Käärmeen ensimmäinen nahanluonti (Harkka)

Rauhallinen maa, jossa ei sijaitse ninjakylää. Tunnettu laadukkaista teenvalmistajistaan.
Avatar
Piisamirotta
Nibi
Nibi
Viestit: 742
Liittynyt: 09 Touko 2015, 18:22

Käärmeen ensimmäinen nahanluonti (Harkka)

Viesti: # 4737Viesti Piisamirotta »

Kenmarun tarina

Hebira heräsi tuntemattomasta paikasta hieman sekavana käärmeen myrkystä. Hän huomasi Kenmarun vierellään. Kenmarun vierellä oli kolme käärmettä, jotka näyttivät olevan hänen palvelijoitaan jossain mielin. ”Ah, olet hereillä”, Kenmaru sanoi ja yksi kolmesta käärmeestä tuli Hebiran viereen ja rupesi kiertelemään tätä, ei kuin saalista, vaan kuin vartioitavaa vankia. ”Mitä tämä tarkoittaa Kenmaru?”, kysyi Hebira hämillään. Hänen mielessään oli useita teorioita, mutta hän ei ollut teorioitsija-tyyppiä, joten hän piti ne ominaan. ”Miltä näyttää? Olen vihdoinkin saanut sen, mitä olen halunnut kaiken aikaa: voiman, kyvyn tehdä jotain”, sanoi Kenmaru tuntuen kuin eri ihmiseltä. ”Mitä ihmettä tarkoitat voimalla?”, Hebira kysyi. Se kysymys ei ollut tarkoitettu ottamaan selvää Kenmarun voimasta, mutta ajoi sen asian hyvin. Kenmaru nousi ylös ja kaikki kolme käärmettä tulivat hänen luokseen. Ne näyttivät sulautuvan häneen ja miehen ympärille muodostui ikään kuin vesimäistä sumua. Vetisen sumun haihduttua melko nopeasti, Hebiran edessä oli jotain uutta. ”Katso! Minä olen Hydra!”, sanoi Kenmaru äänellä, joka uhkui voimaa ja itsevarmuutta ja käärmemäisyyttä. Hebiran oli pakko myöntää, että suuri, koko loppu huoneen täyttävä nelipäinen käärmeolento oli mahtava näky. Samaan aikaan se oli kuitenkin paljon pienempi kuin monet olennot mistä Hebira oli kuullut. Ryuun kutsuolento oli huomattavasti suurempi, vaikkei Hebira ollutkaan nähnyt sitä koskaan itse.

”Miten?”, Hebira kysyi koittaen peittää inhonsa toisen selvästä puolenvaihdosta. Hebira ei voinut olla rakastamatta käärmeitä, vaikka ne olivat häntä vastaan. Tyttö kuitenkin osasi erottaa vihollisen ystävästä, eikä hänellä ollut pakkomiellettä olla tappamatta käärmeitä. ”Hyvä on. Saat tietää, ennen kuin tiemme eroaa”, Kenmaru sanoi kaamealla äänellään ja muuttui takaisin omaksi itsekseen. ”Minut kaapattiin Hebistä, ei missään pahassa tarkoituksessa, vaan omaksi parhaakseni. Kaappaajani oli kaukainen sukulainen, joka oli etsinyt minua hyvin pitkään. Minulta oli pimitetty koko elämäni oikeat juureni. Kaappaajani, jota aloin sitten kutsua isoisäksi, kertoi minulle sukuni todellisen tarinan. Sukuni on käärmeen kasvattaja-suku. Meidän lemmikkimme ovat olleet käärmeitä aina. Osa suvustani halusi kuitenkin elää muka normaalia elämää ja he hylkäsivät käärmeiden kasvatuksen. Se osa suvusta, joka jatkoi käärmeiden kasvatusta alkoi ennenpitkää etsiä tavan hylänneitä ja muistuttaa heitä suvun juurista. Valtaosa vastusti palaamista käärmeiden kasvatukseen, mutta osa myöntyi siihen. Minut kaapattiin, koska uskottiin, ettei minulle voitu kertoa kaikkea Hebissä, joka oli totta.”

