Sivu 1/1

Nappuloita

Lähetetty: 15 Tammi 2018, 22:20
Kirjoittaja LordVonKwaak
Kage Bunshinin tuhoutuessa sen keräämät tiedot siirtyivät chakranrippeiden mukana takaisin alkuperäiselle - tai kuten tässä tapauksessa, myös muille jo olemassa oleville klooneille. Klaaninsa epäsuosiossa ja kylänsä epäilyksen alla Hasegawa ei olisi mitenkään pystynyt kommunikoimaan haluamiensa tahojen kanssa ilman, että siitä olisi syntynyt elämää suurempi saippuaooppera. Siksipä hän oli kaukonäköisenä jättänyt kloonin haluamaansa paikkaan, pystyen informoimaan tätä ja tämän kautta, samalla pysyen itse turvallisesti kylänsä hyvällä puolella.
Hasegawan klooni oli lekotellut riippumatossa, kun äkkiä sai suoraan mieleensä uutisia Konohasta. Kuten tavanomaista kloonilta kesti heki setviä pidemmän aikainen tietopaketti. Osa tiedoista, kuten perus askareet, olivat turhia, mutta aivan lopuksi tuli jotain mielenkiintoista. Hyvinkin mielenkiintoista.
Saatuaan kaikki uudet tiedot setvittyä kauniiseen pakettiin, klooniin tuli äkkiä liikettä. Hän oli jo hyvän aikaa koettanut päästä muuan Bushinin suosioon, tuntien tilaisuutensa viimein koittaneen.

Matka Namakin puheille oli työläs monella tapaa. Ensinnäkin piti varmistua, että tämä olisi paikalla, mikä oli enemmän poikkeus kuin tapa. Kun paikantaminen oli suoritettu, Namakin yleensä löysi kaikkein kaukaisimmista kolkista, taikka - kuten nyt - maanalaisesta sokkelosta. Alkujaan vain varastona toiminut kellari oli vuosien varrella paisunut pienen kaupungin kokoiseksi labyrintiksi, Namakin alaisineen perustaessa aina vain uusia laboratorioita ja testauskenttiä, milloin mihinkin tarkoitukseen.
Onnekseen Hasegawa oli Hyuuga klaanista ja siten omasi suoranaisen huojauskoodin sokkelossa suunnistamiseen. Byakuganin avulla näki missä Namaki oli, mikä helpotti suuresti, kun piti valita mitä reittiä ja minne kulkea. Niin sanotusta huijauskoodista huolimatta matka oli tuskastuttavan pitkä.
Hideyohin ollessa loppumetreillä tämän matkan katkaisi odotettu este, josta mies ei vieläkään osannut päättää pitikö hän siitä vai ei.
"Sun naamaasi näkyy yhä enemmän ja enemmän täälläpäin." Ayame ei selvästikään pitänyt muutoksesta. Koskettaen ohimoaan toisella kädellä nainen viesti, että Hideyoshin olisi Hyuugien perinteitä noudattaen parempi sulkea byakuganinsa. Mies noudatti ohjetta mukisematta, vaikka ei perustanutkaan klaaninsa perinteistä - eihän hän enää tarvinnut luntti lappua, kun maalin saattoi erottaa ilman vippaskonstejakin. "Onko rakkautta ilmassa?"
"Ken tietää. Ainakin olisi paljon mistä valita", Hideyoshi letkautti takaisin. Hän ei iki maailmassa koettaisi onneaan kummankaan kanssa, vaikka ei tiennyt mitä tekisi, jos tilaisuus koittaisi toiselta puolelta. "Haittaako se todella, että hoidan työni hyvin?"
"Kirjeet on keksitty."
"Lakoninen, kuten yleensä." Hasegawa kohautti olkapäitään. Ayame oli erinomainen shinobi ja johtajan tytär, mutta turhan vakava ikäisekseen. "Jos tää pärstä ei miellytä, ei hätää: jos asiat etenee kuten oletan, saatat saada toiveesi varsin piankin."
Jäämättä selittämään Hasegawa jatkoi matkaansa kunoichin ohi, pysähtyen kuitenkin parin metrin jälkeen.
"Sanoppas muuten", kääbtyen ympäri, Hasegawan kasvoille nousi arvoituksellinen virne: "Ei sulla löytyis halua opettaa tolvanaa tavoille klaaninsa suhteen? Et sais söpöä pikkuveljeä, pikemminkin räkänokkaisen teinin, mut samalla melkoisen hiomattoman timantin."
Ayame katsoi Hasegawaa kysyvästi, mutta mies ei jatkanut enempää. Koska kunoichikaan ei puhunut, Hideyoshi pyysi miettimään asiaa, jatkaen sitten matkaansa koko maanalaisen bunkkerin yksinvaltaisen johtajan puheille.

