Suuri pako

Aikoinaan rauhallisen Jiro-saaren valtasi Ryuu Jinai, joka perusti saarelle oman kylänsä, Hebigakuren. Pitkälle saarelle levittyvä kylä on tunnettu rikollisten piilopaikka, mutta alueen maine on kuitenkin paranemaan päin...
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Suuri pako

Viesti: # 4443Viesti Southpaw »

Azusa oli juuri saanut vaihtolampun käteensä kun vaistosi ettei ollut yksin. Hän ei tiennyt mikä tunteen sai aikaan, mutta kun Akkin hahmo lopulta peitti kasvihuoneesta varastoon lankeavan valon, naisen ilme kiristyi. Hän ei uskonut tulijan olevan kukaa hänen alaisistaan taikka Ryuun lähettämä anbu. Niinpä jäljelle jäi ainoastaan yksi vaihtoehto: tunkeilija. Kylmän rauhallisesti Azusa kuitenkin pysyi alahyllyn puoleen kumartuneena ja päätti antaa tunkeilijalle vielä hetken paljastaa aikeensa. Hän ei uskonut tulijan olevan hänen henkensä perässä, sillä muuten taistelu olisi jo alkanut. Niinpä ainoa vaihtoehto oli, että tulija halusi häneltä jotakin. Tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun Azusaa uhattiin selän takaa tällä tavalla ja nainen tiesi täsmälleen mitä tehdä.
Juuri kun Akki oli laskemassa Nenekimarun terää hänen niskaansa kohti, Azusa potkaisi toisen jalkansa nopeasti ilmaan Akkia kohti ja laukaisi poikittain etenevän, kapean tuulipyörteen kohti nuoren miehen keskivartaloa, paiskatakseen tämän kauemmas itsestään. Nopea liike sai Azusan selän vihlaisemaan, mutta hammasta purren tämä kuitenkin suoristautui ja lähti kävelemään varaston ovelle nähdäkseen miten tulijalle oli käynyt. Hänellä olisi aikaa voivotella selkäkipuja ja muita vanhenemisen merkkejä myöhemmin.
"Olet ainakin kymmenen vuotta liian nuori yllättämään minua pentu", Azusa ehti sanoa ennen kuin pysähtyi niille jalansijoilleen nähdessään kuka tulija oli. Akki oli edelleen Rikimarun hahmossa ja niinpä Rikimarun näkeminen sai Azusan toden teolla epäilemään oliko tosiaan tulossa vanhuudenhöperöksi. Miten hän oli voinut rehtyä luulemaan Rikimarua tunkeilijaksi? Toisaalta eikö Rikimaru olisi normaalisti vain ilmestynyt aivan hänen viereensä ja kertonut mitä asiaa tällä oli? Hämmentyneenä Azusa otti muutaman epäröivän askeleen lähemmäs ja kiinnitti vast nyt huomiota edessään olevan miehen kyljessä olevaan haavaan ja reiteen, joka selvästi oli edelleen hieman kuuran peitossa. Oli tietenkin mahdollista, että Rikimaru oli taistellut jonkun toisen saman verilinjan omaavan kanssa, mutta silti jokin noissa vammoissa tuntui vihjaavan ettei tulija ollut todella Rikimaru. Luulisi oikean Rikimarun ainakin osaavan välttyä jäätymästä eiko vain?
"Mistä on kysymys?" Azusa kysyi lopulta epäluuloisesti, päättäen katsoa tekisikö keskustelu häntä yhtään viisaammaksi sen suhteen kenet oli oikesti saanut seuraansa.

Kahden lähistöllä olleen anbun ottaessa tajuttomalta Kenichiltä tämän käsiinsä saaman aseen ja lähtiessä kuljettamaan tätä lukittavaksi johonkin ehjistä selleistä, Tinga itse kääntyi takaisin Rikimarun puoleen, joka oli hänen lyhyeksi jääneen taistelunsa aikana ehtinyt antaa lisää käskyjä alaisuudessaan oleville anbuille. Hän oli helpottunut siitä että mestarille ei ollut käynyt kuinkaan, mutta samalla hän oli kuitenkin huolissaan Akkin puolesta, sillä hänen korviltaan ei suinkaan ollut mennyt ohitse se tieto, että Akki oli haavoittunut, mahdollisesti jopa vakavasti.
"Tulenko minä sinun mukaasi auttamaan etsinnöissä vai mitä haluat minun tekevän?" Tinga kysyi Rikimarulta. Vaikka hän olikin pyrkinyt kylään palaamisensa jälkeen pitämään yllä kuvaa kiltistä tytöstä joka suojeli kotikyläänsä siinä missä muutkin, hänellä oli silti tunne että tulisi siitä huolimatta olemaan yksi erikoistarkkailun alla olevista, nimenomaan hänen ja Akkin välisen ystävyyden vuoksi. Sama luultavasti päti myös Matsuramaan ja Taikiin, joista ensiksi mainittu oli kuitenkin onneksi tehtävällä kylän ulkopuolella. Tämä ei siis voisi äkkipikaisuuttaan aiheuttaa itselleen ongelmia. Taiki puolestaan osaisi kyllä pitää matalaa profiilia ja pysytellä sivusta koko tapauksesta.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Suuri pako

Viesti: # 4453Viesti Cross »

Azun melkein yllättämään onnistunut Akki oli osannut varautua siihen ettei tämä välttämättä antautuisi ilman taistelua, vaikka olikin toivonut että siltä vältyttäisiin. Normaalisti hänelle ei olisi tuottanut minkäänlaista ongelmaa torjua naisen hyökkäystä kädessään olevan miekan terällä, imenällä siinä käytetyn chakran aseensa sisään. Verenhukka oli kuitenkin tehnyt miehen näkökentästä kuitenkin sumean ja liikkeistä hitaita, minkä takia monimutkaisin kaiverruksin peitetty terä ei kerennyt edes liikahtaa oikeaan suuntaan hhoitaakseen tehtävänsä.
Sen sijaan kunoichin vapauttama tuulitekniikka paiskasi miekkamiehen taaksepäin, riisuen tämän aseista ja saaden törmäämään vähän matkan päässä takanaan olleisiin istutslaatikoihin. Puu räsähti ja multa pöllähti Tsuchigumon iskeytyessä laatikkoa vasten selkä edellä ja jäädessä istumaan siihen nojaten jaksamatta enää edes nousta seisomaan. Siinä hän kökötti vielä Jinain seuratessa perässä suurempaan tilaan varastosta, ihmetellen ääneen mitä kummaa mahtoi olla tapahtumassa.
Pelkkä kuiva naurahdus oli kaikki mitä nainen sai vastaukseksi maassa olevalta mieheltä, jonka käyttämä naamio tekniikka alkoi samalla kuitenkin purkaantua ja paljasti hänen todellisen henkilölisyytensä. Hänen käyttämänsä vaatteet pysyivät samana yksinkertaisena ninja vaatetuksena kuin Rikimarullakin, mutta alas valahtaneen hupun alta paljastuneet hiukset alkoivat värjääntyä yön mustiksi, samalla kun pääkallonaamion silmäaukoista erottuvat ympäriinsä harhailevat silmät vaihtoivat väriä jään sinisistä veren punaisiin. Myös tunkeilian keho näytti venyvän huomattavasti pienikokoista salamurhaajaa pitemmäksi ja lihaksikkaammaksi, samaan aikaan kun tämän keskivartalon ympäriltä kasvoi näkyviin kahden ylimääräisen käsiparin aikaansaama kohouma.
''Kaikista mahdollisista juuri sinä...'' Vaimeasti edelleen naurava Akki kähisi, voimatta olla ajattelematta sitä ironiaa että oli törmännyt juurikin Azusan. Tämä oli vihon viimeinen parantaja jonka hän olisi halunnuttavata tässä kunnossa, vaikka olikin halunnut jo pitkään kysyä tältä muutamista asioista. Nyt se jäisi varmastikkin tekemättä, sillä tämä tuskin tulisi tuntemaan arvoa kimppuunsa käynyttä petturia kohtaan. Toisaalta olikin ehkä juuri sopivaa kuolla saman henkilön käden kautta, joka oli saanut koko otkun alunperinkin alulle.

Vartioiden lähtiessä raahaamaan tajutonta Kenichiä uuteen selliin ja Tingan tiedustellessa mitä tämän toivottiin tekevän, viittasi Rikimaru tätä seuraamaan itseään. Hän ei tiennyt varmaksi oliko nainen sekaantunut jotenkin tähän pako yritykseen, mutta tiesi ainakin että toivoi ettei tämä olisi. Samalla mies kuitenkin oli lähes varma että tavalla tai toiselle tällä oli näppinsä pelissä tässä kaikessa, kuten tämän ryhmään kuuluvilla vartijoilla, jotka olivat poikkeuksellisesti olleet vuorossa tänäyönä. Iga ei kuitenkaan aikonut tuoda epäilyksiään esiin millään tapaa, vaan päätti jatkaa kuin ei olisi huomannut mitään erikoista.
Sen sijaan salamurhaaja oli kuitenkin päättänyt pitää entistä oppilastaan entistä tiukemmin silmällä niin nyt kuin myös sitten kun tämän kuusikätinen ystävä oli vangittu, jottei tämä pääsisi tekemään enää mitään Sanadan auttamiseksi. Tarkkailu ei kuitenkaan ollut ainut syy miksi hän oli käskenyt naisen seurata itseään, suunnatessaan vaitonaisena selli osastolta pois johtavia portaita kohti.
''Sanada saattaa olla haavoittunut, mutta silti erittäin vaarallinen ja yhteyden otto häntä vastaan voi tulla erittäin kalliiksi kylälle. Olemme menettäneet jo liian monta parhaista shinobeistamme viime aikoina, minkä lisäksiavoin taistelu kylässä saattaa laukaista uuden levottomuuksien aallon...'' Rappusia ylös nopein askelin nouseva Iga selitti perässään tulevalle punapäälle, kääntymättä kertaakaan vilkaisemaan tämän suuntaan. Sen sijaan hän näytti suuntaavan määrätietoisesti linnakkeen toisella laidalla olevaa erillistä tornimaista rakennusta kohti, joka oli jo pitkään toiminut Murasaki yksikön päämajana.
Kukaan heidän päälinnan sisällä tai sen pihalla olevista vartijoista ei yrittänyt pysäyttää kaksikkoa matkallaan ja vain hetken myöhemmin he jo astuivat sisään synkän näköiseen torniin, joka oli lähes haudan hiljainen nykyisin. Vielä jonkin aikaa sitten siellä olisi kuulunut ahkeran harjoittelun äänet ryhmän edesmenneiden jäsenten piiskatesa toisiaan entistä kovempaan harjoitteluun, hioakseen toisistaan täydellisiä aseita Ryuun käyttöön.
''Koska emme voi sallia sitä joudumme käyttämään kylämme tärkeintä valttia ja puolustuksemme viimeistä linjaa tämän vaaran elminoimiseksi nopeasti ja huomaamattomasti.'' Peremmälle torniin asteleva Rikimaru jatkoi, astellen pienestä koostaan huolimatta erittäin jykevän ja raskaan näköisen teräsoven luokse, asettaen kätensä sen toisella sivulla olevaan kämmenen kuvaan. Samalla hän viittasi Tingaa tekemään samoin, koska tämä oli yksi niistä harvoista kylässä jolla oli tarvittavat valtuudet avata ovi ja auttaa tekemään mitä he pian tulisivat tekemään.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Suuri pako

