Sivu 2/2

Re: Mitäs sitten?

Lähetetty: 16 Elo 2016, 13:34
Kirjoittaja Southpaw
Akkin vastatessa seuraavaksi omalla äänellään, Tinga saattoi jopa ilman chakran aistimista havaita tämän äänestä katumuksen, jota tämä selvästikin tunsi tekonsa vuoksi. Tuon tunteen hän pystyi hyvin ymmärtämään, sillä loppujen lopuksi Kenichi oli ollut Akkille kuin perheenjäsen ja varmasti myös Geroa tämä oli pitänyt ystävänään tutustuttuaan tähän Kenichin kautta. Pian Akki kuitenkin päätyi jatkamaan tarinaa korpin välityksellä ja vahvisti itse sen osan tapahtuneesta mitä se kiriläinen nainenkin oli kertonut. Nyt oli Tingan vuoro näyttää katuvalta ja tämä laski kasvojaan hieman, niin että näytti kuin tuo olisi tuijottanut häpeissään lattiaa.
"Tuon osuude tarinasta olen kuullutkin jo...", Tinga vastasi, ollen pahoillaan siitä ettei ollut ottanut sitä puheeksi Akkin kanssa. Toki heillä oli ollut varsin rajallisesti aikaa vaihtaa kaikkia kuulumisia keskenään, mutta siitä huolimatta Tingasta tuntui, että hänen olisi jo Rikan luona tavatessa pitänyt kysyä asiasta ystävältään.
"Silloin kun ystäväsi tuotiin kylään Rikimaru otti minut mukaansa. En ollut koskaan kuulustellut ketään, joten hän tahtoi opettaa miten se tehdään ja laittoi minut hoitamaan sen kiriläisnaisen kuulustelun... Saimme silloin selville, että hän ei ollut kylänsä jättänyt ninja vaan Mizukagen käskystä yakuzan riveihin soluttautunut ninja. Hän ehti kertoa johtajan vaimon surmaamisesta ennen kuin Rikimaru poistui välittämään tiedot isälleni", Tinga kertoi katuvan näköisenä siitä mitä kuulustelun aikana oli tapahtunut.
"Rikimarun poistuttua kiriläinen oli vieläkin myrkkyjen vaikutuksen alaisena joten jatkoin kyselemistä ja hän kertoi Waraun ja sinun muodostamasta sopimuksesta", Tinga jatkoi vaisusti kertomuksensa loppuun, miettien että siinä oli taas yksi asia joka hänen olisi pitänyt tehdä toisin. Jos hän vain olisi kaikesta huolimatta kertonut tiedostaan Rikimarulle, hän olisi voinut poistaa ainakin yhden uhkan kylästä.

"Minulla ei taida olla varaa tuomita sinua vaikka en pitäisikään kertomasi kaltaisesta juonittelusta. En ole itsekään toiminut joka käänteessä parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedän, että minun olisi pitänyt paljastaa Warau ja kertoa hänestä Rikimarulle, mutta... en tiedä... jotenkin tuntui, että olen velkaa sen jälkeen kun hän auttoi pelastamaan Koutein joten pidin asian omana tietonani. Määräsin ainoastaan Yurei-shin tehtäväksi pitää häntä silmällä, joten niin kauan kuin hän ei jää rysän päältä kiinni, kukaan ei tiedä hänen olevan petturi... Olen pahoillani, etten kertonut sinulle aiemmin, että tiedän. Kun ilmestyit kylään ja kerroit aikovasi pelastaa ystäväsi, oli huomattavasti tärkeämpiä asioita keskusteltavana kuin mitä yakuzan riveissä on tapahtunut poissaollessani", Tinga sanoi, antaen sen jälkeen Akkille hetken aikaa sulatella kuulemaansa.
"Eikä se ole edes ainoa asia jonka suhteen tuntuu että toimin väärin... Olen ollut anbu murasakien tarkkailussa lähes koko sen ajan kun olin kylässä, joten alkaessani kerätä kapinallisia ympärilleni, jouduin heittäytymään melko luovaksi, jotta tapaamiseni kapinalliseksi epäiltyjen kanssa eivät näyttäisi niin epäilyttäviltä. Jouduin muun muassa aloittamaan kulissisuhteen Matsuraman kanssa. Ja tapoin yhden kylän ninjoista jota olin suostuttelemassa mukaan joukkooni, koska hän olisi muuten paljastanut kaiken isälle...", Tinga sanoi katuvaan sävyyn.
"Emme taida kumpikaan olla mitään rehellisyyden perikuvia vai mitä?" Tinga naurahti lopulta synkästi. Hänestä tuntui kuin olisi tavalla tai toisella pettänyt kaikkien läheisenä pitämiensä henkilöiden luottamuksen.

Re: Mitäs sitten?