Kenmaru piti pienen tauon ja jatkoi: ”Minut tuotiin Teen maahan ja vietiin pieneen kylään, missä klaanimme jäsenet harjoittivat käärmeiden kasvattamista omistaen yhdestä kolmeen lemmikkiä. Käärmeitä on vaikeaa kasvattaa, uskotkos? Minulle näytettiin paljon erilaisia kykyjä, joita klaanillamme oli ja sain tutustua muutamiin käärmeihin. Nämä kolme käärmettä pitivät minusta heti ne tavattuani. Toisin kuin verilinjat, klaanin kyvyt eivät tule esille tunteiden päästyä valtaan; klaanikyvyt ja tekniikat on opeteltava alusta alkaen, eikä niitä voi juurikaan yksin opetella, kehitellä kyllä, mutta oppia perusteita, melko mahdotonta. Tämän vuoksi olin heikko, enkä osannut mitään. Koska kukaan ei ollut opettanut minulle mitään, en voinut tehdä mitään, olin heikko ja en ollut hyödyksi kylälle. Aluksi päätin opetella klaanini jutsuja ja palata kylään voimakkaana ja sankarillisena, mutta sitten sain tietää useita Hebin salaisuuksia, joita ei ole kerrottu julkisuuteen. Säästän sinut niiltä toistaiseksi, luulen sinun saavan tietää niistä joskus muita teitä. Päätin salaisuudet kuultuani jättää kylän, enhän ollut edes genin.”

Hebira kuunteli, eikä puhunut ollenkaan, vaikka hänellä oli paljonkin sanottavaa. Tyttö kuitenkin halusi tietää yhden asian ja kysyi: ”Miksi tunnut vanhemmalta ja voimakkaammalta kuin sinun pitäisi olla?” Kenmarun kasvoilla kävi samaan aikaan häpeän, katumuksen, mutta myös ylpeyden ilme, se oli hyvin häiritsevää Hebirasta. ”Lääkkeet. Tarkemmin sanottuna doping. Olin laiha kuin luuranko, heikko kuin heinäkeppi. Tajusin hyvin nopeasti, että veisi vuosia tulla siihen kuntoon, että voisin käyttää klaanimme tekniikoita ja kestäisin sen keholle aiheuttamat seuraukset. Söin näitä lääkkeitä samaan aikaan, kun söin ruokaa ja ne muuttivat kehoani hyvin nopeasti. Ääneni muuttui ja chakrani kasvoi huomattavasti. Söin myös keskittymistä helpottavia lääkkeitä, joiden vaikutukset olivat ihanat. Minun ei tarvinnut keskittyä mihinkään muuhun kuin jutsujen opettelemiseen ja opin nopeasti, todella nopeasti. Vielä ei ole tullut mitään negatiivisia sivuvaikutuksia”, nuori mies kertoi täynnä ylpeyttä. Silti hänestä hehkui pieni katumus, jota ei kuitenkaan helposti huomaisi. Hebira kiinnitti huomiota miehen väitteeseen siitä, ettei lääkkeillä ollut sivuvaikutuksia. ”Kaikella on sivuvaikutukset ja seuraukset, vaikka kuinka näyttäisi ettei niitä ole”, Hebira sanoi, vaikka hän ei tiennyt mitä uskaltaisi sanoa siinä avuttomassa tilassa, missä hän oli.

”Seurauksia ei ole, jos kestää seuraukset”, vastasi Kenmaru koppavasti. Se oli osittainen vale. Hebira tunsi, että Kenmaru kesti päällepäin seuraukset, mutta niissä oli jotain sellaista, mistä nuori mies ei pitänyt. Hebira halusi huutaa ja raivota sekä haukkua Kenmarua petturiksi, mutta tämä lyhyt aika oli muuttanut tyttöä aikuisemmaksi. Hän huomasi, että hän itse oli aikuistunut, ei lääkkeiden avulla, vaan ympäristön ansiosta. Siinä missä Kenmaru oli pysynyt lapsen tai esiteinin tasolla henkisesti, mutta kasvanut fyysisesti ja voimallisesti, Hebira oli kasvanut vähemmän, mutta kaikilla muilla tasoilla, paitsi ruumiillisella. Hän oli edelleen pienikokoinen tyttö ulkoa; sisältä käärmetär oli kuitenkin esiaikuinen, ainakin osittain. Tyttö ymmärsi, että tätä voisi käyttää Kenmarua vastaan tulevaisuudessa. Hän ajatteli tulevaisuutta, koska hän ei missään nimessä aikonut kuolla tähän outoon luolamaiseen paikkaan missä hän nyt oli. Näitä asioita miettiessään Hebira huomasi, että vaikka paikka olikin luolamainen, se oli selvästi rakennettu. Kenmaru nousi ylös ja valmistautui selvästi johonkin.

