Shinpachi

Avatar
LordVonKwaak
Tsuchikage
Tsuchikage
Viestit: 783
Liittynyt: 21 Loka 2014, 21:57

Shinpachi

Viesti: # 2146Viesti LordVonKwaak »

Nimi: Shinpachi
Skp: M
Ikä: 52
Kylä: -
Chakraelementti: ?
Ammatti: Bushin ja palkkasotilas
Luonne: Alkujaan katkera ja juonitteleva, Shinpachista on vuosien varrella kasvanut todellinen sotilaan esikuva. Varmaliikkeinen ja nopeasti toimintaan ryhtyvänä mies vaikuttaa äkkipikaiselta, mutta on itse asiassa hyvinkin terävä ja valintansa harkitseva. Rakastaa taistelua, inhoaa pelkuruutta. Ottaa vankeja ainoastaan jos on äärimmäinen pakko, yleensä silloinkin vastahakoisesti.
Ulkonäkö: 197cm pitkä ja erityisen vankka rakenteinen, mikä vain lisää vaikutelmaa jättiläisestä. Pukeutumisellaan ei koeta peitellä ammattiaan taikka erikoistumisiaan, erottuen helposti väkijoukosta.

Kuva
Kuva (c) Makoto Yukimura

Hp: 100
Ch: 450
Nopeus: 13



Muuta:
Nin-kenjutsun käyttäjä. Luonut oman tyylin, missä hiekanhallintaa hyödyntäen tehostaa lähitaistelustaan ilmiömäisesti.
Vaikka käsitellä melkein kaikkia mahdollisia aseita, vakio valintanaan käyttää kahta katanaa.
Yksi neljästä Ittō-ryūn Bushinista.
SAA

nChu -1ch Sabaku (D->)
vChu -1ch Sabaku (C->)
nTBJ -1ch Sabaku (B->)
vTBJ +2ch/vuoro
Jounin +2ch/vuoro
eJounin +2hp/vuoro
(yht. +6ch/vuoro, -1ch D, -2ch C ja -3ch B ynnä suurempi tasoisista Sabaku tekniikoista)

6p Sabaku (+3dmg/-3ch, jutsuja tasolle S)
4p Kenjutsu (+2dmg/-2ch, jutsuja tasolle S)



Historia:
Shinpachi syntyi Iwan ja Sunan rajoille pieneen hiekanhallitsijoiden klaaniin. Kauppiaina ja rosvoina perhe liikkui jatkuvasti, suosien aavikon puolta vuoristoon verrattuna, joutuen kuitenkin aika ajoin pakenemaan Sunan viranomaisia Iwan puolelle. Shinpachi oli lapsista viides, joskin tämän sisaruksista yksi oli jo heittänyt henkensä taudin seurauksena, toisen jäätyä Sunan viranomaisten kynsiin, kun vanhemmat päättivät alatikirkuvan vauvan omaavan paremmat mahdollisuudet Sunan viranomaisten huomassa kuin perheensä mukana pakomatkalla. Muista poiketen Shinpachilla oli jo nuoresta pitäen suuri chakravaranto. Kun poika kasvoi kävi kutienkin ilmi, että vaikka tämän chakra oli vahva, pojan kyvyt olivat kaikkea muuta. Ankarasta hajoittelusta ja useista rangaistuksista huolimatta Shinpachin hiekkaluomukset joko karkasivat käsistä taikka tuhoutuivat kokonaan jo muutaman metrin päässä hiekanhallitsijasta itsestään. Siitä huolimatta Shinpachi oli erityisen tarkka heittoaseiden kanssa ja omasi hyvät refleksit lähitaisteluun, joten poika ei ollut taakaksi klaanilleen, olkootkin silti pieni muotoinen pettymys "hukatun potenttiaalin suhteen".
Vuosien varrella Shinpachi hio taistelutyyliään, onnistuen lopulta luomaan kokonaan omansa. Vaikka hiekanhallinta kyvyt olivat parantuneet, niiden käyttö kaukotiasteluun ei olisi tuottanut mairittelevia tuloksia. Lähellä Shinpachin kyvyt olivat kuitenkin yhtävahvoja, ellei vahvempia kuin muiden, mitä poika hyödynsi varustamalla itsensä asianmukaisesti: vuoraamalla vaatteensa piilotaskuilla jotka täytettiin hiekalla, Shinpachi pystyi liikkumaan myös ilmassa, näyttäen suorastaan lentävän vihollisen näkökulmasta. Ilmassa liikkuminen takasi niin yllättävät väistöt, hyökkäyskulmat ja melekin totaalisen äänettömyyden, että Shinpachi alkoikin erikoistua salamurhaamiseen ja myrkkyihin. Muista klaanilaisistaan poiketen Shinpachi kun pystyi käyttämään kykyjään myös muuallakin kuin aavikolla, koska hänen ei tarvinnut käyttää enempää hiekkaa kuin mitä kantoi mukanaan.