Lähetetty: 23 Elo 2016, 09:00
Kirjoittaja Cross
Kuullessaan pahoillaan olevalta vaikuttavalta Tingalta tämän tienneen Waraun kaksinaamaisuudesta Akki kohotti nopeasti katseensa tervatuista lattialankuista tämän suuntaan, katsoen tätä samaan aikaan yllättyneenä ja keskittyneenä. Hetken aikaa hän kerkesi jo pelätä myös hebigakuren muidenkin johtajien tietävän sen, mikä olisi voinut tarkoittaa yakuzan tähän mennessä saavuttamien voittojen olevan osa jotain julmaa ansaa. Kunoichin kuitenkin jatkaessa kertomustaan pieni huojennus kerkesi käydä nuorukaisen mielessä, ennen kuin alkoi vaihtua tyrmistyksen sekaiseksi pettymykseksi ja vihaksi.
Miekkamies ymmärsi kyllä ettei ollut tässätilanteessa oikeutettu tuntemaan mitään sen kaltaista, koska oli aivan yhtälailla itsekkin salaillut asioita ystävältään omien tavoitteidensa tähden. Silti moni asia olisi voinut olla aivan toisin, jos olisivat saavuttaneet hänet aijemmin. Nemurin paljastukset tietäessään Tsuchigumo ei olisi edes yrittänyt enää pelastaa Kenichiä, jolle oli varmasti kerrottu myöskin ystävänään pitämänsä miehen petollisuudesta ja käytetty nuita tietoja kääntämään tämä taas Hebigakuren puolelle. Myöskään kidutuksen alla murtuneen kunoichin pelastaminen ei olisi ollut aivan niin varma asia, sen sijaan tämä olisi luultavasti pitänyt vaijentaa lopullisesti. Siihen olisi kuitenkin ollut myös parempia keinoja kuin mennä itse hiiviskelemään tyrmiin, mikä tarkoitti sitä ettei nuorukainen olisi koskaan luultavasti joutunut taisteluun Rikimarun ja kenichin kanssa, eikä olisi siksi myöskään tavannut haavoittuneena Azusaa, saati kuollut kahden Ryuun henkiinherättämän epäkuolleen käsissä, tullakseen itsekkin herätetyksi henkiin toisen henkilön uhrauksen myötä.
''Taisimme kumpikin tyriä pahemmin kuin osaamme edes kuvitella...'' Uupuneen oloisesti huokaiseva Akki sanoi vierellään olevan korpin suulla, ymmärtämättä vielä itsekkään edes kunnolla kaikiia seurauksia mitä äskeisellä paljastuksella tulisi vielä olemaan. Se oli kuitenkin selvää että Ryuu ja Rikimaru keksisivät keinin hyödyntää saamiaan tietoja heikentääkseen yakuza perheiden liittoumaa, sekä horjuttaakseen näiden orastavaa yhteistyötä Kirigakuren kanssa. ''Varmaan paras yrittää pitää matalaa profiilia jonkin aikaa...'' Selkänsä laivan sisäkylkeen nojaava miekkamies jatkoi, alkaen hiljalleen käsittää myös itse menettäneensä varmastikkin sen aseman minkä oli onnistunut saamaan yakuzan parissa. Jälleen kerran hän oli tyhjänpäällä vailla tarkoitusta tai määränpäätä, tälläkertaa kuitenkin ennemmin omien kuin jonkun toisen tekojen takia. ''Ja pyrkiä välttämään kaikkea Shichi Fukujiniin liittyvää parhaamme mukaan.'' Leukaansa ainoalla terveellä kädellään mietteliäänä hierova mies jatkoi linnun edelleen hieman raakkuvalla äänellä, tajuten myös että joutuisi vielä entisestäänkin siirtämään paluutaan Äänenmaahan, sillä yakuza oli vainunnut sisällissotaa käyvän maan mahdollisuudet ja suunnannut huomattavasti resurseja varsinkin Akuman hallitsemalle alueelle.

Re: Mitäs sitten?

Lähetetty: 24 Elo 2016, 14:21
Kirjoittaja Southpaw
Akkin todetessa heidän molempien tyrineen pahemman kerran, Tinga tyytyi vain nyökkäämään vaisusti. Nyt jälkeenpäin ajatellen, hän olisi halunnut tehdä niin monta asiaa toisin vaikuttaakseen jotenkin tapahtumien lopputulokseen, mutta nyt oli kuitenkin liian myöhäistä. Akkin vielä lisätessä että heidän olisi parasta pitää matalaa profiilia, nainen nyökkäsi jälleen.
"Sen vuoksi juuri päädyin valitsemaan Tuulen maan pysähdyspaikaksi. Jos meitä aletaan etsiä, kukaan tuskin lähtisi ensimmäisenä etsimään aavikolta. Kummallakaan meistä ei ole mitään, mikä erityisemmin vetäisi sinne suunnalle vai kuinka?" Tinga vastasi, osoittaen että oli pyrkinyt suuntaa valitessaan miettimään asiaa mahdollisesti perään lähtevien anbujen taikka palkkionmetsästäjien varalta. Ensimmäiseksi mahdolliset takaa-ajajat varmasti tarkistaisivat heille tärkeät paikat, kuten esimerkiksi Aaltojen maan ja Kuumien lähteiden maan, missä Akki oli tähän asti viettänyt suuren osan ajastaan. Tingan itsensä tapauksessa ensimmäinen mieleen tuleva paikka taas olisi luultavasti Takigakure, missä hänen isoäitinsä tiedettävästi asui. Kun Akki vielä seuraavaksi lisäsi yakuzan littouman välttelemisen, Tinga ehti kohottaa kulmiaan kysyvästi, ennen kuin tajusi itsekin, miksi yakuzaa tuli nyt vältellä. Kiriläisnaisen paljastusten ja Kenichin takinkääntötempun myötä olisi luultavasti varmaa, että totuus Geron kuolemasta ja de la Rosa perheen rouvan murhasta tulisi ennemmin tai myöhemmin julki.
"Mutta mikä on suunnitelma sen jälkeen kun sinä olet parantunut? Kiertelemmekö vain ympäriinsä ilman päämäärää kunnes tilanne rauhoittuu?" Tinga kysyi. Hänellä ei ollut aavistustakaan keskustelusta, jonka miekkamies oli ehtinyt käydä Azusan kanssa, joten tämä ei osannut edes aavistaa, että Akkilla oli Tuulen maassa muutakin tehtävää kuin toipua vammoistaan.

Re: Mitäs sitten?