”Huomasit varmaan, että pakoyritykset ovat turhia. Dokuhisu tässä pitää siitä huolen”, mies sanoi ja silitti pilkullisen ja hyvin oudon, selvästi jalostetun käärmeen päätä. Se käärme oli kaukana luonnollisesta. Se käärme oli myös se, joka oli purrut Hebiraa ja tainnuttanut hänet. Hebira päätteli nopeasti, että tämä käärme oli erikoistunut myrkkyihin, todennäköisemmin kuitenkin myrkkyjutsuihin, kuin aitoon myrkkyyn. Se, että Kenmaru esitteli käärmeensä Hebiralle, oli suoraan sanottuna siunaus, jonka tyttö otti vastaan ilolla. ”Huomasin kyllä”, Hebira vastasi, hän ei aikonut antaa Kenmarulle mitään tietoa siitä, että hän suunnitteli pakoa paraikaa. ”Tämä pikku olento on Rikiru”, sanoi Kenmaru. Tämä osoitti, että hän tunsi jossain määrin sarkasmin. Käärme, josta nuorukainen puhui, oli todella suuri, selvästi suurin kolmesta käärmeestä, joita hän piti lemmikkeinä. Käärmeillä ei juuri ollut lihaksia, mutta Hebirasta näytti siltä, että tällä käärmeellä oli niitä, ihan näkyvänäkin. Käärmeen keho muistutti Hebiraa todella pitkästä, luuttomasta kehonrakentajan käsivarresta. Kolmas käärme oli pienin kolmesta. ”Tsuchiraisui tässä on vasta poikanen, mutta se lienee voimakkaampi kuin nuo kaksi”, esitteli Kenmaru pienintä käärmettä. ”Katsos, se on pakkoristeytys ankeriaan ja käärmeen välillä. Miten? En tiedä. Kuulin vain niin. Kuulin, että se on olemassa vain jonkin jutsun ansiosta. Se on kuitenkin käärmeen ja ankeriaan risteytymä ja sisukas kuin mikä”, nuorukainen sanoi. Hebira oli tyytyväinen. Hän oli saanut toisen taistelutyylin tietoonsa taistelematta hetkeäkään tämän kanssa.

Dorei Butai

”Miksi kaappasit minut? Halusitko lisää tietoa Hebistä, vai kenties panttivangin vai halusitko viestittää Hebiin jotain ja ajattelit käyttää minua? Vai...?”, Hebira jätti viimeisen syyn ilmaan roikkumaan tajutessaan, että jos hän sanoisi sen, hän saattaisi antaa miehelle idean, eikä hän halunnut tehdä sitä. ”Kaikki väärin, jopa se minkä jätit kesken, vaikka mieli kyllä tekisi”, vastasi Kenmaru lipoen huuliaan ja Hebiran silmät rävähtivät auki pienestä järkytyksestä. Nyt hän ensi kertaa pelkäsi vähän ollessaan vangittuna. Toki se, että Kenmaru oli sanonut, ettei tekisi sitä helpotti, mutta Hebira ei silti voinut saada päästään sitä mahdollisuutta ja pelko valtasi hänen mielensä. ”Sinun pitää olla ehjä, jotta saan sinusta täyden palkkion”, sanoi Kenmaru hymyillen. ”Mitä ihmettä? Kuka minua metsästää?”, Hebira kysyi aidosti hämmästyneenä. Hän oli kyllä kehittynyt nopeasti, mutta ei ollut tietääkseen millään metsästyslistalla. ”Oletko kuullut Dorei Butaista?”, kysyi Kenmaru ja Hebira mietti hetken. Hän ei muistanut kuulleensa siitä, joten hän vastasi kielteisesti.

