Party all night long

[Cross]

Viikko oli vierähtänyt jo siitä kun Akki oli saapunut Kuumien lähteiden maahan, yrittäen livahtaa Kyo- kain hallitsemasta satamasta turhaa huomiota herättämättä ja törmännyt vanhan vastustajansa järjästämään vastaanotto komiteaan, jonka kanssa tapaaminen oli päättynyt hyvinkin verisesti näiden kannalta. Yölliset tapahtumat olivat luoneet oman varjonsa ja hidasteensa yakuza perheiden tapaamiselle, johon sisältyi paljon enemmän erinäisiä seremonioita ja muuta jonniinjoutavaa jaarittelua, jolla pyrittiin vain korostamaan kunkin osanottajan tärkeyttä. Vähintään yhtä tärkeää tuntui olevan neuvotella jokaisesta pikku asiastakin ja juhlia jokaista yhteisymmärrykseen päätyvää pikkuasiaa, aivan kuin kellään heistä ei olisi ollut parempaa tekemistä. Päivästä toiseen miekkamies huomasi istuvansa turhautuneena kuuntelemassa eri perheiden edustajien keskusteluita, tarjoten ainoastaan satunnaisesti mielipidettään tai tietämystään näiden käyttöön.
Lopulta asiat oli kuitenkin alettu saamaan neuvotelluiksi ja kuumien lähteiden maan perheet päättivät De la Rosien johdolla liittyä osaksi Shichi Fukujinia, mikä vahvisti huomattavasti koko liittoumaa. Samalla se käytännössä takasi rauhan ja yhteistyön myös Mitsuyuikien, sekä Tozokuiden kanssa. Sen ansiosta heidän ei tarvitsisi huolehtia selustastaan, vaan voisivat rauhassa keskittyä etelässä voimaansa kasvattavaan ryhmään, josta kukaan ei edelleenkään tuntuvan tietävän juurikaan mitään. Ainut varma asia oli että nämä olivat ottaneet Teen maan haltuunsa nopeasti ja tehokkaasti, aiheuttamatta kuitenkaan juuri ollenkaan vahinkoa katutason markkinoihin.
Tosin sitä ennen olisi vielä yksi sopimuksen osa hoidettavana, joka oli langennut kuin vahingossa Akkin hoidettavaksi. Edustajat olivat yksissä tuumin suostuneet siihen että hän johtaisi yhteistyöstä kieltäytyneen Kyo-kain tuhoamisen, niin että näiden hallussa ollut alue jaettaisiin muiden maan perheiden kesken. Kiireisen aikataulun takia Tsuchigumo ei kerkeäisi kutsua omia tovereitaan avukseen, vaan joutuisi tyytymään pääosin De la Rosien käyttöönsä antamiin miehiin. Tehtävästä ei tulisi varmasti helppo, varsinkaan kun raskaat tappiot eivät tulisi varmasti kysymykseen. Vielä hänellä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta päästä syventymään tähän ongelmaan, koska syntynyttä sopimusta piti tietenkin juhlistaa ensin.

Musiikki soi, laulu ja nauru raikasivat De la Rosien vuoristossa sijaitsevan kartannon sisällä, eripuolilta kokoon tulleiden yakuza perheiden edustajien ja näiden mukanaan tuomien avustajien juhliessa liittouman uusia jäseniä. Minne ikinä tässä väkijoukossa olonsa ulkopuoliseksi tunteva Akki katseensa käänsikin, näki hän ympärillään koreasti pukeutuneita ja vahvasti jo juopuneita henkilöitä, jotka tuntuivat ottavan ilon irti tilaisuudesta. Nuorimies ei kuitenkaan kyennyt jakamaan näiden riemua, vaikka olikin mielissään syntyneestä sopimuksesta. Hänen mielensä paini jatkuvasti edessä olevien ongelmien kanssa, joita alkoholi ja tajuntaa laajentavat aineet eivät sopineet ajamaan pois. Kamomen ongelmien jälkeen miekkamies ei aikonut sallia samanlaisen sotkun syntymistä, varsinkaan nyt kun hänen suorituksensa johtajana oli uusien liittolaisten valvovan silmän alla.
Pyrkien olemaan isännilleen mieliksi Tsuchigumo piti pientä kohteliasta hymyä kasvoillaan ja kierteli ympäriinsä, vaihtaen toisinaan muutaman sanan jonkun vastaantulijan kanssa. Lopulta hän kuitenkin sai tarpeekseen tyhjänpäiväisten sanojen vaihtamisesta ja juhlasta nauttivan näköisenä olemisesta, päättäen vetäytyä hieman rauhallisemmalta vaikuttavaan talon puutarhaan hetkeksi.
Raskaasti huokaisten Akki istahti De la Rossa perheen johtajan yksityis puutarhaa kiertävän kuistin laidalle ja kaivoi piippunsa esille, ajatellen saavansa miettiä asioita ainakin hetkenaikaa täällä rauhassa. Ajatuksiinsa painunut kalpea mies täytteli verkkaisesti piippunsa pesää, tuntien todellakin rentoutuvansa ja rauhoittuvansa saadessaan olla edes hetken aikaa omassa rauhassaan. Harmikseen hän oli saanut huomata heti saavuttuaan kartannolle että De la Rosat osasivat todella pitää huolta vieraidensa kaikista tarpeita vaivaa säästämättä, eikä se ollut todellakaan jäänyt vain juoman ja ruuan tarjoamiseen.
Useimmat hänen ikäisensä nuoret miehet eivät olisi varmasti valittaneet niistä seuralaisista joita isäntäperhe oli järjästetty yölliseksi seuraksi, mutta miekkamies pystyi sanomaan rehdisti sanomaan että olisi mielummin nukkunut yksin, tai ottanut erään tietyn henkilön vielä mielummin seurakseen. Ensimmäisen pitkän henkosen piipustaan vetäisevä Akki huomasi ajatustensa lähtevän harhailemaan Kyo- kain tuohoamisesta aivan muualle ja pieni virne nousi vääjäämättä suupieleen, hänen kääntäeesä katseensa tähtien täyttäämää taivasta kohti. Luvatessaan Kagerolle palata Äänenmaahan hän ei ollut uskonut siinä kestävän näinkään kauvaa, mutta aina uudet eteentulevat mutkat tuntuivat kuitenkin vetävän aina toiseen suuntaan. Ainoa asia mitä kalpea nuorukainen pystyi tekemään asialle oli oikeastaan toivoa että nainen ymmärtäisi tempperamentistään huolimatta ongelman edes jollain tapaa, sillä ainakin hän odotti heidän seuraavaa tapaamistaan innolla.

[Southpaw]

Tulessaan Julion kanssa de la Rosa perheen omistamaan, vuoristossa sijaitsevaan kartanoon ja ilmoitettuaan halukkuudestaan liittyä perheeseen, Suiren ei ollut lainkaan aavistanut, että astuisi sellaisen kiireen keskelle. Koko edeltävän viikon hänellä olikin ollut kädet täynnä töitä kartanon sisällä, sillä perheen johtaja, Julion isä halusi talon olevan mahdollisimman edustavassa kunnossa neuvottelujen alkaessa. Mitä tuli kuitenkin itse neuvotteluihin, niihin Suiren itse ei ollut päässyt osalliseksi, ei ainakaan vielä tässä vaiheessa. Niinpä nainen oli joutunut tyytymään vain niihin satunnaisiin tiedonmurusiin joita Julio oli hänelle kertonut, aina silloin kun sai tilaisuuden viettää hetken aikaa hänen kanssaan. Vasta viimeisimmästä päätöksestä Julio oli kertonut yksityiskohtaisemmin, sillä sen jälkeen kun oli päätetty että Shichi Fukujinia edustava mies saisi huolehtia Kyo-kain rippeiden tuhoamisesta oli de la rosa perhe tarjonnut joukkojaan tämän käyttöön. Hän itse pääsisi osaksi näitä joukkoja todistaakseen taitojansa ja uskollisuutensa perhettä kohtaan.

