Haavojen paikkailua (rope)

Tulimaa on yksi suurimmista maista ulottuen miltei joka puolelle mannerta.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6398Viesti Southpaw »

Tingan ja Akkin päässtyän Yatan selkään keskellä palavaa kylää, lintu oli nopeasti lähtenyt lentämään kylästä poispäin ja lennättänyt heidät jo hyvin lähelle Tulen maan ja Äänen maan välitä rajaa ennen kuin oli laskeutunut alapuolella levittäytyvän metssän keskellä kohoavalle kalliomuodostelmalle ja poistunut paikalta. Tästä heillä ei olisi enää kovin pitkä matka Lopun laaksoon, mutta ottaen huomioon vammat joita kumpikin oli kärsinyt Yamanakaa ja tämän ohjaamia sivullisia vastaan käydyn taistelun aikana, ei tullut kuuloonkaan, että he olisivat jatkaneet matkaa ennen kuin olisivat levänneet ja parannelleet vammojaan jonkin aikaa. Niinpä Tinga hetken ympäristöä aistittuaan oli ohjannut Akkin kalliomuodostelman juurella olevaan syvennykseen, joka tarvittaessa tarjoaisi edes hieman suojaa niin sateelta kuin paikalle eksyviltä ninjoiltakin, ennen kuin oli ryhtynyt parhaansa mukaan paikkaamaan sekä omia, että ystävänsä vammoja, vaikka ei edesmenneen äitinsä tavoin ollutkaan mikään lääkintäasiantuntija. Onnistuttuaan kuitenkin paikkaamaan kummankin vammat parhaan kykynsä mukaan, Tinga ilmoitti ottavansa ensimmäisen vahtivuoron ja asettui sitten istumaan lähelle kalliosyvennyksen suuta. Keskittyneesti nainen sulki silmänsä ja turvautui niin sensoriinsa kuin ympäristöstä kuuluviin ääniin, luodatakseen ympäristöään ja kuullakseen mikäli joku sattuisi lähestymään heidän väliaikaista leiriään mistään suunnasta.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6421Viesti Cross »

Taistelun jälkeen Akki ja Tinga olivat matkanneet Yatan selässä niin kauvas jälkeensä jättämästään kylästä kuin vain olivat kyenneet, laskeutuen vasta kun niin lintu kuin sen kutsunutkin mies olivat olleet aivan lopussa. Tuo matka ja aijempi taistelu olivat yhdellä kertaa pyyhkäisseet olemattomiin kaiken sen edistyksen mitä miekkamiehen terveydessä oli päässyt tapahtumaan heidän jokimatkansa aikana, minkä takia hänestä ei ollut juurikaan auttamaan ystäväänsä pystyttämään edes keskinkertaista suojaa yöksi. Sen sijaan hän vain kaatui uupuneena nojaamaan kiveä vasten ja antoi punahiuksisen kunoichin polttaa kuumennetulla kunain kärjellä haavansa kiinni, vaikka heillä olisi ollut parempikin tapa yrittää hoitaa niitä. Ikävä kyllä viimeksi kun he olivat yrittäneet turvautua kunoichin kykyyn parantaa muita chakransa avulla oli siitä ollut lähes yhtäpaljon haittaa kuin hyötyä, eikä kumpikaan tuntunut olevan toista halukkaampi koittamaan kuinka tälläkertaa kävisi.
Miltei heti Jinain saatua työnsä valmiiksi Sanada vaipui uneen, vastustelematta ollenkaan naisen tarjoutuessa ottamaan ensimmäisen vahtivuoron. Hänen unistaan ei kuitenkaan tullut millään tavalla rauhallisia tai levollisia, sillä painajaiset saapuivat vainoamaan heti silmien ummistuttua. Nuissa unissan nuorukainen huomasiyhdessä vaiheessa olevansa kasvotusten virnuilevan isänsä kanssa kasvotusten, ollen varma siitä että tämä oli juuri sanonut jotain tärkeää. Seuraavana hetkenä hän jo kuuli tämän pilkallisen naurun korvissaan ja näki tämän kasvojen piirteiden vääristyvän verenhimoisen paholaisen kasvojen näköiseksi, ennen kuin huomasikin taistelevansa henkernsä edestä itseään vastaan keskellä palavan kaupungin kattoja. Jossain vaiheessa miekkamies taas seisoi yltäpäältä veressä keskellä ruumiiden täyttämää kenttää, nähden kaikkialla minne päänsä käänsi tuttuja kasvoja. Hän näki myös välähdyksen jättiläismäisestä rotasta jyrsimässä kuvaa seitsemästä hyvän onnen jumalasta veneessä, ennen kuin koko tuo välähdys tuli leikatuksi kahtia kasvottoman samurain toimesta. Seuraavana hetkenä hän jo tunsi tippuvansa loputtoman tuntuisen kuilun pohjaa kohti, nähden pudotessaan välähdyksen naamiolla kasvonsa peittäneestä tutun näköisestä hahmosta, säpsähtäen samassa valveille.

Heräterssään Akki tunsi sydämmensä hakkaavan nopeammin kuin se varmaan koskaan oli tehnyt, aivan kuin se olisi pyrkinyt lyömään viimeisen lyöntinsä mahdollisimman nopeasti. Samassa hän jo tunsi etovan muljahduksen sisällään ja tunsi jonkin lähtevän nousemaan suutaan kohti. Sappi purskahti ulos kaksinkerroin painuneen nuorukaisen suusta, tämän tyhjentäessä kakoen sisuksensa vierelleen. Kouristuksen lopulta päättyessä hän kellahti toiselle kyljelleen, huomaten vasta silloin kuinka kylmissään todella oli. Maailma tuntui pyörivän kylmän nihkeän hien peittämän shinobin silmissä, hänen yrittäessä kammeta itseään pystyyn. Aurinko nousisi pian ja heidän pitäisi lähteä jälleen matkaan, mutta uusien vilunväristysten kulkiessa läpi kehon Akki alkoi epäillä ettei kykenisi matkaamaan kovinkaan kauvas. Hän tiesi myös ettei ollut siinä kunnossa että rajan yli yrittäminen olisi turvallista, saati sitten oleskelu äänenmaan puolella.
Miettiessään nuita asioita Sanada kiinnitti lopulta huomiota myös vähänmatkan päässä nukkuvaan ystäväänsä, joka vaikutti myös nukahtaneen jossain vaiheessa vartiopaikalleen. Tämä vaikutti olevan aivan yhtä uupunut kuin hänkin, vaikka tuntuikin toisinaan omaavan lähes ehtymättömän määrän energiaa. Mutta ilmeisesti Jinaikin kohtasi lopulta oman rajansa, tai näin ainakin tätä katseleva punasilmäinen mies ajatteli. Eikä hän voinut moittia tätä siitä. Liian paljon oli tapahtunut vähän ajan sisällä, minkä lisäksi tämä oli saanut kannettavakseen vielä osan ystävänsäkkin taakasta. Miekkamies tiesi että olisi halunnut jatkaa Akaionin jahtaamista, mutta alkoi hiljalleen miettiä että ehkä sittenkin heidän olisi aika myöntää tosiasiat ja vetäytyä jonnekkin syrjäiseen paikkaan nuolemaan haavojaan.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6423Viesti Southpaw »

Akkin nukahdettua kalliosyvennyksen perälle, Tinga jatkoi heidän ympäristönsä tarkkailua. Hän tunsi olevansa väsynyt ja kaipaavansa unta siinä missä ystävänsäkin, mutta ajatus siitä, että taistelussa sadut vammat voisivat ilman kunnon lepoa romahduttaa Akkin terveyttä entisestään sai Tingan lopulta tekemään päätöksen siitä, että antaisi Akkin nukkua koko yön, vaikka se tarkoittaisi sitä, että hän itse joutuisi valvomaan myös seuraavan päivän kun tulisi aika päättää miten he jatkaisivat tästä. Jossain kohtaa aamuyöstä, kunoichin voimien rajat tulivat vastaan ja tämä nukahti lopulta kevyeen uneen, ajelehtien vuoroin unessa ja vuoroin jossain unen ja valveen rajamailla.

