Bushin Akeda - Kylätön
Lähetetty: 23 Loka 2014, 20:13
Nimi: Bushin Akeda
Skp: Mies
Ikä: 24 (NpC:nä 48)
Kylä: Kylätön
Uskonto: Ken tietää
Chakraelementti: Tuuli
Ammatti: Sotilas
Motto: "Voittamattomuus tarkoittaa vain, ettei ole löytänyt arvoistaan haastetta."
Theme: Rules meant to be broken
Luonne: Rakastaa toiminnan mukanaan tuomaa elävyyden tunnetta, sekä kuoleman läheisyyden nostattamaa tapaa ylittää kaikki aikaisemmat rajat. Kokemuksen tuoma rauhallisuus piilottaa alleen paljon todellisesta luonteesta. Halu löytää todellinen voima häilyy aina ajatuksissa, pohjustaen monia ristiriitoja ja vaikuttaen alati muuttuvana tekijänä eri motivaatioiden kanssa.
Hp: 121
Ch: 646
Nopeus: 18
Tehtävät:
D:4 C:8 B:13 A:37 Ax3:15 S¹:25 S²:5
Harjoitukset:
D:1 C:1 B:1 S:1
Ropet:
D:1
Muuta:
Puol-Hyuuga, jota on lähes mahdotonta huomata ellei osaa etsiä; Akedan silmät ovat hivenen normaalia valkoisemmat
Luokitukseltaan Jounin, vaikka ei kuulu mihinkään kylään - omaa virallista shinobin arvoa
Alkuperäiseltä lisänimeltään pääkallonmetsästäjä, Akedan lisänimi muutettiin Shikyo te:ksi (kalman kädeksi) kun huomattiin, ettei Akeda metsästä ketään yksittäistä: hän vain etsii haastetta mistä ja kenestä vain, jättäen ruumiita jälkeensä
Yksi A-palkinto meni Yakuzalaisen lahjontaan (Kage Bunshin)
Yhdenkäden käsimerkit tuuli jutsuissa
Punainen pylväs (sotilasjohtaja) triadissa Vihreä lyhty
nChu +1dmg
vChu +1dmg (C->)
nTBJ +1dmg (B->)
vTBJ +2dmg (A->)
Jounin +2dmg (A/A->)
eJounin +3dmg (S->)
Sannin/Kage: +5dmg A, +7dmg AA, +15dmg S ja +30dmg S²
10p tuulta (+6dmg/-6ch)
(yht. D +8dmg, C +9dmg, B +10dmg, A +17dmg, AA +19dmg, S +34dmg ja S² +49dmg)
Hionut hyökkäyksensä niin voimakkaiksi, että taisteluauran paukahtaessa päälle lähimailla olevat sensorit eivät voi aistia kuin sotilaan tappavan olemuksen kaikkialla (vaatii että min. 10% chakrasta on jäljellä).
Vuosien elemäninen taistelukentällä ja lokemattomat taistelut, tapot, murhat ja kuolemantuottamukset ovat turruttaneet Akedan niin suuresti, ettei tämä enää erota elämää kuolemasta kuin nimellisesti: vailla todellista chakran käyttöä (AA->) ei omaa minkäänlaista murhanhimoa, vaikka teurastaisi kuinka monta. Murhanhimottomana sotilasta on kaikessa kokemuksessaan vaikea erottaa perus geninistä.
Historia:
Akedan varhais-historiasta tiedetään julkisesti varsin vähän. Yochuchiki niminen karavaani-suku löysi pojan hortoilemasta aavikolla, kuoleman partaalla. Poika oli tuolloin vasta seitsemän vuotias, mutta tämän käytös ylvästä ja varovaista - Yomi, Yochuchikin päämies, ymmärsi heti pojan kuuluneen johonkin aavikon monista pienistä klaaneista.
Todellisuudessa Akeda syntyi neljänhengen aavikko klaaniin nimeltä Hanasabaku - aavikkokukka. Akeda oli äpärälapsi, jonka isä oli Konohalaisen Hyuuga klaanin alasuvun edustaja. Pojan isä oli ollut tehtävällä Sunassa, kun Hanasabaku oli yllättänyt nämä. Taistelu oli päättynyt Hanasabakun tappioon ja Akedan äiti oli jäänyt vangiksi. Hyuuga klaanin tiukka kasvatus, pääperhettä kohtaan kytevä kauna ja aavikon kaukaisuus Konohasta saivat kuitenkin pojan isän horjumaan uskomuksissaan ja tätä hyödyntäen pojan äiti sai tilaisuuden paeta - ymmärtäen vasta myöhemmin, ettei ollut paennut "tyhjin käsin". Akeda, vaikka erehdys ja äpärä olikin, sai kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvän kasvatuksen - Hanasabaku oli pieni klaani ja toivotti tervetulleeksi uuden veren. Pojan nuoruus kuluikin aavikkoa ympärisahaillessa. Hyvinkin nopeasti poika joutui myös oppimaan pitämään itse oman puolensa ja kuuden vuoden iässä Akeda tappoi ensimmäisen vastustajansa. Akedalla oli luonnostaan suuri chakravarasto ja tämä olikin oppinut ampumaan pieniä ilmaneuloja korkeimman omakätisesti. Kun Hanasabakujen kimppuun hyökkäsi jälleen yksi kilpailevista klaaneista, Akeda joutui muista erilleen ja tämän taklasi maahan keski-ikäinen Zazaraki klaanin edustaja. Mies oli klaaninsa heikoimpia ja oli siksi ottanut Akedan kohteekseen. Akeda kuitenkin itsepintaisesti piti puoliansa, kunnes viimein onnistui sylkäisemään suustansa tuulineulan miehen kurkkuun, juuri kun tämä oli viiltämässä Akedan kurkun auki. Tapaus ei järkyttänyt karuihin oloihin tottunutta poikaa henkisesti, mutta innosti tätä kokeilemaan ja oppimaan enemmän hänet pelastanutta voimaa - ninjutsua. Päivien ja kuukausien kuluessa pieni Hanasabaku alkoi sananmukaisesti kuihtua ja erään normaalia pidemmän erämäämarssin jälkeen klaani yllätettiinkin täysin, juuri kun nämä olivat saapumassa keitaalle. Uupuneet ja matkan rasituksista kärsivät Hanasabakut olivat selvästi alakynnessä, mutta periksiantamattomuus ja elämänhalu kutsuivat esiin uskomattomia voimia. Vastarinnasta yllätetyt viholliset saatiin ajattua pakosalle, vaikka näiden joukoista yli puolet jäivätkin mädäntymään keitaan äärelle. Tuona yönä Akeda joutui juomaan veren värjäämää vettä ja nukkumaa ruumiiden keskellä. Aamulla kun poika heräsi, tämä sai huomata olevansa ainoa eloonjäänyt - hänen äitinsä ja enonsa, jotka olivat selvinneet kahakasta hengissä, olivat menehtyneet yönaikana nukkuessaan. Vain nuorin, Akeda, oli selvinnyt.
Akeda oli yrittänyt suunnata Sunan pääkaupunkiin, kun tämä törmäsi Yomiin ja tämän johtamaan Yochuchiki klaaniin. Kokemuksesta tietäen, että heikot olisi pakko karsiä pois - Akedaa ninjutsussa opettanut Dantegi oli kuollut, kun Hanasabakut olivat joutuneet jättämään tämän keitaalle yllätyshyökkäyksen yhteydessä, eikä Dantegi voinut juuri menettämältään jalalta liikkua - poika ei suostunut vastaan ottamaan mitään syötävää ja joi vain tarvitsemansa pienen leilin vettä. Kun Yochuchikit yrittivät houkutella Akedaa syömään, poika teki tarjouksen: hän söisi, mutta maksaisi takaisin toimimalla karavaanin suojelijana - henkivartijana. Yomi, johon Akedan kypsä ja kylmäpäinen käytös tekivät vaikutuksen, suostui tähän, vaikka klaanin lähes kaikki muut jäsenet olivat Akedaa vahvempia.