”On taas pienen tarinan aika”, Kenmaru sanoi ja istui nyt alas hyväillen käärmeitään käsillään. Se näytti melkein joltain sopimattomalta, mutta Hebira ei moista huomannut, olihan hän hyvin nuori. ”Kyvyissäni on yksi puute, jonka haluan korjata. Tarvitsen enemmän voimaa, pelkkä käärmeiden kasvatus ei riitä. Olen ottanut selvää kuusihäntäisestä pedosta, jolla on sama kyky kuin sinulla. Aion klaanini avulla voittaa pedon ja tulla sen jinchuurikiksi ja siten saada sinun kykysi: hapon. Happoa syöksevä Hydra!”, selitti nuori mies julistaen viimeisen sanan kuin uskovainen julisti jumalansa voiman. Hebiran oli pakko kunnoittaa tavallaan miehen hyvin suuruudenhullua ja kunnianhimoista suunnitelmaa, joka varmasti tappaisi vähintään suurimman osan klaanin jäsenistä. Toisissa olosuhteissa Hebira auttaisi miestä tämän elämäntavoitteessa ja olisi hänen rinnallaan. Nyt kuitenkin oli selvää, että Kenmaru oli paitsi suuruudenhullu, mutta myös ahkera, joka ei ollut hänen kaltaisillaan ihmisillä hyvä yhdistelmä. ”Miten tämä liittyy siihen, mikä se oli, Dorei Butaihin?”, Hebira kysyi koittaen saada selville mahdollisimman paljon. ”Niin. Katsos he etsivät harvinaisia verilinjoja ja kykyjä omaavia orjia, joille he tekevät mitä haluavat. He antavat parhaan hinnan, jos orja on hyvässä kunnossa, puhdas. Minun palkkioni on kuusihäntäisen sijainti. Kun saan sen sijainnin tietooni, voin laittaa sen tarkkailuun ja kun klaanini jäsenet ovat tarpeeksi voimakkaita, me hyökkäämme sen kimppuun ja palkkaamamme sinetöijä sinetöi sen minuun ja sitten palautan klaanini kunnian”, selitti käärmeiden kasvattaja innoissaan. Kenmaru oli todella muuttunut tänä lyhyenä aikana, kun kaksikko oli ollut erossa. ”Hyvä on, mutta miten pienestä klaanista voi olla mitään vastusta pelkästä chakrasta koostuvaa petoa vastaan. Minun happoni on pikku pieru verrattuna sen olennon henkäyksiin?”, Hebira kysyi. Hän halusi tietää kuinka pitkälle Kenmaru oli mennyt. ”Emme me sitä heti lyö maahan. Vahvistamme itseämme dopingilla ensin ja voimistumme ja sitten hyökkäämme kaikki yhtäaikaa. Käärmemme ovat hyvin voimakkaita ja voivat vastata sen etanan hyökkäyksiin. Omat lemmikkini voimistuvat joka päivä. Lisäksi fyysinen myrkky ei välttämättä toimi chakrasta koostuvaan olentoon, mutta Dokuhisu ei käytäkään tavallista myrkkyä, sen myrkky on muodostettu chakrasta, jolloin se tehoaa jopa siihen limakasaan.”, vastasi Kenmaru yli-itsevarmasti.

Kenmaru ei ollut ottanut huomioon monia asioita ja häneltä jäi huomiotta paljastus myrkkykäärmeen taistelutyylistä. Tämä tieto oli Hebiralle hyvin tärkeä tulevaisuuden kannalta. Hänellä oli nimittäin keino kyseistä myrkkyä vastaan, kun se nimenomaan oli chakraa. ”Dorei Butai muuten ei tule kohtelemaan sinua yhtä hellästi, kuin minä olen kohdellut. Jos ikinä pääset sieltä pois, et ole enää entisesi, et ikinä. Koska kerran pidin sinusta, sanon tämän ennen kuin me huomenna menemme sinne: hylkää itsesi ja hyväksy kaikki mitä sinulle tehdään. Ota se vastaan, niin et kärsi yhtä paljon”, selitti Kenmaru ja Hebira ymmärsi, että toisella oli vielä pieniä tunteita häntä kohtaan. Ne olivat kuitenkin niin olemattomia, että käärmetär ei kiinnittänyt niihin ollenkaan huomiota. Hebira oli saanut tarvitsemansa tiedot ja aloitti itsensä harjoittamisen pakoa varten, hän ei aikonut mennä kuvaillun järjestön orjaksi.