Aamun tullen Tinga havahtui lopulta siihen, että kuuli ääntä selkänsä takana. Hetken hänen puoliuninen tajuntansa yritti uskotella hänelle, että kuvitteli koko äänen, mutta tajutessaan viimein, että ääni tuli Akkin suunnalta, Tinga pakottautui avaamaan silmänsä. Huolimatta siitä, että oli mennyt nukahtamaan vartioon, kunoichi tunsi itsensä jopa väsyneemmäksi kuin edellisenä iltana, mutta koettaen karistaa tuon tunteen mielestään, tämä lopulta nousi paikoiltaan ja siirtyi lähemmäs Akkia, joka makasi kyljellään maassa.
"Mikä on vointi?" kunoichi kysyi huolestuneena, samalla kun otti toisella kädellään varustelaukusta vajaan vesipullon. Ojentaessaan vesipulloa Akkin suuntaan, hän uskaltautui laskemaan kätensä miehen otsalle, todeten tämän otsan tuntuvan kuumalta. Se tästä nyt vielä puuttuikin, että Akki saisi kuumeen kaiken heidän tähän asti kokemansa jälkeen.
"En haluaisi sanoa näin, mutta minusta sinä et ole siinä kunnossa, että voisimme jatkaa matkaa. Sinun on pakko levätä ellet halua kuolla vammoihisi", Tinga sanoi lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Jos kuitenkin välttämättä haluat jatkaa niin voin lähettää kage bunshinin etsimään Akaionia ja tuomaan hänet meidän luoksemme. Tämä on sinulle tärkeää vai kuinka?" Tinga ehdotti lisäksi. Hän ei voisi luvata sitä, että sokea klooni löytäisi Lopun laaksoon ajoissa, mutta ainakin hän voisi yrittää jos Akki sitä toivoi.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6424Viesti Cross »

Itsensä istuma-asentoon nostetuksi saanut Akki huomasi Tingan havahtuvan myöskin unestaan, vaikuttaen kuitenkin siltä että olisi kaivannut vielä lisää lepoa. Tämän kasvoilla aluksi näkyvä ilme oli poissaoleva ja hivenen hämmentynyt, aivan kuin punapään aivot eivät olisi osanneet päättää oliko tämä hereillä vai ei. Muutama miekkamiehen suunnalta kuuluva vaimean pidätelty yskäisy saivat tämän kuitenkin pudistamaan viimeisetkin unen rippeet hartioiltaan, tajunnan lopultakin hyväksyessä jonkin ulkoisen ärsykkeen vaativan huomiota.
Uupuneen oloinen kunoichi siirtyi sapenmakua suustaan syljeskelevän ystävänsä vierelle, joka otti tämän tarjoaman vajaan juomapullon mielellään vastaan ja kohotti samantien huulilleen. Muutaman turhankin ahneen kulauksen jälkeen miekkamies joutui kuitenkin jo laskemaan pullon alas, onnistuakseen nielaisemaan suussaan olevan nesteen, ennen kuin uusi katkonaisten köhähdysten sarja pyrki väkisin vastakkaiseen suuntaan.
''On ollut parempikin.'' Lähes kouristuksen omaisen yskänpuuskansa lopulta haltuun saava Sanada vastasi huolestuneen kuuloisen Jinain kysymykseen, yrittäen saada kasvoilleen edes jonkinlaisen huonoa vointiaan vähättelevän ilmaan. Se ei tuskin olisi kuitenkaan toiminut vaikka nainen olisikin kyennyt näkemään, sillä repaleisissa verentahrimissa vaatteissa ja noen likaisiksi tahrimissa roikkuvissa kääreissä oleva mies tiesi näyttävänsä varmasti kauhelta. Sokean shinobin terävät aistit kertoivat varmasti kuitenkin mikä tilanne todella oli, sillä tämän olisi varmasti vaikea olla haistamatta ystävänsä vieressä olevasta pienestä sappi lätäköstä lähtevää kitkerää hajua ja tämän kädessä olevasta haavasta tulevaa pistävää mädän käryä.
Kuten olettaa saattoikin nuo asiat eivät jääneet Tingalta huomaamatta, eikä Akkikaan ollut sitä missään vaiheessa edes epäillyt. Senpätakia hän ei ruennutkaan väittämään vastaan tämän todetessa ettei heidän kannattaisi yrittää jatkaa matkaa väkisin, mikäli eivät halunneet sen jäävän viimeisekseen. Miekkamies tiesi kunoichin olevan oikeassa, sillä oli itsekkin samaa mieltä.

''Tiedän... Tarvitsemme kumpikin lepoa ja meidän olisi varmaan pitänyt pysähtyä jo kauvan sitten, eikä vain jatkaa väkisin eteenpäin... '' Heikolla äänellä puhuva nuorukainen vastasi punapään huomautukseen, myöntäen oman arviointi virheensä ja sen että oli nojannut liikaa ystävänsä voimiin koko matkan ajan. Jollain tapaa sen myöntäminen itselle teki jopa helpoksi luovuttaa, vaikka maaliviiva siinsikin aivan silmien edessä. Nyt kun asiaa mietti hänestä oli miltei ihme että he olivat päässeet näinkin pitkälle, sillä matkalla oli riittänyt vastoinkäymisiä enemmän kuin tarpeeksi.
''Parempi varmaan etsiä jokin syrjäinen majatalo, missä voimme levätä muutaman päivän, ennen kuin uutiset etelän tapahtumista saapuu sinne asti ja joku onnistuu yhdistämään pisteet toisiinsa.'' Alistuneena katseensa maahan luova Sanada jatkoi, yrittäen arvella heidän sen hetkistä sijaintiaan. Edellispäivän muistot tuntuivat melko sumuisilta, mikä luultavasti johtu uupumuksesta, minkä takia hän ei ollut aivan varma missä sillä hetkellä olivat. Siitä miekkamies kuitenkin meni takuuseen etteivät he olleet aivan vielä tulenmaalaisten tarkasti valvomalla pohjoisella rajavyöhykkeellä, tai minkään suuren kylän lähettyvillä. Luultavammin hän oli ohjeistanut Yataa laskemaan heidät jonnekkin hyvin syrjäiseen paikkaan, missä olisi luultavasti kuitenkin jokin vähemmän käytetty tie lähettyvillä, mitäpitkin he olisivat voineet jatkaa nopeasti matkaansa.

''En usko että hän on enää siellä, sikäli kun koskaan edes on ollut...'' Päätään hieman pudistava Akki vastasi Tingalle, tämän tarjoutuessa lähettämään kage bunshinsa jatkamaan matkaa äänenmaan puolelle ja etsimään Akaionia. ''Tämä matka on kestänyt jo liian kauvan, että voisimme toivoa löytävämme häntä sieltä, tai edes merkkejä siitä minne hän on suunnannut.'' Tosiasiat myöntävä nuorukainen jatkoi, kohottaen katseensa maasta kohti hiljalleen vaalenevaa taivasta. Katsomalla tarkasti hän kykeni edelleen näkemään muutamia tähtiä siellä, jotka kuitenkin haihtuivat hiljalleen näkyvistä nousevan auringon myötä, aivan kuten heidänkin määränpäänsä näytti katoavan.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6425Viesti Southpaw »