Yochuchikien seurassa Akeda liikkui seuraavat kaksi vuotta. Yomi, joka oli erityisen ihastunut Akedan alatikasvaviin tuulen manipulointi kykyihin, adoptoikin pojan ottolapsekseen ja Akeda liittyi virallisesti Yochuchikien keskisuureen klaaniin. Jälleen Akeda vietti aikaa Sunan laajoja aavikkoja samoten, mutta tällä kertaa hän pääsi käymään kauppapaikoilla, eikä taisteluita syntynyt ellei joku yrittänyt ryöstää karavaania. Pojan vielä kuuluessa Hanasabakuihin hän oli itse ollut ryöstämässä monen monta karavaania, saaden juuri ja juuri elantonsa. Nyt hän suojeli karavaania, jota ei melkein koskaan edes uhannut mikään ja sai siitä palkkaa, sekä tätä opetettiinkin kaiken lisäksi.
Yochuchiki-klaanin rauhan päivät alkoivat kuitenkin olla luetut, kun ninjasodan liikkeelle saamat pakolais-, ryöväri- ja karkurimassat saapuivat myös Sunaan. Aavikko oli yleinen pako paikka ja ennen lähes pitkästynyt Akedakin joutui myöntämään, että töitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Akedasta oli jo tullut tärkeä osa klaania ja tämä jakoikin taistelukyvyssä ykkössijan vain Yomiton, ottoisänsä kanssa.
Akeda oli täyttämässä 13 vuotta, kun klaani teki sopimuksen pienemmän Hefei klaanin kanssa. Hefei saisivat korkeita paikkoja Yochuchikin sisältä, mutta joutuisivat sulautumaan yhdeksi klaaniksi Yochuchikin nimen alle. Asia ei juuri murrosikään ehtinyttä Akedaa kiinnostanut. Hefei klaanista siirtyyi Yochuchikin alle myös noin Akedan ikäinen kunoichi, joka luonnollisesti kiinitti pojan huomion. Vaikka Akeda olikin harjoittanut itsensä soturin ammattiin, Yochuchikissä viettäemien vuosiensa aikana tämä oli kuullut veljiltään ja sisariltaan enemmän kuin tarpeeksi taistelukentän ulkopuolisista asioista - ja jopa alkanut unelmoimaan niistä. Asioihin perehtymätön Akeda ei tietenkään osannut huomata merkkejä, mutta Yomito, jonka valtaa Hefei klaanin sulautuminen Yochuchikiin oli syönyt ikävästi, tiesi häntä vastaan juonittelevien sydämet ja käskikin Akedan pysyä erossa Fei nimisestä kunoichista. Akeda tietenkin totteli isäänsä, klaanin johtohahmoa. Poika ei siltikään voinut olla huomaamatta harjoittelevansa yhä enemmän paikoissa, joissa tämä voisi sattumalta törmätä Feihin.
Kun puoli vuotta oli kulunut, kaikki alkoi vihdoin laantua. Kuitenkin, yhtenä yönä Fei ilmestyi Akedan teltaan itkien. Toivottuaan järkytyksestä ja saatuaan tyttö rauhoitettua, Akeda kuuli aikeista naittaa Fei Yomin - jonka edellinen vaimo oli kuollut yli kymmenen vuotta sitten - kanssa tarkoituksena lopullisesti vahvistaa valtasuhteet Yochuchikin sisällä. Fei oli entisen Hefei klaanin johtajan tytär. Asiasta raivostuneena Akeda marssi suoraan entisen Hefein johtajan teltaan. Poika halusi tietää miksi Fein isä suostui järjestelyihin, vaikka tämän ei olisi pakko. Yomitolle asiasta olisi turha puhua, koska klaanin johtaja sai päättää mitä halusi. Akedan hämmästykseksi Fein isä pahoitteli tilannetta, myöntäen olevansa kelvoton isä - tästä ei ollut uhkaamaan Yomitoa edes vähän.
"Ymmärrän vihasi ja jopa paremmin tyttäreni tuskan", Saki, Fein isä vaikesi onnettoman näköisenä. "Mutta on parempi, jos Fei naitetaan Yomitolle, kuin vaarantaa koko perheensi henki."
Akeda, joka oli oppinut elämään "mistä ei ole hyötyä, siitä pitää päästä eroon ennen kuin se vie kantajansa mukanaan" -aavikon lain kanssa, teki tärkeän päätöksen. Fein kyynelet, tämän isän epätoivo ja Yomiton klaania heikentävät valinnat olivat pojan mielestä enemmän kuin tarpeeksi syytä kyseenalaistaa Yomiton oikeus hallita klaania.
Kaksi päivää myöhemmin, Yomiton saapuessa takaisin pitkältä reissulta Iwan kanssa kauppaa tekevän karavaanin osan kanssa, joukko entisiä Hefein edustajia piiritti tämän. Yomito, Yochuchiki klaanin johtohahmo, ei vaikuttanut ollenkaan vaivaantuneelta, kunnes tämä näki Akedan.
"Akeda..? Mi... Mitä tämä merkitsee?", Yomiton ääni oli uhkaava, vaikka väri alkoikin paeta tämän kasvoilta. "Minun oma poikani - miksi sinä katsot minua, vaikka he osoittavat isääsi aseilla?"
Akeda ei saanut vastattua, mutta ei kuitenkaan horjunut. Poika ei pelännyt seistä sanojensa takana, mutta tämä ei haluaisi vastustaa isäänsä. Kuin sielunsisäinen myrsky kaksi voimaa väänsivät kättä Akedan sisällä, kunnes äkkiä kaikki tyyntyi - Fei oli laskenut kätensä pojan olalle.
"Aa... Nyt minä ymmärrän...", Yomito murahti, raivon yltyessä tämän sisällä. "Enkö minä varoittanut sekaantumasta..."
Enempää Yomito ei ehtinyt sanoa, kun Akeda jo syöksähti eteenpäin. Taistelu oli nopea tempoinen ja raivokas, mutta nuori Akeda peri voiton. Yomiton Feitä loukkaavat sanat olivat vain lisänneet pojan halua voittaa, eikä tämä koulutuksensa ansiosta kuitenkaan antanut raivolleen liikaa valtaa.
Yomito oli ehtinyt juuri kuolla Akedan viimeiseen tuuli-jutsuun, kun äkkiä kaikkialla ympärillä alkoi kuhista. Lisäjoukot, joiden oli tarkoitus pitää muut Yochuchikiläiset paikoillaan olivat epäonnistuneet ja äkkiä kaikki olikin pelkkää kaaosta. Akeda taisteli milloin veljeään, milloin opettajaansa vastaan, jotka kaikki taistelivat klaanin johtajan pettänyttä ja tämän surmannutta petturijoukkoa vastaan. Laajamittainen ja varsin näyttävä taistelu sai myös lähikaupungin virkamiehet heräämään ja juuri kun Akeda ja kaksi muuta eloonjäänyttä entistä Hefei klaanilaista olivat lähtemässä paikalta, Sunan ANBUt piirittivät nämä. Vaikka ainoina selviäjinä kolmikon oli helppo selittää heidän joutuneen puolustamaan itseään Yochuchikin johtajan surmanneilta pettureilta, nämä joutuivat silti kuulusteluihin. Se olisikin jäänyt siihen, ellei Akeda olisi Fein ruumiin nähdessään lausahtanut tymppääntyneeti: "Ainoa virhe jonka tein, oli luottaa muihin."
Akedan, vasta 14 vuotiaan pojan kylmyys ja välinpitämättömyys sotivat itsepuolsutus tarinaa vastaan, mutta koska kunnon todisteitakaan ei ollut, Akeda tuomittiin puoleksi vuodeksi maksimi suojattuun vankilaan.
Vankilassa jokaiselle vangille laitettiin chakrat sinetöivä sinetti niskaan, tarkoituksena ehkäistä nujakoita ja tehdä paosta mahdotonta. Tuon puolenvuoden aikana Akeda oppikin paljon uutta, niin maailmasta Sunan ulkopuolella, kuin tekniikoista puolustautua ja tappaa pelkällä keholla. Pojalla oli ollut onnea, tämän jouduttua selliin vanhan sotaveteraanin kanssa, joka oli joutunut istumaan kieltäydyttyään suorittamasta tehtäväänsä. Vanhus ihaili Akedan kylmäpäisyyttä ja rohkeutta ja opettekin tälle monia käteviä asioita. Vastalahjaksi Akeda piti puolia muita vankeja vastaan kummankin puolesta, vaikka joutuikin turvautumaan vasta oppimiinsa asioihin.
