämän sisältö, tai se mitä tämä halusi elämältään. Mutta jos tämä ei kerta halunnut kertoa sitä niin olisi parempi antaa asian olla, sillä ehkä heidän välisen sotakirveensä hautaamisesta ei ollut kulunut vielä riittävän kauvan niin henkilökohtaisiin asioihin menemiseksi. Tosin itse hän ei kyllä jaksanut pitää yllä varautunutta ja varovaista naamiota, sillä mitäpä sillä olisi loppujen lopuksi väliä. Se mitä hän halusi tehdä täältä päästyään ei kuitenkaan ollut mikään merkittävä sotasalaisuus, tai muutenkaan mitään niin merkittävää että sen kertomisella olisi ollut mitään merkitystä jollekulle äänenmaalaiselle.
''Okei. Jos siin on tosiaa koko sun elämä niin pidä hauskaa.'' Kätensä pystyyn antautumisen merkiksi nostava Sarutobi vastasi, tehden selväksi ettei jatkaisi asiasta utelemista enää väkisin. ''Mä taas aattelin palkita ihteni jahka päästään täält ja käydä moikkaa Ayamee, samal ku täytän mahan kunno ramen annoksella. Sen jälkee käy kahtoo jotai hyvää luettavaa kioskilt ja etin rauhallise paika sulatel mätöt, samalla ku uppoudu lueskelee kaikes rauhas...'' Päänsä veden varaan laskenut tyttö jatkoi, alkaen vuorostaan kertoa omista suunnitelmistaan nykyisen komennuksensa jälkeen. ''Ehkä jotai kevytä kauhuu tai sellasta...'' Hän jatkoi mietteliään kuuloisena, muistellen kioskin pitäjän maininneen viime visiitillä että joltain vedenmaalaiselta aloittelevalta novellistilta olisi tulossa lupaava esikois teos, joka koostui kokoelmasta perinteisiä kauhutarinoita. ''En mä yleesä lue sellasta settii, koska se genre ei oikei vaa toimi luettuna, mut kuuli et jotai iha mielenkiintos ois tulos ja ehkä se menee iha vaa vaihtelun vuoks.'' Itsensä kokonaan veden kannateltavaksi päästävä nuori kunoichi jatkoi, nauttien yllä levittäytyvästä tähtitaivaasta ja miellyttävän lämpimästä vedestä, mitä tekivät helpoksi unohtaa sen missä sattui sillähetkellä olemaan.

Kageron katsetta vältellyt Miki käänsi varovasti katsettaan äänenmaalaisen suuntaan, kuullessaan tämän puhuvan aivan normaaliin sävyyn ja arvelevan suurimman osan hänen verisestä kirigakuresta kuulemansa olevan täysin totta. Itse hän ei ollut siitä läheskään yhtä varma, sillä osa tarinoista vaikutti pahasti liijoitelluilta. Toisaalta sama kyllä koski monia muitakin menneistä ajoista kertovia tarinoita, joissa käytävät taistelut vaikuttivat lähes naurettaviin mittasuhteisiin liioitelluilta. Sama koski myös omallatavallaan monia kiriä koskevia tarinoita, jonka mukaan kylän shinobit olivat olleet lähinnä verenhimoisia demoneja maanpäällä.
''Mmm... Ehkä. Toisaalt tarinoil on tapana kasvaa aja myötä ja liiottelu ei oo mitenkää epänormaalii. Kylät tuppaa kuitenki liiottelee omii saavutuksiisa viel nykyäänki, tosi kilpailijoitte mustamaalaamista ei kyl enää taideta juurikaa harrastaa, ainakaa sil taval ku enne.'' Keskustelun aihetta pohtimaan alkava Sarutobi vastasi, ollen iloinen siitä että aihe siirtyi muualle äänenmaalaisen melko ikävän kuuloisesta lapsuudesta, joka oli saanut hänet jopa säälimään tätä hieman. ''Tosi kiri on kyl aina ollu lukumäärältään heikoi viidest isost kyläst, samaan aikaa kuitenki kyete pitää puolesa iha hyvi muita vastaan täydes sodaski, jote kaipa niin tarinoilla niide kasvatus ja koulutus menetelmist on jotai perää. Tosi en oikei nää mitä järkee on kouluttaa porukkaa ajattelee ihteesä vaa aseena, jolla ei oo mitää merkityst ja testata viel koulutukse onnistumist usuttamal kokelaat toistesa kimppuu taistelee elämästä ja kuolemast.'' Ichirikin suuntaan jo taas kääntynyt tulenmaalainen jatkoi, vaikuttaen aivan siltä että oli ennenkin pohtinut tätä asiaa, onnistumatta oikein ymmärtämään mistä tuossa kaikessa oli loppujen lopuksi kyse.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6910Viesti sumufani »

