Paluu

Pienehkö ja köyhä saari idässä lähellä Konohan rannikkoa. Saaren päästä on rakennettu pitkä silta Tulimaahan, mikä auttoi maan kaupankäyntiä suuresti. Tällä hetkellä köyhän Aaltojen maan varat ovat sillan rakennuksen jälkeen kasvaneet lupaavasti.
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Paluu

Viesti: # 1113Viesti Cross »

Viikko sen jälkeen kun Akkin johtamat shinobit ja Fuumin veljesten yakuzakopla olivat vallanneet Kamomen satamakaupungin kilpailevalta Murasakien ryhmältä, asteli nuorimies pienen ryhmän kanssa Aoinamin päämajanaan käyttämää rakennusta kohti. Hänen mukanaan olevaan ruhmään kuului kahden raudanmaalaisen samurain ja hieman erikoisen munkin lisäksi kaksi aaltojenmaata hallussaan pitävän ryhmän jäsentä, sekä kymmenkunta entistä Murasakien alaista. Setan ja kaikkien näiden ryhmän tärkeimpien jäsenten saatua surmansa nämä olivat päättäneet ennemmin lähteä tatuoidun miekkamiehen matkaan, ennemmin kuin liittyä Fuumien johtamaan joukkioon.

Ryhmänsä kärjessä kulkeva pitkä nuorimies muisti edelleen hyvin sen jännittävän tunnelman minkä vallitessa he olivat viettäneet ensimmäisen yönsä Kamomessa, linnottautuneena nieman kärjessä sijainneeseen kartannoon. Jokainen heistä oli ollut uupunut taisteluista ja ja useimmilla oli ollut jonkinlaisia haavoja hoidettavanaan. Seimei ja Akio olivat onneksi kyenneet huolehtimaan niistä, eikä sekasortoon johtajansa menettämisen myötä joutuneista Murasakeista ollut ollut hyökkäämään. Seuraavana aamuna näiden johtajakseen valitse edustaja oli saapunut valkoistalippua kantaen kartannon edustalle ja ilmoittanut ryhmän rippeiden antautuvan ehdoitta, mikä oli ollut helpotus niin Akkille kuin myös kaikille tämän seurassa olleille. Totuus kuitenkin oli ettei heistä olisi ollut pysäyttämään määrätietoista hyökkäystä, eikä kaupungin ulkopuolella ollevat joukot olisi kerenneet ajoissa auttamaan heitä.

Onneksi Murasakit eivät olleet kuitenkaan tienneet tätä ja päättivät taistelemisen sijaan laskea aseensa, mikä säästi varmasti paljon ihmishenkiä ja esti kaupunkia kärsimästä enää enempää vahinkoja. Edellisen yön aikana tuli oli päässyt leviämään joihinkin rakennuksiin ja tuhonnut muutamia taloja, kuten myös kaduilla riehuneet taistelut. Vahingot eivät kuitenkaan olleet niin mittavat etteivät Gero ja Kenichi kykenisi selittelemään niitä viranomisille ja lahjomaan näitä olemaan välittämästä asiasta. Myös siviili vahingot olivat jääneet onneksi melko pieniksi, mihin hyökkäyksen alkamisen myöhäinen ajankohta oli varmasti vaikuttanut. Ainoastaan muutamia yksittäisiä sivullisia oli kuollut, näiden jouduttua pakenemaan tuleen syttyneistä rakennuksista, tai jäätyä taistelevien joukkojen jalkoihin.