Viesti: # 4456Viesti Southpaw »

Kuullessaan naurahduksen ja nähdessään kuinka Rikimarun hahmossa oleva mies alkoi muuttaa muotoaan naamiointitekniikan purkautuessa, Azusan epäluuloinen ilme alkoi vaihtua hämmentyneeksi ja lopulta yllättyneeksi, kun tämä tajusi että mies oli Akki. Nyt tietäessään kenen kanssa oli tekemisissä, Azusan ei ollut vaikea päätellä, että mies oli luultavasti tullut nähdyksi ja olisi luultavasti vain ajan kysymys kunnes anbut saapuisivat tuon perässä. Hetken ajan nainen todella harkitsi sitovansa haavoittuneen miehen aloilleen, sillä se olisi ollut oikea asia tehdä tässä tilanteessa. Katsoessaan kuitenkin Akkia ja tämän harhailevaa katsetta, Azusa ei voinut mitään sille, että näki hetken ajan silmissään sen saman pojan jonka Onimaru oli kauan sitten saattanut hänen luokseen, kun tämä oli omin voimin hoidellut henkensä perässä olleet samurait. Silloin hän oli ollut vihainen lähinnä Onimarulle siitä, että oli antanut pojan saattaa itsensä vaaraan sillä tavalla, mutta katsoessaan nyt jo aikuiseksi kasvanutta nuorukaista, hän tajusi, että olisi kai silloin pitänyt pitää puhuttelu pojalle itselleenkin, sillä tämä oli selvästi perinyt isältään tavan hankkiutua milloin mihinkin hankaluuksiin. Tätä muistikuvaa seurasi nopeasti muisto Uuden yakuzan tuhoutumista seuranneesta verilöylystä ja siitä kuinka surulliseksi Tinga tulisi jos menettäisi jälleen yhden ystävänsä. Lopulta Azusa ei voinut kuin huokaista raskaasti ja hätistää nämä ajatukset päästään kyetäkseen keskittymään siihen mitä seuraavaksi tekisi.
"Älä nyt kuulosta noin pettyneeltä. Minuun törmääminen on luultavasti parasta mitä sinulle voisi sattua juuri nyt", Azusa sanoi samalla kun käveli lähemmäs ja kyykistyi miekkamiehen viereen. Varovasti Azusa siirsi Akkin käsiä pois kyljessä olevan haavan tieltä ja alkoi ohjata toisesta kädestään parantavaa chakraa haavaan, saadakseen sen umpeutumaan. Toisella kädellään nainen taas otti varustelaukustaan pienen pillerirasian, jonka ojensi Akkin käsiin.
"Näytät menettäneen melkoisesti verta joten ota kaksi pilleriä näin alkuun. Annan myöhemmin lisää jos se ei riitä", nainen sanoi käskevästi, seuratessaan kuinka kyljen verenvuoto alkoi nopeasti tyrehtyä. Reiteen tullut paleltumisvamma olisi luultavasti hankalampi hoitaa sillä sitä pitäisi ensin lämmittää, mutta Azusa arveli kuitenkin kykenevänsä hoitamaan sen asian ennen kuin kukaan tajuaisi etsiä Akkia täältä.

Rikimarun viitatessa Tingaa seuraamaan perässä, kunoichi lähti kävelemään mestarinsa kanssa takaisin linnakkeen ylempiin kerroksiin, samalla kuunnellen tarkkaavaisesti mitä tämä sanoi. mestarin väittäessä Akkia vaaralliseksi, Tinga avasi suunsa kuin väittääkseen vastaan, mutta mietittyään kuitenkin toisen kerran, hän päätti pitää ajatuksensa omana tietonaan. Hän tiesi paremmin kuin hyvin, että Akki ei tulisi vahingoittamaan ketään muuta kuin isää ja sen tiedon hän oli tuonut esille jo aiemmin kylään palattuaan. Oli kuitenkin selvää että häntä ei oltu uskottu ja tuskin uskottaisiin nytkään. Hän ei voisi kuin katsoa mitä tuleman piti ja toivoa että Akki ehtisi ulos kylästä ennen kuin mitään peruuttamatonta ehtisi tapahtua.
"Jos asia pitää saada hoidettua ilman kylässä tapahtuvaa yhteydenottoa niin eikö hänet silloin kannattaisi vain päästää livahtamaan karkuun ja hoidella kylän ulkopuolella tilaisuuden tullen?" Tinga uskaltautui kysymään mestarin lopetettua. Toki hän jollain tapaa ymmärsi, että isä ja Rikimaru olisivat luultavasti pitäneet moista toimintatapaa heikkouden osoituksena, minkä lisäksi Akkilla olisi kylän ulkopuolella monia paikkoja joihin vetäytyä odottamaan nostattamansa myrskyn laantumista. Rikimarun puheiden perusteella kylässä tapahtuva yhteenotto ja sitä mahdollisesti seuraavat levottomuudet olivat kuitenkin isompi paha.
Rikimarun kuitenkin lähtiessä johdattamaan häntä kohti anbu murasakien käyttöön varattua tornia ja pyäshtyessä viimein raskastekoiselta vaikuttavan oven eteen, Tinga rypisti hieman hämillään kulmiaan. Hänellä ei ollut aiemmin ollut mitään varsinaista asiaa torniin ja sen vuoksi hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä Rikimaru oli täältä hakemassa. Mestarin kuitenkin asettaessa kätensä sille varattuun kädensijaan ja kehottaessa häntä tekemään samoin, Tinga tunsi pahojen aavistusten täyttävän mielensä. Hetken verran hän epäröi koskettaa tyhjää kädensijaa, mutta haluamatta kuitenkaan leimautua petturiksi, kunoichi lopulta asetti kätensä paikalleen.
"Kylän tärkein valtti?" Tinga kysyi osin hermostuneena ja osin uteliaanakin, seuratessaan kuinka ovi alkoi hitaasti avautua. Hänellä ei ollut aavistustakaan mitä oven takana oli, joten tässä vaiheessa hän saattoi vain arvailla. Kenties jokin Rikimarun itsensä kouluttama erikoisryhmä? Tai joku isän käärmeistä jonka olisi tarkoitus jäljittää Akki?
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Suuri pako

Viesti: # 4459Viesti Cross »

Azusan katsellessa istutus laatikkoon nojaavaa hiljalleen muotoaan muuttavaa Akki, alkoi tämän nauru hiljalleen vaimentua yhdessä verenhukan takia hämärtyvän tajunnan kanssa. Naisen toteamus siitä että tämän tapaaminen oli parasta mitä hänelle saattoi sillähetkellä tapahtua kantautui miehen korviin etäisin kaijun lailla, kuulostaen lähinnä vain epämääräiseltä mutinalta. Pian nuorukainen alkoi kuitenkin tuntea lähes miellyttävää kuumotusta kyljessään parantavan chakran alkaessa virrata Jinain käsistä siihen, tyrehdyttäen ensin verenvuodon ja alkaen sitten ummistaa haavaa. Samalla hän tunsi jotain laitettavan suuhunsa ja yritti lähes tulkoon vaistomaisesti syljeä ne pois.
''Kuolen mielummin kuin virun vankina loppu ikäni...'' Parannus tekniikan ansiosta hieman vironnut Tsuchigumo sai soperrettua vaimealla kähisevällä äänellä, yrittäen tarttua kylkeään vasten painettuun käteen siirtääkseen sen pois. Hän ei yksinkertaisesti kyennyt uskomaan siihen että Azusa yrittäisi auttaa hyvää hyvyyttään, vaan oletti tämän pyrkivän vain pitämään pitämään hänet hengissä takaa-ajajien saapumiseen asti. Sen jälkeen nuorukainen uskoi tulevansa vangituksi ja ripustetuksi yhteen linnakkeen alla olevista selleistä, kunnes olisi laulanut kaiken hyödyllisen tietonsa.
Akki ei kuitenkaan aikonut tulla käytetyksi yakuzaa vastaan, vaikka ei kokenutkaan näiden asiaa enää omakseen. Hänellä oli kuitenkin edelleen monta ystävää näiden riveissä, eikä näiden pettäminen tulisi kysymykseenkään. Ei vaikka se sitten tarkoittaisikin täällä kuolemista, mikä alkoi tuntuakkin olevan vain sopiva päätös tälle retkelle. Jälleen kerran miekkamies ymmärsi pettäneen itseensä luottaneet henkilöt ja tulleensa niiden pettämäksi, joihin oli kuvitellut voivansa luottaa.

