Hideyoshi
Lähetetty: 21 Heinä 2015, 14:15
Nimi: Hideyoshi
Skp: M
Ikä: 27
Kylä: -
Chakraelementti: ?
Ammatti: -
Luonne: Rauhasta ja pienistä asiosita nauttiva. Lopeensa kyllästynyt taisteluromantiikkaan. Yleensä laiskan puoleinen, mikä on varsin suuressa kontrastissa pohjattomalta tuntuvaan vihaan, jonka valtaan Hideyoshi suuttuessaan taantuu.
Ulkonäkö: 182cm, hopeahiuksinen ja sopusuhtaisen näköinen. Tukka yleensä sekalainen ja katse tylsä, ellei satu hymyilemään, joka tulee kuin suoraan sydämestä.
(c) Hideaki Sorachi
Hp: 23
Ch: 90 (/91)
Nopeus: 5
Tehtävät:
B: 2 A: 7
Harjoitukset:
Ropet:
D: 1
Muuta:
Erinomainen piirtäjä.
1ch kiinni Nidaime Hifussa, jota pitää aktivoituna kellonympäri.
"Valkoinen kuolema" Hideyoshi Maeda oli etsintäkuulutettu rikollinen. "Maeda" sukunimeä kantavat kaikki Eishiro Maedan adoptoimat orvot ja virallisten papareiden mukaan Hideyoshi vangittii, tuomittiin kuolemaan ja mestattiin. Koruton hauta sijaitsee vankilan takapihalla - muiden mestattujen rikollisten tapaan.
nChu -1ch shikigami
vChu -1ch shikigami (C->)
nTBJ -1ch shikigemi (B->)
6p Shikigami (+3dmg/-3ch, tekniikoita S-tasolle)
4p Sinetöinti (+2dmg/-2ch, tekniikoita AA-tasolle)
Historia:
Levottomassa Amegakuressa löytölapset eivät olleet mikään suuri erikoisuus. Hideyoshin kohdalla asiat olivat kuitenkin selvästi normaalisti poikkeavat: Eishiro Meadan, paikallisen dojomaisen koulun ylläpitäjän, käydessä tarkastamassa huhuja "ihmissyöjä haamusta", tämä kohtasi tuskin viiden vanhan nuorukaisen. Joutuen orvoksi kenties perheensä saatua surmansa taisteluissa, hädin tuskin puhumaan pystyvä Hideyoshi - joka ei osannut sanoa edes omaa nimeään, Eishiro nimesi pojan myöhemmin - oli selvinnyt taistelukentillä kuin jonkin korkeamman suojeluksessa. Aistiensa varassa eläimellisesti käyttäytyvä poika piti aluksi Eishiroa uhkana siinä missä muitakin. Rauhallisen, luottamusta herättävän käytöksensä ansiosta, Maeda onnistui kuitenkin voittamaan pojan luottamuksen. Kukaan ei tiedä varsinaisesti miten. Monet kuitenkin muistavat hopeahiuksisen pojan rähjäisissä vaatteissa, joka tallusti Eishiron perässä, tämän miekkaa kantaen.
Eishiron perustama koulun, dojon ja orpokodin yhdistelmä ei ollut saanut paljoa julkisuutta. Suuren ninjasodan jälkeen orpojen määrä kuitenkin kasvoi huomattavasti. Äkkiä koulun oppilaskunta moninkertaistui ja Eishiro sai mainetta hyväntekijänä - vaikka ei itseään moisena koskaan pitänyt. Hideyoshi oli tuon koulun pitkäaikaisin oppilas, huhujen mukaan jopa ensimmäinen. Aluksi kaikki katsoivat vain hyvällä orpojen kaitsemista ja kaikkensa menettäneiden huolenpitoa. Suuri osa orvoista oli kuitenkin ninjaperheistä - sodan suurimmista uhreista - ja sodanjälkeisen rauhan mukanaan tuomat ajat eivät olleet nimensä veroisia. Monien unohdettujen verilinjojen uudelleen esiintuleminen aloitti kilpavarustelun. Äkkiä hyväätarkoittavasta koulutoiminnasta maalattiin radikaalia nuorten lapsisotilaiden värväystoimintaa. Huhujen myllertäessä Eishiro pidätettiin tutkimuksia varten.
Orpokotina ja dojona toimivalle koululle Eishiro-sensein pidättäminen oli äärettömän kova isku. Teini-ikään kasvanut Hideyoshi, tämän parhaimpiin tovereihin lukeutuvat Toyohisa sekä Kirizaki, ynnä nemesistä lähentelevä Yamahito onnistuivat kuitenkin pitämään senseinsä pystyttämät perustukset kasassa. Vailla kokenutta johtajaa Eishiron voimanelikko, "neljä Maedaa" kuten heitä joskus kutsuttiin, pystyi juuri ja juuri pitämään koulun auki Eishiron kolmivuotisen tutkinta vankeuden aikana. Talous oli kuralla ja nälkä jatkuvana vieraana, eivätkä itse vasta opiskelevat voineet opettaa syvällisemmin suurtakaan määrää teoriaa. Koulun dojomainen osuus nousikin suurempaan rooliin, voimanelikon pitäessä muut oppilaat kurissa ja nuhteessa jatkuvalla treenaamisella. Koulun ulkopuolella kytevät jänniteet ja alati huononevat uutiset vain lisäsivät fanaattisuutta koulun dojomaista puolta kohtaan, nuorten purkaessa hermostuneisuuttansa tatamimatolla.
Tiukkojen sääntöjen ja traanaamisen oli tarkoitus pitää kuri oppilaiden keskuudessa. Niistä muodostui kuitenkin vain entistä suuremmat aseet Eishiroa vastaan: oppilaiden lannistumatonta uurastusta, kunnioitusta ja lojaaliutta opettajaansa kohtaan pidettiin militanttisena toimintana. Eishiron pyrkimys orpojen hyväksi leimattiin eri tekniikoiden ja klaanien haalimiseksi. Jopa oppilaiden tapa vastata sukunimekseen "Maeda" ainoan opettajansa, joka toimi myös heidän vanhempana, mukaan pidettiin vain mitä parhaimpana merkkinä siitä, miten Eishiro koetti perustaa omaa "sotilaallista shinobi armeijaansa". Rauhan ylläpitämiseksi vaadittiin Eishiron mestausta ja koulun lakkauttamista. Kuuluvin oli Sojiro Ginraku, paikallinen isokiho ja poliitikko, joka piti "köyhien lapsien aseellistamista" suoranaisena sotarikoksena "rauhaa ja kaikkea mitä se edustaa vastaan". Lopulta, suuren painostuksen alaisena, Eishiro julistettiin syylliseksi ja määrättiin mestattavaksi rikoksistaan ihmiskuntaa vastaan.
