Raudan maan kautta Inuzukan luo (C-harjoitus)

Läntinen osa on enimmäkseen vehreää metsää ja rämettä, jonka lomassa sijaitsee useampia enemmän tai vähemmän raunioituneita kyliä. Alue oli alunperin Kouga Inuzukan hallinnassa, kunnes joku tuntematon miekkamies alaisineen hyökkäsi Kougan leiriin ja tappoi niin Kougan kuin suuren osan tämän susilaumastakin. Nykyisin läntinen osa on Akuman hallinnassa.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Raudan maan kautta Inuzukan luo (C-harjoitus)

Viesti: # 525Viesti Southpaw »

Kaksi päivää myöhemmin siitä kun Tingan kage bunshin oli saapunut Otogakureen Akkin seuraksi, kaksikko seisoi oppainaan toimineiden Sojiron ja Dohakun seurassa seisoivat heidän käyttämänsä luolaston uloskäynnillä Raudan maata reunustavien vuorten rinteillä. Vaikka luolastossa ei loppujen lopuksi oltukaan vietetty mahdottoman kauan aikaa, nautti Tinga silti kasvoillaan tuntuvasta kylmästä tuulesta.

Tähän asti matka oli sujunut hyvin, huolimatta siitä, että heidän jälleennäkemisensä aiheuttaman viivytyksen takia matkaan oli lähdetty vasta pari tuntia aiottua myöhemmin. Niin heidän oppaansa kuin näiden seuraan kokoontuneet muutamat kyläläisetkin olivat vaikuttaneet ymmärtäväisiltä, joskin sekä Tingalle, että Akkille oli nopeasti valjennut, minkä nämä todellisuudessa uskoivat olevan viivytyksen syynä, vaikka kaksikko koettikin saada kuulijat uskomaan, että he todella olivat vain ystäviä. Jossain vaiheessa Tinga kuitenkin tiedosti, että selitykset taisivat ennemminkin vain pahentaa asiaa, joten lopulta Nainen päätti antaa asian vain olla. Oikeastaan arvaus olisi jopa saattanut osua oikeaan jos Hebigakure olisi ollut samanlainen suljettu yhteisö kuin tämä, mutta hän oli kuitenkin tavannut Koutein ja menettänyt tälle sydämensä kuin huomaamatta. Ainoa asia, joka Nainenä harmitti oli epäselvyys siitä kumpi oli voittanut heidän leikkimielisen kisansa Raudan maan rajan ylittämistä koskien, sillä heidän ollessaan luolastoissa, sen paremmin Akki kuin kumpikaan heidän oppaistaan ei ollut voinut olla varma siitä milloin rajan yli todella mentiin. Puhumattakaan Tingasta itsestään, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan sellaisista asioista kuin "sijainti kartalla" tai "suuntavaisto".

Nyt heidän päästyään kuitenkin Raudan maan puolelle, vaikein osuus olisi vasta edessä, sillä Raudan maan rajaa vartioitiin tarkasti. Jo heidän laskeutuessaan varovasti vuoren rinnettä pitkin alas, Tinga saattoi aistia useita alapuolella olevaan metsikköön piiloutuneita chakran lähteitä. Hänen sensoritaitojensa avulla nelikko kuitenkin onnistui lopulta löytämään heikon kohdan, josta livahtaa läpi ja pujotella sitten metsässä partioivien samuraiden huomaamatta pidemmälle Raudan maahan. Aikaa se toki vei, mutta viimein heidän päästessään Akkin mukaan Sanadan suvun maille, miekkamies lähti jatkamaan matkaa yksin ja jätti toverinsa lepäämään sillä välin kun itse tapaisi isoisänsä.

"Ole varovainen", Tinga sanoi poistuvan miekkamiehen jälkeen, ennen kuin kääntyi seurakseen jääneiden tonolaisten puoleen ja otti esiin käärön, josta kutsui ne vähät ruokavarat, jotka hänellä oli kannettavanaan. Hiljaisuuden vallitessa kolmikko söi hieman, ennen kuin Tinga otti ensimmäisen vahtivuoron itselleen ja asettui vartioon oppaiden asettuessa lepäämään puiden varjoon. Naisen vahtivuoro sujui kuitenkin ongelmitta ja vahdinvaihdon koittaessa muutamaa tuntia myöhemmin, nainen nukahti melko nopeasti. Tämä heräsikin vasta aamun koitteessa kun Akki viimein tuli takaisin, johdattaakseen heidät kartanolle, mistä heille oli luvattu yösija siksi aikaa kun he odottaisivat Akkin isoisän kutsumia vahvistuksia.