Akkin myöntäessä, että oli tuntenut olona paremmaksikin, Tingan teki mieli vaatia, että he jäisivät lepäämään tänne missä olivat, sillä jo pelkästään Akkin liikuttaminen lähimpään kylään tuntui suurelta riskiltä miehen terveyden kannalta. Lopulta järki kuitenkin sanoi, että Akkille olisi pakko saada jälleen kunnollista hoitoa jostain. Vaikka Tinga ei sanonutkaan ääneen mitään, hän kykeni silti haistamaan maassa olevasta sappilammikosta peräisin olevan hajun ja tulehtuneissa haavoissa olevan mädän.
"Olen pahoillani etten onnistunut viemään sinua perille asti", Tinga sanoi lopulta, Akkinkin viimein myöntäessä tosiasiat sen suhteen, ettei heidän kannattaisi jatkaa tämän pidemmälle väkisin, vaikka määränpäähän ei olisikaan ollut enää kovin pitkä matka, ottaen huomioon mistä he olivat lähteneet liikkeelle. Akkin sittn ehdottaessa jonkin syrjäisen majatalon etsimistä, Tinga nyökkäsi myöntävästi.
"Sopii minulle. Jaksatko nousta ja kävellä itse?" Tinga kysyi seuraavaksi. Puhuessaan nainen irrotti vyötäisilleen roikkumaan sidotun haorin ja ojensi sen sitten ystävälleen, jonka arveli sillä hetkellä tarivtsevan enemmän lämmintä vaatetta ylleen, kiitos nousemassa olevan kuumeen. Mikäli Akki ei jaksaisi, hän arveli kyllä pystyvänsä tarvittaessa kantamaan ystävänsä selässään, mutta asioita helpottaisi huomattavasti jos Akki kykenisi kävelemään itse, edes ottamalla hänestä tukea jos ei muuten.
"Jos et jaksa niin ymmärrän kyllä. Voin keksiä jonkin keinon jolla saan kannettua sinut pois täältä", Tinga lisäsi vielä, pyrkien kuulostamaan niin itsevarmalta kuin vain kykeni. Akkilla oli tässä tilanteessa varmasti muitakin huolia kuin miettiä hänen jaksamistaan, joten ystävänsä mielenterveyden vuoksi hän pakottaisi itsensä jaksamaan vielä seuraavaan kylään asti, ennen kuin soisi itselleen kunnollisen lepotauon.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6426Viesti Cross »

''Siinätapauksessa minä olen pahoillani että olet joutunut raahaamaan minua näinkin pitkälle.'' Hieman hämmästyneen näköisenä katseensa taivaalta laskenut Akki vastasi Tingalle, joka oli juuri pahoitellut sitä ettei ollut onnistunut viemään häntä määränpäähänsä asti. Hän ei löytänyt mitään syytä sille että naisen olisi tarvinnut pyytää anteeksi sitä että he joutuivat luopumaan määränpäästään, varsinkaan kaiken sen jälkeen mitä tämä oli tehnyt viedäkseen heitä eteenpäin. Sen sijaan miekkamies oli pahoillaan siitä että tämä oli joutunut tekemään kaiken sen, sen sijaan että olisi onnistunut kantamaan edes oman osansa matkan rasituksesta, joten jos jommankumman heistä täytyi ottaa syy matkan epäonnistumisesta niin hänen.
Sanada kuitenkin ymmärtsi sen ettei tuolle asialle enää mahtaisi mitään, eikä heidän kannattaisi jäädä keskustelemaan asiasta enää sen enempää. Sen sijaan korvatakseen edes osan omasta heikkoudestaan hän päätti tehdä parhaansa hoitaakseen itsensä pois tästä metsästä, sen sijaan että tulisi ystävänsä raahaamaksi pois sieltä. Sen takia Jinain kysyessä kykenisikö hän liikkumaan ominvoimin miekkamies nyökkäsi päätään ja kampesi itsensä ylös, vaikka joutuikin seisaalleen päästyään pysähtymään ottamaan tukea kivisestä seinästä vierellään. Huimauksen mukanaan tuoma huonovointisuus vyöryi jälleen ylöspäin mahasta, mutta painaen silmänsä kiinni ja otsansa vasten kylmää kiveä raskaasti hengittävän shinobin onnistui pitää itsensä kasassa.
''Teen parhaani... Osaatko sanoa mihin suuntaan meidän kannattaa lähteä?'' Kiveen vasten nojaava Akki sai lopulta vastattua, ottaen kiitollisena vastaan Tingan ojentaman haorin ja kietoi sen ympärilleen. Kylmästä täristen ja samaan aikaan tukahduttavasta kuumuudesta hikoillen hän jäi odottamaan kunoichin vastausta, tietäen tämän kyvyn aistia chakraa olevan heidän paras vaihtoehtonsa löytää asutusta.

Päästyään lopulta matkaan shinobi kaksikolta kului koko päivä päästä pois metsästä sivistyksen pariin, mikä johtui pääosin siitä että Akki ei kyennyt liikkumaan kovinkaan nopeasti, tai pitkiä matkoja ilman taukoa. Itsepäisesti raahautuen hän kuitenkin jatkoi ystävänsä seuraamista, kieltäytyen kertatoisensa jälkeen tämän tarjoamasta avusta. Lopulta hän oli kuitenkin jo niin kuumehoureinen, ettei osannut paljoakaan sanoa heidän perille pääsystään. Sen verran hän kuitenkin tajusi että auringon alkaessa laskea he saapuivat syrjässä kaikista suuremmista valtaväylistä sijaitsevaan majataloon, jonka asiakaskunta koostui pääosin läheisen kylän asukkaista. Paikka oli nähnyt parempiakin päiviä, mutta jatkoi silti jollaintapaa sinnittelyään epäsuotuisesta sijainnistaan huolimatta. Se sopi kuitenkin paremmin kuin hyvin majatalon uusimmille asukkaille, jotka juurikin tämänkaltaista paikkaa saadakseen itsensä jälleen kuntoon.
Tulehtuneista haavoista ja uupumuksesta seurannut korkea kuume piti Akkin vuoteessa lähes tiedottomassa kunnossa seuraavat päivät, joiden aikana kylän parantaja sai tehdä parhaansa erikoisen potilaansa puolesta. Tämän käyttämät yrttihauteet onnistuivat kuitenkin lopulta saamaan haavojen tulehduksen hellittämään ja kuumeen laskemaan, jolloin shinobi kaksikko oli kuitenkin viettänyt majatalossa kauvemmin kuin alunperin olivat ajatelleet. Siltikään he eivät kuitenkaan päässeet jatkamaan matkaa, sillä miekkamies pysyi tajuttomana vielä muutamien päivien ajan.
Lopulta Sanada kuitenkin heräsi huomaten makaavansa pienen huoneen nurkassa olevalla futonilla, osaamatta aluksi sanoa ollenkaan missä oli ja montako päivää heidän satamakaupungissa käymästään taistelusta oli kulunut. Noustesaan istumaan hän humasi olonsa olevan edelleen heikko, kaatuen miltei samantien uudelleen selälleen ponnistuksen aiheuttamasta rasituksesta. Jollain tapaa miekkamiehen onnistui kuitenkin kasata voimia pysyäkseen pystyssä ja saada pyörimään alkanut huone rauhoittumaan jälleen paikalleen. Se oli pieni voitto mutta voitto kuitenkin ja se sai riittää tälläkertaa, vaikka hänen olisikin tehnyt mieli yrittää päästä ulos selvittämään missä oli.
Sen sijaan että olisi yrittänyt sitä Sanada yritti tavoitella Yata, huomatakseen vasta silloin ettei hänet lintuun yhdistävä kaulanauha ollut paikoillaan, mikä tarkoitti sen luultavasti olevan jälleen Tingan hallussa. Lintu ei varmasti taaskaan pitäisi siitä, mutta ainakin se nopeuttaisi hänen paranemistaan. Toisaalta linnun ajatusten ja niiden mukana tulleiden astimusten puuttuminen sai vasta toipumassa olevan miehen tuntemaan olonsa alastomaksi, minkä takia hän toivoikin ystävänsä ilmestyvän pian paikalle luovuttamaan kaulanauhan takaisin.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6427Viesti sumufani »