Oikeudenkäynnin ollessa vielä vireillä, Eishiron oppilaat eivät tyytyneet suinkaan vain seuraamaan vierestä. Hideyoshin vastustuksesta huolimatta Yamahito oli koonnut oman kannattaja ryhmänsä, "Shinragumin". Yhä radikaalimpia piirteitä saava nuoriso jengi sai valtavasti tuulta alleen, Toyohisan ja Kirizakin liittäessä voimansa tämän kanssa Eishiron saadessa kuoleman tuomion. Monien pahimmat pelot kävivät toteen, Eishiron oppilaiden todella ottaessa aseet käteensä: vain parissa viikossa rauhan laiskistama kylä muuttui varsinaiseksi sotatantereeksi, päätyen Shinragumin totaaliseen hallintaan.
Hideyoshi oli koettanut pitää rauhan kyläläisten ja Eishiron oppilaiden välillä. Yamahiton Shinragumiin värväämien ulkopuolisten, mihin kuului niin entisiä sotilaita kuin yakuzalaisiakin, vaikutus valta oli Hideyoshin yrityksiä voimakkaampia vaikuttajia. Yksinään Hideyoshi ei voinut hallita Shinragumin radikalisoitumista, tämän menettäessä suurimman osan halustaankin Eishiron tuomion jälkeen. Hideyoshi ei edes olisi voinut tehdä mitään ilman Toyohisaa ja Kirizakia, jotka nyt liittyivät taistelemaan Shinragumin puolella. Eksyksissä ja yksin Hideyoshi koetti turvautua Eishiron oppeihin ja ylläpitää tämän ideologiaa - turhaan. Kaikki Eishiron "Maedat" julistettiin terroristeiksi, joten uusia oppilaita ei tullut, eivätkä vanhat pysyneet dojossa vaan liittyivät Shinragumin riveihin.
Eishiron teloitusta edeltävänä päivänä Yamahiton johdolla Shinragumin tehokkain iskujoukko raivasi tiensä läpi piiritetystä kylästä, suunaten kohti opettajansa vankilaa. Sojiro oli kuitenkin ennakoinut liikkeen, löyhentäen saartorengasta kylän ympärillä, järjestäen yllätyksen Eishiron vankilan pihamaalle. Käyttäen Shinragumin hyökkäystä tekosyynä, Sojiro oli nopeuttanut Eishiron mestaamista vuorokaudella. Raivattuaan tiensä vankilan sisäpihalle, Shinragumia odotti Eishiron dekapitoitu pää seipäännokassa, sekä numeraalisesti neljäkertaa suurempi määrä vartijoita kuin Shinragumilla oli omia joukkoja.
Sojiro Ginraku oli itse tullut paikalle julkistamaan "sodan loppua", Shinragumin ytimen tuhoutuessa yhdessä opettajansa ruumin kanssa. Eishiron menetäminen yhdessä väijytyksen kanssa olikin tehnyt tehtävänsä ja monet shinragumin jäsenistä kuolivt ilman mainittavaa vastarintaa: he yksinkertaisesti olivat menettäneet kaiken tahtonsa elää. Kaikki kutienkin muuttui, kun odotamatta paikalle saapui Maedoista neljäs - joka myöhemmin tultiin tuntemaan lisänimestä "valkoinen kuolema."
Epäillen ansaa, Hideyoshi oli hiipinyt paikalle muiden edellä. Osallistumatta aikaisempiin taisteluihin kukaan ei tiennyt tämän kyvyistä. Hideyoshi olikin päässyt huomaamatta aivan opettajansa selliin asti. Eishiro oli kuitenkin vakuuttanut tälle tehneensä sopimuksen valtion kanssa: Eishiro ottaisi syyt niskoilleen, jotta tämän oppilaat säästyisivät. Hideyoshin sanat, rukoilut eivätkä uhkausket auttaneet. Eishiro oli päättänyt. Niinpä Hideyoshi oli todistamassa miten Eishiro menetti päänsä - ja kaikki olisi voinut loppua siihen. Paikalle ehtinyt Yamahito muutti kutienkin kaiken. Yamahito näki myöskin opettajansa mestaamisen. Pääkohteen katoaminen ja ansaan joutuminen eivät kuitenkaan saaneet tätä luovuttamaan: täynnä raivoa Yamahito laukaisi hillittömän hyökkäyksen, saaden samantien apua Toyohisalta ja Kirizakilta, lähes ainoilta jotka eivät olleet täysin menettäneet toivoaan. Taidokkainkaan kolmikko ei kutienkaan mahda mitään liian suurta ylivoimaa vastaan. Siltikään he eivät luovuttaneet. Jälkeenpäin Hideyoshi ei pystynyt edes muistamaan kuinka asiat kulkivat tuona yönä. Muistot rajoittuivat Sojiron hymyyn tämän käskiessä miestensä tappamaan kaikki, myös antautuneet shinragumilaiset, sekä käsittämättömään tunteeseen kehonsa sisällä. Nähtyään Eishiron pään putoavan, Hideyoshi tunsi halua käpertyä jonnekin missä kukaan ei häntä enää näkisi eikä mikään häneen enään koskisi. Nähdessään ystävänsä, toverinsa ja Eishiron sydänpohjia myöten rakastamat luokkatoverinsa, Hideyoshi kuuli sisällään käsken äänen: "Liiku!" Käsittämättömän tunnemyllerryksen vallassa Hideyoshi hyökkäsi keskelle vihollisten joukkoja, keskelle ystäviänsä. Sivusta yllätettyinä ja kohdatessaan neljä Meadaa, moninkertainenkaan ylivoima ei tuntunut läheskään riittävältä. Valkoisten lappujen tanssiessa ja kylväessä tuhoa, shinragumi laukaisi uuden hyökkäyksen neljän johtajansa esimerkkiä mukaillen. Satakunta vartijaa ja Sojiro Ginraku menettivät henkensä tuona yönä, joka sodan lopettamisen sijasta muuttikin sen täysimittaiseksi sisällisodaksi.
Kertojasta riippuen sisällissota kulki hyvinkin erilaista rataa. Joidenkin mukaan se oli enemmänkin pienen terroristi järjestön asemasotaa sankassa metsikössä, toisten mukaan uneliasta väsytyssotaa joka ratkaistiin parissa suuressa kahakassa. Kaikissa versioissa neljän Maedan nimet nousevat useasti esiin, milloin missäkin kontekstissa.
