Uuden uran alku

Hebigakuren satama, sijaitsee saaren pohjoisrannikolla. Siellä tapaavat niin tavalliset kalastajat kuin muut merenkävijät.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Uuden uran alku

Viesti: # 4768Viesti sumufani »

Kira heräsi taistelun jälkeisen päivän loppu puolilla ja tunsi edelleen, miten kylmät väreet kulkivat hänen selkäänsä pitkin. Hän oli elossa ihmeen kaupalla ja ennen kaikkea sen jälkeen, että oli ilmestynyt Hebikagen eteen sylissään tämän hengetön vaimo. Mies oli ollut vähällä laittaa Kiran samaan tilaan, mutta se oli jäänyt räjähteen käyttäjän alkaessa kertoa edeltävien hetkien tapahtumia.
Hän edelleen kävi tilannetta mielessään läpi kiroten heikkouttaan enemmänkin chakrallisella tasolla ja täyttäessään ero anomustaan mies joutui keskeyttämään kirjoittamisena useaan otteeseen käden täristessä liiallisissa määrin, että olisi saanut kirjoittamisesta mitään aikaan. Hän oli aina ajatellut kuolevansa ennen tämän lapun täyttämistä vaan silti tässä hän oli vastoin kaikkia hänen odotuksiaan.
Saatuaan lapun vihdoinkin kirjoitettua mies veti syvään henkeä koittaen rauhoittua sillä hän ei ainakaan kuolisi nälkään. Tilillä oli melkoinen summa rahaa, tietyissä piireissä hänen nimensä toi hänen taide teoksilleen lisää arvoa puhumattakaan sitten siitä, että jos tulisi tiukka paikka hän voisi tehdä kohteet valikoiden iskuja pienissä määrin.
Valkotukka nousi seisomaan pikku hiljaa katsoen hökkeliään uusin silmin. Hän eli melkoisen vaatimattomasti loppujen lopuksi, ei ollut noussut kylän hierakiassa juurikaan, hänen normaalia lähennelleet ihmis suhteet olivat kariutuneet melkoisen nopeasti ja silti tämä paikka tuntui kodilta.
Se ärsytti Kiraa melkoisesti ja uuden ärtymyksen puuskan voimin hän alkoi suuntaamaan linnalle päin iskien kotioven melkoisella voimalla kiinni melkein saaden sen pois saranoiltaan.
Näissä tunnelmissa valkotukka saapui linnalle luovuttamaan paperin ensimmäiselle virkailijalle jonka näki.
Sillä hän ei aikonut olla kylässä odottamassa kohtaloaan kun hänen urasa ninjana päättyisi.
Ikävä kyllä mies joutui luovuttamaan paperin joskus taannoin hänen oppilainaan olleista nuorista tiskin takana olevalle työn tekijälle.
''Sinä haluat jäädä eläkkeelle? Sinä?''
''Juurikin näin. Veto poissa ja kroppa huutaa että hidasta.''
''Mikäli juoruihin sinun menoistasi viime kuukausista pitää edes hieman paikkaansa tämän viimeisimmän tapahtuman päälle en yhtään ihmettele.''
''Hys nyt. Pstä vaan se pirun paperi eteenpäin.''
Kira sanoi yllättyen miten väsyneeltä kuullosti.
''Tietenkin, mutta kai ymmärrät että sinut halutaan kuultavaksi tämän pohjalta?''
''Toki toki. Mihin minä muka katoaisin?''
Kira sanoi kääntyen kohden ovea ja melkein olikin ulkona tuntiessaan kosketuksen olkapäällään.
Se oli hänen nykyisen osastonsa johtajia... Ei hän edes muistanut nimeä enää, mutta tervehti toista kuitenkin.
''Hyvää päivää. Voinko auttaa jotenkin?''
Räjähteen käyttäjä kysyi koittaen kuullostaa kohteliaalta.
''Päivää Kira. Voimmeko siirtyä sivummalle keskustelemaan?''
''Onko asia noinkin arkaluontoinen?''
''On.''

