Sivu 1/1

Rokuden seikkailu osa 8: Heikkous

Lähetetty: 01 Touko 2018, 19:49
Kirjoittaja Piisamirotta
Ahana ja Rokude nukkuivat kuin tukit ruohon ja metsän täyttämässä maassa. Molemmille viime ilta oli ollut kuin Taivaaseen pääsy hetkeksi. Rokudella ei ollut yhtä yksityiskohtaisia ja helposti selitettäviä haluja kuin Ahanalla. Sabaku heräsi ennen miestään ja tunsi Rokuden lähes alastoman vartalon vierellään lämmittämässä. Hän muisti lievästi viime illan tapahtumat ja painautui miehensä viereeen halaten tämän valtavaa keskivartaloa. Ahana ei ollut koskaan ollut näin onnellinen. He nukkuivat vielä jonkin aikaa, kunnes aamun valo herätti heidät. Reikiä, jotka Rokude oli luonut ei oltu korjattu, jotta happi ei loppuisi. Kaksikko puki päälleen ja keskusteli viime illan tapahtumista. Ahana kertoi Rokudelle kuinka hyvältä tämän uusi taito tuntui. ”Me tarvitsemme täysin äänieristetyn, juuri tähän tarkoitetun huoneen”, sanoi Ahana ja hänen mielikuvituksensa juoksi valloillaan hetken. Rokuden teki mieli mainita, että moinen maksoi melko paljon, mutta hän ei halunnut pilata Ahanan ilon hetkeä. Seitti tuhottiin, hämähäkkikutsuolento palasi omaan maailmaansa ja sunalainen kaksikko jatkoi matkaansa Sunaa kohti matkaten pois Kusagakuren alueelta kohti Amegakuren aluetta. Useaan kertaan Ahana korosti kuinka hyvältä kaikki oli tuntunut. Rokude tiesi, että todellisuudessa kaikki sattui, mutta masokisti oli masokisti silloin kun halusi. Kipu oli kipua, mutta haluttua sellaista ja se tavallaan muutti muotoaan hyvän olon tunteeksi. Asia oli verrattavissa urheiluun. Taijutsua harrastavana Rokude ymmärsi mitä hyvää oloa urheilu toi, kun sitä harrasti oikein. Ensin saattoi sattua, mutta sitten, kun osasi palautua oikein, tuli hyvä ja euforinen olo. Ahana puolestaan ajatteli omaa osuuttaan. Hän halusi tuoda Rokudelle tyydytystä, muttei tiennyt miten. Hän oli antanut tälle vallan viime iltana, mutta kaikki tyydytys oli mennyt naiselle itselleen. Rokude toki koki tyydytystä saadessaan tietää, että Ahanasta tuntui hyvältä, se oli vain pieni osa potentiaalisesta tyydytyksestä. Sabaku oli ärsyyntynyt itselleen siitä ettei kyennyt ratkaisemaan tätä ongelmaa. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta heidän kävellessään kohti sateen maata keskustellen kaikenlaisesta. Kaikki oli hyvin.