Hebiran päätös ja pako

Tyttö oli päättänyt kaiken kuulemansa jälkeen hylätä tunteensa Kenmarua kohtaan. Hän oli rakastanut tätä aiemmin; mitä nyt rakkaudeksi esiteininä voi kutsua; mutta nyt hän käsitti, että mikä Kenmaru todella oli: hirviö. Se, että tyttö oli saanut tietää toisen suunnitelman sen koko laajuudessaan oli hienoa. Hän voisi estää sen. Parasta olisi ilmoittaa kuusihäntäiselle asiasta ja katsoa kun toisen klaani sulaa happoon, mutta se olisi melko julmaa. Toistaiseksi muut eivät olleet tehneet Hebiralle mitään, vain Kenmaru. Päätös oli nopea ja vahva: Kenmaru oli kylän pettäjä, ystävän pettäjä ja rikollinen sekä myös orjakauppias, josta oli päästävä eroon. Hebiran oli tunnustettava, että tällä hetkellä hän oli liian heikko voittamaan miehen suorassa taistelussa, mutta tästä eteenpäin tyttö tulisi harjoittelemaan muun muassa tämä tavoite mielessään.


Käärmeen myrkky piti Hebiraa aloillaan. Hänellä oli kuitenkin Futton: Kairiki Muso, jonka avulla lähitaistelukyvyt pääsivät huippuunsa. Hebira ei kuitenkaan ollut harjoitellut tekniikkaa kovin paljon, jota hän nyt katui. Aina kun Kenmaru teki jotain muuta, kuin kiinnitti huomiota Hebiraan, tyttö harjoitti tekniikkaa. Myrkyt, joita lemmikkikäärme oli käyttänyt estivät chakran muodostamisen normaaleihin jutsuihin, mutta tämä oli kaukana normaalista, se oli hyvin erikoinen jutsu. Hebira keskitti chakraansa ja se kykeni höyrystämään häntä ympäröivät chakrat sekä hänen sisällään olevat chakrat, joskaan ei illuusioita jostain syystä. Ehkä se liittyi maailman sääntöihin, joita jutsujen oli noudatettava. Hebira harjoitti tekniikan täydellisyyteensä ja kykeni sen avulla pääsemään myrkystä, joka oli vain chakraa. Onneksi Kenmaru ei omannut sensorikykyjä, tämä olisi myös hyvä tieto tulevaisuuden kannalta.

He olivat lähteneet luolasta ja Hebira oli hankkiutunut eroon myrkystä jo aiemmin, joten hän oli ehtinyt kerätä chakraa muihin jutsuihin jo jonkin aikaa. Kenmaru ilmoitti, että tapaamispaikkaan ei ollut enää pitkä matka. Hebira ei tiennyt kuinka paljon ja kuinka voimakkaita henkilöitä oli paikalla, joten hän päätti paeta ennen kuin he pääsisivät näköetäisyydelle. Tyttöä pitelivät kahleet, jotka näyttivät räjähtävän rikki hänen fyysiestä voimastaan. Kenmaru kääntyi Hebiraan päin ja virhemäisesti komensi käärmeensä hyökkäämään. Hebira oli kuitenkin valmis. Lihaksikkaan käärmeen hyökätessä Hebira liukui sen otteesta kuin saippua, jutsu oli kätevä. Hetkessä Hebira oli lyönyt hämmentynyttä käärmettä päähän ja hetkeksi saanut sen menettämään tajuntansa. Sitten tuli myrkkykäärme, joka oli kyllä voimakas, jos se pääsi käyttämään myrkkyjään, mutta muuten se oli melko heikko. Hebira päätteli, että käärme ei ollut hyvä suorahyökkääjä ja käytti voimakkainta happojutsuaan luoden suuren happoaallon itsensä ja käärmeen väliin. Käärme ei omannut mitään millä aallon olisi voinut torjua, mutta sen ei tarvinnut tehdä mitään, sillä pieni käärme näytti voimansa ja käytti maatekniikkaa torjumaan aallon lähes kokonaan. Hebira oli siinä vaiheessa jakautunut neljäksi, joista kolme oli klooneja. Kenmarulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin lähettää kolme käärmettä kolmen pakenevan Hebiran suuntaan ja ottaa itse yksi kohteeksi.

