Rokuden seikkailu, osa 2: Ansa virittyy

Konohan ja Sunagakuren välissä sijaitseva puolueeton maa, joka elää markkinataloudella. Tunnetun rikollisjärjestön Akatsukin päämaja sijaitsee täällä.
Avatar
Piisamirotta
Nibi
Nibi
Viestit: 742
Liittynyt: 09 Touko 2015, 18:22

Rokuden seikkailu, osa 2: Ansa virittyy

Viesti: # 5545Viesti Piisamirotta »

Aavikon alla oli viileämpää, mutta lämpö pääsi silti tunkeutumaan melko syvälle. Rokude oli melko kokematon mies, jolla ei juuri ollut koulutusta ninjan taidoista. Tämän vuoksi hänellä oli vain muutamia satunnaisia tekniikoita klaanistaan ja muutama kutsuolento. Mies oli kaukana siitä potentiaalista, joka hänellä oli. Tumman miehen oli tultava voimakkaaksi, sillä Suna oli heikentynyt huomattavasti vuosien varrella. Muut kylät olivat saaneet voimakkaita ninjoja, mutta Suna oli menettänyt alkuperäisen valttikorttinsa: Shukakun. Rokude ei ollut edes potentiaalisesti yhtä vahva kuin Ahana, mutta heikoksi häntä ei voisi sanoa sen jälkeen, kun hän hieman kehittyisi. Kohtaaminen miehen klaanin kanssa ei tulisi olemaan hyvä, sillä miten hän voisi selittää poissaolonsa. Ahana ei tiennyt tai tajunnut sitä, että vaikka hämähäkit olivat saalistajia, ne eivät olleet ryhmätyöläisiä. Tämän vuoksi saaliista tapeltiin, eikä perheen lisäksi ollut juurikaan yhdyskuntia. Klaani oli eräänlainen perhe ja koska Rokude oli jättänyt klaaninsa taakseen, häntä ei otettaisi hyvin vastaan. Tämän yksityiskohdan Rokude oli pitänyt piilossa Ahanalta, sillä nuori nainen ei olisi hyväksynyt miehen lähtöä yksin, jos olisi tiennyt kaiken tämän. Kulkiessaan aavikon alla Rokude mietti miten kohtaisi klaaninsa ja miten pääsisi lähtemään klaaninsa luota, ilman että häntä alettaisi etsiä.


