Mitäs sitten?

Laajat meret ympäröivät ninjojen mantereita. Jos et seikkaile rannikon tuntumassa, kirjoita tänne!
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Mitäs sitten?

Viesti: # 4664Viesti Cross »

Aalloilla keinahtelevan aluksen vaimea narahtelu havahdutti ruuman hämäryydessä yksinkertaisella vuoteella makaavan Akkin, jolla ei ollut aivan heti mitään kuvaa siitä missä oli tai miten oli sinne päätynyt. Jauhosäkeistä koostuvalta vuoteeltaan kohottautuva nuorukainen pudisti hivenen päätään, tuntien samantien voimakasta huimausta ja rojahti takaisin makuulleen huonoa vointiaan nieleskellen. Vasta pikku hiljaa edellisen yön ja päivän tapahtumat alkoivat palata hänen mieleensä, vaikuttaen kuitenkin enemmän unen kaltaisilta nopeilta utuisilta vilahduksilta, kuin kunnollisilta tarkoilta muistikuvilta.
Silmänsä uudelleen ummistava miekkamies teki parhaansa saadakseen ajatuksensa järjästykseen, alkaen hiljalleen keskittyä kaikkein selvimmiltä tuntuviin muistoihinsa. Hiljalleen hänen mieleensä alkoi palautua pieleen menneen vankilapaon tapahtumat, jotka olivat johtaneet rajuun yhteenottoon ensin ensin Kenichin ja Rikimarun kanssa linnoituksen alla olevissa tyrmissä, sekä myöhemmin kahta Ryuun henkiin herättämää taijutsu ninjaa vastaan hebikaguren kasvihuoneilla. Varsinkin tuon jälkimmäisen taistelun tapahtumat alkoivat jo olla melko hatarat nuorenmiehen mielessä, mutta siitä huolimatta hän olisi ollut melkein varma siitä että olisi ollut kuolemassa sen yhteenoton lopuksi. Siitä huolimatta hän kuitenkin muisti havahtuneensa sairasvuoteelta kuolleena lattialla makaavan Azusan ja surun murtaman Tingan välistä, vain hetkeä ennen kuin punahiuksinen kunoichi oli siirtänyt heidät jollain tekniikallaan jonnekkin aivan muualle.
Akkilla oli myös vahva tunne että olisi jossain vaiheessa tavannut myös Onimarun ja keskustellut tämän kanssa Akaeihein tuhoon johtaneista asioista, vaikka siinä ei ollutkaan mitään järkeä. Siitä huolimatta hän oli lähes täysin varma että se oli tapahtunut, kyeten jopa muistamaan tarkasti suurimman osan niistä asioista mitä oli tältä kuullut. Pääosa siitä vaikutti vähintäänkin epäilyttävältä, mutta kuitenkin jollain tapaa niin uskottavalta että voisi olla viisasta yrittää selvittää asioita hieman tarkemmin.
Tuon oudon keskustelun lisäksi nuorukainen muisti myös luvanneensa Azusalle pitää huolta Tingasta, vaikka sikäli kun hän kykeni muistamaan oli se asetelma mennyt kyllä lähinnä päin vastoin. Naisen käyttämän tekniikan jälkeen he olivat nimittäin tupsahtaneet jollekkin hyvinkin syrjäisälle paikalle, josta punapää oli joutunut raahaamaan voimattoman ja taistelussa saamiensa vammojen takia liikuntakyvyttömän ystävänsä ihmisten ilmoille. Jollain ihmeen konstilla tämä oli onnistunut siinä ja saanut heidät johonkin pienen satama kaupunkiin, jonka lääkäri oli jatkanut siitä mihin kunoichin äiti oli jäänyt. Parantajan kyvyt eivät olleet kuitenkaan olleet lähelläkään Azusaa, eikä tämä ollut kyennyt tekemään juurikaan muuta Tsuchigumon hyväksi kuin lastoittamaan tämän murtuneet kädet ja kietomaan parantavia kääreitä hänen lähes koko kehonsa peitoksi.

Olonsa lähes muumioksi nuiden kääreiden takia tunteva Akki myönsi vanhuksen tehneen kuitenkin hyvää työtä, sillä kaikesta yrittämisestään huolimatta Azun ei ollut onnistunut parantaa kuin kaikken pahimmat hänen vammoistaan. Senpä takia miekkamies ei luultavasti olisi selvinnyt edes tänne laivaan asti ilman jatko hoitoa, saati sitten että olisi saattanut olla nyt hereillä, ellei kipua lievittäviä aineita sisältävät kääreet olisi taittaneet pahimpia särkyjä pois. Se ei tarkoittanut ettei jokainen keinahdus olisi tuntunut pahoin paleltuneen ihon irti nylkemiseltä, mutta ainakin aikanaan se tulisi paranemaan takaisin normaaliksi. Samoin varmasti murtuneet luut tulisivat kuntoon, kuten myös umpeen muurautunut toinen silmä. Ainoa asia mille vanhus ei kuitenkaan ollut kyennyt tekemään mitään oli ollut Tsuchigumon äänihuulet, jotka olivat vaurioituneet pahasti Rikimarun musertaessa hänen kurkkunsa kasaan. Se oli kuitenkin jotain minkä kanssa miekkamies uskoi kykenevänsä elämään, vaikka ei vielä ainakaan kyennyt saamaan kuin vaimean pihahduksen kaltaisia ääniä aikaiseksi, jota saattoi vain tarkasti kuuntelemalla ja hyvällä tahdolla sanoa puheeksi.
Ainut asia mistä Akkilla ei tuntunut olevan mitään muistikuvaa oli se miten oli päätynyt tähän alukseen ja minne mahtoi olla matkalla, kyeten vain toivomaan että mikä ikinä määränpää olikin olisise mahdollisimman kaukana Hebigakuresta ja Merenmaasta. Ainut selitys taas minkä hän keksi täällä oloonsa ilman kahleita tai vartiaa oli se että Tinga oli järjästänyt heille paikan johonkin satama kylästä lähtevistä laivoista, luultavasti tarkoituksena päästä jonnekkin mistä heitä olisi vaikeampi löytää.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4666Viesti Southpaw »

Akkin vasemmalla puolella, Tinga istui oman, jauhosäkeistä kasatun alustansa päällä ja sormeili ajatuksiinsa uppoutuneena Akkin kaulassa ollutta helmikorua, jonka oli väliaikaisesti kietonut oman ranteensa ympärille. Sen jälkeen kun hän oli siirtänyt heidät pois Hebigakuresta Taro-saarelle, Akki oli vajonnut ainakin joksikin aikaa taas tajuttomaksi. Hän oli tehnyt kage bunshinin, jonka avulla hän oli onnistunut jotenkin kantamaan Akkin saaren pohjoisrannalla olevaan pieneen kalastajakylään ja siellä olevan vanhan parantajan luokse. Aluksi oli vaikuttanut siltä, että parantajan taidot eivät auttaneet lainkaan, kunnes Tinga oli muistanut Akkin kaulassa olleen korun ja sen kuinka Akki oli kertonut korppisummoninsa käyttävän tämän chakraa ravintona. Niinpä Tinga oli ottanut vapauden ottaa koru väliaikaisesti itselleen ja tarjota omaa chakraansa korpin ravinnoksi, jotta Akki voisi käyttää omat voimansa pelkästään paranemiseen. Korppi ei ollut aluksi tuntunut olevan mielissään tästä siirrosta ja vielä nytkin Tinga saattoi välillä tuntea linnun läsnäolon korun kautta, kun korpin silmät tuijottivat häntä helmien pinnasta. Pitkin hampain se kuitenkin oli lopulta hyväksynyt tilanteen ja Tinga saattoi nytkin aistia kuinka pieni osa hänen chakrastaan tuntui imeytyvän helmien kautta tasaisena virtana korpin käyttöön. Sillä välin kun parantaja oli ryhtynyt lastoittamaan Akkin murtuneita käsiä ja lievittämään tämän kipuja, oli Tinga käynyt hankkimassa heille kyydin Tuulen maahan lähtevästä kalastusaluksesta.
Vasta heidän päästyään alukselle ja aloittaessa matkansa kauemmas Hebigakuresta, Tinga oli viimein saanut aikaa rauhoittua kylän tapahtumien jälkeen. Jollain tasolla hän tiesi, että hänen olisi pitänyt keskittyä miettimään miten he jatkaisivat tästä eteenpäin, mutta siitä huolimatta hän löysi itsensä kelaamasta kylän tapahtumia vain uudelleen ja uudelleen, miettien mitä kaikkea hän olisi voinut tehdä toisin estääkseen sen paremmin Akkia kuin äitiäkään kuolemasta.

