Kōji

Läntinen osa on enimmäkseen vehreää metsää ja rämettä, jonka lomassa sijaitsee useampia enemmän tai vähemmän raunioituneita kyliä. Alue oli alunperin Kouga Inuzukan hallinnassa, kunnes joku tuntematon miekkamies alaisineen hyökkäsi Kougan leiriin ja tappoi niin Kougan kuin suuren osan tämän susilaumastakin. Nykyisin läntinen osa on Akuman hallinnassa.
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Kōji

Viesti: # 5432Viesti Cross »

Murentuneen rakennuksen romahtaneen seinän muodostamalla kivikasalla istuva mies katseli eteensä murenevan raunion suojiin polvilleen kasaantuneiden shinobien joukkiota, tieteän jokaisen näistä odottavan innolla mitä tulisi pian sanomaan. Vaikka jokaisen näistä kasvot olivat peitetty tavalla tai toiselle niin silti hän tiesi näiden kasvoilla olevan julman hymyn, joka oli helppo nähdä odottavista verenhimoisista katseista. Tiilien päällä istuva mies tunsi itsekkin tuon saman jahtihuuman kasvavan sisällään, käyden vielä kerran läpi toisessa kädessään pitelemänsä käärön sisältämän viestin.
''Kaikki on lopultakin valmista ja voimme siirtyä operaation seuraavaan vaiheeseen...'' Puolet kasvoistaan menettänyt tiilien päällä istuva Haguro totesi rauhallisen tunteettomaan sävyynsä, tuntien samantien tunnelman alkavan tiivistymään. Hän kykeni miltei kuulemaan edessään olevien alaistensa lihasten jännittyvän valmiina toimimaan, vaikka jokainen näistä näyttikin pysyvän kurinalaisesti täysin liikkumattomana kuin kivestä veistetyt patsaat.

''Tiedätte kukin mitä tehdä. Johtaja haluaa saada kaiken näyttämään siltä kuin olisimme liittymässä täällä käytävään taisteluun täydellä voimalla, jotta vihollisemme kasaavat kaikki voimansa tänne ja he teurastavat toisensa.'' Polvillaan eturivissä muiden Nopperaon jäsenten kanssa oleva Jubokko kuuli tänne kasaantuneiden joukkojen johtajan jatkavan, joutuen tekemään parhaansa ettei olisi antanut innostuksensa näkyä. Sormet suorastaan kihelmöivät saada tilaisuuden saada tarttua miekan, tai veitsen kahvaan ja päästä upottamaan jommankumman heidän vihollisjoukkonsa jäsenen kehoon.
Sama voimaannuttava tunne tuntui vallanneen myös muut ympärillä olijat, eikä sen huomaamiseen tarvinnut kovinkaan kummoisia lahjoja. He peittivät tunteensa taitavasti, mutta tunnelman muutos oli silti selvästi aistittavissa. Ilma tuntui alkaneen suorastaan kipunoida Kinutan julistuksen sähköistettyä sen. Tämä ei kuitenkaan tuntunut olevan vielä valmis päästämään eteensä kasaantunutta susilaumaa saaliinsa kimppuun, vaikka varmasti oli myöskin huomannut näiden olevan jo täysin valmiita siihen.

''Minun ei varmastikkaan tarvitse painottaa tätä kenellekkään teistä erikseen, mutta muistakaa että tehtävämme on vain provosoida ja lietsoa taistelua suuremmaksi. Ei aiheuttaa tappioita suoraan, joten varokaakin tapattamasta itseänne.'' Äänensävynsä huomattavasti uhkaavammaksi ja asiaa painottavammaksi vaihtava puhuja sanoi, saaden kylmät väreet kulkemaan pitkin Akeginun selkää. Eikä hän varmasti ollut ainoa joka tunsi nuiden sanojen vaikuttavan itseensä samalla tapaa, hilliten ainakin hieman kaikkein kovinta innostusta huomattavasti järkevämmälle tasolle. Samalla se oli muistuttanut jokaista heistä siitä että ryhmän jäsenet ja varsinkin niiden johtajat olivat viimekädessä vastuussa toisista, tullen tunemaan jälkeenpäin käskyjä rikkoneen rangaistuksen nahoissaan.
''Kysyttävää?'' Kasvonsa pääosin käärein peittänyt Haguro kysyi, saaden vastaukseksi vain syvän hiljaisuuden. Hetken verran odotettuaan hän päästi pienen hymyn kasvojensa menetetylle puolelle, vaikka sitä olikin vaikea huomata lähes kokonaan pois palaneiden huulien takia. Aikansa odotettuaan mies lopulta kuitenkin heilautti kättään hajaantumisen merkiksi ja sai eteensä kasaantuneet shinobit syöksähtämään liikkeelle yhdessä silmänräpäyksessä, kadoten paikalta aivan kuin eivät koskaan siellä olisikaan olleet.

Jo ennalta määrättyihin suuntiin rientävät eteläisen alueen joukot hajaantuivat aina pienemmiksi ja pienemmiksi ryhmiksi ympäri suota, kunnes jäljellä oli enää erisuuntiin eteneviä kolmen hengen ryhmiä. Sydämmensä innostuneen tykytyksen rinnassaan tunteva Jubokko kuului tietenkin yhteen näistä ryhmistä, muodostaen sen pikkusiskonsa Mein ja puoliserkkunsa Ribokun kanssa. Heidän tehtävänsä oli suunnata itäisen väen selustaan ja aiheuttaa siellä kaaosta, pyrkien iskemään mahdollisimman monen komento ryhmän kimppuun. Jokainen heistä tiesi että se heikentäisi Danten jo muutenkin suhteellisen heikkoja joukkoja, hidastaen näiden kykyä tehdä selvää alakynteen viimepäivinä joutuneista Akuman joukoista.
Huolimatta siitä että lukumäärältään ylivoimaiset hyökkääjät olivatkin viimepäivinä tuntuneet olevan hieman sekaisin sen suhteen mitä tekivät, einäiden vastustajista olisi ilman pientä lisä hämminkiä tarjoamaan edes tarpeellista haastetta. Lisäksi nämäkin tulisivat saamaan heidän väkeään kimppuunsa, joka pakottaisi näiden johtajat kasaamaan kaikki mahdolliset joukot suolle lähetettäviksi, tehden samalla rajan pinnassa olevista Kougan entisistä alueista helpot ottaa haltuun. Samoin tarkoitus oli saada myös Jinkasai kasaamaan mahdollisimman paljon joukoistaan ja heittämään nämä veriseen taisteluun Akuman joukkoja vastaan, jonka jälkkeen suolla olevien Fuseikon shinobien olisi aika vetäytyä ainakin hetkeksi sivuun. Kahden muun osapuolen alkaessa saada tarpeeksi toistensa teurastamisesta he tietenkin palaisivat ja värjäisivät rämeen punaisiksi vielä elossa olevien vihollistensa verellä, kunnes yhtään näistä ei olisi enää jäljellä.

Palaa sivulle “Läntinen osa”