Meni huomattavasti vähemmän aikaa, kuin aavikon ylittäminen sen päällä olisi vienyt ja Rokude oli hyvässä kunnossa, ei yhtään väsynyt tai hikinen. Hänen kutsuolentonsa, aavikkohämähäkki, oli tehnyt kaiken työn ja työnsä tehtyään se katosi jonnekkin. Rokude oli aina halunnut hankkia lisää aavikkohämähäkkejä, mutta ei tiennyt mistä niitä etsiä. Mies oli tämän hämähäkin löytänyt sattumalta ja saanut summonikseen osoittamalla olevansa sen ystävä. Summonin kadottua mies, jonka kuudesta kädestä kaksi oli jäljellä päätti suunnata Jokien maahan. Hän tarvitsi aikaa miettiä strategiaansa. Tämä välimaaksikin kutsuttu paikka oli melko rauhallinen alue, jossa ei usein ollut konflikteja. Rokude suuntasi luolaan, jossa Akatsuki oli aikanaan pitänyt kokousta. Se oli osin romahtanut Sasorin ja kahden kunoichin taistelussa, mutta silti riittävä suoja sateelta ja tuulelta. Mies loi itselleen seitin avulla teltan ja kokosi kuivia puita nuotioksi, jonka sytytti lämmittämään itseään. Kesken kepin päähän asettamansa pienen lihanpalan paistamisen Rokude tunsi jonkun lähestyvän. Paikalle tuli sateenvarjoa kantava hupullinen mies, joka näytti tulleen paikanpäälle sattumalta. ”Anteeksi, saanko suojaa sateelta ja tuulelta?”, kysyi mies, joka ei tuntunut olevan vaarallinen, ainakaan tumma mies ei aistinut mitään vaarallista. ”Toki. Istu nuotion ääreen”, vastasi Rokude ystävällisesti, hän oli hyvin ystävällinen mies pohjimmiltaan. ”Oletko matkalla johonkin?”, kysyi mies, joka istui vastapäätä Rokudea. ”Olen etsimässä klaaniani, olen ollut pitkään poissa ja haluan heidän luokseen”, sanoi Rokude melko rehellisesti. Hän jätti yksityiskohdat pois, mutta tunsi jotenkin halua kertoa tarkemmin siitä, mitä hän oli tekemässä. ”Olen itse vain vaeltaja, jolla ei ole päämäärää, vaellan ja tapaan ihmisiä ja keskutelen heidän kanssaan”, sanoi toinen ja Rokude tunsi suurempaa halua kertoa tekemisistään. ”Aion mennä koulutettavaksi klaanini luokse, jotta olen enemmän hyödyksi Sunalle ja perheelleni”, sanoi Rokude, eikä ymmärtänyt, että paljasti aivan liikaa tuntemattomalle henkilölle. ”Vai niin”, toinen sanoi ja matkaviittansa suojissa hän kirjoitti ylös tiedot, jotka sai. ”Mistä klaanista olet?”, kysyi matkalainen ja Rokude, joka ei normaalisti olisi vastannut näin yksityiskohtaiseen kysymykseen, vastasi: ”Olen Tsuchigumo klaanista, olemme hämähäkkimäisten tekniikoiden käyttäjiä, luomme seittiä.” Tämän toinen kirjoitti ylös ja Rokude ei tuntunut ymmärtävän että näin tapahtui. Jokin oli pahasti vinossa, mutta mies oli autuaan tietämätön asiasta. ”Tuntuu, että et ole oikein tervetullut klaanisi pariin, miksi?”, kysyi mies ja edelleen Rokude tunsi vastustamattoman halun vastata tälle täysin rehellisesti. ”Koska jätin heidät kauan sitten ja liityin erääseen lahkoon, joka oli klaanini vihollinen. Enkä palannut lahkosta erottuani useisiin vuosiin klaanini pariin”, mies vastasi pitelemättä yhtään, mutta jostain syystä hän ei mennyt tarkkoihin yksityiskohtiin, vaan vastasi suoraan toisen kysymyksiin. Vaeltaja kysyi Rokudelta vielä muutaman kysymyksen, jonka jälkeen hän nousi ja ojensi kätensä Rokudelle sanoen: ”Oli mukava tavata, unohdin kuitenkin esitellä itseni: nimeni on Vaeltaja.” Tumma mies vastasi tälle: ”Niin unohdin minäkin, nimeni on Rokude.” Pienen ajan kuluessa Rokude oli antanut tälle henkilölle paljon tietoa, eikä edes tajunnut asiaa. Kättelyn ja esittelyn jälkeen Vaeltaja katosi sateeseen ja tuuleen. Rokude jäi nuotion ääreen unen kaltaiseen tilaan, eikä hän muistanut kohtaamisesta myöhemmin juuri mitään.


Rokude jatkoi seuraavana päivänä kohti Riisipellon maata, missä klaanin pesä sijaitsi. Se oli salainen paikka, josta edes Orochimaru ei tiennyt. Matka oli hidas, sillä mies ei halunnut käyttää kutsuolentojaan matkustamiseen, ellei se ollut pakollista. Hän mietti kohtaamista Vaeltajan kanssa, se oli tuntunut unelta, mutta silti se oli selvästi tapahtunut. Hyppiessään puusta puuhun kohti Tulimaata, Rokude mietti asioita. Monta asiaas tuli hänen päähänsä. Hän oli hyvin pitkään kamppaillut haamuraajojensa kanssa. Mies oli menettänyt neljä kättä kuudesta ja joskus nuo neljä kättä tuntuivat edelleen olevan tallella. Tämän vuoksi hän oli pudottanut tavaroita ja harjoitellessaan Sunassa yrittänyt lyödä tai torjua olemattomalla kädellä. Tilanne oli nyt melko hyvin hallussa, sillä Rokude keskittyi enemmän oikeisiin käsiinsä. Tummaihoinen mies tuli Jokien maan ja Tulimaan rajalle ja ylitti sen laillisesti. Hän ei aikonut tehdä laittomuuksia, sillä siihen hänellä ei ollut varaa. Hänen ylityksestään jäi kuitenkin jälki, jota oli mahdollista seurata. Tietämättömänä tästä, Rokude jatkoi matkaansa kohti Riisipellon maata.


