Rokuden seikkailu osa 9: Mitä voima on

Jos seikkailet paikassa, joka ei sovi valmiiksi tehtyihin alueisiin, kirjoita tänne!
Avatar
Piisamirotta
Nibi
Nibi
Viestit: 742
Liittynyt: 09 Touko 2015, 18:22

Rokuden seikkailu osa 9: Mitä voima on

Viesti: # 6650Viesti Piisamirotta »

Varoitus
Kirjoittaja kokee velvollisuudekseen varoittaa tarinassa esiintyvästä myrkkyjen/huumeiden laittamisesta positiiviseen valoon. (koska nykypäivän ihmiset eivät tunnu voivan ajatella omilla aivoillaan ja matkivat fiktiota ymmärtämättä, että se ei ole, eikä sen kuulu olla oikeaa elämää) Tämä tarina on fiktiota, jossa tappaminen, myrkyt ja muut oikeassa elämässä pahat asiat ovat hyvien hahmojen arkea. Fiktio on aina fiktiota, eikä sen kuuluisi tunkeutua oikean elämän alueelle, mutta kirjoittaja kuulee vähän väliä tapauksia, joissa ihmiset ovat matkineet jotain internetissä näkemäänsä ja syyttäneet sitä teoistaan. Kirjoittaja haluaa painottaa, että hän EI ota vastuuta, jos joku kuvittelee, että erilaisten huumeiden käyttö on hyvä asia, koska niin annettiin ymmärtää tässä FIKTIIVISESSÄ tarinassa. Huumeet ja tappaminen EIVÄT ole hyviä asioita oikeassa elämässä, vaikka fiktiossa hyvät hahmot ovat tekemisissä niiden kanssa.

Niille, jotka eivät hae oikeutusta tappamiselle tai huumeiden käytölle fiktiivisestä materiaalista, toivotan mukavia lukuhetkiä, jos Ahanan ja Rokuden tarina kiinnostaa.


Rokude oli saapunut hämähäkkien maahan kutsuolentonsa mukana. Se oli erikoinen maailma, jossa mies ei ikinä ennen ollut. Kolme suurinsa kutsuolentojen johtajahahmoja tässä maailmassa lienivät käärme-erakko, sammakkoerakko ja Katsuyu, jonka ruumiista kutsuttiin aina vain osia, oikea etana oli niin valtava, että sitä ei voinut kukaan kutsua kokonaan. Hämähäkit olivat erilaisia. Niiden voima ei ollut yhtä suuri itsessään kuin näiden kolmen suuren. Silti hämähäkit olivat hyvin tehokkaita kutsuolentoja, kuten monet muut ne omasivat erilaisen tavan taistella. Danzon hyvin erikoinen summoni oli erinomainen esimerkki summonista, jolla ei ollut samaan tapaan voimaa kuin esimerkiksi käärme-erakolla, mutta erikoisia kykyjä, joista oli hyötyä taktisessa taistelussa. Kidomarun hämähäkkikutsuolento oli myös hyvä esimerkki siitä millainen erikoinen kutsuolento oli. Rokude, joka oli opiskellut päällepäin historiaa mietti näitä asioita ennen kuin pääsi puhumaan vanhimmalle hämähäkille. Mies pääsi puhumaan vain, koska hänellä oli niin pitkä historia hämähäkkien kanssa. Silti mies tiesi ettei hämähäkkierakko antaisi hänelle ratkaisua heti. Rokuden side hämähäkkien kanssa oli pinnallinen. Hän oli jakautunut liikaa monien mielestä, erityisesti hämähäkkien. Näissä ajatuksissa mies kulki pitkin metsää.


Alue oli tavallaan samanlainen kuin monet hämähäkkien täyttämät metsät, mutta silti erilainen. Lajeja oli huomattavasti enemmän, monia mies ei edes tunnistanut. Paikalla oli myös hämähäkkejä, jotka olivat vailla chakraa ja kykyä puhua. Näitä hämähäkkejä ei ollut missään muualla ja Rokude tunsi itsensä kuin pikkulapseksi katsoen ympärilleen. Verkkoja oli siellä täällä, hän huomasi miten toiset verkot olivat erilaisia kuin toiset. Mies piti kuitenkin mielensä maankamaralla muistaen Ahanan; hänen oli voimistuttava, tultava paremmaksi, hinnalla millä hyvänsä. Mitä pidemmälle hämähäkkien maassa tummaihoinen mies meni, sitä synkemmäksi kaikki kävi. Verkot alkoivat peittää taivasta ja auringosta tulevaa valoa. Lopulta oli niin pimeää, että Rokuden oli sytytettävä soihtu, jotta hän näkisi pimeässä. Seinämät olivat täynnä seittiä tai seittimäistä ainetta. Hän oli mennyt sisään metsään, mutta näytti siltä kuin metsä olisi muuttunut luolaksi kesken matkan ilman, että Rokude edes huomasi asiaa. ”Kauanko vielä?”, mies kysyi, mutta häntä johdattava hämähäkkikutsuolento oli vaiti. Hiljaisuus oli karmivaa. Jos joku olisi pelännyt hämähäkkejä, tämä olisi joko juossut kirkuen pois tästä paikasta tai kussut alleen. Rokude puolestaan ihaili paikkaa. Hän tunsi tavallaan kuinka hämähäkit liikkuivat pimeässä, jotkut olivat täysin vailla liikettä. Sellaisia kahdeksanjalkaiset kummajaiset olivat. Tarvittaessa ne olivat järkyttävän nopeita, normaalisti hitaita ja hiipiviä. Se oli käärmeissä ja hämähäkeissä yhteistä, myrkyn lisäksi. Käärmeet luikertelivat hitaasti iskien todella voimakkaasti yhtäkkiä antamatta juuri mitään varoitusta. Hämähäkit harvoin kävivät kimppuun juoksemalla, mutta kahdeksan jalkaa antoi niille tarpeen tullen niin suuren nopeuden, että niihin osuminen tai niiden sieppaaminen oli hyvin vaikeaa. Kun hämähäkit metsästivät, nämä käyttivät usein hidasta tapaa, verkkoa. Lintuhämähäkit saattoivat niin sanotusti hypätä tai liitää kohteen kimppuun. Oli myös hyppääjähämähäkkejä. Tämä oli Rokudelle paratiisi. Oli selvää, että hämähäkkierakko eli syvällä valottomassa paikassa, suojassa kaikelta. Tälle tuotiin saaliita, sillä tämä ei itse enää metsästänyt. Rokude odotti innolla tämän hämähäkin tapaamista.