Nunon alkaessa lisäämään tietoja kasvista, jota Koga käsitteli varoen ja kuunnellen tarkasti saamaansa tietoa. Osa yllätti nuorukaisen sillä hän ei ollut tietoinen, että kerrotuilla valmistus tavoilla lehdistä saisi teetä tai maustetta. Miehen jatkaessa käyttötavoista kidutuksessa Senjun oli myönnettävä, sillä kasvin lehtien kosketus oli varsin ikävä. Aihe alueena asia oli tietenkin uusi ja sen pohjalta nuorukaisella ei ollut paljoa sanottavaa aiheesta. Kämmennestään kasvaneilla rihmoilla nuori piikkipää erotteli lehdet, varret, kukat ja lopuksi nyhti itselleen vielä kasvin juuria tarteen. Hän ei ollut tiennyt kasvin juurien vaikutuvan tällä tavoin ja vielä vähemmän puskista tuli pysyvien haittojen ongelma.
’’Aiheuttaako juuri vainoharhaisuutta vai mitä oireita se aiheuttaa yleensä?’’

Nuorukainen pisti merkille toverinsa tottuneet tavan käsitellä kasvia, joka sai nuoren miehen vain kunnioittamaan toista enemmän ja Senju jo mietti lisäävänsä mökkiin muutaman huoneen lisää.
Lopulta he olivat keränneet kasvin kokonaisuudessaan talteen ja pieni mies alkoi selvästi katsella, mitä muuta he voisivat löytää lähistöltä. Esimerkkiä seuraten pikipää alkoi myös katsella, mitähän hienoa sitä seuraavaksi löytäisi. Olihan tämä metsä osoittautunut jo melkoiseksi aarre aitaksi ja äkillinen liike hupussa kieli oravan vaihtavan asentoa siellä.

Kuitenkin poikasen aiheuttama liike sai nuorukaisen katsomaan puitakin ja miltei iloisen äänähdyksen saattelemana poika kiiruhti tarkistamaan oliko tunnistanut harvinaisemman puu lajin.
Se olisi helposti sekoitettavissa muihin karkea kuorisiin puihin, mutta muista poiketen se kukkisi miltei myöhässä ja siksi iki vihreät lehdet olivat paksun vahan peitossa.
’’Tää on hyvä puu. Oon ihmeissäni mite harvassa tätä kasvaa ja moni käyttösyydensä takia se o miltei hävinnykki.’’
Selvästi iloisena nuorukainen juoksutti kättään runkoa myöten kävelessään sitä ympäri sillä tällä puulla oli tapana jättää koroa ja syvennyksiä runkoonsa.
Löytäessään syvennyksen Koga kaivoi lasisen purkin ja kunain esiin alkaen valmistella mahlan keräystä.
’’Tän puun mahla on tosi hyvää jo olessaa juuri kukinnon aikaa, mikä on nyt menossa. Kylmemmällä on miltei pihkamaista ainetta mitä voi käyttää palo vammoihin ja mahlamaisempana se käy kans haavan puhistukseen. Lisäämällä yrttejä mahlasta saa hyvän vahvistaja aineen.’’
Saatuaan tarpeeksi mahlaa itselleen innokas puunhalaaja siirtyi lehtien kimppuun ja alkoi katsella suht tuoreita lehtiä.
’’Lehtien pinnas o paksu vaha pinta, mutta sen ko saa liuotettua pois lehdistä saa kuivattamal ja murentamal aika hyvän makusta maustetta, mutta pahimman puutteessa näilläkin sitoo pienet haavat. Juurista saa ehkä eniten irti lääkkeitä ajatellen ja kuten mahlakin vahvistaa useimpia lääkeyhdisteitä.’’