Vasta Akkin herätessä ja yrittäessä nousta pystyyn, Tinga havahtui omista ajatuksistaan ja kiinnitti huomionsa ystäväänsä kun tämä lysähti takaisin säkkien päälle makaamaan.
"Varovasti nyt, sinun ei ole viisasta yrittää liikkua kovin paljon vielä", nainen sanoi vaimeasti ja laski hetkeksi kätensä kevyesti Akkin olkapäälle. Hän oli tasaisin väliajoin pyrkinyt pitämään Akkin lämpimänä tulichakransa avulla, sillä tämän keho tuntui edelleen viileältä jäätymisen jäljiltä ja nytkin nainen keskittyi hetken aikaa johtamaan chakraansa Akkin kehoon, saadakseen tuon olon tuntumaan edes hieman paremmalta.
"Onko jano? Voin antaa sinulle juotavaa", Tinga kysyi seuraavaksi. Hänestä tuntui, että olisi halunnut puhua kaikesta tapahtuneesta jonkun kanssa, mutta Akkin ollessa siinä kunnossa kuin oli, hän ei ollut vielä ottanut kylän tapahtumia tämän kanssa puheeksi, etenkin kun miekkamies ei tuntunut kykenevän vielä itse puhumaan kunnolla.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4672Viesti Cross »

Kuullessaan Tingan äänen silmänsä sulkenut Akki säpsähti yllättyneenä ja yritti nousta uudelleen ylös, koska ei ollut ruuman hämäryyden takia huomannut myös ystävänsä olevan siellä. Aijemmin tuntunut huimaus ja päänsärky voimistui samantien entisestään, pakottaen hänet kuitenkin samantien laskeutumaan takaisin makuulle. Se ei kuitenkaan tuntunut juurikaan auttavan, vaan terävän piikin lailla otsaan iskevä jomotus toi mukanaan vatsaa vääntävän pahoinvoinnin. Ainoan terveen kätensä otsaansa painamaan nostava ja suuhun pyrkivää oksennusta nieleskelemään pyrkivältä miekkamieheltä kesti jonkin aikaa ennen kuin sai olonsa rauhoittumaan, kyetäkseen vastaamaan ystävänsä esittämään kysymykseen.
''Vesi ol...'' Vaimealla ja hiekkapaperin kuivalta kuulostavalla äänellä aloittava Sanada aloitti, ennen kuin joutui keskeyttämään lauseensa kurkussaan tuntuvan repivän kivun takia ja päätyi vain yskimään kykenemättä sanomaan enää sanaakaan. Yksinkertaisella vuoteellaan makaava nuorimies ei voinut olla vertaamatta heikkoa tilaansa mielessään sisartaan vastaan käydyn taistelun jälkeiseen, joka sai hänet miettimään kuinka oli taas päätynyt tähän kuntoon. Hämärien muistikuvien takia tarkkaavastausta oli hankala keksiä, vaikka suurin syy oli luultavasti huono valmistautuminen ja yritys haukata liian suuri pala kerralla.
Se ei kuitenkaan vielä riittänyt nuorukaiselle, vaan hän halusi tietää tarkemmin mitä oli tapahtunut. Normaalisti hän olisi kysynyt vastausta Yatalta, joka olisi kyennyt kaulanauhan kautta seuraamaan tapahtumia. Kaulanauhan ollessa kuitenkin Tingalla ei yhteyden muodostaminen onnistunut ja vasta silloin Akki huomasi ettei kaulanauha ollut enää hänellä, joka sai hänet jälleen hieman hämmilleen, koska muisteli sen olleen vielä kaulassaan viimeksi hereillä ollessaan.
''Missä olemme... Mitä on oikein tapahtunut... Missä kaulanauhani on?'' Sanada kysyi telepaattisen yhteyden muodostavan genjutsunsa avulla Tingalta, arvellen tämän tietävän jotain mielessään pyörivistä asioista. Tekniikan käyttö vei enemmän nuorukaisen voimia kuin hän olisi uskonut ja oli muutenkin vaikeampaa kuin hän oli muistellut. Senpä takia hän joutui esittämään kysymyksensä ennemmin ajatuksina kuin varsinaisina lauseina ja joutui katkaisemaan yhteyden miltei heti saatuaan asiansa esitetyksi, voiden vain toivoa kunoichin huomaavan sen ja vastaavan puhumalla ajatusten sijaan.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4673Viesti Southpaw »

Akkin yrittäessä vastata vaimealla ja selvästi tuskaisella äänellä hänen kysymykseensä, Tinga ei voinut mitään syyllisyyden pistolle, jonka tunsi. Jos hän olisi isän sijaan aloittanutkin taistelun Rikimarua vastaan tyrmissä ja kieltäytynyt lähettämästä edo-tenseitä ystävänsä perään, kenties Akki olisi silloin ehtinyt pakoon eikä tässä tilanteessa oltaisi? Nopeasti Tinga kuitenkin hätisteli ajatuksen ulos päästään. Vaikka Akki ei saanutkaan lausettaan loppuun asti, hän ymmärsi kuitenkin sen verran, että Akki ottaisi mielellään juotavaa jos sitä olisi tarjolla. Niinpä kunoichi otti yhden lähistöllä olevista vesipulloista ja avasi korkin, minkä jälkeen siirtyi hieman lähemmäs niin että saattoi tarttua ystävänsä terveeseen käteen ja tarjota pullon tämän itsensä pideltäväksi. Joku toinen olisi kenties kohottanut miekkamiehen päätä ja kallistanut pullon suun tämän huulille, mutta sokeana kunoichi ei kuitenkaan uskaltanut tehdä sitä, peläten kaatavansa liikaa vettä kerralla. Nesteiden aistiminen hänen tekniikallaan oli kuitenkin aina ollut hieman hankalampaa kuin kiinteiden esineiden aistiminen.
Äkisti Tinga kuitenkin kuuli Akkin genjutsun välityksellä kuuluvat ajatukset päässään. Niistä kykeni vain hädin tuskin päättelemään, että Akki kysyi kaulanauhasta ja tahtoi tietää mitä oli tapahtunut. Huolestuneena Tinga aisti hetken verran Akkin chakraa, peläten hetken verran, että tämä kuluttaisi kaiken loppuun ja menisi kuolemaan uudestaan, mutta äkisti tämän chakra kuitenkin rauhoittui, merkkinä siitä että Akkin tekniikan vaikutus oli loppunut. Sentään miekkamiehellä oli sen verran järkeä päässään, ettei kuormittaisi itseään pitämällä tekniikkaa jatkuvasti päällä.

"Ei hätää, olemme turvassa. Sain meille kyydin kalastajalta joka on purjehtimassa parin saaren kautta Tuulen maahan. Ajattelin että Tuulen maassa voimme jäädä odottamaan, että paranet hieman ennen kuin mietimme mihin jatkaa siitä" Tinga selitti ja kosketti sitten jälleen ranteensa ympärille kiedottuna olevaa kaulanauhaa, Akkin kysyessä missä se oli.
"Kaulanauha on minulla tallessa. Pelkäsimme, että paraneminen hidastuisi jos korppisi verottaa chakraasi, joten ajattelin että on parempi jos se ruokkii itsensä minun chakrallani sillä välin kun sinä paranet. Toivottavasti et pahastu", nainen jatkoi ystävänsä kysymyksiin vastaamista, ennen kuin hiljeni hetkeksi miettimään viimeistä kysymystä. Hän ei tiennyt mistä oikein aloittaisi. Siitä kun he olivat lähteneet Rikan luota? Vai siitä kun Akki oli paennut linnakkeen tyrmistä?
"Se mitä on tapahtunut... on aika pitkä tarina. Jos olet varma, että haluat puhua siitä nyt niin ehkä sinun olisi parempi purra minua ensin. Katsotaan jos pystyn parantamaan sinua edes vähän. Tai antamaan chakraani", Tinga ehdotti ja tarjosi sitten käsivarttaan Akkin kasvoja kohti.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4693Viesti Cross »