Välittämättä huhuista aika oli Hideyoshille tämän elämän raskainta. Vaikka "valkoinen kuolema" kylvi pelkoa ja ruumiita vihollsiten keskuudessa, viisivuotisen sodan aikana Hideyoshi menetti useampia ystäviä kuin jaksoi laskea. Vaikka Hideyoshi kuinka taisteli, tappoi ja heikensi vihollista, sota ottanut laantuakseen. Vaikka hän kuinka puolusti, pelasti ja hautasi, ystävät ja tutut vähenivät tämän ympäriltä päivä päivältä. Sodassa kaikki muuttui harmaaksi. Kuin hitaasti leviävä tunnottomuus, kaikki tuntui samalta ja ei miltään.
Välittämättä resurssillisestä ylivoimasta, valtio ei saanut nujerrettua shinragumin johtamaa vastarinta-rymää. Valkoista kuolemaa Hideyoshia ei saatu hengiltä vaikka ketä tämän perään lähetettiin, "demoni Yamahito" kehitti aina vain erilaisempia tapoja käydä sotaa kaikilla rintamilla, "rojaali Toyohisa" onnistui pitämään joukkojen moraalin romahtamasta, "punaisen ketun" Kirizakin onnistuessa olosuhteista välittämättä pitämään vastarintaliikkeen aseissa, muonassa ja paikoitellen jopa uusisa miehissä. Sodan käydessä kalliiksi rahallisesti ja kunnian arvossa, valtion mitta tuli lopulta talteen. Maineen totaalisen menetyksen pelossa ulkopuolisia ei oltu värvätty kapinallisia nujertamaan. Lopulta kuitenkin asia katsottiin pienemmäksi pahaksi. Tehtävään valittiin kallis, mutta suunsa kiinnipitävä Itto-Ruy.
Ensimmäinen kuukausi Itto-Ryun lähettämien palkkasotilaiden kanssa taistellessa oli Shinragumin vaikeimpia. Uuden vihollisen fanaattisuus lähenteli jo uskonnon luokkaa, minkä vuoksi he taistelivat jopa suuremmalla tarmolla kuin vastarintaliike itse. Etujoukot kuitenkin vain kartoittivat tilannetta ja valtion osoitettua pystyvänsä maksamaan lupaamansa summan, yksi neljästä Bushinista saapui pääjoukkojensa kanssa. Shinragumi oli kehittynyt voimaksi joka vastasi pientä valtiota, mutta nyt heidän vastustajansa oli jotain aivan erilaista. Valtion joukkojen hoitaessa oman osuutensa, Itto-Ryun pistohyökkäykset olivat kuin suoraan kauhukirjoista: joukkoja johtava Bushin olisi yksin pystynyt mataloittamaan kokonaisia kyliä, mikä kanavoituna armeijaa muistuttavan eliitti joukon kautta oli jotain mitä vastarinta ja shinragumi eivät pystyneet kestämään. Viikossa yli puolet vastarintaliikkeestä oli menettänyt henkensä, loppujen pyrkiessä livahtamaan maanpakoon miten suinkin pystyi. Vain kolmannes pakenijoista pääsi koskaan määränpäähänsä, jos niinkään moni, mutta hekään eivät olisi selvinneet ilman neljän Maedan viimeistä kohtaamista.
Hideyoshi oli juuri ja juuri saanut pelastettua jo pahoin palaneen Yamahiton vihollisen johtajan kynsistä, kun he kohtasivat Kirizakin ja Toyohisan kanssa. Vihollinen kintereillä Hideyoshi ja Toyohisa jäivät pitämään vihollisen kiireisenä, jättäen Yamahiton ja loppujen joukkojen kohtalon Kirizakin harteille. Tutulla maaperällä ja täysin varustuatuneena Toyohisa sekä Hideyoshi taistelivat raivokkuudella, joka yllätti jopa Itto-Ryun joukkoja johtaneen Bushininkin. Vihollisen ylivoima oli kuitenkin aivan liian suuri. Toyohisa kuoli verenhukkaan seisaaltaan ja Hideyoshi olisi seurannut pian perässä, jollei vihollinen olisi tarkoituksella pitänyt päteviä lääkintäninjoja mukana tarkoituksena napata vastarintaliikkeen avainhenkilöt elävänä - jotta nämä voitaisiin tuomita ja mestata valtion toimesta.
Vietettyään lähemmäs kuusi vuotta taistelukentällä, Hideyoshi Maeda vangittiin ja sota päättyi kapinallisten murskatappioon. Voittajana valtio halusi kaunistella historiaa, muunnellen lukuja kummaltakin puolelta ja sysäten "valkoisen kuoleman" harteille usean muun kapinallisen teot. Tämän ja kapinallisten vaivihkaisen, mutta laajamittaisen, eliminoinnin seurauksena Hideyoshi päätyi viettämään vankilassa vuoden päivät. Kuolemantuomio oli selvä jo alustapitäen, mutta oikeusprosessi pitkittyi voittajien viilatessa yksityiskohtia. Koko vuoden ajan Hideyoshi virui sellissänsä, tullen piestyksi henkihieveriin lähes päivittäin, milloin mistäkin syystä. Suurin osa vartijoista oli menettänyt yhden tai useamman toverinsa sodassa. Vain yksi tuntui puhuvan Hideyoshille kuin toiselle ihmiselle: mestaaja ja vankilan johtaja Danemon. Danemon oli ollut osallisena Eishiron oikeudenkäynnissä, pitäen tuomiota kohtuuttomana. Hän oli jopa vastustanut tuomion nopeuttamista. Normaalisti moiset teot oltaisiin laskettu valtion arvostelemiseksi ja vastarintaliikkeen sympatioimiseksi, mutta Danemonin perustelut olivat osoittautuneet täysin paikkansa pitäviksi: Eishiron opetukset eivät olleet saaneet aikaan sotaa, mutta tämän mestaaminen kylläkin.
Kun mestaamisen aika viimein koitti, sota oli koetettu pyyhkiä niin maton alle, että Hideyoshin syyteet olivat enää pienen fanaattisen murhalahkon johtajana toimimisesta. Julkisen teloituksen sijasta valkoinen kuolema mestattiinkin normaalien vankien tapaan vankilan takapihalla sijaitsevalla mestauslavalla, josta oli näkymät entiselle sikolätille, joka toimi vankien hautausmaana.
Hideyoshi tiesi loppunsa tulleen, mutta sillä ei ollut enää niin suuremmin väliä. Nuorukaisen keho oli näivettynyt vankeuden aikana lähes tunnistamattomaksi ja mielellisesti tämä oli ollut turta jo tuodessa, ennen jatkumaa pieksemistä. Asettuessaan polvillensa ja työntäessään päätään eteenpäin niskansa paljastamiseksi, Hideyoshi ei osannut edes iloita kärsimykset loppuunsa tuovasta kuolemasta. Ei ollut valoa eikä pimeyttä: vain kaiken allensa peittämää harmautta.