Klaanin solmiessa sopimuksen toisten kanssa, Shinpachi ei halunnut sulautumisen johdosta päätyä kenenkään muun vallan alle ja päätti liittyä palkkasotilaaksi kenelle tahansa joka hänet palkkaisi. Assassiinille löytyikin paljon työtä. Shinpachi olikin juuri luomassa itselleen nimeä, kun kaikki muuttui.
Nuorukaisen palkannut armeija oli tuolloin täydessä sodassa toisen palkkasoturi joukkion kanssa. Alkujaan osapuolet olivat olleet hyvinkin tasaväkiset, kuten yleensä tuppasi olemaan pienten ryhmittymien kesken. Sitten vastapuoli palkkasi puolelleen nuoren pääkallonmetsästäjän ja kaikki muuttui. Kaikissa yhteenotoissa, johon vihollisen uusi ässä otti osaa, tappiot olivat välttämättömät ja suuret. Tilanteen vakavuus huomattiin nopeasti ja Shinpachi lähetettiin asialle. Nuori assassiini oli jo useaan otteeseen onnistunut kaatamaan itseään vahvempia vastustajia ja vaikka tämä ei voinut vastustaa kokonaisia vihollisen rykmenttejä, yksittäiset kohteet olivat kuin tuhoontuomittuja jos Shinpachi näin halusi. Vihollisen uusi ässä oli ainoa todellinen este, joten asetelma oli täydellinen.
Tuohon aikaan nälkiintynyt ja ylirasittunut Shinpachi oli luonut oman tapansa hoidella kohteensa. Myrkyt veivät suurimman osan palkasta ja nuorukaisen menestykseen tymppääntyneiden odottaessa tilaisuutta päästä kostamaan, Shinpachi ensin selvitti mitä pystyi kohteestaan, vainoten tätä sitten niin kauan kunnes saisi tilaisuuden hoitaa tämän yhdellä iskulla - vaikka se veisi viikkoja tai kuukausia. Tehokas, joskaan ei järin hohdokas toimintamenetelmä, joka vain alleviivasi minkälaiseksi nuorukainen oli kasvanut: pelokas ja katkera, mutta kunnianhimoinen ja sisukas.
Tämänkertainen kohde oli "pääkallonmetsästäjä" Akeda. Tämän nimi oli varsin tunnettu metsästäjien keskuudessa - kuulemma Akeda valitsi tehtävät kohteen, ei tämän tekojen mukaan, minkä vuoksi monet pitivät tätä enemmän palkkatappajana kuin metsästäjänä - mutta se oli alkanut tulla yhä useammin esille myös palkkasotilaiden keskuudessa. Shinpachi ei ymmärtänyt miten sama henkilö voisi olla erityisen hyvä jäljittämään ja tappamaan yhden kohteen, että seisomaan eturintamassa vastassaan kymmeniä vastustajia, eikä saanut sitä puheista selville. Akeda käytti tuulta, oli yli kaksimetrinen ja kuulema äkkipikainen sekä uhkarohkea aina typeryyteen asti. KAiken kaikkiaan helppo kohde.
Kuten odotettua, aavikolla Shinpachi löysi kohteensa nopeasti ja helposti. Tapansa mukaan varjostaen kohdettaan etäältä kaikki tiedot paljastuivat oikeuksi: Akeda oli pitkä kuin aidanseiväs, käytti tuulta ja tuntui pelottomalta aina uhkarohkeuteen asti. Jokin oli kutienkin pielessä. Vaikka Shinpachi odotti ja odotti, hän ei päässyt lähemmäs kohdettaan. Viikkojen kuluessa Akeda haavoittui, taisteli, nukkui ja pelehti, mutta Shinpachi ei silti löytänyt pienintäkään aukkoa jota hyödyntää. Itseasiassa hän piti suurempaa varoväliä kuin yhdelläkään aikaisemmista kohteista - ja silti hän oli varma, että jos hän ottaisi askelenkin lähemmäs, se tulisi olemaan hänen viimeisensä!