Tingan tarjoaman juomapullon vastaanottanut ja huulilleen kohottanut Akki joi ahnaasti pää taakse kallistettuna, välittämättä tippaakaan siitä että vesi ei ollut kovinkaan viileää tai raikasta. Aluksi hän oli tarttunut tarjoukseen toivoen pienen kostukkeen auttavan kivistävään tunteeseen kurkussaan, mutta vasta juodessaan miekkamiehelle selvisi kuinka janoinen oli todella ollut. Se ei ollut tietenkään mikään ihme, sillä edellisestä tipasta nestettä oli jo reilusti aikaa ja oli oikeastaan ihme jos miekkamiehen huono olo ei osakseen johtunut nestehukasta. Samalla alas vuolaan virranlailla nuorukaisen nielusta soliseva vesi auttoi myös hieman kurkussa tuntuvaan kivistävään tunteeseen, kykenemättä täysin poistamaan sitä, mutta lievittäen kuitenkin pahinta kipua.
Hetkessä Sanada oli tyhjentänyt saamansa pullon ja tunsi olonsa samantien jo hieman paremmaksi, vaikka ikävän puristava tunne kurkun kohdalla ei tuntunutkaan katoavan minnekkään, vaan alkavan pikemminkin palata saman tien takaisin. Se ei kuitenkaan estänyt häntä murahtamasta vaimeaa kiitosta vedestä Tingalle, jonka vaitonainen ja alakuloiseen olemukseen nuorukainen kiinnitti vasta nyt huomiota. Ennen kuin säkeistä kasatulla vuotellaan puolimakaavassa asennossa lojuva kääreisiin kiedottu mies kerkesi ottaa asiaa puheeksi aloitti nainen itse, kertoen ensin heidän olevan laivassa matkalla kohti Tuulenmaata, minkä kuuleminen yllätti kuulijan. Vasta vähän aikaa sitten hän oli itsekkin harkinnut suuntaavansa vielä sinne, alettuaan harkita etsivänsä käsiinsä Azusan mainitseman kulkurin. Tätä tuskin tulisi löytymään tuosta aavikkoisesta maasta, mutta sen ninja kylässä olisi henkilö, josta olisi luultavasti hyvä aloittaa tämän jäljitys.
Ranteensa ympärille kiedottua suurista mustista helmistä tehdyltä näyttävää nauhaa kohottavan kunoichin jatkaessa kertoen ottaneensa nauhan haltuunsa, oletettuaan sen voivan hidastaa ystävänsä paranemista, kohotti edelleen heikossa kunnossa oleva Akki ainutta toimintakuntoista kättään vaativasti tämän suuntaan ja viittoi kädellään vaativasti tämän suuntaan. Nainen oli tehnyt aivan oikein ottaessaan kaulanauhan pois ja varmistaessaan ettei Yata imisi vahingossakaan liikaa chakraa tältä, mutta enää tuota vaaraa tuskin olisi. Eikä se juurikaan estänyt nuortamiestä, sillä jollain oudolla tavalla hän tunsi olonsa hyvinkin alastomaksi ja vajaaksi ilman jättiläiskorpin tietoisuuden läsnäoloa mielessään. Hän halusi saada myös tietää mitä linnulla oli kerrottavana viime päivien tapahtumista, joita se oli varmasti seurannut tiiviisti kaulanauhan kautta.

Ennen kuin Jinai alkoi kertoa tapahtumista Hebigakuressa ja sen jälkeen laivan ruumaan laskeutui lähes haudan kaltainen hiljaisuus, jossa kumpikin läsnäolijoista kykeni varmasti kuulemaan jopa toistensa vaimean hengityksen aluksen kylkiin iskevistä aalloista huolimatta. Otottava hiljaisuus sai Akkin mietteliääksi, sillä ei ollut vaikea vaistota että jotain suurta oli tapahtunut. Jollain tapaa hän ehkä osasikin aavistaa osan siitä sekavien unen kaltaisten muistikuviensa ansiosta, mutta antoi silti ystävälleen kaiken tämän tarvitseman ajan alkaa kertoa tapahtumista omin sanoin.
Sen sijaan että olisi vain aloittanut kertomaan tarinaa punapää kehotti miekkamiestä puremaan ensin itseään saadakseen hieman voimia lisää, sillä tuleva tarina tulisi ilmeisesti olemaan pitkä ja monimutkainen, joten kuulian tarvitsisi olla edes kohtalaisen tarkkaavaisessa kunnossa. Hieman yllättyneenä ainutta kääreiden alta näkyvissä olevaa silmäänsä kysyvästi kohottava Sanada katsoi hetken aikaa kunoichin suuntaan mietteliäänä, ennen kuin päätyi nyökkäämään hieman ja kumartumaan tämän ojennetun käden suuntaan. Kevyesti mies puri hampaansa naisen ihoon ja tunsi samantien tämän chakran alkavan virrata itseensä, kereten tuntea hetken aikaa miellyttävän lämpimän tunteen kaikkialla kehossaan. Nopeasti tuo tunne kuitenkin muuttui epämiellyttäväksi poltteluksi ja pistelyksi, saaden hänet irrottamaan hampaansa. Nopeasti taaksepäin vetäytyvä nuorukainen tunsi myö puristavan tunteen kurkussaan voimistuvan ja kohotti kätensä kaulalleen, kykenemättä aivan kunnolla ymmärtämään mistä oikein oli kyse. Mitä Akki ei tiennyt oli Rikimarun tekniikan aiheuttaman vahingon laajuus ja se ettei juuri mikään muu kuin aika voisi parantaa niitä kunnolla, minkä takia jopa Tingan chakran käynnistämä melko brutaali nopeutettu paraneminen potkaisi nopeasti ja voimakkaasti takaisin.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4695Viesti Southpaw »

Akkin hiljainen murahdus oli vain vaivoin tulkittavissa kiitokseksi ja kun miekkamies lopulta oli juonut pullon tyhjäksi, päätyi Tinga ottamaan tyhjän pullon käteensä ja kävi täyttämässä sen ruuman puolivälissä olevasta tynnyristä. Täytettyään vesipullon, hän toi pullon jälleen takaisin ja laski sen Akkin viereen, niin että mies voisi halutessaan juoda myöhemmin lisää. Aistiessaan kuitenkin seuraavaksi kuinka tämä ojensi kättään häntä kohti ja viittoili vaativaan sävyyn, Tinga kohotti hetken ajaksi hämillään kulmiaan, ennen kuin tajusi Akkin haluavan kaulanauhansa takaisin. Niinpä Tinga otti korun ranteestaan ja ojensi sen takaisin Akkille.
"Jos tuntuu vähänkään siltä ettet jaksa ruokkia korppia riittävästi niin sano vain. Olen valmis antamaan kyllä lisää chakraani sille... vaikka se ei taida jostain syystä arvostaa minun chakraani kovinkaan paljon", Tinga sanoi ja hymähti vaisusti lisätessään mitä mieltä korppi tuntui olleen hänen chakrastaan sinä aikana jonka se oli joutunut tyytymään hänen seuraansa. Kun seuraavaksi Akki tarttui hänen tarjoukseensa ja upotti hampaansa hänen tarjoamaansa käsivarteen, Tinga teki parhaansa pitääkseen Akkin kehoon virtaavan chakravirran tasaisena. Hetken ajan kaikki tuntuikin menevän hyvin, mutta yllättäen Akki kuitenkin irrotti hampaansa hänestä, melkein kuin olisi polttanut kielensä tai jotain. Hieman yllättyneenä tästä reaktiosta Tinga seurasi hetken avuttomasti vierestä, ennen kuin tajusi tarttua hetki sitten täyttämäänsä vesipulloon ja tarjosi sitä jälleen Akkille, siinä toivossa että vesi helpottaisi taas oloa, edes hetkeksi.
"Anteeksi... minun chakranhallintani ei taida olla läheskään niin tarkkaa kuin lääkintäninjoilla", Tinga sanoi pahoittelevasti.