Äkkiä kahden henkilön varjot ilmestyivät heidän yläpuolelleen. Rokude oli aistinut heidät ja antanut Ahanalle merkin. He luulivat aluksi, että kaksikko oli kuninkaalle uskollisia henkilöitä, jotka halusivat kostaa. Ahana nosti maasta välittömästi hiekkaa. Hän oli myös luonut uudestaan ruukut vyölleen ja niistä tuli ulos lisää hiekkaa. Hiekka otti valtaansa toisen, mutta toinen torjui hiekan jollain, joka näytti ötököiltä. Aburame? Rokude lähti liikkeelle ja yritti lyödä toista hyökkääjistä. Tämä nähtävästi ötököitä käyttänyt henkilö teki käsimerkin ja samassa tämän ötököiltä näyttävät olennot kasvoivat isommiksi, puolen lapsen kämmenen kokoisiksi. Rokuden lyönti keskeytyi välittömästi ja hän otti pelkästään alkukantaisen reaktion vuoksi etäisyyttä. Samaan aikaan Ahana yritti puristaa toisen kuoliaaksi hiekalla, mutta hänen hiekkansa voima imettiin. Tai pikemminkin hiekka itse imettiin tai syötiin. ”Mitä helvettiä?”, Ahana kysyi ääneen huomaamatta Rokuden tilaa. Mies tärisi kuin vibraattori, eikä tehnyt mitään. ”Me olemme Gumotaka klaanista. Tällaiset tekniikat eivät tehoa meihin”, sanoi hiekasta ylös kömpivä mies. Ahana huomasi, että hänen hiekastaan kuoriutui poikasia, jotka söivät hiekkaa ja hiekassa olevaa chakraa kasvaen koko ajan hieman. ”Rokude, häivytään täältä. Hyppää tänne!”, Ahana huusi ja loi hiekkalautan. Rokudea ei kuitenkaan kuulunut ja nyt nainen etsi miestä katseellaan. Hän näki tärisevän miehen ja tajusi välittömästi mitä oli tapahtunut. Tiepistiäiset, joita nämä olennot olivat, pelottivat miestä enemmän kuin mikään muu maailmassa. Ahana ei jäänyt toimettomasti, vaan liikutti itseään nopeasti miehen luokse ja käytti paljon chakraa luodakseen hiekkaseinämän heidän ja hyökkääjien väliin. Ahana ei olisi voinut tehdä tätä kaikkea, jollei hän olisi ollut niin kokenut kuin oli. He liikkuivat niin nopeasti kuin Ahana pääsi kohti Sunaa. Aavikolla Ahana olisi huomattavasti voimakkaampi, sillä hänen ei tarvitsisi kutsua hiekkaa tai muuta, sitä olisi koko ajan ympärillä. Hyökkääjät tulivat helposti hiekkaseinämästä läpi, vaikka Ahana oli käyttänyt siihen paljon chakraa. Jos Rokude voisi auttaa, asia saattaisi olla toisin, mutta mies oli toimintakyvytön, fobia oli liian voimakas. Ahana rakasti miestä, mutta ei voinut olla ärsyyntymättä siihen, että joku yksinkertaisesti vain lamaantui siitä, että näki jotain. Poikamaisella naisella ei itsellään ollut niin suorasukaisia pelkoja, ja hän ei ollut koskaan tarkemmin ajatellut yleisiä pelkoja. Yhtäkkiä toinen hyökkääjistä olikin hänen edessään. Miten se oli mahdollista? Siinä samassa nainen tajusi, että miehellä oli siivet. Tämä oli hetkessä lentänyt hänen viereensä. Ahana yritti lähettää hiekkaa miehen kimppuun, mutta samassa toinen hyökkääjä lähetti pieniä tiepistiäisiä hiekansekaan ja hetkessä hiekka menetti chakransa ja koostumuksensa. Klaanilla oli kaksi haaraa, joista toinen hallitsi pieniä tiepistiäisiä ja toinen oli tiepistiäisen kykyjä matkivat tekniikat. Tämän Ahana päätteli yrittäen epätoivoisesti taistella näitä kahta vastaan, mutta siitä ei tullut mitään. He olivat tulossa Kusan ja Amen rajalle. Rajalla vartijat puuttuisivat tilanteeseen, sillä vaikka he olivat vain rajavartijoita, he olivat myös poliiseja, joiden tehtävänä oli pitää yllä järjestystä. Matkaa rajalle oli vain joitain kymmeniä metrejä, kun äkkiä Ahana tunsi piston kädessään. Hän huomasi, että yksi tiepistiäinen oli päässyt läpi. Se oli muninut hänen sisäänsä ja nyt munasta kuoriutuvat poikaset imivät ahnaasti hänen chakraansa. Viimeisillä voimillaan Sabaku paískasi tärisevän Rokuden hiekkapeitossa rajalle ennen kuin itse menetti tajuntansa chakran menetyksen vuoksi.