Lähetetty: 26 Elo 2016, 07:34
Kirjoittaja Cross
Kuullessaan Tingan perustelut Tuulenmaan valitsemiseen määränpääksi pieni hymy nousi Akkin kasvoille, sillä päätöksen perustelut olivat kunnossa, mutta silti myös väärässä. Azusan kanssa käymänsä keskustelun jälkeen hän oli ajatellut pyrkivänsä etsimään Akaioniksi kutsutun kulkurin, joka oli kuuleman ollut koko yakuzan kimppuun suuntautuvan hyökkäyksen alullepanija. Naisen kertoman mukaan miestä ei kuitenkaan tulisi olemaan helppo löytää, ainakaan ilman laajalle levinnyttä ja tehokasta tiedusteluverkostoa ja senpä takia paras vaihtoehto oli lähteä seuraamaan tämän jälkiä viimeisestä tiedetystä pisteestä. Sen takia jäljellä oli enää oikeastaan yksi vaihtoehto ja se sattui olemaan sunagakurelainen kunoichi, jonka puheille tuo kulkuri oli kuuleman alunperinkin saapunut ensimmäisenä.
''Suorrraansanottuna toivoin että olisin voinut olla jo matkalla Äänenmaata kohti, mutta koska se ei taida nyt tulla kysymykseenkään olisi Tuulenmaassa eräs henkilö jonka haluaisin tavata...'' Korppinsa välityksellä puhuva Sanada totesi hieman yllättyneeltä hetken aijemmin näyttäneelle Jinaille, vetäen samalla jalkansa ristiin allensa. ''Ennen niiden epäkuolleiden saapumista kerrrkesin vaihtaa muutaman sanan äitisi kanssa kasvihuoneilla ja hän kerrrtoi minulle joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia niistä asioista jotka saivat tämän sekasotkun liikkeelle...'' Hieman mukavampaan asentoon päässyt miekkamies jatkoi raakkuvalla äänellä, joutuen edelleen todella keskittymään saadakseen kaikki muistonsa asettumaan kohdilleen. Siitä huolimatta osa siitä oli kuitenkin edelleen melkoista sekamelskaa, eikä hän kyennyt edes olemaan varma oliko kaikki edes totta vai pelkkää unata.
''Ajattelin jo silloin haluavani löytää sen Akaioniksi kutsutun kulkurrrin, vaikka en oikeastaan vieläkään tiedä miksi.'' Pieneksi hetkeksi keskeyttämään joutuva muumion näköinen mies sanoi ja kohtotti kätensä hiljalleen jomottamaan alkavalle ohimolleen, yrittäen hieroa turhaan epämiellyttävää oloa pois. Todettuaan sen kuitenkin turhaksi hän harkitsi hetken aikaa yrittää juoda sitä ja suussa maistuvaa etovaa makua alas saken avulla, mutta päätteli sitten kuitenkin olevan luultavasti paras antaa sen nyt olla toistaiseksi. Kameosan sisältämä alkoholi olisi varmasti helpottanut oloa ja nopeuttanut parantamista, mutta toisaalta niin olisi pitänyt myös Tingan aijemmin ehdottaman lääkintätekniikankin tehdä.
''Sitten on vielä keskustelu, jonka muistelisin käyneeni Onimarrrun kanssa... Tiedän kyllä että se kuulostaa hullulta, mutta kaiken silloin kuulemani perrrusteella en usko sen olleen vain unta.'' Otsansa hieromisesta luopuva Akki jatkoi hetkenkuluttua tiputtaen kätensä turhautuneena alas ja yritti sen sijaan vain saada muistonsa asettumaan oikeaan järjästykseen. Hän ei ollut aivan täysin varma siitä että muisti isänsä kanssa käydyn keskustelun tapahtuneen ennen Azusan uhrausta, sen sijaan että olisi ollut vain joku kuumehoure, kuten ne painajaiset joita oli nähnyt toipuessaan Izun myrkyistä ja tätä vastaan käydyn taistelun vammoista. Ajatus tuon unen tai näyn lopussa ilmestyvästä parantajasta ja tämän esittämästä vaatimuksesta saivat nuorukaisen kuitenkin uskomaan sen tapahtumaan ennen kunoichin kuolemaa ja omaa henkiinheräämistään.
''Kuulin sen keskustelun aikana asioita joita en usko tietäneeni aijemmin, Akaeiheistä, saati sitten kaiken muun kulisseissa käytävästä juonittelusta... Vaikka hänen mukaan minun olisi kuuleman pitänyt kyetä yakuzan resursseilla huomaamaan pienet johtolangat ja seurata niitä Hebigakuren kanssa taistelemisen sijaan.'' Hivenen epäröivältä tarinansa suhteen itsekkin kuulostava Sanada kertoi, yrittäen kuitenkin saada sanoihinsa jonkinlaista uskottavuutta kaikesta huolimatta. Se ei kuitenkaan ollut ihan niin helppo tehtävä kuin olisi voinut kuvitella, minkä takia melkein paras toive sillähetkellä oli että Tinga kykenisi luottamaan häneen tässä asiassa.

Re: Mitäs sitten?

Lähetetty: 26 Elo 2016, 14:44
Kirjoittaja Southpaw
Akkin mainitessa sen, että olisi jo halunnut olla matkalla äänen maahan, Tingan kasvoille laskeutui myötätuntoinen ilme, joka paljasti naisen ymmärtävän täysin mitä miekkamies luultavasti sillä hetkellä ajatteli. Hän ei tiennyt mitä kaikkea Akki oli hänen poissaollessaan tehnyt aiemmin kertomansa lisäksi, mutta sanoista saattoi kuitenkin päätellä, ettei tämä ollut vielä käynyt tapaamassa Kageroa uudelleen.
"Jos haluat niin voin pyytää jossain välissä miehistöltä kynän ja paperia, niin että voit kirjoittaa kirjeen... Voimme lähettää sen matkan varrelta, niin että hän tietää, ettet ole unohtanut", Tinga ehdotti, vaikka tiesikin ettei kirjeen lähettäminen olisi aivan sama asia kuin tavata henkilökohtaisesti ja kertoa kuulumiset itse. Akkin kuitenkin jatkaessa ja kerotessa että Tuulen maassa sittenkin olisi jotain muutakin tehtävää kuin jossain pikkukylässä piilottelu, Tinga kallisti uteliaana päätään ja kuunteli kun Akki kertoi käyneensä lyhyen keskustelun äidin kanssa kasvihuoneilla. Se ei ollut vaikea uskoa, sillä olihan hän itsekin aistinut äidin chakran kasvihuoneiden lähistöllä päästessään itse sinne, mutta kun Akki jatkoi ja alkoi kertoa puhuneensa myös Onimarun kanssa, alkoi Tingan kasvoille levitä kuitenkin epäuskoinen ilme.
"Puhuit Onimarun kanssa?" Tinga toisti, selvästikin epäillen ensimmäiseksi ystävänsä mielenterveyttä. Kenties tämä oli ehtinyt olla kuolleena sen verran pitkään, että hapenpuutteesta oli koitunut jotain vahinkoa aivoille? Tai ehkä tämä oli kuollessaan nähnyt jonkinlaisen hallusinaation ennen kuin keho oli jäätynyt ja aivotoiminta lakannut kokonaan?

"En nyt haluaisi epäillä sinua, mutta kai sinä muistat että Onimaru on poissa? Siis ihan kirjaimellisesti. Aistin itse kuinka hänen ruumiinsa hajosi jäähileiksi, joten häntä ei ole voinut kutsua edo tenseillä tai mitään", Tinga lisäsi, toivoen että huomautus ei repisi vanhoja haavoja auki, ainakaan kovin pahasti.
Miehen kuitenkin jatkaessa jotain johtolangoista ja Akaeiheitä koskevista asioista, Tinga uteliaisuus alkoi kuitenkin herätä. Vaikka hän edelleen suhtautuikin epäilevästi siihen että Akki olisi todella puhunut Onimarun kanssa, oli kuitenkin mahdollista, että tämän tiedot olisivat jotain hyödyllistä. Kenties Akkin alitajunta oli onnistunut kaiken tämän päätteeksi yhdistämään jotain johtolankoja keskenään ja päättelemään siten jotain tärkeää.
"Hyvä on, oletetaan että puhuit Onimarun kanssa. Mitä hän oikein sanoi? Ja taisit itsekin mainita areenalla Rikan luona käydessäsi että saattaisin yllättyä jostain Akaeihein salaisuuksista. Liittyvätkö hänen sanomisensa jotenkin siihen?" Tinga kysyi epäilevään sävyyn, miettien mitä oikein tulisi kuulemaan.

