Täysikuu

Jos seikkailet paikassa, joka ei sovi valmiiksi tehtyihin alueisiin, kirjoita tänne!
Avatar
LordVonKwaak
Tsuchikage
Tsuchikage
Viestit: 783
Liittynyt: 21 Loka 2014, 21:57

Täysikuu

Viesti: # 6274Viesti LordVonKwaak »

Tang luki ties kuinka monetta kertaa vahjistunutta kirjettä. Mugen, yksi klaanin nuorimmista, kertoi kokemuksistaan Roudan maan Yakuzan parissa. Kylä oli täysin rikollisjärjestön hallinnassa, mutta Mugenin saapuessa uusi johtaja, Kanki, oli juuri vakiinnuttanut valtansa ja muuttanut järjestön rakennetta. Terrorisoinnin sijaan jäsenien kykyjä käytettiin nyt kylän hyväksi, sekä järjestön itensä laajentamiseksi. Mugen ei osannut hahmottaa konkreettista kuvaa Kankin persoonallisuudesta - taikka ei luottanut kirjeen kuljetukseen tarpeeksi sanoakseen sen olematta itse paikalla - mutta kirjoitti luottavaisin sanoin, että näki Kankin johdon hyvänä asiana. Poika oli päässyt sopimukseen johtajan kanssa ja tämän sana olisi varmasti pitävä: Mugen auttaisi Kankia vakiinnuttamaan asemansa ja Kanki vetäisi yakuzalaiset Shima klaanin alueilta.
Tang huokaisi. Klaanin vanhimman laskiessa kirjeen takaisin kaltaistensa joukkoon puiseen laatikkoon, rummut alkoivat soida.
"Jos se olisikin niin yksinkertaista, pieni ystävämme." Kyynel vierähti vanhuksen poskella, tämän silittäessä kirjelaatikon kantta. "Jospa oliskin..."
Kanki, tai kuka ikinä olikaan Roudan maan yakuza perheen johdossa, oli mitä uskottavimmin pitänyt sanansa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että Shima klaani olisi saanut kaipaamansa rauhan: kun yksi oli siirtynyt syrjään, tämä vain oli luonut tietä seuraavalle. Mugenin lähtöä oli seurannut lyhyt rauha. Sen jälkeen asiat olivatkin pahentuneet pahenemistaan, kunnes ne olivat vielä huonommalla tolalla kuin ennen kuin Roudan maan yakuza oli aloittanut operaationsa.
Klaani oli toki koettanut löytää sopua rauhanomaisin keinoin ja turvautunut voimaankin neuvotteluiden pettäessä - yleensä yakuzalaisten petettyä lupauksensa. Voima ei kuitenkaan ollut tuottanut tulosta, vasustajan ollessa aivan liian voimakas. Niin lukumäärältä kuin yksilöllisestikin.
Lopulta klaanin mitta oli tullut täyteen. Zazamen johdolla yleensä ympäri metsää asusteleva klaani oli kokoontunut yhteen. Tang oli yrittänyt parhaansa hillitä sotamielialaa, mutta kaikkeen hänkään ei ollut kykenevä. Kun klaanilaisia lakoi kadota, Zazamen palopuheita ei estänyt enää mikään. Nyt, täydenkuun juhlan aikaan, klaanin vuosikymmeniä piilossa ollet rummut soivat täydessä loistossaan.
Rumpujen soidessa, klaanin soturit ja näiden lemmikit tanssivat suuren kokon ympärillä. Välillä kiihtyvä, välillä hidastuva, taukoamaton tahti ajoi klaanilaisia transsiin. Kun kuu oli korkeimmillaan, suoraan kokon yläpuolella, oli aika lähteä. Sota oli julistettu.

"Onko kaikki valmista?" Typerä kysymys, sillä ei ollut mitään mitä valmsitella. Kuulosti kuitenkin paremmalta, kuin kysyä olivatko kaikki hereillä.
"Kyllä ja kaikki ovat myös saapuneet paikalle."
Shima klaanin alueiden valtaamisesta vastuussa oleva lähes viisikymppinen yakuza johtaja nyökkäsi hyväksyvästi, kääntäen katseensa takaisin eteellä roihuavaan kokoon. Yksinään niin suuri tuli olisi voinut olla jonkinlainen juhla seremonia, mutta ympäri metsää kaikuva rumpujen ääni sai kokeneemmankin sotilaan kananlihalle.
"He suunnittelevat varmasti jotain. Odottivat kai täyskuuta. Phah!" Johtaja sylkäisi maahan. Alkujaan hän oli tuntenut epävarmuutta ja ärtyneisyyttä, Shima klaanin mutkistettua muutenkin vaivallosita tilannetta. Miesten kerääntyessä epävarmuus kuitenkin haihtui ja ärtymyskin meni tiehensä. "Jos he haluavat ratkaista asian, niin ratkaistaan se sitten kertaheitolla!"
Rumpujen hiljennyttyä äkillisesti laskeutunut hiljaiuus oli hetken aikaa kuin koko maan peittävä huntu: kaiken tukahduttava ja pahaenteinen. Johtaja ei kuitenkaan antanut tunteillensa valtaa, äyskäisten miehensä asemiin: olivat nämä eläimille rupattelijat tanssineet minkälaisen sadetanssin tahansa, nämä tulisivat kohtaamaan koko Olige perheen parhaimmiston. Siinä eivät rumputunnit tai metsän elikot auta, kun yakuzan shinobit näyttävät kyntensä!