Kuten monena iltana aiemminkin tätäkin päätöstä seurasi juhlat, joiden ajaksi Suiren joutui muiden naispuolisten osallistujien tapaan pukeutumaan kimonoon, huolimatta siitä että hänet saattoi asuvalinnan vuoksi helposti sekoittaa viihdyttäjiksi kutsuttuihin tyttöihin. Vaikka Suiren pyrkikin erottumaan tytöistä pukeutumalla kimonoonsa säädyllisemmin, päätyi nainen silti väärinkäsityksiä välttääkseen kiertämään suurimman osan illasta Julion mukana seurueesta toiseen, vaihtamaan sanan milloin kenenkin kanssa. Rehellisesti sanoen, näiden parin viime päivän aikana, hän oli tavannut niin paljon uusia ihmisiä kerralla, ettei Suiren ollut enää edes varma kaikkien tapaamiensa ihmisten nimistä. Lopulta Julion päättäessä jäädä vaihtamaan Tozoku perheen edustajien kanssa kuulumisia hieman pidemmäksi aikaa, Suiren päätti kuitenkin erota hetkeksi miehen seurasta ja livahti ihmisten täyttämästä huoneesta puutarhaa reunustavalle kuistille, missä olikin mukavan viileää huoneessa vallinneen kuumuuden jälkeen. Vasta katseltuaan hetken edessään leittäytyvää, rauhallisen näköistä puutarhaa, Suiren huomasi ettei ollutkaan kuistilla yksin, kuten oli ensin luullut, vähän matkan päässä ovesta nimittäin istui piippua poltteleva nuori mies, jonka Suiren arveli nähneensä vilaukselta jo aiemminkin. Koetettuaan hetken verran kuitenkin muistella kuistilla istuvan miehen nimeä, nainen joutui myöntämään itselleen, että ihmisiä oli kerrassaan liikaa muistettavaksi. Ainoa asia, jonka hän kykeni varmasti muistamaan oli, että tämä taisi olla se Shichi Fukujin liittouman edustaja.
"En taidakaan olla ainoa joka kaipaa pientä taukoa juhlista", Suiren päätyi avaamaan keskustelun, ajatellen että hiljaisuus olisi ollut vain kiusallista. Puhuessaan nainen uskaltautui kävelemään lähemmäs ja istumaan itsekin kuistin reunalle.

[Cross]

Ajatuksiinsa vaipinut Akki ei aluksi kiinnittänyt juurikaan huomiota aistimaansa keskivertoihmistä jonkinverran voimakkaampaan chakraan, joka liittyi hänen seuraansa puutarhaa ympäröivälle kuistille. Se ei tuntunut hänestä uhkaavalta ja kuului luultavasti jollekkin De la Rosien kartannon monista vartioista, joka oli luultavasti tullut tarkastamaan nenäänsä kantautuneen savun hajun lähteen.
Tulijan sijasta nuorimies keskittyi miettimään hyvää tapaa ottaa yhteyttä Kageroon, voidakseen pahoitella matkansa venyvää pituutta ja lähettää tälle viimeistelemänsä ensimmäisen kirjan luettavaksi. Shichi Fukuji oli lähettänyt joitain jäseniään jo Äänen maahan ja Otogakureen, järjästelemään omia bisneksiään siellä. Sotaa käyvä maa tulisi varmasti olemaan oikea mustanpörssin aarreaitta, missä yksinkertaistenkin asioiden hinnat olivat pilvissä. Tsuchigumon näkökannalta yakuzan leviämisestä oli enemmän hyötyä tiedon keruun muodossa ja kätevänä tapana toimittaa viestejä eteenpäin järjästön omia reittejä pitkin, jotka olivat yleensä huomattavasti nopeampia ja laajempia kuin usempien maiden omat postilaitokset.

Vasta piippuaan polttavan miehen huomanneen Suirenin avatessa suunsa ja tervehtiessä tätä, kiinnitti tämä huomiota naiseen. Hieman säpsähtäen ajatuksistaan heräävä Akki huomasi katselevansa tatuoidun ja karaistuneen soturin sijasta nuorta kaunista naista, jota olisi voinut helpostikkin ensisilmäyksellä luulla joksikin isäntäperheen kalliimmista viihdyttäjistä. Piipustaan kohoavan valkean savun läpi kalliiseen kimonoon pukeutunutta geisha maista nuorta naista katseleva miekkamies oli kuitenkin melko varma että tämä oli enemmänkin kuin mitä päälle päin näki, minkä jokainen hänenlaillaan yhtä harjaantuneen silmän omaava henkilö olisi voinut päätellä. Tämän chakran lisäksi naisen olemus oli itsevarman oloinen, siitäkin huolimatta ettei tämä näyttänyt olevan aivan omimmassa ympäristössään edustust tilaisuudessa kauniisti puettuna.
Tsuchigumo muisteli kuitenkin nähneensä tämän vaaleaverikön De la Rosien pojan seurassa juhlissa, kuten myös toisinaan sitäkin ennen ja arveli ettei tämä ollut kuitenkaan mikään keskiverto rivisotilas. Henkilökohtainen avustaja, henkivartia, rakastaja... Ehkäpä kaikkea nuita tai jotain muuta. Silmänräpäyksessä omat päätelmänsä tehnyt kalpeanaama ajatteli ja rapsutti hieman nolostuneena poskensa poikki korvasta ylähuuleen yltävää arpeaan, aivan kuin olisi ollut pahanteosta kiinni jäänyt pahainen koulupoika.
''Myönnetään... Kiinni jäin... En ole juurikaan tämänkaltaisten juhlien ystävä... Varsinkaan näin usein.'' Pahoittelevaan sävyyn puhuva Akki sanoi, esittäen pienen pahoittelun juhlista poistumisesta kaiken varalta, sillä ei ollut aivan varma miten pihalle tulleeseen naiseen olisi pitänyt suhtautua. Tuntui kuitenkin varmemmalta suhtautua tähän kuten kehen hyvään De la Rose perheen ylemmän tason jäseneen ja näiden läheisiin, jotka varmasti kertoisivat eteenpäin tyytymättömästä vieraasta.
''Ja kaipasin muutenkin hieman omaa rauhaa ajattelemiseen, vaikka mieleni taisi tehdä pienen tepposen siinäkin.'' Nuorimies jatkoi hieman virnistäen, levitellen esillä olevia kahta kättään pahoittelevasti sivuilleen. Totuuden melko suoraan kertonut miekkamies arveli että isännille olisi mieluisampaa että vieras koki olevansa liian kiireinen juhlimaan, kuin ettei olisi viihtynyt näiden tilaisuudessa.

[Southpaw]

Huomatessaan miehen nolostuneen ilmeen, Suiren joutui hetken verran hämillään miettimään mikä tähän reaktioon oli syynä, kunnes lopulta tajusi, miltä juhlista sivummalle vetäytyminen varmasti saattoi vaikuttaa juhlien järjestäjän silmissä. Hän ei ollut tullut edes ajatelleeksi asiaa, ennen kuin nyt, sillä oli vasta hiljattain alkanut itse päästä jyvälle erilaisista kirjoittamattomista säännöistä joita perheet toimintaa pyörittäessään noudattivat.
"Ei hätää, minä en kerro kenellekään jos et sinäkään. Juhliminen silloin tällöin on ihan mukavaa, mutta näin usein se on vain uuvuttavaa", Suiren sanoi, pieni hymy huulillaan. Naisen äänensävy paljasti sen, että tämä tarkoitti mitä sanoi, joten häneltä perheen johto ei ainakaan tulisi kuulemaan yhden vieraan vetäytyneen sivummalle. Jos joku sattuisi kysymään hän voisi aina sanoa halunneensa hieman raitista ilmaa ja tulleensa siksi kuistille istumaan uuden tuttavuutensa kanssa, sen sijaan, että olisi jäänyt puheensorinan täyttämään huoneeseen sisälle.
"Suunnittelet edessä olevaa tehtävää oletan? Ellen muista väärin Kyo-kain kaataminen taidettiin antaa sinun harteillesi", Suiren uskaltautui varmistamaan, tajuten vasta kysymyksen esitettyään, että kysymys saattoi kuulostaa tunkeilevalta, etenkin kun heitä ei oltu esitelty toisilleen.
"Nimeni on Nemuri Suiren. Sain jo kuulla että minut on valittu osaksi ryhmää jonka saat käyttöösi", nainen lisäsi nopeasti.

[Cross]

Viereensä istutuneen hymyilevän nuoren naisen kertoessa ettei Akkin tarvitsisi olla huolissaan siitä että tämä kertoisi jotain perheen ylemmille jäsenille, näyttii mies varmastikkin jo rentoutuvan selvästi. Hieman päätään nyökäten kalpea nuorimies nyökäytti päätään ja hyväksyi mielellään Suirenin ehdotuksen ettei kumpikaan heistä lavertelisi toisen livistäneen juhlista, jotka tuntuivat alkaneen ahdistaa kumpaakin heistä omalla tavallaan. Ehdotus sopi miekkamiehelle oikein hyvin, sillä hän ei halunnut tuottaa turhanpäiväistä kitkaa heti liittouman muodostuttua ja naisella taas tuntui olevan omat syynsä pitää suunsa supussa.
''En minäkään juhlimista vastaan yleensä ole, mutta ajoitus ei ehkä ole nyt ihan paras mahdollinen, vaikka syytä juhlaan kyllä onkin...'' Tsuchigumo vastasi seuralaisensa kommenttiin juhlien raskaudesta, kertoen oman näkemyksensä tilanteen sopimattomuudesta. Heillä oli vielä paljon teklemistä, ennen kuin voiton juhlia todella voitaisiin juhlia ja päästä korjaamaan sen hedelmiä. Vaikka ei ei juhliminen ennen taistelua kyllä ollut ollut harvinaista Akaeiheissäkään, jonka juhliin verrattuna täällä oli oikeastaan aika rauhallinen meno. ''Muutenkin pidän hieman pienemmistä ja yksinkertaisemmista juhlista.'' Menneitä hetken aikaa muistellut mies jatkoi pieni hymy suupielessään, voiden vaan huvittuneena yrittää kuvitella kartannossa juhlivien yakuzalaisten yrittävän pitää hauskaa samaan samaan tapaan kuin he aikoinaan. Sotureiden ja kauppiaiden juhlissa oli kyllä varsin selvä ero tunnelmasta lähtien, eikä niitä voinut sekoittaa toisiinsa.