Voimatta ymmärtää miten niin varomaton saattoi vaikuttaa niin varautuneelta, Shinpachi varjosti Akedaa kokonaisen kuukauden päivät. Lopulta nuorukaisen mielenterveys ei enää kestänyt: hänellä ei ollut ruokaa, Akeda oli korkeimman omakätisesti hävittänyt puolet Shinpachin tovereista ja kuin ärsyttääkseen tätä, Akeda oli jo parin viikon ajan nukkunut erillään muista suurehko kallion takana, keskellä aavikko aukeaa suurehkossa teltassa.
Ylitettyään mittansa Shinpachi näytti myrkkyjensä aineksia, kadottaen nälän, vilun ja pelontunteet, samalla rauhoittaen itseään. Edes sensori ei olisi pystynyt häntä aistimaan, kun nuorukainen äkkiä kohosi yötaivaalle. Pilvipeite takasi täydellisen pimeyden ja ilmassa äänetön Shinpachi eteni tahallisen hitaasti, haluamatta sensorien pelossa käyttää chakraa enemmän kuin olisi pakollista. Päästyään viimein Akedan teltan yläpuolelle, niin korkealla, ettei häntä kukaan voisi erottaa taikka tuntea, Shinpachi viimein lopetti hiekkansa hallinnan. Kylmästä lähes kankea assassiini ei tuntenut mitään, vauhdin kiihtyessä vapaassa pudotuksessa, jota oli lähes kolmen kilometrin verran. Mieli mustana pelkkää ajatusta murhata häntä pilkkaava kohde, vaikka se olisi viimeinen asia jonka hän tekisi, Shinpachi valmistautui lävistämään kohteensa. Kuin mielensä menettänyt Shinpachi ei uhrannut ajatustakaan sille, miten hän itse selviäisi.
Matkaa oli enää vain satakunta metriä, kun äkkiä valtava tuulipyörre repi teltan mukanaan, syöksyen kohti Shinpachia. Täysin refleksiensä varassa nuorukainen heilautti kättään ja onnistui vaatteidensa kätkemää hiekkaa ohjaamalla syöksemään itsensä sivuun pyörteen tieltä. Täpärästä pelastuksesta huolimatta Shinpachi näki nyt Akedan seisovan täydessä varustuksessa telttansa jäänteiden keskellä. Tämä oli selvästi odottanut häntä!
Väistö ei hidastanut putoavan nuorukaisen vauhtia, mutta osti aikaa ohjautumalla sivulle. Iskeytyessään aavikon hiekkaan Shinpachi pehmusti törmäystä sabakun taidoillaan, upoten silti syvälle hiekkaan, murtaen kylkiluitaan siinä rytäkässä. Ohikiitävän hetken oli aivan hiljaista. Yllätyshyökkäys oli epäonnistunut täysin, vihollinen täydessä valmiudessa ja Shinpachi ei tiennyt miksi! Välittämättä kivusta Shinpachi oli jo aikeissa livetä syvälle hiekanalle, kun järki viimein tavoitti tämän. Äskeinen tuulipyörre, kuten monet muutkin jota Shinpachi oli nähnyt Akedan käyttävän kuluneina viikkoina, olisivat enemmän kuin tarpeeksi voimakkaita murskaamaan hiekankäyttäjän, ennen kuin hän ehtisi sukeltaa puoliksikaan tarpeeksi syvälle.