Re: Mitäs sitten?

Lähetetty: 27 Elo 2016, 11:16
Kirjoittaja Cross
Myötätutoiselta ainakin ruuman hämärässä valaistuksessa näyttävän Tingan ehdottaessa kirjeen lähettämistä Äänenmaahan pudisti Akki hivenen päätään, siitäkin huolimatta että idea kyllä kuulosti hyvältä. Ennen Noodelien ja Teenmaan taisteluita hän oli kuitenkin kerennyt jo lähettää muutamia viestejä Kagerolle yakuzan verkostojen välityksellä, joista viimeisessä oli mennyt vihjaamaan aikovansa suunnata taas pohjoiseen saatuaan asiat etelässä rauhoittumaan. Jostainsyystä miekkamies ei halunnut lähettää uutta viestiä, jossa kertoisi miksei kykenisikään toteuttamaan lupaustaan ja joutuisi lykkäämään paluutaan hamaan tulevaisuuteen. Omalla tavallaan pelkkä hiljaisuus tuntui paremmalta vaihtoehdolta, vaikkei sekään tuntunut kovin hyvältä ajatukselta, varsinkaan kun ei itsekkään tiennyt koska voisi harkita uudelleen lupauksensa lunastamista.
''Ehkä... Parempi... Olla... Tekemättä... Sitä...'' Kuiskauksen kaltaisella vaimealla omalla äänellään puhuva Sanada vastasi hetken mietittyään, keksien helpostikkin muitakin syitä kuin vain omat tunteensa miksi olla lähettämättä uutta kirjettä. Vähäisinpiä niistä ei ollut sen perille saamisen ongelmallisuus, saati se mitä kaikkea taitava jäljittäjä voisi saada siitä selville viestin joutuessa vääriin käsiin.
''Riski sen vääriin käsiin joutumisesta on liian suuri.'' Korpin suulla jatkava nuorukainen lisäsi, voiden vain toivoa ettei tulisi vielä katumaan päätöstään. Lyhyen tuttavuutensa aikana Ichirikin kanssa hän oli laittanut merkille ettei tämä ollut sitä tyyppiä joka odottaisi jotain tai jotakuta pitkään, mikä oli tietenkin hyvinkin ymmärrettävää niissä olosuhteissa joissa tämä eli. Seuraavasta päivästä ei ollut koskaan varmuutta, sikäli kun siitä yhdelläkään shinobilla saattoi olla.

Epäilevään sävyyn puhuva ja ystäväänsä avoimen arvioivasti katsovan kunoichin muistuttaessa Akkia siitä että Onimaru oli kuollut, pääsi pieni naurahdus hänen suustaan. Tingan reagtio oli kutakuinkin juuri sellainen miträ miekkamies oli osannutkin odottaa, mutta jos joku niin hän ei kaivannut muistutusta siitä että isä oli kuollut, saati ketään osoittamaan miten hullulta äskeinen väite varmasti kuulosti. Edes hän itse ei ollut täysin varma keskustelun todellisuudesta, mutta oli kuitenkin taipuvainen uskomaan että oli todella kuollena ollessaan käynyt jollain tietyllä rajalla ja todella tavannut Onimarun hengen.
''Uskopois minä jos kuka tiedän sen, koska en muuten varmasti kantaisi hänen miekkojaan.'' Edelleen hieman hymyilevä Sanada vastasi, tietäen hyvin että mitään parempaa todistetta Tsuchigumon kuolemasta ei varmastikkaan voinut olla. Tämä oli rakastanut kasaan haalimiaan aseita varmaan enemmän kuin mitään muuta, eikä varmasti olisi antanut kenenkään muun kajota suosikkeihinsa mikäli olisi ollut vielä elossa. Nuo miekat olivat olleet tälle enemmänkin kuin vain pelkkiä aseita, mitä tuskin kukaan muu pystyi ymmärtämään, jos ei tiennyt jokaiseen niistä liittyvää tarinaa ja uhrauksia mitä niiden saamiseksi oli täytynyt tehdä.
''Kunhan olen toipunut hieman enemmän näytän sinulle kaiken, jonka jälkeen saat päättää mitä uskot. Olen kuitenkin varrrma ettei kyse ollut mistään illuusiosta tai unesta, mitä itsekkin ensin epäilin. Olen kuitenkin perrrehtynyt kumpaankin vaihtoehtoon sen verrran hyvin että olisin varrrmasti huomannut jonkin vihjeen niistä.'' Karkealla korpin raakkuvalla äänellä puhuva miekkamies jatkoi, yrittäen turhaan saada jonkinlaista vakuuttavalta kuulostavaa sävyä eläimen sanoihin.
''Kuulin jo Juarrrezilta aijemmin ettei pääosa Akaeihein jäsenistä ollut kovinkaan uskollisia kylälle ja moni hänen tavoin rrraporrrtoi jollekkin muullekin taholle, minkä takia meitä käytettiin pääosin metsästämään petturrreita ja pitämään järrrjästystä kylässä. Onimarrrun mukaan rrryhmän jäsenten surrrmaaminen hänen kuollessa oli siis täysin etukäteen suunniteltu toimenpide ja hän väitti käyttäneensä sitä hyväkseen kaivaakseen lopunkin petollisen aineksen pois kylän rrriveistä. Omien sanojensa mukaan kuoleminen oli jotain minkä hän itse valitsi, käynnistääkseen jotain mikä vahvistaisi kylää ja valmistelisi sitä tulevaisuutta varrrten. Kyse ei ollut vain siitä että Onimarrru uskoi isäsi tehneen virrrhenn avoimien ovien politiikkansa kanssa kylää perrrustettaessa, muttaväitti tämän käyneen myös lepsuksi muutenkin iän ja perrrheen myötä.'' Raakkuva korppi kertoi punahiuksiselle kunoichille, tämän ystävän keskittyuessä parhaansa mukaan muistamaan yksityiskohtia käydystä keskustelusta.
''Onimarru tuntui olevan varrrma siitä että uusi sotaisa aika on tulossa ja vain vahvimmat tulevat selviämään siitä, eikä hän aikonut antaa oman elämäntyönsä valua hukkaan heikon johtajan takia.Todisteet ovat kuuleman selvästi nähtävissä, jos vain ymmärtää kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin. En todellakaan tiedä mitä se tarrrkoittaa, mutta sain ainakin itse sen vaikutelman että tämä Akaion saattaisi osata kerrrtoa jotain asiasta.'' Miekkamies jatkoi linnun välityksellä, tajuten itsekkin ettei tarina varmaankaan vaikuttanut kovinkaan uskottavalta näin kerrottuna. Kaiken tuon kertomansa ajattelu sai kuitenkin kylmätväreet kulkemaan pitkin hänen selkäänsä, aivan kuin vaisto olisi yrittänyt varoittaa tulossa olevasta vaarasta.