Vaalea hiuksisen kaunottaren sitten kysyessä mitä Akkilla oli ollut mielessään, kohotti mies piippunsa suulleen ja peitti sen vaalealla savulla hetkeksi punottamaan ruenneet kasvonsa. Hänen oli todellakin ollut tarkoitus miettiä parasta tapaa toimia Kyo- kain suhteen, mutta ajatukset olivat harhautuneet hyvinkin nopeasti harhareiteille ja hetkessä hän oli unohtanut jo mitä oli ollut tekemässä. Puhaltaessaan lopulta suuhunsa imemänsä savun miekkamies nyökkäsi kuitenkin päätään, aivan kuin nainen olisi osunut arvauksellaan oikeaan.
Toisin kuin Nemuri luuli Tsuchigumo ei ollut moksiskaan tämän uteluista, sillä jokaisella hänen tänä iltana tapaamallaan henkilöllä oli tuntunut olevan jotain sanottavaa asiasta. Joten miksipä ei myös tällä nuorella naisella voisi olla jotain sanottavaa, tai muuten vain olla yhtä utelias kuin muutkin kyselemään mitä hän aikoi. Paljoa ei tietty ollut vielä kerrottavaksi, sillä nuorimies ei ollut vielä kerennyt kunnolla perehtymään siihen miten kyseinen perhe toimi alueellaan ja ketä sen johtajat nykyisin olivat. Hän kuitenkin aikoi käyttää jo kauvan sitten Hebigakuressa kehitettyä suunnitelmaa yakuza perheiden alistamiseen kylän palvelukseen, mikäli ongelmia yhteistyössä näiden kanssa alkaisi tulla. Kusarihebiksi kutsutun suunnitelman idea oli leikata käärmeen pää nopealla iskulla ja jättää sen ruumis vahingoittumaksi, jolloin liiketoiminta voisi siirtyä käytännössä vahingoittumattomana uuden perheen alaisuuteen.

Ennen kuin Akki kuitenkaan kerkesi sanoa mitään suunnitelmistaan, päätti asioissa nopealla tavalla etenevä nainen esitellä itsensä Nemuri Suireniksi ja kertoa tulleensa valituksi yhdeksi niistä joita De la Roset lähettivät miekkamiehen avuksi. Toista silmäkulmaansa hieman kohottava mies katsoi arvioivasti seuralaistaan, sulatellen hetken aikaa kuulemaansa. Ehkäpä tälle tulisi käyttöä, vaikka hän olisi kyllä paljon mielummin valinnut itse ne henkilöt joiden apua tarvitse. Vaisto kuitenkin sanoi että tämä Suireniksi itsensä nimennyt henkilö ei ollut mikään itseoppinut katujen kasvatti, jolta löytyi enemmän asennetta kuin todellista taistelutaitoa. Tsuchigumo oli valmis veikkaamaan että tämä oli koulutuksen saanut shinobi, joka oli syystä tai toisesta ajautunut yakuzan palvelukseen.
''Tsuchigumo Akki...'' Naiselle hieman hymyilevä miekkamies esittäytyi vuorostaan ja imi mietteliäänä hieman savua suuhunsa, miettien mikä naisen asema todella oli perheessä. Julio oli näyttänyt esittelevän tätä ympäri juhlia kuin jotain arvoesinettä, mitä ei aikonut päästää silmistään. Samalla tämä oli kuitenkin valmis lähettämään naisen kuitenkin mukaan melko vaaralliseen operaatioon, josta selviytymisestä ei ollut takeita. Jostain syystä Akki haistoi hieman palaneen käryä koko järjästelyssä, vaikka epäilikin sen olevan osakseen omaa vainoharhaisuuttaan.
''Oletko ollut pitkäänkin De la Rosien palveluksessa?'' Hän jatkoi huolettoman oloisesti keskustelemista, aivan kuin olisi halunnut tutustua ensimmäiseen tapaamaansa ryhmänsä jäseneen. Todellisuudessa Tsuchigumo pyrki uteluillaan kuitenkin vahvistamaan tai kumoamaan mieleensä hiippailevat epäilykset. Ehkäpä uudet liittolaiset eivät olleetkaan niin sitoutuneita sopimukseen, vaan hakivat tapaa irtautua siitä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, hyödyttyään kuitenkin ensin siitä.

[Southpaw]

"Kieltämättä ajoitus voisi olla parempikin. Toisaalta monet heistä ovat viettäneet unettomia öitä Uuden Yakuzan kaaduttua, joten juhliminen suotakoon nyt kun asiat alkavat vihdoin järjestyä", Suiren sanoi diplomaattisesti ja kohautti hieman olkapäitään. Hän ymmärsi kyllä erinomaisesti halun juhlistaa liittouman syntymistä, sillä Kyo-kain aiemmin kokeman tappion jälkeen kukin Pohjoisessa asuvista perheistä oli ollut helisemässä kun etelässä asuvat perheet olivat alkaneet muodostaa liittoumaansa.

Akkin tyytyessä vain nyökkäämään vastaukseksi hänen kysymykseensä, sen sijaan että olisi lähtenyt kertomaan mahdollisesta suunnitelmastaan tarkemmin, Suiren päätti tyytyä tähän vastaukseen, sen sijaan että olisi yrittänyt kysellä lisää. Hän kuulisi kyllä varmasti kaiken tarpeellisen operaation alkaessa, joten ei ollut syytä painostaa Tsuchigumoa kertomaan enemmän. Miehen kuitenkin esittäytyäessä ja tiedustellessa oliko hän ollut kauankin perheen palveluksessa, oli kuitenkin Suirenin vuoro punastua, hänen jäätyään kiinni siitä, että oli uusi jäsen.
"Vasta pari viikkoa... Näkyykö se noin selvästi?" nainen kysyi nolona. Huolimatta siitä että Akki kuulosti huolettomalta kysymyksen esittäessään, Suiren kuitenkin vaistosi, että nyt oli parasta harkita tarkoin mitä vastata miehen kysymyksiin tästä eteenpäin ja sen vuoksi nainen juuri vastasikin myöntävästi. Tässä tilanteessa rehellisyys taisi olla paras keino hälventää miehen mahdollisia epäluuloja, joten Suiren oli valmiina vastaamaan kysymyksiin joita nyt epäilemättä seuraisi, hänen syistään liittyä perheeseen.

[Cross]