Selvästi innoissaan löydöstään Koga ei alkuun edes huomannut pimeä näkönsä heikkenevän ja epävarmana oliko saanut kerrotua Nunolle edes vähäistä tietämystään nuorukianen katsoi toisen suuntaan hivenen hämillään.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6912Viesti Southpaw »

Vaikka Kagero ei pitänytkään sävystä jolla Miki kehotti häntä pitämään hauskaa, nainen puri silti hampaansa yhteen ja nieli vastauksen mitään sanomatta. Tämä tuntui kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta kuin kertoa mitä halusi tehdä ja ettei kuitenkaan voisi toteuttaa haaveitaan saamansa koulutuksen vuoksi. Toisen kunoichin jatkaessa ja kertoessa omista suunnitelmistaan, Kagero kuunteli Mikiä lähinnä puolella korvalla, aina siihen asti, että kuuli tämän alkavan puhua kevyen kauhun lukemisesta. Muistaen kuinka itse oli pitänyt Akkin kertomista kauhutarinoista ja tältä saamastaan tarinoita sisältävästä kääröstä, Kagero loi uteliaan silmäyksen Mikin suuntaan, samalla kun aukaisi uuden sakepullon tyhjentyneen tilalle.
"Millaista kauhua tarkalleen? Jotenkin olisin kuvitellut sinun olevan enemmän seikkailujen perään", Kagero totesi, ryhtymättä kuitenkaan toistaiseksi vielä intoilemaan kauhutarinoista liikaa. Vaikka heillä selkeästi oli nyt edes yksi yhteinen mielenkiinnon kohde, Kagerosta tuntui, ettei halunnut antaa itsestään sellaista vaikutelmaa, että ryhtyisi tuossa tuokiossa puhua papattamaan vain siksi että heillä mahdollisesti oli yhteinen harrastus.

Kuunnellessaan Mikin pohdintaa siitä kuinka tarinoita oli tapana liioitella, Kageron oli myönnettävä, että tämä oli oikeassa. Pienellä liioittelulla sotatarinoista sai usein viihdyttävämpiä ja hän itsekin oli toisinaan syyllistynyt liioiteluun kertoessaan omista sotasaavutuksistaan Käärmeen silmässä vietettyjen illanviettojen aikana. Pohdinnan kuitenkin jatkuessa ja toisen kunoichin kertoessa ettei ymmärtänyt mikä tarkoitus oli opettaa ninjat ajattelemaan itseään aseina ja miksi nämä oli laitettu taistelemaan omia oppilastovereitaan vastaan, Kagero oli hetken verran hiljaa. Hän jos kuka tiesi tuon kaiken tarkoituksen, sillä oli saanut hyvin samanlaisen koulutuksen. Samalla hän kuitenkin tiedosti, että kertomalla Mikille lisää, hän luultavasti saisi tämän laskemaan yhteen yksi plus yksi. Tämä ei loppujen lopuksi ollut tyhmä, vaikka tuntuikin välillä haluavan tarkoituksella ärsyttää tiimiläisiään.
"Kaiken tuon tarkoitus on ollut tehdä heistä tunteettomia ja asettaa tehtävän suorittaminen jopa oman turvallisuuden edelle... Sillä tavoin tehtäväksi voi antaa ihan mitä tahansa ja he suorittavat sen ilman mitään tunnontuskia", Kagero kertoi viimein, jääden sitten odottamaan miten Miki reagoisi tähän tietoon.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6916Viesti Cross »