Rumpujen hiljennyttyä klaanin kaikki soturit olivat lähteneet liikkeelle. Kokko jäi palamaan uhriksi jumalille, hämäykseksi viholliselle. Zazamen johdolla kuusi muuta klaanilaista kiiruhtivat metsäistä rinnetta alas, päästäen vähemmän ääntä kuin ulapan yli lyövä tuuli. Hetkessä koko sotajoukko oli taittanut matkan kokoontumis paikalta yakuzalaisten leiriin. Pilven reunan lähestyessä kuutamoa, Shimat piirittivät leirin täydessä hiljaisuudessa, jääden odottamaan sopivaa hetkeä.
Transsinomaisessa tilassa sotilaat olivat äärimmäisessä valppaudessa, pysyen silti tyynenä. Juuri kun pilvi oli väistymässä kuutamon edestä, kun oli vielä hetken aikaa aivan säkkipimeää, kaikki soturit hyökkäsivät kuin yhtenä miehenä.
Hetkessä saartorengas olikiristynyt aivan leirin ytimeen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut: ei taistelua, ei edes taistelun ääniä. Hämmentyneiden klaanilaisten alkaessa havahtua transsimaisesta tilastaan, nämä huomasivat mikä oli vialla.
"Verta, tuoretta", Zazame lausahti, ollen ensimmäinen joka tuli täysin tolkkuihinsa. "Paljon."
Jos soturit olisivat olleet normaalissa olotilassa, nämä olivat haistaneet veren jo kaukaa. Transsissa näiden ajatukset olivat keskittyneet kuitenkin moneen muuhun asiaan ja nyt he eivät voineet kuin odottaa, Ikuisuudelta kestäneen hetken jälkeen pilvi väistyi kuutamon tieltä, valaisten leirin.
Kaikki jähmettyivät, kuutamon paljastaessa painajaisensa: yakuzalaiset tosiaan olivat paikalla ja heitä oli ainakin kahden tusinaa. Tarkka laskeminen kävi kuitenkin vaikeaksi, yakuzalaisten ollessa silppuna ympäriinsä. Yhtäkään ruumiinosaa ei tuntunut olevan kokonaisena ja nekin jotka olivat edes lähes, omasivat syviä viiltoja ja moukaroinnin jälkiä.
Zazame oli ymmällään. Ruumiinosat ja jopa veri oli vielä lämmintä. Edes haju ei ollut ehtinyt omata pienintäkään kalman merkkiä, veren rautaisuuden dominoidessa yli kaiken muun. Miten joku oli voinut teurastaa kokonaisen leirillisen kova pintaisia shinobeja, päästämättä yhtään ääntä?
"Johtaja!" Yksi klaanilaisista kiljaisi klaanin omalla kielellä, osoittaen yhä palavan kokon suuntaan. "Leiri!"
Zazamen kääntyessä katsomaan, kaukaisuudessa loimottava tuli roihahti uuteen liekkiin. Jotakin suurta oli heitetty roviolle, mikä oli nyt syttynyt tuleen aikaisemman liekin vahvistukseksi.
Peittäen pelon äänessään Zazame karjaisi käskyn ja ryhmä lähti takaisin leiriin, edeten niin nopeasti kuin suinkin pystyi. Enää ei tarvinnut piilotella tai peitellä ääniä: tärkeintä oli ehtiä ennen kuin... Zazame sysäsi ajatuksen mielestään, kiihdyttäen vauhtiin, jollaiseen ei olisi uskonut kykenevänsäkään.