Heidän kuitenkin kulkiessaan matkan varrella olevan lammen ja sen vierellä olevan kivipenkin ohi, Tingan huomio kiinnittyi isompaan kivipaateen, joka muotonsa perusteella oli ihmisen tekemä. Muita vastaavia paasia ei alueella kuitenkaan hänen aisteilleen tuntunut, joten Tinga oli aikeissa kysyä Akkilta mikä paasi oikein oli. Huomatessaan kuitenkin miekkamiehen olevan omiin ajatuksiinsa uppoutunut, Nainen jättäytyi seurueen viimeisenä kävelevän Sojiron vierelle.
"Kuule, voitko sanoa mikä tuo on? Jokin muistomerkki?" Nainen kysyi Sojirolta, joka vasta Tingan kysymyksen kuullessaan kiinnitti huomiotaan tähän kivipylvääseen.
"Rakastettu tytär ja uhrautuva äiti. Sanada Isanami... Taitaa olla hauta", Sojiro vastasi. Enempää tämän ei tarvinnut sanoakaan sillä jo hautakiveen kaiverretut muistosanat saivat tytön tajuamaan kuka tämä Sanada Isanami oli. Varovasti Nainen aisti Akkin chakraa, ajatellen että olisi pitänyt jättää äskeinen kysymys kysymättä, mutta jos miekkamies tunsikin surua, Tinga ei sitä ainakaan sillä hetkellä huomannut. Sen sijaan mies vain johdatti heidät kartanolle, missä Sojiro ja Dohaku omasta tahdostaan majoittuivat edelleen metsään kartanon lähettyville, kun taas Tinga päätti Akkin tavoin ottaa mielellään vastaan paikan sisätiloissa.

Nainen oli suunnitellut antavansa Akkille ja tämän isoisälle tilaisuuden olla kahden ja tutustua toisiinsa, mutta Akkin kuitenkin pyytäessä jo samana päivänä, että he aloittaisivat miehen chakrasensorin kehittämisen, Tinga ei voinut kuin suostua. Yamatoksi esittäytynyt isoisä tuntuikin saavan tilanteesta hupia, kun Tinga lopulta sitoi Akkin silmät, estäen tätä näkemästä ympärilleen ja ryhtyi antamaan ohjeita tälle.
"Ensinnäkin... Tämä jutsu on alunperin tarkoitettu havaitsemaan elottomia esineitä, joten toisin kuin sensoritekniikoissa yleensä, et aisti muiden chakraa. Pelkästään omaasi. Tekniikan ensimmäinen vaihe on että keräät chakraasi, tähän näin", Tinga ohjeisti ja tökkäsi sormellaan Akkin rintakehää, antaakseen tälle jonkin pisteen johon keskittyä. Tuntien Akkin jo keräävän chakraa, Tinga odotti, että mies oli valmis ennen kuin jatkoi.
"Ja nyt, ajattele tyyntä lammen pintaa. Jos sinut heittää lampeen, pinta alkaa aaltoilla eikö niin? Vapauta keräämäsi chakra aaltona ulos, niin että se etenee joka suuntaan ja keskity aistimaan sitä. Jos aistit tarpeeksi tarkasti, huomaat varmasti, että chakra-aallon muoto muuttuu kun se osuu johonkin, kuten minuun tai seinällä olevaan tauluun...", Tinga selosti ja kehotti Akkia sitten yrittämään. Mies päästikin chakran heti ensiyrityksellä onnistuneesti ulos ja Akkin ulos päästämää chakrapurkausta aistimalla, Tinga kykeni muodostamaan erinomaisen kuvan huoneesta jossa he olivat.

Harjoittelu jatkui tällä tavoin pitkin päivää ja Yamatoa tuntui suuresti huvittavan, Tingan keksiessä pieniä tehtäviä, jotka suorittaakseen Akkin oli pakko liikkua silmät sidottuina sensorijutsun varassa pitkin taloa. Pariin otteeseen Nainen jopa piilotti oman chakransa, kehottaen Akkia etsimään hänet. Vaikka hän näillä kerroilla ei voinutkaan itse aistia ympäristöään aktiivisesti jotta ei olisi paljastanut sijaintiaan, oli jopa hänestä jossain määrin hupaisaa kuunnella Akkin haparoivia askeleita ja kuinka etenemistä seuraava Yamato saattoi aika-ajoin antaa pienen varoituksen jos näytti siltä, että Akki sensorijutsun käytöstä huolimatta oli vaarassa tiputtaa jotain särkyvää tai törmätä johonkin turhan kivuliaasti. Tingan iloksi Akki kuitenkin oppi nopeasti ja hän antoi miehelle jo seuraavana päivänä luvan ottaa silmiään peittävän siteen pois. Vaikka mies ei vielä aivan hänen veroisensa jutsun käytössä ollutkaan, oli Nainen varma siitä, että jo tästä oppimäärästä tulisi olemaan hyötyä Inuzukaa vastaan.