Rokude heräsi rajalta, kun vartijat herättivät hänet. Mies ei ollut oikeastaan unessa, vaan transsissa. Pelko oli ollut niin voimakas, että hän ei voinut tehdä mitään rakastamansa naisen hyväksi. Mies tajusi tämän ja huusi vartijoiden ihmetykseksi: ”Ahana!” Hän yritti lähteä suuntaan mistä hänet oli paikalle heitetty, mutta vartijat estivät. Rokude joutui kertomaan tarinansa vartijoille. Vartijat päästivät miehen menemään, mutta eivät voineet auttaa. He eivät tienneet klaanin olinpaikkaa, eivätkä oikeastaan juuri mitään tästä klaanista. Rokude tunsi epätoivoa. Mitä hän voisi tehdä? Mies yritti jäljittää hyökkääjiä, mutta se ei onnistunut. Hän ei myöskään onnistunut aistimaan näiden chakraa. Tummaihoinen mies alkoi vaipua epätoivoon. Hän ei voinut uskoa kuinka typerä hän oli ollut. Mies syytti itseään säälittäväksi ja hyödyttömäksi. Hän hakkasi ympäristöään ja raivosi kuin mielipuoli. Käytös ei ollut lainkaan Rokuden tapaista, mutta kun Taivaasta pudottiin Helvettiin, persoonallisuus koki muutoksen. Rokude kulutti voimiaan, kaatoi lukuisia puita raivoissaan kunnes lopulta hän kaatui maahan katsoen taivaalle. Hän muisti viime illan ja Ahanan rakkaudentunnustuksen tajuten, että hänellä ei ollut mitään tietoa naisen kohtalosta. Mielikuvitus oli ainoa tie siihen ja ottaen huomioon tiepistiäisen kyvyt Rokuden mieli siityi heti kamaliin asioihin. Mies makasi maassa katse taivaissa, ajatukset pahimmassa mahdollisessa. Kaiken painon alla mies ei voinut estää itseään itkemästä ja pian hän itki kuin pikkulapsi. Tämä kaikki oli kuluttanut miehen voimia sekä fyysisesti, että henkisesti niin paljon, että hän menetti tajuntansa kirjaimellisesti itkien itsensä uneen.


Ahana heräsi sidottuna. Hän ei tunnistanut paikkaa missä oli. Se näytti olevan maanalla, mutta se saattoi olla hämäystä. ”Hän on hereillä”, kuului naisen vierestä. ”Hyvä”, kuului hieman vanhemman miehen ääni. ”Päivää neitiseni. Suurin osa täällä sanoo, että sinut pitäisi tappaa, mutta olen eri mieltä. Saat pysyä elossa, kunnes olet kertonut kaiken mitä tiedät”, sanoi mies ja hän kasvatti pienen hännän, jonka päässä oli piikki. Piikki iskeytyi Ahanan reiteen ja nainen tunsi kuinka hänen reitensä sisälle tuli muutamia munia. Nämä munat sisälsivät toukkia, jotka söivät naisen lihaa ja aiheuttivat sanoinkuvaamatonta kipua. Ahana huusi lujaa, mutta sanoi päättäväisesti: ”Luuletko, että kerron yhtään mitään sinulle?” Mies hymyili pelottavaa hyvyä ja vastasi: ”Luulen. Katsos nämä lihaa syövät toukat ovat vain yksi laji. Meillä on lukuisia eri lajeja. Haluan pitää sinut elossa, joten en käytä voimakkaimpia. Sitä paitsi heikot tekevät suurempaa kipua. Jokainen kestää kipua tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun se piste murtuu he laulavat kuin laululinnut.” Mies kertoi totuuden, mutta jätti sanomatta, että he salaa nauhoittivat Ahanan kärsimystä videolle, jotta he voisivat lähettää sen Rokudelle. Rokude oli päättänyt olla vartijoiden läheisyydessä, jotta hänen kimppuunsa ei hyökättäisi. Aikaa kului ja lihansyöjät heikensivät Ahanan jalkoja ensin. Siitä kidutus siirtyi käsiin ja keskivartaloon. Ahana alkoi kuihtua. Kun klaanin jäsenet olivat saaneet paljon materiaalia, he editoivat sen yhteen ja lähettivät Rokudelle. Tummaihoinen mies katsoi materiaalin vartijoiden kanssa. Videolla näkyi vain kidutusta, ei klaanin jäseniä. Mikään ei viitannut siihen missä he olivat. Lopussa annettiin ohjeet ilmestyä tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan, jotta Rokude voisi vaihtaa itsensä Ahanaan. Vartijat ja Rokude tajusivat nopeasti, että kyseessä oli ansa. Rokude mietti hetken. ”Valitettavasti emme voi auttaa tässä asiassa. Jos he tulevat rajalle, autamme varmasti, mutta muuten emme voi mitään. Suosittelemme tekemään rikosilmoituksen, saatat saada apua viranomaisilta”, Rokudelle sanottiin. Mies tiesi jo tämän. Hän kiitti vartijoita, meni ulos ja kutsui hämähäkin. Hänen oli saatava apu aivan muualta, muttei ollut varma saisiko sitä oikeasti. Tummaihoinen mies otti kiinni kutsuolennosta ja katosi sen maailmaan.