Soihdun valossa Rokude näki kauempana jotain, joka näytti valkoiselta. ”Sytytä toinen soihtu ja jätä molemmat niille varatuille paikoille”, kuului käsky jonkun hämähäkin toimesta. Tämä oli selvästi vartija. Rokude totteli käskyä. Hän jätti roihuavat soihdut niille varatuille paikoille. Hän astui lähemmäs ja katsoi eteensä. Suuri, valkoinen hämähäkki, jolla oli tuuhea karva paljastui liekkien loimussa. Tämä hämähäkki oli valkoinen ikänsä takia. Oli selvää, että se oli puolisokea, eikä voinut taistella. Sitä kunnoitettiin sen iän ja kokemuksen vuoksi. Rokude uskoi, että vaikka valkoinen hämähäkki oli vanha, sen taisteluvoimaa verrattiin käärme-erakkoon ja muihin vastaaviin. Siinä mielessä tämä ei voisi taistella, mutta Rokude uskoi suuren olennon voivan voittaa hänet vaivattomasti. Rokude päätti lähestyä vanhusta kunnoittavasti. ”Olen tullut pitkän matkan päästä tapaamaan Teitä. Etsin voimaa, jolla on mahdollista voittaa Gumotaka klaanin jäseniä”, mies sanoi ja sai lähistöllä olevat hämähäkit hämilleen ja hieman pelokkaaksi. ”Nuori lapsi”, aloitti vanha hämähäkki ja sen ääni oli hyvin erikoinen, vanha ja viisas, mutta silti päättäväinen. ”Gumotaka klaani on tuhottu jo kauan sitten. Se sota vaati monta uhria, mutta heitä ei voinut jäädä jäljelle. Ei sen jälkeen”, vanhus vastasi näyttäen ettei pelännyt, toisin kuin nuoremmat, joille selvästi oli opetettu tuon klaanin voima hämähäkkejä vastaan. ”Näin heidät omin silmin. Muuten en itsekään uskoisi sitä. Näin itse tiepistiäisen, jonka Riisipeltojen maassa olevat hämähäkkiklaanin jäsenet olivat vanginneet valekuninkaan käskystä”, vastasi Rokude saaden lisää hämmennystä aikaan. ”Katsotaan, nuori lapsi, katsotaan”, sanoi vanha valkoinen hämähäkki ja tämä pyöräytti yhdellä jalallaan altaan pois kristallipallon kuin munan. Rokude ei tiennyt miten se oli mahdollista, mutta kristallipalloon ilmestyi kuva heidän taistelustaan ja klaanin kyvyt olivat selvästi näkyvillä. Jopa vartijahämähäkit tärisivät pelosta. Rokudea inhotti katsoa tätä toista kertaa. ”Et valehdellut ja se säästää henkesi”, julisti vanhus ja siirsi kristallipallon pois. ”Emme ryhdy uuteen sotaan, mutta valmistaudumme omalta osaltamme heidän mahdolliseen hyökkäykseensä”, sanoi hämähäkki vakavana. ”Miksette vain hyökkää ylivoimalla ja tuhoa heitä?”, Rokude kysyi ja oli selvää, että hänen henkilökohtainen tilanteensa vaikutti miehen mielipiteeseen ja suhtautumiseen asiaan. ”Meillä ei ole ylivoimaa. Tiepistiäiset ovat monilukuisempia kuin me ja heillä on etuja, joita meillä ei ole”, vastasi valkoinen hämähäkki Rokudelle. ”Kai te jotain voitte tehdä?”, kysyi tumma mies alkaen itsekin huolestua. ”Ei, emme voi. Me voimme vain suojella tätä paikkaa. Mutta sinä, sinä voit tehdä jotain. Gumotaka klaani on meidän verivihollisemme ja lupaan tämän: jos sinä onnistut tuhoamaan heidät kokonaan, olen suuremmassa kiitollisuuden velassa kuin koskaan olen ikuisuudelta tuntuvan elämäni aikana ollut. Sen kiitollisuuden tulen maksamaan opettamalla sinulle hämähäkkisage kyvyn. Mutta muista: vasta, kun kaikki Gumotaka klaanin jäsenet ovat kuolleet, olivat he minkä ikäisiä tahansa”, sanoi suuri vanhus. Rokude ymmärsi, että se oli lopullinen päätös. ”Hyvä on. Mutta en tiedä edes miten voisin voittaa heidät. Aina kun kohtasin klaanin jäsenen tai edes heidän tekniikkansa, jäädyin. Miten voin edes aloittaa taistelun, jos pelko valtaa mieleni ja salpaa kehoni?”, kysyi Rokude. ”Mieti voimiasi. Mitä kaikkea sinulla on käytössäsi, mieti miten niitä voi yhdistää. Jotta voit edes aloittaa taistelun sinun pitää voittaa se, sisälläsi. Ratkaisu ei voi tulla kuin veden kanto kaivoon, sen on tultava luonnollisesti. Minä en ole sinä, lapsi. Mutta myös minä olen käynyt läpi tämän kokeen joskus. Minun oli keksittävä keino voittaa tämä vihollinen silloin. On kuitenkin selvää, että heitä ei voi voittaa samalla keinolla toista kertaa. Siksi on tärkeää, että sinä voitat heidät omalla tavallasi. He eivät voi ennustaa tapaasi, toisin kuin minun. Tästä syystä en hyväksy alaisteni hyökkäystä heidän pesäänsä. Aluksi sinun pitää saada mielesi avautumaan, sen jälkeen kaikki muu tulee paljon helpommin”, vastasi vanhus viisaasti ja antoi ymmärtää, että Rokuden oli aika lähteä. Niin mies myös teki. Koko matkan miettien miten hän voisi voittaa pelkonsa.