Myös hyökkääjien kärsimät tappiot olivat jääneet sangen pieniksi, vaikka olivatkin vain juuri ja juuri siedettävät. Akki oli osannut odottaa taistelun pitkittymisen tarkoittavan pitempää tappio listaa, mutta ilmeisesti kaduille levinnyt kaaos oli hillinnyt myös tappioita. Joko vastapuolet eivät olleet löytänet toisiaan, tai hyökkääjät olivat osanneet välttää epäedullisiin taisteluihin joutumista. Joka tapauksessa ainoastaan puolet otogakurelaisista ja yksi kolmannes Fuumien alaisista oli menetetty. Miekkamiehen mukanaan tuomista tonolaisista jokainen oli selvinnyt, kuten myös muut hänen muita tärkeämmiksi kokemansa henkilöt. Kenichin kohdalla se oli ollut kyllä täpärällä, sillä tämä ei ollut malttanut lähteä perääntymään merkkiraketin kohottua taivaalle kertomaan Setan kuolemasta, vaan oli puskenut itsepintaisesti eteenpäin. Onneksi kuitenkin Sojiro ja toinen otolaisten johtajista olivat onnistuneet raahaamaan tämän lopulta mukaansa, mistä näistä toinen tosin sai myöhemmin maksaa hengellään.

Mies oli saanut nuorempaa Fuumia mukanaan raahatessaan osuman myrkytetystä kunaista ja kuollut muutaman tunnin kuluttua tuskasta huutaen, luultavasti samankaltaiseen myrkkyyn miltä Tinga oli onnistuttu pelastamaan kiitos Seimein. Veljesten ryhmään kuuluva parantaja ei ollut kuitenkaan omannut munkin lääkinnällisiä kykyjä ja joutunut toteamaan ettei kyennyt tekemään mitään jouninin pelastamiseksi. Tämän kuolemassa olisi varmasti selittämistä Akumalle, sikäli Tsuchigumo vielä joskus joutuisi asioimaan tämän kanssa kasvotusten. Aina saattoi toki toivoa ettei tämä välittäisi alaistensa kuolemasta, kuten oli antanut ymmärtää.
Tosin kalpean miekkamiehen arvion mukaan se tuskin koski jouninin tasoista menetystä, millaisiin sisällissotaa käyvän maan yhdellä osapuolella tuskin oli varaa. Onneksi uutisen kertominen kuitenkin jäi tämän omien alaisten huoleksi, jotka nuorimies oli lähettänyt matkoihinsa lähtiessään oman joukkonsa kanssa paluumatkalle Aaltojenmaahan. Samalla hän oli lähettänyt myös tonolaiset toverinsa käymään kotikylässään, vaikka nämä olivatkin vakuutelleet olevansa valmiita pysymään miekkamiehen mukana. Hänellä ei kuitenkaan ollut näille sillähetkellä käyttöä, joten oli parempi päästää nämä lepäämään takaisin kotikyläänsä ja kertomaan kokemuksistaan siellä odottaville ystävilleen.

Hajaannuttuaan muista Akkin ryhmä oli suunnannut melko rauhallista tahtia pienempiä teitä pitkin Kamomesta Aaltojenmaata kohti, pyrkien pitämään koko matkan mahdollisimman matalaa profiilia. Sinäänsä heillä ei ollut mitään syytä pelätä tulenmaalaisia, mutta ryhmän sisällä olevat ristiriidat olivat niin helposti aistittavissa, ettei niiden sytyttämiseen kaivattu pienintäkään kipinää. Onneksi he kuitenkin pääsivät parissa päivässä määränpäähänsä, missä kuluneet pari kuukautta näytettiin käytetty hyvinkin tehokkasti. Aoinamin jäseniä näkyi vartioimassa kaikkia tärkeitä paikkoja aina Naruto sillalta lähtien, eikä heidän tulonsa näyttänyt tulevan yllätyksenä kenellekkään. Myös vartiat vaikuttivat paljon voimakkaammilta ja järjästäytyneemmiltä kuin aijemmin, vaikka ei näitä edelleenkään voinut erehtyä luulemaan miksikään muiksi kuin yakuzan jäseniksi. Siitä huolimatta Akki oli iloinen voidessaan todeta Gambein ja Gohanin tehneen hyvää työtä järjästäessään saarien puolustuksen, mitä vahvistamaan Murasakien entiset jäsenet olivat varmasti mitä parhain lisäys.