Pieni kuiva naurahdus pääsi Akkin suusta Suirenin kertoessa mielipiteensä juhlien ajankohdasta ja sopivuudesta, mikä kuulosti olevan huomattavasti optimistisempi kuin hänen näkemyksensä. Kieltämättä juhlaan oli aihetta, mutta hänen arvionsa mukaan asiat tulisivat muuttumaan vielä pahempaan suuntaan, ennen kuin alkaisivat järjästyä. Koko yakuzan uudelleen järjästäytyminen oli tuntunut todelliselta pakkosynnyttämiseltä tähän asti, eikä miekkamies jaksanut uskoa että tilanne tulisi siitä vielä muuttumaan. Ei ainakaan ennen kuin uudelleen muodostuneet ryhmät saisivat keskinäiset reviirinsä sovituiksi ja se tiesi lähes varmasti verenvuodatusta, sekä vielä lisää unettomia öitä herkkäunisimmille.
''Anteeksi jos en ole aivan yhtä optimistinen kuin sinä tulevaisuuden suhteen, vaikka myönnän kyllä ettei Kyo- kain pois pyyhkäiseminen olekkaan järin suuri ponnistus liittoumamme koon huomioon ottaen. Heitä enemmän olisin kuitenkin huolestuneempi muista muodostetuista liittoumista. Varsinkin etelän tapahtumat vaikuttavat etenevän hyvinkin huolestuttavaan suuntaan, sillä kukaan ei tunnu edes tietävän kuka siellä vetelee naruista. Se on vain varmaa että he ovat tehokkaita ja järjästelmällisiä, toisin kuin me.'' Hieman kyyniseen sävyyn omaa näkemystään tilanteesta selittävä nuorimies kertoi, minkä perusteella kenelläkään heistä ei olisi vielä pitänyt olla syytä juhlimiseen. Shichi Fukujilla oli kyllä vaikutusvaltaa ja lukumääräistä miesvoimaa, joskin sen laadussa oli kyllä toivomisenvaraa. Pääosa oli heidän sotilaistaan ei kelvannut muuhun kuin patsastelemaan laumassa ja kovistelemaan maksuissaan jälkeen jääneitä kauppiaita, sen sijaan että näitä olisi voinut käyttää missään todellisessa jengi sodassa. Myös eri ryhmien välinen organisaatio oli heikko ja ainakin vielä jokainen ryhmä tuntui tekevän melkein mitä sattui huvittamaan, pyrkien pysymään mukana minimi panoksen antaen.
Näiden asioiden kertominen ei välttämättä ollut kovin sopivaa ottaen huomioon kuka Suiren oli ja kuinka uusi jäsen tätä De la Rosien organisaatiossa oli, mutta se ei oikeastaan ollut Tsuchigumon ongelma, tai ainakin niin hän ajatteli. Sitäpaitsi hän kaipasi jotakuta jolle purkaa hieman viime viikon aikana kasaantunutta turhautumistaan yakuzan toimintaa kohtaan, joka tuntui olevan puoliksi jonkinlaista näytöstä ja toiselta puoleltaan puhdasta liiketoimintaa. Ikävä kyllä nämä liikemiehet tahtoivat olla vain rajattoman pihejä penninvenyttäjiä, hyvinkin vähäisellä käsityksellä siitä miten paljon joutuisivat todella uhraamaan varojaan taisteluiden syttyessä. Mikä ikävintä silloin voisi olla jo myöhäistä laittaa enää rahoja likoon, toisin kuin jos nämä olisivat ymmärtäneet sijoittaa ajoissa ja varautuneet pahimpaan.

Vierellään istuvan naisen punastuminen huvitti hieman Akkia, sillä hän tuntui osuneen melko arkaan paikkaan tiedustelullaan ja pian nainen jo vahvistikin hänen arvauksensa todeksi. Tämä tuntui todellakin olevan De la Rosa perheen uusimpia, ellei jopa uusin jäsen ja siksi luultavasti sopivasta syystä myös uhrattavissa. Perheen seuraava pää ei siitä ehkä pitäisi, mutta mukautuisi tilanteeseen varmasti tarvittaessa. Nuori miekkamies aikoi kuitenkin pitää huolen etteivät nämä löytäisi mitään valittamisen aihetta tavasta jolla hän hoitelisi Kyo- kain ja pääsisi sillä verukkeella irtautumaan liittoumasta, kaapattuaan ensin entisen kilpailijansa alueet itselleen.
''Noh se riippuu hieman osaako katsoa ja mitä osaa päätellä...'' Hivenen virnistävä kalpea arpinaama sanoi silmää iskien, vierellään olevan vaaleaverikön kysyttä oliko hänen märkäkorvaisuutensa helposti havaittavissa. ''Voit olla huoleti, sillä harva sitä tuskin huomaa, ellei ole oppinut erottamaan väkijoukossa piileskeleviä shinobeja pienestä pitäen.'' Itsevarmasti hymyilevä nuorimies jatkoi ja nojautui takanaan olevaa katoksen tukitolppaa vasten, seuraten naisen reagtiota hänen väitteeseensä tarkasti. Hän uskoi olevansa oikeassa epäillessään seuralaisensa olevan entinen shinobi, mutta olisi mielenkiintoista nähdä miten tämä reagoisi sen arvaamiseen. Yrittäisikö tämä kieltää sen, vai myöntäisikö tämä asian suoraan ja kertoisi miten oli päätynyt jättämään kylänsä, päätyen lopulta rikollis perheen jäseneksi.

[Southpaw]

Akkin ryhtyessä kertomaan ettei täysin jakanut hänen optimistissta näkemystään asioiden järjestymisestä vaan oli sen sijaan huolissaan etelässä kohoavasta tuntemattomasta tahosta, Suiren kurtisti hieman kulmiaan. Hän oli toki kuullut mainittavan jotain Teen maassa kohoavasta ryhmittymästä, mutta sikäli kuin hän oli ymmärtänyt ei heitä oltu täällä pidetty vielä niin isona uhkana kuin Tulen maassa ja Aaltojen maassa vaikuttavia perheitä, joiden muodostama uhka tuntui olleen kuitenkin huomattavasti lähempänä kuin Teen maa ja sen tapahtumat.
"Pitää myöntää että en ole kovin hyvin perillä siitä uudesta ryhmittymästä... Toivottavasti en ole liian utelias kun kysyn onko paikalle lähetetty ketään tiedustelemaan ja selvittämään tilannetta? Se olisi ensimmäinen asia mitä itse ainakin tekisin sen sijaan, että lähtisin harkitsemattomasti hyökkäämään etelään", Suiren kysyi viattomasti, pyrkien äänensävynsä avulla vakuuttamaan, että oli vain utelias kuulemaan lisää, ei suinkaan urkkimassa salaisuuksia de la Rosien hyväksi.

Akkin seuraavaksi kuitenkin paljastaessa, että oli myös arvannut hänen olevan shinobi tai vähintäänkin ninjan koulutuksen saanut, Suiren kohotti kätensä hetkeksi ylös kuin antautumisen merkiksi.
"Myönnetään, jäin kiinni", nainen sanoi peini leikkisä hymy huulillaan ja harkitsi sitten lyhyen hetken miten kertoisi lyhyen tarinansa vieressään istuvalle miehelle. Vaikka hän osasikin esittää tarinansa uskottavasti, tieto siitä että vieressä istuva mies todennäköisesti oli shinobi siinä missä hänkin, aiheutti pieniä paineita siitä menisikö tarina Akkille täydestä.
"Olin alunperin Kirigakuren palveluksessa ja sain koulutukseni siellä. Erään tehtävän aikana tapasin kuitenkin Julion... hän olisi voinut halutessaan tappaa minut, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä. Sen sijaan hän päästi minut menemän ja kertoi miten tarvittaessa löytäisin hänet uudestaan. Jotenkin siinä vain kävi niin että taisimme molemmat rakastua", Suiren kertoi ja vilkaisi puhuessaan ovelle kuin olisi odottanut näkevänsä Julion odottavan häntä siellä. Suiren ja Akki olivat kuitenkin edelleen kahden, joten nainen jatkoi puhumista.
"Myöhemmin olin jäljittämässä erästä kylästämme lähtenyttä vakoojaa. Tehtäväni oli estää häntä luovuttamasta tietojaan eteenpäin, mutta kadotin kuitenkin hänen jälkensä Kumogakuren lähistöllä. En tiennyt mitä muutakaan tehdä joten otin yhteyttä Julioon, arvelin että hänen kontaktiensa avulla voisin vielä löytää vakoojan jäljet, mutta vastineeksi jouduin kuitenkin kertomaan että heidän silloinen toimintansa alueella aiottiin estää Kirigakuren ja Kumogakuren yhteisvoimin. Ajattelin sen olevan pienempi paha verrattuna siihen millaista tuhoa jahtaamani vakooja olisi voinut saada aikaan luovuttaessaan tietonsa eteenpäin", Suiren kertoi ja vilkaisi Akkia, arvellen, että mies varmasti jo arvaisi mihin hänen tarinansa olisi menossa.
"Aioin pitää asian aluksi vain omana tietonani, mutta kun myöhemmin kuulin Uuden Yakuzan tuhosta ja yritin vaivihkaa selvittää oliko Juliolla kaikki hyvin, tiimitoverini sai vihiä kaikesta tapahtuneesta. Päädyin sen jälkeen karkaamaan ja tulemaan tänne ja littymään perheeseen... Ei ollut muutakaan paikkaa minne mennä", Suiren päätti tarinansa, seuraillen samalla Akkin reaktiota. Niin uskomatonta kuin se ehkä olikin, tarina oli suurimmaksi osaksi totta. Ainoastaan lopun kiinnijäämisen hän oli joutunut keksimään päästään, sillä tosiasiassa hän oli soluttautunut perheeseen nimenomaan Mizukagen käskystä, jotta kylä voisi käyttää häntä eräänlaisena alamaailman kontaktina ja myöhemmin mahdollisesti ottaa perheen hallintaansa, mikäli se kohoaisi tarpeeksi hyvään asemaan yakuza-perheiden keskinäisissä kahinoissa.