Vapauduttuaan vankilasta Akeda yritti palkkautua Sunan armeijaan, mutta koska tämä ei ollut käynyt virallista ninja-akatemiaa, tätä ei kelpuutettu. Poika pyysi tilaisuutta näyttää kykynsä, mutta koska tämä ei osannut perustaitoihin luettavia henge ja bunshin jutsuja, tätä ei kuunneltu. Akeda oli tarpeeksi järkevöitynyt, että antoi asian olla - jos poika olisi herättänyt vähääkään huomiota vankilasta päästyään, tämä olisi joutunut sinne välittömästi takaisin. Tällä kertaa aika olisi vain ollut huomattavasti pidempi.
Koska Akeda tiesi vain miten taistella, sekä miten selvitä aavikolla, hän päätti yhdistää harjoittelun ja rahan hankkimisen ja ryhtyi palkkion metsästäjäksi. Aloittaen keikoista joihin muut eivät ryhtyneet, Akeda opetteli jäljityksen taidon maastossa kuin maastossa - kaupungista aavikolle ja keitaalta luoliin. Ensimmäiset tehtävä sarjat olivatkin hyvin opetuksellisia, mutta niistä ansaitsi varsin vähän ja Akedaa kyllästytti taistella itseään heikompien kanssa. Hän olikin saanut varoituksen kannustettuaan yhtä kiinniotettavaa hyökkäämään, kun tämä oli jo halunnut luovuttaa.
"Mitä sinä luulet tuolla saavuttavasi? Ylös siitä!", Akeda ärähti kunoichille, jota syytettiin ns. mustaksileskeksi. "Jos et saa edes minua vakuttuneeksi, mitä luulet nuorelle kunoichille käyvän vankilassa?"
Pojan peloittelut ja sitäkin pelottaampi voima olivat saaneet kunoichin melkein traumatisoitua, jonka vuoksi Akedaa käskettiinkin etsimään muita töitä - kehotettiimpa hakemaan töitä Oton puoleltakin. Sutkauksista poika ei ollut moksisikaan, mutta tämä antoi hänelle idean: mitä suurempi saalis, sen voimakkaampi vastustaja, ja mitä voimakkaampi vastustaja: sitä vähemmän voimankäytöstä valitettiin. Poika kokosi kaikki varansa ja jäljitti itselleen neljä suurta kohdetta aavikolla. Tietäen, ettei selviäisi niistä muuten vain, Akeda kuitenkin varautui tälläkertaa tuntuvasti. Akeda oli kuullut enemmän kuin tarpeeksi huokauksia Pilaf nimisen sepän aseiden perään, ollessaan vankilassa. Asia ei ollut suurikaan ihme, sillä ilman chakraa aseet tulivat arvoon arvaamattomaan. Nopeasti poika oli kuitenkin oppinut, että Pilaf oli paljon enemmän kuin seppä - tämä oli todellisten sotakoneiden rakentaja ja kuoleman sanottiin olevan Pilafin vakio asiakas. Akeda, joka oli saanut suunnitelman aseesta joka olisi muuten tehoton, mutta moninkertaistuisi jos siihen lisättäisi voimaa, marssikin kyseisen sepän puheille. Sepän ilme ei ollut kehuttava, kun sisään astui rääsypukuinen, selvästi taistelujen muokkaaman lihaksikas ja silti laiha poika, jonka hiuksetkin olivat miten sattui. Pilafin ilme kuitenkin muuttuui, kun Akeda iski pöytään kolme kultasormusta, mutta ei maksuksi, vaan vain saadakseen näyttää suunnittelemaansa miekkaa. Pilaf, jonka ahneudella ei ollut rajaa, halusi kuunnella pojan suunnitelman, koska halusi tietää mitä muuta tällä oli sepälle tarjota. Akeda kiitti ja avasi kärsineen käärön, johon oli piirtänyt varsin kömpelönnäköisen miekan. Pilaf kuitenkin pisti merkille tarkat merkinnät, jotka oli kirjoitettu kuvan viereen, sekä sen, että miekka oli oikeassa mittakoossa paperilla. Tämä miellytti seppää, kuten myös miekan toimintamekanismi: lelun näköinen miekka, joka oli kuitenkin uskomattoman vaarallinen ja taidokkaan työn takana.
"Jos mestari seppä kiireiltään ehtisi valmistaa kyseisenlaisen miekan kuukauden kuluessa", Akeda lausui, kaivaen reppuaan. "Niin olisin tarpeeksi kiitollinen palkitsemaan hänet tällä."
Poika nosti pöydälle pienentelevision kokoisen möhkäleen, joka näytti hiileltä. Pilaf kuitenkin tunnisti sen heti, vaikka ei sitä tunnustanutkaan.
"Minulla on jo hiiltä koko paja täynnä", seppä tokaisi kuivasti. "Toivottavasti tuo ei ollut kaikki, mitä reppusi sisältää?"
Akeda hymyili.
"Lupauksien lisäksi kyllä. Jos mestari ei olisi niin kiireinen, hän olisi huomannut, että kyseinen möhkäle ei ole hiiltä, vaan puhdasta rautamalmia Iwan vuoristojen sisuksista. Harvinaista kuin järkipolitiikassa ja voisipa olla jopa laitonta maahantuotavaa. Mistäpä minä kuitenkaan hiilen tunnistaisin toisesta, varsinkaan kun karavaani, jolta kuorma putosi, hävisi kuin tuhkatuuleen ylittäesään autiomaata?"
Poika katsoi Pilafia suoraan silmiin ja kaksikon välillä kyti outo ymmärrys - Akeda halusi kunnon aseen jolle voisi ansaita kunniaa ja Pilaf halusi kunnon aseen käyttäjän joka toisi aseeleen kunniaa. Kun asiaan lisättiin Akedan lahjojen arvo, sekä tämän aseen yksityiskohtainen ideointi, Pilaf huomaamattaan hymyili oikeasti.
"Katsotaan katsotaan - tules kuukauden päästä käymään ja ehkä olen saanut jotain aikaa. Tiedätkös; jos kerkiän."
Akeda kumarsi ja poistui kaupasta. Koko seuraavan kuukauden poika harjoitteli jutsujansa, kärsien useaan otteeseen nälästä. Rääkin lopuksi tämä kuitenkin sai aseensa, juuri sellaisena kuin halusi ja Pilaf ei epäillyt Akedan luvatessa käyttää asettaan niin kuin asetta kuuluu käyttää.
Aavikolla Akeda hoiti tehtävänsä aina samalla kaavalla: noin viikon kestäneen etsinnän jälkeen tämä sai tietää missä vihollinen suunnilleen oli ja tiedon saaneena poika meni paikan päälle yllätyksenä - yllätys sai rikollise taistelemaan paremmin, mutta Akeda ei koskaan käyttänyt yllätystä lopettaakseen ottelun alkuunsa tai edes nopeammin. Ensimmäisenä vastassa oli nukenkäyttäjä Yukito, joka Akeda voitti helposti - tämä ärsytti nukketteeriä pilkkomalla tämän luomuksia säpäleiksi uudella aseellansa ja kaikki aseet sekä myrkyt olivat tehottomia pojan tuulijutsuja vastaan.
Seuraava osoittautui vähän haasteellisemmaksi. Senteki niminen kunoichi oli erikoistunut kokonaan maa-ninjutsuille ja siihen tottumaton Akeda sai useaan otteeseen kovai iskuja. Tämä kuitenkin onnistui voittamaan iskemällä tuuli-jutsun maasta tulevaa maa-jutsua päin, syöksyen sitten jalanpohjiin keskitetyn ilmachakran avulla kunoichin ohi, iskien tältä käden katki Hienillä vahvistetulla Manteroulla mennessään. Pojan suureksi huvitukseksi hänen aavikolla opitut taidot sulkea avohaavat pelasti kunoichin hengen.
Kolmas vastustaja, ihmisiä huojannut munkki, osoittautui hyvinkin helpoksi kohteeksi. Kun tämän illuusiosta koostuvat "pyhät, palavat köynnökset" vangitsivat Akedan, poika valutti hieniin tarvittavaa chakraa aseeseensa ja sinkosi sen kädestään tuulijutsulla, tappaen yllätetyn illuusio-spesialistin yhdestä.