Valkoisten hiekkarantojen reunustaman kasino kaupungin keskuskatua kolmen luotetuimman seuralaisensa kanssa asteleva Tsuchigumo ihmetteli kyllä mitä kaikkea saarilla oli mahtanut tapahtua hänen poissaollessaan, sillä elämä tuntui todellakin palanneen saarille. Peliluolissa suorastaan kuhisi asiakkaita ja jokapuolelta kuului iloinen puheensorina, johon sekoittui vähänväliä juopuneiden merimiesten äänekästä naurua. Oli kyse sitten mistä hyväänsä, niin ainakin asiat näyttivät täällä olevan mitä parhain päin ja sen pystyi näkemään myös siellätäällä näkyvien paikallisen yakuza ryhmän jäsenien kasvoilta.
Ainoa poikkeus oli oikeastaan Gambei, joka asteli nelikkoa vastaan hieman ennen sisarusten silmiinpistävän vauraan näköistä suurta taloa. Hieman mietteliäänä Akki katseli vanhaa samuraita, joka hymyili toki iloisesti hänet nähdessään. Hymy oli kuitenkin enemmän kohtelias ja väkinäinen, aivan kuin tällä ei olisi ollut mitään syytä siihen.

''Mukava nähdä sinuakin.'' Hieman otsaansa rypistävä nuorimies sanoi, päästyään kasvotusten väkijoukosta selvästi erottuvan soturin kanssa. ''Aivan nuoriherra... Ikävä kyllä joudun pyytämään teitä suuntaamaan samantien sisarusten luokse... Pelkäänpä että meillä on ikäviä uutisia kerrottavana.'' Gambei vastasi antaen hymyn kadota kasvoiltaan, näyttäen jostainsyystä vuosia aikaisemmasta vanhemmalta. ''Hyvä on... Ajattelinkin mennä tapaamaan heitä ensimmäisenä, mutta sinä jäät näyttämään heille paikkoja ja vaihtamaan kuulumisia. Varsinkin siskonpojallasi on varmasti asiaa sinulle.'' Akki vastasi mietteliäällä äänellä, kääntyen viittaamaan takanaan ollutta kolmikkoa, joista viimeisenä tulevan piikkihiuksisen miehen näkeminen sai vanhan samurain leuvan loksahtamaan alas.
''Zarak...? ZARAK! Mitä sinä nulikka täälläteet.'' Vanhamies kysyi hieman yllättyneenä, ennen kuin tunnisti sisarensa piirteet tämän pojan kasvoilta ja kaappasi aito hymy kasvoillaan haarniskoidun miehen halaukseen. Tsuchigumosta oli ilo nähdä vanhan suojeliansa ilme tämän nähdessä viimeinkin edes jonkun sukulaisensa, joita tämä ei ollut luultavasti tavannut sen jälkeen kun oli saanut hänet vietäväksi Onimarulle. Se oli tehnyt tästä etsityn henkilön raudanmaassa ja pakottanut tämän pysymään poissa siltä, mikäli ei halunnut aiheuttaa ongelmia sukulaisilleen. Hymy kasvoillaan Akki jätti samurait viettämään aikaa keskenään, jatkaen itse matkaa eteenpäin suurta taloa kohti ja sai hiljaisen kettujumala Inarin munkin peräänsä.