Re: Mitäs sitten?

Lähetetty: 27 Elo 2016, 15:29
Kirjoittaja Southpaw
Akkin huomautus siitä, että riskit kirjeen lähettämisen suhteen olisivat liian suuret, Tinga nyökkäsi myöntävästi. Yksi vaihtoehto olisi ollut tietenkin vääristellä joitain asioita ja ikään kuin koodata viesti vaikeammin ymmärrettäväksi, mutta siinäkin olisi riskinä, että Kagero joutuisi ongelmiin, mikäli joku ulkopuolinen päättäisi lähteä tältä kyselemään mitä kirjeessä oikein sanottiin.
"Ymmärrän... Kunhan tilanne rauhoittuu niin lupaan että raahaan sinut kuitenkin Äänen maahan vaikka väkisin. Lupaan turvata selustasi, niin että saat tavata hänet rauhassa", Tinga vastasi ja koetti hymyillä rohkaisevasti. Koska tulevaisuudesta ei voinut olla lainkaan varma, hän ei tiennyt milloin he todella pysytyisivät käymään Äänen maassa, mutta oli se sitten milloin tahansa, Tinga tunsi kaiken tapahtuneen jälkeen olevansa Akkille velkaa vähintäänkin tapaamisen Kageron kanssa.

Kun keskustelu palautui kuitenkin takaisin Akkin oletettuun tapaamiseen Onimarun kanssa, Tinga kuunteli edelleen epäilevän näköisenä, kuinka Akki vakuutteli olevansa täysin järjissään ja lupasi sitten näyttää hänelle kaiken kunhan tällä vain olisi riittävästi voimia siihen. Tinga ei ollut varma, mitä tämä kaikki piti sisällään, mutta onneksi Akki kuitenkin alkoi valaista asiaa, kertomalla ensin siitä mitä oli kuullut Juarezilta ja lopulta täydensi kertomaansa sillä mitä väitti kuulleensa Onimarulta. Akkin sanat selvensivät toki tämän aiempaa mainintaa Rikan luona, sillä jos Juarezin puheita oli uskominen, Akaeiheille ja hänen perustamallaan Yurei-shilla oli tuossa mielessä paljonkin yhteistä. Molempien ryhmien jäsenet koostuivat henkilöistä, jotka olivat kylän johdon sijaan uskollisia jollekulle toiselle.
"Hetkinen nyt. Yritätkö todella sanoa, että hän haastoi ihan tarkoituksella riitaa isän kanssa vain voidakseen kuolla ja aloittaa... tämän kaiken?" Tinga kysyi epäuskoisena, koettaen jotenkin ymmärtää mitä oli juuri kuullut. Sen nyt vielä jotenkin saattoi uskoa, että Onimaru olisi halunnut tuhota Akaeihein riveissä toimivat petturit, mutta Akkin sanat antoivat ymmärtää, että Onimaru olisi tarkoittanut Akaeihein tuhon vain alkusoitoksi jollekin muulle suunnitelmalle, jonka oli tarkoitus vahvistaa Hebiä. Että tämä oli jotenkin osannut laskea ja päätellä etukäteen mitä Akaeihein tuhon jälkeen tulisi tapahtumaan. Jos se piti pakkansa niin oliko häntä ja Akkiakin ohjailtu jollain tavalla toimimaan tuon tuntemattoman suunnitelman hyväksi? Tinga ei tiennyt mitä tuosta olisi pitänyt ajatella. Omalla tavallaan oli jopa vaikuttavaa, jos Onimaru todella oli kyennyt luomaan suunnitelman joka toteutti itse itseään vielä tämän kuoltuakin, mutta samalla Tingaa ärsytti ja turhautti ajatus siitä, että häntä oli mahdollisesti käytetty vain pelinappulana hänen tietämättään. Keskustelu sai lisäksi Tingan muistamaan jälleen kerran Onimarun kanssa käydyt keskustelut siitä kuinka hän olisi Ryoujinia parempi valinta isän seuraajaksi ja nämä muistot herättivätkin oitis yhden kysymyksen johon hän olisi enemmän kuin mielellään halunnut löytää vastauksen.

"Jos oletetaan, että tuo on totta ja tämä kaikki on osa jotain suunnitelmaa jonka tarkoitus on vahvistaa Hebiä ja korvata heikko johtaja vahvemmalla, niin en ymmärrä mitä hän uskoi saavuttavansa sillä että Akaeihei tuhoutuu ja minä käännyn isää vastaan. Jos hän halusi jonkun vahvan isän tilalle niin eikö hänen olisi ollut paljon helpompaa ja mutkattomampaa syrjäyttää isä ja ryhtyä itse Hebikageksi? Ja jos hän ei ollut itse kiinnostunut kagen paikasta niin olisihan hän voinut laittaa vaikka sinut siihen tehtävään. Jos miettii meidän ikäluokkaamme ninjoja niin on kiistatta selvää, että sinä olisit ollut minuun ja Ryoon verrattuna kaikin puolin parempi vaihtoehto", Tinga huomautti, kulmat keskittyneesti kurtussa, kun tämä koetti miettiä mitä Onimarun päässä oli liikkunut ja mitä sellaista heiltä oli jäänyt huomaamatta, mistä Onimaru itse oli ollut kuitenkin tietoinen. Akkin vielä mainitessa ilmassa leijuvan sodan uhkan, Tinga koetti miettiä mihin tuo väite olisi voinut perustua.
"Sehän nyt ei ole mikään salaisuus, että Iwagakuren ja Kumogakuren välit ovat kireät edellisen Tsuchikagen kuoleman vuoksi, mutta ymmärtääkseni Hokage on kuitenkin saanut tilanteen pidettyä hallinnassa. Ehkä Iwan ja Kumon erimielisyydet saattaisivat yltyä sodaksi jos Hokagelle sattuisi jotain?" Tinga lisäsi mietteissään, liiankin tietoisena kuinka typerältä ajatus kuulosti. Nykyinen Hokage, Uzumaki Naruto oli kuitenkin tiedettävästi jinchuuriki joka kykeni vapaasti hallitsemaan sisällään olevan häntäpedon chakraa. Sen lisäksi oli juuri tämän ansiota, että edellinen sota oli päätynyt ninjojen voitoksi. Kukaan tuskin kehtaisi edes kuvitella vahingoittavansa niin vahvaa miestä. Eikä Hokagella tiettävästi ollut ongelmia terveytensä kanssa ja vaikka olisi ollutkin, Konohan lääkintänerot kykenisivät varmast parantamaan melkeinpä sairauden kuin sairauden, joten oli epätodennäköistä, että Hokage menisi kuolemaan jonkin sairauden uuvuttamana.