Saavuttuaan Tulen maahan Kanki apureineen oli hajaantunut sovittuaan, missä kylässä he tapaisivat päivän kuluttua. Erillään kolmikko tutkisi enemmän maastoa kuin yhdessä sillä heidän pitäisi löytää kaksi henkilöä tästä suuresta maasta. Vähäisten tietojen mukaan, joita hän oli saanut olivat kertoneet kaksikon olleen jossain rannikon lähettyvillä. Mutta siihenkään ei voinut luottaa kovin paljoa nuorukaisen mielestä tämän juostessa täyttä vauhtiaan metsä tiellä.
’’Meillä ei ole liiemmin aikaa, jos heidät pitäisi saada Inohaan asti.’’
Kanki mutisi itselleen samalla, kun hän näki savua horisontissa. Se oli hivenen merkillistä ja Kanki päätti tutkia asiaa samalla kuj huomasi suurehkon korpin lentävän pois päin tapahtuma paikalta.
Tuskin katsoen sitä hetkeä kauempaa nuorukainen saapui kylään todistamaan tuhon jälkiä. Ei vaadittu minkään sortin älliä tajuamaan että tämä oli hetki sitten ollut taistelu kenttä ja heppu räväkkään värisessä paidassa erottui joukosta hyvin paljon. Toki mies auttoi tulipalojen sammuttamisessa, mutta palot silti laajenivat ilman merkkejä pysähtymisestä. Kanki tarttui myös ämpäriin ja alkoi auttamaan tulipalon hillitsemisessä. Illan tullen hän tutki tarkemmin taistelun alueen keskustaa, jonka oli silmin näkijöiltä saanut tietää. Hän oli myös saanut epämääräiset tuntomerkit, mutta sattuma oli ollut liian hyvä kankin uskoakseen niitä. Kujan katu oli kauheassa kunnossa puhumattakkaan kaikista hiiltyneistä ruumiista, joita ei enää edes tunnistanut ihmisiksi. Aivan kuin jokin olisi syönyt ruumiita ennen tulipalon laajenemista tähän katutasoon asti.
’’Kamalaa jälkeä ja melko varomatonta.’’
Nuorukainen jälleen mutisi itselleen sillä hän seisoi yksin tämän hautausmaan keskellä. Syvään huokaisten miekkamies raapi päätään ja alkoi suuntaamaan kohden sovittua tapaamis paikkaa. Hän ei halunnut odotuttaa Ryuuzakia eikä Fukua yhtään enempää sillä hän olisi perillä huomenna päivällä.

Matka sovitulle tapaamis paikalle sujui Kankilta ongelmitta ja hän oli ensimmäisenä paikalla ihme kyllä. Tosin heti hänen jälkeensä saapui paikalle Ryuuzaki, joka välittömästi haistoi savun hänen vaatteistaan ja noen hänen viitassaan.
’’Mitä. Sinä. Teit?’’
’’Eh?’’
Kanki tuskin oli saanut vastattua kun Ryuuzaki löi häntä päähän melko kovaa.
’’Au. Mitä pirua Ryuuzaki.’’
’’Vaikka olet pomo olet silti teini. Opitpa olemaan vetämättä taisteluja puoleesi vaikka olet siinä melko taitava.’’
Ryuuzaki puhui silmät ikävästi kiiluen ja miehellä oli nyrkki valmiina jos hän ei pitänyt Kankin selityksestä.
’’En mä tapellu. Mä autoin yhtä kylää sammuttaa tulipalon, joka sielä oli syttynyt joidenkin muiden matsin yhteydessä.’’
Ryuuzaki katsoi Kankin matkaviittaa ja totesi ettei siinä ollut palamisen jälkiä.
’’Mitää ideaa keiden matsi siel oli menny?’’
’’Ei tietoa. Selvästi joku korkeamman tason, kun tuli oli levinnyt niin laajalle niin nopeasti. Kyläläiset olivat vielä kauhun vallas kun sammuttivat tulia. Vissii olivat lahdanneet kelpo määrän sakkia sotkun tekijät. Ne kans kuvaili kuvien henkilöt kaaoksen tekijöiksi, mutta kukaa kiinnittäny huomiota minne päi ne lens.’’
Ryuuzaki sylkäisi maahan turhautuneena ja löi lähimmän seinän sisään. Ei niinkään Kankin tiedoista vaan siitä, ettei ollut paikalla ja siitä että Fuku oli myöhässä.
’’Meidän vissii pitää mennä mettästää Fuku. Tollo varmaa eksynyt.’’

Kanki ja Ryuuzaki etsivät Fukua kokonaisen päivän vain löytääkseen miehen sammuneena puun juurelle eikä miehen herätys ollut mukava. Sammuneen selkää myöten juoksi kylmä väre vapautuvasta murhan himosta, joka pääsi Kankista ja Ryuuzakista.
’’Fuuukuuu...’’
Kanki kuiskasi samalla vetäen sahalaitaista katanaansa esiin, joka myös tuntui kuiskaavan Fukulle tulevasta veri teosta. Kankin kasvoilla oli verenhimoinen virne ja Ryuuzaki naksautteli rystysiään kaikessa hiljaisuudessa.
’’Älkää ny kaverit. Säikytätte linnut.’’
Fuku koitti keventää tilannetta sillä hän tiesi tasan tarkkaan miten herkkä Kanki oli tappamaan yakuzan.
’’Mä näin ison korpin ja seurasin sitä näille maille.’’
Mies sopersi ja veti käsiään kaulansa suojaksi.
’’Korpin?’’
Hetkessä Kankin murhan himo oli hävinnyt sillä hän uskoi nähneensä saman linnun. Fuku sopesi peloissaan kuinka oli nähnyt linnun laskeutuvan muutaman kilometrin päässä olevalle pienelle kivi kasalle, jonka uumeniin oli nähnyt menevän ihmisiä. Toinen oli kääreiden peitossa ja toisella tulen punainen tukka, jonka seurauksena hän oli perääntynyt ja odottanut kahta seuralaistaan.
’’Sitten me jatkamme matkaa lähinpään kylään. Olemme kuitenkin sen verran lähellä ja he ovat loukkaantuneita, joten heidän matkustamisensa ei ole nopeaa.’’


Jokusen päivän päästä Kanki istui alaisineen samaisen majatalon edessä juomassa teetä ja odottamassa Tingan ja Akkin liikkuvan jälleen. He olivat tulleet näinkin lähelle, sillä ainkaan eilen ei ollut tilanteeseen tapahtunut mitään muutosta. Nuorukainen oli ajatellut että he eivät erotu matkalaisista, joita tässä majatalossa silloin tällöin pysähtyy vaikkakin kanta asiakkaat olivta läheisiä kyläläisiä. Nuorukainen alkoi olla hieman levoton, sillä viime kerralla tuon kaksikon pysähdyttyä ihmisten ilmoille he olivat polttaneet kolmanneksen kylästä ja häntä pelotti ajatella miten majatalolle kävisi.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6460Viesti Southpaw »

Akkin noustessa ja ottaessa tukea kivisestä seinästä vierellään, Tinga otti epäröivän askelen lähemmäs kuin valmiina auttamaan jos yhtään vaikuttaisi siltä, ettei Akki kykenisikään pysymään aloillaan. Painettuaan kuitenkin hetkeksi otsansa vaten kylmää kiveä, Akki tuntui saavan itsensä hallintaan sen verran, että saattoi sanoa pystyvänsä kävelemään. Miehen seuraavaksi kysyessä mihin suuntaan hän arveli olevan parasta lähteä, Tinga kääntyi hieman ja osoitti sitten itään päin.
"Itse lähtisin tuonne. Aistin yön aikana pari chakranlähdettä tuolla kauempana joten luulisin, että siellä kulkee jonkinlainen tie tai polku jota voimme seurata", Tinga kertoi yön aikana tekemästään havainnosta. Normaalisti hän olisi jo lähtenyt kulkemaan edeltä, mutta Akkin ollessa tuossa kunnossa kuin nyt oli, Tinga katsoi parhaaksi aettua kulkemaan Akkin vierellä, ihan vain siltä varalta, että tämä tarvitsisi apua päästäkseen eteenpäin. Vaikka hänkin oli väsynyt, hänellä ei ollut aikomustakaan jättää ystäväänsä oman onnensa nojaan, huolimatta siitä, että heidän välinsä olivat päässeet tulehtumaan Sunagakuren tapahtumien seurauksena.

Heiltä kului lopulta lähes koko päivä päästä leiristään lähimmän majatalon luokse, mikä ei Tingasta ollut mitenkään yllättävää ottaen huomioon Akkin sen hetkisen kunnon. Loppumatkasta Akki alkoi vaikuttaa jo niin huonokuntoiselta, että Tinga ei nähnyt muita vaihtoehtoja kuin siirtyä kävelemään lähemmäksi ystäväänsä, niin että saattoi parhaansa mukaan tukea tätä, vaikka Akki olikin siihen asti itsepäisesti kieltäytynyt hänen tarjoamastaan avusta. Heidän lopulta saatuaan huoneen majatalosta ja autettuaan Akkin huoneen nurkassa olevalle futonille, Tinga ei ollut suonut itselleen lepoa vielä vaan rientänyt oitis etsimään paikallista parantajaa, joka lopulta oli suostunut myöhäisestä ajankohdasta huolimatta tulemaan avuksi, jotta Akki saataisiin paranemaan. Kuten edelliselläkin kerralla heidän pysähtyessään paikkaamaan Akkin taisteluvammoja, nytkin Tinga katsoi parhaaksi ottaa Yatan antaman korun omaan kaulaansa siksi aikaa, että Akki olisi kyllin hyvässä kunnossa kantaakseen sitä taas.