Kiroten ääneen Shinpachi syöksähti ylös kuopasta. Nähtyään Akeda levittävän kätensä, kutsuen tätä hyökkäämään, hiekankäyttäjä iski kätensä maahan. Suuri, mökin kokoinen kasa hiekkaa ampaisi ilmaan, nostaen Shinpachin mukanaan. Paniikinomaisesti samaan aikaan nostaen hiekkaa ylöspäin ja tiivistäen sitä kilveksi, tällä oli vain yksi tavoite: karata tarpeeksi kauas, että vihollisen hyökkäys ei saisi häntä hengiltä ensimmäisellä kerralla, jonka jälkeen Shinpachi olisi vapaa lentämään pois - minne tahansa!
"Ja oliks tässä kaikki?" Shinpachin sydän jätti lyönnin väliin. "Sabakulta olisin oottanut enemmän. Ku me sentään ollaan aavikolla."
Tietämättä koska ja miten Akeda oli päässyt ilmestymään seläntaakse, Shinpachi refleksin omaisesti tarrasi wakizashin kahvaan ja yhdellä sulavalla liikkeellä pyörähti ympäri, keräten liike voimaa, vetäen miekan huotrastaan ja iskien sillä kohteen kylkeen. Isku ei kuitenkaan koskaan osunut. Hetkeä ennen Akedan kädestä syöksähti Daitoppan kaltainen tuulipanos, joka iski Shinpachin kauemmas.
Irvistäen kivusta jonka ilmapanos murtuneihin kylkiluihin synnytti, Shinpachi kuitekin ymmärsi onnistaneensa: vaikka hän lensi liian kauas suojakseen keräämästä hiekasta, hiekka vain menetti vauhtinsa ja alkoi tippua alas - vieden vihollisen mukanaan. Tämä varmasti arveli hiekankäyttäjän tarvinneen hiekkaansa pysyäkseen ilmassa!
Shinpachin hymy hyytyi lyhyeen. Hiekka tosiaan tippui ja levisi, mutta kuten hän itsekin, myös Akeda seisoi ilmassa tyhjänpäällä.
"Hiekkaa kengissä ja.. ei, vaatteissa yleensäkin?" Kuulosten vilpittömän vakuuttuneelta Akeda nyökkäsi hyväksyvästi. "Nyt puhutaan asiaa! Näytä mihin pystyt!"
Tuntien elävänsä painajaista, Shinpachi toivoi heräävänsä pian. Heilauttaen kättään hiekankäyttäjä lähti kiitämään poispäin järkeäuhmaavasta kohteestaan, toivoen olevansa edes tätä nopeampi ilma taistelussa. Hiekankäyttäjä ei nähnyt Akedan synkistynyttä ilmettä, mutta kuuli tämän sanat turhankin hyvin: "Jos tästä on tarkoitus tehdä kilpailu 'kumpi on parempi', niin se ei tuu olemaan pakoonjuoksemisessa. Kerta osaat lentää, niin tehdään sit kilpailu kumpi on parempi: sun kyky paeta ilmaan, vai mun kyky repiä sut ilmasta!"
Valtavan pyörteen kohotessa maasta kohti taivaita, Shinpachi ei muuta voinut kuin koettaa väistää ohjaamalla itseään sivummalle. Tämänkertainen pyörre ei kuitenkaan kadonnut: se pysyi ja imi hiekankäyttäjää kohti sisuksiaan! Lähes itkien paniikista, Shinpachi koetti kaikkensa taistellakseen pyörten imua vastaan. Mikään ei kuitenkaan toiminut. Kun osa tämän liivin salataskuista ratkesi rasituksesta, kaikki pimeni, Shinpachin viimeisen muiston ollessa voittamaton voima, joka veti häntä taaksepäin, ilman että hän pystyi tehdä asialle mitään.