Re: Mitäs sitten?

Lähetetty: 28 Elo 2016, 20:35
Kirjoittaja Cross
Tarinan tapaamisestaan Onimarun kanssa kertonut Akki huomasi ettei Tinga näyttänyt olevan vieläkään aivan vakuuttunut kuulemastaan, vaikkakaan ei ollut myöskään aivan yhtä epäileväinenkään. Ennemminkin tämä vaikutti olevan kiinnostunut kuulemastaan, joka tuntui samantien herättävän joitain kysymyksiä naisen mielessä. Hämmästyneeltä kuulostava kunoichi kysyi oliko kaikki tapahtunut muka ollut osa jotain suurta suunnitelmaa, jonka miekkamiehen isä oli kehitellyt ennen kuolemaansa ja jota he olivat sen jälkeen toteuttaneet tietämättään kaikenaikaa. Hän tiesi itsekkin väitteen kuulostavan täysin järjenvastaiselta, mutta toisaalta joltain mitä tältä olisi voinut todellakin odottaa ja jossa tämä ehkä olisi jopa saattanut onnistua.
''Niin hän ainakin antoi ymmärrrtää, vaikka kaikki ei tietenkään mennyt aivan niin kuin olisi pitänyt... Esimerrrkiksi minun liittyminen yakuzan rrriveihin ja asettuminen kylää vastaan, oli jotain mitä ei olisi pitänyt tapahtua. Sen sijaan minun olisi kuuleman kuulunut toimia kuten Izu ja hyväksyä kylän johtajan tekemä päätös, kuten kunnon sotilaan olisi kuulunut.'' Sanada kerkesi vastata raakkuvalla äänellä puhuvan korpin avulla, onnistuen kuitenkin herättämään vain uusia kysymyksiä ystävänsä mielessä. Tämän miltei samantien esittämät huomiot olivat kyllä hyviä, mutta silti ne saivat pienen naurahduksen ja sitä seuraavan yskänpuuskan karkaamaan miekkamiehen suusta.
''Enpä usko että hän uskoi hetkeäkään onnistuvansa voittamaan isääsi, vaikka väittikin tästä tulleen veltto mato entiseen itseensä verrrattuna ja vaikka olisikin onnistunut voittamaan, voitko muka kuvitella häntä siihen virkaan? Jo Akaeihein johtaminen tuntui olevan liikaa vastuuta, saati mitä koko kylä sitten olisi ollut. Mitä taas minuun tulee olisin kuitenkin ollut petturrrin poika, enkä usko suurimman osan kylän jäsenistä hyväksyneen minua johtajakseen.'' Kuivan köhimisensä päättymään lopulta saava Akki vastasi hieman uupuneen oloisena raskaasti hengittäen vierellään olevan linnun suulla, pyyhkien vainvihkaa suupielestään yskimisen mukana suuhun noussutta verta ainoata tervettä kättään peittäviin kääreisiin.
''Niin minäkin ajattelin, mutta ilmeisesti aivan kaikki eivät ole yhtä tyytyväisiä nykytilanteeseen. On varmasti monia jotka hyötisivät tavalla tai toisella rrrauhan rikkoontumisesta suurrrten valtioiden välillä, jota ennenkaikkia nykyinen hokage pitää yllä. Uzumaki Narutokaan ei kuitenkaan ole kuin ihminen ja jos jollakulla on todella halua hankkiutua eroon hänestä, on keinot varmasti löydettävissä.'' Ystävänsä ajatuksenjuoksua hyvin seuraava Sanada totesi tämän mietteistä, ymmärtäen kyllä tämän tavoin ettei hokagesta eroon hankkiutuminen olisi mikään yksinkertainen asia tämän uskomattomalta kuulostavien kykyjen takia, mutta ei siltikään kuitenkaan mahdoton tehtävän tarpeeksi motivoituneelle taholle.

Re: Mitäs sitten?

Lähetetty: 28 Elo 2016, 22:45
Kirjoittaja Southpaw
Kun Akki vastaili parhaansa mukaan hänen kysymyksiinä ja kertoi että kaikki ei ollut ilmeisesti mennyt tämän oletetun suuren suunnitelman mukaan, oli Tingan vuoro naurahtaa. Huolimatta synkästä tilanteesta, kunoichi kuulosti olevan aidosti huvittunut kuulemastaan. Jos heille vain olisi kerrottu tuosta niin salaisesta suunnitelmasta etukäteen olisi moni asia voinut olla toisin. Ja samalla he olisivat varmastikin olleet monen asian suhteen viisaampia, kuten juurikin sodan ennusmerkit joista Akki väitti Onimarun puhuneen.
"Pakko myöntää, että jos tuo suunnitelma olisi mennyt kuten piti, olisimme varmaan molemmat säästynet monelta ongelmalta. Jos olisit jäänyt kylään olisimme voineet kasata Yurei-shin yhdessä kaiken sen yakuzan hommien hoitamisen sijaan... Ja harjoitella rauhassa kunnes aika vallankaappaukselle olisi kypsä. Vaikka toisaalta taisi tästäkin lopputuloksesta jotain hyvää seurata vai kuinka?" Tinga sanoi, miettien kaikkea mitä viimeisen vuoden aikana oli tapahtunut. Siinä missä Akki oli tavannut Kageron ja kehittänyt taistelutyyliään liittoutumalla korpin kanssa, hän oli luultavasti kehittynyt paremmaksi johtajaksi kasatessaan Yurei-shin yksin. Tai niin Tinga ainakin toivoi. Ainakin hän oli minimoinut parhaansa mukaan sen riskin, että Yurei-shi kohtaisi hänen karkotuksensa jälkeen saman kohtalon kuin Akaeihei. Luultavasti isä ja Rikimaru pitäisivät vain järjestöä silmällä aikansa ja jos komentajat vain onnistuisivat pitämään matalaa profiilia muiden jäsenten kanssa, näihin alettaisiin ennemmin tai myöhemmin luottaa jälleen.