Annettuaan ystävälleen vielä hetkisen aikaa levätä, Tinga nielaisi ja päätti lopulta että tapahtumien kertaaminen oli luultavasti parasta aloittaa siitä kun hän oli räjäyttänyt tyrmissä olevat sinetit.
"Muistat varmaan sen verran että kohtasit Rikimarun tyrmissä ollessasi? Aistin hänen chakransa ilmestyvän sinne, joten räjäytin sellien ovet auki antaakseni sinulle tilaisuuden livahtaa karkuun...", Tinga aloitti ja piti pienen tauon aistiakseen ystävänsä liikkeitä ja chakraa, niin että kykenisi päättelemään oliko Akkilla muistikuvia tuosta hetkestä.
"Sen jälkeen kun olit päässyt pakoon, menin itse tyrmiin muka tarkistamaan mitä on tapahtunut. Ajattelin, että onnistuisin viivyttämään Rikimarua sen verran, että sinä saat aikaa häipyä kylästä, mutta hän veikin minut toiseen osaan linnaketta, jopa tyrmiä alemmas. Siellä oli valtava sinetein suojattu huone joka oli täynnä kuolleita... Edo-tenseillä herätettyjä taistelijoita. En tiedä kuinka paljon, mutta paljon joka tapauksessa. Ja osa niistä oli varmasti Akaeihein entisiä jäseniä..." Tinga kertoi. Hän muisti aistineensa jopa Onikagen vääristyneen chakran kaikkien niiden joukossa ja joutui hetken kokoamaan itseään ettei hänen äänensä olisi särkynyt. Vaikka hän ei tätä yksityiskohtaa kertonutkaan, hän arveli silti Akkin kykenevän arvaamaan, että monet tämän entisistä taistelutovereista olivat mukana tuossa epäkuolleiden armeijassa joka oli varastoitu syvälle linnakkeen alle.
"Kun menimme sinne niin Rikimaru kertoi, että ne kuolleet tottelevat isän lisäksi vain minua ja Ryoujinia... Hän sanoi ettei ollut aikaa hakea isää, joten hän valitsi ketkä kaksi minun olisi laitettava sinun perääsi. En halunnut herättää epäilyksiä joten minulla ei ollut muuta vaihtoehto kuin käskeä ne kaksi tuomaan sinut minulle elävänä ja antaa Rikimarun uskoa että aioin tappaa sinut itse. Ajattelin, että vaikka ne kuolleet onnistuisivatkin nappaamaan sinut ja tuomaan minulle, niin voisin silti hoitaa tilanteen siirtämällä sinut jonnekin muualle", Tinga kertoi anteeksipyytävään sävyyn. Tuntui, että oli täysin hänen vikansa, että Akki oli tuossa kunnossa nyt.

"Sen jälkeen kun kuollet lähtivät etsimään sinua, lukitsimme huoneen ja lähdimme perään seuraamaan taistelua. Olin siinä vaiheessa vielä varma, että selviäisit jotenkin, mutta sitten isä tuli paikalle. Hän aikoi käskeä kuolleet sivuun ja tappaa sinut itse. Yritin estää, mutta tiedäthän sinä millainen hän on... Hän ei kuunnellut vaan oli jo menossa ohitseni, joten viimeisenä keinona päädyin lyömään häntä kasvoihin. Taisin saada hänen nenänsä vuotamaan verta, mutta se olikin ainoa iskuni joka osui. Lyöntini jälkeen hän eristi meidät muista käärmesummoninsa avulla ja yritin parhaani mutta minun tekniikoillani ei tuntunut olevan mitään vaikutusta. En tiedä mitä olisi tapahtunut ellei äiti olisi tullut paikalle ja asettunut väliimme", Tinga kertoi. Kertomuksen lähestyessä loppuaan hän tunsi jälleen sydäntään vihlaisevan ja hetken verran hänen teki mieli jättää kertomuksensa kesken. Akkin oli kuitenkin tarpeen tietää mitä oli tapahtunut, joten Tinga koetti sysätä surun mielestään ja pakotti itsensä jatkamaan.
"Sen jälkeen kun äiti oli tullut väliin, taistelu päättyi ja sain tilaisuuden yrittää aistia chakraasi selvittääkseni miten sinulla sujui. Chakrasi oli kuitenkin kadonnut ja sitten Rikimaru toi ruumiisi sinne missä minä ja isä olimme. Olit ihan kylmä, etkä enää hengittänyt ja... sinä olit poissa. On minun vikani että sinä olet tuossa kunnossa", Tinga onnistui sanomaan. Naisen äänestä kuuli, että tämä oli pahoillaan tapahtuneesta ja olisi ollut valmis tekemään mitä tahansa muuttaakseen tapahtumien lopputulosta. Ikävä kyllä se ei ollut kuitenkaan mahdollista, sillä mikään tekniikka ei kykenisi kelaamaan aikaa taaksepäin, vaikka hän kuinka toivoisi.
"Isä karkotti minut sen jälkeen kun Rikimaru oli tuonut sinut sinne ja käski Kiran varmistaa, että minä lähden kylästä aamuun mennessä. Isän lähdettyä siirryimme kuitenkin äidin pyynnöstä hänen toimistoonsa. Hän sanoi pystyvänsä vielä pelastamaan sinut ja antoi minulle tämän käärön, sanoi sen olevan elämänkertansa", Tinga kertoi ja taputti vyöllään roikkuvaa kääröä, johon ei ollut vielä edes vilkaissut, sillä hänellä ei kaiken tämän jälkeen juuri ollut haluja lukemiseen.
"Sillä hänen tekniikallaan oli kuitenkin hinta. Äiti ikään kuin... antoi kaiken elinvoimansa sinulle ja kuoli hieman ennen kuin sinä heräsit. Siirsin meidät sen jälkeen Taro-saarelle, Nagan haudalle sillä se on ainoa kylän ulkopuolella oleva paikka jonka ollen merkannut sinetillä. Sieltä raahasin sinut kage bunshinin avulla lähimpään kylään saamaan vielä lisää hoitoa ja nyt olemme täällä aluksella", Tinga päätti kertomuksensa. Tässä vaiheessa nainen ei kyennyt enää pidättelemään kyyneliään vaan päästi ne vapaasti virtaamaan ulos. Hänellä oli ikävä äitiä ja sen lisäksi hän ei päässyt eroon tunteesta, että tuotti kaikille läheisilleen vain vahinkoa. Koutei, Naga, äiti... ja jopa Akki olivat kaikki joko loukkaantuneet pahasti tai kuolleet ilman että hän oli kyennyt tekemään näiden hyväksi mitään.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4700Viesti Cross »

Uudelleen täytetyn ja itseään kohti ojennetun vesipullon vastaan ottava Akki nyökkäsi kiitokseksi, laskien sen allaan olevan säkkipinon viereen lattialle. Heti sen jälkeen hän ojensi kätensä uudestaan eteensä ja otti vastaan myös Tingan kannettavana olleen kaulanauhan, nyökäten tälläkin kertaa hyväksyvästi. Heti tarttuessaan mustiin helmiin miekkamies tunsi tutun läsnäolon mielessään, joka tuntui ainakin ensin hyvinkin tyytyväiseltä. Pian siinä oli kuitenkin havaittavissa myös pientä pettymystä, sillä korppi tuntui aistivan ettei se tulisi saamaan kovinkaan kummoisia aterioita lähiaikoina. Olisi melkein voinut jopa luulla että se olisi mielummin halunnut palauttaa kaulanauhan takaisin punahiuksisen naisen kannettavaksi, saadakseen enemmän ravintoa. Siitä huolimatta se saisi toistaiseksi ainakin nyt tyytyä siihen vähään mitä nuorimies pystyi sille jakamaan,vaikkei varmasti tulisikaan siitä vielä kylläiseksi.
''Jin ja jang.'' Vaimealla äänellä kähisevä Sanada vastasi Yatan mieltymystä ystävänsä chakraan ihmettelevälle Jinaille, jonka omat energia varat eivät olleet ilmeisesti maistuneet kovinkaan hyvin linnulle. Tieto ei juurikaan yllättänyt miestä, sillä hän oli jo lyhyestä tuttavuudesta huolimatta oppinut sen olevan todellinen herkkusuu ja rakastavan varsinkin henkisestä voimasta kumpuavaa jin chakraa. Toisin kuin kalpea ihoisella seuralaisellaan sokealla kunoichilla ei ollut juurikaan tuon tyypin chakraa kehossaan luonnostaan, vaan tämän chakra oli pääosin voimakkaasta elinvoimaisuudesta kumpuavaa jang chakraa. Se taas oli viimeinen asia mitä jättiläis lintu halusi syödä, tyytyen mielummin jopa normaalin kokoisten lajitoveriensa tavanomaisiin aterioihin.
Miettiessään tuota Akki oli kerennyt upottamaan hampaansa Tingan käsivarteen ja joutunut melkein samantien irrottamaan ne kurkussaan tuntuneen kivuntunteen takia, köhien nyt vaimeasti henkeään haukkoen. Hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta mistä se johtui, mutta ei ainakaan aikonut kokeilla tuota parannus keinoa aivan heti uudestaan. Ei sen takia ettei olisi luottanut kunoichin tekniikkaan ja tämän kykyyn käyttää sitä, mutta koska epäili ennemminkin kärsimiensä vahinkojen olevan jollain tapaa kykenemättömiä paranemaan tuolla tapaa. Siinä miekkamies osuikin oikeaan, tietämättä kuitenkaan että oli onnistunut jo äskeisellä yrittämällä aiheuttamaan korjaamatonta vahinkoa äänihuulilleen, jotka olivat jo muutenkin vahingoittuneet pahasti Rikimarun käsittelyssä.
''Antaa... Ajan... Parantaa...'' Henkeään haukkova Sanada kähisi ja tarttui ojennettuun vesipulloon, imien jälleen ahnaasti sen sisältöä kurkustaan alas. Tälläkin kertaa se tuntui vievän pahimman terän pois kivulta, mutta ei kuitenkaan aivan yhtä hyvin kuin äsken. Sen toteaminen tuntui ikävältä takaiskulta, mutta siitä huolimatta nuorimies arveli edelleen että aijankanssa kipu hellittäisi kärsityn vahingon parantuessa hiljalleen. Otettuaan vielä muutaman huikan hän lopulta tunsi olonsa jälleen paremmaksi ja nojautui vasten keinuvan laivan kylkeä, valmistautuen kuuntelemaan tulossa olevaa tarinaa Hebigakuren tapahtumista.