Paria päivää myöhemmin Akkin viimein herätessä, Tinga itse oli poistunut hetkeksi ystävänsä seurasta käydäkseen läheisessä kylässä hakemassa lisää lääkkeitä Akkille sen pienen lääkevarastoon lisäksi jonka kylän parantaja oli heille käyntinsä yhteydessä antanut. Nainen oli juuri palaamassa kylästä lääkkeiden kanssa, mutta pysähtyi kuitenkin varmuuden vuoksi vähän matkan päähän majatalosta aistimaan lähialuetta, varmistaakseen ettei kukaan ollut seurannut häntä. Sensorinsa avulla hän ei kuitenkaan havainnut vihamielisiä chakroja, ainoastaan majatalon edustalla istuva mieskolmikko kiinnitti hetkeksi hänen huomionsa. Tämä kolmikko oli saapunut majataloon hieman heidän jälkeensä ja vaikka nämä eivät sinänsä vaikuttaneet tekevän mitään epäilyttävää, hän oli huomannut kolmikon chakroista jännittyneisyyttä ja uteliaisuutta niinä muutamana kertana kun hän oli mennyt näiden ohitse majatalosta ulos tai takaisin. Nämä eivät kuitenkaan olleet lähestyneet häntä vielä millään tavalla, minkä vuoksi Tinga oli jättänyt nämä omaan arvoonsa, arvellen että nämä vain olivat jotain pikkurikollisia joilla oli ongelmia ninjojen kanssa. Niinpä Tinga jatkoi matkaansa majatalon ovesta sisään suomatta edes vilkaisua uteliaan kolmikon suuntaan ja jatkoi sitten matkaansa talon seuraavaan kerrokseen, missä hänen ja Akkin huone sijaitsi. Lähes heti saatuaan oven auki, hän sai huomata ystävänsä heränneen, joten lukittuaan oven perässään, Tinga käveli nopeasti futonin luokse ja laskeutui istumaan ystävänsä vierelle.
"Millainen olo?" nainen kysyi huolestuneena, samalla kun laski kädessään olevan lääkepussukan viereensä ja ojensi sitten kättään tunnustelemaan Akkin otsaa, joka hänen helpotuksekseen tuntui kutakuinkin normaalin lämpöiseltä. Hän oli ehtinyt olla huolissaan selviäisikö Akki kaikkien taisteluissa saamiensa vammojen lisäksi vielä kuumeestakin, joten oli ilo huomata, että miekkamies oli tullut isäänsä sitkeytensä suhteen.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6461Viesti Cross »

Miltei heti kun Akki oli oli saanut itsensä istuma-asentoon hän kuuli askelten pysähtyvän huoneen oven toiselle puolelle, mitä seurasi vaimea rapinaa ja kolinaa avaimen työntyessä lukkoon ja kääntäessä sen haittalevyt oikeisiin asemiin. Sen jälkeen ovi työnnettiinkin jo sivuun ja joitain pussukoita mukanaan kantava Tinga astui huoneeseen, huomaten miltei samantien ystävänsä olevan hereillä. Futonilla istuva mies näki tämän laskevan kantamuksensa nopeasti käsistään ja rientävän hieman huolestuneen näköisenä luokseen, asettaen kätensä suoraan miehen otsalle.
''Taisin olla todella heikossa kunnossa?'' Uupuneesta olostaan huolimatta hieman huvittuneen kuuloinen Sanad kysyi, arvellen käyneensä jälleen kerran todella lähellä kuolemaa. Se vaikutti ainoalta syyltä naisen reagtioon, vaikka toisaalta läheltäpiti tilanteista oli alkanut tulla jo miltei tapa, tai ainakin siltä se alkoi hiljalleen tuntua asiaa silmänräpäyksen ajan miettineestä miehestä. Viimeisen parinkuukauden aikana tämä oli tainnut olla jo kolmas tai neljäs kerta kun hänen onnistui päästä karkuun kuolemalta, mikä toisaalta antoi punapäälle syytä olla huolissaan.
''Kaikki hyvin. Oloni on jo huomattavasti parempi...'' Jinaita rauhoittelemaan pyrkivö nuorukainen jatkoi, nojautuen hieman kauvemmas. ''Tosin raitis ilma ja kunnon ateria voisi olla paikallaan.'' Hän jatkoi nenäänsä hieman nyrpistäen, haistaen huoneessa leijailevan pistävän ummehtunen hien hajun, joka tuntui leijuvan tukahduttavan tuntuisena heidän ympärillään. Mikä oli kyllä hyvin ymmärrettävissä, sillä kunoichi oli luultavasti viettänyt suurimman osan viimeisimmistä päivistä sairastavaa ystäväänsä vartioiden. Samalla hän huomasi tuntevansa mahansa suorastaan huutavan ruokaa, mikä saattoi hyvinkin selittää myös heiveröisen voimattoman olon. Tuo tunne saikin miltei samantien vahvistuksen voimakkaan murisevan äänen kaikuessa samantien huoneessa, saaden miekkamiehen kasvoilla käymään hieman huvittuneen ja nolostuneen ilmeen. Yhdessä nuo asiat saivat ajatuksen huoneen takaseinustan avaamisesta ja tuhdin lounaan syömisestä raikaassa ilmassa tuntumaan houkuttelevalta, vaikka se ei ehkä ollutkaan aivan paras tapa pysyä näkymättömissä.
''Ja niiden jälkeen voisit kertoa mistä kaikesta olen jäänyt paitsi?'' Sanada lisäsi haluten kuumeisesti saada tietää montako päivää oli kerennyt jo kulua ja mitä kaikkea oli tapahtunut heidän saavuttuaan hotelliin, sekä tietenkin sen oliko etelästä alkanut jo kuulua uutisia siellä käydystä taitelusta. Sillä miekkamies halusi päästä mahdollisimman nopeasti taas kartalle siitä mikä tilanne oli, siltä varalta että verkko alkaisi jo kiristyä heidän ympärillään. Ikävä kyllä hän ei kuitenkaan uskonut olevansa vielä valmis lähtemään uudelle pakomatkalle, mutta se ei kuitenkaan tarjoittanut etteivät he tarvittaessa voisi yrittää hankkia hieman lisää aikaa muillakeinoin.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6463Viesti sumufani »

Päivät lähinnä kulkivat Kankilla odotellessa, sillä ainoa joka ulos liikkui oli tämä Tinga niminen nainen. Fukulla oli vaikeuksia olla katsomatta Tingaa ja lopultaRyuuzaki oli tuonut mielipiteensä Fukun käytöksestä esille, jonka seurauksena Fukun silmien ympärykset olivat mustat. Kanki itse antoi asian olla, sillä Ryuuzakilla tuntui muutenkin olevan hermot jostain syystä kireänä. Kenties mies edelleen syytti itseään ettei ollut varmistamassa hänen selustaansa palavassa kylässä.
’’Naikkonen ravaa hakemassa lääkkeitä. Onkohan toinen pahastikki vuoteen omana?’’
’’Siltä asia alkaa pahasti vaikuttaa. Ja meillä alkaa pian aikataulu painaa niskaan.’’
Kanki pohti juodessaan teetä, josta Ryuuzaki oli ollut pahaa mieltä. Eikä Kanki ollut vain istuskellut juomassa teetä nämä päivät. Hän oli myös jutellut majatalon pyörittäjien kanssa ja koittanut sitä kautta varovasti udella oliko punapään kaveri pahastikkin sairas. Mitään hänelle ei oltu tosin kerrottu, koska hekään eivät olleet tienneet sen tarkemmin asiasta.
’’Joten mitäs nyt?’’
’’Lähde sinä vaikka Fukun kanssa vähän syrjemmälle. Sparratkaa vaikka kevyesti. Ollaan levätty vaan nää viime päivät eikä reissu saa olla täysin lomaa Fukulle.’’
Fukun naama venyi pettyneesti, sillä hän oli halunnut nauttia auringon paisteesta paikoillaan.
Ryuuzaki nousi ylös ja tarttui Fukua niskasta alkaen kävellä paljon syrjemälle ettei kannetun henkilön valitus ja voivotus kantautunut majatalon korviin.
Makeasti haukotellen ja vähän venytellen Kanki mietti myös kuinka murtaisi jään kahden varautuneen ja kokeneen ninjan kanssa. Katsellessaan kahta katanaansa, jotka nojasivat pöytään nuorukainen pohti. Hän ei halunnut aloittaa taistelua, mutta tämä odottelu ei myöskään tekisi järin hyvää asialle. Tinga melko varmasti oli jo muodostanut heistä jonkin sortin mielipiteen, mutta siitä ei voinut olla varma mikä se oli. Toisena asiana, mikä Kankilla oli mielessä oliko Akki edes tajuissaan? Sillä vain Tinga oli kulkenut majatalon ja kauempanan olevan pienen kylän väliä. Asia selvästi oli vakava ja nuorukainen raapi ohimoaan mietteliäänä.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6465Viesti Southpaw »