Neljäs kohde osoittautui vielä suuremmaksi pettymykseksi: samurainakin tunnettu kendomestari Huo Puloing oli joutunut epäsuosioon kannustaessaan sodassa väärää puolta ja pakeni aavikolle. Kun Akeda haastoi tämän otteluun, Huo ehdotti ottelua miekoin. Akeda suostui ja hyökkäsi ensimmäisenä, valuttaen niin paljon chakraa miekassaan kiertävään hieniin kuin pystyi. Huo virnisti itsevarmasti ja teki korkea tasoisen battojutsun, kuollen tietämättä hävinneensä siksi, että tämän miekka oli hajonnut osuessaan Akedan hienillä vahvistettuun Manterouhun ja pojan vieläkin jatkunut isku oli halkaissut samurain kahtia.
Akedan maine kasvoi tämän voittojen myötä, mutta poika ei ollut tyytyväinen. Mitä enemmän hän asiaa ajatteli, sen selvemmäksi asia tuli: ihmiset kutsuivat hyviä mitä korskahtavammilla arvonimillä, mutta todellisesti vahvoja ei ymmärrettyjä ja pelättiin hirviöinä. Vasta kun Akedasta puhuttaisiin hirviönä, hän voisi olla edes vahva. Koska aavikolla ei ollut yhtään kiinnostavaa tapausta, Akeda suuntasi seuraavaksi Iwaan ja tämän jylhään vuoristo maisemaan. Rajalta poika pääsi läpi ensin käyttämällä voimaa ja kadoten sitten kuin tuhka tuuleen - yksi harhautus taktiikoista joita aavikon klaanit käyttävät. Päästyään vuoristoon, Akeda sai huomata sen oelvan kuten aavikko, mutta erilaisella maisemalla ja myös erilaisilla vaaroilla - siellä oli jopa klaaneja, joita kutsuttiin yleensä heimoiksi. Tutkittuaan asiaa jonkin aikaa, Akeda palkkautui Fazei nimeä kantavan heimon suojelijaksi. Fazei oli yksi kolmesta voimakkaasta heimosta Iwan pohjois-osissa ja se koostui melkein sadasta hengestä, jotka majailivat linnan ja temppelin risteytykseltä muistuttavassa tukikohdassa keskellä metsää valtavasa laaksossa. Toinen vahva pohjois-heimo oli Geserit, jotka tunnettiin näiden kannattajien lukumäärästä. Kolmas heimo kantoi nimeä Baregi ja vaikka sillä oli hyvin vähän shinobeja, se pärjäsi kolmen heimon välisissä valta taisteluissa mekaniikkansa ansiosta. Heimot olivat koostuneet alunperin sadoista pienistä heimoista, kunnes nämä olivat yhdistetty isompien alle ja viimein muotoutunut kolmen vallan mahti. Kuitenkin, juuri ennen kuin Akeda oli tullut paikalle, Geserit ja Barekit olivat solmineet liiton tarkoituksena tuhota Fazei ja jakaa näiden maat. Gesereteillä oli miesvoimaa ja Bareketeilla tulivoimaa, joten Akeda oletti löytävänsä arvoisensa vastuksen liittyvällä Fazein riveihin. Taistella Akeda saikin: tämän tuuli-hyökkäykset osoittautuivat paitsi tappavan tehokkaiksi, myös hyvin päteviksi Barekien aseita vastaan ja pojan miekka takasi tälle turvan sekä vastustajilta, että monilta muilta hyökkäyksiltä. Akeda ei kuitenkaan ollut tyytyväinen. Hän oli odottanut kovia taisteluita, mutta joutui pian huomaamaan asian todellisen valon: heimojen tapoihin kuului iskeä ja perääntyä yhtänopeasti, reakoiden tilanteesen salaman nopeasti. Tämä vähensi uhrien määrää, sekä vaikeutti taistelemista muutenkin - kymmenen voitetun taistelun voitot pystyttiin hävitä yhdessä taistelussa ja taas yhden hävityn taistelun tappiot pystyivät pysyä tasoittumattomina kahden kymmenenkin voiton jälkeen.
Yli neljä vuotta Akeda kulutti heimo-sotien parissa. Lopulta tämä sai tietää Baregien ja Geserien, jotka nyt kutsuivat itseään yhteisnimellä Beserit, saaneen apua läheisestä temppelistä. Jatkuviin taisteluihin kyllästyneenä Akeda suuntasi kyseiselle temppelille.
Kolmen päivän aikana Akeda osallistui kaksintaisteluun seitsemän munkin kanssa, voittaen näistä kaikki. Kolme Jika Koumeiseidain - Iwalaisen radakaalin oikeusjärjestön - jäsentä saaouivat temppeliin tuona kolmantena päivänä ja yrittivät ottaa Akedan kiinni lisä kuulusteluja varten. Akeda kuitenkin pisti hanttiin ja vaikka tällä oli vastassaan kolme vihollista, joista kaksi olivat TB-jouninneita ja yksi jounin, vasta kun tempelin muut munkit osallstuivat taisteluun Akeda perääntyi. Jika Koumeiseidain väliintulo ei jäänyt vain temppeliin ja Akeda vaihtoi maisemaa juuri ennen kuin Iwalaiset joukot saapuivat paikalle ja hajoittivat kaikki keskenään nahistelevat heimot. Fazein johtaja oli pyytänyt, jopa rukoillut ja jopa tarjonnut tytärtään Akedalle, että tämä jäisi auttamaan Fazein jälleen rakentamisessa. Akeda kuitenkin kieltäytyi. Pettymyksissään entinen johtaja alkoi kirota Akedaa ja tämä löydettiin päättömänä valtaistuimensa vierestä. Jika Koumeiseidain raportissa luki myöhemmin, että heimo-sodissa saivat surmansa myös läheisen temppelin miekkailun opettaja, painepiste mestari, tulen mestari, tuulen mestari, sekä kolme oppilasta.
Paria viikkoa vaille 19 vuotias Akeda laskeutui Iwan vuoristosta ja suuntasi Ameen. Matka Iwasta Ameen ei ollut helppo ja Akeda joutui moneen otteeseen turvautumaan voimaan päästäkseen rajoilta läpi. Kuitenkin, kun Iwa oli jäänyt taakse, mieheksi kasvanut Akeda aloitti listautumalla virallisesti palkkasotilaaksi. Missään suuressa ninjakylässä tämä ei olisi olut mahdollista, mutta Amen kaltaisessa kaupunkivaltiossa säännöt eivät olleet yhtätiukat. Seuraavaksi Akeda etsikin käsiinsä pari rikasta - ja siksi myös maineikasta - ylhäisön edustajaa ja tarjosi näille palveluksiaan. Osaten herättään mielenkiinnon, Akeda tarjoutui tekemään vähällä rahalla kaikkein vaativammat tehtävät, sillä ehdolla, että hänen palveluksensa jäisivät siihen - ellei niille tulisi uutta käyttöä milloin pitäisi tehdä uusi sopimus. Rikkaille porhoille tämä tietenkin sopi; Akeda joko epäonnistuisi, tai sitten onnistuisi ja katoaisi - häviön mahdollisuus olisi olematon. Akeda suoriutui tehtävästä varsin nopeasti ja alle kuukaudessa miehen työ sarka kasvoi kahdesta tehtävästä yli kahteenkymmeneen. Koska Akeda teki vain mieluisiaan tehtäviä, jotka kaikki olivat suuri tasoisia, tämän maine Hitsuryoushina - päkallonmetsästäjänä - kasvoi. Miehen suureksi hyviksi tämän tehtävät Amessa loppuivat kuitenkin äkisti, kun tämän menneisyydestä alkoi kuulumaan kaikuja: alunperin hyvinkin tyytyväiset porhot olivat alkaneet pelätä Akedan voimia ja kuullessaan tämän kuuluneen moneenkin otteeseen eri klaaneihin, nämä halusivat päästä tästä eroon. Vaaranmerkit tunnistamaan oppinut Akeda suorittikin viimeisen tehtävänsä Amen porhojen nimisssä, siirtyen sitten etsimään haasteita muualta. Ennen tuntematon Sunalainen aloitti työnsä kylättömänä palkkasotilaana, joka oli aina joko tuntematon tai pelätty - riippuen tiesikö puhuttaja kuka Akeda Hitsuryoshi oli.