Rokude päätti aloittaa tutustumalla hämähäkkeihin. Hän ystävystyi nopeasti yhden hämähäkin kanssa, joka oli taitava illuusioissa; tätä Rokude ei kuitenkaan tiennyt. Hämähäkki oli päättänyt auttaa Rokudea käyttämällä illuusiota ja klooneja hyväkseen. Hän muutti kloonit illuusion avulla Gumotaka klaanin jäseniksi, joita ilmestyi vähän väliä. Tätä ennen Rokude kuitenkin joutui miettimään miten hän voittaisi pelkonsa. Miehenä hänen ensimmäinen ratkaisunsa oli yksinkertaisesti voimistua. Hän aloitti fyysisen kunnon parantamisesta. Tummaihoinen mies oli jo valmiiksi hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta tämä ei hänelle riittänyt. Myöskään parannustaidot eivät riittäneet hänelle, joten hän harjoitteli niitä. Aikaa kului ja treenatessaan mies ystävystyi useiden erilaisten hämähäkkien kanssa. Monet vierastivat miestä, mutta monet myös tunsivat jonkinlaista vetoa häneen. Rokude rakasti hämähäkkejä; jos joku rakasti toista ja näytti sen jatkuvasti, oli melko vaikeaa olla muodostamatta tunteita tätä kohtaan. Joillekin hämähäkeille Rokuden päättäväisyys oli ihailtavaa, toisille se oli typerää. Kun mies oli kuluttanut hävyttömän paljon aikaa treenatakseen kehoaan, lääkintätaitojaan ja muodostaen suhteet uusiin hämähäkkeihin oli aika aloittaa pelon voittamisen harjoittaminen. Illuusioiden käyttäjä hämähäkki päätti eräänä päivänä lavastaa hyökkäyksen hämähäkkien maahan. Hän oli kertonut asiasta etukäteen vanhalle valkoiselle hämähäkille, joka oli hyväksynyt asian osana Rokuden koulutusta. Vanhus ei aikonut antaa vastausta Rokudelle, mutta se ei estänyt auttamista. Oli eri asia tehdä harjoitusnuket miekkaa heiluttavalle kokelaalle, kuin tehdä tälle miekka ja opettaa käyttämään tuota miekkaa. Rokude luuli torjuneensa monta hyökkäystä, mutta hän oli käyttänyt kaikissa niissä liikaa voimaa. Erään kerran hämähäkit päättivät antaa miehelle opetuksen ja käyttämällä mielenkiintoista yhdistelmää illuusiota ja taktiikkaa he voittivat Rokuden ja antoivat ymmärtää, että Gumotaka klaanilaiset pääsivät hämähäkkien kimppuun. Hämähäkit kuitenkin kertoivat voittaneensa yhteisvoimalla. Tämä oli luonnollisesti täysi vale, mutta Rokude ei näyttänyt muuttavan ajausmaailmaansa pelkällä voimalla voittamisesta. Hän oli pelkkää lähitaistelun voimaa käyttäen sokeasti tuhonnut kloonit uskoen vakaasti, että hän oli vain liian nopea ja voimakas näitä vastaan. Nyt kun tämä illuusio oli rikottu toisella illuusiolla, oli aika löytää todellinen keino päästä eroon tiepistiäispelosta. Se vaati kuitenkin Rokudelta jotain, mitä hän ei ollut tehnyt vähään aikaan: laatikon ulkopuolelta ajattelua.