Kätensä seinässä olevan kämmenen muotoiseen uppoamaan asettanut Rikimaru odotti kaikessa rauhassa hieman epäröivää Tingaa, joka asetti lopulta myös oman kämmenensä kehotuksen mukaisesti samankaltaiseen upotukseen. Heidän edessään olevasta ovesta kuului sarja vaimeita naksahduksia sen sisällä olevan mekanismin avatessa lukot ja kytkiessä lukuisat ansat pois päältä, ennen kuin avautui päästäen shinobi kaksikon sisään.
''Sanada on osoittanut olevansa vaarallinen ja arvaamaton vastustaja, jonka eloon jättäminen vielä pitemmäksi aikaa voisi maksaa meille vieläkin enemmän... Emme myöskään tiedä varmaksi että hän aikoo poistua täältä, joten parempaa tilaisuutta tuskin enää tulee.'' Teräsoven takaa paljastuneita kierreportaita alaspäin astelemaan lähtevä Iga vastasi Jinain esittämään kysymykseen siitä miksi he eivät vain päästäneet Akkia menemään ja surmanneet tätä myöhemmin, sen sijaan että hoitaisivat tämän tapauksen nyt päätökseen, silläkin uhalla että siitä seuraava taistelu voisi käynnistää uuden levottomuuksien aallon kylässä.
''Emme myöskään voi käyttää tätä salaista asetta muualla kuin täällä, ilman että sattaisimme saada kaikki viisi suurta kylää kimppuumme.'' Rappusia pitkin tornin alapuolella odottavaa pimeyttä kohti asteleva salamurhaaja jatkoi, tietäen hyvin ettei kumpikaan heistä tarvinnut soihtua valaisemaan reittiä. Tingalle siitä ei varmasti ollut hyötyä ja hän taas tunsi nämä katakombit jo valmiiksi tarpeeksi hyvin selvitäkseen siellä ilman valoa, sillä olihan hän ainut joka oli ylipäätään käynyt täällä sen jälkeen kun Ryuu oli alkanut kasata kylän viimeistä puolustusta ja he olivat päättäneet alkaa pitää sitä täällä säilössä poissa uteliaiden katseilta.
''Alat varmasti jo vaistota mistä puhun, sillä edes tänne muodostamamme esteet eivät peitä kaikkea.'' Rikimaru totesi heidän jatkaessaan yhä alemmas maan alle, jolloin jostain syvyyksistä huokuva synkkä chakra alkoi tuntua yhä selvemmin. Osan siitä nainen pystyi varmasti tunnistamaan isänsä chakraksi, vaikka ei varmasti ollut koskaan ennen istinut sitä näin vastenmielisen pahaenteisessä muodossa. Tuo chakra lähti kuitenkin kymmenistä eri kohteista ja jokaisen näistä kohdalla se oli hieman erillainen, aivan kuin siihen olisi sulautettu jonkun toisenkin henkilön chakra. Jokainen nuista lähteistä oli kuin pieni hiipuva kipuna, joka ei kuitenkaan onnistunut kuolemaan pois niitä elossa väkisinkin pitävän Ryuun chakran takia.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Suuri pako

Viesti: # 4460Viesti Southpaw »

Saatuaan kyljen verenvuodon tyrehtymään, Azusa huomasi Akkin pyrkivän sysäämään hänen antamansa pilleripurkin pois käsistään, samalla sanoen että kuolisi mieluummin kuin jäisi vangiksi. Käsittäen, että verenhukka ja muut vammat saivat tämän ilmeisesti olettamaan hänet viholliseksi, nainen huokaisi raskaasti. Normaalisti hän olisi pyrkinyt rauhoittelemaan potilaitaan hellävaraisemmilla keinoilla, mutta tässä tilanteessa ei ollut kuitenkaan aikaa ruveta puhumaan tyynnyttävästi. Niinpä Azusa katsoi parhaaksi antaa luunapin Akkin otsalle, ennen kuin otti miehen käsiin antamastaan purkista kaksi pilleriä ja tarjosi niitä tämän kasvojen eteen.
"Rauhoitu ja syö pillerisi kuten käskin. Minä parannan sinut nyt ja sen jälkeen sinä painut suorinta tietä ulos kylästä ja kumpikaan meistä ei puhu tästä enää ikinä jälkeenpäin. Tinga ei antaisi minulle ikinä anteeksi jos todella toimittaisin sinut Ryuulle kuten minun pitäisi", Azusa sanoi, aikomatta kuunnella vastaväitteitä. Varmistettuaan, että Akki tällä kertaa ottaisi hänen tarjoamansa pillerit, nainen kääntyi tutkimaan miehen riedessä olevaa paleltuma jälkeä. Joku luonnotaan tulichakran omaava olisi ollut parempi vaihtoehto tämän vamman hoitamiseen, mutta Azsua teki kuitenkin parhaansa ja alkoi ohjata parantavaa chakraa haavaan. Parhaansa mukaan hän pyrki tekemään chakrasta niin lämmintä kuin mahdollista, jotta jalka palaisi takaisin toimintakykyiseksi ja Akki pääsisi kävelemään kunnolla.

"Mikä syy hänellä olisi jäädä kylään nyt kun hän oli vähällä jäädä kiinni? Tuon äskeisen tyrmissä sattuneen jälkeen vaikuttaa siltä, että hän oli vain pelastamassa ystäviään. Ja sanoit hänen loukkaantuneen. En usko että hän loukkaantuneena pyrkisi isän tai kenenkään muunkaan kimppuun", Tinga päätti kysyä, samalla aistien oven takaa esiin tulevia portaita. Rikimarun lähtiessä laskeutumaan alaspäin, kunoichi seurasi pahojen aavistusten vallassa perässä ja kun he lopulta olivat noin puolimatkassa, hän alkoi paremmin aistia isän synkän chakran, joka heitä odotti alhaalla. Heidän päästessään lähemmäs, Tinga alkoi myös paremmin erottaa isän chakraan sekoittuineinan myös muita chakranlähteitä ja paria sekuntia myöhemmin nainen jo tajusikin mitä täällä oli.
"Ovatko nuo kaikki... viime vuoden verilöylystä?" Tinga kysyi järkyttyneenä, vaikka arvelikin tietävänsä jo vastauksen, sillä kaikista noista eri chakranlähteistä hän kykeni erottamaan yhden hyvinkin tutun henkilön lapsuudestaan. Onikage... ja kaikki muutkin Akaeihein verilöylyssä kuolleet. Ensijärkytyksestä toivuttuaan, Tinga tajusi tuntevansa surun sekaista vihaa ja vaikka hän koettikin pitää tunteensa hallinnassa, hän ei voinut mitään sille, että tunsi silmiensä alkavan kostua ja pian hän tunsikin muutaman kyynelen valuvan poskiaan pitkin. Hän ei ehkä tuntenut ketään näistä Edo Tenseillä herätetyistä niin hyvin kuin Akki, mutta silti tämä tuntui hänestä aivan liian julmalta. Kuolleiden kuului antaa levätä rauhassa, ei pakottaa heitä taistelemaan ja vieläpä omaa aseveljeään vastaan.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Suuri pako

Viesti: # 4463Viesti Cross »

Azusan päätös jatkaa hoito toimenpiteitä ei tullut juurikaan yllätyksenä Akkille, joka tunsi edelleen olonsa hieman paremmaksi, vaikkakin edelleen lopen uupuneeksi. Hän ei ollutkaan olettanut että tämä luovuttaisi pelkästään muutaman sanan takia, vaan tekisi niistä huolimatta parhaansa vakauttaakseen potilaansa tilan. Sen sijaan se mitä nainen sanoi sai miekkamiehen hetkeksi hämmilleen, mikä varmasti näkyi myös hänen kasvoiltaan selvästi. Kykenemättä uskomaan mitä oli kuullut tämän juuri sanovan hän katsoi naista otsa rypyssä, antaen tämän jatkaa kylkensä haavan hoitamista kaikessa rauhassa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut että Tsuchigumo olisi uskonut mitä Jinai sanoi, tai hyväksynyt tämän antaman avun tuostavain.
''Yksi lisää sinun listalle ei luulisi enää paljoa painavan...'' Hapan ilme kasvoillaan parantajan työskentelyä seuraava miekkamies totesi, ottaen samalla tarjotut pillerit käteensä ja heitti ne samantien suuhunsa hieman vasta hakoisen oloisesti. Jollain tapaa Akki ymmärsi ettei voinut syyttää yksin Azusaa myllerryksestä joka oli alkanut Aratan johtajiston tuohoamisesta, mutta siitä huolimatta hän ei voinut olla tuntematta kaunaa myös tätä kohtaan sen takia.
''Olisi varmaan kannattanut harkita velvollisuuden täyttämättä jättämistä silloinkin kun hyökkäsit ryhmäsi kanssa liittolaistemme kimppuun ja aiheutit koko sotkun... Koko kylän ei tarvitsisi nöyristellä kiriläisiä, me emme olisi tässä, eikä sinun tarvitsisi miettiä mitä lapsesi antavat tai ovat antamatta anteeksi.'' Olonsa heti hetkeltä paremmaksi tunteva Tsuchigumo sanoi, ymmärtäen että tarvitsi naisen antamaa hoitoa selvitäkseen, mutta haluten kuitenkin edes jollain tavalla purkaa sitä inhoa mitä tunti tätä kohtaan. Omalla tavallaan tämä oli yhtä syyllinen kuin miehensäkkin Akaeihein tuhoon ja sen seurauksena käynnistyneeseen tapahtumien ketjuun, joka oli johtanut nyt tähän.

