Rokuden seikkailu osa, 4,8: Ahanan näkökulma

Orochimarun kuoleman jälkeen Otogakuren pohjoinen osa on päätynyt Akuman haltuun. Pohjoisessa sijaitsee yksi Orochimarun vanhoista tukikohdista ja Akuma alaisineen käyttää tätä tukikohtaa päämajanaan. Pohjoisen alueella on useita enemmän tai vähemmän raunioituneita kyliä, sekä riisinviljelyyn käytettyjä pieniä peltoalueita.
Avatar
Piisamirotta
Nibi
Nibi
Viestit: 742
Liittynyt: 09 Touko 2015, 18:22

Rokuden seikkailu osa, 4,8: Ahanan näkökulma

Viesti: # 6441Viesti Piisamirotta »

Genjin Garro, Vaeltaja, huijari, illuusioiden käyttäjä ja ennen kaikkea manipuloija oli päässyt Nanan otteesta ja jatkoi matkaansa kohti Sunaa. Hän oli asettanut tyttären isäänsä vastaan, nyt oli aika asettaa äiti tytärtään vastaan. Ongelma oli vain että miten se tehtiin. Sanat piti valita huolella, hän ei saanut paljastaa oikeaa tapaa miten Nana sai tietää. Hänen oli naamioiduttava ja esitettävä toista henkilöä. Hän kulutti hyvin paljon aikaa asian ajattelemiseen kävellessään aavikolla. Mies päätyi lopulta ratkaisuun, että hän lähettäisi Ahanalle kirjeen ja pyytäisi tapaamista. Mies mietti miten hän saisi kiristettyä rahaa naiselta. Tässä maailmassa se olisi helppoa, sillä tieto oli rahanarvoista ja oli melko yleistä, että tiedosta maksettiin. Mies ei saisi kuitenkaan olla liian ahne. Hän päätti summan olevan sellainen joka maksettiin keskinkertaisista tiedoista, se olisi hyvä eikä herättäisi epäilyksiä. Kirje, tai tarkemmin käärö lähti kohti naisen kotia. Genjin oli ottanut selvää jo aikaisemmin asunnon sijainnista, sillä hänen suunnitelmansa oli lähettää Ahana hyökkäämään Rokuden klaanilaisten kimppuun, mutta tämä oli parempi. Jos Nana ehtisi tappamaan Rokuden, olisi melko varmaa, että äiti tappaisi tyttärensä. Garro sai tästä jotain hyvin häiritsevää tyydytystä. Toisten kärsimys oli hänelle kuin lievää seksin korviketta. Mies lähti paikkaan, jonka hän oli kirjoittanut kirjeeseen tapaamispaikaksi. Hän oli harkinnut sen tarkkaan, se oli tarpeeksi yleisellä paikalla, että jos nainen hyökkäisi hänen kimppuunsa, hän voisi saada apua; se oli myös tarpeeksi syrjässä, jotta tapaaminen ei tallentuisi ylimääräisten ihmisten silmiin. Huijareiden ei ollut sopivaa paljastaa itseään koko maailmalle, se oli heidän pahin pelkonsa, elleivät he sitten huijaisi koko maailmaa, joka puolestaan oli huijareiden unelma. Oli suorastaan taivaallista huijarille nähdä miten hän oli niin hyvä, että koko maailma näki hänet erillaisena kuin hän oikeasti oli, kävellä ikään kuin piruna Taivaassa.


