Herääminen

Kuumien lähteiden maa on pieni maa Konohan ja Kumogakuren välissä. Maa tunnetaan siellä sijaitsevien kuumien lähteiden parantavista vaikutuksista.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Herääminen

Viesti: # 2480Viesti sumufani »

Kira heräsi kylpylän raunioista ja ei ensi alkuun meinannut ymmärtää, missä hän oikeastaan oli. Pää tuntui, jotenkin kevyeltä tai hän oli vain jokseekin sekava edellisestä kamppailusta. Kira ei ollut asiasta aivan varma ja katsellessaan ympärilleen hän vain tyytyi tuhahtamaan.
''Paskiaiset. Hyvä kylpylä pirstaleina.''
Hebiläinen mutisi samalla, kun hivuttautui seisomaan. Tästä ei hyvä heiluisi sikäli, mikäli hän yhtään arveli kenraaliaan oikein. Tästä tulisi erittäin nätisti korville ellei hän nopeasti keksisi tapaa hyvittää epäonistuminen. Alkajaisiksi hän ainakin lähtisi tästä maasta ja suuntaisi koti kyläänsä.
Kiralla oli todella heikosti muistikuvia tältä reissulta ja vaikka hän kuinka yritti hän ei muistanut, kuinka oli polttanut jalkapohjansa tai kuinka selässä tuntui pieniä kuoppia, kuin jokin olisi syövyttänyt lihasta pois. Valkotukan mielestä tämä oli hyvin häiritsevää ja kuitenkin hän oli samalla hyvin tyytyväinen, ettei välttämättä muistaisi kaikkea.

Kira saapui kuumien lähteiden reunan tienoille myöhään samana iltana ja hän ei suinkaan ollut pitänyt yhtään kiirettä. Kira oli löytänyt sopivan ruumiin ja korvannut riekaleiset vaatteensa. Valkotukka pääti pitää taukoa tämän illan ja jatkaa matkaansa aamulla, joten nyt olisi vain löydettävä sopiva yöpymis paikka. Kira alkoi tutkia maastoa ja löysi varsin mukavan kolon. Kolo oli kyllä hieman vähättelyä, koska Kira kykeni seisomaan täysin pystyssä tässä luolassa ja luonnollista valoa tuli vain pienestä sisään käynnistä. Kira piti tästä loukosta ja kosketti kevyesti sormiensa päillä luolan seinää.
Se oli viileä, mikä sai Kiran hymähtämään. Muistot, jolloin hän vaelteli Iwan vuoristossa ja tutki luola verkostoja. Hebiläinen istahti maahan ja nojasi luolan seinää vasten ja loi kaksi savilintua, jotka lensivät sisään käynnin lheisyyteen. Toinen sisäpuolelle ja toinen ulkopuolelle, jonka aikana Kira suuntasi syvemmälle luolaan.
''Mitenköhän syvälle tämä jatkuu?''
Kira mutisi itsekseen ja heitti pienen kiven syvälle luolaan. Kaiusta hän totesi, että kovin syvälle hänen ei kannattaisi suunnata vaikka mieli tekisi. Hän jäi syvemmälle, josta hän näkisi kuka astuisi luolaan ja olisi itse suojassa varjoissa. Ilma oli viileämpää ja Kira piti siitä paljon.
Mielessään hän kuitenkin muotoili jo uusia räjähteitä. Hänellä oli jo joitain ideoita, mutta jotenkin tuntui että hänen kannattaisi hioa tekniikoitaan ja nostaa chakransa määrää.
Näihin ajatuksiin Kira nukahti ja nukkui kevyttä unta. Hän ei kyennyt rentoutumaan tarpeeksi ja välill vannoi kuulleensa, jotain joten hebiläinen ei nukkunut kovin pitkän ja odotti luolansa syvyyksissä aamun kajoa.