Kuullessaan Tingan kysymyksen rappusia alaspäin asteleva Rikimaru pysähtyi hetkeksi ja kääntyi takanaan olevaa kunoichia kohti, lähes varmana siitä että oli kuullut tämän äänessä jotain erikoista. Hänestä tuntui edelleen että nainen tiesi asiasta enemmän kuin kertoi, vaikka ei voinutkaan todistaa olevansa oikeassa. Tämä tuntui kuitenkin olevan varma siitä että Sanada olisi saanut retkestään nyt tarpeeksi ja pyrkisi pakenemaan.
''Se vaikuttaisi kyllä järkevältä nyt kun yllätys etu on menetetty, mutta emme voi olla asiasta varmoja. Sanadalla on kuitenkin varmasti ystäviä kylässä, jotka auttavat häntä piiloutumaan kunnes pöly on jälleen laskeutunut ja uusi mahdollisuus iskeä ilmaantuu...'' Salamurhaaja aloitti, lähtien jälleen liikkeelle ja keskittyen kuuntelemaan eritoten oppilaansa reagtioita. ''Muistat varmasti mitä olen sanonut varovaisuudesta ja vaaran elminoimisesta etukäteen?'' Yhä vain alemmas aseteleva Iga kysyi, tietäen hyvin pyrkineensä opettamaan Jinaita poistamaan mahdolliset vaara tekijät pois tieltään jo ennen kuin niistä tuli todella uhka. Ennakoiva isku oli yksi parhaista vaihtoehdoista silloin kun se vain oli mahdollinen, mikäli halusi välttää vielä laajemman konfligtin.
''Eivät kaikki... Vain vahvimmat ja taitavimmat. Loput ovat ajalta ennen sitä ja sen jälkeen.'' Jonkinmatkaa vielä alaspäin jatkettuaan Rikimaru sanoi, Tingan aistittua mikä heitä odotti alhaalla ja selvästikkin järkytyttyä siitä. ''Jokainen heistä on vannonut palvelevansa kylää viimeiseen asti, joten he itse ovat suostuneet tähän.'' Mies jatkoi pysähtymättä, yrittäen käyttää samaa selitystä minkä oli saanut Ryuulta aikoinaan. Hän ei itse ollut pitänyt tästä ajatuksesta enemmän kuin kukaan muukaan, siitäkin huolimatta että piti itseään ja muita herransa alaisia vain tämän työkaluina. Silti salamurhaaja oli hyväksynyt sen mukisematta Ryuun tahtona ja auttanut tätä suunnitelman toteuttamisessa keräämällä tarvittavia näytteitä, sekä järjästämällä sopivia uhrattavia kylän vankiloista tämän käyttöön.
''Vanhimmat heistä ovat ajalta jolloin Hebigakure vasta perustettiin ja jouduimme hyökkäyksen kohteeksi, jonka seurauksena isäsi uskoi menettäneensä hyvän ystävänsä Iwa Kaguyan... Sen seurauksena isänne kehitti suunnitelman läheisimpiensä elossa pitämiseksi ja kylän turvallisuuden takaamiseksi ylivoimaistakin vihollista vastaan.'' Alhaalla heitä odottavan erikois yksikön historiaa kertova mies selitti, saapuen hieman myöhemmin rappusten alapäähän ja siellä odottavan toisen oven eteen. Kuten ylhäällä tämäkin ovi oli valmistettu raudasta ja sen kummallakin puolella oli paikka kahden henkilön kämmenille. Jälleen kerran Rikimaru meni oven toiselle laidalle ja painoi kätensä tuohon muotoiltuun upotukseen, viitaten Tingaa tekemään samoin.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Suuri pako

Viesti: # 4464Viesti Southpaw »

Akkin seuraavat sanat saivat Azusan kasvoilla käymään häivähdyksen katumusta. Osa hänestä olisi halunnut väittää Akkille vastaan, mutta karu totuus kuitenkin oli, että nuoren miehen sanoissa oli perääkin. Koko sotku oli lähtenyt liikkeelle nimenomaan siitä, että hän oli suostunut Akaionin pyyntöön lähteä ryhmän mukaan parantajan ominaisuudessa. Vasta Akkin seuraavat sanat saivat kuitenkin Azusan vilkaisemaan miekkamiestä hämmentyneenä, ennen kuin tajusi, että tämä selvästi luuli hyökkäyksen olleen Ryuun käsky tai jokin hänen lääkintäjoukkojensa oma idea. Tämä sai hänet tajuamaan ettei hän tosiaan ollut saanut tilaisuuttaa puhua Onimarun tai kenenkään muunkaan kanssa itse ja kertoa mistä hyökkäyksessä oli ollut kyse.
"Tiedän, ettei tämä varmasti lohduta sinua millään tavalla, mutta kun lähdin mukaan siihen operaatioon, en lähtenyt sinne Hebigakuren ninjana. Lähdin sinne ystävänä", Azusa sanoi, päättäen kertoa lyhyesti Akkille mistä kaikessa oli ollut kyse.
"Minun lisäkseni ryhmään kuului Akaioni niminen samooja, Susan Shakespeare Sunagakuresta ja Akeda niminen palkkasoturi. Juuri Akaioni keräsi ryhmän kokoon. Sain sen käsityksen, että hänen perheensä ja koko klaaninsa oli teurastettu yakuzan toimesta, joten hän halusi kostaa. Olin tuntenut Akaionin jo jonkin aikaa, joten suostuin hänen pyynnöstään lähtemään mukaan parantajan ominaisuudessa, sillä en voinut vain katsoa sivusta kuinka yksi ystävistäni menee sellaiselle itsemurhatehtävälle" Azusa kertoi, samalla kun paransi reidessä olevaa paleltumavammaa.
"Tarkoitukseni oli keskittyä todella vain siihen että pidän lääkintätekniikoillani muut ryhmäläiset hengissä, mutta lopulta yksi johtajistoon kuuluva Yamanaka kuitenkin sai kehoni hallintaansa ja pisti minut hyökkäämään. Niin tilanne saatiin näyttämään siltä, että osallistuin myös johtajiston tappamiseen ja tässä sitä ollaan" Azusa kertoi. Vaikka nainen selvästi teki parhaansa keskittyäkseen kertomuksensa lomassa vain Akkin vammoihin, saattoi tämän äänessä silti kuulla aavistuksen katumusta. Jos hän olisi silloin mukaan suostuessaan arvannut millainen sotku siitä seuraisi, hän olisi tehnyt parhaansa suostutellakseen Akaionin ja kaikki muutkin luopumaan tehtävästä. Mutta tehty mikä tehty.

Rikimarun ollessa hetken hiljaa ennen kuin vastasi, Tinga aavisti mestarin huomanneen hänen äänestään jotain. Tai kenties hänen sydämenlyönneistään tai mistä nyt ikinä. Hän tiesi, että hänen olisi ollut viisainta jättää tämä aihe, mutta hänen oli silti vaikea hyväksyä, että Akki teruastettaisiin noin vain ja vieläpä tämän omien läheisten toimesta. Epätoivoisesti kunoichi koetti löytä mielessään keinoa, jolla saada Rikimaru vaihtamaan suunnitelmaa, mutta hänen oli kuitenkin todettava, että hänen aivonsa alkoivat lyödä tyhjää. Yksi idea oli ehdottaa, että he käyttäisivät häntä itseään tai jotakuta muuta Akkin ystäväksi epäiltyä syöttinä, houkuttelemaan tämä esiin, mutta nopeasti Tinga kuitenkin luopui ideasta. Vaihtoehtoisten ideoiden esittäminen jos jokin saisi Rikimarun varmasti tajuamaan hänen sekaantuneen tähän jollakin tavalla. Ja todennäköistä oli, ettei idea tulisi toimimaan joten turha edes ehdottaa.
"Tiedän... mahdollinen uhka tulee eliminoida ennen kuin se pääsee kasvamaan vielä pahemmaksi", Tinga vastasi vaisusti.
Rikimarun kuitenkin kertoessa kellariin koottujen kuolleiden historiasta ja siitä miten nuo oli kerätty aikojen saatossa, Tingan korviin särähti eritisesti maininta isälle läheisten pitämisestä elossa. Tulisiko hänkin päätymään tänne jos kuolisi ennen isää? Tai äiti ja Ryoujin? Ajatus sai kylmät väreet kulkemaan hänen selkäänsä pitkin ja ensimmäistä kertaa ikinä Tinga tiedosti, että taisi pelätä isäänsä. Vaikka tämä olikin äidin kanssa tehnyt parhaansa pitääkseen hänestä ja Ryoujinista huolta, tämä osasi kuitenkin halutessaan olla julma ja sydämetön. Ja ilmeisesti isä oli ollut nuorena paljon pelottavampi kuin nyt. Rikimarunkin lopulta pysähtyessä ovella ja asettaessa kätensä toisen oven vieressä olevaan kämmenensijaan, Tinga seurasi jälleen raskain mielin esimerkkiä.
"Mestari, jos... jos minä sattuisin jostain syystä kuolemaan ennen isää niin lupaathan ettet anna minun päätyä tänne? Haluan levätä rauhassa sitten kun sen aika koittaa", Tinga kysyi. Samalla hän ei voinut olla kuvittelematta miltä se tuntuisi, olla lukittuna tänne ja tulla kutsutuksi pois vain silloin kun isä tarvitsi jonkun taistelemaan puolestaan tai halusi muuten vain nähdä hänet.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Suuri pako

Viesti: # 4465Viesti Cross »

Jos Akki oli yllättynyt Azusalta saamastaan avusta, niin se ei ollut mitään verrattuna siihen mitä tämä kertoi jatkaessaan parantamista. Naisen väite siitä että ei ollut toiminut Ryuun käskystä käydessään yakuzan kimppuun, tuntui vähintäänkin uskomattomalta. Ystävä tai ei tämän päätös auttaa jotakuta kylän tärkeimpien liittolaisten kimppuun käymisessä oli vain järjetöntä, jopa siinä määrin että jokin siinä vain kuulosti liiankin uskottavalta. Tarina kuulosti liiankin uskomattomalta vain päästä keksittäväksi, mikä sai otsa rypyssä kuulemaansa miettivän miekkamiehen harkitsemaan mahdollisuutta että kaikki oli vain outo sattumien ketju.
''Saatiin näyttämään?'' Ajatuksistaan havahtuva Tsuchigumo huudahti raivostuneena, kuullessaan hieman lisää kunoichin omaa versiota tapahtumien kulusta. Hän olisi vielä voinut jotenkin hyväksyä sen että yakuzan tuhoaminen ei ollut jotain mitä oli tapahtunut Ryuun käskystä, mutta parantajan oli turha yrittää lakaista omaa vastuutaan tapahtumista matonalle.
''Päätit itse lähteä tämän ystäväsi avuksi ja pitää hänet hengissä, samalla kun seuraat vierestä kuinka hän teurastaa kyläsi lähimpiä liittolaisia.'' Naisen selittelystä tuohtunut miekkamies sähisi katkerana, kyeten vain vaivoi hillitsemään itseään, ettei olisi kiittänyt saamastaan avusta nyrkiniskulla kasvoihin. Sen sijaan hän sysäsi Jinain käden vihaisesti pois jalassaan olevan paleltuman päältä, jota tämä oli juuri ollut alkamassa parantamaan.
''Seuraavaksi varmaan väität ettet tiennyt siitäkään että teimme yhteistytä yakuzan kanssa kyetäksemme voimistumaan?'' Kasvavaa raivoaan takanaan olevaan istutus penkkiin purkava Akki jatkoi, iskien puisen reunuksen kerralla hajalle ja saaden penkissä olleen mullan valumaan viereensä kasaksi.