Ahana oli tehtävällä, kun kirje saapui. Genjin oli varautunut siihen, että joku muu saisi kirjeen ja oli kirjoittanut käärön sinetin yhteyteen, että se oli yksityinen viesti. Moni rehellinen kansalainen kunnioitti yksityisyyttä ja täten lastenvahti jätti kirjeen avaamatta. Ahana oli saanut tehtävän suoritettua melko nopeasti, hän oli voimistunut hieman sitten Rokuden lähdön. Nainen kuitenkin tavalliseen tapaansa jäi löytämänsä pienen kaivauksen luokse tekemään arkeologisia löydöksiä. Arkeologia oli todella hidasta puuhaa ja nainen huomasi nopeasti, että oli ollut kaivauksilla aivan liian kauan. Hän merkitsi paikan muistiin ja lähti kotiin. Hiekan käyttäjälle matkustus aavikolla oli yhtä helppoa kuin Hozukille matkustus vedessä. Hetkessä punatukkainen nainen oli kotonaan ja kuunteli lastenhoitajan valitusta. Onneksi kaksikolla oli kuitenkin hyvät välit. Sitten lastenhoitaja kertoi kirjeestä. Ahana avasi sen tehtyään tarvittavat toimet ja lastenhoitajan lähdettyä. Onneksi nainen istui kirjeen lukiessaan, sillä hän olisi melko varmasti menettänyt tasapainonsa. Kirjeessä kerrottiin, että mies oli yksi Nanan ryhmäläisistä, joka oli kuullut sivusta, miten heidän löytämänsä henkilö oli kertonut Rokuden teon Nanalle ja tytön reaktion. Jos Ahana haluaisi tietää mihin Nana meni ja tarkemman sijainnin, olisi tämän maksettava miehelle. Kirje myös kertoi paikan missä tavata. Ahana ei tiennyt miten reagoida. Hän tunsi vihaa tyttöä kohtaan, Nana oli ollut koko ajan ärsyttävä teini ja Ahana pelkäsi, että hänen toinen lapsensa kasvaisi samanlaiseksi ja hänellä olisi täysi työ sen kestämisessä. Nainen ei jostain syystä epäillyt kirjettä ollenkaan. Hän meni GSG.hen jättäen hiekkakloonin kotiinsa. GSG.stä hän palkkasi lastenhoitajan, sillä aikaisempi tuskin tulisi takaisin lähiaikoina. Ahana kertoi, että hän ei tiedä kuinka kauan olisi poissa. Sitten hän haki rahaa ja valmistautui lähtemään välittömästi tyttärensä perään.


Ahana saapui miehen luokse keskelle toria, erääseen pieneen taloon, joka oli hylätty. ”Iltaa”, mies sanoi, hän oli illuusion avulla muuttanut ulkonäköään yhdeksi Nanan ryhmäläisistä. ”Tässä ovat rahat, kerro heti missä Nana on”, sanoi nainen siirtyen välittömästi asiaan. Hän ei aikonut small talkata miehen kanssa pätkääkään. Mies päätti, että punatukkainen nainen oli sellainen, ettei tämän kanssa kannattanut riidellä tai yrittää mitään. ”Hän menee ensin Konohaan, on siellä melko varmasti jo, sitten hän menee suoraan Riisipeltojen maan pohjoiseen osaan ja sieltä hän etsii pesän, missä hänen isänsä on”, sanoi mies. Hän päätti, että ei ollut järkevää paljastaa missä pesä oli tarkalleen, sillä hänen esittämänsä henkilö ei tiennyt asiasta. ”Siinä kaikki?”, kysyi Ahana ja mies vastasi: ”Siinä kaikki.” Sitten, äkkiä arvaamatta Nainen romautti koko hiekasta tehdyn talon heidän niskaansa suojaten itseään kyvyillään. Hän teki suoraan voimakkaimman Sabaku Sosonsa mieheen ja tappoi tämän ennen kuin tämä ehti tehdä mitään. Miehen asettamat räjähdelaput aktivoituivat, mutta ne eivät näkyneet ulos, sillä Ahana oli käyttänyt niihin hiekkapuristusta. Hän ei ollut niin tyhmä kuin mies oli kuvitellut. Hiekkasilmä oli erinomainen vakoilukyky, jota mies ei ollut ottanut huomioon. Ahana oli nähnyt kaiken ja otti nyt kuolleelta mieheltä rahansa takaisin. Sitten hän sinetöi hiekan kääröön ja miehen ruumiin samalla. Talon romahdus näytti luonnolliselta, nainen oli sen verran taitava hiekankäyttäjä. Hän poistui paikalta maanalla. Mies ei ollut ottanut huomioon, että Ahana ei halunnut kenenkään ylimääräisen tietävän siitä, mitä Rokude oli tehnyt ja silmän avulla hän varmisti, että mies ei ollut oikeasti sunalainen ja se riitti tappamiseen. Nainen ei kuitenkaan välittänyt lainkaan siitä, että mies oli huijannut häntä, punatukka ei kyennyt ymmärtämään sitä, miksi mies teki tämän, tarkemmin sanottuna hän ei kyennyt ymmärtämään syvällisempää syytä sille. Hän oli asialle melko sokea, hän ajatteli miehen haluavan vain rahaa. Ahanan mielessä oikea tilanne oli mennyt näin: mies oli kuullut sivusta kun toinen rikollinen oli kertonut Nanalle asiasta, hän oli itse paennut ja esiintyi yhtenä Nanan ryhmän jäsenistä. Se selitti tarpeeksi, vaikka ei ollutkaan totuus. Vaikka Genjin oli kuollut, hänen luomansa harha eli, kuolleena hän oli saanut enemmän aikaan kuin moni sai aikaan eläessään. Nana matkusti maanalla joitain kilometrejä kunnes tuli esiin ja lähti kulkemaan pitkin aavikkoa. Hän oli käyttänyt paljon chakraa lähtiessään, joten sitä oli nyt pakko säästää yötä vasten. Nanankin oli nukuttava joskus, joten Ahana kykeni lepäämään itsekkin. Hän olisi paljon nopeampi kuin tyttärensä. Koska Ahana ei voinut harjoitella matkalla, hän harjoitteli mielessään. Ahana ja Susan olivat molemmat todella vaarallisia vihaisina, mutta Ahanan viha oli kohdistetumpaa ja tarkempaa. Lentäminen oli erittäin hyvä kyky, jota Nanalla ei ollut, täten tytön eteneminen oli hitaampaa kuin hänen äitinsä. Se, mitä Ahana ei tiennyt, oli, että Nana oli pysähtynyt muualle hakemaan myrkkyä. Hän halusi tappaa isänsä paitsi varmasti, myös kivuliaasti. Jos Ahana olisi tiennyt Nanan aikeista tarkemmin, hän olisi käyttänyt kaiken voimansa ollakseen pesässä paljon aikaisemmin kuin tyttärensä. Yö ja kylmyys saapuivat aavikolle, mutta Ahana oli tottunut siihen ja hän jatkoi matkaansa välittämättä kummastakaan.