Danemon kysyi turhaan viimeisiä sanoja. Hideyoshilla ei niitä ollut, eikä hän niistä piitannut. Nopealla, hallitulla ja hyvin tarkalla liikkeellä mestaajan miekka heilahti. Tuomitun kaulaan piirtyi punainen viiva, ennen kuin veri alkoi virrata: Danemonin tekniikka oli niin loppuunsa hiottu, että mestattavalle jäi kaulaan pienen pieni kaistale ihoa, joka esti tämän päätä likaantumasta vierähtämällä maahan.
Hideyoshin keho valahti elottomaksi ja odotettuaan aikansa Danemon pyysi paikalla ollutta lääkintäninjaa toteamaan kuoleman.
"Hyvä", Danemon nyökkäsi, lääkärin tutkittua ja julistettua mestatun kuolleeksi. "Loput on kiinni sinusta."
Sanat olisivat voineet olla osoitettu kummalle tahansa, sillä lekuri ryhtyi heti toimeen Hideyoshin ruumiin äärellä. Luomalla kloonin vierellensä yli keski-ikäinen lääkintäninja pystyi pitämään Hideyoshin päätä paikoillaan, samalla pitäen vihreänä hohtavia kämmeniään kaulan leikkuu kohdalla, kun taas klooni otti esille verenluovutus pusseja ja kiinnitti neulat ruumiiseen kiinni. Lekurin nyökätessä klooni aloitti verensiirron, samalla asettaen toisen kätensä Hideyoshin sydämen kohdalle.
Danemon seurasi tapahtumaa synkeän mitään sanomattamana. Loppuunsa hiotulla tekniikalla ja huippu terävällä miekalla hän oli pystynyt lopettamaan mestatun kärsimykset välittömästi ja täten kivuttomasti. Isku oli kuitenkin niinkin pätevä, että mestatun lihakset, luut, hermot ja kaikki muukin oli leikkaantunut hiuksen hienosti, kärsimättä pienintäkään repeymää taikka muuta vahinkoa. Se ei toiminut aina, mutta osaava lääkäkintäninja pystyi usein kiinnittämään tarpeeksi hienosti leikatun käden takaisin paikoilleen - joten miksi ei myös päätä?
Minuuttien puuhastelun jälkeen Hideyoshi enemmän tai vähemmän ihmeenvoimalla virkosi. Lekuri ei päästänyt miestä ylös, eikä tämän keho toiminut vielä kunnolla samasta syystä: kaulan parantamistyö oli vielä kesken.
"Tässä on kuolintodistus, Hideyoshi Maeda on kuollut", Danemon lausahti koruttomasti, heiluttaen paperia kädessään. "Sinä, kuka lienetkin, olet hyvä ja odotat kunnes tohtori sanoo että saat liikkua. Sitten korjaat luusi täältä. Tämä on yksityisaluetta."
Hämmentynyt Hideyoshi ei saanut ajatuksiaan sanoiksi, tyytyen makaamaan pakoillaan tohtoroinnin ajan. Kun lääkäri viimein nosti toisen peukalonsa pystyyn, mies nousi hitaasti seisomaan.
"Miks sää..?"
"En ole tehnyt mitään palvelusta kenellekään, vain työni", Danemon heilautti Hideyoshin kuolintodistusta uudestaan.
"Mut ruumis..?"
Mestaajan kasvot synkkenivät. "Meiltä löytyy jo yksi."
Hiljaisuuden vallitessa Danemon johdatti Hideyoshin haudalle, jonne valkoinen kuolema oli tarkoitus haudata.
"Varmistaessaan tovereidensa, terroristien olkootkin, pakenemisen, hän menetti oman henkensä pysymällä maassa vastarintaliikkeen metsästyksestä huolimatta." Vielä pyörällä päästään, Hideyoshi ei saanut katsettaan tarkennetuksi kunnolla. Jokin hänessä kertoi, ettei hän edes halunnut saada. "Kuulostaako tutulta? Kuoleman he halusivat, kuoleman he saivat. Kuka lienetkin, sinun tekemisesi ei liity asiaan enää mitenkään."
Koruttomassa kuopassa vailla arkkua makasi repaleisvaatteinen Kirizaki. Vaatteiden kulumusta päätellen tämä oli viettänyt kuukausia metsässä samat vaatteet yllä. Kuolinsyykin oli tavattoman selvä, nyrkin kokoisen reiän löytyessä nuorukaisen rintakehästä.
"Kuten sanoin, Hideoshi Maeda kuoli tänään ja suuri terroristi haudattiin mestauslavan taakse." Danemonin oli vaikea pitää äänensä vakaana. Hideyoshin ilme oli murtaa piinkovan vankilanjohtajankin, tämän nähdessä yli vuoteen ensimmäistä kertaa ystävänsä kasvot - veressä, ilmettömänä ja kalman kalpeina. "Mestaaja Danemon ja lääkäri Rike ovat vahvistaneet tapahtuman. Sinä, ketä ikinä oletkin joka heräsi mestauslavan pihasta, voisit kenties vähentää alkoholin juomista ja lätkiä muille maille."
Surun ja hämmennyksen värjätessä maailman viimeinkin muulla kuin harmaalla, Hideyoshi nieli hiljaa kyyneleensä. Pahoitellen humalassa aiheuttamaansa häiriötä ja pihalle sammumista, kiittäen lääkäriä kuntonsa tarkastamisesta, Maeda jätti vankilan ja aikaisemman elämän taaksensa. Ymmärtäen mitä, mutta ymmärtämättä miksi, Hideyoshi ei voisi koskaan korvata Danemonille, taikka Rikelle, heidän tekojansa.
Vankilasta poistuva mies oli hyvin erilainen kuin sinne tuotu. Yksi suuri ero oli tavassa, Hideyoshin astuessa vankilasta omin jaloin, kun tämä tuotiin sinne pahasti loukkaantuneena paareissa. Toinen oli mies itse: vankkarakenteinen ja haavosita huolimatta voimaa puhkunut nuoriaikuinen oli kuihtunut lähes tunnistamattomaksi. Vuoden rääkki ja chakrat sinetöivä sinetti olivat jäytäneet Hideyoshista suurimman osan pois. Kuitenkin hän oli hengissä. Käytyään valkoisen kuoleman viimeisellä taistelukentällä hakemassa sinne piilotetun sinettilapun mukaansa, Hideyoshi poistui murheiden valtiosta pelkät itsetehdyt vaatteet riutuneella kehollaan.