Kira seurasi miestä toimistoon ja seisoi pöydän edessä odottaen, mitä tästäkin tulisi.
''Haluaisin kuulla, mitä sinulle kuuluu. Et ole ollut kovin iloinen viime päivinä.
Tätäkö varten hän oli tullut tänne? Vaikka se ärsytti Kiraa niin hän oli melkein varma, että oli jotain muutakin mitä miekkonen halusi tietää.
''Varsin heikkoa. Luovutin juuri ero anomuksen eteenpäin.''
Kira sanoi kuullostaen vieläkin väsyneeltä. Jos hän näkisi itsensä peilistä hänen kasvoillaan näkyi väsymystä ja ei mitää iloa elämiseen.
''Näinkö on? Sepä sääli. Olit varsin arvokas kokemuksesi ja taitojesi suhteen osastolleni. Haluaisin vielä kuulla tapahtumat ennen Hebikagen tyttären karkottamista.''
Siinä se oli, miksi hän oli halunut Kiran tähän. Toinen ei ollut edes kovin peittelevä asian suhteen.
''Olen pahoillani, mutta asia ei kuulu millään muotoa teille. Jos haluatte tietää voitte kysyä kylän johtajalta.''
Kira sanoi varsin töykeään äänen sävyyn alkaen suuntaamaan samalla ovea päin.
Vaikka hän jäisi eläkkeelle hän ei alkaisi jaella näkemiään tapahtumia kenen tahansa kanssa.
Se ja sama kuka se oli sillä, jos hän koki toisen sen arvoiseksi hän kertoisi. Tuo heppu vain oli kaukana siitä.
Kävellessään kohden kotiaan Kira tunsi jonkun tarkkailevan häntä etäältä, vaan ei tarpeeksi etäältä sillä miehen lopulta päästyä kotiin hän edelleen tunsi saman chakra keskittymän tarkkailevan häntä.
Tämä oli helppo päätelmä, sillä hän asui erillään muista kylän asunnoista ja tilaa hänellä oli mielin määrin vaikka kylä olikin laajentunut hiljakseen hänen suuntaansa. Kai häntä vahdittiin sen takia, että voisivat saada hänet keskustelemaan tästä asiasta. Lopulta valkotukka kuitenkin keksi varsin erikoisen vastauksen tähän pulmaan. Hän ei ollut täysin varma oliko tuolla hepulla sensori ja suunnitelman onnistuminen vaati sen, että ei ollut.
Hän ei ollut ikinä antanut täysin hyvää syytä epäillä mihinkään vaikka jokunen tiesikin hänen taustansa Iwaan. Kuitenkin Kira loi varjo kloonin itsestään alkaen itse pukeutua varsin värikkäisiin vaatteisiin. Housujen oikea lahje oli kirkkaan punainen vasemman ollessa pirteän sinisen sävyinen. Takin alus paita oli suurin piirtein sama tällä kertaa oikean ollessa sininen ja vasemman puolen punainen. Takki itsessään oli ilmestys. Ruutukuviota valkoisesta, punaisesta ja sinisistä väreistä rakentuen. Kira meikkasi kasvonsa viti valkoiseksi laittaen kirkkaan punaista huulipunaa huulilleen ja sen jälkeen alkaen meikata oikean silmänsä ympärille vaalean sinisellä tähteä. Mies pisti kiharan peruukin päähänsä katsoessaan kloonin nauravan.
Jos hän nauroi itselleen homma alkoi olla menestys.
Enää oli poistuminen yhdessä klooninsa kanssa eri teille, sillä tässä oli juuri ollut vahdin vaihto. Toinen oli vain ollut ratkaisevat hetket myöhässä. Klooni painui ruoka ostoksille, kuten Kira yleensäkkin teki tähän aikaan viikosta, jos oli kylässä ja räjähteen käyttäjä itse seilasi kohden satamaa naurattaen lapsia ja saaden kummallisia katseita aikuisilta.
Harvoin näin pirteästi pukeutunutta heppua näki Hebin satama alueella. Kuitenkin homma toimi kuin Kira oli ajatellutkin. Täysi meikki, omituiset vaatteet ja pirteä käytös oli tarpeeksi kätkemään hänet.
Kiran noustessa laivaan, joka suuntasi Tee maahan hän jatkoi esitystään alkaen tekemään pitkistä ilmapalloista laivan nuorille eläimiä ja heidän isät ja äidit vain hykertelivät hänen käytökselleen lapsien viihtyessä laivan matkan aikana.
''Mitäs nuori neiti haluaa?''
Kira kysyi leveästi hymyillen ja samalla veti takkinsa hihasta värikkään nenäliinan itsekkin näytellen yllättynyttä, kun useita yhteen ommeltuja liinoja vain jatkoi hihasta tulemista.
Tytön saatua henkensä tasattua toivoi koiraa ja Kira alkoi väsäämään semmoista hyvillä mielin kertoen vitsejä viihdyttääkseen pientä yleisöään.
Sillä välin klooni käveli kylän kauppa kadulla pysähtyen niille samoille kojuille, kuin etsien tietyjä raaka aineita ruokaansa varten pettyen oikeasti, kun niitä ei ollutkaan.
Vaikka hän vain osti aikaa oikealle niin kyllä se silti kirpaisi, kun hän e löytänyt juuri sinä aamuna kalastettua ankeriasta. Se olisi ollut välttämätön tähän ateriaan, jota ei ikinä kyllä tulisi tapahtumaan.
Laivan lipuessa kohden kaukaisuudessa siintävää Teen maata kohden Kira tunsi sisällään onnistuneensa. Vaikka tämä olikin vaatinut ajoittamista ja pirusti tuuria niin hän oli päässyt pois.
Tosin saattoi myös olla, että hän oli ylireagoinut koko asian kanssa, joten väliäkös tuolla. Hän veti käsiinsä puhtaan valkoiset puuvilla hanskat valmistautuessaan loikkaamaan laivasta sen rantauduttua. Lapset nauroivat leikkiessään noilla ilmapalloilla, jotka hän oli askarellut heille. Oli tämäkin uran valinta. Klowni.
Se oli ollut hänen listallaan aika alhaalla. Silti uusi startti kutsui laivan rantautuessa Teen maahan.
//1015 sanaa//

Palaa sivulle “Satama”