[Cross]

Akki ei ollut juurikaan yllättynyt siitä ettei Suiren tiennyt edes sitä vähää etelän tapahtumista mitä hän itse tiesi, mikä sekään ei todellakaan ollut paljon. Teen maan tapahtumat tuntuivat olevan todellakin mysteeri, minkä takia miekkamies odottikin innolla kuulevansa sinne lähettämistä Tingasta ja Hasegawasta mahdollisimman pikaisesti. Ilman näiden keräämiä tietoja puolustuksen valmisteleminen olisi lähinnä sokeana haparoimista, mistä voisi olla yhtäpaljon haittaa kuin hyötyäkin. Myös vaaleahiuksinen nainen tuntui ymmärtävän tiedon tarpeen ja päätyikin kysymään mitä mies oli tehnyt asian eteen, vaikka asia ei kyllä oikeastaan tälle kuulunutkaan.
''Teemme tietenkin parhaamme saadaksemme edes jotain selville, emmekä varmasti lopeta ennen kuin jokainen kivi on käännetty.'' Tsuchigumo päätti kuitenkin vastata sovittelevasti, sillä ei nähnyt mitään syytä kieltääkkään asiaa. Yksityiskohtiin hän ei kuitenkaan aikonut mennä liiaksi, vaikka he kumpikin palvelivat samaa liittoumaa. Tämä operaatio oli kuitenkin hänen johdettavanaan ja edes perheiden johtajien ei tarvinnut tietää siitä enempää kuin nuorimies päätti kertoa, sillä mitä harvempi tiesi kaikista yksityiskohdista sitä parempi. Tiedolla oli kuitenkin ikävä tapa aina vuotaa tavalla tai toisella ja kuten heillä oli vakoojia etelässä niin oli varmasti myös sikäläisillä heidän parissaan, yrittäen urkkia kaikkea vähänkään hyödyllistä tietoonsa.

Tsuchigumon shinobiksi epäilleen Nemurin myöntäessä arvauksen osuneen oikeaan, nousi miehen huulille pieni tyytyväinen hymy. Se johtui yhtä paljon varmasti naisen tavasta myöntää asia nostamalla kädet ylös, kuin myös siitä että oli osunut näin helposti kerralla oikeaan. Samalla arvauksen vahvistaminen kuitenkin myös herätti liudan uusia kysymyksiä, kuten miksi tämä oli täällä eikä kylässään. Onneksi kunoichi päättikin kertoa ihan oma-alotteisesti enemmän asiasta, saaden kalpean miekkamiehen keskittymään vain kuuntelemaan.
Tapansa mukaan Akki keskittyi kuunnellessaan yksityiskohtiin ja kerronta tapaan, kuten oli oppinut jo pienestä pitäen tekemään. Hän ei varsinaisesti epäillyt seuralaisensa olevan mikään vakooja, sillä työttömiä shinobeja oli nykyisin niin paljon ja useat näistä ajautuivat aivan huomaamattaan ennemmin tai myöhemmin rikollisjärjästöjen riveihin. Vanha tapa istui kuitenkin tiukassa ja hoiti tehtävänsä lähes alitajuisesti, jättäen jostain syystä pienen epäilyksen häivän mielen perukoille tarinan lopuksi. Päällisin puolin naisen tarina kuulosti kuitenkin hyvinkin uskottavalta, vaikka tuntuikin melkein mielikuvituksen tuotteelta joiltain osin. Peilatessaan sitä kuitenkin omaan elämäänsä ja varsinkin viime aikojen tapahtumiin, ei Tsuchigumo voinut moittia tarinan uskottomuutta. Siksipä hän arvelikin vaistonsa vain huomanneen tarinasta puuttuvan jotain mitä Suiren ei halunnut kertoa hänelle, mikä oli toki aivan hyväksyttävää. Tämä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti hänen alaisensa, vaikka väliaikaisesti joutuisikin ottamaan käskyjä vastaan miekkamieheltä.
''Melkoinen tarina... Ellen itsekkin olisi kokenut viime aikoina vaikka mitä niin saattaisin väittää sinun keksineen tuon päästä.'' Tarinan päätteeksi hieman päätään nyökkäilevä nuorimies sanoi piippuaan puhdistaen, nostaen pienestä epäileväisyydestään huolimatta ystävällisen hymyn kasvoilleen. Jos ei muuta tarina oli ainakin ollut viihdyttävä kaikessa lyhykäisyydessään ja saattaisi olla jotain mitä hän voisi käyttää joskus tulevaisuudessa kirjoittelemissaan tarina kokoelmissa, joihin kaksoset olivat ihastuneet saatuaan lukea muutaman niistä. Jopa siinä määrin että olivat vaatineet saada julkaista ne pienenä tarina kokoelmana ja pyytäneet Akkia kirjoittamaan jopa lisää niitä. Hän kyllä henkilökohtaisesti uskoi näiden aikovan vain pestä rahaa niiden kirjojen avulla, mutta samapa se saattaisihan joku haluta todella lukeakkin niitä ja ehkä todella pitääkkin niistä. Ainakin se toisi myös hieman rahaa myös miekkamiehen taskuihin kirjoittajan rojalti palkkion muodossa, mikä olisi aivan hyvä lisä hänen nykyisin saamansa palkan lisäksi.

[Southpaw]

Miekkamiehen kertoessa että etelän tilanteen selvittämiseksi tehtäisiin kaikki mahdollinen, Suiren tyytyi vain nyökkäämään vastaukseksi. Loppujen lopuksi asia ei kuitenkaan kuulunut hänelle ja vaikka Suiren ei ollutkaan vielä nähnyt Akkia toiminnassa, johtamassa joukkoja hän uskoi että mies kyllä osasi asiansa ja kykenisi selvittämään sen etelän tilanteen ilman hänen apuaankin. Tuskinpa tuota muuten olisi valittu johtajaksi Kyo-kain kukistamiseenkaan.

Yrittäessään hetkeä myöhemmin tulkita Akkin ilmeitä hänen kertomansa lyhyen tarinan aikana, Suiren joutui kuitenkin toteamaan, että miehen ilmeen tulkitseminen oli yhtä vaikeaa kuin jos olisi yrittänyt lukea ajatuksia. Jos tämä epäilikin hänen kertomuksensa todenperäisyyttä, sitä mies ei päällepäin kuitenkaan näyttänyt vaan piti ihailtavan hyvin kasvojen ilmeensä hallinnassa. Lopulta miekkamies päätyikin sanomaan, että tarinaa olisi ollut vaikea uskoa, ellei itsekin olisi kokenut yhtä ja toista. Tämä kommentti saikin Suirenin naurahtamaan huvittuneena.
"Uskomatonta kenties, mutta ei kuitenkaan ennenkuulumatonta. Ymmärtääkseni myös Julion äiti oli aikanaan shinobi, joka päätyi jättämään Otogakuren taakseen tajutessaan odottavansa Juliota", Suiren vastasi hymyillen.
"Mutta entäpä sinä? Päätellen siitä että tunnistat shinobin väkijoukosta, olet luultavasti sellainen itsekin... taikka sitten olet vain erittäin onnekas kun olet saanut niin hyvän koulutuksen, että pystyt lukemaan ihmisiä tuolla tavalla", nainen kysyi sitten kiinnostuneena kuulemaan Akkin tarinan, sikäli kun tämä halusi edes kertoa.

[Cross]

Huvittuneen kunoichin mainitessa että hänen tarinansa saattoi kuulostaa erikoiselta ja uskomattomalta, mutta ei silti ainutlaatuiselta, ei piippunsa takaisin taskuunsa työntävä Akki voinut olla kuin samaa mieltä. Hieman nyökäten hän ilmaisi olevansa samaa mieltä, sillä oli kuullut paljonkin samanlaisia tapauksia ja tunsi vielä monimutkaisempiakin tarinoita. Mikä parasta osa niistä oli aivan hänen omasta lähipiiristään, eikä hän jäänyt kyllä siinäkään seurassa muista jälkeen. Akaeihein tuho, karkotus kotikylästä, liittyminen Aoinamiin, matka Äänenmaahan, Kagero ja moni muu asia tuli näin äkkiseltään mieleen.
Huolimatta mielessään pyörivistä ajatuksista miekkamies kuunteli myös Suirenia, yllättyen jopa hieman tältä kuulemastaan mielenkiintoisesta tiedosta. Hän ei ollut todellakaan tiennyt June De la Rosan olleen ennen otogakuren shinobi, vaikka oli kyllä osannut jollain tapaa arvella tämän chakrasta naisen olleen ainakin joskus hyvinkin vakuuttava taistelia. Nykyään sitä tosin oli hieman vaikea uskoa, kun katsoi tätä jokasuuntaan turvonnutta naista ja pöhöttynyttä naista, joka oli osannut ottaa ilon irti miehensä rahoista.
''En kyllä tiennyt tuota, mutta tuon tapaiset tarinat kyllä ovat sitäkin tutumpia.'' Tsuchigumo kerkesi tokaista hymyillen, ennen kuin Nemuri esitti kysymyksensä miehen omasta historiasta. Kysymys ei sinäänsä tullut yllätyksensä, mutta yhtä kaikki hän joutui miettimään pienen hetken mistä alottaisi oman tarinansa. Miten ikinä sen alottaisi melko uskomaton se varmasti tulisi olemaan ja varmasti sitäkin mutkikkaampi, vaikka lopuksi olisi kyllä mukava nähdä uskoisiko nainen sanaakaan siitä mitä oli kuullut.