Skp: Mies
Ikä: 24 (NpC:nä 48)
Kylä: Kylätön
Uskonto: Ken tietää
Chakraelementti: Tuuli
Ammatti: Sotilas
Motto: "Voittamattomuus tarkoittaa vain, ettei ole löytänyt arvoistaan haastetta."
Theme: Rules meant to be broken
Luonne: Rakastaa toiminnan mukanaan tuomaa elävyyden tunnetta, sekä kuoleman läheisyyden nostattamaa tapaa ylittää kaikki aikaisemmat rajat. Kokemuksen tuoma rauhallisuus piilottaa alleen paljon todellisesta luonteesta. Halu löytää todellinen voima häilyy aina ajatuksissa, pohjustaen monia ristiriitoja ja vaikuttaen alati muuttuvana tekijänä eri motivaatioiden kanssa.
Hp: 121
Ch: 646
Nopeus: 18
Tehtävät:
D:4 C:8 B:13 A:37 Ax3:15 S¹:25 S²:5
Harjoitukset:
D:1 C:1 B:1 S:1
Ropet:
D:1
Muuta:
Puol-Hyuuga, jota on lähes mahdotonta huomata ellei osaa etsiä; Akedan silmät ovat hivenen normaalia valkoisemmat
Luokitukseltaan Jounin, vaikka ei kuulu mihinkään kylään - omaa virallista shinobin arvoa
Alkuperäiseltä lisänimeltään pääkallonmetsästäjä, Akedan lisänimi muutettiin Shikyo te:ksi (kalman kädeksi) kun huomattiin, ettei Akeda metsästä ketään yksittäistä: hän vain etsii haastetta mistä ja kenestä vain, jättäen ruumiita jälkeensä
Yksi A-palkinto meni Yakuzalaisen lahjontaan (Kage Bunshin)
Yhdenkäden käsimerkit tuuli jutsuissa
Punainen pylväs (sotilasjohtaja) triadissa Vihreä lyhty
nChu +1dmg
vChu +1dmg (C->)
nTBJ +1dmg (B->)
vTBJ +2dmg (A->)
Jounin +2dmg (A/A->)
eJounin +3dmg (S->)
Sannin/Kage: +5dmg A, +7dmg AA, +15dmg S ja +30dmg S²
10p tuulta (+6dmg/-6ch)
(yht. D +8dmg, C +9dmg, B +10dmg, A +17dmg, AA +19dmg, S +34dmg ja S² +49dmg)
Hionut hyökkäyksensä niin voimakkaiksi, että taisteluauran paukahtaessa päälle lähimailla olevat sensorit eivät voi aistia kuin sotilaan tappavan olemuksen kaikkialla (vaatii että min. 10% chakrasta on jäljellä).
Vuosien elemäninen taistelukentällä ja lokemattomat taistelut, tapot, murhat ja kuolemantuottamukset ovat turruttaneet Akedan niin suuresti, ettei tämä enää erota elämää kuolemasta kuin nimellisesti: vailla todellista chakran käyttöä (AA->) ei omaa minkäänlaista murhanhimoa, vaikka teurastaisi kuinka monta. Murhanhimottomana sotilasta on kaikessa kokemuksessaan vaikea erottaa perus geninistä.
Historia:
Akedan varhais-historiasta tiedetään julkisesti varsin vähän. Yochuchiki niminen karavaani-suku löysi pojan hortoilemasta aavikolla, kuoleman partaalla. Poika oli tuolloin vasta seitsemän vuotias, mutta tämän käytös ylvästä ja varovaista - Yomi, Yochuchikin päämies, ymmärsi heti pojan kuuluneen johonkin aavikon monista pienistä klaaneista.
Todellisuudessa Akeda syntyi neljänhengen aavikko klaaniin nimeltä Hanasabaku - aavikkokukka. Akeda oli äpärälapsi, jonka isä oli Konohalaisen Hyuuga klaanin alasuvun edustaja. Pojan isä oli ollut tehtävällä Sunassa, kun Hanasabaku oli yllättänyt nämä. Taistelu oli päättynyt Hanasabakun tappioon ja Akedan äiti oli jäänyt vangiksi. Hyuuga klaanin tiukka kasvatus, pääperhettä kohtaan kytevä kauna ja aavikon kaukaisuus Konohasta saivat kuitenkin pojan isän horjumaan uskomuksissaan ja tätä hyödyntäen pojan äiti sai tilaisuuden paeta - ymmärtäen vasta myöhemmin, ettei ollut paennut "tyhjin käsin". Akeda, vaikka erehdys ja äpärä olikin, sai kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvän kasvatuksen - Hanasabaku oli pieni klaani ja toivotti tervetulleeksi uuden veren. Pojan nuoruus kuluikin aavikkoa ympärisahaillessa. Hyvinkin nopeasti poika joutui myös oppimaan pitämään itse oman puolensa ja kuuden vuoden iässä Akeda tappoi ensimmäisen vastustajansa. Akedalla oli luonnostaan suuri chakravarasto ja tämä olikin oppinut ampumaan pieniä ilmaneuloja korkeimman omakätisesti. Kun Hanasabakujen kimppuun hyökkäsi jälleen yksi kilpailevista klaaneista, Akeda joutui muista erilleen ja tämän taklasi maahan keski-ikäinen Zazaraki klaanin edustaja. Mies oli klaaninsa heikoimpia ja oli siksi ottanut Akedan kohteekseen. Akeda kuitenkin itsepintaisesti piti puoliansa, kunnes viimein onnistui sylkäisemään suustansa tuulineulan miehen kurkkuun, juuri kun tämä oli viiltämässä Akedan kurkun auki. Tapaus ei järkyttänyt karuihin oloihin tottunutta poikaa henkisesti, mutta innosti tätä kokeilemaan ja oppimaan enemmän hänet pelastanutta voimaa - ninjutsua. Päivien ja kuukausien kuluessa pieni Hanasabaku alkoi sananmukaisesti kuihtua ja erään normaalia pidemmän erämäämarssin jälkeen klaani yllätettiinkin täysin, juuri kun nämä olivat saapumassa keitaalle. Uupuneet ja matkan rasituksista kärsivät Hanasabakut olivat selvästi alakynnessä, mutta periksiantamattomuus ja elämänhalu kutsuivat esiin uskomattomia voimia. Vastarinnasta yllätetyt viholliset saatiin ajattua pakosalle, vaikka näiden joukoista yli puolet jäivätkin mädäntymään keitaan äärelle. Tuona yönä Akeda joutui juomaan veren värjäämää vettä ja nukkumaa ruumiiden keskellä. Aamulla kun poika heräsi, tämä sai huomata olevansa ainoa eloonjäänyt - hänen äitinsä ja enonsa, jotka olivat selvinneet kahakasta hengissä, olivat menehtyneet yönaikana nukkuessaan. Vain nuorin, Akeda, oli selvinnyt.
Akeda oli yrittänyt suunnata Sunan pääkaupunkiin, kun tämä törmäsi Yomiin ja tämän johtamaan Yochuchiki klaaniin. Kokemuksesta tietäen, että heikot olisi pakko karsiä pois - Akedaa ninjutsussa opettanut Dantegi oli kuollut, kun Hanasabakut olivat joutuneet jättämään tämän keitaalle yllätyshyökkäyksen yhteydessä, eikä Dantegi voinut juuri menettämältään jalalta liikkua - poika ei suostunut vastaan ottamaan mitään syötävää ja joi vain tarvitsemansa pienen leilin vettä. Kun Yochuchikit yrittivät houkutella Akedaa syömään, poika teki tarjouksen: hän söisi, mutta maksaisi takaisin toimimalla karavaanin suojelijana - henkivartijana. Yomi, johon Akedan kypsä ja kylmäpäinen käytös tekivät vaikutuksen, suostui tähän, vaikka klaanin lähes kaikki muut jäsenet olivat Akedaa vahvempia.