Matka maiden läpi oli melko helppo naiselle, joka kykeni lentämään, naamioimaan itsensä ja liikkumaan maanalla, lisäksi hän oli puhdas rikoksista, ainakin virallisesti. Vieläkään Ahana ei ollut unohtanut aiheuttamaansa pikkutytön kuolemaa taistellessaan Sunassa rikollista vastaan. Ahanan ongelmaksi muodostui kuitenkin se, ettei hän voinut ohittaa joitakin raja-alueita ilman virallista ylitystä. Tässä kohtaa moni erikoiskyky olisi ollut todella kätevä, mutta nainen oli taistelija, eikä juuri muuta, jonka vuoksi tällaiset asiat sujuivat hitaasti. ”Millä asioilla liikut?”, kysyi rajavartija Jokien maan ja Tulen maan rajalla. ”Olen tehtävällä, josta minulla ei ole lupaa kertoa kenellekään”, vastasi punatukkainen nainen vakavana. Vartija oli epäileväinen ja vaati tehtäväkuvausta, virallista sellaista. ”Sellaista ei ole, tehtävä on suullinen ja kiireellinen. Haluatko selittää viivytyksen Kazekagelle?”, kysyi Ahana valehdellen. Hänellä oli kiire ja tällainen yliepäileväinen vartija ärsytti häntä suuresti. ”En usko, että sinä olet millään tehtävällä. Haluat vain Tulen maahan, ehkä pakenet jotain”, sanoi vartija, josta ei tiennyt oliko tämä vain vainoharhainen, vai oliko hän vain ärsyttävä. Monet vartijat olivat työnsä vuoksi vainoharhaisia, se oli pakollista, mutta tämä henkilö meni hieman yli. Onneksi hän ei kuitenkaan ollut kaikkein korkeimmalla vartioasemassa ja häntä korkeampi henkilö työnsi puolikirjaimellisesti miehen syrjään ja antoi Ahanalle luvan jatkaa matkaa Tulen maan halki. Nainen nosti itsensä välittömästi hiekalla ilmaan ja liikkui todella nopeasti. Nainen kutsui tätä kykyä Suna Shunshiniksi. Hän otti hiekalla kiinni kaikista raajoistaan sekä kehostaan ja liikutti itseään todella suurella voimalla ja siten myös nopeudella. Tämä oli paljon helpompi liikkumistapa kuin hiekkalaatta. Sabakuilla oli kyky hallita hiekkaa täydellisesti, joten he kykenivät lentämään sen avulla. Ongelma oli, että tämä vaati paljon chakraa. Onneksi Ahana maksoi hiekkatekniikoistaan melko vähän chakraa, sillä hän oli niin luontainen niissä. Nainen kiisi Tulen maan halki niin nopeasti, etteivät monet edes huomanneet häntä. Hän ei vaivautunut käymään Konohassa ottamassa selvää mitä Nana oli tehnyt. Naisen oli päästävä Riisipeltojen maahan mahdollisimman nopeasti. Siellä hänen oli selvitettävä missä pesä oli ja siihen menisi aikaa, aikaa joka oli nyt saatava todella nopeasti etenemisestä. Ei mennyt aikaakaan, kun nainen päätyi Riisipeltojen maahan. Samaan aikaan Nana oli saanut myrkkynsä ja liikkui ryhmänsä kanssa kohti pesää.