Shinpachi ei kuitenkaan kuollut. Kuin ihmeen kaupalla hiekankäyttäjä jäi henkiin. Tämän huomattuaan Akeda ei viimeistellyt työtään, vaan raahasi puolikuolleen assassiinin leiriin lääkintäjoukkojen käsittelyyn. Shinpachin virotessa ja kysyessä asiasta, Akeda yllätti nuorukaisen vastaamalla lakonisen kuivasti, ettei hakunut ruumiita vaan haastetta. Jos vihollinen kuoli, sitten kuoli. Jos jäi henkiin, niin sitten jäi.
Kukaan leirissä ei uskaltanut kyseenalaistaa Akedan päätöksiä, joten Shinpachi välttyi vangitsemiselta ja kuulustelulta. Hämmentynyt hiekankäyttäjä sai vieläpä itse päättää, halusiko hän jäädä, vai palata takaisin omaan leiriinsä. Shinpachi päätti jäädä. Lyhyessä ajassa Akeda oli suorasaan hurmannut nuorukaisen käytöksellään. Shinpachi päätti luottaa vaistoihinsa, jotka aiemmin olivat varoittaneet Akedan kimppuun käymisestä, jääden seuraamaan miten eksentrisen sotilaan sanat ja teot korreloisivat toisiinsa nähden. Päätös, jota Shinpachi suitsuttaa aina silloin tällöin läpi elämänsä.
Akedan ja tätä seuraavien sotilaiden seurassa Shinpachi oppi sotilaanelämästä kokonaan uusia puolia. Kunnianhimoisena ja kilpailunnälkäisenä Shinpachi imi tietoa itseensä kuin sieni, ansaiten paikkansa Akedan rinnalla uudistamalla aikaisemman taistelutyylinsä täysin. Vuosien varrella äänettömästä palkkamurhaajasta kehkeytyi sotilas, tämän esikuvan vastaavasti oppiessa toimimaan sotilaallisen suorasta myös ninjamaisen kierosti. Ideaaleiltaan Akeda ja Shinpachi olivat hengen heimolaisia ja Shinpachista tulikin Akedan oikea käsi ja pitkäaikaisin tukija. Tämä seurasi johtajaansa aina pieniltä taistelukentiltä suuremmille, palkkasotilaasta triadin erikoisjoukoksi ja sieltä Itto-Ryuhun. Shinpachin palvelushistoria ynnä suoritukset niin Vihreä lyhty triadissa kuin Sunan Daimion murhayrityksessä olisvat ansainneet tälle paikan järjestön varajohtajana. Monet itseasiassa asiaa vaativatkin. Shinpachi kuitenkin yllätti kaikki ilmoittamalla, ettei ikimaailmassa tyytyisi olemaan numero kaksi.
"Te muut saatte elää varjossa niin kauan ku haluatte", Shinpachi julisti, kun Tachi valittiin Akedan varakapteeniksi. "Mä marrsin Akedan rinnalla, taikka sit ohitan tämän, jos herra alkaa hetkeksikään laiskottelemaan. Mistään muusta on turha edes puhua!"
Shinpachin kilpaileva asenne Akedan suhteen takaa tämän aseman pidetyimpänä Bushinina Itto-Ryussä. Siinä missä ylinjohtaja on legendaarinen hahmo, lähes tavoittelemattomalla tasolla, Shinpachi on suurimman osan mielestä Itto-Ryun perikuva: luja, peräänantamaton, sekä ennen kaikkea voimakas ja elämästä nauttiva. Tachin mielestä on jonkin verran ironista, että samat piirteet jotka lumosivat Akedessa Shinpachia, lumoavat nyt Shinpachissa Itto-Ryuta.
Kagura
Hp: 62
Ch: 297
Nopeus: 21
Kamui
Hp: 50
Ch: 191
Nopeus: 9
Hideyoshi
Hp: 23
Ch: 91
Nopeus: 5
Nejisuke
Hp: 20
Ch: 40
Nopeus: 3
Mugen
Hp: 20
Ch: 48
Nopeus: 3

Palaa sivulle “Muut”