''Olisit voinut jäädä heidän seuraansa.'' Piippunsa esiin kaivava Akki sanoi rinnalleen astelevalle Seimeille, joka vastasi kuitenkin huomautukseen kettumaisella hymyllään. ''Olisin... Mutta olisin ollut myös vain ulkopuolinen ja pitäähän jonkun pitää teidänkin selustaanne silmällä... Lupasin pitää siitä huolta sen Tinga neidin puolesta.'' Munkki vastasi ja sai vierellään menevän miehen pudistamaan hieman päätään antautumisen merkiksi. Hän oli kerennyt jo oppia ettei tuon erikoisen miehen kanssa kannattanut hukata aikaa väittelemiseen, sillä tämä otti antamansa lupaukset yhtä vakavasti kuin uskonsa. Se ei ehkä vaikuttanut tärkeimmältä asialta tämän elämässä, mutta tuntui todellisuudessa olevan melkein ainoa asia miksi tämä eli.
Tsuchigumo oli pariin otteeseen kysynyt mieheltä uskonnostaan ja uskostaan, kykenemättä kuitenkaan aivan täysin ymmärtämään miten tämä asian näki. Yksinkertaistettuna tämä ei tuntunut uskovan jumalia olevan minään varsinaisina yliluonnollisina olentoina, kuten useimmat uskoivat näiden olevan. Ennemminkin nämä olivat osa jokaista itseään ja muodostuivat kuhunkin niihen uskovien henkilöiden rukoustensa myötä luovuttamastaan chakrasta, aivan kuin uskovaisten rukoukset olisivat ruokkineet jotain tiettyä jumalaa. Se teki näistä lähinnä valtavia kasaantumia chakraa, jota jotkut näille tarpeeksi herkät ja omistautuneet henkilöt kykenivät käyttämään.

Kalpean miekkamiehen mielestä idea kuulosti melko järjettömältä ja oudolta, mutta toisaalta hän oli kyllä nähnyt kaikenlaista elämänsä aikana. Olipa kyse sitten mitä hyväänsä, niin ainakin miehen voimat olivat todelliset, kuten tämä oli näyttänyt Kamomessa käydyn taistelun aikana ja sen jälkeen. Tämä tuntui kykenevän tekemään vahvoja suojia tovereidensa ympärille, kuten myös vahvistamaan näitä siunauksiksi kutsumiensa tekniikoiden avulla. Aoshi oli kertonut miehen voivan myös muodostaa chakrastaan kutunkaltaisia olentoja avukseen ja muuttaa omaa muotoaan enemmän ketun kaltaiseksi, kyeten olemaan tarvittaessa todella huomioon otettava vaikuttaja taistelussa.
''Pidä sitten silmäsi auki ja suusi kiinni.'' Miekkamies vastasi hetken mietittyään virnuillen, saaden seuralaisensa naurahtamaan hieman nyökkäämään tottelevaisesti. ''Mitä vain haluat Shirogumo.'' Munkki vastasi nöyrästi, aivan kuin olisi juuri saanut käskyn Inarilta itseltään. Aivan niin korkealle tämä ei kuitenkaan kalpeaa nuorukaista nostanut, vaikka uskoikin näkyjensä takia tämän saaneen jumalansa kiinnostuksen ja siunauksen. Mitä ikinä tapahtuisikin hän seuraisi tätä ja auttaisi, ainakin niin kauvan kuin kettujumala sitä halusi.

Nähdessään kartannon rappusia kiipeävän kaksikon sen edustalla olevat kaksi vartiaa kiirehtivät avaamaan rakennuksen pääoven näille, luoden kuitenkin samalla epäileviä katseita munkkiin. kumpikaan heistä ei ollut aijemmin nähnyt tätä, tai osannut edes arvata kuka tämä oli, joten tämän sisäänpäästäminen oli hieman arveluttavaa. Tämä oli kuitenkin paikallisen yakuzan keskuudessa lähes sankarin statusta nauttivan miekkamiehen seurassa, joten kaipa he voisivat päästää tämän sisään huoletta. Kaiken lisäksi tämä näytti olevan munkki, vaikkakin kyllä melko vahvan oloinen. Vartioiden epätietoisuuden huvittuneena merkille pistävä Akki nyökkäsi näille kiitokseksi ja astui sisään rakennukseen, jonka eteishallissa heitä jo odottikin tuttu vanha miespalvelia.
''Tätä tietä nuoriherra. Teitä ja... Toverianne odotetaankin jo kokous tiloissa.'' Furui sanoi kumartaessaan vieraille ja viittasi peremmälle taloon johtavan käytävän suuntaan, pysähdyttyään ensin luomaan lyhyen arvioivan katseen munkin asuiseen Seimeihin. Hetken harkintansa jälkeen tämä kuitenkin lähti johtamaan kohteliaasti kumarrukseen samaan tapaan vastannutta mies kaksikkoa peremmälle rakennukseen, johdattaen nämä lopulta lähes täynnä olevaan kokous huoneeseen.
Astuessaan huoneeseen Akki hiomasi samantien monia tuttuja kasvoja, joista suurin osa kuului Aoinamin johtajiin. Joukossa oli myös muutama muihin ryhmiin hänen käsittääkseen kuuluva henkilö, kuten myös pari hänelle täysin vierasta naamaa. Hän odotti innolla kuulevansa keitä nämä uudet naamat huoneessa olivat, kuten myös mitä nuo muihin ryhmiin kuuluvat henkilöt täällä tekivät. Alkamatta kuitenkaan kysellä asiaa epäkohteliaasti nuorimies kumarsi huoneessa olijoille ja asteli sen enempää sanomatta omalle paikalleen sisarusten oikealle puolelle.