Kuunnellessaan Tingan kertomusta yön tapahtumista omasta näkökulmastaan Akki alkoi hiljalleen muistaa enemmän ja enemmän tapahtumia, saaden samalla aijemmin mielessään pyörineitä hämärät muistikuvat järjästymään hiljalleen oikeaan järjästykseen. Kaikki tuo sai hänen tunteensa heilahtelemaan lailasta laitaan, sekottaen kaiken hiljalleen yhdeksi katumuksen, surun, vihan ja inhon sekasotkuksi. Miekkamies tiesi mokanneensa pahemman kerran kuin koskaan aikaisemmin ja ettei kykenisi enää mitenkään korjaamaan kaikkea aiheuttamaansa vahinkoa, ei vaikka tekisi kaiken mahdollisen minkä vain suinkin kykenisi. Liikaa oli mennyt pieleen ja liian moni henkilö oli joutunut kärsimään siitä.
Luovuttaneen näköisenä Sanada laski päänsä alas ja antoi hartioidensa painua hitaasti kasaan, kuunnellessaan Jinain kertomuksen loppuun. Hänen oli vaikea ymmärtää Azusan tekemää uhrausta, saati miten edes arvella miten se oli vaikuttanut seurassaan istuvaan kunoichiin. Tämä ei ollut tullut vain ajatuksi pois kotoaan hänen takiaan, vaan menettänyt samalla myös äitinsä. Tuntui melkein kohtuuttomalta että nainen oli joutunut huolehtimaan hänestä viimeisten päivien aikana, vaikka se olisikin ollut Azusan viimeinen toive tälle.
''Anteeksi... Jos... Jonkun ... Nii... Minu... Pitäis... Olla... Pahoillaan.'' Vielä entistäkin vaimeammalla äänellä puhuva Akki sanoi, välittämättä juurikaan siitä että jokainen sana tuntui tulisen neulan pistolta kurkussa. Nuo sanat olivat kuitenkin sanottava, sillä Tingan äänestä oli voinut kuulla että tämä syytti itseään kaikesta jotenkin, vaikka oli joutunut ennemminkin vain yrittämään tasapainoilla kahden eri suuntiin repivän tahon välissä ja onnistunut siinä niin hyvin kuin kukaan olisi voinut toivoa. Samalla miekkamies päätti myös pitää unessaan antamansa lupauksen tämän äidille, vaikka ei vieläkään ollut varma oliko koko tapaaminen ollut unta, vai sittenkin jonkinlainen rajamaailman kohtaaminen ennen todellista kuolemaa. Siihen kysymykseen tuskin tulisi koskaan löytymään varmaa vastausta, mutta ainakin heidän nykyinen suuntansa voisi antaa joitain mahdollisuuksia alkaa selvittää hieman tarkemmin paljonko tuon tapahtuman aikana käydyn keskustelun sisällöstä oli todella totta.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4701Viesti Southpaw »

Akkin huomauttaessa yinistä ja yangista, Tingan ei ollut vaikea arvata, että korpin mieltymys Akkin chakraan johtui luultavastikin juuri siitä, että mihin suuntaan heidän kummankin chakrat nojautuivat enemmän. Ja Akkin ollessa häntä huomattavasti kokeneempi ninja, oli luultavasti mahdollista, että tämän chakrassa yin ja yang olivat paremmin tasapainossa keskenään, siinä missä hän ei ollut juuri vaivautunut kehittämään omia henkisiä ominaisuuksiaan oppiakseen hallitsemaan kyseisen tyypin chakran paremmin. Kun mies vielä onnistui lisäämään että antaisi ajan parantaa, Tinga tyytyi nyökkäämään vastaukseksi. Äskeinen reaktio hänen parannusyritykseensä kertoi sen verran että olisi parempi olla toistamatta tuota temppua ihan lähiaikoina.

Kerrottuaan kuitenkin lopulta tarinansa loppuun, kunoichi joutui käyttämään hetken aikaa saadakseen itsensä jälleen kasattua. Kyyneliä oli vaikea saada tyrehtymään vaikka hän oli uskonut itkeneensä äidin menetystä jo tarpeeksi. Nainen alkoi saada kyynelet jo tyrehtymään kun Akkin vaimeat sanat kantautuivat hänen korviinsa. Vaikka hän tiesi Akkin yrittävän lohduttaa, joka sana tuntui melkein kuin kunain iskulta sydämeen. Jos se vain olisi ollut mahdollista hän olisi paljon mieluummin maannut itse tuossa loukkaantuneena ja aistinut Akkin tässä terveenä. Vaikka samalla hän ymmärsi kyllä senkin, miksi Akki oli pahoillaan kaikesta tapahtuneesta. Loppujen lopuksi se oli ollut kuitenkin Akki itse, joka oli tullut Hebigakureen vapauttamaan ystäviään ja saanut koko eilisen tapahtumasarjan alkuun.
"Äh... ota nyt rauhallisesti. Menetät vielä äänesi kokonaan", Tinga onnistui lopulta sanomaan ja koetti tavoitella jonkinlaista hymyä kasvoilleen. Yritys ei kuitenkaan selkeästi ollut kovin hyvä, johtuen heidän molempien sen hetkisestä mielialasta.
"Sattuu ajatella, että äiti on todella poissa. Mutta... luulen, että pystyn silti jollain tapaa ymmärtämään miksi hän päätyi tekemään mitä teki. Ehkä hän aavisti, että sinulla on monia syitä elää ja halusi siksi antaa toisen mahdollisuuden" Tinga sanoi vaisusti, koettaen samaistua äitiinsä ja miettiä mitä tämän päässä oli liikkunut sillä hetkellä kun tämä oli tehnyt päätöksensä. Sitä hän ei kuitenkaan aikonut Akkille kertoa, että osa hänestä oli hetken ajan halunnut estää äitiä tekemästä tekniikkaansa. Ainoastaan ajatus siitä, että Akki ei ansainnut kuolla sillä tavalla ja että Kagero luultavasti odotti tämän palaavan luokseen jonain päivänä oli saanut hänet kuitenkin pysymään hiljaa, niin että äiti oli saanut suorittaa tekniikkansa rauhassa.
"Mitä siellä tyrmissä muuten tapahtui ennen kuin aiheutin ne räjähdykset? Ehditkö saada ystäväsi vapaiksi?" Tinga kysyi seuraavaksi, koettaen sen avulla saada ajatuksensa suuntautumaan äidin kuolemasta johonkin muuhun. Jos Akki oli onnistunut alkuperäisessä tehtävässään, niin ehkä silloin saattoi ajatella, etteivät kaikki tuon päivän tapahtumat olleet tapahtuneet täysin turhaan.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4711Viesti Cross »