Yochuchikien seurassa Akeda liikkui seuraavat kaksi vuotta. Yomi, joka oli erityisen ihastunut Akedan alatikasvaviin tuulen manipulointi kykyihin, adoptoikin pojan ottolapsekseen ja Akeda liittyi virallisesti Yochuchikien keskisuureen klaaniin. Jälleen Akeda vietti aikaa Sunan laajoja aavikkoja samoten, mutta tällä kertaa hän pääsi käymään kauppapaikoilla, eikä taisteluita syntynyt ellei joku yrittänyt ryöstää karavaania. Pojan vielä kuuluessa Hanasabakuihin hän oli itse ollut ryöstämässä monen monta karavaania, saaden juuri ja juuri elantonsa. Nyt hän suojeli karavaania, jota ei melkein koskaan edes uhannut mikään ja sai siitä palkkaa, sekä tätä opetettiinkin kaiken lisäksi.
Yochuchiki-klaanin rauhan päivät alkoivat kuitenkin olla luetut, kun ninjasodan liikkeelle saamat pakolais-, ryöväri- ja karkurimassat saapuivat myös Sunaan. Aavikko oli yleinen pako paikka ja ennen lähes pitkästynyt Akedakin joutui myöntämään, että töitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Akedasta oli jo tullut tärkeä osa klaania ja tämä jakoikin taistelukyvyssä ykkössijan vain Yomiton, ottoisänsä kanssa.
Akeda oli täyttämässä 13 vuotta, kun klaani teki sopimuksen pienemmän Hefei klaanin kanssa. Hefei saisivat korkeita paikkoja Yochuchikin sisältä, mutta joutuisivat sulautumaan yhdeksi klaaniksi Yochuchikin nimen alle. Asia ei juuri murrosikään ehtinyttä Akedaa kiinnostanut. Hefei klaanista siirtyyi Yochuchikin alle myös noin Akedan ikäinen kunoichi, joka luonnollisesti kiinitti pojan huomion. Vaikka Akeda olikin harjoittanut itsensä soturin ammattiin, Yochuchikissä viettäemien vuosiensa aikana tämä oli kuullut veljiltään ja sisariltaan enemmän kuin tarpeeksi taistelukentän ulkopuolisista asioista - ja jopa alkanut unelmoimaan niistä. Asioihin perehtymätön Akeda ei tietenkään osannut huomata merkkejä, mutta Yomito, jonka valtaa Hefei klaanin sulautuminen Yochuchikiin oli syönyt ikävästi, tiesi häntä vastaan juonittelevien sydämet ja käskikin Akedan pysyä erossa Fei nimisestä kunoichista. Akeda tietenkin totteli isäänsä, klaanin johtohahmoa. Poika ei siltikään voinut olla huomaamatta harjoittelevansa yhä enemmän paikoissa, joissa tämä voisi sattumalta törmätä Feihin.
Kun puoli vuotta oli kulunut, kaikki alkoi vihdoin laantua. Kuitenkin, yhtenä yönä Fei ilmestyi Akedan teltaan itkien. Toivottuaan järkytyksestä ja saatuaan tyttö rauhoitettua, Akeda kuuli aikeista naittaa Fei Yomin - jonka edellinen vaimo oli kuollut yli kymmenen vuotta sitten - kanssa tarkoituksena lopullisesti vahvistaa valtasuhteet Yochuchikin sisällä. Fei oli entisen Hefei klaanin johtajan tytär. Asiasta raivostuneena Akeda marssi suoraan entisen Hefein johtajan teltaan. Poika halusi tietää miksi Fein isä suostui järjestelyihin, vaikka tämän ei olisi pakko. Yomitolle asiasta olisi turha puhua, koska klaanin johtaja sai päättää mitä halusi. Akedan hämmästykseksi Fein isä pahoitteli tilannetta, myöntäen olevansa kelvoton isä - tästä ei ollut uhkaamaan Yomitoa edes vähän.
"Ymmärrän vihasi ja jopa paremmin tyttäreni tuskan", Saki, Fein isä vaikesi onnettoman näköisenä. "Mutta on parempi, jos Fei naitetaan Yomitolle, kuin vaarantaa koko perheensi henki."
Akeda, joka oli oppinut elämään "mistä ei ole hyötyä, siitä pitää päästä eroon ennen kuin se vie kantajansa mukanaan" -aavikon lain kanssa, teki tärkeän päätöksen. Fein kyynelet, tämän isän epätoivo ja Yomiton klaania heikentävät valinnat olivat pojan mielestä enemmän kuin tarpeeksi syytä kyseenalaistaa Yomiton oikeus hallita klaania.
Kaksi päivää myöhemmin, Yomiton saapuessa takaisin pitkältä reissulta Iwan kanssa kauppaa tekevän karavaanin osan kanssa, joukko entisiä Hefein edustajia piiritti tämän. Yomito, Yochuchiki klaanin johtohahmo, ei vaikuttanut ollenkaan vaivaantuneelta, kunnes tämä näki Akedan.
"Akeda..? Mi... Mitä tämä merkitsee?", Yomiton ääni oli uhkaava, vaikka väri alkoikin paeta tämän kasvoilta. "Minun oma poikani - miksi sinä katsot minua, vaikka he osoittavat isääsi aseilla?"
Akeda ei saanut vastattua, mutta ei kuitenkaan horjunut. Poika ei pelännyt seistä sanojensa takana, mutta tämä ei haluaisi vastustaa isäänsä. Kuin sielunsisäinen myrsky kaksi voimaa väänsivät kättä Akedan sisällä, kunnes äkkiä kaikki tyyntyi - Fei oli laskenut kätensä pojan olalle.
"Aa... Nyt minä ymmärrän...", Yomito murahti, raivon yltyessä tämän sisällä. "Enkö minä varoittanut sekaantumasta..."
Enempää Yomito ei ehtinyt sanoa, kun Akeda jo syöksähti eteenpäin. Taistelu oli nopea tempoinen ja raivokas, mutta nuori Akeda peri voiton. Yomiton Feitä loukkaavat sanat olivat vain lisänneet pojan halua voittaa, eikä tämä koulutuksensa ansiosta kuitenkaan antanut raivolleen liikaa valtaa.
Yomito oli ehtinyt juuri kuolla Akedan viimeiseen tuuli-jutsuun, kun äkkiä kaikkialla ympärillä alkoi kuhista. Lisäjoukot, joiden oli tarkoitus pitää muut Yochuchikiläiset paikoillaan olivat epäonnistuneet ja äkkiä kaikki olikin pelkkää kaaosta. Akeda taisteli milloin veljeään, milloin opettajaansa vastaan, jotka kaikki taistelivat klaanin johtajan pettänyttä ja tämän surmannutta petturijoukkoa vastaan. Laajamittainen ja varsin näyttävä taistelu sai myös lähikaupungin virkamiehet heräämään ja juuri kun Akeda ja kaksi muuta eloonjäänyttä entistä Hefei klaanilaista olivat lähtemässä paikalta, Sunan ANBUt piirittivät nämä. Vaikka ainoina selviäjinä kolmikon oli helppo selittää heidän joutuneen puolustamaan itseään Yochuchikin johtajan surmanneilta pettureilta, nämä joutuivat silti kuulusteluihin. Se olisikin jäänyt siihen, ellei Akeda olisi Fein ruumiin nähdessään lausahtanut tymppääntyneeti: "Ainoa virhe jonka tein, oli luottaa muihin."
Akedan, vasta 14 vuotiaan pojan kylmyys ja välinpitämättömyys sotivat itsepuolsutus tarinaa vastaan, mutta koska kunnon todisteitakaan ei ollut, Akeda tuomittiin puoleksi vuodeksi maksimi suojattuun vankilaan.
Vankilassa jokaiselle vangille laitettiin chakrat sinetöivä sinetti niskaan, tarkoituksena ehkäistä nujakoita ja tehdä paosta mahdotonta. Tuon puolenvuoden aikana Akeda oppikin paljon uutta, niin maailmasta Sunan ulkopuolella, kuin tekniikoista puolustautua ja tappaa pelkällä keholla. Pojalla oli ollut onnea, tämän jouduttua selliin vanhan sotaveteraanin kanssa, joka oli joutunut istumaan kieltäydyttyään suorittamasta tehtäväänsä. Vanhus ihaili Akedan kylmäpäisyyttä ja rohkeutta ja opettekin tälle monia käteviä asioita. Vastalahjaksi Akeda piti puolia muita vankeja vastaan kummankin puolesta, vaikka joutuikin turvautumaan vasta oppimiinsa asioihin.