Istuessaan pöydän ääressä tätä vastapäätä, Hasegawa tunsi taas suunnatonta levottomuutta tapaamaansa naista kohtaan. Kukaan ei tiennyt kuinka vanha Namaki itseasiassa oli. Tämän tiedettiin eläneen jo ensimmäisen ninjakylän perustamisen aikoihin, mutta ei tarkemmin. Kenties juuri tuo tieto ja naisen itsevarma, lämmin, mutta auktoriteettinen olemus saivat Hasegawan tuntemaan suunnatonta epämukavuutta. Namaki oli nähnyt ja kokenut enemmän kuin monet muut yhteensä, kirjaimellisesti. Miltä tämän tietävissä silmissä näytti entinen huumeaddikti ja klaaninsa hylkiö, joka ei vieläkään tehnyt paljoa kuin elänyt päivästä toiseen?
Hasegawa ravisti turhat ajatukset mielestään. Jos hän pohtisi asioita liialti, hän päätyisi vielä pyytämään neuvoa kuin syntinsä tunnustava ja uskoaan etsivä rikollinen.
"Uutta tietoa Iwalaisesta shinobin alusta?" Koska Hasegawa ei ollut koskenut pöydällä oleviin virvokkeisiin, suurimmaksi osaksi erilaisiin viineihin ja yrttiseoksiin, Namaki meni suoraan asiaan. "Kagen poika ja Orochimarun kasvatti, jos oikein muistan?"
"Ei suuremmalti. Kasvaa uskomattoman nopeasti, mutta aika ei hänen osaltaan vielä kypsä ole vähään aikaan." Hasegawa myönsi asian suoraan. Hän odotti kyllä paljon siltä suhteelta. Sen kukkimiseen menisi vielä aikaa.
Namaki kohotti toista kulmaansa. "Ja silti olet täällä?"
Pystyen nähdä itsensä heijastuvan iättömistä silmistä, Hasegawan oli vaikea pysyä tyynesti asiassa. Namaki tiesi tämän ja Hasegawa tiesi tämän tietävän sen.
"Olen löytänyt jotain lähes yhtämielenkiintoista", mies selitti, koettaen parhaansa, ettei kuulostaisi puolustelevalta. "Jotain, johon tarvitsisin Ayamen yhteistyötä. Iwalaisen pystyn hoitamaan itse, mutta tämä menee erikoisalani ulkopuolelle."
Näyttämättä yllättyneeltä Namaki kehotti jatkamaan, kuunnellen aiempaa kiinnostuneenpana. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Hasegawa lähestyisi Ayamea vapaaehtoisesti. Järjestön johtajan tytär oli usein myrskynsilmässä, eikä lääkintään erikoistunut Hasegawa tupannut olemaan tyyppiä, joka nautti sellaisesta.
Hasegawa aloitti selityksensä. Koettaen pitää puheensa mahdollisimman lyhyenä hän jätti mainitsemasta moniakin pinnan alla muhivia asioita, painottaen vain asioita jotka tiesi varmaksi. Konohan Hyuuga klaanissa sikisi erityinen yksilö, joka omasi sekä Uchihan, että Hyuugan verta suonissaan. Huolimatta suuresta potenttiaalista klaani itse, etupäässä tämän vanhemmat, olivat tämän kehityksen tiellä. Erityiskohtelusta huolimatta, tai pikemminkin sen ansiosta, rajattoman potenttiaalin omaava hipoi riman alitusta, vailla tietoa paremmasta. Jos tämän saisi irti muotista mihin tämä oli survottu, asiat muuttuisivat paljon mielenkiintoisemmiksi.