Saatuaan kähistyä sanottavansa päätään edelleen painuksissa roikuttava Akki kuuli Tingan vastaavan ja yrittävän keventää painostavaksi käymässä olevaa tunnelmaa, vaihtamalla puheenaihetta samalla kun yritti saada jotain hymyn tapaista kasvoilleen. Säkkipinollaan istuva mies arvosti kyllä elettä ja yritystä, mutta ei silti kyennyt kuitenkaan reagoimaan siihen toivotulla tavalla. Ainoa mitä hän sai aikaiseksi oli vaimea murahdus, josta oli vaikea sanoa mitä sen oli tarkoitus tarkoittaa. Se ei kuitenkaan saanut seurakseen edes pientä väkinäistä hymyä kääreiden peittämille kalpeille kasvoille, sillä se tuntui sillähetkellä täysin turhanpäiväiseltä eleeltä. Kukaan ei kuitenkaan näkisi sitä, eikä teeskennelty hymy kuitenkaan tuntuisi chakrassa, josta kunoichi kykeni aistimaan mielialan.
Edes Jinain kertoessa miksi uskoi äitinsä tehneen uhrauksensa Sanadan mieliala ei tuntunut juurikaan kohoavan, sillä ei kyennyt uskomaan ansainneensa tuota lahjaa. Sen hän kyllä oli vamis myöntämään että oli kuollessaan kaivannut toista mahdollisuutta kovemmin kuin koskaan, mutta sen saaminen jonkun toisen hengen hinnalle ei tuntunut olevan oikein. Jollain tapaa se tuntui tekevän kaikesta siitä mitä miekkamies oli aijemmin halunnut saavuttaa päätökseen merkityksetöntä, korvaten sen kaiken Azusan viimeisellä toiveella. Hetken aikaa nuorukainen harkitsi kertovansa asiasta ystävälleen, mutta päätti sitten kuitenkin antaa asian olla.
Oli ehkä parempi antaa tämän pitää kiinni omasta uskomuksestaan, sen sijaan että olisi kertonut toisesta vaihtoehdosta, joka ei välttämättä olisi ollut aivan yhtä mairitteleva tämän idille. Akkin näkökulmasta nainen tuntui kuitenkin sitoneen hänet omaan viimeiseen tahtoonsa pyynnöllään, jonka rikkominen ei tulisi kuuloonkaan tämän tekemän uhrauksen jälkeen. Saattoi toki olla miekkamies oli isänsä kanssa käymänsä keskustelun jälkeen ajatella asioita liikaa ja nähdä niissä olemattomia asioita, mutta silti hän ei voinut olla epäilemättä henkensä pelastaneen uhrauksen pyyteettömyyttä.

Omissa synkissä ajatuksissaan vellova Sanada palasi nopeasti takaisin maanpäälle kuullessaan ystävänsä kysyessä selliosaston tapahtumista, joista tämä ei ollut ilmeisesti kuullut Rikimarulta. Asiasta kysyminen sai vielä entistäkin synkemmän ilmeen nuorenmiehen silmiin, sikäli kun se oli edes mahdollista. Hän ei ollut vielä kerennyt edes ajatella nuita tapahtumia sen jälkeen kun oli herännyt, eikä niin väliäkään olisi edes ollut. Pelkkä ajatuskin nuista tapahtumista iski kuin nyrkki suoraan kasvoihin, ikään kuin alleviivaten kaikkea sitä mitä oli menetetty ilman että mitään oli saavutettu vastineeksi.
''Vain kirigakurelaisen...'' Vaimeasti huokaiseva Akki sai kähistyä, toivoen melkein ettei Tiga alkaisi kysellä sen enempää asiasta. Toisaalta tämä jos kuka ansaitsi tietää koko totuuden, vaikka ei varmasti tulisikaan pitämään siitä. Sitä hän ei kuitenkaan tiennyt kuinka voisi kertoa Rikimarun osanneen olla odottamassa varjoissa ja onnistuneen kääntämään myös Kenichin pelastajaansa vastaan, kertomalla tälle mitä todella tapahtui Gerolle. Miekkamiehen oli vaikea edes hyväksyä että oli tullut niin pahasti jonkun toisen hyödyntämäksi, onnistuen samalla luomaan itselleen hyvinkin voimakkaan uudenvihollisen.
''Riki... Maru yllätti... Kenic... Tietää...'' Kivusta huolimatta äänihuultensa rasittamista jatkava Sanada jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen, joutuen nostamaan ainoan lähes terveen kätensä kaulalleen viimeisten sanojensa jälkeen. Kurkku tuntui olevan lähestulkoon tulessa ja täynnä teräviä neuloja, mutta silti mies oli tyytyväinen että oli saanot sanat ulos suustaan. Edes suuhun hiljaa hiipivä verenmaku tai pelko siitä miten Jinai tulisi reagoimaan kuulemaansa ei saanut häntä katumaan sanojaan, vaikka ne luultavasti sattuttaisivat naista vielä pahemmin kuin sanojaansa.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4712Viesti Southpaw »

Akkin hiljainen murahdus joka tuli vastauksena hänen sanoihinsa, sai Tingan taas hiljenemään hetkeksi, miettien mitä oikein sanoisi. Sillä huolimatta yrityksestä, hän tiedosti jo ilman chakran aistimistakin, ettei sanoilla ollut toivottua tulosta. Naisesta itsestäänkin tuntui sillä hetkellä, että heidän tilanteensa oli täysin toivoton, mutta jotenkin heidän olisi pakko vain jatkaa elämäänsä eteenpäin sillä luovuttaminen kaiken tapahtuneen jälkeen ei vain tuntunut tyydyttävältä ratkaisulta. Keskustelun kuitenkin viimein kääntyessä tyrmän tapahtumiin ennen hänen järjestämäänsä harhautusta, Tinga kuunteli korva tarkkana kun Akki vastasi hänen kysymykseensä. Tieto siitä, että vain kirigakurelainen oli päässyt pakoon, sai Tingan hetkeksi vaitonaiseksi, sillä kirigakurelaisen mainitseminen sai hänet vain muistelemaan kuulustelua jonka oli joutunut RIkimarun valvonnassa tekemään... ja tietoa jonka oli saanut Warausta selville RIkimarun poistuttua silloin. Osa hänestä melkein toivoi, että jopa kirigakurelainen olisi jäänyt sinne, jolloin ehkä Rikimaru olisi jotenkin päässyt selville siitä, että kylässä oli vakooja joka oli onnistunut pääsemään todella lähelle sen johtajistoa.
"Lopputulos ei taida olla meille kummallekaan mieleen, mutta sentään edes yksi pääsi vapaaksi. Se on jo paljon enemmän kuin jos kaikki olisivat jääneet sinne..." Tinga pakottautui sanomaan, vaikka vaistosikin että sanat tuskin lohduttaisivat Akkia kovinkaan paljon. Tämän jälkeen nainen kuitenkin hiljeni taas kuuntelemaan kuinka Akki onnistui vaivalloisesti kähisemään muutaman sanan, mutta kertomus jäi kuitenkin pahasti kesken kun miekkamiehen kurkkuun alkoi sattua. Tämän vuoksi Tinga ymmärsi noista muutamista sanoista vain sen verran että Rikimaru oli jotenkin osannut odottaa Akkia.

"Kuule... En ymmärrä mitä yrität kertoa Kenichin tietävän, mutta ehkä meidän olisi parempi jatkaa keskustelua jotenkin muuten kuin puhumalla", Tinga totesi lopulta, hilliten itsensä jotta ei olisi ruvennut kyselemään Kenichistä. Sitäkö Akki yritti kertoa, että Kenichi oli tiennyt tämän olevan kylässä? Vai sittenkin jotain muuta? Kenichin ei olisi pitänyt pystyä tietämään Akkin läsnäolosta, etenkin kun tämä oli kylään tultuaan näyttäytynyt vain hänelle ja Rikalle. Asian pohtiminen saisi kuitenkin jäädä hetkeksi, sillä nyt pitäisi keksiä jokin vaihtoehtoinen tapa kommunikoida. Akkin telepatia-genjutsun käyttäminen tuntui poissuljetulta vaihtoehdolta kuten puhuminenkin, sillä tuossa kunnossa miekkamiehellä tuskin olisi voimia käyttää tekniikkaansa kovin paljon.
"Voisin kai pistää sinut kirjoittamaan terveellä kädelläsi, mutta kun sattuneesta syystä en pysty näkemään... Ellet sitten sattuisi osaamaan pistekirjoitusta?" Tinga kysyi.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4722Viesti Cross »