Ahanan keho alkoi heikentyä. Hänen chakraansa oli imetty, hänen lihaansa oli syöty ja hän oli kokenut kipua, jota ei voinut kuvailla. Stressi, jonka hän oli menettänyt Rokuden kanssa seksiä harrastettuaan alkoi palata. Ahana alkoi ymmärtää, että sellainen nollaaminen ei välttämättä ollut oikea tapa hoitaa stressiä. ”Mennään pidemmälle”, vanhempi mies sanoi selvästi kyllästyneenä siihen, että Ahana ei ollut puhunut kaikesta kidutuksesta huolimatta. ”Katsotaan mitä tykkäät, kun ne syövät rintojasi”, mies sanoi hullu virne kasvoillaan. Mies repi Ahanan asun yläosan ja rintaliivit pois paljastaen naisen paljaat rinnat. Ahanalla ei ollut voimaa eikä chakraa vastustella tätä. Mies pisti molempiin rintoihin ja toukat söivät rintakudosta Ahanan kirkuessa järjettömästi. Hän tunsi kuinka hänen keski-isot rintansa alkoivat pienentyä ja menettää terhakkuuttaan. Tämä kidutus oli pahempaa kuin mikään mitä nainen oli ikinä kokenut. Ahana tuli ajatelleeksi kuulemaansa väitettä: mikään ei ole pahempaa kuin raiskaus. Tämä lause oli tästä eteenpäin yksi naisen vihatuimpia, se oli sellaisen henkilön lause, joka ei tiennyt mitä todellinen kituminen oli. Todellinen kituminen aiheutti pysyviä vaurioita henkilöön joko fyysiesti tai psyykkisesti. Raiskaus oli sen kokeneelle Ahanalle hirvittävä asia, mutta tämä oli miljardi kertaa pahempaa. Rokuden teko alkoi tuntua hyttysenpistolta ja lieveni joka sekunti, kun tätä kidutusta jatkui. Ahana pelkäsi, että hän alkaisi puhua. Tilanne oli kestämätön ja ottaen huomioon, että Ahana oli juuri kokenut Taivaan, tämä tuntui paljon pahemmalta kuin se olisi tuntunut jonain satunnaisena päivänä. Lopulta Sabaku luovutti ja vain katsoi tyhjyyteen.