''Mmm... Usko tai älä mutta olen äitini kautta viimeinen elossa oleva jäsen raudanmaalaisesta samurai suvusta, jonka sanotaan olleen yksi maan perustaja klaaneista. Ajan kanssa klaani oli kuitenkin kutistunut ja menettänyt huomattavan osan entisestä loistostaan, kunnes jäljellä olivat enää isoisäni ja äitini...'' Selkänsä takanaan olevaan tolppaan tukenut miekkamies aloitti kertomaan, joutuen kuitenkin pysähtymään hetkeksi muistelemaan mitä oli Yamatolta kuullut asiasta ja miettimään miten kertoisi sen eteenpäin.
''Täkäläisten tapojen mukaan äitini oli kihlattu jo nuorena eräälle jolle isoisäni oli jäänyt pahasti velkaa ja olisi menettänyt avioliitto tarjouksesta kieltäytyessään maidensa lisäksi myös kunniansa, mitä sikäläiset tuntuvat vaalivan viimeiseen asti. Noh äitini ei ikävä kyllä piitannut liikaa perinteistä ja oli jo pienestä asti ollut oman tien kulkija, minkä takia hän päätyi karkaamaan päivää ennen häitä, tultuaan siihen tulokseen ettei aikonut huolia tulevaa aviomiestään...'' Omaa tarinaansa pohjustava nuorimies selitti, viittoillen samalla käsillään kuvailevasti, pyrkien siten saamaan kertomuksesta mielenkiintoisemman ja helpommin seurattavan.
''Hänen onnistui pakoilla aikansa etsijöitään, minä aikana hän sattui tapaamaan eräällä loputtomista harjoittelu matkoistaan sielläpäin olleen isäni ja mieltymään jumalat yksin tietää mistä syystä tähän. He kerkesivät tietääkseni viettää joitain viikkoja yhdessä, ennen kuin joutuivat jostain syystä erilleen toisistaan ja juuri silloin äitini tulevan aviopuolison miehet sattuivat löytämään hänet. Pienen rähinän jälkeen heidän onnistui raahata hänet tulevan miehensä luokse ja aviolittoo solmittiin pikavauhtia, mikä on varmaan ainut syy miksi istun nyt tässä...'' Tarinankertojan roolistaan omalla tavallan nauttiva Tsuchigumo jatkoi kertomista, muistellen pieni hymy suullaan kuinka oli hieman samaan tapaan tuntemiaan henkilöitä Kagerolle heidän ensikertaa tavatessaan.
''Katsos koko aviomiehen suku oli aivan innoissaan kuullessaan muutamaa viikkoa myöhemmin että suvun uusi jäsen oli raskaana ja olettaessa lapsen tietenkin kuuluvan tuoreelle aviomiehelle, aivan kuten äitinikin halusi heidän uskoa. Sillä tavoin hän tiesi saavansa jollain tasolla kostonsa, tekemällä aviomiehestään aisankannattajan ja nolaamalla koko tämän suvun. Se tosin vaati sen että minä pysyisin hengissä ja siihen taas tarvittiin uskollisen palvelijan apua, jonka huostaan hän luovutti minut heti synnytyksen jälkeen, miehensä suvun vielä laskiessa asiota yhteen...'' Tarinaan jälleen hieman paremmin keskittynyt Akki jatkoi pieni ilkikurinen pilke silmissään, hänen ajatellessa äitiään ja uskollista Gambeita.
''Vastoi kaikkia todennäköisyyksiä meidän onnistui selviytyä peräämme lähetettyistä tappajista ja muita matkan vaaroista lähes toiselle puolelle mannerta, minne isäni oli ollut mukana perustamassa nykyisin Hebigakurena tunnettua ninja kylää ja jonka johtajiin hän vielä silloin kuului. Anteeksi suuta alkaa kuivaa.'' Suirenin ilmeitä kiinnostuneena seuraava albino kertoi ja pysähtyi hetkeksi, kutsuen suuren sakea sisältävän savimaljan eteensä. Kaikessa rauhassa hän täytti pienen kulhomaisen kuppinsa siitä ja siemaisi maistijaisen sen sisällöstä suuhunsa, miettien samalla miten jatkaisi, sikäli kun kunoichi uskoisi tähän astikkaan kuulemaansa ja haluaisi siksi ylipäätään kuulla enempää.

[Southpaw]

Jo Akkin mainitessa olevansa samurai suvusta, Suirenin toinen kulma kohosi epäuskoiseen sävyyn, kuin nainen olisi halunnut huomauttaa että samurain liittyminen yakuzaan oli vielä uskomattomampaa kuin shinobin liittyminen. Samuraille kun kunnia tuntui olevan kaikki kaikessa sikäli kuin hän tiesi. Haluamatta kuitenkaan keskeyttää tarinaa heti alkuun, Suiren jatkoi kuuntelemista. Tsuchigumon ryhtyessä pohjustamaan tarinaa kertomalla äidistään Suiren tajusi tempautuvansa täysin tarinan vietäväksi. Oli se totta tai ei, hän halusi kuitenkin saada tietää millaisen päätöksen tarina saisi. Vaikka Akkin äiti varmasti oli tiennyt mihin ryhtyi karatessaan ja millaiset seuraukset sillä pahimmillaan voisi olla, hänen kävi siitä huolimatta naista sääliksi, ajatellessaan kuinka tämä lopulta oli jäänyt kiinni sen sijaan että olisi onnistunut pakoilemaan ja saanut viettää elämänsä vapaana, siinä missä kuka tahansa muukin. Akkin kuitenkin jatkaessa kertomustaan sillä kuink tämä oli lähetetty palvelijan mukana oikean isänsä luokse, Suiren kurtisti kulmiaan ja kallisti päätään selvästi ymmällään. Ja oli juuri aikeissa kysyä mieltään askarruttavan asian kun tarina jatkui ja Akki paljasti oikean isänsä olevan yksi Hebigakuren perustajista. Tässä kohdin Suirenin leuka loksahti auki ja tämä katsoi Akkia epäuskoisena. Tarinan lopulta keskeytyessä siksi aikaa, että Akki kutsui eteensä sakemaljan ja piti pienen tauon juodakseen, Suiren sai tilaisuuden kysyä mieltään vaivaata kysymykset joita tarina oli hänessä herättänyt.

"Melkoinen tarina... Ensinnäkin, miksi ihmeessä äitisi lähetti sinut pois? Oletko todella niin paljon oikean isäsi näköinen, että olisit paljastunut muuten?" Suiren kysyi epäilevästi, tietämättä mitään Akkin kahdesta ylimääräisestä käsiparista, jotka olivat piilossa tämän vaatteiden alla. Koska hänen näkyvillään oli sillä hetkellä vain yksi käsipari, näytti mies hänen silmiinsä ihan normaalilta ja siksipä Suiren tässä vaiheessa arvelikin, että mahdolliset yhdennnäköisyydet oikean isän kanssa olisi voinut kuitata sillä, että piirteet tulivat kauempaa äidin suvusta.
"Toiseksi, jos isäsi todella on yksi Hebigakuren perustajista niin miten sinä et ole siellä vaan täällä? Luulisi perustajien lapsilla ja muilla läheisillä olevat muita paremmat mahdollisuudet kohota johonkin korkeaan asemaan. Kirissä ainakin kuulin, että Ryuun poika olisi joku anbu-komentaja tai vastaava. Eikä Ryuun tytärkään tainnut mikään siviili olla... vaikka en ihan ymmärräkään miten sokea voi toimia ninjana", Suiren huomautti vielä.