Samaanaikaan linnakkeesta hieman erillään olevan tornin alapuolella olevat kaksi shinobia avasivat toisen sinetein vahvistetun oven, jonka pintaan kaiverretut kuviot välähtivät punaisena kummankin heistä painaessa kätensä niille osotettuihin upotuksiin. Ontosta kolahtaen oven lukko aukesi ja päästi Rikimarun johdolla sisään astuvan kaksikon pitkään vaakatasossa olevaan käytävään, jonka kumpaakin seinustaa täytti pystyyn nostettujen arkkujen rivit. Jokaisesta nuista arkuista huokui sama synkkä Ryuun chakra sekottuneena sen sisällä olevan eloon herätetyn ruumiin omistajan omaan chakraan, joka tuntui nyt vielä ahdistavammalta kuin aijemmin.
Iga oli kerennyt olla hetken aikaa tyytyväinen oppilaaltaan saamaansa vastaukseen, joka oli tullut juuri siinä muodossa kuin oli tälle opettanutkin. Nainen ei ollut ehkä aivan uskonut itse sitä mitä sanoi, mutta sen salamurhaaja oli valmis antamaan tälle anteeksi. Tämän koulutus ei ollut ainakaan hänen mittapuullaan aivan valmista vielä, vaikka tämä yö voisikin viedä sitä aimoharppauksen eteenpäin. Tinga oli kyllä kehittynyt taidoiltaan viime aikoina huomattavasti hänenkin mielestä, mutta siitä huolimatta tämän suurin heikkous oli edelleen olemassa ja se oli naisen luonteen pehmeys. Tämä kykeni kyllä olemaan kylmä ja tunteeton vihollisiaan vastaan, mutta se oli aivan eri asia kuin käydä jotakuta itselleen läheistä vastaan aikomuksenaan tappaa.
Rikimaru itse oli saanut käydä tuon koulutuksen vaiheen läpi jo ennen teini-ikää, eikä kyennyt enää kunnolla edes muistamaan koko tapahtumaa. Sen hän vain tiesi että oli taistellut silloin kahta oppilastoveriaan vastaan, joista kumpikin oli ollut aivan yhtä halukas surmaamaan hänet, kuin hän oli ollut nämä. Kenellekkään heistä ei ollut ollut enää mitään merkitystä sillä tosiasialla että edelliset vuodet he olivat viettäneet päivästä toiseen yhdessä, kehittyen niiksi tappajiksi joita olivat. Jos tappaminen oli vielä ennen sitä tuntunut hänestä joltain niin sen jälkeen se oli menettänyt kaiken merkityksensä, tullen aivan yhtä helpoksi kuin hengittäminenkin.
Huolimatta kaikesta tuosta edes Iga ei kuitenkaan kyennyt suhtautumaan aivan tunteettomasti tähän herransa kokoilmaan, eikä hänen tarvinnut edes kahdesti miettiä vastaustaan seurassaan olevan Tingan pyyntöön. Hän oli säästänyt Onimarun tältä kohtalolta, puhtaasta kunnioituksesta tämän taitoja kohtaan heidän erimielisyyksistään huolimatta. Eikä salamurhaaja aikonut antaa isäntänsä häpäistä niin itseään kuin tytärtäänkin vangitsemalla tämän sielua yhteen näistä täällä olevista elottomista kehoista, jotka olivat kaikesta huolimatta vain tyhjiä kuoria siitä mitä olivat alunperin olleet.
''Lupaan.'' Rikimarun ääni vastasi pimeydestä, kuulostaen kerrankin edes hieman inhimillisemmältä kuin normaalisti. Siinä ei ollut aivan sitä samaa tunteetonta kylmyyttä, mikä saattoi hyvinkin johtua siitä ettei hän itsekkään voinut sanoa haluavansa päätyä tänne. Siitä huolimatta salamurhaaja oli kuitenkin valmis palaamaan herransa niin tahtoessa takaisin rajantakaa palvelemaan tätä vielä kerran, vaikka se sitten tarkoittaisi tämän nukkejen armeijaan liittymistä.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Suuri pako

Viesti: # 4466Viesti Southpaw »

Akkin sysätessä hänen kätensä pois reidessä olevan paleltumavamman päältä, Azusa käänsi katseensa miehen silmiin jotka olivat selvästi täynnä raivoa. Jokainen sana tuntui vain lisäävän syyllisyyden tunnetta, mutta tästä huolimatta Azusa piti kuitenkin itsensä rauhallisena ja kuunteli tyynesti kuinka Akki päästi tunteensa purkautumaan, hajottaen jopa yhden istutuspenkeistä, niin että kasa multaa valui penkistä nuoren miehen viereen.
"Niin minä tosiaan päätin ja siltä osin todella olen syyllinen, en yritä muuta väittääkään. Mutta jos kerran velvollisuuksien on tarkoitus mennä ystävyyden edelle niin kerrohan... Miksi itse päätit pitää tyttäreni hengissä kun hän matkusti mukanasi? Eikö sinulla nykytilanteessa olisi ollut velvollisuus kostaa Akaeihein puolesta ja tappaa hänet?" Azusa kysyi, pyrkien osoittamaan että Akki itsekin oli aivan samalla tavalla asettanut ystävyyden koston edelle. Tämä voisi toki yrittää kieltää asian tai väittää että sitä ei voinut verrata hänen tekoihinsa, mutta totuus kuitenkin oli, että tämä epäilemättä piti Tingaa ystävänään eikä siksi joko halunnut tai pystynyt käyttämään tätä koston välineenä. Sikäli kuin Azusa oli saanut tyttäreltään kuulla, Akki oli jopa pelastanut Tingan hengen tämän saatua jotain myrkkyä verenkiertoonsa. Miekkamiehen kuitenkin jatkaessa purkaustaan ja epäillessä ettei hän ollut tiennyt kylän käyttävän yakuzaa voimistumiseen, Azusan silmissä kävi hetken aavistuksen ärtynyt katse, kuin tämä olisi kysynyt olettiko Akki todella, että hän olisi tiennyt tuon kaltaisista yksityiskohdista.
"Rauhoitu nyt ja mieti hieman. Tiedät hyvin itsekin, että tehtävien yksityiskohdat ovat aina salassa pidettäviä ja vain tehtävälle osallistuvat tietävät tarkoista yksityiskohdista", Azusa sanoi, koettaen saada Akkin tajuamaan ettei hän todellakaan ollut tiennyt mitään tarkkoja yksityiskohtia kylän suunnitelmista voimistua yakuzan avulla.
"Sinun on ehkä vaikea uskoa sitä, mutta vaikka olen naimisissa Ryuun kanssa, olen silti vain kylän lääkintäjoukkojen johtaja. Miksi ihmeessä minulle kerrottaisiin yakuzaa koskevista suunnitelmista kun en osallistu yakuzaa koskeviin tehtäviin millään tavalla?" Azusa kysyi.
"Jos mikään muu ei saa sinua uskomaan että puhun totta niin saat minun puolestani vaikka kaivaa tiedon päästäni genjutsujen avulla. Sinun jos jonkun luulisi pystyvän siihen hetkessä", nainen lisäsi, tietämättä että Akki oli lähes kokonaan luopunut genjutsuista.

Astellessaan Rikimarun perässä toisen oven takaa paljastuvaan isoon huoneeseen, Tinga aisti hetkessä seinustoilla olevat arkut ja sen, että kukin noista chakranlähteistä oli odottamassa oman arkkunsa sisäpuolella. Mitä pidemmälle hän eteni huoneessa, sen kovemmin hänestä tuntui, että kurkkua kuristi, osin isän chakran aiheuttaman pahaenteisen tunteen takia ja osin taas surusta, hänen ajatellessaan kaikkia näitä kuolleita jotka oli tuomittu vain odottamaan kylmässä, hiljaisessa kellarissa loputtomalta tuntuvan ajan. Ja nytkin he ilmeisesti päästäisivät tästä kokoelmasta vain osan suorittamaan niille määrättyä tehtävää, toisen osan jäädessä vain liikkumattomina arkkuihinsa.
Ainoastaan Rikimarun lupaus, estää häntä joutumasta tänne, sai Tingan tuntemaan olonsa paremmaksi, vaikkakin vain hieman. Osittain se taisi johtua tuosta inhimillisestä sävystä, josta puuttui mestarin tavanomainen kylmyys.
"Jos haluat niin minä lupaan tehdä saman sinulle jos vain saan tilaisuuden", Tinga tarjoutui. Vaikka hän arvelikin ettei edo tenseillä taistelemaan kutsuttu Rikimaru olisi paljonkaan eronnut normaalista, edo tensei versiolta luultavasti puuttuisivat nuo pienet inhimilliset hetket, joita Tinga muisti kokeneensa muutamia kaikkien näiden vuosien varrella. Eikä kunoichi kestänyt ajatusta siitä, että tuo inhimillinen puoli mestarista olisi tukahdutettu kokonaan pois isän toimesta.
"Mutta mitä nyt? Onko meidän tarkoitus päästää vain joku tietty henkilö täältä ulos vai useampia?" Tinga vaihtoi puheenaihetta. Eikä hän oikeastaan tiennyt sitäkään miten heidän oli tarkoitus saada edes yhtä näistä kuolleista liikkeelle. Jotenkin hän oli kuvitellut, että vain jutsun tekijä kykenisi antamaan eloon kutsutuille käskyjä ja pakottamaan nämä liikkeelle. Mutta ehkä isä oli nämä taistelijat eloon kutsuessaan antanut käskyn totella tänne tulevien käskyjä?
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Suuri pako

Viesti: # 4467Viesti Cross »