Myrkkykääme sai lopulta Hebiran kloonin kiinni, mutta se osoittautui käärmeklooniksi, joka nauroi käärmemäisesti, kun myrkky sai sen hajoamaan käärmeiksi. Pieni käärme sai myös kiinni oman Hebiransa, mutta se Hebira oli happoklooni, joka poltti käärmettä, jonka vesimäinen iho laski hapon voimaa sen verran, ettei käärme ottanut vahinkoa. Se oli todella voimakas käärme, kieltämättä. Kenmaru ei selvästi itse osannut klooni tekniikkaa, mikä tuli ilmi siitä, ettei hän muodostanut klooneja. Tämä oli taas hyvin tärkeä tieto Hebiralle, joka juoksi omaan suuntaansa. Oikeaa Hebiraa ajoi takaa lihaksikas käärme. Kenmaru oli saanut oman Hebiransa kiinni ja käden puristus sai kloonin hajoamaan hapoksi. Käärmeiden kasvattaja kirosi ääneen. Kun kloonit oli tuhottu. Hebiran oli pakko hoidella jahtaajansa, sillä hän ei voinut juosta ikuisesti. Hebira otti käyttöön fyysisen voimansa kasvatuksen ja ryhtyi painiin käärmeen kanssa. Käärme oli hyvin voimakas, mutta Hebira voitti sen lopulta, joskin hänen chakransa oli siinä vaiheessa loppu lähes kokonaan. Tyttö pakeni nyt, sillä toiset käärmeet ja Kenmaru olivat hänen perässään. Meni jonkin aikaa, mutta Hebira pääsi pakoon. Oli aivan liikaa paikkoja, joihin hän olisi voinut piiloutua, eikä hänen jahtaajillaan ollut chakran aistimiskykyjä.

Kenmaru tuli voitetun lähitaistelijakäärmeen luo ja harkitsi sen tappamista hetken, mutta tuli siihen tulokseen, että se ei ollut kovin järkevää. Tapettu lemmikki ei ollut hyvä esimerkki muille ja sana kiersi nopeasti, mies joka oli harjoitellut yhteishyökkäyksiä käärmeen kanssa, ei halunnut heittää kaikkea tekemäänsä työtä hukkaan. Lisäksi käärmeen potentiaali oli hyvä ja sen kanssa yhdistäydyttyään Kenmaru tiesi huomattavasti paremmin miten lähitaisteltiin, joten siitä olisi ainakin siinä muodossa hyötyä. Hebira ei sitä nähnyt, mutta Kenmaru otti käärmeen käsilleen. Hän ei mennyt tapaamispaikkaan, sillä hän tiesi hyvin miten epäonnistumisesta maksettiin. Hän oli nyt huonojen asiakkaiden listalla Dorei Butain kirjoissa, eikä hänellä ollut tietoa, jota hän oli metsästänyt. Kaikki tämä oli Hebiran syytä. Kenmaru päätti siinä vaiheessa harjoitella entistä enemmän ja metsästää Hebiran saadakseen tämän myytyä. Mies oli täysin toisenlainen kuin ennen.

Hebira oli päässyt piilopaikkaan, missä hän kykeni lepäämään. Tyttö oli päättänyt olla palaamatta Hebiin siinä vaiheessa. Hänen oli otettava enemmän selvää Dorei Butaista, ennen kuin voisi palata ja kertoa järjestöstä. Tunteet pääsivät kuitenkin pintaan ja tyttö itki. Hän olisi tehnyt mitä tahansa saadakseen sen mukavan, normaalin, käärmeistä kiinnostuneen, Hebille uskollisen Kenmarun takaisin. Käärmetär kuitenkin ymmärsi, että se oli mahdotonta. Viha hänen sisällään alkoi kasvaa ja hän päätti lopulta, että myös klaani oli hänen vihollisensa, se oli pakko tuhota. Tämä oli ensimmäinen askel Hebiran matkalla kohti muutosta siitä pikkutytöstä, jolla oli vankkumaton uskollisuus Hebiä kohtaan, joksikin aivan muuksi, joksikin jota hänen entiset tuttavansa tuskin tunnistaisivat samaksi. Tyttö nousi ylös ja lähti jatkamaan matkaansa kohti valitsemaansa tietä.


Tapaamispaikalla seisoi itse Erojin Shinteki käyttämällä hyvin yleistä ja yksinkertaista astraalikopio tekniikkaa. Hän puhui toiselle, joka oli fyysisesti paikalla. ”Hän ei tullut sovittuun aikaan mennessä. Tarvitsemme sen tytön. Metsästä hänet minulle, jos onnistut, saat palkkiosi kaksinkertaisena. Näyttää siltä, että tämä pikku tyttö on liukas tapaus”, mies sanoi ja katosi. Dorei Butain jäsen lähti nyt Hebiran perään.
Shimo Kare
Hp: 45
Ch: 120
Nopeus: 7
Hebira
Hp: 50
Ch: 160
Nopeus: 9
Maname
Hp: 24
Ch: 40
Nopeus: 3
Kuva

Palaa sivulle “Teen maa”