Zazame oli ensimmäinen, mutta muut olivat aivan tämän perässä. Seitsemän soturia lemmikeineen paukahti lieriin niin äkisti, että monet pelästyivät, vaikka osasivatkin odotta heitä.
"Mitä?" Zazame ei saanut selkeää kuvaa tilanteesta. "Tang, mitä täällä tapahtuu?"
Kaikki oli rauhallista. Väliaikaisiin bunkkereihin hyökkäyksen ajaksi linnoittautuneet klaanilaiset käyskentelivät ympäriinsä vailla huolen häivää. Tang istui kokon vierellä, melkeinpä paraati paikalla. Muuten niin rauhallisen olemuksen kruunasi kokkoon tulta ruokkimaan lisätty polttoaine: tusina päitä, jotka olivat jo planeet lähes kalloiksi.
Tang näytti kiusaliaan miettivältä, selvästikään löytämättä sanoja joilla selittää asia.
"Rauhoitu, sisko hyvä, ja istu alas." Zazame ei nähnyt puhujaa, kokon ollessa heidän välissään. "Kai sinä nyt oman klaanisi rituaalit muistat? Tehän itte rumpaleiksi aloitte."
Zazame meinasi vastata, mutta hiljetyikin sitten hetkeksi. Tosiaan, viralliseen perinteeseen kuului uhrata sodan lietsojat takaisin elämänkiertokululle. Ruumiit olivat olleet niin pienissä osissa, että vasta asiaa miettiessä Zazame tuli huomanneeksi, että osalta puuttui pää kokonaan.
"Istu alas, lapsokainen. Tämä sota päättyi meidän voittoomme, vaikkakin eri tavalla kuin olisimme koskaan osanneet arvata." Tan viittasi sotureita istuutumaan.
Muiden otellessa vanhinta, kuten oli tapana, Zazame asteli muitta mutkitta tämän viereen. Kokon takaa paljastui etäisesti tutunoloinen nainen.
"Kieltämättä. Toistaisin silti, että haluan tietää mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu,"
Tang huokaisi. "Zazame, Frein tytär. Tapaa Zhuro, Zabakin tytär."
Pääliköksi itse itsensä nimittäneen Zazamen silmät laajenivat epäuskoisesta hämmästyksestä.
"Zhuro?" Nainen kähäisi. "Se Zhuro?"
Ulkopuoliselle rektio voisi esiintyä koomisena. Shimoille se oli kuitenkin vain odotettua. Zhuro oli syntyjään entisen päällikön tytär. Legendaarinen hahmo itsessään, tämä oli jättänyt klaaninsa jo nuorena, lähtien matkustelemaan muille maille. Vaikka naisesta oli monta tarinaa, monet pitivät tätä enemmän myyttinä.
"On vain yksi", Zhuro hymyili, kääntäen sitten katseensa Tangin suuntaan. "Melkoisen sopan olitte keittäneet itsellenne. Tulin vain tsekkaamaan, ettei siit paukapäästä olis turhasti haittaa ja mitä löisinkään? Vekaraa ei missään, muukalaisia meidän alueella ja sotarummut soimassa!"
Tangin rauhoitellessa närkästyneen kuuloista legendaa, Zazame kalpeni raivosta.
"Tiedä paikkas", päälikkö kihahti hampaisenda välistä. "Koko klaani oli vaarassa, sun toikkaroidessa ties missä ja ny..."
"Ei kuulu mulle", Zhuro keskeytti terävästi, suomatta toista ajatusta raivosta sihisevälle sukulaiselleen ja kääntyen takaisin Tangin puoleen.
Zazame oli saanut tarpeekseen. Nostaen etu- ja keskisormen suullensa, nainen vihelsi kimeästi, kutsuen lemmikkinsä paikalle.
"Zazame, odota!" Tang pomppasi pystyyn, mutta liian myöhään.
Käärmeen ja kotkan saapuessa isäntänsä tueksi, myös Zhuro oli noussut pystyyn. Zazamen vielä viheltäessä Zhuro aktivoi chakransa ja äkkiä koko metsä hiljeni. Vaikka tämä vain seisoi paikoillaan, kaikki paikalla olevat lemmikit perääntyivät vaistomaisesti, kuten suurin osa Shima klaanilaisistakin.
Vain Zazame jäi seisomaan paikoilleen. Enempään hän ei sitten pystynytkään: kotka naisen olalla ja käärme tämän käden ympärillä olivat jähmettyneet kauhusta, eikä hän itsekään pysynyt liikkumaan, pystyen juuri ja juuri estämään itseään juoksemansta kirkuen karkuun.