Skp: M
Ikä: 27
Kylä: -
Chakraelementti: ?
Ammatti: -
Luonne: Rauhasta ja pienistä asiosita nauttiva. Lopeensa kyllästynyt taisteluromantiikkaan. Yleensä laiskan puoleinen, mikä on varsin suuressa kontrastissa pohjattomalta tuntuvaan vihaan, jonka valtaan Hideyoshi suuttuessaan taantuu.
Ulkonäkö: 182cm, hopeahiuksinen ja sopusuhtaisen näköinen. Tukka yleensä sekalainen ja katse tylsä, ellei satu hymyilemään, joka tulee kuin suoraan sydämestä.
(c) Hideaki Sorachi
Hp: 23
Ch: 90 (/91)
Nopeus: 5
Tehtävät:
B: 2 A: 7
Harjoitukset:
Ropet:
D: 1
Muuta:
Erinomainen piirtäjä.
1ch kiinni Nidaime Hifussa, jota pitää aktivoituna kellonympäri.
"Valkoinen kuolema" Hideyoshi Maeda oli etsintäkuulutettu rikollinen. "Maeda" sukunimeä kantavat kaikki Eishiro Maedan adoptoimat orvot ja virallisten papareiden mukaan Hideyoshi vangittii, tuomittiin kuolemaan ja mestattiin. Koruton hauta sijaitsee vankilan takapihalla - muiden mestattujen rikollisten tapaan.
nChu -1ch shikigami
vChu -1ch shikigami (C->)
nTBJ -1ch shikigemi (B->)
6p Shikigami (+3dmg/-3ch, tekniikoita S-tasolle)
4p Sinetöinti (+2dmg/-2ch, tekniikoita AA-tasolle)
Historia:
Levottomassa Amegakuressa löytölapset eivät olleet mikään suuri erikoisuus. Hideyoshin kohdalla asiat olivat kuitenkin selvästi normaalisti poikkeavat: Eishiro Meadan, paikallisen dojomaisen koulun ylläpitäjän, käydessä tarkastamassa huhuja "ihmissyöjä haamusta", tämä kohtasi tuskin viiden vanhan nuorukaisen. Joutuen orvoksi kenties perheensä saatua surmansa taisteluissa, hädin tuskin puhumaan pystyvä Hideyoshi - joka ei osannut sanoa edes omaa nimeään, Eishiro nimesi pojan myöhemmin - oli selvinnyt taistelukentillä kuin jonkin korkeamman suojeluksessa. Aistiensa varassa eläimellisesti käyttäytyvä poika piti aluksi Eishiroa uhkana siinä missä muitakin. Rauhallisen, luottamusta herättävän käytöksensä ansiosta, Maeda onnistui kuitenkin voittamaan pojan luottamuksen. Kukaan ei tiedä varsinaisesti miten. Monet kuitenkin muistavat hopeahiuksisen pojan rähjäisissä vaatteissa, joka tallusti Eishiron perässä, tämän miekkaa kantaen.
Eishiron perustama koulun, dojon ja orpokodin yhdistelmä ei ollut saanut paljoa julkisuutta. Suuren ninjasodan jälkeen orpojen määrä kuitenkin kasvoi huomattavasti. Äkkiä koulun oppilaskunta moninkertaistui ja Eishiro sai mainetta hyväntekijänä - vaikka ei itseään moisena koskaan pitänyt. Hideyoshi oli tuon koulun pitkäaikaisin oppilas, huhujen mukaan jopa ensimmäinen. Aluksi kaikki katsoivat vain hyvällä orpojen kaitsemista ja kaikkensa menettäneiden huolenpitoa. Suuri osa orvoista oli kuitenkin ninjaperheistä - sodan suurimmista uhreista - ja sodanjälkeisen rauhan mukanaan tuomat ajat eivät olleet nimensä veroisia. Monien unohdettujen verilinjojen uudelleen esiintuleminen aloitti kilpavarustelun. Äkkiä hyväätarkoittavasta koulutoiminnasta maalattiin radikaalia nuorten lapsisotilaiden värväystoimintaa. Huhujen myllertäessä Eishiro pidätettiin tutkimuksia varten.
Orpokotina ja dojona toimivalle koululle Eishiro-sensein pidättäminen oli äärettömän kova isku. Teini-ikään kasvanut Hideyoshi, tämän parhaimpiin tovereihin lukeutuvat Toyohisa sekä Kirizaki, ynnä nemesistä lähentelevä Yamahito onnistuivat kuitenkin pitämään senseinsä pystyttämät perustukset kasassa. Vailla kokenutta johtajaa Eishiron voimanelikko, "neljä Maedaa" kuten heitä joskus kutsuttiin, pystyi juuri ja juuri pitämään koulun auki Eishiron kolmivuotisen tutkinta vankeuden aikana. Talous oli kuralla ja nälkä jatkuvana vieraana, eivätkä itse vasta opiskelevat voineet opettaa syvällisemmin suurtakaan määrää teoriaa. Koulun dojomainen osuus nousikin suurempaan rooliin, voimanelikon pitäessä muut oppilaat kurissa ja nuhteessa jatkuvalla treenaamisella. Koulun ulkopuolella kytevät jänniteet ja alati huononevat uutiset vain lisäsivät fanaattisuutta koulun dojomaista puolta kohtaan, nuorten purkaessa hermostuneisuuttansa tatamimatolla.
Tiukkojen sääntöjen ja traanaamisen oli tarkoitus pitää kuri oppilaiden keskuudessa. Niistä muodostui kuitenkin vain entistä suuremmat aseet Eishiroa vastaan: oppilaiden lannistumatonta uurastusta, kunnioitusta ja lojaaliutta opettajaansa kohtaan pidettiin militanttisena toimintana. Eishiron pyrkimys orpojen hyväksi leimattiin eri tekniikoiden ja klaanien haalimiseksi. Jopa oppilaiden tapa vastata sukunimekseen "Maeda" ainoan opettajansa, joka toimi myös heidän vanhempana, mukaan pidettiin vain mitä parhaimpana merkkinä siitä, miten Eishiro koetti perustaa omaa "sotilaallista shinobi armeijaansa". Rauhan ylläpitämiseksi vaadittiin Eishiron mestausta ja koulun lakkauttamista. Kuuluvin oli Sojiro Ginraku, paikallinen isokiho ja poliitikko, joka piti "köyhien lapsien aseellistamista" suoranaisena sotarikoksena "rauhaa ja kaikkea mitä se edustaa vastaan". Lopulta, suuren painostuksen alaisena, Eishiro julistettiin syylliseksi ja määrättiin mestattavaksi rikoksistaan ihmiskuntaa vastaan.