Akkin kysymyksen kuullessaan, Tinga ei voinut mitään pienelle hymylle, joka hänen kasvoilleen levisi. Hänestä Akki ooli aina tuntunut olevan heidän ikäluokastaan se vahvin ja siltä tuntui nytkin miehen istuessa siinä ja vähätellessä vammojaan, kuin kyse olisi ollut jostain pikkujutusta.
"Kävit melkoisen lähellä kuoleman rajaa. Sain läheisestä kylästä parantajan vilkaisemaan sinua ja hänen mukaansa oli onni, että löysin hänet ajoissa. Kuumeesi nousi niin korkeaksi, että jos olisin tuonut hänet yhtään myöhemmin, kehosi olisi voinut pettää täysin", Tinga vastasi Akkin kysymykseen, vetäessään lopulta kätensä pois ystävänsä otsalta. Akkin kertoessa, että ruoka ja raitis ilma maistuisi, Tinga ymmärsi hyvin ystävänsä halun päästä ulos pienestä huoneesta, mutta samalla hän oli kuitenkin edelleen hieman huolissaan tämän jaksamisesta.
"Majatalon alakerrassa on pieni ravintolan tapainen ja terassi. Tietysti jos välttämättä haluat voin auttaa sinut itse kyläänkin, mutta sinuna en kuitenkaan harhailisi kovin kauas ennen kuin varmasti olet kyllin hyvässä kunnossa siihen", Tinga sanoi. Puhuessaan nainen otti kaulastaan pois siinä roikkuvan korun, joka alunperin oli ollut Akkin kaulassa, ennen kuin hän oli ottanut Yatan ruokkimisen hoitaakseen Akkin sairastamisen ajaksi.
"Tässä. Chakran perusteella vaikutat kyllin terveeltä huolehtiaksesi summonistasi itse, mutta jos epäilen hetkenkään, että terveytesi on Yatan takia romahtamassa, sekä sinä että lintu saatte luvan tyytyä siihen, että otan chakralla ruokkimisen hoitaakseni taas", Tinga sanoi ja ojensi sitten korun takaisin Akkille, minkä jälkeen nousi seisomaan ja ojensi kätensä auttaakseen ystävänsä seisomaan.
"Mutta eiköhän haeta sinulle sitä syötävää.Tuon vatsastasi kuuluvan murinan kuulee varmaan Kumogakureen asti", Tinga virnisti. Autettuaan ystävänsä ylös, hän lähti johdattamaan tätä ovesta ulos ja kapeaa käytävä pitkin alakertaan johtaville portaille.

Noin kymmentä minuuttia myöhemmin kaksikko istui jo terassilla olevan pöydän ääressä odottamassa tilaamiaan annoksia. Heidän tullessaan alas, Tinga oli pistänyt merkille että kaksi hänen aiemmin havaitsemistaan miehistä oli poistunut paikalta jonnekin, mutta yksi oli kuitenkin jäänyt aloilleen, kuin olisi odottanut jotakin. Chakran perusteella tämä ei kuitenkaan vaikuttanut olevan uhka, joten Tinga kiinnitti huomionsa kokonaan Akkiin.
"Kysyit aiemmin mistä olet jäänyt paitsi joten näin lyhyesti... olet ollut tajuttomana kaksi päivää. Olen käynyt pari kertaa kylässä hakmassa lääkkeitä sinua varten. Uutiset siitä taistelusta ovat kulkeneet kyllä tänne asti, mutta olen peittänyt hiukseni kylässä käydessä, joten en usko kenenkään toistaiseksi epäilevän meitä", Tinga kertoi tiivistetysti viime päivien tapahtumista.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6469Viesti Cross »

Nähdessään ystävänsä kasvoilla käväisevän helpottuneen hymyn futonillaan istuva Akki arvasi osuneensa oikeaan arvellessa hengenlähdön käyneen lähellä, minkä Tinga vahvistikin miltei samantien. Hänen kehonsa oli todellakin joutunut venymään aivan äärirajoilleen, eikä hän luultavasti olisi ollut enää siinä ilman kylästä löytynyttä parantajaa. Jollaintapaa ajatus kuolemasta ei kuitenkaan tuntunut aiheuttavan enää samanlaisia väristyksiä kuin aijemmin, tuntuen sen sijaan lähes merkityksettömältä asialta. Ehkä se johtui siitä että miekkamies oli onnistunut jo kolmesti lyhyen ajan sisällä pakenemaan kuolemaa, tai sitten jostain muusta, mutta jokatapauksessa hänen ajatukset kiinnittyivät enemmän naisen mainitsemaan parantajaan.
Vuoteella istuva nuorukainen ymmärsi kyllä että sai kiittä tätä hengestään, mutta ei siitä huolimatta osannut olla murehtimatta tämän luotettavuudesta. Sanada oli matkojensa aikana huomannut että pienien ja syrjäisten kylien asukkaat pyrkivät mielellään pitämään huolta vain omista asioistaan, jättäytyen mielellään sivuun suuren maailman tapahtumista. Siltikään nämä eivät kaihtaneet hyödyntää syliinsä putoavia tilaisuuksia, vaikka se olisikin tarkoittanut hyvinkin kyseealaisten asioiden tekemistä.
''Jos kolmas kerta todensanoo niin minua voidaan varmaan sitten alkaa kohta kutsua kuolemattomaksi.'' Omista synkistä ajatuksistaan huolimatta vitsailevaan sävyyn toteava miekkamies sanoi, haluamatta sysätä mieleensä nousseita murheita samantien ystävänsä syliin. Tinga oli varmastikkinjo kerennyt murehtia nuita samoja asioita, senkin lisäksi että oli joutunut huolehtimaan myös hänestä viimepäivien ajan.Metsässä kokemansa herätyksen jälkeen Sanada ei halunnut enää kasata kaikkia ongelmia naisen kannettavaksi, vaan päätti pitää tavalla tai toisella huolen siitä että hoitaisi oman osuutensa.