Ahanan oli käytettävä älyään ja ninjantaitojaan saadakseen pesän sijainnin selville. Hän sai melko helposti selville, että pesä oli pohjoisessa, joten hän suuntasi sinne, sillä hän tuskin saisi varmaa sijaintia näin kaukana pesästä. Päästyään pohjoiseen Ahana hieman ahdistui. Maasto oli niin erilaista kuin Tuulen maassa. Jotenkin kaikki kostea ja rehevä maasto ahdisti naista, hän oli liian tottunut kuumaan ja kuivaan aavikkoon. Ehkä asia liittyi hänen verilinjaansa tai sitten se oli vain naisen luonne. Sabaku meni naamioituneena Käärmeen silmä -nimiseen pubiin ja otti halpaa juotavaa varmistaen ensin silmällään, ettei siihen laitettu mitään erikoista. Hän kuunteli keskusteluja ja sai selville asioita, joita ei sillä hetkellä pitänyt tärkeinä. Hän liittyi erään henkilön seuraan, joka tuntui tietävän asioista. ”Etsin pesää”, aloitti nainen suoraan sanottuna ajattelematta. Mies, joka oli jonkin verran humalassa vastasi seksistisesti: ”Sehän sulla on haarojen välissä.” Ahana oli naamioinut vain ulkonäkönsä, ei sukupuoltaan, sillä ääntä hän ei voinut muuttaa. Punatukkainen, melko temperamenttinen ja tilanteen huomioon ottaen suorastaan vittuuntunut nainen käytti hiekkaa hyväkseen liikuttaen kättään nopeammin ja voimakkaammin löi miestä niin nopeasti ja voimakkaasti, että tämä putosi maahan. Tilanne sai melko raikuvat aploodit humalaisilta miehiltä, jotka olivat hyvin seksistisiä itse, mutta nauttivat, kun joku mies sai turpaan naiselta. Välittämättä aplodeista Ahana kysyi: ”Missä on hämähäkkitekniikoiden käyttäjien pesä? Mulla on vähän asiaa niille.” Nainen yritti esittää kovaa kliseiseen tapaan. Onneksi kaikki olivat humalassa, eikä kukaan paikallaolija osannut ajatella naisen vain näyttelevän. Toisaalta se miten Ahana hoiti tilanteen oli huomattavasti lievempi kuin mitä hän oli aikonut. Koko baarin tuhoaminen ja ihmisiltä tiedon kiduttaminen veisi paitsi paljon chakraa, myös toisi ninjoja hänen peräänsä, mitä hän ei nyt kaivannut. Ja tietenkään hän ei voinut olla varma siitä, oliko joku baarissa hyvin voimakas. Ninjojen aliarviointi oli tyhmää. Onneksi humala sai ihmiset avautumaan ja Ahana sai ohjeita, jotka olivat melko yksinkertaisia. Hän jätti pubin ja suuntasi kohti hänelle osoitettua paikkaa. Viimeiset sanat, jotka hän kuuli olivat: ”Ei hätää se nainen lähti. Onneks sul ei oo omaa, ettei tarvi koko ajan olla tossun alla.” Tämä sai Ahanan ajattelemaan hetken itseään, mutta hän unohti sen hyvin nopeasti.