Oikeudenkäynnin ollessa vielä vireillä, Eishiron oppilaat eivät tyytyneet suinkaan vain seuraamaan vierestä. Hideyoshin vastustuksesta huolimatta Yamahito oli koonnut oman kannattaja ryhmänsä, "Shinragumin". Yhä radikaalimpia piirteitä saava nuoriso jengi sai valtavasti tuulta alleen, Toyohisan ja Kirizakin liittäessä voimansa tämän kanssa Eishiron saadessa kuoleman tuomion. Monien pahimmat pelot kävivät toteen, Eishiron oppilaiden todella ottaessa aseet käteensä: vain parissa viikossa rauhan laiskistama kylä muuttui varsinaiseksi sotatantereeksi, päätyen Shinragumin totaaliseen hallintaan.
Hideyoshi oli koettanut pitää rauhan kyläläisten ja Eishiron oppilaiden välillä. Yamahiton Shinragumiin värväämien ulkopuolisten, mihin kuului niin entisiä sotilaita kuin yakuzalaisiakin, vaikutus valta oli Hideyoshin yrityksiä voimakkaampia vaikuttajia. Yksinään Hideyoshi ei voinut hallita Shinragumin radikalisoitumista, tämän menettäessä suurimman osan halustaankin Eishiron tuomion jälkeen. Hideyoshi ei edes olisi voinut tehdä mitään ilman Toyohisaa ja Kirizakia, jotka nyt liittyivät taistelemaan Shinragumin puolella. Eksyksissä ja yksin Hideyoshi koetti turvautua Eishiron oppeihin ja ylläpitää tämän ideologiaa - turhaan. Kaikki Eishiron "Maedat" julistettiin terroristeiksi, joten uusia oppilaita ei tullut, eivätkä vanhat pysyneet dojossa vaan liittyivät Shinragumin riveihin.
Eishiron teloitusta edeltävänä päivänä Yamahiton johdolla Shinragumin tehokkain iskujoukko raivasi tiensä läpi piiritetystä kylästä, suunaten kohti opettajansa vankilaa. Sojiro oli kuitenkin ennakoinut liikkeen, löyhentäen saartorengasta kylän ympärillä, järjestäen yllätyksen Eishiron vankilan pihamaalle. Käyttäen Shinragumin hyökkäystä tekosyynä, Sojiro oli nopeuttanut Eishiron mestaamista vuorokaudella. Raivattuaan tiensä vankilan sisäpihalle, Shinragumia odotti Eishiron dekapitoitu pää seipäännokassa, sekä numeraalisesti neljäkertaa suurempi määrä vartijoita kuin Shinragumilla oli omia joukkoja.
Sojiro Ginraku oli itse tullut paikalle julkistamaan "sodan loppua", Shinragumin ytimen tuhoutuessa yhdessä opettajansa ruumin kanssa. Eishiron menetäminen yhdessä väijytyksen kanssa olikin tehnyt tehtävänsä ja monet shinragumin jäsenistä kuolivt ilman mainittavaa vastarintaa: he yksinkertaisesti olivat menettäneet kaiken tahtonsa elää. Kaikki kutienkin muuttui, kun odotamatta paikalle saapui Maedoista neljäs - joka myöhemmin tultiin tuntemaan lisänimestä "valkoinen kuolema."
Epäillen ansaa, Hideyoshi oli hiipinyt paikalle muiden edellä. Osallistumatta aikaisempiin taisteluihin kukaan ei tiennyt tämän kyvyistä. Hideyoshi olikin päässyt huomaamatta aivan opettajansa selliin asti. Eishiro oli kuitenkin vakuuttanut tälle tehneensä sopimuksen valtion kanssa: Eishiro ottaisi syyt niskoilleen, jotta tämän oppilaat säästyisivät. Hideyoshin sanat, rukoilut eivätkä uhkausket auttaneet. Eishiro oli päättänyt. Niinpä Hideyoshi oli todistamassa miten Eishiro menetti päänsä - ja kaikki olisi voinut loppua siihen. Paikalle ehtinyt Yamahito muutti kutienkin kaiken. Yamahito näki myöskin opettajansa mestaamisen. Pääkohteen katoaminen ja ansaan joutuminen eivät kuitenkaan saaneet tätä luovuttamaan: täynnä raivoa Yamahito laukaisi hillittömän hyökkäyksen, saaden samantien apua Toyohisalta ja Kirizakilta, lähes ainoilta jotka eivät olleet täysin menettäneet toivoaan. Taidokkainkaan kolmikko ei kutienkaan mahda mitään liian suurta ylivoimaa vastaan. Siltikään he eivät luovuttaneet. Jälkeenpäin Hideyoshi ei pystynyt edes muistamaan kuinka asiat kulkivat tuona yönä. Muistot rajoittuivat Sojiron hymyyn tämän käskiessä miestensä tappamaan kaikki, myös antautuneet shinragumilaiset, sekä käsittämättömään tunteeseen kehonsa sisällä. Nähtyään Eishiron pään putoavan, Hideyoshi tunsi halua käpertyä jonnekin missä kukaan ei häntä enää näkisi eikä mikään häneen enään koskisi. Nähdessään ystävänsä, toverinsa ja Eishiron sydänpohjia myöten rakastamat luokkatoverinsa, Hideyoshi kuuli sisällään käsken äänen: "Liiku!" Käsittämättömän tunnemyllerryksen vallassa Hideyoshi hyökkäsi keskelle vihollisten joukkoja, keskelle ystäviänsä. Sivusta yllätettyinä ja kohdatessaan neljä Meadaa, moninkertainenkaan ylivoima ei tuntunut läheskään riittävältä. Valkoisten lappujen tanssiessa ja kylväessä tuhoa, shinragumi laukaisi uuden hyökkäyksen neljän johtajansa esimerkkiä mukaillen. Satakunta vartijaa ja Sojiro Ginraku menettivät henkensä tuona yönä, joka sodan lopettamisen sijasta muuttikin sen täysimittaiseksi sisällisodaksi.
Kertojasta riippuen sisällissota kulki hyvinkin erilaista rataa. Joidenkin mukaan se oli enemmänkin pienen terroristi järjestön asemasotaa sankassa metsikössä, toisten mukaan uneliasta väsytyssotaa joka ratkaistiin parissa suuressa kahakassa. Kaikissa versioissa neljän Maedan nimet nousevat useasti esiin, milloin missäkin kontekstissa.