Lintujen livertäessä ensimmäiset säkeensä Kira astui ulos luolastaan ja kotkat lensivät hänen luokseen laskeutuen hänen olkapäilleen. Kira hymyili olennoille ja silitti niitä vaikka tiesi etteivät ne reagoisi saati tuntisi mitään. Silti Kiralle tämä tuntui oikealle ja jatkoi matkaansa uudella vauhdilla, kun oli antanut kehonsa levätä. Kotkat liisivät taivaalla hebiläisen perässä ja Kira hidasti kuullessaan puhetta. Katkonaista, väsynyt, sekava ja kuoleman korvilla. Se kiinnitti miehen huomion ja lähti etenemään kohden äänen lähdettä. Hän näki aukion hyvän matkan päässä ja siellä noin kymmenkunta ihmistä. Kira kuunteli tarkoin, mutta keskustelussa ja huutelussa ei ollut tietoa, joka olisi kiinnostanut häntä. Hebiläinen loi kaksi kotkaa lisää ja ne lensivät taivaalle, josta ne syöksyivät alaspäin räjäyttäen aukion täyteen ruumin osia. Kira katseli hävitystä tovin ja suuntasi takaisin tielle päin. Sekin rauha jäi lyhyeksi Kiran nähdessä lisää ihmisiä ja hebiläinen hidasti taas melkoisesti. Yllättäen hän tajusi, että Hebin otsatunnus oli ollut savilaukussa liian pitkään ja kaivoi sen saven alta esiin sitoen sen otsalleen. Se sai kodin tuntumaan, kuin koti olisi lähmpänä mitä se oli ja Kira hymyili lempeästi. Hän kuului hebiin ja siellä oli koti. Okoi myös, mutta hänen pitäisi kaikesta päätellen pyytää nainen ulos... Kira irvisti tajutessaan, että hän piti Okoista ja ei osannut tukahduttaa tunnetta. Aiemmin hän oli tuntenut näin vain Azusan seurassa, mutta se oli hälvennyt ajan mittaan. Nyt Kira vain halusi suojella Hebiä ja kantoi häpeää harteillaan muistaessaa, miten hän ei ollut voinut auttaa sen yhden vesi tekniikoita suosivan ninjan hyökätessä. Tulva oli pyyhkäissyt kylän yli ja Kira vuodatti yhden kyyneleen. Sen hän salli itselleen ja pyyhkäistyään sen pois hän alkoi tarkkailla tiellä pyöriviä ihmisiä. Mielessään mies kuitenkin nautti kotoisata tunteesta ja kun oli varma henkilöiden olevan siviilejä hän uskalsi palata tielle. Hän ei pitänyt kiirettä ja omaksui kasvoilleen ystävälliseen ilmeen. Ainut asia, missä Kira oli luonnostaan hyvä oli valehtelu ja huijaus. Taidot joista hän ei ollut järin ylpeä, mutta oli huomannut ne käteviksi ja käytti niitä varsin usein edukseen.
Kävellessään takissa tuntui, kuitenkin lievä paino oikealla puolella. Tuskin edes huomattava paino, mutta hebiläinen silti tunnusteli taskua. Savuke aski ja sytytin.
Kira otti yhden kokeilu mielessä ja syttyti sen maistaakseen, miltä savuke maistui.
Kira tippui saman tien polvilleen pään täyttyessä muistoista Iwasta ja jostakusta Yahikosta johon hän oli tutustunut. Samoin pinkki päisesetä hyuugasta. Kira piteli ohimoitaan ja yritti saada muistojen tulvan tyrehtymään. Mikään e tuntunut auttavan ja lopulta se lakkasi kyyneleen sammuttaen maahan tippuneen savukkeen.
''On päästävä hebiin ja vauhdilla.''
Kira mutisi ja koki itsensä olevan epävakaa. Kuin Kira, joka oli nyt vallassa oli kuin se hyvä puolisko. Vaikka Kira itsessään ei ollut, mikää hyvä ihminen. Mies sytytti uuden savukkeen, mutta nyt mikään ei laukaissut muistoja. Aivan kuin ne olisi arkistoitu ja suljettu pois käytöstä. Hebiläinen raapi päätään imaisten savua keuhkoihinsa. Pään särky teki tuloaan ja Kira päätti kiirehtiä kohden satamaa, josta hän joko maksaisi kyydin hebiin tai pakottaisi. Tavalla ei väliä, kuhan hän saavuttaisi kylänsä.

Jokin silti raksutti miehen päässä. Verirajoitteensa alku lähde. Hän ei ollut kokeillut, sitä pitkään aikaan vaan oli mieltynyt suoraan saven muotoiluun ja kibaku nendon hallitsemiseen.
Hän hidasti ja katseli sopivaa puuta, josta aloittaa. Kira asteli sopivan eteen ja alkoi muistella, miten tämä alkoikaan. Kerää chakraa nyrkin pinnalle, iske ja vapauta chakra räjähdyksenä.
Kira suoritti vaiheet yksi kerrallaan rauhalliseti ja kosketti nyrkillään kevyesti puun kuorta. Säälittävä poksahdus ja hebiläinen murahti. Enemmän chakraa siis seuraavaan. Tällä kertaa Kira sai muutaman lehden putoamaan, mutta kaarnassa ei näkynyt sen kummempia jälkiä. Ottiko hän liian varovasti?
Kira iski tällä kertaa napakammin ja tällä kertaa sitä kehtasi kutsua räjähdykseksi. Miehen kasvoille kohosi julma hymy ja ilmoille karkasi naurua. Hän muisti! Siinä oli vasta jotain, mutta hän oli vasta polun alussa. Tie tulisi olemaan pitkä ennen taidon täydellistä hyödyntämistä aivan kuen savi olentojenkin kanssa. Haastetta.
Kira hymyili ajatukselle ja piti tästä haasteellisesta taidosta. Ei kunnioitusta ja räjähdys imaisee hänetkin. Upea taito ja Kira alkoi kirrellä satamassa huudellen, että tarvitsi kyydin hebiin. Mielellään perkeleen nopea paatti.
//1003//

Palaa sivulle “Kuumien lähteiden maa”