Tyynenä pysyvän Azusan esittämä kysymys ei vaikuttanut luultavasti aivan siten kuten sen oli tarkoitus, sillä vaikka kysymys rauhoittikin hieman Akkia, ei se kuitenkaan onnistunut samuttamaan hänen silmissään kiiluvia liekkejä. ''Onko Tinga mielestäsi syyllinen vanhempiensa päätöksiin?'' Miekkamies vastasi huomattavasti rauhallisemmalta kuulostavalla äänellä, jossa oli kuitenkin selvästi kuultavissa vain vaivoin hallittu verenhimo. Sanoihin sisältynyt uhkaus sai vain enemmän painoarvoa miehen noustessa seisomaan haavoittunutta jalkaansa hieman edelleen aristaen ja poimiessa hieman aijemmin pudottamansa miekan takaisin käteensä, pitäen katseensa kokoajanm suunnattuna parantajaan.
Edes naisen seuraavat rauhoittelevat sanat eivät uponneet kunnolla maaliinsa, vaikka saivatkin nuorukaisen otsan rypistymään jälleen kerran mietteliään näköisenä. Jinai oli aivan oikeassa siinä että Tsuchugumosta todellakin oli vaikea kuvitella ettei tämä ollut todella tiennyt Hebigakuren yhteistyöstä yakuzan kanssa, koska oli itse ollut aina joukossa jossa se oli ollut yleistä tietoa. Tuntui hullulta että riidanhaluisina juoppoina pidetty joukkio olisi voinut pitää asian niin salassa ettei yksi kylän johtaja olisi tiennyt asiasta mitään. Mitä enemmän asiaa mietti sitä uskottavammalta se alkoi kuitenkin kuulostaa, sillä osallistuessaan Tingan pelastus operaatioon oli Rikimaru tuntunut olevan ainut koko ryhmässä joka tiesi yhteistyötä rikollisperheiden kanssa edes olevan.
Vaikka olisi halunnut leikata Azusan kahtia samantien Akki pyrki hillitsemään itsensä ja harkitsemaan tarkkaan, ennen kuin teki mitään peruuttamatonta. Halu hyvittää vuodatettu veri vuodattamalla lisää verta sykki vahvana hänen mielessään, mutta samalla naisen vasta kertoma tarina pyöri miehen mielerssä. Jos kertomusta oli uskominen oli kaikki tämä alkanut alunperinkin verikostosta, eikä varmasti päättyisi siihen. Lisäksi heräsi kysymys oliko Azusa oikea henkilö jonka verellä velat pitäisi maksaa, vai oliko tämäkin vain yksi koko sotkuun mukaan ajautuneista.
''Riittää kun kerrot kaiken mitä tiedät tästä ystävästäsi.'' Aseensa hitaasti laskeva miekkamies vastasi lopulta, arvellen että ainoastaan tämä Akaion osasi kertoa koko totuuden ja jos joku niin tämä oli se henkilö joka ansaitsisi maksaa kostonsa aiheuttamasta tuhosta. Se ei tosin tarkoittanut että hän antaisi anteeksi Ryuulle päätöstään tuhota koko Akaeihei Onimarun käännyttyä itseään vastaan, vaikka sekin alkoi vaikuttaa vain surkealta seuraukselta, sen sijaan että olisi ollut osa jotain suurempaa suunnitelmaa.

Jonkinmatkaa pimeää arkkujen reunustamaa käytävää eteenpäin astellut Rikimaru pysähtyi hetkeksi kuulllessaan Tingan lupaavan tekevänsä parhaansa varmistaakseen ettei hän tulisi päätymään tänne, mikä kuulosti kyllä lupaavalta. Huolimatta siitä että oli täysin sitoutunut palvelemaan Ryuuta, kuulosti lupaus houkuttelevalta hyväksyä.
''Se on isäsi päätös... Hän vapauttaa minut kunhan olen suorittanut viimeisen palvelukseni.'' Hetken aikaa hiljaa paikoillaan seissyt salamurhaaja lopulta vastasi, lähtien jälleen astelemaan eteenpäin. Hän ei jatkanut enää kuin muutamien askelien verran, ennen kuin pysähtyi jälleen paikalleen ja käveli yhden seinällä olevan arkun luokse. Hetken hän tunnusteli sen pinnassa olevia kaiverrus merkkejä, varmistaakseen olevansa oikean arkun luona, ennen kuin irrotti sen kannessa olevan paperi sinetin.
''Kaikkien heidän vapauttaminen herättäisi liikaa huomiota, joten otamme vain muutaman parhaiten tarkoitusta varten sopivaa yksikköä.'' Iga vastasi entisen oppilaansa kysymykseen miksi he olivat täällä, päästäen edessään olevan arkun kannen kaatumaan paukahtaen lattialle, minkä seurauksena sen sisällä ollut ruumis alkoi herätä horroksestaan. Hetkessä uinunut chakra heräsi eloon ja alkoi voimistua, kunnes oli hetken myöhemmin palannut alkuperäiseen voimaansa. Arkusta esiin astuvasta miehestä ei kuitenkaan ollut enää muuta jäljellä kuin tämän taistelutaito ja jopa Rikimarulle kylmiä väreitä aiheuttava verenhimo, joka oli Ryuun chakran ansiosta vielä voimakkaampi kuin tämän eläessä.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Suuri pako

Viesti: # 4468Viesti Southpaw »

"Ei, mutta hän olisi siitä huolimatta ollut sopiva tapa kostaa menetyksesi eikö vain? Älä yritä väittää ettet olisi miettinyt sitä jossain kohtaa", Azusa vastasi Akkin kysymykseen, samalla kun katsoi noihin raivosta hehkuviin silmiin. Hän tiedosti itsekin, leikkivänsä parhaillaan tulella, mutta tämä keskustelu oli silti jotain mikä luultavasti olisi pitänyt käydä läpi ajat sitten. Jos Akki päätyisi keskustelun seurauksena tappamaan hänet... noh, kaipa se olisi vain hinta joka tästä sotkusta oli maksettava. Lopulta sulatellessaan hänen sanojaan, Akki vaikutti kuitenkin päättävän uskoa häntä, ainakin toistaiseksi. Tosin vastineeksi tämä vaati häntä kertomaan kaiken minkä tiesi Akaionista, mikä ei ollut yllättävää äskeisen tarinan jälkeen. Miekkamies selvästi suunnitteli kostavansa menetyksensä Akaionille, joka tämän kaiken oli loppujen lopuksi saattanut alulle.
"Hyvä on, mutta sitä ennen sinä lasket perseesi maahan ja annat minun hoitaa jalkasi loppuun. Et tule muuten pääsemään täältä kovin pitkälle", Azusa vaati, samalla viitaten Akki istumaan. Annettuaan Akkille tilaisuuden laskeutua alas, nainen siirtyi taas lähemmäs ja syventyi parantamaan jalassa olevaa paleltumaa, samalla kun alkoi kertoa Akaionista.
"Kuten taisin jo sanoakin, Akaioni on kiertelevä samooja. Näyttää ulkoisesti korkeintaan kolmekymppiseltä, mutta uskallan väittää, että hän on paljon vanhempi, sillä hän väittää taistelleensa kaikkien kylien tähän astisten kagejen kanssa. Toisin sanoen, jos hän puhuu totta, hän on kiertänyt maailmaa ympäriinsä jo Senju Hashiraman aikoihin" Azusa kertoi. Hän oli itse törmännyt Akaioniin ensimmäisen kerran juurikin Konohassa, tämän taisteltua viidettä Hokagea vastaan.
"Taistelussa hän käyttää hyödykseen rautahiekkaa ja siitä muodostettuja erilaisi aseita. Ja... tiedän että tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta uskoakseni hän on kuolematon. En uskoisi itsekään ellen olisi nähnyt kuinka hänen päänsä irtosi harteilta miekaniskun seurauksena. Keho jatkoi silti liikkumista ja irronnut pää puhui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kiinnitin itse hänen päänsä takaisin paikoilleen sen taistelun jälkeen", Azusa kertoi rehellisesti. Vaikka hän tiedostikin että Akki tekisi varmasti kaikkensa kostaakseen, hän koki olevansa nuo tiedot velkaa Akkille, kaikesta siitä kärsimyksestä jota se operaatio oli nuorelle miehelle tuottanut.

Rikimarun vastauksen kuullessaan, Tingan teki mieli väittää vastaan. Vaikka tämä oli ensimmäinen kerta kun hän sai tietää tästä kuolleiden kokoelman, hän oli silti jo varma, että kukaan tänne kerätyistä ei tulisi ikinä suorittamaan viimeistä palvelustaan. Ei ainakaan ennen kuin isä olisi kuollut. Ja silloinkin oli vaarana, että tekniikka ei purkautuisikaan vaan nämä kuolleet olisi tuomittu elämään ikuisesti kunnes joku keksisi keinon purkaa tekniikan. Päättäen kuitenkin kunnioittaa mestarinsa päätöstä kieltäytyä hänen tarjouksestaan, Tinga tyytyi vin nyökkäämään myöntävästi ja pitämään mölyt sisällään. Lopult Rikimaru pysähtyikin yhden arkun eteen ja kertoi heidän päästävän vain muutaman valitun henkilön ulos. Tarkkaavaisesti Tinga seurasi kuinka Rikimaru avasi yhden arkuista ottamalla sen päällä olevan paperisen sinetin pois. Arkun kannen tipahtaessa lattialle, sen sisällä ollut mies astui ulos. Miehessä ei vaikuttanut olevan jälkeäkään tämän persoonallisuudesta vaan tämä tuntui todella olevan vain tahdoton nukke, jonka ainoa tehtävä oli taistella. Tämä huomio teki Tingan olon hieman helpommaksi. Vaikka miehen ulkonäkö saisi Akkin varmasti järkyttymään, persoonan puuttuminen kuitenkin tekisi tälle toivottavasti hieman helpommaksi ajatella näitä kuolleita vihollisina, johtuen siitä ettei niissä ollut jälkeäkään elävän henkilön persoonasta.
"Miten tämä nyt sitten toimii? Ilmeisesti meidän antamamme käskyt riittävät? Vai pitääkö isän ohjata heidät liikkeelle ensin?" Tinga kysyi epävarmasti. Hetken verran nainen harkitsi antavansa kuolleille käskyn etsiä Akki ja suojella tätä, mutta pian tämä kuitenkin luopui ideasta. Kuten kaikki muutkin ideat joita hän oli ehtinyt pyöritellä päässään tänne alas tullessaan, sekin olisi vain tarkoittanut kaiken kapinallisten hyväksi tehdyn työn hukkaan heittämistä.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Suuri pako

Viesti: # 4469Viesti Cross »

