Uusi taito (Harkka)

Salainen ninjakylä, joka on ollut piilossa muiden tiedoista jo kauan. Piilotettuna vesiputouksen taakse on suuri kaupunki täynnä vahvoja ninjoja.
Avatar
Piisamirotta
Nibi
Nibi
Viestit: 742
Liittynyt: 09 Touko 2015, 18:22

Uusi taito (Harkka)

Viesti: # 6046Viesti Piisamirotta »

Maname kulki Hideyoshin kanssa kohti seuraavaa kohdetta. Hänen mielessään oli monia asioita, joista yksi oli kehittyminen. Kehittyminen ihmisenä sekä samuraina oli tällä hetkellä hyvin tärkeää nuorelle tytölle. Maname oli kuitenkin pitkään harkinnut kehittävänsä toisenlaisen tekniikan. Tämä tekniikka ei vain torjuisi kohti tulevaa hyökkäystä, vaan ohjaisi sen toiseen suuntaan. Se vaatisi valtavasti chakraa ja samurai-kokelas tiesi asian varsin hyvin. Riskialtis jutsu olisi kuitenkin todella hyödyllinen tietyissä tilanteissa. Hideyoshin nukkuessa Maname meni aina välillä harjoittelemaan uutta tekniikkaansa. Hän oli taitava asetekniikoissa, joten kunaiden asettaminen ansaksi ei ollut vaikeaa. Hän toisti tämän useita kertoja yrittäen aina lähettää aseet tiettyyn, haluamaansa suuntaan. Se oli huomattavasti vaikeampaa kuin hän oli olettanut. Monta kertaa hän ei onnistunut lainkaan, kunnes kerran yksi kunai lähti hänen haluamaansa suuntaan. Hän oli onnistunut, mutta tekniikan hallitsemiseen oli vielä pitkä tie.

Maname muisteli senseinsä opetuksia aikanaan. Tämä oli samurai henkeen ja vereen, mutta silti painotti tytön kykyä käyttää silmiään. Mies selvästi ajatteli, että Manamen tulevaisuus riippui tämän silmistä, joka oli melko totta. Maname oli epäillyt silmiään ja ollut oikeastaan enemmän kiinnostunut aseista. ”Tiedätkö mitään siitä mihin silmäni pystyvät, kun niiden voima kehittyy?”, kysyi tyttö kerran mestariltaan. ”Samalla tavalla se kehittyy kuin lihakset tai mikä tahansa muu. Katkaiset lapsena kaksin käsin yhden oksan, nuorena kaksi ja aikuisena, riippuen monesta asiasta kolme tai jopa viisi. Jos kykenet nyt työntämään joitakin aseita eteenpäin, kun olet aikuinen voit tehdä sen todella monelle aseelle. Jos työntövoimasi luo maahan nyt pienen kuopan niin voit kuvitella mitä se tekee myöhemmin, kuoppa kehittyy kraateriksi”, selitti sensei nuorelle tytölle. Maname ymmärsi asian kyllä, mutta epäili sitä, että voima ei olisi niin suuri kuin sensei antoi ymmärtää. Hän oli oppinut Hideyoshilta taktisuutta ja tämä jutsu olisi hyvin taktinen ja se oli pakko opetella.


Maname piti ongelmana myös omaa haarniskaansa, joka vaikeutti taitavia liikkeitä. Hänen oli kuitenkin pakko pitää sitä salatakseen silmänsä ja sukupuolensa. Tyttö ei ollut tullut ajatelleeksi, että hän voisi salata molemmat toisella tapaa. Toisaalta haarniska oli huomattavasti parempi tapa estää muita näkemästä tytön ässää hihassa ja sukupuolta, joka valitettavasti kutsui häikäilemättömiä katseita ja pahimmassa tapauksessa häikäilemättömiä tekoja. Toisaalta tytön sensei oli painottanut myös, että kun Maname oli tarpeeksi vahva, hän voisi ylpeänä näyttää piilottelemansa asiat. Niiden oli kuitenkin pysyttävä salassa niin kauan kuin tyttö olisi tarpeeksi voimakas estämään julkeat aikeet, joita monilla varmasti oli häntä kohtaan. Onneksi hän ei ollut Dorei Butain tiellä, se olisi hänen tuhonsa, sillä toisin kuin Hebira, Maname oli heikko. Potentiaalisesti vahvempi, mutta taistelukyvyllisesti heikompi. Oli selvää, että kunaitreenaaminen ei toimisi ikuisesti ja samuirai-kokelas tarvitsi jotain muuta millä harjoitella tekniikkaa.

Eräänä yönä kun he olivat melko lähellä kohdetta, johon he olivat menossa, Maname hiipi taas ulos ja kohtasi eläimiä. Hän päätti käyttää niitä hyväkseen ja pyrkiä lähettämään eläimen suunnasta toiseen. Aluksi se oli vaikeaa, sillä eläimet olivat todella paljon painavampia kuin kunait. Harjoiteltuaan jonkin aikaa Maname sai eläimen lähetettyä haluttuun suuntaan. Hän oli onnistunut jutsussa, mutta se oli yhden kerran. Jutsua olisi pakko käyttää monta kertaa ja useisiin kohteisiin, jotta sen taktisuus toimisi oikein. Samurai-kokelas sai täten lähetettyä eläimet toisiinsa ja joissakin tapauksissa törmäys sai eläimet tappelemaan keskenään. Tämä ei ollut tarkoitus, mutta Maname ei voinut asialle juuri mitään. Maname laittoi kaikkensa peliin ja sai yön päätyttyä jutsun täysin valmiiksi. Hän halusi kuitenkin harjoitella sitä vielä matkallakin, joten aina välillä, jos jokin tulisi häntä kohti, oli se pieni ampiainen tai puusta putoava oksa, hän lähettäisi sen haluamaansa suuntaan. Tämä tietenkin paljasti Hideyoshille tämän kyvyn. Oli selvää, että ohjaaja tiesikin oppilaan tekniikat, se toisi parempaa yhteistyötä.