"Mutta sen saavuttamiseksi Nejisuken pitäisi päästä Ayamen oppiin Hyuuga tekniikoista", Hasegawa lopetti selantonsa. "Liittyykö hän Itto Ryuhun? Tuskin. Ei ainakaan pitkään aikaan. Siltikin kun hän pääsee irti vanhemmistaan ja näkee kuinka paljosta hän on jäänyt paitsi, epäilen vahvasti, että hänelle jää paljon lämpimämmät muistot meistä."
"Minuun hän ei luota, kenties syystäkin, minkä vuoksi tähän tarvitaan Ayamea", Hasegawa täsmensi. Hän ei tiennyt pitikö kunoichista, mutta arvosti tätä vilpittömästi. "Jos hän hoitaa koulutuksen, en näe mitä voisimme hävitä asiassa."
"Entä mitä jäisi voitonpuolelle?" Antamatta mitään ilmi Namakin mielessä välähtivät kasvot, jotka kuuluivat Konohalaiselle, jota ei käynyt aliarvioiminen. Kaksois verirajoitteen omaava oli varmasti tämän huomioinnin alaisena. Jos tämä koettaisi vaikuttaa Itto Ryuhun kyläläisensä kautta, harmittomasta asiasta voisi helposti kehkeytyä järjestön historian suurin selkkaus. "Hyuuga klaanin näpäytystä lukuunottamatta, mistä varmaan sinä pitäisit suurestikin."
Hasegawa ei kieltänyt asiaa. Klaaninsa näpäyttäminen oli aina yhtä tyydyttävää, vaikka kuinka työlästä sen saavuttaminen olisi ollutkin.
"Mutta nyt ei ole kyse siitä, ainakaan erityisesti, vaan pojanklopista itsestään", Hasegawa vakuutti, huomaten hymyn kareen bushinin kasvoilla. Kaiketi tästä oli huvittavaa miten kolmattakymmentä käyvä Hasegawa käytti toisesta sanaa pojankloppi. "Jos hän osoittautuu pettymykseksi ja vaivaksi, heitän hänet korkeimman omakätisesti takaisin vanhempiensa helmoihin. Epäilen kuitenkin hänen olevan vain väärällä tiellä, enkä siedä ajatusta haaskata näin hyviä raaka-aineita sekundan aikaan saamiseksi."
Namaki ei sanonut mitään, mutta nyökkäsi. Olkootkin vanhempiensa sopimuksesta, luonnostaan Uchiha-Hyuuga olisi jotain jota hän ei ollut aiemmin saanut tilaisuutta tutkia. Moisen tärveleminen rajoituksilla olisi silkkaa haaskausta.
"Ketään ei opeteta ennen kuin pyydetään." Namakin sitaatti Itto Ryun perustussäännöistä kertoi kaiken oleellisen. "Kaikki on kiinni hänestä itsestään. Ayame kyllä tietää mitä tekee."
Hasegawa nousi ja kumarsi. Poistuessaan hän joutui kuitenkin pyyhkimään hikeä otsaltaan: bushinin käsky oli selvä ja varoitus annettu. Nejisuke joutuisi itse pyytämään opetusta, ketään ei voisi tätä tehdä hänen puolestaan. Jos tämä olisi liian uppiniskainen niin tekemään, Ayamella oli vapaat kädet tehdä tämän kanssa mitä halusi - eikä kylänsä jättänyt kunoichi omannut montaakaan lämmintä ajatusta koppaville taikka Konohalaisille.


// Sanoja 1078 //