Rokude valmisti parantavia rohtoja, joita hän halusi käyttää Ahanaan, kun vain oli mahdollista. Hän yritti kehittää keinoa parantaa haavoja mahdollisimman nopeasti. Siinä tehdessään teknisesti joutavaa hommaa hän sai oivalluksen. Hän mietti tiepistiäisen kykyä voittaa tarantella, joka oli selvästi isompi ja voimakkaampi kuin itse tiepistiäinen. Tiepistiäinen laskeutui tarantellan yläpuolelle, pisti sitä lamaannuttavalla myrkyllä ja muni sen sisään. Kuoriuduttuaan poikaset söivät hämähäkin elimet tappaen sen mitä karmivimmalla tavalla: sisältä ulos. Rokude tuli ajatelleeksi, että miksi tiepistiäisiä ei voisi tappaa samalla tavalla? Mies mietti tätä kysymystä ja tuli siihen tulokseen, että ne oli mahdollista tappaa kyllä, mutta ongelma oli tappajan saaminen niiden sisään. Ne olivat ketterämpiä kuin hämähäkit ja melko varmasti niillä oli kokeneina taistelijoina taito selvitä seitistä. Nämä eivät voisi olla tapoja tappaa niitä. Rokude tiesi nyt miten ne voitetaan, teoriassa. Käytäntö oli täysin eri asia. Lisäksi se piti tehdä tavalla, joka tappaisi kaikki klaanin jäsenet, eikä vain osaa, jotta toinen osa pääsisi karkuun. Tämä oli ylitsepääsemätön ongelma, johon Rokude ei löytänyt todellista ratkaisua. Tumma mies jätti asian joksikin aikaa sikseen ja päätti keskittyä taas pelon voittamiseen. Hän muisti kuinka hän ei ollut oma itsensä raiskatessaan Ahanaa kauan kauan sitten. Tästä mies sai idean. Ehkä hän ei voisi mitenkään voittaa pelkoa, mutta hän voisi ylikirjoittaa sen. Mies oli nähnyt mitä alkoholi teki ihmiselle, normaalisti ujo henkilö kykeni lähestymään naisia ja puhumaan avoimesti. Huumeet olivat askel eteenpäin. Rokude muisti kerran kaupungilla ollessaan nähneensä miehen juoksevan karkuun jotain olematonta hirviötä. Miehen tunne, pelko, oli aito, mutta se mitä hän näki oli kaikki mielikuvitusta. Silti aine oli saanut miehen näkemään pedon jamassa häntä takaa. Aine oli luonut jotain mitä ei ollut olemassa. Rokude tiesi nyt miten hän voisi voittaa pelkonsa, mutta oikea myrkky olisi vaikea saada. Rokude päätti tehdä kokeita löytämillään hiirillä. Hän etsi itselleen hiiriä ja käärmeitä ja testasi erilaisia huumeita hiiriin. Ne hiiret, jotka uhmasivat käärmettä ja olivat agressiivisia hän kirjasi ylös ja säilytti ne huumeet. Mies teki sopimuksen hämähäkkien kanssa, että hän kokeili itseensä näitä huumeita ja kutsuolennot estäisivät häntä tekemästä mitään hullua. Tumma mies oli valmistanut vastamyrkkyjä, joita hän käski laittaa itseensä, jos hän alkaisi käyttäytyä hullusti. Niin alkoi lukuisten yritysten sarja, kunnes mies lopulta löysi oikean myrkyn, joka sai hänen pelkonsa pois, ilman että hän menetti täysin järkensä. Kun mies meni kertomaan valkoiselle vanhalle hämähäkille tästä, vastasi viisas vanhus: ”Pelko on olemassa syystä. Se suojaa meitä, estää tekemästä typeryyksiä. Siten pelko on tarpeellinen. Miten aiot estää itseäsi kuolemasta, kun et pelkää jotain mitä vihollinen tekee?” Tämä oli viisas vastaus ja kysymys, mutta Rokude oli kehittänyt siihen vastauksen. ”Otan mukaani kaksi vapaaehtoista hämähäkkiä, jotka puolustavat minua. Samaan tapaan kuin kuninkaan hämähäkit puolustivat häntä. Erona on, että hämähäkit tekevät tämän omasta tahdostaan, eivät pakotettuina”, Rokude vastasi. ”En voi kieltää hämähäkkejä auttamasta sinua, mutta voin kieltää heitä palaamasta tänne. Emme voi tietää onko heidän sisällään munia, kun he saapuvat”, vastasi vanha valkoinen hämähäkki. ”Siihen minulla on ratkaisu”, Rokude vastasi ja kertoi suunnitelmansa täydellisesti.


Pelko oli voitettu ja keho voimistettu, parannustaitoja parannettu sekä kutsuolentoja saatu. Ainoa asia, joka oli pakko kehittää oli strategia, jossa ei ollut aukkoja. Rokude päätyi myrkyttämään seittinsä. Kaiken seittinsä. Hän kehitti tarpeeksi voimakasta myrkkyä, jonka hän vuodatti seittiin erikoishanskoilla, jotka hän hankki. Hanskoissa oli pienet säiliöt myrkkyä varten. Hän hankki lisäksi myrkkypommeja ja muuta kivaa. Kun mies oli saanut valmiiksi kaiken ja uskoi olevansa valmis, hän lähti kohti tapaamispaikkaa. Matkalla Rokude kävi läpi suunnitelmansa useaan kertaan. Hänellä oli suuri etu: yllätys. Gumotaka klaanilaiset eivät olleet varautuneet siihen, että Rokude ei pelkäisi heitä, he myös eivät tienneet lainkaan miehen myrkyistä. Matkalla Rokude mietti Ahanan kohtaloa. Mitä nainen oli joutunut kärsimään? Viha alkoi kasvaa miehen sisällä ja se antoi hänelle voimaa. Myrkky oli pahan väline, näin oli usein opetettu. Rokude oli yhdessä Ahanan kanssa alkanut pikku hiljaa uskomaan, että hyvä ja paha olivat vain konsepteja, eivät absoluutteja. Ei ollut pahaa voimaa, oli vain ihmisen oma moraali miten sitä voimaa käytettiin. Teot todistivat sen, oliko ihminen hyvä vai paha, vain elollinen kykeni olemaan hyvä tai paha, ei eloton esine tai aine.