"Taidat tosin olla oikeassa isäsi suhteen... Häntä on vaikea kuvitella kagen paikalle. Mitä taas sinuun tulee niin luulen, että kyläläisten asenteet olisivat hyvinkin voineet muuttua. Vaikka olenkin päättänyt syrjäyttää isän tavalla tai toisella, niin olen silti epäileväinen sen suhteen onko minusta johtajaksi. Jos asiat olisivat menneet toisin, luulen että olisin hyvinkin voinut antaa tukeni sinulle ja luulisi sen merkitsevän kyläläisten silmissä edes jotain vai kuinka?" Tinga sanoi pohtivasti ja koetti miettiä olivatko myös Hebin tapahtumatkin mahdollisesti osa tätä väitettyä suunnitelmaa vai olivatko tapahtumat alkaneet riistäytyä koko ajan enemmän ja enemmän sivuun siitä mitä Onimaru oli Akkin väitteiden mukaan laskelmoinut.
"Tiedätkö... Minusta tuntuu että kaiken tapahtuneen lisäksi taisimme myös tuhota sen suunnitelman jos sellaista todella oli. Nyt kun minut on karkotettu minua varmasti pidetään aivan yhtä suurena petturina kuin sinuakin. Todennäkköisesti pahempanakin jos isä on vierittänyt äidin kuoleman minun syykseni kuten luulen. Aion palata jonain päivänä tasaamaan tilit isän kanssa, mutta en usko että minua kaiken tämän jälkeen hyväksytään johtajaksi yhtään sen enempää kuin sinuakaan... ", Tinga sanoi ääneen ja päästi suustaan sitten raskaan, väsyneen kuuloisen huokauksen, koettaessaan sulatella kaikkea kuulemaansa.
"Jos kaikki kertomasi on totta niin toivon, että Onimaru olisi kertonut meille kaiken etukäteen... Silloin olisimme edes voineet yrittää pysyä hänen suunnitelmassaan ja toivoa että se onnistuu", Tinga totesi.

Re: Mitäs sitten?

Lähetetty: 29 Elo 2016, 20:23
Kirjoittaja Cross
Tingan alkaessa jossitella sillä mitä olisi voinut tapahtua, tai olla tapahtumatta, mikäli he olisivat tienneet Onimarun suunnitelmasta ja osanneet toimia sen mukaan, alkoi Akkikin itsekkin pohtia hetken aikaa nuita asioita. Hänen täytyi myöntää että moni asia voisi olla toisin, vaikka epäilikin jostain syystä ettei kumpikaan heistä olisi varmasti kehittynyt sillätavoin yhtä nopeasti kuin nyt olivat. Viimeinen vuosi oli ollut rankka ja täynnä vastoinkäymisiä, mutta jokainen niistä oli opettanut ainakin miekkamiehelle jotain ja auttanut tätä kehittymään siitä mitä oli ollut.
''Monia asia voisi todellakin olla toisin... Ehkä parrremmin... Ehkä ei. En kuitenkaan usko että olisimme kumpikaan voinut kehittyä yhtä paljon tämän vuoden aikana sillätavoin.'' Mietteliäältä näyttävä nuorimies vastasi Yatan raakkuvalla äänellä, alkaen vasta viimeisen vuoden tapahtumia ajatellessaan huomata kuinka uupuneeksi tunsi olonsa. Kyse ei ollut ainoastaan fyysisestä väsymyksestä, tuntui kuin väkisin painavan silmiä kiinni ja tekevän muutenkin jo puuroisilta tuntuvista ajatuksista entistäkin tahmeampia. Samalla menneiden kuukausien aikana kasaantunut henkinen rasitus ja jännitys alkoi hiljaalleen purkautua, saaden Sanadan tuntemaan olonsa lopenuupuneeksi aivan yllättäin. Koittelemukset olivat vahvistaneet häntä monin tavoin, opettaen samalla monia raakoja tosiasioita ja paljastaen yhden heikkouden toisensa jälkeen korjattavaksi. Samalla ne olivat kuitenkin vetäneet nuorenmiehen kestokyvyn hiljalleen äärimmilleen, minkä takia tämä laiva matka voisi osottautua kaikesta huolimatta huomattavasti tervettulleemmaksi kuin kukaan olisi edes voinut kuvitella.

Jinain jatkaessa ja suunnatessa ajatuksensa Onimarun kautta ystäväänsä hebigakuren johtajana, pääsi jälleen yksi pieni naurahdus kääreiden peittämän miehen suusta, jota seurasi kevyt pään pudistus. ''Se olisi voinut merrrkitä jotain vielä pari päivää sitten ja ehkä joillekkin vielä nytkin, mutta vuosi sitten tuskin ketään olisi edes kiinnostanut. Nyt voit olla petturrri, mutta silloin et ollut useimpien silmissä muuta kuin sokea isäsi hemmottelema tyttö, jota kukaan täysipäinen ei olisi vaivautunut alkamaan kouluttaa shinobiksi.'' Hyvinkin suoraan puhuva miekkamies vastasi, arvellen kunoichin kyllä tietävän asioiden olleen juuri nuin vielä jonkin aikaa sitten. Tämä oli kyllä varmastikkin onnistunut viimeisten kuukausien aikana todistamaan epäilijöilleen ettei asia ollut niin, vaan että oli muutakin kuin isänsä hemmottelema räkänokka.
Naisen vastaus sai miehen naurahtamaan miltei samantien uudelleen, sillä tämä oli todellakin oikeassa siinä että heistä kummallakaan ei varmasti tulisi olemaan asiaa kylään lähivuosina. Jollain oudolla tavalla vastoinkäymiset tuntuivat seuraavan heitä tavalla jota edes Onimarukaan tuskin olisi osannut ennakoida, saati saada sopimaan edes nerokkaimpaan suunnitelmaansa. ''Luulenpa että olet oikeassa... Tosin sitä tuskin kannattaa alkaa vielä miettimään. Ei ainakaan ennen kuin saamme todella tietää mistä tässä kaikessa on kysymys, ettemme vain tule jälleen käytetyksi nappuloina jossain peliss...'' Väsyneen oloisen miekkamiehen vierellä oleva lintu lausui, kääntäen päänsä tämän suuntaan lauseen katketessa yllättäin ja huomatessaan uupumuksen lopultakin saaneen uuden otteen vierellään olijasta. Täysin varoittamatta uneen vaipunut Akki nojasi edelleen puoli istuvassa asennossa laivan kylkeen, minkä Yata tulkitsi keskustelun päättymisen merkiksi ja päästi nuorukaisen äänenä toimineen kehonsa hajoamaan hitaasti mustaksi savuksi, jättäen punahiuksisen kunoichin vahtimaan yksin ystäväänsä.