Kurkkuaan pitelevän Akkin suusta pääsi turhautuneen oloinen murahdus, hänen joutuessaan toteamaan ettei kykenisi jatkamaan keskustelua, vaikka rääkkäisi äänihuulensa lopullisesti piloille. Tuo sama tunne ei ollut kuitenkaan läsnä kovinkaan vahvasti hänen silmissään, sillä niissä näkyi oikeastaan jopa pientä helpotusta äänen menemisen takia. Koko keskustelu olisikin voinut olla helppo lopettaa samantien siihen ja jättää kertomatta mitä tyrmissä oli tapahtunut, sen sijaan että miekkamies olisi paljastanut yhden eniten katumistaan päätöksistään. Jo tehdessään sitä hän oli epäillyt tekevänsä virheen, mutta oli onnistunut vielä silloin uskottelemaan itselleen sen olevan oikea ratkaisu. Nyttemmin ajateltuna se oli kuitenkin ollut juuri senkaltainen ratkaisu jonka takia nuorukainen oli halveksinut ja vihannut Ryuuta, vannoen kostavansa tälle ystävinään pitämiensä henkilöiden teurastamisen.
''Tarvitsen ääntäsi.'' Puhekyvyttömyyteen turhautunut Sanada ajatteli tavoitellen Yatan tajuntaa mielestään, haluten saattaa päätökseen minkä oli aloittanut päättäessään kertoa Jinaille omasta osuudestaan yöllisiin tapahtumiin. Kaulanauhan luoma telepatinen yhteys linnun ja miehen välillä toimi moitteettomasti kantajansa heikosta tilasta huolimatta, mutta se ei tarkoittanut että pyyntöön olisi vastattu suopeasti. Pikemminkin tuntui siltä kuin lintu ei olisi aluksi aikonut edes välittää siitä, vaan antoi odottaa vastaustaan aivan tahallaan. ''Tiedän etteivät voimani riitä vielä siihen mitä pyydän, mutta lupaan korvata sen kunhan olen taas kunnossa... Korkojen kanssa... Pyydän.'' Huomattavasti nöyrempään sävyyn ajatteleva miekkamies jatkoi, tuntien saavansa hitaasti korpin kiinnostuksen heräämään, tuntien lopulta sen hyväksyvän tarjouksen aivan kuin ohimennen. Molempiin suuntiin toimivan yhteyden ansiosta hinnasta ei kuitenkaan jäänyt mitään epäselvyyttä, sillä heidän ensimmäisen tapaamisensa aikaiset tapahtumat välähtivät nuorukaisen mielessä, joka sai kylmätväreet kulkemaan pitkin selkää, tehden selväksi ettei Yata tyytyisi mihinkään täyttä juhla-ateriaa vähäisempään. Pelkkä ajatuskin sen kokemuksesta puistatti Akkia, mutta sopimus oli sopimus ja samantien hänen kutsunta tatuoinnin peittämän kätensä kääreiden alta alkoi purkaantua mustaa savua, joka tiivistyi lopulta yhdeksi mustaksi korpiksi säkeistä pinotun vuoteen päälle. Vain silmänräpäyksen ajan tekemäänsä sopimusta katunut mies katsoi vierelleen asettunutta lintua, joka käänsi niin ikään päätään hänen suuntaan ja nyökkäsi merkiksi siitä että oli valmis aloittamaan.
''Tämä Kwarrrmaan toimii parrremmin?'' Karkealla hieman raakkuvalla äänellä puhuva korppi vastasi Tingalle, joka oli ehdottanut että Akki yrittäisi puhumisen sijaan jatkaa kertomusta pistekirjoituksen ajan. Jo ensimmäisestä lauseesta oli kuitenkin selvää ettei tämäkään tapa olisi aivan mutkaton, sillä puhuminen linnun suulla ei ollut aivan niin yksinkertaista kuin olisi voinut toivoa. Toisaalta siihen tottuminen kävisi luultavasti kuitenkin nopeammin kuin täysin uusien kirjainten opettelu ja niiden käyttäminen monimutkaisten asioiden selittämiseen, mitä varmasto olisi vaikeuttanut vielä entisestään aluksen keinuminen aalloilla ja ahtaan ruuman hämäryys. Myöskään tämän taidon opettelusta ei varmasti olisi haittaa ja tällä matkalla siihen olisi varmasti hyvinkin aikaa, sillä juurikaan mitään muuta tekemistä tuskin olisi tiedossa.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4723Viesti Southpaw »

Kun Akki ei vastannut hänen kysymykseensä heti, Tinga jäi kärsivällisesti odottamaan, olettaen että miekkamies tahtoi levätä hetken ennen kuin yrittäisi jatkaa. Nainen olikin valmis antamaan kaiken mahdolisen ajan jonka Akki vain suinkin tarvitsi, sillä vähintään sen hän tunsi olevansa velkaa siitä hyvästä että Akki oli tuossa kunnossa. Hieman yllättäen Tinga tunsi kuitenkin jälleen Yatan läsnäolon. Nainen oletti sen aluksi johtuvan vain siitä, että korppi oli jälleen päättänyt seurata tapahtumia kaulakorun välityksellä, mutta korpin chakran kuitenkin vahvistuessa ja hänen alkaessaan aistia myös korpin todella ilmestyvän myös fyysisesti paikalle, Tinga sai todeta arvauksensa osuneen väärään. Ilmeisesti Akki oli pyytänyt korppia kertomaan tapahtumista puolestaan? Tämäkin arvaus oli kuitenkin väärä, sillä kun korppi viimein alkoi raakkuvalla äänellä puhua hänelle, sanat kuulostivat enemmänkin siltä kuin Yata olisi sanonut mitä Akki käski, vaikka todellisuudessa ruumassa ei korpin äänen lisäksi kuulunut juuri muuta kuin heidän hengityksensä ja satunnaiset loiskahdukset kun aallot osuivat aluksen laitoja vasten.
"Kyllä, tämäkin toimii. Jos vain jaksat pitää tuota yllä", Tinga vastasi viimein, miettien hetken verran kuluttikohan tekniikka chakraa vai oliko se vain jotain mihin Yata pystyi luonnostaan, samaan tapaan kuin hänenkin kehonsa palautti voimia puremasta.
"Rikimaru siis tiesi odottaa sinua, mutta mitä Kenichistä? Miten hän tähän liittyy?" Tinga kysyi seuravaaksi. Koska heidän kuulumisten vaihtonsa oli jäänyt varsin rajalliseksi silloin Rikan luona, ei Tingalla ollut aavistustakaan Geron kohtalosta tai mistään muustakaan mitä yakuzan riveissä oli tapahtunut sen jälkeen kun hän oli palannut Teen maasta takaisin Hebigakureen. Vaikka nainen oli aikanaan jopa itse välittänyt Waraun varoituksen "lokinpojista" Akkille, ei hänellä myöskään ollut niin laajaa tietämystä yakuzan asioista, että olisi osannut yhdistää tuon nimityksen nimenomaan Geroon ja Kenichiin.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4725Viesti Cross »

Kuullessaan Tingan kysyvän jaksaisiko pitää yllä tekniikkaa jonka avulla paikalle kutsuttu korppi pystyi puhumaan puolestaan Akki nyökkäsi hieman, haluamatta paljastaa Yatan kanssa tekemäänsä sopimusta naiselle. Tällä oli kuitenkin aivan tarpeeksi huolia ja murehdittavaa jo muutenkin, joten tuon asian esiin tuominen ei ollut millään tapaa tarpeellista. Sen sijaan miekkamies toivoi ettei nainen huomaisi sitä pientä eroa linnun chakrassa, joka syntyi siitä ettei hän käyttänyt omaa voimaansa sen kutsumiseen ja heidän välisen yheyden vahvistamiseen tarpeeksi jotta lintu pystyi toimimaan puhujana.
''Krän krarrveli krebigkrawwkurrea...'' Raakkuvan linnun puhe tapaan edelleen totuttelemaan parhaansa mukaan pyrkivä Sanada alkoi uudelleen kertoa vankisellien tapahtumista, arvellen sen olevan paras tapa siirtää Jinain huomio pois Yatan kehon pienessä osassa mahdollisesti havaittavissa olevasta poikkeamasta. ''Kryhteekrotto Krussarihebrin kranssa kroli kredessä kra krarvitsimme krotain krillä kryhdistää krerheet, krosoittaaksemme kreidän kraiheuttaman kruhkan...'' Puhumiseen parhaansa mukaan keskittymään pyrkivä nuorukainen jatkoi, saaden kuitenkin huomata puheen käyvän vain entistäkin vaikeammaksi. Se ei johtunut ainoastaan hänen omasta haluttomuudestaan paljastaa kaikkea tuota ystävälleen, saati sen tekemisen aiheuttamasta tunteiden ristiriidasta, vaan myös keskittymisen myötä hiljalleen pahenevasta päänsärystä, jonka aiheuttama jyskytys tuntui tekevän joka sanasta entistä vaikeampaa.
''Kriksi krein kropimuksen Kririgakuren kranssa kra kreidän kräkensä krurhasivat Kreron... Kravastaen kren Krebigakuren kräen krekemäksi.''Hiljalleen pintaan nousevasta ja kehoaan peittäviin kääreisiin miltei samantien imeytyvästä kylmästä hiestä huolimatta Akki jatkoi tarinaa suuhunsa nousevaa pahaa makua nieleskellen, kääntäen katseensa aivan kuin huomaamatta poispäin Tingasta. Tämä ei varmasti kyennyt näkemään mitään, mutta siitähuolimatta miekkamies ei halunnut kohdata tämän sokeiden valkoisten silmien katsetta. Se oli ilmanmuuta pelkurimainen liike kaiken hänen tekemänsä jälkeen, mutta silti tuolla hetkellä miekkamies ei löytänyt itsestään tarpeeksi voimaa pystyäkseen parempaan.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4727Viesti Southpaw »