Tummaihoinen mies ilmaantui sovittuun aikaan oikeaan paikkaan. Hän tunsi väijytyksen ilman sensorikykyäänkin. Nyt hän oli kuitenkin varautunut siihen, hyvin tarkasti. Vain idiootti paljasti valttikorttinsa heti, joten Rokude ei käyttänyt myrkkyä heti. Ensimmäiset kaksi viidestä olivat paikalla. Nopeasti he paljastivat, että kyseessä oli väijytys. He päättivät tämän, sillä Rokude oli yksin. Rokude päätti aloittaa sulkemalla silmänsä ja tuntemalla sensorikykynsä avulla hyökkääjät. Tämä hämäsi erinomaisesti Gumotaka klaanin jäseniä, sillä he luulivat tämän olevan Rokuden vastaus pelkoon. Rokude avasi nopeasti neljännen portin ja iski eri tavoin molemmat klaanin jäsenet alas. Kaksi muuta tulivat seuraavaksi ja Rokude ymmärsi, että nämä olivat varautuneet hänen porttikykyihinsä ja arvattavasti myös hämähäkkikykyihinsä. Oli siis aika paljastaa ässä hihasta. Tumma mies iski pienen myrkkyruiskeen itseensä ja avasi silmänsä lopettaen välittömästi sensoriuden sen viedessä turhaan chakraa. Mies oli aistinut viidennen henkilön ja neljännen portin voimalla ilmestyi tämän viereen nopeasti iskien tätä hämäykseksi klaanitekniikallaan. Toisen torjuessa sitä oli myrkyn aika. Myrkkyjen paras puoli oli yksi pieni viilto, joka riitti myrkyn pääsyn kehoon. Luonnollisesti myrkyn määrä vaikutti, mutta kuten monissa aineissa: tiivistys vaikutti tarvittavaan määrään. Pienellä määrällä ainetta kylän kaivoon sai helposti vatsakivun koko kylälle, mutta sama määrä yhden pienen juomaporukan viiniin tappaisi heidät kaikki. Tässä tapauksessa Rokude oli tiivistänyt tämän myrkyn, mutta sitä oli melko vähän, sillä hänellä oli suunnitelma. Pieni viilto kunaista riitti ja viides jäsen putosi maahan kykenemättömänä taistelemaan. Kaksi jäljelle jäänyttä yritti tämän jälkeen karata, mutta Rokude oli valmistautunut siihen. Hän kutsui kaksi hämähäkkiä, mutta nämä hämähäkit eivät jääneet hänen olkapäilleen, vaan kiersivät tiettyyn suuntaan pakenevan kaksikon edelle. Rokude tiesi, että kaksikko jakautuisi, kun hän pääsisi tarpeeksi lähelle. Kun tämä tapahtui, valitsi tumma mies itselleen toisen kaksikosta ja lähti tämän perään lopulta saaden tämän kiinni ja tappaen hänet. Kun Rokude lähti toisen perään, oli jäljelle jäänyt helpottunut. Hän kuvitteli optimistisesti, että hän pääsisi pakoon, mutta ei ollut nähnyt Rokuden kutsumia hämähäkkejä, jotka kulkivat kahdeksan jalkansa vuoksi tarvittaessa todella nopeasti. Yllätys oli suuri, kun pakenija törmäsi kahteen hämähäkkiin. Hän yritti käyttää klaanitekniikoitaan, mutta Rokude oli keskustellut taktiikasta näiden hämähäkkien kanssa. Mies oli käskenyt näitä viivyttämään tätä pakenijaa kunnes Rokude itse pääsisi paikalle. Näin tapahtuikin ja tumma ihoinen mies tuli paikalle tappaen armottomasti tämän siihen paikkaan missä tämä seisoi. Hämähäkit palasivat hämähäkkien maahan lepäämään. Ruumiit paloivat räjähdelappujen ansiosta, DNA.sta oli päästävä eroon, ettei joku hullu pääsisi kloonaamaan klaanin jäseniä. Pelon voittaja -huume alkoi pikkuhiljaa lieventyä. Rokude ei tarvinnut sitä, sillä ainoa elossa oleva Gumotaka klaanin jäsen oli huumeiden vaikutuksen alaisena. Oli vaikea pelätä jotain, joka ei voinut tehdä sinulle mitään.