Akkin onneksi kurniva maha käänsi kuitenkin keskustelun ruokaan ja sai Tingan ehdottamaan majatalon alakertaan, ruokailemaan siirtymistä, missä he voisivat nauttia auringosta rakennuksen sivulla olevalla terassilla. Ajatus kuulosti Akkista oikein hyvältä, vaikka heidän olisi varmaan kannattanutkin pysyä mahdollisimman paljon poissa näkyvistä. Toisaalta sekin olisi kyllä ollut omalla tavallaan epäilyttävää ja saanut varmasti jonkun alkamaan ihmetellä mikseivät he poistuneet huoneestaan, sikäli kun savunhajuisiin ja verentahrimiin repaleisiin vaatteisiin pukeutunut kaksikko ei saapuessaan ollut jo sitä tehnyt.
''Ajattelin kyllä että olisimme vetäneet vain nuo seinät auki ja pysyneet täällä, mutta tuo ehdotus alakerran terassista kuulostaa kieltämättä paremmalle...'' Huoneen takaseinustalla olevien liukuovien suuntaan viittaava Sanada vastasi Jinain ehdotukseen, ojentaen sen jälkeen kätensä tämän suuntaan, tietäen tarvitsevansa apua päästäkseen ylös. ''Olettaen että ruoka täällä on syömäkelpoista, sillä meidän tuskin kannattaa liiemmälti näyttäytyä kylässä turhaan.'' Hän lisäsi tuntiessaan nykäisyn kädessään ja kohotessaan jaloilleen, saaden samantien todeta tarvitsevansa punapään tukea vielä enemmänkin. Vaikka huimau ei iskenytkään enää yhtä voimakkaasti kuin herätessä huomasi miekkamies jalkojensa tuntuvan pitkän makaamisen jäljiltä tönköiltä ja voimattomilta, mikä teki edes pystyssä pysymisestä vaikeaa.
Lyyjyn raskailta tuntuvan jalat ja hutera olo ei kuitenkaan estäneet Akkia ottamasta vastaan Tingan ojentamaa kaulanauhaa ja pujottamasta sitä samantien kaulaansa, tuntien jollain oudolla tapaa helpotusta sen yhdistäessä hänet jälleen osaksi Yatan tajuntaa. ''Kiitos... Olo tuntuikin hieman alastomalta ilman tätä... Ja siitä että pidit huolta hänestä, vaikkei hän siitä varmaan juuri pitänytkään.'' Ystävästään tukea ottava parantavien kääreiden peittämä nuorukainen sanoi, tuntien samalla linnun lukuisten kehojen keräämän informaation murusten alkavan tippua osaksi omaa tajuntaansa.

Punahiuksisesta kunoichista tukea ottaen Akkin onnistui päästä raahautumaan terassille, jääden sinne seinään nojaten nauttimaan auringon paisteesta ja raittiista ilmasta Tingan mennessä tilaamaan heille ruokaa. Matalan pöydän äärellä jalat allaan ristissä istuva shinobi ei juurikaan kiinnittänyt huomiota sivummalla heistä istuvaan yksinäiseen nuorukaiseen, vaikka olikin pistänyt merkille tämän vierellä olleet miekat tullessaan. Tämä ei ollut kuitenkaan näyttänyt kiinnostuvan heistä pientä vilkaisua enempää, minkä takia tämä ei vaikuttanut välittömältä uhalta ja sen takia kääreiden peittämä mies malttoikin rentoutua nauttimaan hetkestä.
Sitäei kuitenkaan kestänyt kovinkaan kauvaa, sillä hetken myöhemmin Tinga liittyi hänen seuraansa ja alkoi kertoa viimepäivien tapahtumista. Heti kävi selväksi että he olivat viipyneet majatalossa jo kauvemmin kuin olisi pitänyt, mikä sai miekkamiehen mielessä pyörineet epäilykset nousemaan taas pintaan. Kaikki vaikutti kyllä olevan kunnossa kuten Jinai arveli, mutta siitä huolimatta outo tunne ei jättänyt punasilmäistä miestä rauhaan.
''Kuulostaa siltä että meidän ei kannata viipyä täällä enää kauva...'' Hieman suutaan naisen pöytään tuomalla teellä kostuttanut Sanada vastasi, joutuen armikseen huomaamaan että se ei juurikaan auttanut kurkusa tuntuvaan pistelyyn. ''On vain ajan kysymys että joku meidän tulomme nähnyt osaa yhdistää pisteet, tai tämä parantaja päättelee voivansa hyötyä meistä vielä kerran.'' Hän jatkoi kuiskauksen kaltaisella rahisevalla äänellä, jouduttuaan toteamaan ettei kurkun kostuttaminen ollut auttanut tuohon vaivaan sen enempää kuin ennenkään.
Se seikka mitä miekkamies ei kuitenkaan tiennyt oli ettei etelämpää kuuluneissa uutisissa ollut kerrottu juurikaan tuntomerkkejä jokien risteyskohdassa sijaitsevan kylän tuhon aiheuttajista, vaan suurin osa kertomuksista oli ollut hyvinkin ristiriitaisia keskenään. Osassa tarinoissa koko tapahtuma ketju oli alkanut pienestä satunnaisesta baaritappelusta, jonka seurauksena tuli oli päässyt irti ja levinnyt läheiseen ilotulite varastoon. Toisissa tarinoissa taas kerrottiin nujakoinnin alkaneen käsistä ryöstäytyneestä mielenosoituksesta, jotka eivät olleet kovinkaan harvinaisia joidenkin huonommin palkattujen ammattikuntien keskuudessa. Joissain tarinoissa kyse oli ollut myöspieleen menneestä ryöstöstä, tai muusta vastaavasta taistelusta kylää vartioivien konohan shinobien ja jonkin alueella toimivan rosvokoplan välillä. Ainoastaan virallisista lähteistä tulleissa viesteissä oli puhuttu mitään kahdesta vielä tunnistamattomasta henkilöstä, joita epäiltiin pää syyllisiksi tapahtumiin.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6471Viesti sumufani »

Kaikessa rauhassa auringosta nauttiva nuorukainen oli pyytänyt lisää teetä ennen Tingan ja Akkin saapumista ulos. Vaikkakin päivä oli kaunis ja linnut lauloivat niin Kanki ei voinut olla muistelematta kuinka oli törmännyt Kamuihin monta viikkoa takaperin. He olivat törmänneet Iwan maaperällä ja jostain syystä se tuntui paljon kaukaisemmalta. Kuitenkin raskaat askeleet rappusissa herättivät pojan nyky hetkeen sillä sieltä laahusti Akki Tingasta tukea ottaen. Mies ei näyttänyt järin hyvin voivalta, mutta lyhyttä vilkaisua pidempään Kanki ei nyt antanut mielenkiintoa mieheen. Antoi Sanadan nauttia kauniista päivästä toisen oltua pari päivää sisällä ja pian kuului askelia Akkin pöydän suuntaan ja istui miehen seuraksi. Oletettavasti Tinga sillä kaksikko alkoi keskustelemaan ja Akkin ääni kuullosti rahinalta. Kuin karhea santapaperi. Mies oli selvästi saanut osumaa reilusti viime aikoina ja onneksi Kanki istui tässä nyt yksin, sillä hän vakaasti uskoi Fukun vain tuijottavan Tingaa himoavin silmin. Sellainen käytös ei missään nimessä ollut hyväksyttävää juuri nyt vaan Kanki alkoi pohtimaan kuinka murtaisi jään näiden kahden kanssa. Hetken ajan nuorukainen pohti olisiko vain viisaanpaa aloittaa varovasti ja puun ympäri juoksentelemalla, mutta ei hänestä sellaiseen ollut. Miekankäyttäjä käänsi päätään katsoakseen kohden Akkia arvioivasti ja edelleen epävarmana kuinka hoitaisi tilanteen. Kai tärkeintä olisi vain saada ääni esille ja katsoa kuinka lähtisi rakentamaan.
Kääntäen katseensa taivaalle nuorukainen soi kasvoillee onnellisen hymyn.
’’Kaunis ilma tänään. Täydellinen aloittaa uusi seikkailu.’’
Jo sanottuaan nuo nuorukaisen päässä myllersi. Miksi hän oli alkanut puhua säästä? Itsekseen ajatellen kuinka huono hän oli sosiaalisissa tilanteissa sitä ei ainakaan huomannut hänen ilmeestään jolla edelleen pysyi sama onnellinen hymy.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6479Viesti Southpaw »

"Usko pois, parempaa ruokaa en ole saanut vähään aikaan", Tinga vastasi majatalon antimien syömäkelpoisuutta. Hän ei ollut uskaltanut viipyä kylässä käydessään yhtään kauempaa kuin oli pakko, joten sen vuoksi hän oli aterioinut nimenomaan majatalossa niinä parina päivänä kun oli odottanut Akkin heräämistä. Kun Akki vielä kiitti siitä, että hän oli pitänyt huolta Yatasta, Tinga hymyili hieman.
"Ei kestä kiittää. Yata ei ehkä pitänyt seurastani, mutta luulen, että senkin mielestä on parempi saada minun chakraani kuin olla kokonaan ilman ravintoa. Tosin epäilen, ettei se varmaan ikinä tule myöntämään sitä minun kuunnellessani", Tinga naurahti hieman, Akkin epäillessä ettei Yata ollut pitänyt hänen pätöksestään ottaa koru haltuunsa.