Kuullessaan Azusan esittämän väitteen Akkin kasvoille kohosi hieman huvittava hymy, sillä nyt olisi varmasti naisen vuoro yllättyä. Toisin kuin tämä ja moni muukin oli olettanut hän ei ollut missään vaiheessa oikeastaan edes harkinnut Tingan vahingoittamista Ryuulle kostaakseen, mihin olisi kuitenkin riittänyt paljonkin hyviä tilaisuuksia. Edes päättäessään käydä Ryoujinin kimppuun miekkamies ei ollut ajatellut ensisijaisesti tämän isää, vaan pitänyt tämän suunnitelmien vahingoittamista vain hyvänä bonuksena.
''Väitän kuitenkin...'' Hivenen hymyilevä Tsuchigumo vastasi rehellisesti, tietäen hyvin ettei luultavasti kuulostanut vuorostaan kovinkaan uskottavalta väitteineen. ''Se olisi ollut helppo ratkaisu ja tilaisuuksia oli varmasti enemmän kuin tarpeeksi, mutta en ainakaan näkisi sen tasaavan tilejä millään tapaa. Kosto keinoja kaihtamatta on merkityksetön, sillä se vain häpäisee ne joiden puolesta sitä tavoittelemme ja jatkaa luultavasti jatkaa väkivallan kierrettä entisestään.'' Onnekseen kunniakäsitryksensä Gambeilta Onimarun sijasta oppinut Akki vastasi, yrittäen selittää Azusalle miksei ollut käyttänyt heti ensimmäistä eteen tulevaa Tilaisuutta laittaa Tinga maksamaan isänsä teoista. Sen sijaan hän oli valinnut paljon monimutkaisemman ja hitaamman tien, joka oli romuttaa Ryuun elämäntyö. Suunnitelma ei ollut toteutunut aivan yhtä verettömästi kuin mies olisi toivonut, mutta pää osa siitäkin verestä ei kuitenkaan ollut hänen käsissään.
''En voi sanoa että kaikki olisi mennyt kuten toivoin, mutta ainakin olen varma ettei miehesi tai hänen kylänsä voi nauttia surmaamiensa ystävieni ja perheenjäsenieni työn tuloksista.'' Akki vielä lisäsi ilme vakavoituneena, noudattaen samalla saamaansa käskyä käydä taas istumaan jä päästää parantaja takaisin loukkaantuneen jalkansa pariin. Istuutuessan hajonneen istutus laatikon vielä ehjälle laidalle hän keskittyi kuuntelemaan naista, joka alkoi kertoa työskentelynsä ohessa omalla kostollaan koko sotkun aloittaneesta miehestä.
Samalla kun kuunteli Tsuchigumo tunsi pistävää kihelmöintiä jalassaan olevassa paleltumassa, joka lähti hiljalleen paranemaan Jinain siihen keskittämän chakran seurauksena. Hieman hammasta purren mies yritti työntää epämielyttävän tunteen mielestään, keskittymällä kuuntelemaan lyhyttä tarinaa Akaionista. Tämä tuntui olevan todella eriskummallinen tapaus, jonka löytäminen ei tulisi varmasti olemaan helppoa ja voisi jopa yakuzan kaikilla resursseilla kestää hyvän aikaa, eikä onnistumisesta olisi sittenkään takeita. Se ei kuitenkaan saisi olla este, sillä hän halusi saada tietoonsa koko totuuden ja ainoastaan tämä henkilö voisi ilmeisesti tarjota sen.
''Kiitos... Kaikesta tuosta tulee varmasti olemaan apua... Kun alan etsiä häntä.'' Jalassaan tuntevan pistelevän kivun ennemminkin jo polttavaksi kasvavan tunteva Akki sai mutistua yhteen puristettujen hampaidensa välistä, huomaamatta edes itse että oli alkanut puristaa istutus laatikon reunaa niin kovasti että siihen oli painunut jo helposti pelkin silminkin erottuvat sormenpäiden paikat. Ohjatakseen ajatuksia tuosta tunteesta pois hän yritti ajatella mitä hyväänsä muuta, kuten esimerkiksi sitä että Musashi olisi varmasti nauttinut tämän samoojan kohtaamisesta. Samoin mies itse olisi varmasti nauttinut nuiden kahden välisen taistelun seuraamisesta, aivan kuten varmasti jokainen Rikan pyörittämän taisteluringin otteluista nauttiva.

Huoneen pimeyden takia Rikimaru ei kyennyt näkemään edessään olevaa lihaksikasta ja itseään hyvinkin päätä pidempää miestä, joka oli yksi ensimmäisistä Ryuun orjuuttamista sieluista. Hän ei myöskään kyennyt kuulemaan tätä, koska edessään oleva elävä kuollut ei hengittänyt, eikä tämän sydän lyönyt. Silti salamurhaajalla ei ollut pienintäkään ongelmaa aistia tuota kauvan sitten kuollutta munkkia, jolle kuoleman jälkeen tehty kirottu sinetti pumppasi Jinain synkkää chakraa.
Igalta kesti hetken ennen kuin hän kykeni muistamaan edessään olevan ruumiin eläessään omaaman nimen, jolla ei oikeastaan ollut enää mitään väliä. Hänen mielessään se oli vain numero kuten kaikki muutkin ruumiit tällä käytävällä olevissa arkuissa, jonka hän osasi yhdistää kunkin näistä omaamiin kykyihin ilman pienintäkään ongelmaa. Arpinaamainen munkki oli tulenmaalainen taijutsu mestari, jota Ryuu oli ylistänyt ehdeksi haastavimmista vastustajistaan aikoinaan.
''Sinä, veljesi ja Lordi Ryuu olette ainoat koko kylässä jotka voivat käskeä näitä joukkoja. Isäsi Edo tensei ei ole aivan täydellinen, minkä takia nämä yksiköt eivät ole aivan yhtä voimakkaita kuin viime sodassa Akatsukin eloon nostamat yksilöt. Toisin kuin ne nämä yksilöt vastaavat ennemminkin aluperäistä henkilöä taistelu potenttiaaliltaan, mutta eivät omaa näiden persoonallisuutta.'' Rikimaru vastasi Tingan kysymykseen, kertoen tälle lyhyesti sen vähän mitä tämän tarvitsi tietää tällähetkellä. Samalla hän jätti tyhjän arkkunsa edessä äänettömästi seisovan zombin paikalleen ja asteli käytävän toisella puolella olevan arkun luokse, nyhtäisten myös sen kannessa olevan sinettilapun irti. Samantien myös sen kanssa paukahti kaatua lattialle ja toinen lähes kuolematon taistelia astui esiin, alkaen samantien latautua täyteen taistelu kykyynsä.
''Nämä kaksi saavat riittää, sillä he ovat ainoat kylän ulkopuolelta tulevat ja siksi vähiten huomiota herättävät.'' Takaisin käytävän keskelle Tingan viereen asteleva Iga sanoi, jääden odottamaan että kunoichi antaisi tappokäskyn ystävästään pimeydessä odottaville aseille.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Suuri pako

Viesti: # 4470Viesti Southpaw »

Akkin kertoessa näkemyksensä helpolta tuntuvan koston suhteen, Azusa ei voinut olla kohottamatta hieman kulmiaan, kuin miettien mistä mies oli näkemyksensä napannut.
"Melko erikoinen näkemys shinobille. Ei sillä että se olisi paha asia...", Azusa huomautti. Kuten muutkin kylän johtajistoon kuuluvista, hän oli tottunut ajattelemaan asioita vähemmän kunniallisesti. Mitä laajempaa ja tuskallisempaa tuhoa viholliselle aiheutettiiin, sen parempi. Toisaalta kun katsoi kylän nykynuorisoa, Akki ei selvästikään ollut ainoa jolla oli vanhemmasta väestä poikkeavat kunniakäsitykset. Jopa Tinga oli siitä elävä esimerkki, sillä tyttärensä kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta Azusasta vaikutti siltä, että tämä piti Akkia edelleen ystävänään huolimatta petturin statuksest, jonka tämä oli kylässä saanut.
"Tuskinpa asiat koskaan menevät niin kuin itse on suunnitellut", Azusa myönsi seuraavaksi, muistellen hetken omaa nuoruuttaan, ennen Hebigakuren perustamista. Jos asiat olisivat menneet toisin, hän olisi hyvinkin voinut olla juuri nyt Otogakuressa, mutta sen sijaan hän oli päätynyt kuitenkin tänne Hebigakureen Orochimarun hävittyä Ryuuta vastaan. Hetken verran Azusan teki mieli kertoa Akkille siitäkin vaikka se ei mitenkään liittynytkään Akaeihein tuhoon, mutta mietittyään toiseenkin kertaan, nainen päätyi pitämään suunsa kiinni. Joidenkin salaisuuksien oli parempi pysyä salaisuuksina, ainakin toistaiseksi.
"Tiedän, että asia ei minulle kuulu, mutta mitä oikein toivot häneltä löytäväsi? Vaikka kaikki lähtikin liikkeelle Akaionista, se oli silti Ryuu joka antoi käskyn tuhota Akaeihei, ei Akaioni", Azusa kysyi, samalla seuraten tarkkaavaisesti kuinka Akkin reidessä oleva laletuma alkoi sulaa ja lopulta punoittaa rajusti kun veri alkoi jälleen kunnolla kiertää. Akaionille kostaminen nyt ei ainakaan toisi kuolleille rauhaa, sillä samooja ei edes ollut Hebigakuren ninja ja senpä vuoksi tämä tuskin olisi osannut edes kuvitella Hebigakuren ja yakuzan välillä olevan jotain yhteistyötä. Miettiessään asiaa, Azusa tiedosti Akkin puristavan istutuslaatikon reunaa tiukasti, johtuen poltteesta jota vamman sulattaminen varmasti aiheutti, mutta ihailtavaa itsehillintää osoittaen mies kuitenkin pakotti kätensä irrottamaan otteensa laatikosta. Akkin kannalta onni, että kipu ei kestäisi enää kauan, sillä nyt kun veri oli saatu taas kiertämään, varsinainen parantaminen houtuisi käden käänteessä ja pian jalka olisi taas kuin uusi.