Vapauduttuaan vankilasta Akeda yritti palkkautua Sunan armeijaan, mutta koska tämä ei ollut käynyt virallista ninja-akatemiaa, tätä ei kelpuutettu. Poika pyysi tilaisuutta näyttää kykynsä, mutta koska tämä ei osannut perustaitoihin luettavia henge ja bunshin jutsuja, tätä ei kuunneltu. Akeda oli tarpeeksi järkevöitynyt, että antoi asian olla - jos poika olisi herättänyt vähääkään huomiota vankilasta päästyään, tämä olisi joutunut sinne välittömästi takaisin. Tällä kertaa aika olisi vain ollut huomattavasti pidempi.
Koska Akeda tiesi vain miten taistella, sekä miten selvitä aavikolla, hän päätti yhdistää harjoittelun ja rahan hankkimisen ja ryhtyi palkkion metsästäjäksi. Aloittaen keikoista joihin muut eivät ryhtyneet, Akeda opetteli jäljityksen taidon maastossa kuin maastossa - kaupungista aavikolle ja keitaalta luoliin. Ensimmäiset tehtävä sarjat olivatkin hyvin opetuksellisia, mutta niistä ansaitsi varsin vähän ja Akedaa kyllästytti taistella itseään heikompien kanssa. Hän olikin saanut varoituksen kannustettuaan yhtä kiinniotettavaa hyökkäämään, kun tämä oli jo halunnut luovuttaa.
"Mitä sinä luulet tuolla saavuttavasi? Ylös siitä!", Akeda ärähti kunoichille, jota syytettiin ns. mustaksileskeksi. "Jos et saa edes minua vakuttuneeksi, mitä luulet nuorelle kunoichille käyvän vankilassa?"
Pojan peloittelut ja sitäkin pelottaampi voima olivat saaneet kunoichin melkein traumatisoitua, jonka vuoksi Akedaa käskettiinkin etsimään muita töitä - kehotettiimpa hakemaan töitä Oton puoleltakin. Sutkauksista poika ei ollut moksisikaan, mutta tämä antoi hänelle idean: mitä suurempi saalis, sen voimakkaampi vastustaja, ja mitä voimakkaampi vastustaja: sitä vähemmän voimankäytöstä valitettiin. Poika kokosi kaikki varansa ja jäljitti itselleen neljä suurta kohdetta aavikolla. Tietäen, ettei selviäisi niistä muuten vain, Akeda kuitenkin varautui tälläkertaa tuntuvasti. Akeda oli kuullut enemmän kuin tarpeeksi huokauksia Pilaf nimisen sepän aseiden perään, ollessaan vankilassa. Asia ei ollut suurikaan ihme, sillä ilman chakraa aseet tulivat arvoon arvaamattomaan. Nopeasti poika oli kuitenkin oppinut, että Pilaf oli paljon enemmän kuin seppä - tämä oli todellisten sotakoneiden rakentaja ja kuoleman sanottiin olevan Pilafin vakio asiakas. Akeda, joka oli saanut suunnitelman aseesta joka olisi muuten tehoton, mutta moninkertaistuisi jos siihen lisättäisi voimaa, marssikin kyseisen sepän puheille. Sepän ilme ei ollut kehuttava, kun sisään astui rääsypukuinen, selvästi taistelujen muokkaaman lihaksikas ja silti laiha poika, jonka hiuksetkin olivat miten sattui. Pilafin ilme kuitenkin muuttuui, kun Akeda iski pöytään kolme kultasormusta, mutta ei maksuksi, vaan vain saadakseen näyttää suunnittelemaansa miekkaa. Pilaf, jonka ahneudella ei ollut rajaa, halusi kuunnella pojan suunnitelman, koska halusi tietää mitä muuta tällä oli sepälle tarjota. Akeda kiitti ja avasi kärsineen käärön, johon oli piirtänyt varsin kömpelönnäköisen miekan. Pilaf kuitenkin pisti merkille tarkat merkinnät, jotka oli kirjoitettu kuvan viereen, sekä sen, että miekka oli oikeassa mittakoossa paperilla. Tämä miellytti seppää, kuten myös miekan toimintamekanismi: lelun näköinen miekka, joka oli kuitenkin uskomattoman vaarallinen ja taidokkaan työn takana.
"Jos mestari seppä kiireiltään ehtisi valmistaa kyseisenlaisen miekan kuukauden kuluessa", Akeda lausui, kaivaen reppuaan. "Niin olisin tarpeeksi kiitollinen palkitsemaan hänet tällä."
Poika nosti pöydälle pienentelevision kokoisen möhkäleen, joka näytti hiileltä. Pilaf kuitenkin tunnisti sen heti, vaikka ei sitä tunnustanutkaan.
"Minulla on jo hiiltä koko paja täynnä", seppä tokaisi kuivasti. "Toivottavasti tuo ei ollut kaikki, mitä reppusi sisältää?"
Akeda hymyili.
"Lupauksien lisäksi kyllä. Jos mestari ei olisi niin kiireinen, hän olisi huomannut, että kyseinen möhkäle ei ole hiiltä, vaan puhdasta rautamalmia Iwan vuoristojen sisuksista. Harvinaista kuin järkipolitiikassa ja voisipa olla jopa laitonta maahantuotavaa. Mistäpä minä kuitenkaan hiilen tunnistaisin toisesta, varsinkaan kun karavaani, jolta kuorma putosi, hävisi kuin tuhkatuuleen ylittäesään autiomaata?"
Poika katsoi Pilafia suoraan silmiin ja kaksikon välillä kyti outo ymmärrys - Akeda halusi kunnon aseen jolle voisi ansaita kunniaa ja Pilaf halusi kunnon aseen käyttäjän joka toisi aseeleen kunniaa. Kun asiaan lisättiin Akedan lahjojen arvo, sekä tämän aseen yksityiskohtainen ideointi, Pilaf huomaamattaan hymyili oikeasti.
"Katsotaan katsotaan - tules kuukauden päästä käymään ja ehkä olen saanut jotain aikaa. Tiedätkös; jos kerkiän."
Akeda kumarsi ja poistui kaupasta. Koko seuraavan kuukauden poika harjoitteli jutsujansa, kärsien useaan otteeseen nälästä. Rääkin lopuksi tämä kuitenkin sai aseensa, juuri sellaisena kuin halusi ja Pilaf ei epäillyt Akedan luvatessa käyttää asettaan niin kuin asetta kuuluu käyttää.
Aavikolla Akeda hoiti tehtävänsä aina samalla kaavalla: noin viikon kestäneen etsinnän jälkeen tämä sai tietää missä vihollinen suunnilleen oli ja tiedon saaneena poika meni paikan päälle yllätyksenä - yllätys sai rikollise taistelemaan paremmin, mutta Akeda ei koskaan käyttänyt yllätystä lopettaakseen ottelun alkuunsa tai edes nopeammin. Ensimmäisenä vastassa oli nukenkäyttäjä Yukito, joka Akeda voitti helposti - tämä ärsytti nukketteeriä pilkkomalla tämän luomuksia säpäleiksi uudella aseellansa ja kaikki aseet sekä myrkyt olivat tehottomia pojan tuulijutsuja vastaan.
Seuraava osoittautui vähän haasteellisemmaksi. Senteki niminen kunoichi oli erikoistunut kokonaan maa-ninjutsuille ja siihen tottumaton Akeda sai useaan otteeseen kovai iskuja. Tämä kuitenkin onnistui voittamaan iskemällä tuuli-jutsun maasta tulevaa maa-jutsua päin, syöksyen sitten jalanpohjiin keskitetyn ilmachakran avulla kunoichin ohi, iskien tältä käden katki Hienillä vahvistetulla Manteroulla mennessään. Pojan suureksi huvitukseksi hänen aavikolla opitut taidot sulkea avohaavat pelasti kunoichin hengen.
Kolmas vastustaja, ihmisiä huojannut munkki, osoittautui hyvinkin helpoksi kohteeksi. Kun tämän illuusiosta koostuvat "pyhät, palavat köynnökset" vangitsivat Akedan, poika valutti hieniin tarvittavaa chakraa aseeseensa ja sinkosi sen kädestään tuulijutsulla, tappaen yllätetyn illuusio-spesialistin yhdestä.
