Sivu 1/1

Keisarin loppu (Tarina)

ViestiLähetetty: 24 Touko 2015, 20:10
Kirjoittaja Ookami_Tez
Koutei oli lähtenyt hiljaisuudessa pois Waraun tarjoamasta suojapaikasta. Hitaasti matka eteni rannikolle, josta tämä maksoi matkan Hebin suuntaan. Pyörätuolissaan Koutein liikkuminen oli huomaamatonta. Kaikki olettivat hänen olevan joku huono onninen siviili kotimatkalla. Hebistä Koutei oli palkannut pienen kalastaja aluksen viemään tämän Jadeen. "Tulen takaisin ensi iltana, jos en ole täällä voitte palata kotiin ilman minua." Koutei oli sanonut kun hän oli pääsyt pyörätuolinsa kanssa rantaan työntäen sen käsivoimillaan viidakon puolelle, jossa Ritsu oli odottamassa. "Olemme odottaneet kotiin paluutasi Koutei." Ritsu sanoi viheltäen ilmaan. "Rin tulee auttamaan sinut viidakon poikki." Ritsu sanoi katsoen hieman huolestuneena. Olihan Koutei paljolti tämän kasvattama. Rin laukkasikin paikalle pian tarjoten istuma paikkaa Kouteille. Koutei nousi melko hyvin omin avuin tämän selkään.

Myöhemmin Koutei oli pyytänyt kaikki 12 kerääntymään Hattorin koti temppeliin. Kaikki kaksitoista eläintä olivat Koutein ympärillä tämän parannellessa haarniskan asentoa alttarilla, josta hän pari vuotta sitten oli sen päälleen pukenut. "Koutei, oletko varma tästä?" Kuului Hattorin kantava ääni. "En ole enää Koutei. En ollut Jade no Koutein perillinen. Odotatte jota kuta muuta." Koutei sanoi surullisella äänen sävyllä. Kaikki 12 olivat epäileväisiä. He olivat odottaneet niin pitkään ja vielä kasvattaneet haaksirikkoutuneesta lapsesta miehen, joka heitä johtaisi, mutta nyt mies oli särkynyt. "Tästä lähin olen Kou, Jaden saarelta. Tulen kyllä käymään joskus, mutta maailmassa on paljon mitä minun pitää oppia." Kou sanoi surullisesti, mutta päättäväisesti. "Tiedä että sinulla on aina koti täällä." Hattori sanoi surullisena. Kou käänsi pyörätuolinsa rullaten sillä mestareistaan ohi. "Seuraavan kerran kun palaan lupaan olla ylpeyden arvoinen." Koutei sanoi pyörittäen sen temppelin valtavista ovista ulos. "Me olemme jo." Kuului sanat Ritsun huulilta Koutein kadotessa iltausvaan. Koutei kuuli vielä viidakon keskellekkin Hattorin laulun. Se sama laulu, jolla tämä oli lapsena saatu lopettamaan itkeminen. Koutei työnsi itseään eteenpäin saapuen aamuvarhaisella rantaan, jossa kalastaja alus oli ankkuroituna. Nyt olisi aika matkata Akkin luokse ja hankkia tältä apu maailmassa liikkumiseen. Hänellä ei ollut enää Tingaa vierellä, joka opastaisi tämän läpi rajapyykeistä. Nyt hän olisi yksin.