[Cross]

Sakea suuhunsa kaatava Akki oli mielissään siitä että näytti onnistuneensa saamaan kuuliansa kiinnostumaan tarinasta ja uppoutumaan kuuntelemaan sitä, aivan kuten hän oli itsekkin sisarustensa kanssa lapsena uppoutunut lähes haltioituneena kuuntelemaan vanhempien akaeiheiläisten tarinoita seikkailuistaan. Saatuaan viimeiset pisarat kaadetuksi suuhunsa, päästi hän leveän hymyn suulleen, sillä heti tilaisuuden saatuaan kyselemään alkava Suiren vaikutti niin ikään siltä kuin he olivat olleet aikoinaan, luultuaan keksineensä jonkun virheen tarinasta. Yksi asia minkä hän oli jo tuolloin oppinut oli olla vastaamatta aivan kaikkeen, vaan antaa ennemmin kuulian itse oivaltaa vastaus kysymykseensä ja niin hän aikoi nytkin tehdä. Nainen tuntui kuitenkin olevan ainakin jollain tapaa perillä hebigakuren mahti henkilöistä ja kykenisi varmasti keksimään itsekkin vastaukset kysymyksiinsä tarinan edetessä, vaikka tämä ei ehkä ollutkaan osannut vielä yhdistää hänen nimeään Onimaruun.
''Heh... Taidat olla hieman hätäinen? Parempi varmaan pitää se mielessä... Mutta kuitenkin ihoni ja silmäni olen kuuleman perinyt äidiltäni...'' Hymyilevä nuorimies sanoi, osoittaen yhdellä sormistaan kasvojensa kalpeaa ihoa ja punaisia silmiä. Ne olivat kumpikin hyviä tuntomerkkejä, jotka eivät kuitenkaan olisi vielä riittäneet paljastamaan hänen kuuluneen toiselle miehelle. ''En kuitenkaan halua viedä sinulta oivaltamisen riemua, joten en kerro vastausta ensimmäiseen kysymykseesi.'' Hän jatkoi edelleen viekkaasti hymyillen, odottaen mielenkiinnolla missä vaiheessa nainen onnistuisi yhdistämään viivat.
''Mitä tulee toiseen kysymykseesi niin vastaus siihenkin tulee aikanaan, joten pyydän hieman malttia. Mutta sen verran voin sanoa että olet kyllä oikeassa Ryuun lapsien suhteen. He ovat kumpikin shinobeja, eivätkä suinkaan mistään heikoimmasta päästä. Tosin Tingan tapauksessa se on vaatinut paljon enemmän kuin hänen veljensä ja kiitos siitä kuuluu luultavasti osakseen myös sinun entiselle kylällesi, sillä hän sai oppinsa juurikin kirigakuresta tulleelta mieheltä. Ehkä arvaatkin ketä tarkoitan?'' Päätään hieman lopuksi kallistava Tsuchigumo vastasi, viitaten samalla kädellään ruukkunsa suuntaan ja tarjoten sen sisältöä kohteliaasti myös Nemurin nautittavaksi.

''Mutta mihin jäinkään... Aivan niin. Hebigakureen... Isäni todellakin oli vielä silloin yksi kylän johtajista ja sen perustajista, jonka tehtäviin kuului vastata uuden kylän puolustamisesta ja sen salaisuuksien suojelemisesta. Senpä takia hän alkoikin kasata ympärilleen samanmielisiä henkilöitä, jotka jakoivat hänen intohimonsa taistelemiseen ja kirjaimellisesti miekanterällä elämiseen. Hiljalleen nuista miehistä ja naisista muodostui Akaeiheinä tunnettu ryhmittymä, joka toimi niin kylän tärkeimpien henkilöäiden suojeliana ja myös sen metsästäjä osastona. Jälkimmäinen tehtävä tosin sopi heille kyllä paremmin, sillä useimmat olivat taistellessaan niin sekaisen verenhimosta, että luultavasti olisivat joko unohtanut suojeltavansa, tai surmanneet tämän itse tielle tulemisen takia.'' Tarinansa kertomista jatkava miekkamies sanoi, kertoen rehellisen mielipiteensä suurimmasta osasta entisistä aseveljistään. He olivat kaikki olleet ensiluokkaisia taistelijoita, mutta myös ajattelutavaltaan melko huonosti sopivia osaan tehtävistään.
''Hebigakure tai Akaeihei eivät olleet mitään parhaita paikkoja kasvaa, mutta onnekseni henkeni pelastanut palvelia jäi pitämään huolen siitä että pärjäisin. Yhtä suuri kiitos siitä varmaan kuuluu myös pikkuveljeni äidille, joka myös minut ja hieman vanhemman sisareni huostaansa aina kuin töiltään vain kykeni. Tosin en tiedä onko bordelli kovin hyvä paikka kolmelle lapselle, mutta emmepä me sitä asiaa silloin vielä tajunneet.'' Tasaisella äänellä tarinaansa kertova Akki jatkoi, pyrkien selittämään lapsuutensa alkuaikojen olot melko lailla sellaisena kuin ne olivat silloin olleet. Toki he olivat olleet myös monessa muussakin paikassa hoidettavana ja vahdittavana, mutta ehdottomasti suurin kiitos kuului ilman muuta Akuun äidille. Tämä oli ollut ainakin hänelle lähin äidin kaltainen asia, vaikka heitä ei mikään veriside yhdistänytkään.
''Kuten jo aijemmin oli puhetta johtajien lapset todellakin saivat yksityis opetusta parhaasta mahdollisesta päästä, tosin meidän tapauksessa se oli hieman erillaista kuin Ryuun lasten kohdalla. Siinä missä Ryoujinia käsiteltiin silkkihanskoin ja Tinga joutui opettelemaan Rikimarun avulla kaiken aina ympäristönsä havainnoimisesta aisteihinsa luottamiseen, heitettiin meidät suoraan syvään päähän heti kun olimme oppineet pitelemään miekkaa kädessämme. Se oli meidän isämme näkemys opettamisesta, sillä hänen mukaansa käytänsö opettaa kaikkein parhaiten ja kaipa se niin tekikin. Normaaleiden akatemia opintojen lisäksi ottelimme melkein päivittäin jotain vankia vastaan, jolle oli luvattu vapaus meidän voittamisesta. Jos ei ollut vankia taistelimme toisiamme vastaan ja ainoastaan voittaja sai syödäkseen, ellemme sitten onnistunut jotenkin hankkimamaan täytettä mahaamme kenenkään huomaamatta. Ongelma vain oli siinä että voittajan piti vahtia kahta muuta ja varmistaa että sääntöä noudatettiin, tai kärsiä itse seurauksista. Toisinaan taas osallistuimme kuulusteluihin ja saimme ratsioihin, vaikka emme olleet edes kymmentä. Tärkeintä oli että saimme kokemusta ja kykenimme pysymään hengissä, eikä vastaväitteitä otettu huomioon.'' Hieman katkeralta ja kiitolliselta samaan aikaan kuulostava miekkamies tarinoi nuoruudestaan, johon ei ollut juurikaan sisältynyt leikkiä. Ei ainakaan sillä tavalla kun useimmat sen sanan ymmärsivät, sillä heidän leikeillään olisi ollut varmasti vakavammat seuraukse kuin pieniä ruhjeita polviin ja kyynärpäihin. Jollain ihmeen kaupalla he olivat kuitenkin selvinneet siitä ja varttuneet vahvoiksi shinobeiksi, jotka kelpasivat akaeihein riveihin.

[Southpaw]

Akkin huomauttaessa hänen hätäisyydestään, Suiren ei kyennyt estämään naurahdusta. Kieltämättä hän taisi olla hätäinen toisinaan ja tapasi jotain tehdessään yleensä toimia ja miettiä tekojen seurauksia vasta jälkeenpäin.
"Sitä suuremmalla syyllä kyseenalaistan sinun lähettämisesi pois. Näytät kuitenkin ihan... noh, normaalilta. Eri asia tietenkin jos omaat jonkin verilinjan... kuten Hyouton", Suiren huomautti merkitsevästi, ikään kuin olisi vihjannut epäilevänsä Rikimarun olevan isä. Jos kyse tosiaan oli jostain verirajoitteesta, muut varteenotettavat vaihtoehdot taisivatkin olla Sabaku Kenichi ja Onimaru. Akkin kuitenkin jatkaessa ja kertoessa hieman Ryuun lapsista, Suirenin ajatukset harhautuivat kuitenkin takaisin Ryuun lapsiin.
"Arvaanpa hyvinkin... Se Tinga olisi kieltämättä mielenkiintoista tavata jos hän todella on shinobi kuten sanot. Kylässämme on toki muitakin, jotka kykenevät jossain määrin taistelemaan ilman näköaistia kuten Rikimaru, mutta ei ketään joka olisi syntynyt sokeana", Suiren huomautti, miettien hetken millaisen koulutuksen Ryuun tytär oli mahtanut käydä läpi. Jopa taitavimmilla ninjoilla saattoi ilman näköaistia olla hankaluuksia välttyä joutumasta heittoaseiden uhriksi, joten miten Ryuun tytär oli ensinnäkään oppinut olemaan varuillaan niiden varalta? Ehkä hänellä oli vain kestävä keho kuten kolmannella Raikagella josta hän oli lukenut ninjasotaa käsittelevistä kirjoista?