Rokude ei sitonut miestä, vaan antoi tälle toista myrkkyä. Myrkky sai henkilön hyvin yhteistyökykyiseksi. Se oli niin sanottu suostuttelu huume, jota käytettiin monesti baareissa. Nopeasti mies kertoi Rokudelle klaanistaan, heidän lukumääristään ja salaisesta piilopaikasta. Mies kertoi kaikkien olevan piilopaikassa, joka miehelle oli totta, mutta hän ei tiennyt vakoojasta Pesässä, jossa Rokude oli ollut. Tumman miehen ongelmaksi muodostui, että hän ei voinut saapua piilopaikkaan klaanin jäsenen ollessa selvästi huumeiden alaisena. Rokude tunsi myrkyt paremmin kuin omat taskunsa ja tuli siihen tulokseen, että myrkky joka antoi sairaanloisen itsetunnon oli omiaan tähän tehtävään. Rokude käytti tätä myrkkyä klaanin jäseneen, joka nyt uskoi voittaneensa Rokuden yksin ja, että Rokude oli niin pahasti lyöty, että tämä pelkäsi miestä niin paljon ettei edes yrittäisi karata. Silti Rokude oli sidottava, se ei kuitenkaan ollut ongelma. Ja niin, kuin kuningas konsanaan mies marssi piilopaikkaan taluttaen levännyttä ja kaikki voimansa takaisin saanutta Rokudea narussa. ”Katsokaa mitä olen pyydystänyt. Minut olisi pitänyt yksin lähettää, kaikki muut olivat vain tiellä”, mies ylisti. Vartijat eivät kuitenkaan olleet tyhmiä ja tajusivat kyllä melkein heti mistä oli kysymys. Rokude oli jo laittanut itseensä pelon estävää myrkkyä ja kutsunut hämähäkit. Hän ei aikonut käyttää portteja, vielä. Aluksi hän aloitti seittitekniikoilla ja kuten hän oli suunnitellut: hänen seittinsä oli myrkytettyä. Siten ensimmäinen joukko klaanin jäseniä piilopaikassa kuoli. Mies, joka oli pitänyt itseään ylivoimaisena kuoli nyt vasamaan, jossa oleva myrkky levisi nopeasti hänen sisällään tukkien verisuonet, vain yksi myrkky monista, joita Ahanan mies käytti. Rokude vaihtoi taistelutyyliään vähän väliä, jotta jos joku pääsisi pakoon hetkeksi, kertoisi tämä eri tarinaa hyökkääjästä kuin muut. Siten laittaen monet päättelemään, että hyökkääjiä oli useita. Hämähäkit eivät olleet miehen vierellä, kun tällä oli neljäs portti päällä, mutta ne olivat aina tukena. Rokude oli saanut niiden kutsumisesta menetettyä chakraa takaisin pillereillä, joten hänen chakransa oli taistelun alkaessa lähes täynnä. Ennen kuin Rokude ja yli-itsetuntoinen mies saapuivat paikkaan oli Rokude kyseenalaistanut paikan pakoreitit jolloin yli-itsevarma mies oli selittänyt missä paikat olivat uskoen siihen, että Rokude oli liian heikko edes yrittämään paeta. Siten Rokude oli romahduttanut ne räjähdelapuilla välittömästi, kun taistelu alkoi. Pakoteitä ei ollut. Rokude näki taistelun niin, että hän ja hämähäkit olivat koko klaania vastaan. Hänen itsetuntonsa oli kohonnut ja vääristynyt myrkyn vaikutuksesta, jotain mitä mies ei ollut osannut ajatella. Hän oli tavallaan unohtanut Ahanan, ainakin hetkeksi.


Ahana kuuli kuinka hälytys kellot soivat. Hänen luonaan olevien määrä väheni hetkessä. Tämä oli oikea aika. ”Hän hyökkää tänne?”, kysyi vanha mies, joka ajatteli, että nyt oli paras aika hoidella Ahana hänen omalla tavallaan. Juuri kun mies oli valmis toiminaan, Ahana vapautti chakransa saaden hiekkaa lähialueen kivistä. Salaa hän oli kuitenkin kaivanut maahan kuopan hiekallaan saaden maanalta lisää hiekkaa, sillä paikassa ei valmiiksi hiekkaa ollut. Silmänsä avulla nainen oli saanut tietää missä hänen varusteensa olivat. Hiekan pidätellessä vanhaa miestä Ahana kulki nopeasti varusteidensa luo ja sai käärön käteensä. Nainen joutui tekemään tämän kaiken hiekan avulla, sillä hänen lihaksensa olivat todella huonossa kunnossa. Kun naisen käsi kosketti kääröä, siitä vapautui todella paljon hiekkaa. Paikalle tuli lisää klaanin jäseniä, mutta Sabaku käytti hiekkaa toisella tavoin kuin ennen. Hän tiesi, että nämä kykenivät imemään chakraa ja hiekkaa, mutta kuinka paljon? Ja kykenivätkö he imemään muuta? Sabaku oli ollut tarpeeksi tekemisissä Susanin kanssa, jotta hän osasi laskea mihin hänen pitäisi iskeä. Katto romahti joidenkin klaanin jäsenten päälle murskaten nämä säälittä. ”Jaha, ette siis pysty imemään kaikkea”, Ahana sanoi ymmärtäen, että hänen oli paettava. Nainen suuntasi kohti ulko-ovea, sillä hänen chakransa ei riittäisi näiden voittamiseen. Hiekka liikutti Sabakua ja hän liiti eteenpäin lopun hiekan tukkiessa häntä jahtaavien tien. Edessään Ahana näki jotain. Joku taisteli Gumotaka klaanilaisia vastaan. Ei tarvinnut olla nero päätelläkseen, että se oli Rokude. Ahana tuli yhä lähemmäs ja lähemmäs huutaen Rokuden nimeä. Tumma mies kääntyi katsomaan Ahanaan ja näytti hetken olevan iloinen, mutta nähdessään naisen miehen reaktio muuttui. Pelon voittaja myrkky alkoi haihtua, mutta jokin muu nousi. Hämähäkit tulivat Ahanan luokse ja käskivät tätä kiirehtimään pois täältä. Ei ollut aikaa puhua Rokuden kanssa. Naisen kyseenalaistaessa miksi, hän tunsi kuinka Rokuden chakra alkoi voimistua. Jotain tapahtuisi, mitä ei ikinä ennen ollut tapahtunut tälle miehelle.