Matkalla Maname mietti elämäänsä ja tulevaa. Hän saattoi haluta olla samurai, mutta hän oli jo hyvin pienen kohtaamisen jälkeen alkanut ajatella ninjamaisesti. Tämä ei ollut yllätyksenä, mutta tyttö pelkäsi mihin tämä oli menossa. Sanonnan mukaan jos ojensi pikkusormen, menetti koko käden. Hän ei halunnut menettää itseään ninjamaailmalle, hän halusi olla samurai. Oli kuitenkin hänestä pakollista opetella ninjutsumaista kykyä, jonka hänen silmänsä antoivat, sillä miekka, kuten Hideyoshi oli antanut ymmärtää oli tappamiseen tarkoitettu ase ja tässä maailmassa tappaminen oli helpommin pahuutta kuin mikään muu. Manamen onneksi hänellä oli kyky imeä chakraa, jolloin hänen ei ollut pakko tappaa vastustajiaan. Olisi hyvin vaikeaa olla täysi aseiden käyttäjä.


Hideyoshi oli paitsi moraalinen opettaja, myös avain ninjamaailmaan. Tämä avasi Manamen silmiä taktiikalle ja tappamisen välttämiselle. Hän oli lähtenyt tähän tehtäväänsä siitä näkökulmasta, että tappaminen oli oikein ja pakollista. Näin hänen senseinsä oli opettanut, luultavasti ei siksi että hän oli paha, vaan siksi että Manamen oli huomattavasti helpompi tappaa ahdistelijansa kuin riisua nämä aseista ja sitten viedä oikeuden eteen. Moni kuuluisa ninja teki juuri päinvastoin, tappoi kohteen ja jätti tämän raadon makaamaan eläimien ja ötököiden syötäväksi. Maname oli alkanut vihaamaan tällaista. Hänen sisällään kamppaili se tappaja, joksi hän oli kasvanut ja uuden moraalin oppinut kasvava tyttö. Hän ei kuitenkaan ollut vielä kohdannut yhtäkään todella moraalisesti vaikeaa tapausta, nämä asiat olivat vielä hänen edessään. Äkkiä kesken kävelyn tyttö havahtui ajatukseen, joka sai pienen hymyn tulemaan hänen suupieleensä. Hän tajusi, että tekniikka, jota hän oli kehittänyt oli myös symbolismia. Jotkut eivät kohdanneet asioita suoraan vaan lähettivät ne toiseen suuntaan, jonkun muun harmiksi. Juuri tällaisen tekniikan hän oli kehittänyt. Häntä tuskin syytettäisi sen symbolismista, sillä moni ei juuri sellaisia ajatellut. Tapa, jolla jutsua kykeni käyttämään oli saanut Manamen harjoittelemaan sen. Hänen mielikuvituksensa oli alkanut laukkaamaan ja taktiikka oli muodostunut tytön päässä. Tämä tuskin olisi onnistunut jollei hän olisi tavannut Hideyoshia. Kulkiessaan toisen vieressä, Maname ei voinut olla kiittämättä mielessään tuuria, joka hänellä oli. Hideyoshi oli juuri sitä mitä hän tarvitsi. Joku joka olisi häntä selvästi voimakkaampi, vaikka hän voimistuisikin, joku joka osaisi ohjata oikeaan suuntaan. Vaikka toinen ei ehkä pitäisi itseään hyvänä opettajana, oli tämä jo opettanut enemmän kuin moni muu kykenisi opettamaan pidemmällä ajalla. Samurai-kokelas ei tiennyt, mutta valkotukkainen mies oli tarkkaillut häntä koko harjoittelun ajan. Hideyoshi oli paljon kokeneempi kuin Maname edes osasi kuvitella. Tyttö teki kuitenkin viisasti kun ei riisunut haarniskaansa harjoittelun ajaksi. Koska he molemmat olivat väsyineitä valvotuista öistä, heidän keskustelustaan ei tullut oikeastaan mitään ja he kävelivät kohti Konohaa eräänlaisessa zombi-tilassa. Nyt tyttö ja valkotukkainen konkari kykenivät kuitenkin lepäämään, kun tärkeä tekniikka oli opeteltu. Seuraavaksi oli tosin kehitettävä asetekniikoita, muuten hän keskittyisi aivan liikaa silmiinsä ja saattaisi unohtaa asejutsut, jotka olivat hänen perusluonteensa.
Shimo Kare
Hp: 45
Ch: 120
Nopeus: 7
Hebira
Hp: 50
Ch: 160
Nopeus: 9
Maname
Hp: 24
Ch: 40
Nopeus: 3
Kuva

Palaa sivulle “Takigakure”