Rokuden matkatessa, hänen kohtaamansa Vaeltaja saapui klaanin pesään ja tarjosi tietojaan Rokudesta. Tämä mies oli erittäin taitava kuulusteluilluusioiden käyttäjä, joka otti tietoja henkilöistä ja myi ne tietoja tarvitseville. Hän ei vain lampsinut klaanin luo, vaan tekeytyi yhdeksi heistä ja otti selvää siitä, kuka maksaisi eniten tiedoista. Oli selvää, että Rokudella oli nuoruuden kaveri, joka oli ottanut klaanista eroamisen hyvin huonosti ja tämä jaksoi päivitellä asiaa ääneen vähän väliä. Vaeltaja teki miehelle tarjouksen, josta loukkaantuneen entisen ystävän oli melko vaikea kieltäytyä. Entinen ystävä sai tiedot ja Vaeltaja katosi. Mies ei osannut epäillä mitään manipulaatiota, tiedothan olivat tosia ja niistä paras oli, että Rokude oli tulossa klaanin luokse, joten entinen ystävä voisi varautua toisen tuloon. Vaeltaja oli päättänyt tehdä tällä asialla niin paljon rahaa kuin mahdollista ja hän tulisi etsimään käsiinsä Rokuden perheen, jolle hän voisi kertoa tilanteesta. Tilanteesta tulisi paljon monimutkaisempi kuin Vaeltaja kykenisi edes aavistamaan. Miehen jättäessä Riisipellon maan, hänen jättämänsä tieto teki tuhoaan, sillä mies, jolle hän oli tiedot myynyt, esitti klaanin johtajalle perustellun mielipiteensä siitä, miten Rokude tulisi vastaanottaa. Autuaan tietämätön Rokude oli matkalla kohti ansaa, saalistaja oli itse menossa verkkoon, joka oli kudottu häntä varten. Erikoisen tilanteesta teki se, että teknisesti Rokude oli itse syyllinen tähän kaikkeen. Asia ei ollut kuitenkaan niin selvä. Mieheen oli tehty genjutsu, jonka ei kuitenkaan olisi pitänyt tehota niin hyvin sen tasoiseen henkilöön kuin Rokude, joten tavallaan syy oli tummaihoisen miehen. Hän oli itse liittynyt kulttiin aikanaan, omasta tahdostaan, mutta kultti oli käyttänyt miehen sen aikaisia ongelmia hyväkseen ja houkutellut hänet mukaansa, silti kaikki houkutellut eivät menneet tähän ansaan, joten Rokude oli tavallaan syyllinen klaaninsa hylkäämiseen. Nämä olivat asioita, joita Rokude ajatteli usein ja hänen suurin ongelmansa oli kaiken monimutkaisuus, joka nyt vain lisääntyi. Hän oli syyllinen, mutta taas ei ollut syyllinen. Mitään ratkaisua ei ollut ja miehen piti vain elää kaiken kanssa, mutta kykenikö hän?

//Toinen osa Rokuden (ja vähän muidenkin myöhemmin) seikkailusta, jatkuu täällä. //
Shimo Kare
Hp: 45
Ch: 120
Nopeus: 7
Hebira
Hp: 50
Ch: 160
Nopeus: 9
Maname
Hp: 24
Ch: 40
Nopeus: 3
Kuva

Palaa sivulle “Jokien maa”