Ahanan saapuessa pesälle, hän näki monet vartijat kuolleina tai tajuttomina. Oli selvää, että Nana ja hänen koko tiiminsä olivat hyökänneet näiden kimppuun. Aika oli loppu ja Ahanan oli pidettävä kiirettä. Hän liikkui pesässä niin nopeasti kuin mahdollista. Naisella ei ollut kuitenkaan tietoa siitä, missä Rokude oli, eikä hänellä ollut normaalia aistintakykyä, jolla hän olisi saattanut saada tietää tummaihoisen miehen sijainnin. Kuolleita kuusikätisiä miehiä tuli vähänväliä vastaan ja Ahanan oli annettava arvostusta Nanan voimille tämän ollessa selvästi voimakkaampi vihaisena. Ahana päätti jakaa itsensä hiekka klooneiksi ja silmäksi. Hän sai täten paljon enemmän liikkumatilaa ja tietoa itselleen. Pahin pelko alkoi jo muodostua Ahanan mieleen. Oliko Nana ehtinyt hyökätä Rokuden kimppuun. Sitten Ahanan klooni tapasi orjia, joiden kanssa tämä keskusteli. Orjat kertoivat, että olivat nähneet Rokuden ja kertoivat, että tällä oli samat kahleet kuin heillä, kahleet, jotka sitoivat chakrankäytön. Ahanan pelko vain kasvoi ja sitten hän kuuli huudon eräästä suunnasta, jossa hänen silmänsä oli. Nainen lähti oman kehonsa kanssa välittömästi tähän suuntaan, mutta silmä oli melkoisesti häntä edellä. Silmä tuli lopulta suureen saliin, missä sitä odotti todella kamala näky. Silmä tuli ulos ylhäältä, hyvin erikoisesta kohtaa. Kyseessä oli eräänlainen parveke ja kulkutie. Käytävästä käytävään kulkeva tie omasi kaiteen ja kaiteen toisella puolella avautui suuri sali, missä kuninkaan kimppuun oli yritetty hyökätä. Jos silmässä olisi ollut pupilli, se olisi reagoinut huolestuneesti. Nähtyään tilanteen Ahana käytti kaikki voimansa ja liikkui nyt huippunopeudella käytävässä kohti kaidetta. Hän kokosi hiekkaa ympärilleen ruukuistaan ja vapautti taakseen kääröstä hiekkaa ja illuusion käyttäjän ruumiin. Hiekka liikkui naisen ympärille ja se muodosti hyvin erikoisen muodon. Epätoivon kyyneleet alkoivat valua naisen silmissä. Hän muisti kuinka hän oli kohdellut Rokudea, miten hän oli kiristänyt miestä ja kuinka hän oli väitellyt erään ihmisen kanssa siitä, oliko sellaisia huumeita edes olemassa, jotka pakottivat ihmisen raiskaamaan toisen. Ahana oli ollut sitä mieltä, että sellaisia huumeita ei ollut olemassakaan. Tapahtuma ja moni muu asia sekä muisto tuli naisen mieleen hänen liikkuessaan todella nopeasti käytävässä tullen lopulta sen päähän, jolloin hän oli tehnyt päätöksensä. Hiekka kloonit katosivat sieltä missä ne olivat ja silmä muuttui hiekaksi naisen ilmestyttyä tunnelista.
Shimo Kare
Hp: 45
Ch: 120
Nopeus: 7
Hebira
Hp: 50
Ch: 160
Nopeus: 9
Maname
Hp: 24
Ch: 40
Nopeus: 3
Kuva

Palaa sivulle “Pohjoinen osa”