''Ilo nähdä että selvisit ehjänä takaisin matkaltasi ja ilmeisesti myös onnistuit siinä?'' Setä sanoi ystävällisen kuuloisesti, Tsuchigumon istuduttua paikalleen ja tämän mukana huoneeseen tulleen Seimein otettua oaikan lattialta tämän takana . ''Mukava huomata että kaipasitte, vaikka en taida olla ainut joka on saanut jotain aikaiseksi näiden parin kuukauden aikana?'' Nuorimies vastasi kunnioittavalta kuulostaen, vilkaisten ensin hymyillen pienellä korokkeella olevaa sisarus kaksikkoa ja antoi katseensa sitten kierää muissa huoneessa olijoissa.
''Todellakin... Voittomme Kyo-kaista ja sitämyöten vahvistunut asemamme on tuonut meille joitain uusia liittolaisia, joiden kanssa olemme kerenneet jo sopia hyvinkin tuottoisista liiketoimista... Haranin lahden kaappareita johtava Arashikyōda ja Nuudelienmaan salakuljettajia johtava Fuka-kai ovat taanneet meille laajat vaikutus mahdollisuudet lähi vesillämme. Yhdessä uusien tulenmaalaisten ystäviemme Ikki-ikkiläisten ja nyt myös Fuumien kanssa hallitsemme varteenotettavaa ja taloudellisesti merkittävää aluetta, minkä ansiosta voimme alkaa pitää asemaamme melko vakaana.'' Setä jatkoi esitellen pienillä käden ojennuksilla huoneessa olevat uudet kasvot Akkille, joka ymmärsi näistä jokaisen siis edustavan omaa perhettään ja sen näkemyksiä sisarusten neuvostossa.

''Emme kuitenkaan aijo tyytyä vain siihen, vaan aijomme laajeta tulemaan lisäksi myös kuumien lähteiden maahan, tarjoutuen liittoutumaan vanhojen vihollistemme ja näiden liittolaisten kanssa... Sillä uusi vihollinen näyttää ilmaantuneen uhkaamaan meitä kaikkia.'' Kauniilta naiselta näyttävä mies jatkoi, jättäen mainitsematta että Kyo-kai saisi luonnollisesti maksaa liittoumaan pääsemisestä raskaasti.
Uutinen ei sinäänsä ollut mikään yllätys, sillä punasilmäinen miekkamies oli itsekkin ajatellut sen olevan tarpeellinen liike, sillä se takaisi heille hyvinkin tukevan aseman Haranin lahdella ja Kaizokun merellä. Jos he saisivat Kuumienlähteiden maan ja pääosan Tulenmaasta hallintaansa, voisi heidän liittoumansa valtaa pitää jo melkein Uuden yakuzan veroisena. Tietenkään se ei olisi yhtä vakaa, niin kauvan kuin rakenne pysyisi yhtä hajanaisena kuin nyt, sillä aikanaan joku nykyisten johtajien alaosastoista varmasti alkaisi juonitella ja pyrkiä nousemaan valtaapitävien joukkoon. Toisaalta hajanainen valtarakenne takasi sen että Uudenyakuzan tuhon kaltainen sekasorto ei helposti tulisi alkamaan uudestaan, ainakaan heidän leiristään. Oli tietysti asioita ja yksityiskohtia, joista kenshi halusi vielä keskustella sisarusten kanssa , mutta ne eivät olleet nyt tarpeeksi tärkeitä esiin nostettavaksi.
Sen sijaan häntä kiinnosti enemmän mikä tämä Ojisanin mainitsema uusi vihollinen oli. Päätellen muiden paikalla olijoiden eleistä nämä olivat jo tietoisia asiasta, joten nuorimies pystyi hyvinkin olettamaan tämän maininnan olevan tarkoitetun itselleen.