Huolimatta siitä että uupumuksen tainnuttama Akki näytti nukkuvan levollisen rauhallisesti ilman huolenhäivää menneestä tai tulevasta, alkoi hänen mieleensä hiipivät unikuvat olla yksi toisensa jälkeen häiritsevämpiä ja häiritsevämpiä. Ensin hän huomasi harhailevansa keskellä polttavan kuumaa aavikkoa, ilman minkäänlaista suojaa taivaalta armottomasti paahtavalta auringolta. Ympäröivät aallonkaltaiset hiekkadyynit näyttivät jatkuvan äärettömiin sinisen taivaan kanssa, eikä miekkamiehellä ollut pienintäkään hajua suunnasta johon mennä. Yllättäin hän kuitenkin oli vaistoavinaan jotain takanaan, pyörähtäen nopeasti ympäri ja huomasi olevansa kasvotuste puusta veistetyn ihmisen kokoisen patsaan kanssa, joka näytti vain ilmestyneen seisomaan keskelle aavikkoa.
Yllättyneenä sitä katseleva Sanada huomasi ottavansa askeleen lähemmäs ja seisovansa pian aivan patsaan edessä, ollen lähes varma kuulevansa jotain vaimeaa ääntä lähtevän siitä. Uteliaana hän kurottautui lähemmäs ja lähemmäs puuihmistä, kunnes huomasi painaneensa korvansa sen rintaa vasten, kyeten kuulemaan vaimean sykkeen sen rinnassa. Hämmästynyt ilme kasvoillaanmiekkamies loikkasi taaksepäin, kuullen sen sydämmen sykkeen aina vain selvemmin korvissaan.
Hiljalleen tuo ääni kuitenkin alkoi muuttua pirullisen pilkalliseksi nauruksi ja miekkamiehen mieleen nousi kuva leveästi hymyyilevästä terävähampaisesta suusta, samaan aikaan kuin lähes hätääntynyt tunne alkoi vallata alaa hänen rinnassaan. Ympärilleen vilkuillen hän yritti löytää syytä tuohon tunteeseen, mutta huomasi niin puisen patsaan kuin aavikonkin kadonneen ympäriltään. Niiden tilalle pimeyteen kuitenkin ilmestyi kaksi palavaa punaista viirusilmää, joita seurasi verenhyytävä raivon ja tuskan täyttämä karjaisu. Toisin kuin vielä hetkisitten nyt hän ei kuitenkaan tuntenut pelkoa tai hätää mistään, vaan pikemminkin jokin hänessä tuntui vastaavan tuohon huutoon. Verenhimoinen naurun kaltainen huuto purkaantui Akkin suusta vastaten tuohon karjaisuun, samalla kun eläimelliset vaistot alkoivat herätä valmiina taisteluun.
Ennen kuin kerkesi kuitenkaan tekemään liikettäkään hyökätäkseen tuon punasilmäisen pedon kimppuun nuorukainen tunsi jonkin näkymättömän puristuvan ympärilleen ja imevän kaiken voiman koko kehosta, jättäen jäljelle vain hyytävän kylmyyden. Lopulta tuo näkymätön ote hellitti ja miekkamies tunsi ensin lentävänsä ilmanhalki ja sitten tippuvansa kohti tyhjyyttä, huomaten samalla näkökenttänsä alkavan hiljalleen värjäytyä punaiseksi. Siitä kauvanko putosi tai saavuttiko koskaan edes pohjaa Sanadalla ei ollut pienintäkään aavistusta, sillä hiljalleen pimeys nielaisi hänet jälleen kokonaan ja johdatti lopultakin täysin tiedottomaan syvään uneen.

Re: Mitäs sitten?

Lähetetty: 29 Elo 2016, 22:06
Kirjoittaja Southpaw
"Niin, olet kyllä oikeassa tuossa", Tinga totesi kun myös Akki vaikutti tulevan hänen kanssaan samaan lopputulokseen heidän kummankin kehittymisen suhteen. Kylässä viettämänään aikana nainen oli pistänyt itsestään merkile myös sen, että hänen kykynsä liikkua oli alkanut kehittyä siihen pisteeseen että edes portaissa liikkuminen ei tuottanut samalla tavoin hankaluuksia kuin ennen. Hän ei olisi ollut lainkaan yllättynyt jos joku ei edes huomaisi sokeutta enää, ellei nimenomaan kiinnittänyt huomiota maidonvalkoisiin silmiin. Ja todennäköistä oli, että hänet tunnettiin paremmin nyt myös Hebigakuren ulkopuolella, sillä monet Hebissä käyvät matkalaiset päätyivät ennemmin tai myöhemmin katsomaan kylän alamaailman järjestämiä otteluita areenalla.

Kun Akki kuitenkin huomautti vielä, että ennen kaikkea tätä ei hänen sanoillaan olisi luultavasti ollut paljonkaan arvoa kylän johtajan valinnassa, Tinga ei voinut olla naurahtamatta hieman. Vaikka hän ymmärsikin tuon mielipiteen olleen vallalla kylässä vain vähän aikaa sitten, hän uskoi pystyneensä kuluneiden kuukausien aikana osoittamaan edes osalle epäilijöistä, että hän oli aivan yhtä hyvä taistelija kuin kuka tahansa muukin Hebigakuren ninjoista.
"Taidat olla oikeassa... oikeastaan tuntuu että niissä mielipiteissä oli jotain perääkin. Ennen kaikkia näitä tapahtumia en tainnut olla läheskään saman tasoinen ninja kuin muut saman ikäluokan nuoret. Vaikka joidenkin mukaan jo pelkkä sokeana liikkuminen ilman keppiä tai opaskoiraa on jo saavutus", Tinga totesi ja kuunteli sitten kun Akki ehdotti, että he selvittäisivät juurta jaksaen mistä oli kyse, ennen kuin joutuisivat vain käytetyksi jonkun toisen pelinappuloina. Kesken lauseen Tsuchigumo kuitenkin vaikeni. Hetken verran Tinga arveli tämän pysähtyneen miettimään jotain, mutta aistiessaan kuitenkin Yatan kehon katoavan ja sen jälkeen kuullessaan Akkin rauhallisen, tasaisen hengityksen, hän arvasi miekkamiehen nukahtaneen, mikä ei ollut ihme tuon nykyisessä kunnossa. Oli oikeastaan ihme, että tämä oli jaksanut herätä sen verran kuin oli. Ystävänsä siis nauttiessa hyvin ansaitusta levosta, Tinga itsekin nojautui taaksepäin ja nojautui seinää vasten, jääden vahtimaan että Akki saisi nukkua rauhassa.