Kun Yamaton kutsumia miehiä lopulta seuraavan päivän iltana alkoi saapua, Tinga päätti käydä pienellä kävelyllä, antaakseen Akkin tutustua isoisänsä alaisiin rauhassa. Nainen tekikin lyhyen kierroksen kartanoa ympäröivässä metsikössä, kunnes lopulta palatessaan löysi itsensä samaisen lammen rannalta, jonka ohi he olivat saapuessaan tulleet. kartanon suunnasta hän aisti Akkin ja tämän seurassa istuvan Yamaton ja muiden miesten chakrat. Nainen oli jo ottamassa askeleen palatakseen kartanolle, kun jokin kuitenkin sai hänet muuttamaan mielensä ja kävelemään varovasti lähemmäs jonkin matkan päässä olevaa hautaa. Vaikka hän ei ollut Sanada Isanamia koskaan tavannutkaan, Nainen painoi silti kämmenensä hetkeksi yhteen, jonkinlaiseen äänettömään rukoukseen, vaikka tällainen tuntuikin hänelle hieman vieraalta, etenkin kun otti huomioon, ettei hänellä ollut omia kuolleita sukulaisia joiden haudalla käydä. Tai no, isoisä, Ryuukin edesmennyt aviomies tietysti oli, mutta Tingalla ei ollut aavistustakaan siitä mihin tämä oli haudattu.
"Älä ole huolissasi. En ehkä pysty suojelemaan häntä kaikilta vihollisilta, mutta hebiläiset pääsevät häneen käsiksi vain minun kuolleen ruumiini yli, vannon sen", nainen lupasi ajatuksissaan, ennen kuin perääntyi kiven luota ja kääntyi ympäri palatakseen kartanolle, ottamaan selvää oliko jäänyt mistään tärkeästä paitsi poissa ollessaan.

Seuraavat päivät kuluivat niin Akkin kuin bunshininkin kannalta kiireisissä merkeissä, loppujenkin Yamatolle uskollisten saapuessa kartanolle. Bunshin pyrkikin auttelemaan kaikessa missä vain voi, kunnes lopulta muutamaa päivää myöhemmin lähdettiin 30 hengen voimin matkaan, takaisin kohti Tonoa ja sieltä saatujen vahvistusten voimin viimein kohti Inuzukan leiriä. Tonolaisten ja bunshinin sensoritaitojen ansiosta suureksi kasvaneen joukon onnistui päästä huomaamatta yllättävän lähelle Inuzukan leiriä ennen kuin joukko lopulta pystytti oman leirinsä, jossa vietettiin taistelua edeltävä yö. Tässä vaiheessa bunshin odotti jo kärsimättömänä sanaa Tingalta, että tämä saisi kutsua paikalle. Hänkin olisi halunnut osallistua, mutta hän ei voinut kuitenkaan riskeerata sitä, että saisi taistelun lomassa osuman ja hajoaisi, jolloin oikean Tingan olisi löydettävä paikalle jalkaisin. Siksipä kage bunshin Akkin kanssa neuvoteltuaan päätyi lopulta vastahakoisesti jäämään leiriin, muutaman leiriä vartioimaan jäävän vanhemman samurain kanssa.

Aamun koitteessa bunshin elätteli edelleen pientä toivetta siitä, että oikea Tinga ehtisi ajoissa mukaan, mutta varsinaisen sotajoukon lähtiessä kuitenkin liikkeelle puolen päivän aikaan, ei tästä ollut vieläkään kuulunut mitään, joten nainen saattoi vain jäädä istumaan leiriä reunustavien puiden oksille, aistien näiden etenemistä kunnes nämä lopulta pääsivät hänen sensorinsa kantaman ulkopuolelle.
Raskaasti huokaisten tyttö nojautui puun runkoa vasten, aistien tasaisin väliajoin ympäristöään ja miettien oliko taistelu mahdollisesti jo alkanut.
Vasta iltapäivän tullen bunshin lopulta valpastui tylsistyneestä odottelustaan ja iloinen hymy levisi naisen kasvoille kun tämä pudottautui oksilta alas ja suoritti kutsumiseen vaadittavat käsimerkit.

"Aika saattaa minut ajan tasalle?" oikea Tinga totesi kysyvään sävyyn ilmaantuessaan pienen savupilven saattelemana paikalle.
"Pidä kiirettä", bunshin tyytyi sanomaan lyhyesti, ennen kuin hajosi ja välitti kaikki viime päivien muistot Tingalle. Naiselta pääsikin pieni hymähdys, tämän tajutessa, että pääsisi saman tien testaamaan uutta haarniskaansa tosikäytössä. Tuhlaamatta enempää aikaa, Tinga lähti juoksemaan suuntaan jonne sotajoukko oli poistunut aikaisemmin.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11

Palaa sivulle “Läntinen osa”