Vasta nut Zazame muisti miksi Zhuro oli vaikuttanut tutulta, vaikka hän oli varma, ettei ollut nähnyt naista aiemmin. Shima klaanilaisten keskuudessa tämä oli legenda ei vain siksi, että harva tunsi naista itseään. Välittämättä erityisen vankoista taidoistaan klaani tekniikoiden alalla, Zhuro oli ainoa, joka ei koskaan käyttänyt lemmikkejä taistelussa. Tällä ei koskaan ollut ollut lemmikkiä, kuten klaanilaisilla yleensä, eikä hän sellaista huolinutkaan. Huhujen mukaan se johtui siitä, että hän pystyi kutsumaan minkä tahansa metsän eläimen hengen ja yhdistämään kehonsa tämän kanssa.
"Mieti tarkkaan seuraavat sanat ja liikkees", Zhuro lausui pahaenteisen tyynesti. "Ne voi jäädä sun viimeisiksi."
Vaikka Zhuro vain seisoi paikoillaan, tästä hyökyvä voima ja petomaisuus olivat kuin suoraan toisesta maailmasta. Kaikki paikalla olijat tunsivat itsensä peuroiksi harmaakarhun edessä: se ei ollut julmuutta eikä raakuutta, pelkkää lamaantuneisuutta suurpedon edessä.
"Zhuro, edesmenneen isäs ja miehes tähden, ota nyt rauhallisesti ja mieti järkevästi!" Tang, Zhuron parhaiten tunteva, oli tottunein tunteeseen ja pystyi siksi toimimaan parhaiten. "Ja Zazame, sait jo sotas ja jopa voitonkin siitä. Älä heitä sitä hukkaas ja saata klaania häepään kiihkoilemalla ku verenmakuun hullaantunut susi!"
Hammasta purren Zazame levitti kätensä ja otti askeleen taaksepäin. Hänen ylpeytensä oli kärsinyt kolahduksen, mutta itsesuojeluvaisto vei voiton.
Toisen perääntyessä saalistajan aura Zhuron ympäriltä haihtui. Naisen istuessa alas Tang tunsi voivansa taas hengittää, istuen syväsit huokaisten takaisin puunrungolle joka hoisi penkin virkaa.
"Todentotta, te nuoret käytte vielä mun kuolemakseni." Tang hieraisi rintaansa. "Tulisuudesta on hyötyä taistelussa, mutta kuumapäisyys vie vain ennenaikaiseen hautaan."
"Sille on syynsä, miksi en viihdy niin sanottujen omieni seurassa kovinkaan hyvin", Zhuro piikitti, vaikka hymyilikin omaperäiesti. "Oli kuitenkin melkoinen yllätys löytää Frein pentu klaanin kokasta. Mahtaa ukkoa itteään huvittaa. Nauravat varmaan yhdes koko remmi. Hän, Nagi ja Zabagi." Naurahtaen omien sanojensa mielikuvalle, Zhuro kohensi asentoaan. "Antaa nuoprempien hoitaa rituaalit loppuun. En tullut tanne Yakuzoja lahtaamaan. Tang, kerros mitä mun pennulle kuuluu."
Zazame vilkaisi Tangia kysyvästi, joka hymyili väsyneesti vastaukseksi.
"Et aio edes kysyä onko se turvassa nähtyäs paljonko täällä liikkui ulkopuolisia?"
"Ai et tarkotat et yakuzat olis lahdannut sen?" Zhuro naurahti, saaden kylmät väreet kulkemaan Zazamen selkäpiitä. "Kait sekin olis mahdollista omalla tavallaan." Hymyillen Zhuro kumartui Tangia kohden. "Näkisin kyl sun ilmeestä, jos asian laita niin olis. Hää o hyvä miehenalku. Tulee kait isäänsä siin suhteessa. Mut kerros nyt mites Mugen voi. Kuulema läpäs klaanin perinteisen kokeen? Kenet se valitti, vai ketkä valitti hänet?"
Kysymyksien lisääntyessä Tang huokaisi jälleen, mutta hymyili sitten, ennen kuin alkoi kertoa. Korkeasta iästään huolimatta mies ei tiennyt mitä Zhuro ajatteli. Hän osasi tulkita äitiä yhtä paljon kuin tämän poikaa tai taivaan tähtiä. Kysymyksistä kajastava vilpitön into oli kuitenkin tarttuvaa. Tang oli myös mielissään päästessään kertomaan kerrankin hyviä uutisia.
"Läpäisi kyllä. Ja yakuzoista puheen ollen, Mugen..."


// Sanoja 1600+ //
Kagura
Hp: 62
Ch: 297
Nopeus: 21
Kamui
Hp: 50
Ch: 191
Nopeus: 9
Hideyoshi
Hp: 23
Ch: 91
Nopeus: 5
Nejisuke
Hp: 20
Ch: 40
Nopeus: 3
Mugen
Hp: 20
Ch: 48
Nopeus: 3

Palaa sivulle “Muut alueet”