Rokude näki Ahanan riutuneen ulkonäön. Hän näki kuinka nainen oli vähissä vaatteissa, kuinka naisen rinnat olivat surkastuneet, kuinka hiekan oli liikutettava Ahanaa, sillä tämä ei voinut liikuttaa itseään. Mielikuvitus otti vallan ja Rokude luuli tapahtuneen jotain, mitä ei ollut tapahtunut, ja paljon muuta. Koskaan aikaisemmin, ei ikinä, Rokude ollut ollut näin vihainen. Neljäs portti nousi välittömästi viidenteen ja chakra vain kasvoi. Näytti siltä, että Rokude alkoi menettää mieltään. Sitten Gumotaka klaanin jäsenet pääsivät läpi ja hyökkäsivät. Rokude oli menettänyt pelon poistavan myrkyn, mutta oli jotain muuta, joka voitti pelon: alkukaltainen viha ja raivo. Tiepistiäishyökkäysten tullessa Rokude avasi alitajuntaisesti kuudennen portin ja samassa hänen ympärilleen muodostui läpikuultava chakratornaado, joka tuhosi heikommat tiepistiäishyökkäykset. Klaanin jäsenet hieman panikoivat, mutta Rokude oli ainoan uloskäynnin tiellä, joten heillä ei juurikaan ollut vaihtoehtoja. Rokude ei ollut täysin puikoissa, mutta hän osasi silti taijutsutekniikoita alitajuntaisesti, vähän samaan tapaan kuin ihmiset osasivat ajaa pyörää, vaikkeivät olleet ajaneet sitä muutamaan vuoteen. Taijutsu oli yleensä tarkoitettu vain yhtä vastaan, mutta korkeimmilla porteilla iskut olivat kuin pieniä meteoriitin osumia. ”Dai Mashin Tsutsu”, Rokude sanoi ja iski eteensä useita kertoja. Miehen nyrkit iskivät niin lujaa ilmaan, että ne muodostivat pieniä Hirudoran kaltaisia tuuliaaltoja. Jutsu vaati vähintään viidennen portin auki, mutta se voimistui kuudennesta portista. Hyökkäys oli tuhoisa, sillä se vaikutti matkan päähän. Se ei ollut lähelläkään Hirudoran voimaa, mutta silti melko voimakas tappaen useita klaanin jäseniä. Sitten vanhus tuli paikalle monen voimakkaan klaanin jäsenen kanssa. ”Tuokaa se nainen takaisin minulle”, mies sanoi ja klaanin jäsenet lähtivät kohti Ahanaa osan jäädessä pitelemään Rokudea. ”Olitkin voimakkaampi kuin me odotimme”, mies sanoi ja käytti nyt todellista voimaansa. Hän lähetti tiepistiäisiä kohti Rokudea, joka yritti torjua niitä, mutta turhaan. Tiepistiäiset munivat Rokuden sisään ja saivat miehen riutumaan. Kuudes portti piti miehen kuitenkin kunnossa, ainakin toistaiseksi. ”Niin paljon työtä, täysin turhaan. Kehosi riutuu, lihaksesi surkastuvat ja ennen pitkää kuolet”, sanoi vanhus iloisena, uskoen täysin ettei Rokude voisi tehdä mitään. Yhtäkkiä Rokuden chakra alkoi muuttua mustaksi. Mies otti vyötään oudot nyrkkiraudat laitten ne käsiinsä. Sitten mies liikkui käsittämättömällä nopeudella vanhuksen viereen, jolloin Gumotaka klaanilainen yritti hyökätä. Rokude oli kuitenkin liian nopea ja vahva. Nopealla potkulla mies torjui hyökkäyksen, kääntyi väärinpäin ilmassa niin, että pää osoitti maahan heittäen nyrkkirautansa ylös muodostaen käsillään lukon niin, ettei vanhus voinut käyttää käsiään. Jalat olivat nyt vapaina polvet käännettynä pois päin miehestä taipeet osoitettuna vanhuksen päähän. Nyrkkiraudat putosivat ja Rokude otti ne kiinni jalanpohjillaan. Samassa aseiden sisältä tuli ulos piikki, joka oli kastettu Rokuden voimakkaimpaan myrkkyyn. Jalkojen taipeet taipuivat alas ja nyrkkiraudat sen mukana. Vanhus yritti kaikin tavoin päästä pois, mutta Rokuden voima oli liikaa. ”Tarantula”, Rokude sanoi hyökkäyksen nimen juuri kun nyrkkirautojen piikit osuivat taipeiden taivuttamisen vuoksi vanhuksen kaulaan. Jos joku ulkopuolinen katsoi, saattoi tämä nähdä hetken ajan chakran muodostavan mustan tarantellan siihen missä Rokude oli.