”Saimme viestin, että hän suostuu tapaamiseen”, sanoi joku vanhalle miehelle. ”Hyvä. Valmistautukaa. Ottakaa varmuuden vuoksi mukaan viisi jäsentä. Hänellä voi olla lisäjoukkoja”, vanhempi mies vastasi. Hän kääntyi Ahanaan, joka oli juuri ja juuri niin hereillä, että hän kuuli keskustelun. Silmät olivat kuitenkin kiinni. ”Heti, kun olemme saaneet sen miehen, meillä ei ole enää sinulle käyttöä. Tai heillä. Minulla on”, mies sanoi luullen, että Ahana oli tajuton. Sabaku tajusi mitä mies tarkoitti näillä sanoilla ja hän ei aikonut antaa sen tapahtua. Nainen tuli ajatelleeksi, että tajuttoman esittäminen palauttaisi hänen chakraansa enemmän kuin nämä Gumotaka klaanin jäsenet ymmärsivät. Oli selvää, että he pitivät kaikkia uhrejaan chakrattomina tiepistiäisten avulla. Tämä loi tilaisuuden Ahanalle koota chakraansa. Näillä henkilöillä ei ollut sinetöintitekniikoita tai mitään millä he voisivat tarkkaan laskea chakraa. Tätä Sabaku käyttäisi hyväkseen ja osaisi käyttää chakraansa oikeassa kohdassa, jotta voisi paeta. Oli selvää, ettei Ahanaa vietäisi pois siitä paikasta, minne hänet oli viety. Rokude ei varmasti tiennyt missä nainen oli, joten Ahanan oli pakko yrittää paeta itse. Sabaku päätti vakoilla klaania hiekkasilmällään. Ahana oli opetellut erikoisen hiekkasilmätekniikan, jota hän ei yleensä käyttänyt, koska se vaati paljon enemmän chakraa. Tämä oli niin sanottu Kaikki näkevä silmä. Todellisuudessa se oli molempien silmien sulkemisen vaatima silmä, jolla oli kaksi pupillia, yksi molemmilla puolilla. Siten se näki lähes 360 astetta. Tämän silmän ansiosta Sabaku näki paljon enemmän, kunhan hän osasi piilottaa sen varjoihin niin, ettei kukaan nähnyt. Silmä kulki pitkin klaanin paikkaa ja Ahana huomasi, että tämä oli rakennus, tai ainakin se tuntui sellaiselta. Seinät eivät olleet kiveä, vaan kovaa seittimäistä ainetta. Se ei ollut hämähäkin seittiä tai edes kultaista seittiä, vaan jotain muuta, jotain limaisempaa ja oudompaa. Kaikki näytti olevan tehty siitä. Silmä liikkui paikasta paikkaan ja löysi lopulta tiensä ulos. Klaanilaisten vakoileminen ei ollut järkevää, koska silmä ei voinut kuulla, se kykeni vain näkemään. Silti aikataulu, vahtivuorot ja monta muuta asiaa oli hyvä nähdä ja painaa mieleen, ja tämän nainen myös teki. Saatuaan tarpeeksi tietoa Ahana purki silmän ja alkoi saada chakraa takaisin. Sabaku alkoi kehittää mielessään pakosuunnitelmaa nyt kun hän tiesi mistä päästiin ulos. Hän ei voisi paeta seinien kautta, sillä ne olivat outoa materiaalia, jonka alkuperää nainen ei tiennyt. Hän ei myöskään tiennyt mihin seinien jälkeen tulevat käytävät johtaisivat, jos niitä edes oli. Naisen ajatukset olivat myös Rokuden luona. Hän mietti miehen fobiaa. Se oli vika, suuri vika, joka oli maksanut naiselle tämän vapauden ja teknisessä mielessä myös kehon heikkenemisen. Toisaalta hänellä itsellään ei ollut vastaavaa fobiaa, joten hän ei voinut samaistua Rokudeen. Jos Ahana olisi ollut paljon nuorempi, hän ei olisi ajatellut asiaa suuremmassa mittakaavassa. Nyt kuitenkin hän mietti asiaa Rokuden kannalta. Jos hänellä olisi ollut tämä pelko, hän ei olisi voinut toimia ja tilanne olisi toisinpäin. Tämä oli järkevää ajattelua, joka esti Ahanaa hylkäämästä rakastamaansa miestä sen vuoksi ettei voinut ymmärtää tämän fobiaa, koska ei itse omannut sellaista. Ahana kuitenkin huolestui Rokudesta. Osasiko tämä varautua ansaan? Millä tavalla hän aikoi yrittää pelastaa Ahanan fobiansa kanssa? Monet vaihtoehdot pyörivät naisen mielessä, mutta mikään ei tainnut valmistaa häntä Rokuden ratkaisuun.