Erään kasvin juuresta tehtävästä totuusseerumista Kogalle kertonut Nuno ei ollut aikonut alunperin alkaa syventyä asiaan sen syvemmin, muuten kuin vain mainita ohimennen aineen mahdollisista sivuvaikutuksista. Mutta aihe tuntui kiinnostavan poikaa ja sai tämän kysymään tarkemmin mahdollisista sivuvaikutuksista, mikä sai lähinnä mieleensä tulleita asioita ääneen kertoilleen pikkumiehen rypistämään otsaansa, pakottaen tämän keskittymään hetken ajaksi miettimään mitä muisti niistä kerroista kun annostus oli mennyt pieleen. Nopeasti ja useimmiten siksi myös huolimattomasti valmistetulla aineella oli melko vaihteleva pitoisuus, mikä tuppasi tekemään sen annostelusta oikein erittäin hankalaa, minkä takia nuita pieleen ainakin jollaintapaa menneitä kertoja riitti. Useimmiten nuissa tapauksissa seos oli kyllä hoitanut tehtävänsä ilman moitteita, mutta jättänyt samalla myös pysyviä jälkiä uhriinsa.
''Ei ehken iha niinkää. Vua enemmännii ylleist sekavuut, unohtelluu, apaattisuut, kykeenemättömyyt olla vastoomatta kaikkii kysymyksii mittee kuuloo ja pahimmis tapauksis kuoloovaks tyhjäpiäks muuttumist pysyväst.'' Äkkiseltään muistamiaan tapauksia luetteleva ryysyläinen vastasi sormiaan pystyyn nostellen, aivan kuin yrittäisi pitää yllä montako kutakin nuista mainituista tapauksista oli sattunut kohdalle. ''Vua nekkee ois ylleesä vältettävis kuha ei hutilois seokse valmistus vaihees, vua mittailis ainee kunnol ja käättäs tarpeeks aekoo jokkaasee uuttee valmistukse vaeheesee.'' Sormilla laskemisen lopettanut Ningyou vielä lisäsi, alkaen samalla jo taas katsella ympärillään levittäytyvää metsää, yrittäen päättää mihin suuntaan lähtisi seuraavaksi.

Ennen kuin pikkumies kerkesi kuitenkaan ottaa askeltakaan suuntaan tai toiseen tulenmaalainen tuntui huomanneen jo jotain kiintoisaa ja lähti astelemaan kohti melko harvassa kasvavaa puuta, jonka paksurunko näytti muodostuvan monista yhteen kietoutuneista pienemmistä puista. Silmiään räpäyttävä äänenmaalainen ei tehnyt elettäkään estääkseen tätä, vaan lähti sanaakaan sanomatta astelemaan tämän perään, tunnistaen pojan tavoin puun ja ymmärtäen sen monet mahdolliset käyttötarkoitukset. Ikävä kyllä astellessaan lähemmäs hän tajusi ettei omannut tarvittavia varusteita puun mahlan keräämiseen tälläkertaa, minkä takia joutuisi luultavasti palaamaan lähiaikoina vielä uudestaan tänne, sikäli kun ylipäätään muistasi koko asiaa enää seuraavana päivänä. Se ei kuitenkaan estänyt hukkapätkää kuuntelemasta hyvät tiedot omaavaa oppilastaan, joka tuntui puhkuvan intoa luetellessaan tietämiään tapoja hyödyntää puuta ja sen eri osia. ''Kuorna soppii myös palovammoje hoitoo, kute myös vär aineeks, mikä pittää yllättävä hyvi myös itika ettääl kesä aikaa.'' Pojan lopetettua tämän vierelle tullut kalpea pikkushinobi lisäsi tämän sanojen jatkoksi ja irrotti muutaman murhuraisen palan puun paksua kaarnaa sormillaan irti sen kyljestä ja sujautti ne mukanaan kantamaansa pussiin, valpastuen miltei samantien aivan silmissä nähtävästi metsästä kuuluvarn vaimean kimeän äänen takia. ''Tuuha.'' Hän sanoi ja heilautti päätään äänen suuntaan, kehottaen Senjua seuraamaan, lähtien itse jälleen seuraamaan tuota ääntä, jonka mukaan oli aijemminkin suunnistanut metsässä.