Akki joutui odottamaan kaikessarauhassa pienen hetken, ennen kuin täti päätti vuorostaan ottaa puheenjohtajan paikan, mikä oli tietysti järkevää, sillä näistä kahdesta tämä yleensä hoiti sotimiseen liittyvät asiat. ''Pohjoisessa asemansa meidän tavoin vakiinnuttaneiden Mitsuyuiden ja lännessä saman tehneiden Tōzokuiden lisäksi etelässä näyttäisi olevan muodostumassa uusi liittouma, joka on liittänyt lukuisia ryhmiä viimeaikoina aggressiivisesti itseensä. Kuten useimmat teistä tietävätkin he ovat ottaneet jo Teen maan ja Tulenmaan eteläisen niemen pääosin haltuunsa, joka luultavasti tarkoittaa että me olemme heidän seuraava kohteensa.'' Obasan selitti tupakanpolton ja viskin karheuttamalla äänellä, suunnaten sanansa lähinnä nuorelle Tsuchigumolle, joka oli ollut pääosin pimennossa näistä uutisista matkansa aikana.
Tilannetta mielessään punnitsevan Akkin täytyi myöntää että miehekäs nainen oli luultavasti oikeassa ja että heillä olisi luultavasti pian todellinen jengisota edessään, mistä selviytyminen tulisi osoittamaan heidän voimansa, tai tuhoamaan heidät kaikki. Sitä ennen heidän täytyisi kuitenkin vielä saada rivinsä järjästykseen ja kasata viimeisetkin mahdolliset liittolaiset vahvuuteensa. Se tarkoittaisi kuumienlähteiden maalaisia perheitä ja tulenmaan itä osissa toimivia ryhmittymiä. He eivät voisi sallia näiden jäädä selustaansa nakertamaan voimia, joten ne joko liittyisivät heihin tai tulisivat tuhotuiksi.

''Oletan että kerrotte minulle hieman tarkemmin näistä asioista myöhemmin... Ja että haluatte minun edustavan Aoinamia tulevassa sodassa?'' Mietteliäs nuorimies kysyi, tehtyään päätelmänsä siitä miksi tämä kokous oli kutsuttu koolle. Sisarukset olisivat voineet kertoa kaiken tämän kahdenkeskenkin, joten kyse oli toddenäköisemmin juurikin siitä että he halusivat käyttää häntä joukkojensa johtamisessa.
''Terävä kuten aina.'' Ojisan vastasi tyytyväisesti hymyillen ja imaisi hieman savua sisarensa kädessä olevasta piipusta. ''Ymmärrät varmasti ettemme hyväksy kieltävää vastausta, sillä tähänastiset saavutustesi perusteella olet paras valinta siihen tehtävään.'' Obasan jatkoi vuorostaan, saaden kelpean ihoisen nuorukaisen ilmeen vakavoitumaan hetken ajaksi. Kamomen tapahtumat olivat jättäneet omat epäilyksensä hänen mieleensä kyvyistään johtaa, vaikka tiesikin tehneensä parhaansa silloin.
Se tuskin kuitenkaan kelpasi selitykseksi kuolleille, joita oli tullut enemmän kuin tarkoitus oli ollut ja se oli ollut yksin hänen virhearvionsa seurausta. Vastaanväittäminen tuskin tulisi kuitenkaan nyt kysymykseen ja siksipä Akki ymmärsi voivansa vain suostua, pyrkiä olemaan tekemättä samoja virheitä toistamiseen. ''Voitte tietenkin luottaa minuun.'' Nuorimies sanoi päänsä painaen ja kumarsi edustamansa perheen johtajille, jotka ottivat kunnianoisoituksen tyytyväinen hymy kasvoillaan vastaan.