Rikimarun mennessä avaamaan toista arkkua, Tinga pysähtyi hetkeksi ensimmäisestä arkusta tulleen miehen eteen ja aisti tämän olemusta sensoritekniikkansa avulla. Hän ei tiennyt kuka tämä henkilö oli, sillä hän ei koskaan ollut aistinut tämän chakraa aiemmin, mutta kokonsa ja ruumiinrakenteensa perusteella tämä vaikutti kuitenkin taijutsuun erikoistuneelta. Mies sai hänet tuntemaan olonsa kääpiöksi, eikä Tinga epäillyt hetkeäkään etteikö tämä olisi helposti kyennyt murskaamaan hänen päätään käsiensä välissä jos hän olisi ollut vihollinen. Kuullessaan kuitenkin pian Rikimarun vastauksen ja tajutessaan, että hän olisi se joka joutuisi antamaan tappokäskyn, Tinga tunsi hetkeksi jo hieman kohonneen mielialansa taas laskevan.
"Mitä minä teen?" nainen kysyi itseltään epätoivoisesti samalla kuunnellen kuinka toisen arkun kansi tipahti maahan ja myös sen sisällä ollut henkilö astui eteenpäin, valmiina ottamaan käskynsä vastan. Kun Rikimaru sitten ilmoitti, että nämä kaksi saisivat riittää, Tinga oli jo aikeissa luovuttaa ja alistu siihen, että Akkin mahdollinen kuolema olisi hänen syytään, idea viimein ilmestyi hänen päähänsä. Se oli niin yksinkertainen ettei hän voinut kuin ihmetellä miten ei ollut keksinyt sitä jo aiemmin portaita laskeutuessaan. Rikimarun jäädessä odottamaan, että hän antaisi käsky,n Tinga perääntyi hieman edessään olevan tijutsumestarin luota ja jäi lopulta seisomaan kahden edo tensei taistelijan väliin, ollen hetken hiljaa kuin miettien mitä sanoisi.
"Kylään tunkeutunut kohde on Sanada Akki, käyttää myös nimeä Tsuchigumo. Haluan tappaa kohteen itse, joten järjestäkää hänet toimintakyvyttömäksi ja tuokaa minulle elävänä. Tappakaa jos mikään muu ei auta", Tinga antoi tehtävänannon kaksikolle kylmän päättäväiseen sävyyn, kuten oli monet kerrat antanut käskyjä alaisilleen Yurei-shin sisällä. Elävien kuolleiden suunnatessa hänen käskynsä jälkeen kohti ylös johtavia portaita, Tingaa ei kuitenkaan kiinnostanut seurata näiden menoa. Sen sijaan hän keskittyi kuuntelemaan Rikimarua ja aistimaan tämän chakraa, koettaen päätellä miten mestari suhtautui hänen sanoihinsa. Hän todella toivoi, että Rikimaruun meni täydestä halunsa tappaa Akki itse. Esityksensä todenmukaisuuden varmistaakseen hän oli jopa antanut käskyn saattaa Akki toimintakyvyttömäksi, joten miekkamiehellä oli edelleen riskinä loukkaantua vakavasti vaikka hän olikin käskyllään pyrkinyt minimoimaan kuoleman vaaran. Jos tehtävälleen lähteneet kuolleet kuitenkin todella löytäisivät Akkin ja toisivat tämän hänelle, hän voisi varmasti keksiä oikean hetken tullen jotain, järjestääkseen ystävänsä ulos saarelta.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Suuri pako

Viesti: # 4471Viesti Cross »

Hoidettavana mullalla enää puoliksi täytetyn rikkonaisen laatikon reunalla istuva Akki ei ollut yllättynyt siitä että Azusa piti hänen näkemyksiään ja tapaansa ajatella outona, sillä kunnia ja rehellisyys eivät olleet hyveitä joista shinobit tunnettiin. Hän ei oikeastaan itsekkään tiennyt miksi jaksoi välittää mokomista asijoista nyt kun sai päättää itse asioistaan, sillä vielä palvellessaan hebigakurea moiset seikat eivät vaaivanneet mieltä. Jollain tapaa kyse saattoi olla halusta toimia eritavalla nyt kun sai itse päättää asioistaan itsenäisesti, joutuen kantamaan omien tekojensa seuraukset itse. Nopeasti vähäisin perustein langetetut ankarat tuomiot ja äärimmäisyyksiin menevät toimintatavat olivat kuitenkin ne seikat jotka olivat saaneet koko sotkun aikaan, joten ne tuskin saisivat sitä myöskään loppumaan.
Miettiessään tuota seikkaa Tsuchigumolta jäi huomaamatta Jinain kasvoilla käväisevä harkitseva ilme, tämän muistellessan hetken aikaa omaa menneisyyttään ja harkitessaan salaisuutensa paljastamista hänelle. Tuo tilaisuus meni kuitenkin ohi kuin huomaamatta nuorukaiselta, joka sen sijaan keskittyi jalastaan leviävään jyskyttävään kipuun. Koko reisi parantajan käden ympäriltä oli muuttunut räikeä punaiseksi verenkierron alkaessa palata lähestulkoon jo kuolioon menneeseen ihokudokseen. Hiljalleen samaan aikaan poltteleva ja pistelevä kipu alkoi lievittää, minkä seurauksena miekkamies lopulta huokaisi helpottuneena. Jalka tuntui vielä hieman turralle operaation jäljiltä, mutta vaikutti jo siltä että sen varaan saattoi laskea huoletta painoa ja ettei kuluisi edes kovin kauvaa kun se olisi jo täydessä kunnossa taas.
''Ensisijassa vastauksia kait.'' Työnsä loppuun saavan Azusan kysymykseen vastaava Akki sanoi, olematta aivan varma itsekkään miksi halusi tavata tämän Akaionin. Osakseen kysymys oli varmaankin juuri halusta kuulla tämän versio tapahtumista ja saada selville mikä oli ajanut yakuzan surmaamaan samoojan perheen, aloittaen koko kostojen sarjan. Ehkä jollain tapaa kysymys oli myös siitä että hän vain kaipasi jotain tarkoitusta elämälleen kaiken tämän jälkeen, jottei ajautuisi vain ajelehtimaan ympäriinsä isänsä lailla ilman mitään määränpäätä. Toki miekkamies muisti edelleen Kagerolle antamansa lupauksen ja aikoi pitää kiinni siitä, mutta ei silti uskonut että olisi kyennyt asettumaan Äänenmaahan. Siellä hän tulisi luultavasti haluamattaankin vain vedetyksi mkaan jälleen uusien konfligtien sarjaan, vaikkei tuntenut pienintäkään halua asettua yhdenkään valtaa tavoittelevan sotalordin puolelle.

Tingan vierelle astuva Rikimaru odotti pienen hetken keskellä äänetöntä pimeyttä, seuraten vieressään olevan naisen sykettä kiinnostuneena. Kuultuaan vastuun käskyn antamisesta olevan tällä naisen syke oli alkanut nousta ja hengitys nopeutua, mistä oli helppo päätellä tämän olevan hermostunut. Mies oli osannut odottaakkin sitä, sillä toisin kuin hän nainen ei ollut käynyt samankaltaista sisimmän täysin kovettavaa koulutusta. Senpä takia ei ollut mikään yllätys ettei tappokäskyn antaminen omasta ystävästä kävisi kovinkaan helposti tältä.
Kunoichin valitsemat sanat yllättivät kuitenkin jollain tapaa salamurhaajan, jolta ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta niihin sisältyvä yritys siirtää lopullista päätöstä. Hän ei kuitenkaan alkanut moittia tätä ratkaisustaan, sillä tiesi näiden epäkuolleiden hoitavan varmasti tehtävänsä. Ennemmin tai myöhemmin nämä raahaisivat Sanadan tämän eteen ja sen jälkeen ei olisi enää mahdollista paeta edessä olevaa velvollisuutta, jonka Jinai oli juuri varannut itselleen.
''Toivottavasti tiedät mitä teet.'' Iga totesi tehtävänsä saaneen kaksikon riennettyä ulos huoneesta, lähtien myös itse astelemaan näiden perään. Hän ei halunnut sanoa enempää, sillä tiesi mikä Jinailla olisi lopulta edessä. Tavalla tai toisella tämä joutuisi valitsemaan kylänsä ja ystävän väliltä, mistä tämä oli juuri tehnyt itse niin vaikeaa kuin mahdollista.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Suuri pako

Viesti: # 4472Viesti Southpaw »

"Noh... onnea matkaan. Toivon että löydät etsimäsi", Azusa totesi Akkin vastauksen kuultuaan. Vaikka sanat saattoivat kuuostaa siltä, että ne sanottiin vain muodon vuoksi, Azusa kuitenkin todella tarkoitti niitä. Akaionin löytäminen tuskin olisi helppoa ja silloinkin jos Akki tämän löytäisi, eivät vastaukset välttämättä miellyttäisi. Lääkintäninja kuitenkin toivoi Akkin saavan jonkinlaisen rauhan kunhan oisi kuullut myös Akaionin version tapahtumista. Näissä mietteissään Azusa paransi Akkin reidessä olevan vamman loppuun.
"Noin, valmista tuli. Jalka saattaa olla kosketukselle arka vielä jonkin aikaa, mutta sinun pitäisi kyllä pystyä kävelemään..." Azusa aloitti, mutta naisen lause jäi kuitenkin kesken kun hän kuuli yllättäen kasvihuoneen oven avautuvan kaukana sen toisessa päässä. Vielä toistaiseksi he kaksi olivat katseilta piilossa istutuslaatikkojen takana, mutta vaikutti olevan kuitenkin ajan kysymys, että heidät löydettäisiin täältä. Luultavasti tulija oli joku anbuista tai muista Ryuun luotetuimmista alaisista, sillä jos Akki oli tosiaan huomattu jo aiemmin, kagen vaimon turvallisuus luonnollisesti pyrittäisiin varmistamaan.
"Minä johdatan tulijan toisaalle. Ala mennä ennen kuin sinut löydetään", Azusa kuiskasi käskevästi, ennen kuin nousi ylös ja lähti kävelemään istutuslaatikkojen takaa kohti kasvihuoneen ovea.

Rikimarun viimein puhuessa, sanat eivät viitanneet siihen, että tämä oli arvannut jotain olevan meneillään. Sen sijaan vaikutti kuitenkin siltä, että mestari epäili pystyisikö hän tosiaan tekemään mitä piti. Toistaiseksi siis kaikki hyvin.
"Luota minuun mestari, tiedän täsmälleen mitä olen tekemässä", Tinga sanoi niin itsevarmasti kuin kykeni, vaikka todellisuudessa se ei ollutkaan ihan vielä täysin selvää. Hän ei tiennyt miten järjestäisi Akkin pois saarelta jos tmä tosiaan päätyisi hänen eteensä, mutta hän uskoi keksivänsä kyllä jonkin keinon kunhan hetki koittaisi. Kunhan päästäisiin täältä kellarista pois, hän yrittäisi ottaa yhteyden Inochiin. Ehkä tällä olisi jokin idea kunhan hän kertoisi tilanteesta.
"Mitäs seuraavaksi? Seuraammeko noita kahta vai onko meidän tarkitus odottaa jossain?" Tinga kysyi, lähtiessään kävelemään mestarinsa perässä.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Hebigakuren kylä”