Kageron kanssa kuumassa lähteessä likoava Miki oli vasta saanut lopetettua lyhyen selontekonsa omista suunnitelmistaan kotiin palattuaan ja alettua venyttelemään jäykiltä tuntuvia hartioitaan käsiään ylöspäin nostamalla, tullen samantien omista aikeistaan vaitonaisen seuralaisensa yllättämäksi. Ilmeisesti tuo kirjallisuuden genre tuntui kiinnostavan äänenmaalaista, tai sitten tämä kysyi vain pitääkseen keskustelua yllä. Niin tai näin siitä huolimatta tulenmaalainen oli aivan mielissään siitä että heillä tuntui olevan edes jotain keskusteltavaa, vaikkei hän mikään iso kummitustarinoiden fani ollutkaan.
''Mjoo... Seikkailu on kyl ihan jees yleensä, mut eniten kyl sanosin diggailevani dekkareita. Kauhu on enemmä jotai mitä tulee aina sillo tällö kokeiltuu, iha niinku jotai mutsin lukemii pikkutuhmii novelleit...'' Venyttelyään jatkava Sarutobi vastasi mietteliäänä, muistellen samalla erinäisiä lukemiaan kirjoja ja sitä mitä mieltä oli mistäkin niistä ollut. ''Kauhust ei oo vielä tullu oikei löydettyy mitää nii erikoise hyvi iskevää, koska yleesä se aihepiiri ei tosiaa tunnu vaa oikei toimiva luetus muodos kute äske sanoin. Mutsin kirjois on vähä sama vika, koska yleesä ne on joko liia imelii lässyn läätä, tai sit ne on nii kömpelöö ja tönkköö ettei se oo mitenkää uskottava tuntust.'' Pienimuotoisen monologin mittoihin hiljalleen venymnään alkavaa vastaustaan jatkava tulenmaalainen selitti, vieden samalla kätensä suorina selkänsä taakse ja yritti saada sormenpäänsä koskettamaan toisiaan. ''Oikeestaa ainoit niist kirjoist jotke ees jotenki toimii on Icha Icha sarja, mut mitäpä muuta voiskaa oottaa noveleilt jotka kirjotti yks Konohan tunnetuimmist shinobeist. Tosi tykkäsin kyl enemmä The Tale of the Utterly Gutsy Shinobista, vaik siin kyl näkee et se ol Jireaya sensein ensmäinen tuotos...'' Katkeamatonta ajatusvirran kaltaista litaniaa ulos syytävä kunoichi kertoi, mainitsematta ollenkaan sitä tosiseikkaa ettei varmaankaan olisi tarttunut yhteenkään nuista kirjoista jos ei olisi tiennyt niiden kirjoittajaa.
''Mut mitä tulee siihe kauhu kirjaa minkä mainihin nii se vaikuttaa oikeesti joltai kiinnostavalta, ainaki jos se on lähelläkää sitä mitä kirjapuotii pitävä Fumasa kertosen oleva...'' Ensimmäistä kertaa koko vastauksen aikana varsinaiseen aiheeseen pääsevä tyttö jatkoi, siirtyen käsiensä venyttelystä niskansa venyttelyyn, saaden sen naksahtelemaan kivuliaan kuuloisesti päätään kallistaessaan. ''Sen opuksen pitäs kuulema koostuu useemmast lyhyest kertomuksest, jotka kirjottaja on kuulema keränny matkoillaan ja muovannu jonkilaiseks yhtenäiseks tarinaks. Jos oikei ymmärsin nii sen kokonaisuuden pitäs kait olla jonkilaine kostotarina, joka lainailee perinteisist kauhutarinoista hahmoja ja tyyliä, heittäen sekaan myös muide genrejen elementtejä rikastamaan kokonaisuutta.'' Kirjan ensipainoksesta muutamaa kappaletta vilkaisemaan päässeen kirjapuodin pitämiä kehuja muisteleva tyttö lopetti pitkäksi venähtäneen vastauksensa, pyöritellen olkapäitään, samalla kun kurotti kättään omaa sakepulloaan kohti ja otti siitä Ichirikin esimerkin mukaisesti suullisen, joskin huomattavasti pienemmän kuin vahvaan juomaan tottuneempi virkasisarensa.