Välittämättä huhuista aika oli Hideyoshille tämän elämän raskainta. Vaikka "valkoinen kuolema" kylvi pelkoa ja ruumiita vihollsiten keskuudessa, viisivuotisen sodan aikana Hideyoshi menetti useampia ystäviä kuin jaksoi laskea. Vaikka Hideyoshi kuinka taisteli, tappoi ja heikensi vihollista, sota ottanut laantuakseen. Vaikka hän kuinka puolusti, pelasti ja hautasi, ystävät ja tutut vähenivät tämän ympäriltä päivä päivältä. Sodassa kaikki muuttui harmaaksi. Kuin hitaasti leviävä tunnottomuus, kaikki tuntui samalta ja ei miltään.
Välittämättä resurssillisestä ylivoimasta, valtio ei saanut nujerrettua shinragumin johtamaa vastarinta-rymää. Valkoista kuolemaa Hideyoshia ei saatu hengiltä vaikka ketä tämän perään lähetettiin, "demoni Yamahito" kehitti aina vain erilaisempia tapoja käydä sotaa kaikilla rintamilla, "rojaali Toyohisa" onnistui pitämään joukkojen moraalin romahtamasta, "punaisen ketun" Kirizakin onnistuessa olosuhteista välittämättä pitämään vastarintaliikkeen aseissa, muonassa ja paikoitellen jopa uusisa miehissä. Sodan käydessä kalliiksi rahallisesti ja kunnian arvossa, valtion mitta tuli lopulta talteen. Maineen totaalisen menetyksen pelossa ulkopuolisia ei oltu värvätty kapinallisia nujertamaan. Lopulta kuitenkin asia katsottiin pienemmäksi pahaksi. Tehtävään valittiin kallis, mutta suunsa kiinnipitävä Itto-Ruy.
Ensimmäinen kuukausi Itto-Ryun lähettämien palkkasotilaiden kanssa taistellessa oli Shinragumin vaikeimpia. Uuden vihollisen fanaattisuus lähenteli jo uskonnon luokkaa, minkä vuoksi he taistelivat jopa suuremmalla tarmolla kuin vastarintaliike itse. Etujoukot kuitenkin vain kartoittivat tilannetta ja valtion osoitettua pystyvänsä maksamaan lupaamansa summan, yksi neljästä Bushinista saapui pääjoukkojensa kanssa. Shinragumi oli kehittynyt voimaksi joka vastasi pientä valtiota, mutta nyt heidän vastustajansa oli jotain aivan erilaista. Valtion joukkojen hoitaessa oman osuutensa, Itto-Ryun pistohyökkäykset olivat kuin suoraan kauhukirjoista: joukkoja johtava Bushin olisi yksin pystynyt mataloittamaan kokonaisia kyliä, mikä kanavoituna armeijaa muistuttavan eliitti joukon kautta oli jotain mitä vastarinta ja shinragumi eivät pystyneet kestämään. Viikossa yli puolet vastarintaliikkeestä oli menettänyt henkensä, loppujen pyrkiessä livahtamaan maanpakoon miten suinkin pystyi. Vain kolmannes pakenijoista pääsi koskaan määränpäähänsä, jos niinkään moni, mutta hekään eivät olisi selvinneet ilman neljän Maedan viimeistä kohtaamista.
Hideyoshi oli juuri ja juuri saanut pelastettua jo pahoin palaneen Yamahiton vihollisen johtajan kynsistä, kun he kohtasivat Kirizakin ja Toyohisan kanssa. Vihollinen kintereillä Hideyoshi ja Toyohisa jäivät pitämään vihollisen kiireisenä, jättäen Yamahiton ja loppujen joukkojen kohtalon Kirizakin harteille. Tutulla maaperällä ja täysin varustuatuneena Toyohisa sekä Hideyoshi taistelivat raivokkuudella, joka yllätti jopa Itto-Ryun joukkoja johtaneen Bushininkin. Vihollisen ylivoima oli kuitenkin aivan liian suuri. Toyohisa kuoli verenhukkaan seisaaltaan ja Hideyoshi olisi seurannut pian perässä, jollei vihollinen olisi tarkoituksella pitänyt päteviä lääkintäninjoja mukana tarkoituksena napata vastarintaliikkeen avainhenkilöt elävänä - jotta nämä voitaisiin tuomita ja mestata valtion toimesta.
Vietettyään lähemmäs kuusi vuotta taistelukentällä, Hideyoshi Maeda vangittiin ja sota päättyi kapinallisten murskatappioon. Voittajana valtio halusi kaunistella historiaa, muunnellen lukuja kummaltakin puolelta ja sysäten "valkoisen kuoleman" harteille usean muun kapinallisen teot. Tämän ja kapinallisten vaivihkaisen, mutta laajamittaisen, eliminoinnin seurauksena Hideyoshi päätyi viettämään vankilassa vuoden päivät. Kuolemantuomio oli selvä jo alustapitäen, mutta oikeusprosessi pitkittyi voittajien viilatessa yksityiskohtia. Koko vuoden ajan Hideyoshi virui sellissänsä, tullen piestyksi henkihieveriin lähes päivittäin, milloin mistäkin syystä. Suurin osa vartijoista oli menettänyt yhden tai useamman toverinsa sodassa. Vain yksi tuntui puhuvan Hideyoshille kuin toiselle ihmiselle: mestaaja ja vankilan johtaja Danemon. Danemon oli ollut osallisena Eishiron oikeudenkäynnissä, pitäen tuomiota kohtuuttomana. Hän oli jopa vastustanut tuomion nopeuttamista. Normaalisti moiset teot oltaisiin laskettu valtion arvostelemiseksi ja vastarintaliikkeen sympatioimiseksi, mutta Danemonin perustelut olivat osoittautuneet täysin paikkansa pitäviksi: Eishiron opetukset eivät olleet saaneet aikaan sotaa, mutta tämän mestaaminen kylläkin.
Kun mestaamisen aika viimein koitti, sota oli koetettu pyyhkiä niin maton alle, että Hideyoshin syyteet olivat enää pienen fanaattisen murhalahkon johtajana toimimisesta. Julkisen teloituksen sijasta valkoinen kuolema mestattiinkin normaalien vankien tapaan vankilan takapihalla sijaitsevalla mestauslavalla, josta oli näkymät entiselle sikolätille, joka toimi vankien hautausmaana.
Hideyoshi tiesi loppunsa tulleen, mutta sillä ei ollut enää niin suuremmin väliä. Nuorukaisen keho oli näivettynyt vankeuden aikana lähes tunnistamattomaksi ja mielellisesti tämä oli ollut turta jo tuodessa, ennen jatkumaa pieksemistä. Asettuessaan polvillensa ja työntäessään päätään eteenpäin niskansa paljastamiseksi, Hideyoshi ei osannut edes iloita kärsimykset loppuunsa tuovasta kuolemasta. Ei ollut valoa eikä pimeyttä: vain kaiken allensa peittämää harmautta.