Linnun raakkuvan ääni vaikeutti huomattavasti sen ymmärtämistä ja tämä oli Akkin kannalta etu, sillä se pakotti Tingan keskittymään täysin korpin puheeseen. Sulkien sensorinsa mielestään nyt täysin taka-alalle, Tinga keskittyi kuuntelemaan korppia, jonka ensimmäisessä lauseessa ei hetkeen tuntunut olevan mitään järkeä. Arveli Hebigakurea? Mitä se nyt oli tarkoittavinaan? Vasta Akkin alkaessa avata tapahtumien taustalla olevaa tarinaa paremmin, hän tajusi linnun tarkoittaneen että Kenichi oli ollut Hebigakuren palveluksessa ja luultavasti nämä yhdessä Geron kanssa olivat välittäneet tietoja yakuan toimista kylään, mikä oli ollut huono asia Akkin muodostaman liittouman kannalta. Kun tarina sitten jatkui ja Akki kertoi liittoutuneensa Kirigakuren kanssa tukkiakseen tämän rivveissään olevan tietovuodon, Tinga joutui sulattelemaan kuulemaansa hetken. Osa hänestä ei lainkaan ymmärtänyt miksi Akki oli turvautunut tuollaisiin keinoihin, kun taas osa hänestä ymmärsi että tavala tai toisella Geron ja Kenichin aiheuttama uhka oli ollut pakko hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Samalla Akkin kertoma vahvisti todeksi sen mitä se kirigakurelainen vanki oli kertonut aiemmin kuulustelujen aikana. Vaikka Akki ei itse maininnutkaan Warauta, Tinga uskalsi ola nyt varma siitä, että tämä oli todella jollain tavalla sekaantunut asiaan. Mietteissään nainen hieroi leukaansa ja hetken verran häntä todela kadutti, ettei ollut kertonut Warausta Rikimarulle heti kuulustelun päätyttyä.
"En voi sanoa että pitäisin tavasta jolla hoidit tilanteen, mutta ymmärrän kyllä että se oli pakko tehdä. Jos Gero olisi jäänyt henkiin ja vain ajettu ulos yakuzan riveistä hän olisi voinut vain kysellä lisää tietoja välitettäväksi joltain alaiseltaan..." Tinga sanoi lopulta, koettaen olla tuomitsematta Akkia tämän kertoman vuoksi. Ja loppujen lopuksi, erosiko tuo paljonkaan siitä että hän oli pitänyt omana tietonaan sen että Warau oli vakooja? Vain sen vuoksi, että oli kokenut olevansa tälle muuten jotain velkaa.
"Ja ymmärrän myös jos et halunnut ystävyyden vuoksi hoitaa asiaa itse. En usko että olisin itsekään pystynyt sellaiseen", Tinga lisäsi.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Mitäs sitten?

Viesti: # 4731Viesti Cross »

Lyhyen tarinansa Yatan avulla kerrotuksi saanut Akki antoi hiljaisuuden laskeutua lastiruumassa lymyilevien matkustajien välille, kykenemättä edelleenkään kääntämään katsettaan Tingan suuntaan. Sen sijaan hän tunsi sydämmensä sykkeen alkavan kiihtyä hiljalleen ja kämmentensä alkavan muuttua niljakkaan nahkeiksi. Miekkamiehen ei ollut vaikea keksiä kaiken tuon johtuvan omasta hermostuneisuudestaan, vaikka ei aivan suoraan osaanutkaan sanoa mistä se johtui. Tietenkin hän katui tekoaan ja pelkäsi ystävänsä reagtiota, mutta sitä huolimatta kääreisiin kiedottu nuorukainen ei ollut kokenut tämänkaltaista tilaa enää moniin vuosiin.
Lopulta kuitenkin Jinai antoi tuomionsa, onnistuen yllättämään sanoillaan ystävänsä täysin. Naisen sanoissa oli yritystä ymmärtää Sanadaa ja tilannetta jotka olivat saaneet hänet toimimaan tavallaan, mikä oli lopulta johtanut Geron kuolemaan Waraun toimesta. Varovasti katseensa punapäätä päin kääntävä kalpeanaama arvosti toki tuota yritystä, mutta silti mies oli kuulevinaan pienen epävarmuuden tämän äänessä. Syytä siihen ei voinut kuin arvailla, mutta miekkamiehen tulkinnan mukaan se johtui siitä ettei tämä kyennyt olemaan aivan täysin sanojensa takana. Tuo ajatus kirpaisi tuskallisesti, mutta silti se oli rangaistus jonka hän uskoi ansaitsevansa.
''Ei... Kyshhymyshh olluht vaihhn siihhtähh.'' Omalla äänellään vastaava Akki kähisi vaimeasti ja kohotti katseensa lähes puoliväkisin Tingan suuntaan, vakaasti päättäneenä kertoa koko tarinan kun kerran oli aloittanut. Jos hänen tulisi pitää naisesta huolta tämän äidin viimeisen toiveen mukaan, olisi vähintään oikein että tämä saisi myös tietää mitä kaikken ja päättää sen jälkeen halusiko jatkaa heidän välistä ystävyyttään. Enempää miekkamies ei kuitenkaan pystynyt sanomaan enää omalla äänellään, vaan joutui palaamaan kurkku jälleen täynnä tulisia piikkejä kommunikoimaan korppinsa kautta.
''Krelkä Kreron kruolema kriittänyt... Kriksi kroiduin kryös kritse krekemään krotain kruuta. Krärjästin kryökkäyksen kryhden kriittolaisosteni krimppuun... Kraavoitin krerheen krohtajan kroikaa kra krurmasin kränen kraimonsa, krinkä kraiken kravastin Krebikakuren krekemäksi.'' Lyhyvin katkeilevin pätkin tarinaa jatkava Sanada kertoi, onnistumatta vieläkään saamaan aivan täysin selvää puhetta ulos korpin suusta, vaikka oli monesti kuullut Yatan kykenevän siihen ilman ongelmia. Jokainen uusi yritys lisäsi hänen turhautumistaan tähän tapaan kommunikoida, tuntuen samalla huvittavan suuresti tilannetta taustalta seuraavaa korppia. Sen aistimenen sai melkein nuorukaisen epäilemään linnun tekevän itse puhumisesta vaikeampaa kuin se todellisuudessa oli, osoittaakseen vain jollain omalla erikoisella tavallaan kumpi heistä hallitsi tilannetta. Nuo ajatukset välittyivät tietysti suoraan Yatalle, joka tuntui ainakin aluksi muka loukkaantuvan epäillyksi tulemisesta, mutta alkavan pian taas vetääntyä entistä kauvemmas taustalle ilman minkäänlaista vaatimusta anteeksipyynnöstä.
''Kreikrä... Krsiinäkään... Kvielä... Kaikki... Se... krigakurelainen... Jonka kanssa tein sopimuksen oli Rikimarun oppilas Warau... Anteeksi etten kertonut tätä aijemmin.'' Jokaiseen sanaan parhaansa mukaan keskittyvä Akki sai korpin sanomaan, tuntien alkavansa onnistua lopultakin hieman paremin sanojen muodostamisessa, huomaten yllättäen kykenevänsä puhumaan jo melko sujuvasti. ''Ole hyvä...'' Silmänsä keskittymisensä parantamiseksi sulkenut mies kuuli yllättäen mielessään, olettaen erehtyneensä aijemmin Yatan puuttumisen suhteen ja arveli sen päättäneen sivusta seuraamisen sijaan auttaa puheen muodostamisessa. Tuon seikan tajuaminen sai kääreiden peittämän nuorukaisen nolostumaan ja kutumaan aijempia ajatuksiaan, mikä tuntui tälläkertaa riittävän korpin loukatun ylpeyden liehittelyyn.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Meret”