Yllättävän paljon jo vajunutta pulloaan käsissään pyörittelevä Miki ei ollut kovinkaan ihastunut siihen näkemykseen jonka Kagero esitti syyksi kirigakurelaisten kauvan sitten harjoittamaan perinteeseen. Hän kyllä myönsi että se oli nostanut pieneltä muiden mahtivaltioiden kylien rinnalla vaikuttavan kylän näiden tasolle, mikä tuskin olisi onnistunut muuten kuin haastamalla laadulla lähesmurskaavaa määrä enemmistön. Tosin senkin olisi varmasti voinut saavuttaa muillakin tavoin, jotka olisivat vaatineet vähemmän kylän omien jäsenten henkien hukkaan heittämistä.
''No joo kyl hä sen voi kai nuinki nähä ja kait se toimiki tavallaan, mut oon kyl varma et tuonki tavottee ois voinu saavuttaa muutenki. Konohas meit opetetaa laittamaa yhteisö ihtemme edelle ja tekemää kaikki mitä voidaa niide puolest keistä me oikeesti välitetää, mikä ainaki tähä asti on pitäny meijät numero ykkösenä isoje poikien pöydäs.'' Hieman torjuvaan sävyyn vastaava Sarutobi totesi, kertoen mitä mieltä itse oli Ichirikin esittämästä ajatuksesta ja jatkaen siitä kylästään ylpeällä sävyllä, kertoen kuinka omasta mielestään asia kuuluisi hoitaa.
'' Me kututaan sitä ajattelu mallii. Hi no Ishi. Sen tarkotus ei oo tehä meistä tunteettomii, tai saada unohtaan niitä asioit mitä joudutaan tekee, vaan tehä muist tarpeeks vahvoi kantaa se taakka ja käyttää niit asioit tarvittaes henkisten voimavarojen kasaamisee sillon ku kaikki on laitettava pelii muiden parhaan takaamiseks.'' Hieman vielä tarkemmin mainitsemastaan ajattelu ja kasvatus tavasta kertova nuori kunoichi jatkoi, ajattelematta ollenkaan sitä miksi Ichiriki tuntui tietävän niin paljon kirigakurelaisten vanhoista koulutus menetelmistä ja miksi osa niistä kuulemistaan asioista vaikutti jopa heidän lyhyen tuttavuutensa perusteella sopivan tähän itseensä.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

Viesti: # 6918Viesti sumufani »

Nunon alkaessa valistaa juuren valmistumisesta ja sen mahdollisista sivuvaikutuksista saivan Kogan vain kuuntelemaan entistä tarkemmin. Opettajsna luetellessa asioita ja kuin pitäen kirjaa nostamalla sormiaan pystyyn puunhalaaja ei voinut kuin olla yllättynyt, mitä kaikkea juuresta tehtävä seerumi pystyi tekemään. Lopulta painottaen että virheet useimmiten tehtiin jo seerumin valmistua vaiheissa ja että käyttäisi aikaa aineiden mittaamiseen ja jokaiseen vaiheeseen pikipää kirjoitti saamaansa tietoa riivatun lailla ylös.

Pian nuorukainen kuitenkin tunnisti tutun puulajin ja innokkaana latoi jo tietoa, siitä vaikkakin laji tuntui olevan tuttu jo Nunolle entuudestaam ja nuorukaisen lopetettua Nuno vielä lisäsi pari myös hyvin käytännön läheistä käyttötapaa ja mukisematta Kogakin poimi kaarnaa matkaansa. Nyt pikipääkin tunuti kiinnittävän huomiota metsästä kuuluvan kimeän vaikkakin vaimean äänen johdosta. Ääni oli saanut Nunon valpastumaan silmissä ja miehen nyökätessä päätään äänen suuntaan Senju lähti kuuliaisesti seuraamaan. Pimeä näkö alkoi heikkenemään ja pikipää sai jo keskittyä nähdäkseen edes jotain mielenkiintoista painaakseen paikan muistiinsa, sillä äänen seuraaminen tuntui olevan nyt tärkeämpää. Ehkä se oli se jokin, jota pikku mies jahtasi tällä kertaa ja Koga juuri ja juuri kykeni hillitsemään uteliaisuuttaan. Hän alkoi palamaan halusta tietää, mitä he seurasivat ja sen vähän mitä pikipää uskalsi edes arvella se mitä Nuno etsi oli jotain hyödyllistä.
Jo näiden muutamien lyhyiden tuntien aikana nuno oli valistanut häntä kasvien käyttö tavoista ja maasta lähtevä tuoksu tuntui Kogalle kodilta. Multa oli rikasta ja antoi niin monille kasveille hyvät lähtökohdat kasvamiseen. Tämän takia Senju tuntui viihtyvän paremmin metsän keskellä toisin kuin ihmisten keskellä.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pohjoinen osa”