Danemon kysyi turhaan viimeisiä sanoja. Hideyoshilla ei niitä ollut, eikä hän niistä piitannut. Nopealla, hallitulla ja hyvin tarkalla liikkeellä mestaajan miekka heilahti. Tuomitun kaulaan piirtyi punainen viiva, ennen kuin veri alkoi virrata: Danemonin tekniikka oli niin loppuunsa hiottu, että mestattavalle jäi kaulaan pienen pieni kaistale ihoa, joka esti tämän päätä likaantumasta vierähtämällä maahan.
Hideyoshin keho valahti elottomaksi ja odotettuaan aikansa Danemon pyysi paikalla ollutta lääkintäninjaa toteamaan kuoleman.
"Hyvä", Danemon nyökkäsi, lääkärin tutkittua ja julistettua mestatun kuolleeksi. "Loput on kiinni sinusta."
Sanat olisivat voineet olla osoitettu kummalle tahansa, sillä lekuri ryhtyi heti toimeen Hideyoshin ruumiin äärellä. Luomalla kloonin vierellensä yli keski-ikäinen lääkintäninja pystyi pitämään Hideyoshin päätä paikoillaan, samalla pitäen vihreänä hohtavia kämmeniään kaulan leikkuu kohdalla, kun taas klooni otti esille verenluovutus pusseja ja kiinnitti neulat ruumiiseen kiinni. Lekurin nyökätessä klooni aloitti verensiirron, samalla asettaen toisen kätensä Hideyoshin sydämen kohdalle.
Danemon seurasi tapahtumaa synkeän mitään sanomattamana. Loppuunsa hiotulla tekniikalla ja huippu terävällä miekalla hän oli pystynyt lopettamaan mestatun kärsimykset välittömästi ja täten kivuttomasti. Isku oli kuitenkin niinkin pätevä, että mestatun lihakset, luut, hermot ja kaikki muukin oli leikkaantunut hiuksen hienosti, kärsimättä pienintäkään repeymää taikka muuta vahinkoa. Se ei toiminut aina, mutta osaava lääkäkintäninja pystyi usein kiinnittämään tarpeeksi hienosti leikatun käden takaisin paikoilleen - joten miksi ei myös päätä?
Minuuttien puuhastelun jälkeen Hideyoshi enemmän tai vähemmän ihmeenvoimalla virkosi. Lekuri ei päästänyt miestä ylös, eikä tämän keho toiminut vielä kunnolla samasta syystä: kaulan parantamistyö oli vielä kesken.
"Tässä on kuolintodistus, Hideyoshi Maeda on kuollut", Danemon lausahti koruttomasti, heiluttaen paperia kädessään. "Sinä, kuka lienetkin, olet hyvä ja odotat kunnes tohtori sanoo että saat liikkua. Sitten korjaat luusi täältä. Tämä on yksityisaluetta."
Hämmentynyt Hideyoshi ei saanut ajatuksiaan sanoiksi, tyytyen makaamaan pakoillaan tohtoroinnin ajan. Kun lääkäri viimein nosti toisen peukalonsa pystyyn, mies nousi hitaasti seisomaan.
"Miks sää..?"
"En ole tehnyt mitään palvelusta kenellekään, vain työni", Danemon heilautti Hideyoshin kuolintodistusta uudestaan.
"Mut ruumis..?"
Mestaajan kasvot synkkenivät. "Meiltä löytyy jo yksi."
Hiljaisuuden vallitessa Danemon johdatti Hideyoshin haudalle, jonne valkoinen kuolema oli tarkoitus haudata.
"Varmistaessaan tovereidensa, terroristien olkootkin, pakenemisen, hän menetti oman henkensä pysymällä maassa vastarintaliikkeen metsästyksestä huolimatta." Vielä pyörällä päästään, Hideyoshi ei saanut katsettaan tarkennetuksi kunnolla. Jokin hänessä kertoi, ettei hän edes halunnut saada. "Kuulostaako tutulta? Kuoleman he halusivat, kuoleman he saivat. Kuka lienetkin, sinun tekemisesi ei liity asiaan enää mitenkään."
Koruttomassa kuopassa vailla arkkua makasi repaleisvaatteinen Kirizaki. Vaatteiden kulumusta päätellen tämä oli viettänyt kuukausia metsässä samat vaatteet yllä. Kuolinsyykin oli tavattoman selvä, nyrkin kokoisen reiän löytyessä nuorukaisen rintakehästä.
"Kuten sanoin, Hideoshi Maeda kuoli tänään ja suuri terroristi haudattiin mestauslavan taakse." Danemonin oli vaikea pitää äänensä vakaana. Hideyoshin ilme oli murtaa piinkovan vankilanjohtajankin, tämän nähdessä yli vuoteen ensimmäistä kertaa ystävänsä kasvot - veressä, ilmettömänä ja kalman kalpeina. "Mestaaja Danemon ja lääkäri Rike ovat vahvistaneet tapahtuman. Sinä, ketä ikinä oletkin joka heräsi mestauslavan pihasta, voisit kenties vähentää alkoholin juomista ja lätkiä muille maille."
Surun ja hämmennyksen värjätessä maailman viimeinkin muulla kuin harmaalla, Hideyoshi nieli hiljaa kyyneleensä. Pahoitellen humalassa aiheuttamaansa häiriötä ja pihalle sammumista, kiittäen lääkäriä kuntonsa tarkastamisesta, Maeda jätti vankilan ja aikaisemman elämän taaksensa. Ymmärtäen mitä, mutta ymmärtämättä miksi, Hideyoshi ei voisi koskaan korvata Danemonille, taikka Rikelle, heidän tekojansa.
Vankilasta poistuva mies oli hyvin erilainen kuin sinne tuotu. Yksi suuri ero oli tavassa, Hideyoshin astuessa vankilasta omin jaloin, kun tämä tuotiin sinne pahasti loukkaantuneena paareissa. Toinen oli mies itse: vankkarakenteinen ja haavosita huolimatta voimaa puhkunut nuoriaikuinen oli kuihtunut lähes tunnistamattomaksi. Vuoden rääkki ja chakrat sinetöivä sinetti olivat jäytäneet Hideyoshista suurimman osan pois. Kuitenkin hän oli hengissä. Käytyään valkoisen kuoleman viimeisellä taistelukentällä hakemassa sinne piilotetun sinettilapun mukaansa, Hideyoshi poistui murheiden valtiosta pelkät itsetehdyt vaatteet riutuneella kehollaan.