Akkin kuitenkin jatkaessa kertomustaan Suiren hiljeni jälleen kuuntelemaan, samalla kun Akkin kehotuksesta otti itselleenkin hieman sakea tarinan aikana nautittavaksi. Jo muutaman ensimmäisen lauseen jälkeen, Suirenin kasvoille kuitenkin levisi epäuskoinen ilme, Akkin sanavalintojen saadessa tämän tajuamaan, että Akkin isä oli Onimaru. Kukapa muukaan se olisi voinut olla jos puhuttiin miekoista ja Akaeiheista. Tosin vaikea sitä silti oli uskoa, sillä ylimääräisten käsiparien ollessa piilossa, ei Suiren kyennyt mitenkään päättelemään oliko Akki todella niin paljon isänsä näköinen, että tämä olisi pitänyt pois lähettää. Loppujen lopuksi hän ei ollut koskaan nähnyt Onimarua itse.
Haluamatta kuitenkaan keskeyttää vaatiakseen nähdä jotain todisteita, Suiren jatkoi kuuntelemista siitä kuinka kova paikka Hebigakure oli ollut kasvaa, etenkin jos kasvatettiin Akaeihein jäseneksi samalla tavalla kuin Akkille kaikesta päätellen oli käynyt. Toki häntäkin oli opetettu hallitsemaan omaa erikoiskykyään, jotta ei satuttaisi itseään tai muita, mutta Ryuun lasten tapaan, hän oli kuitenkin saanut myös aikaa olla lapsi.
"Kuulostaa kieltämättä melko rankalta lapsuudelta... Mutta varmasti kummassakin koulutusmetodissa on sekä hyvät, että pahat puolensa. Siinä missä Ryuun lapset ovat edenneet rauhallisemmin, sinä taas olet saanut paljon enemmän arvokasta käytännön kokemusta ja olet siten kyvykkäämpi shinobi joskin olet joutunut uhraamaan kaiken vapaa-aikasi kyseisen käytännön kokemuksen hankkimiseen?" Suiren sanoi miettivään sävyyn.
"Mitä Ryuun lapsiin ja meihin muihin tulee... kaikilla on epäilemättä ollut omat ongelmansa etenemisen suhteen", Suiren sanoi pieni hymy huulillaan ja kohotti puhuessaan kimononsa vasenta hihaa, niin että Akki saattoi nähdä hänen kyynärvartensa. Tavallisen sileän ihon sijaan miekkamies saisi huomata katsovansa useita eri kokoisia arpia, jotka muotojensa vuoksi paljastaisivat että naisen iholle oli kerran jos toisenkin roiskunut harjoittelun yhteydessä jotain syövyttävää, mikä oli jättänyt arvet jälkeensä.

[Cross]

Mielestään jo tarpeeksi vihjeitä Suirenille isästään antanut Akki ei vaivautunut kommentoimaan mitenkään naisen vihjailuja, vaan tyytyi hymyilemään kiusoittelevasti. Oikeastaan tämän vihjaus Rikimarusta jonkun isänä tuntui jopa huvittavalta, sillä tätä oli melko vaikea kuvitella minkäänlaiseen suhteeseen kenenkään kanssa. Salamurhaaja tuntui olevan täysin omistautunut isäntänsä palvelemiseen, eikä miekkamies muistanut koskaan nähneensä tai edes kuulleensa tämän olleen nais seurassa muuten kuin tehtäviensä takia.
''Hänellä on tapansa havaita ympäristöään tarkempaan kuin useimmat näkevät ihmiset, minkä takia voisi sanoa että hän on kääntänyt heikkoutensa vahvuudekseen. En tiedä miten Rikimaru häntä koulutti, mutta hän kyllä teki erinomaista työtä ja Tinga on kyllä perinyt veljensä tavoin vanhempiensa lahjakkuuden shinobina.'' Tsuchigumo kommentoi kunoichin mietteitä ystävästään, josta uskoi tulevan vielä aikanaan todella tunnettu shinobi, muutenkin kuin vain isänsä takia. Tämä ei ehkä vielä ymmärtänyt sitä itse, mutta ainakin nuorenmiehen arvion mukaan tämä oli erittäin lahjakas ja taitava jo nyt. Ei ehkä yhtä vahva kuin jotkut ikätovereistaan, mutta saavutti näitä kyllä koko ajan kiihtyvällä tahdilla.

Tarinaansa lapsuudestaan kertovan Akkin huomatessa Suirenin älyävän vastauksen aijemmin esittämäänsä kysymykseen hänen isästään ja heidän samannäköisyydestään, nyökkäsi mies hieman päätään hyväksyvästi, aivan kuin olisi sanonut ''aivan hän juuri.''
Kerronnan keskeyttävän Nemurin kommentoidessa Tsuchigumon lapsuutta rankaksi, ei mies osannut oikeastaan vastata siihen heti muuta kuin kohauttaa olkapäitään. ''Kaipa sitä voi rankaksi sanoa, tosin siihen kyllä tottui ja silloin sitä piti jopa ihan normaalina. Vasta jälkeen päin olen ymmärtänyt ettei se ollut sitä, edes meidän tavoin erikois asemassa olevien lasten keskuudessa...'' Muutaman silmänräpäyksen verran asiaa harkinnut tatuoitu miekkamies lopulta totesi, sillä ei oikein tiennyt millaista elämä olisi ollut jos olisi saanut elää sen useimpien lasten tapaan. Kuten Suiren huomautti nuorena saadusta koulutuksesta ja kokemuksesta oli kyllä ollut hyötyä lukemattomat kerrat ja se olikin ehkä auttanut häntä kehittymään nopeammin kuin useimpia ikä tovereitaan.
''Toisaalta kun oppi huijaamaan, valehtelemaan, varastamaan ja olemaan häviämättä niin ei se ollut enää edes niin paha.'' Akki jatkoi hieman mietteliäänä, ymmärtäen omalla tavallaan harjoitteluun sisältyneen rangaistuksen tarpeellisuuden. Se oli ajanut heitä kaikkia kehittämään taitojaan laaja alaisesti, sekä varmistamaan ettei koskaan antaisi periksi, tai antaisi vastustajansa voittaa ja jäädä kertomaan siitä. Tapa vaikka kuolisit itse oli ollut yksi Onimarun ohjeista heille ja sen idea olikin tullut parhaiten esille tämän asettaessa lapsensa vastakkain ottelemaan oikeudesta syödä. Tärkeintä ei ollut se voittiko itse, vaan se ettei kukaan muu ainakaan voittanut.

Suirenin kohottaessa asunsa hihaa ja paljastaessa happo roiskeiden tekemät arvet kädessään, nyökkäsi Akki hieman, ymmärtäen hyvin mitä tämä tarkoitti. Myös hänellä oli lukuisia pieniä harjoittelun aikana ja taisteluista syntyneitä arpia ympäri kehoaan, jotka jokainen olivat omanlainen muistutu tehdyistä virheistä ja ylitetyistä esteistä. Kaikkein tärkeimpiä hänelle näistä arvista olivat vasemmassa kyljessä ja oikeassa reidessä olevat viiltohaavojen jättämät arvet, sekä vatsassa kutakuinkin maksan kohdalla oleva pistohaava. Tsuchigumo oli saanut ne taistellessaan äitinsä aviomiehen lähettämiä miehiä vastaan Onimarun katsellessa ja nauraessa vieressä, mistä haavoja myöhemmin hoitanut Azusa oli ollut todella käärmeissään miehelle. Nuorimies ei ollut kuitenkaan ollut ja oli pyytänyt parantajaa jättämään arvet muistuttamaan itseään siitä että hänen tuli kyetä selviytymään itse omista taisteluistaan, eikä luottamaan siihen että joku muu hoitaisi ne puolestaan.
''Nuo arpesi muistuttavat minua viimeisestä opetuksesta jonka isältäni sain, äitini aviomiehen kätyreiden onnistuttua livahtamaan hebigakureen ja hyökättyä kimppuuni akaeihein päämajana toimineen talon harjoitus pihalla eräänä iltana. He olivat tulleet poistamaan palvelemansa suvun mainetta tahraavan kuusikätisen äpärän, jonka luulivat olevan isänsä suojissa. En tiedä järkytyinkö itse enemmän vai he isän todetessa että saisin pärjätä omillani tai olla pärjäämättä, sillä hän ei aikoisi sekaantua asiaan. En ollut silloin vielä aivan kolmeatoistakaan, mutta onnistuin selviämään siitä yhteenotosta elossa ja opin sen että vaikka toisinaan voinkin tarvita apua muilta niin loppupeleissä jokaisen on käytävä itse omat taistelunsa.'' Tarinaansa hieman jaktava nuorimies kertoi muistostaan seuralaiselleen, avaten hieman takkiaan ja näyttäen kyljessään olevaa pitkää arpea, paljastaen samalla kaksi ylimääräisistä käsistään.