Heidän odottaessaan annostensa saapumista terassilla, Tinga ymmärsi hyvin Akkin huolen siitä, että he olivat jo nyt viipyneet täällä liian kauan. Samaan aikaan hän itse oli kuitenkin sitä mieltä, että Akki kaipasi vielä lisää lepoa, ennen kuin he voisivat jatkaa matkaa yhtään minnekään.
"Älä ole huolissasi. Sen perusteella mitä olen kuullut kylässä, uutiset ovat muokkautuneet matkan varrella melkoisesti. Lähimmäs totuutta osui versio jonka mukaan palo alkoi baaritappelun seurauksena. Mitään tuntomerkkejä palon aiheuttajista en ole kuitenkaan kuullut vielä annettavan", Tinga ketoi, puhuen kuitenkin sen verran vaimeasti, ettei läheisessä pöydässä yksinään istuva mies kuulisi heidän keskusteluaan.
"Tosin luulen, että on luultavasti vain ajan kysymys ennen kuin paikalliset ninjat ilmestyvät etsimään syypäitä. Noin iso palo epäilemättä kiinnittää myös heidän huomionsa joten olet oikeassa siltä osin, että meidän on mahdollisuuksien mukaan parasta pysyä liikkeessä ja pitää matalaa profiilia", Tinga lisäsi. Toistaiseksi hän ei vielä ollut nähnyt paikallisia ninjoja, mutta oli hyvin mahdollista, että nämä olivat nytkin jo tutkimassa palon jälkiä kylässä ja saattaisivat ilmestyä tänne jo lähipäivinä etsimään heitä jos saisivat mitään vihiä heidän osallisuudestaan tapahtumiin.
"Mutta mitäs nyt? Aiommeko edelleen Lopun laaksoon vaikka olemmekin myöhässä? Vai lähdemmekö harhautukseksi toiseen suuntaan?" Tinga ehti kysyä ennen kuin kuuli yllättäen terassilla istuvan tuntemattoman miehen alkavan puhua. Naisen sensoritekniikan perusteella, jonka varassa tämä aisti ympäristöään, vaikutti siltä että mies oli suunnannut katseensa taivaalle eikä siten siis varmaankaan puhunut heille, mutta samalla Tinga kuitenkin tiedosti, että heidän ja miehen lisäksi terassilla ei ollut muita, joten kelle muullekaan tuo olisi voinut puhua kuin hänelle ja Akkille?
"Niin kai... Aiemmat kaverisi ainakin vaikuttavat lähteneen seikkailemaan", Tinga päätti vastata, tietämättä mitä muutakaan oikein sanoa täysin puskista tulevaan keskustelun avaukseen. Hetken verran hän ehti miettiä olikohan tuntematon mies humalassa, mutta tämän chakran perusteella tämä kuitenkin vaikutti selvältä.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Haavojen paikkailua (rope)

Viesti: # 6483Viesti Cross »

Esitettyään huolensa heidän venähtäneestä oleskelustaan hotellissa Akki sai kuulla Tingalta ettei heillä välttämättä ollut huolenaihetta, sillä uutiset etelämpää tulenmaasta tuntuivat olevan sekavia ja harhaanjohtavia. Tuo tieto sai miehen kohottamaan silmäkulmiaan yllättyneenä, ihmetyellen mistä uutisten sekavuus saattoi johtua. Taistelulla oli ollut sen verran monta todistajaa että sen tapahtumat olisi ollut varmasti helppo saada selville, kuten myös se miltä siihen osallistujat näyttivät. Toisaalta juuri taistelua sivusta seuranneiden katselijoiden suuri joukko saattoi selittää myös sen miksi tarinat tuntuivat olevan niin sekavia kuin olivat, sillä kaaoottinen tilanne saattoi vaikuttaa hyvinkin erillaiselta eri henkilöiden silmissä. Silti jokin kaikessa tapahtuneessa vaivasi miekkamiestä, aivan kuin jokin ilmiselvä yksityis kohta jäisi huomaamatta.
''Luultavasti, mutta pari päivää lisää lepoa ennen sitä ei kuulosta ollenkaan hullummalta...'' Kätensä rinnalleen ristinyt Sanada totesi mietteliään kuuloisena, ollen samaa mieltä että hetkittäinen viivytys ei tulisi kestämään enää pitkään. Oli vain ajan kysymys kunnes tulenmaalaiset saisivat todellisen tapahtumankulun selville ja pääsisivät heidän jäljilleen, eikä siihen luultavasti tulisi menemään enää kauvaa. Silti jokainen hetki ennen sitä olisi tervetullut mahdollisuus piileksiville karkulaisille kasata voimiaan uutta pakomatkaa varten, mistä tulisi luultavasti vielä endellistäkin vaivalloisempi.

Kesken mietteisiinsä painumassa olleen Akkin pohdintojen Tinga päätti siirtyä asiasta toiseen ja kysyi heidän seuravasta siirrostaan, mikä sai tätä vastapäätä istuvan miehen pudistamaan hieman päätään. ''Kuten aijemmin jo sanoin en usko sinne jatkamisen olevan enää tarpeellista. Tuskin tulisimme enää löytämään mitään sieltä, sillä sikäli kun hän on edes siellä ollut on kaikki jäljet siitä jo hävinneet.'' Katseensa hetkeksi taivaalle luova nuorukainen vastasi hieman pettyneeltä kuulostaen. Aijemmin hänestä oli tuntunut helpottavalta päästää irti tuosta jatkuvasti kauvemmaksi karkaavalta tuntuneesta määränpäästä, mutta toisaalta kaiken koetun jälkeen tuntui se myös luovuttamiselta. Silti järki sanoi miekkamiehelle että heidän olisi parempi yrittää keksiä jokin toinen tapa löytää etsimänsä kulkuri, kuin tuhlata aikaansa yrittää löytää tämän jäljille tuulenmaassa saamansa vihjeen avulla.
''Ehkä voisin koit...'' Katseensa taas vastapäätään istuvaan kunoichiin laskenut Sanada oli sanomassa, huomatessaan liikettä toisessa silmäkulmassaan ja kuullen miltei samalla hetkellä jonkun alkavan puhua säästä heille. Ensin hän kuvitteli puhujan olevan tarjoilija, joka olisi tullut tuomaan joitain alkupaloja pöytään, mutta kääntäessään päätään mies näki aijemmin huomaamansa nuorukaisen siirtyneen heidän pöytänsä luokse. Hieman kulmiaan kohottaen miekkamies katsoi tätä tungettelevaa nuortamiestä, samalla kun Jinai vastasi tälle lyhyen kohteliaasti.
Myös muumion lailla päästä varpaisiinasti kääreillä peitetty shinobi aikoi vastata jotain yhdentekevää heitä muutaman vuoden nuoremmalle hymyilevälle miehenalulle, mutta kuullessaan ystävänsä mainitsevan säästäpuhujan poissa olevat aijemmat seuralaiset jäi se väliin. Sen sijaan punasilmäinen mies käänsi katseensa hetkeksi tuon häiriötekijän suuntaan ja loi hieman tarkemman katseen tähän, pistäen merkille tämän mukanaan kantamat aseet, miekkojen kahvasta pitämisen kovettamat kämmenet, tarkkaavaiset silmät, huolettomasta ulkonäöstä huolimatta tukevan asennon, mitä jäntevä ja vahvan näköinen kehonrakenne tuntui korostavan. Yhdessä kaikki tuo ei jättänyt paljoa arvailun varaa siitä kantroiko poika miekkojaan mukana vain näön vuoksi, vai tiesikö tämä kuinka niitä kuului todellakäyttää. Nuo ajatukset yhdessä nuorukaisen kadonneiden seuralaisten kanssa saivat Akkin niskavillat nousemaan pystyyn, minkä takia hän vilkaisikin nopeasti Tingan suuntaan, haluten varmistaa aistiko tämä mitään hälyttävää heidän lähistöllään.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Muu Tulimaa”