Taivas Aaltojenmaan muodostavien saarien ympärillä alkoi jo tummua Aoinamin johtajien ja näiden liittolaisten edustajien lopetellessa kokoustaan, jonka aikana he olivat hioneet omia tulevaisuuden suunnitelmiaan. Kokouksen jäljiltä uupunut Akki asteli silmiään hieroen savuisesta huoneesta raikkaaseen ulkoilmaan ja venytteli jäykiksi käyneitä hartioitaan, samalla kun kertasi päässään kaikkea mistä he olivat puhuneet. Heillä olisi paljon vielä tehtävänä, ennen kuin olisivat todella valmiis käymään avoimeen sotaan tuntematonta eteläistä vastustajaansa vastaan.
Ensimmäisenä heidän tietysti pitäisi haalia lisää valtaa Tulenmaassa ja saada myös Kuumienlähteiden maa haltuunsa, minkä ei kuitenkaan pitäisi tuottaa liian suurta ongelmaa. Rannikko ja ympäröivät vedet olivat jo heidän kontrollinsa alaisia, joten olisi mitä typerin liike ola suostumatta heidän tarjoukseensa. Kyo-kai oli oikeastaan ainut joka luultavasti tulisi nikottelemaan vastaan, mutta näiden liittolaiset de la Rosat toivottavasti puhuisivat näille järkeä.
Samalla heidän tulisi pyrkiä onkimaan mahdollisimman paljon tietoa tulevasta vastustajastaan, minkä sisarukset olivat jättäneet Tsuchigumon tehtäväksi, joka sitävarten aikoi suunnata Otafuki gaina tunnettuun kaupunkiin, joka oli tunnettu suuresta punaisten lyhtyjen alueestaan ja sitä pyörittävistä kauppiaista. Hänen tehtävänsä ei tulisi ainoastaan olemaan hankkia näiltä tietoa, mutta suostutella samalla myös näiden kauppiaiden ja parittajien verkostoa johtava Uesugi Naome liittymään Shichi Fukujiniin.
Tehtävä ei varmasti tulisi olemaan helppo, sillä muutkin ryhmät varmasti kosiskelisivat Naomea, eikä tämä varmasti olisi valmis ilman vastinetta rajoittamaan omaa valtaansa ryhmänsä hallitsemalla alueella. Se tulisi kuitenkin tapahtumaan väistämättä, sillä yhteistyö olisi ainut tapa jolla tämä voisi toimia liittoumassa.
Piippuaan sytyttelevä nuorimies ajatteli lähteä etsimään mukanaan tulleita samuraita ja näiden seuraan jättämäänsä Gambeita, ajatellen ottaa muutaman lasillisen näiden seurassa. Hieman kevyemmät puheenaiheet olisi varmasti mukavaa vaihtelua viimeisten tuntien keskusteluihin, minkälisäksi kalpea kenshi kuulisi mielellään vanhalta opettajaltaan viime aikojen tapahtumista. Valkeita savupilviä tuprutellen hän lähti astelemaan kartannon takapihan ympäri, ottaen sen jälkeen suunnan peliluolien ja juottoloiden muodostamaa kaupunkia kohti.

Palaa sivulle “Aaltojen maa”