Neljäs kohde osoittautui vielä suuremmaksi pettymykseksi: samurainakin tunnettu kendomestari Huo Puloing oli joutunut epäsuosioon kannustaessaan sodassa väärää puolta ja pakeni aavikolle. Kun Akeda haastoi tämän otteluun, Huo ehdotti ottelua miekoin. Akeda suostui ja hyökkäsi ensimmäisenä, valuttaen niin paljon chakraa miekassaan kiertävään hieniin kuin pystyi. Huo virnisti itsevarmasti ja teki korkea tasoisen battojutsun, kuollen tietämättä hävinneensä siksi, että tämän miekka oli hajonnut osuessaan Akedan hienillä vahvistettuun Manterouhun ja pojan vieläkin jatkunut isku oli halkaissut samurain kahtia.
Akedan maine kasvoi tämän voittojen myötä, mutta poika ei ollut tyytyväinen. Mitä enemmän hän asiaa ajatteli, sen selvemmäksi asia tuli: ihmiset kutsuivat hyviä mitä korskahtavammilla arvonimillä, mutta todellisesti vahvoja ei ymmärrettyjä ja pelättiin hirviöinä. Vasta kun Akedasta puhuttaisiin hirviönä, hän voisi olla edes vahva. Koska aavikolla ei ollut yhtään kiinnostavaa tapausta, Akeda suuntasi seuraavaksi Iwaan ja tämän jylhään vuoristo maisemaan. Rajalta poika pääsi läpi ensin käyttämällä voimaa ja kadoten sitten kuin tuhka tuuleen - yksi harhautus taktiikoista joita aavikon klaanit käyttävät. Päästyään vuoristoon, Akeda sai huomata sen oelvan kuten aavikko, mutta erilaisella maisemalla ja myös erilaisilla vaaroilla - siellä oli jopa klaaneja, joita kutsuttiin yleensä heimoiksi. Tutkittuaan asiaa jonkin aikaa, Akeda palkkautui Fazei nimeä kantavan heimon suojelijaksi. Fazei oli yksi kolmesta voimakkaasta heimosta Iwan pohjois-osissa ja se koostui melkein sadasta hengestä, jotka majailivat linnan ja temppelin risteytykseltä muistuttavassa tukikohdassa keskellä metsää valtavasa laaksossa. Toinen vahva pohjois-heimo oli Geserit, jotka tunnettiin näiden kannattajien lukumäärästä. Kolmas heimo kantoi nimeä Baregi ja vaikka sillä oli hyvin vähän shinobeja, se pärjäsi kolmen heimon välisissä valta taisteluissa mekaniikkansa ansiosta. Heimot olivat koostuneet alunperin sadoista pienistä heimoista, kunnes nämä olivat yhdistetty isompien alle ja viimein muotoutunut kolmen vallan mahti. Kuitenkin, juuri ennen kuin Akeda oli tullut paikalle, Geserit ja Barekit olivat solmineet liiton tarkoituksena tuhota Fazei ja jakaa näiden maat. Gesereteillä oli miesvoimaa ja Bareketeilla tulivoimaa, joten Akeda oletti löytävänsä arvoisensa vastuksen liittyvällä Fazein riveihin. Taistella Akeda saikin: tämän tuuli-hyökkäykset osoittautuivat paitsi tappavan tehokkaiksi, myös hyvin päteviksi Barekien aseita vastaan ja pojan miekka takasi tälle turvan sekä vastustajilta, että monilta muilta hyökkäyksiltä. Akeda ei kuitenkaan ollut tyytyväinen. Hän oli odottanut kovia taisteluita, mutta joutui pian huomaamaan asian todellisen valon: heimojen tapoihin kuului iskeä ja perääntyä yhtänopeasti, reakoiden tilanteesen salaman nopeasti. Tämä vähensi uhrien määrää, sekä vaikeutti taistelemista muutenkin - kymmenen voitetun taistelun voitot pystyttiin hävitä yhdessä taistelussa ja taas yhden hävityn taistelun tappiot pystyivät pysyä tasoittumattomina kahden kymmenenkin voiton jälkeen.
Yli neljä vuotta Akeda kulutti heimo-sotien parissa. Lopulta tämä sai tietää Baregien ja Geserien, jotka nyt kutsuivat itseään yhteisnimellä Beserit, saaneen apua läheisestä temppelistä. Jatkuviin taisteluihin kyllästyneenä Akeda suuntasi kyseiselle temppelille.
Kolmen päivän aikana Akeda osallistui kaksintaisteluun seitsemän munkin kanssa, voittaen näistä kaikki. Kolme Jika Koumeiseidain - Iwalaisen radakaalin oikeusjärjestön - jäsentä saaouivat temppeliin tuona kolmantena päivänä ja yrittivät ottaa Akedan kiinni lisä kuulusteluja varten. Akeda kuitenkin pisti hanttiin ja vaikka tällä oli vastassaan kolme vihollista, joista kaksi olivat TB-jouninneita ja yksi jounin, vasta kun tempelin muut munkit osallstuivat taisteluun Akeda perääntyi. Jika Koumeiseidain väliintulo ei jäänyt vain temppeliin ja Akeda vaihtoi maisemaa juuri ennen kuin Iwalaiset joukot saapuivat paikalle ja hajoittivat kaikki keskenään nahistelevat heimot. Fazein johtaja oli pyytänyt, jopa rukoillut ja jopa tarjonnut tytärtään Akedalle, että tämä jäisi auttamaan Fazein jälleen rakentamisessa. Akeda kuitenkin kieltäytyi. Pettymyksissään entinen johtaja alkoi kirota Akedaa ja tämä löydettiin päättömänä valtaistuimensa vierestä. Jika Koumeiseidain raportissa luki myöhemmin, että heimo-sodissa saivat surmansa myös läheisen temppelin miekkailun opettaja, painepiste mestari, tulen mestari, tuulen mestari, sekä kolme oppilasta.
Paria viikkoa vaille 19 vuotias Akeda laskeutui Iwan vuoristosta ja suuntasi Ameen. Matka Iwasta Ameen ei ollut helppo ja Akeda joutui moneen otteeseen turvautumaan voimaan päästäkseen rajoilta läpi. Kuitenkin, kun Iwa oli jäänyt taakse, mieheksi kasvanut Akeda aloitti listautumalla virallisesti palkkasotilaaksi. Missään suuressa ninjakylässä tämä ei olisi olut mahdollista, mutta Amen kaltaisessa kaupunkivaltiossa säännöt eivät olleet yhtätiukat. Seuraavaksi Akeda etsikin käsiinsä pari rikasta - ja siksi myös maineikasta - ylhäisön edustajaa ja tarjosi näille palveluksiaan. Osaten herättään mielenkiinnon, Akeda tarjoutui tekemään vähällä rahalla kaikkein vaativammat tehtävät, sillä ehdolla, että hänen palveluksensa jäisivät siihen - ellei niille tulisi uutta käyttöä milloin pitäisi tehdä uusi sopimus. Rikkaille porhoille tämä tietenkin sopi; Akeda joko epäonnistuisi, tai sitten onnistuisi ja katoaisi - häviön mahdollisuus olisi olematon. Akeda suoriutui tehtävästä varsin nopeasti ja alle kuukaudessa miehen työ sarka kasvoi kahdesta tehtävästä yli kahteenkymmeneen. Koska Akeda teki vain mieluisiaan tehtäviä, jotka kaikki olivat suuri tasoisia, tämän maine Hitsuryoushina - päkallonmetsästäjänä - kasvoi. Miehen suureksi hyviksi tämän tehtävät Amessa loppuivat kuitenkin äkisti, kun tämän menneisyydestä alkoi kuulumaan kaikuja: alunperin hyvinkin tyytyväiset porhot olivat alkaneet pelätä Akedan voimia ja kuullessaan tämän kuuluneen moneenkin otteeseen eri klaaneihin, nämä halusivat päästä tästä eroon. Vaaranmerkit tunnistamaan oppinut Akeda suorittikin viimeisen tehtävänsä Amen porhojen nimisssä, siirtyen sitten etsimään haasteita muualta. Ennen tuntematon Sunalainen aloitti työnsä kylättömänä palkkasotilaana, joka oli aina joko tuntematon tai pelätty - riippuen tiesikö puhuttaja kuka Akeda Hitsuryoshi oli.