Tämä Rokuden voimakkain yhtä vastustajaa vastaan tarkoitettu tekniikka vei huomattavasti chakraa. Lisäksi mies oli kärsinyt vielä vanhuksen viimeisestä hyökkäyksestä. Mies oli nimittäin kasvattanut oman pistimen ja muninut Rokuden sisään. Taijutsua käyttävä mies alkoi menettää viimeisiä chakrojaan samaan aikaan, kun hänen fyysiset voimansa alkoivat kuihtua. Tarantula oli hyvin erikoinen, kuudennen portin avaamisen vaatima tekniikka, joka vaati kuitenkin aseita toimiakseen. Se oli mahdollista toteuttaa ilman aseita, mutta täysi voima oli mahdollista saavuttaa vain aseilla. Ilman aseita kantapäät iskisivät äärimmäisellä voimalla kohteen kaulan alueelle. Nyrkkiraudat kuitenkin antoivat hyökkäykseen vielä myrkyn, joka viimeisteli jutsun. Rokude oli harjoitellut tekniikkaa monta kertaa, mutta ei koskaan ollut onnistunut siinä ennen tätä hetkeä. Kuudes portti alkoi poistua ja Rokude romahti maahan. Vanhus oli vapaa, mutta pelkästä iskun voimasta lähes kuollut. ”Nekroosi, se on akuutti patologinen solukuolema. Solun kuolema ei aiheuta juurikaan kipua, mutta se on hidas prosessi, jota et voi estää. Kuolema korjaa sinut lopulta samalla tavalla kuin uhrisi”, Rokude sanoi viimeisillä voimillaan. Vanhus tajusi nyt kuinka hänen solunsa alkoivat kuolla. Mies päätti viimeisillä voimillaan hyökätä Rokuden kimppuun ja varmistaa tämän kuoleman. Äkkiä joku ilmestyi miehen viereen ja iski hänet kauemmas. Tulija oli Kichigai Kagaku. Lääkäri käytti voimakasta parannustekniikkaa tehden nopeasti hyödyttömäksi munien tekemää tuhoa silti vain pinnallisella tasolla. Jos joku oli poissa, ei sitä juurikaan voitu parannustekniikalla parantaa. ”Sinetöi hänet. En voi estää täällä hänen kehonsa tuhoutumista”, lääkäri sanoi ja samassa hänen takapuoleltaan tuli esiin muumio, jonka musta pantteri oli etsinyt käsiinsä. Muumio sinetöi Rokuden kehon. Tämä jutsu sinetöi kehon siihen tilaan missä se oli sillä hetkellä. Musta pantteri tuli puolestaan muumion takaa ja karjaisi äärimmäisen voimakkaan karjaisun luoden chakra-aallon, joka ensin sai loput Gumotaka klaanilaiset kivun valtaan. Lisäksi se tuhosi paikan rakenteita. ”Häivytään täältä”, Kichigai sanoi ja katosi nopealla liikkumisella. Musta pantteri puolestaan lensi pois. Muumio otti Rokuden lentävälle matolleen ja oli hetkessä poissa. Koko piilopaikka romahti ja tappoi loput Gumotaka klaanin jäsenet. Rokude tiesi, etteivät hämähäkit olisi tulleet avuksi, joten hän oli lähettänyt pyynnön Sunaan, suoraan GSG.hen, että saisi lisäjoukkoja. Mies kertoi käärössä tilanteen ja sen, että Ahana oli pulassa. Sunalla ei ollut varaa lähettää ketään, mutta ne, jotka halusivat ja olivat tarpeeksi korkea tasoisia saivat toimia miten halusivat, joten nämä kolme tulivat paikalle. Kichigai oli hoitanut muumion tiettyyn kuntoon, jotta tämä voisi lähteä tälle pelastusretkelle. Rokuden päätös pyytää apua sen sijaan, että olisi ylimielisesti lähtenyt pelastamaan Ahanaa yksin oli oikea ja järkevä. ”Onko kukaan elossa?”, kysyi muumio ja lääkäri käytti voimakkainta aistiaan, sillä hän halusi varmistaa, ettei kukaan päässyt pakoon. ”Ei, kaikki ovat kuolleet”, mies vastasi heidän liikkuessaan pois. Ahana oli tajuissaan ja katsoi paketoitua miestään. He olivat kärsineet niin paljon lähiaikoina, että se tuntui rangaistukselta. Rokuden kutsolennot olivat palanneet takaisin ja kertoneet tilanteen. Vanha valkoinen hämähäkki katsoi ennustuspalloaan ja sanoi: ”On vielä yksi Gumotaka klaanilainen. Mutta minä pidän lupaukseni.” Rokude ei voinut tietää viimeisestä, eikä vanha hämähäkkikään tiennyt tarkkaan missä tämä klaanin jäsen oli. Kun Rokude olisi kunnossa ja haluaisi sitä, opettaisi vanha valkoinen hämähäkki miehelle hämähäkkiversion sage-modesta. ”Odotan täyttä raporttia tapahtumista vastapalveluksena siitä, että tulin paikalle. Annatte sen, kun olette siinä kunnossa, että voitte sen antaa”, Sunan paras lääkäri sanoi Ahanalle heidän liikkuessaan kohti Sunaa, kohti kotia.
Shimo Kare
Hp: 45
Ch: 120
Nopeus: 7
Hebira
Hp: 50
Ch: 160
Nopeus: 9
Maname
Hp: 24
Ch: 40
Nopeus: 3
Kuva

Palaa sivulle “Muut alueet”