Kapinajoukkoihin tutustuminen

Hebigakuren saaren keskellä oleva mahtava linnake, joka toimii nykyisin Ryuun ja tämän luotettavimpien alaisten asumuksena sekä työpisteenä. Ryuun toimistosta ninjat voivat hakea tehtävänsä. Lisäksi osa linnakkeesta toimii Ryuun ja tämän perheen asuintiloina, joten linnake on luonnollisesti tiukasti vartioitu.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Kapinajoukkoihin tutustuminen

Viesti: # 2479Viesti Southpaw »

Saatuaan harjoitusottelunsa päätökseen, Tinga ja Kikanbo suuntasivat takaisin Hebigakuren keskustan vilinään, missä he ainakin jossain määrin sulautuivat kaduilla kulkevien ihmisten sekaan. Muta vain jossain määrin, sillä moni kuitenkin tiesi kuka Tinga oli, joten uteliailta katseilta oli vaikea välttyä täysin, joskin Tinga oli silti varma, ettei häntä todennäköisesti kuumeisesti etsivä Inochi löytäisi heitä kovin helposti. Lopulta keskustaan päästessään, kaksikko suuntasi Tingan johdolla torin laidalla olevaan teetupaan, mistä kaksikko saattoi tilata kumpikin kupillisen, ennen kuin asettuivat istumaan yhteen teehuoneen edessä, katoksen alle sijoitetuista pöydistä.

"Halusit siis keskustella jostain?" Kikanbo kysyi lopulta, katsellen tiiviisti Tingaa samalla kun nainen siemaisi teetään. Vastaukseksi Tinga nyökkäsi ja aistittuaan että lähettyvillä ei ollut ketään, nainen nojautui pöydän ylitse hieman lähemmäksi, jotta saattoi puhua vaimeasti liian lähelle eksyvien sivullisten kuulematta.

"Ihan ensiksi minun lienee paikallaan kertoa, että eilen kun palasin kylään, isäni antoi minulle tehtäväksi etsiä kylässä olevat niin kutsutut kapinalliset. Alunperin hän uskoakseni olisi tahtonut minun poistavan nämä kapinalliset kuvioista kokonaan, mutta onnistuin vakuuttamaan hänet siitä, että kylässä ei kaivata enää toista verilöylyä. Niinpä minun tehtäväni on nyt etsiä kapinalliset ja saada heidät luopumaan Akkin ja Akaeihein rippeiden tukemisesta", Tinga päätti kertoa tehtävästään, jota ei kuitenkaan suinkaan aikonut suorittaa täysin ohjeiden mukaan. Toki hän aikoi pyrkiä siihen, että turha verenvuodatus vältettäisiin, eikä taistelua kapinallisten ja muun kylän välille pääsisi syntymään, mutta hänellä oli kuitenkin omat suunnitelmansa, joihin toivoi saavan näiltä kapinallisilta apua.

"Tuo selittää miksi ilmaannuin kotiovelleni niin yllättäen. Jos nyt arvaan oikein niin minulla epäillään olevan yhteyksiä näiden sinun kapinallistesi suuntaan? Koska yritin auttaa kaveriani hädässä?" Kikanbo kysyi. Miehen äänensävy tuntui kiristyvän hieman ja Tinga arvasi että hänen rehellisyytensä tehtävän suhteen oli saanut miehen epäluuloiseksi. Parhaillaan tämä luultavasti mietti miksi Tinga ylipäätään kertoi tehtävästä noin suoraan, sen sijaan että olisi pitänyt sen salaisuutena kuten olisi ollut viisainta. Varmasti mies mietti myös sitä oliko Tingalla jotain taka-ajatuksia.

"Kerralla oikein. Sinun nimesi lisäksi isällä oli kaksi muutakin nimeä, joten minulla ei ole paljon mistä lähteä liikkeelle. Uskoakseni teitä kaikkia kolmea on tarkkailtu siitä asti kun Akaeihei tuhottiin. Muiden kahden kohdalla niin kutsutut todisteet heidän mahdollisesta kapinamielisyydestään eivät ole... sanoisinko nyt yhtä kiistattomia. Tietojeni mukaan he ovat sanoneen joitain isäni mielestä epämieluisia mielipiteitä ääneen, mutta hiljenneet myöhemmin ja pitävät nyt mahdolliset mielipiteensä omana tietonaan. Sinä sen sijaan olet ainoa, joka meni sinä päivänä niin pitkälle, että puolustit Akaeihein jäsentä", Tinga kertoi ja seurasi Kikanbon tunteita tämän chakrasta. Mies vaikutti edelleen epäluuloiselta, mutta oli kuitenkin selvästi valmis kuuntelemaan, sillä tämä ei ollut tehnyt liikahdustakaan, joka olisi viitannut tämän olevan lähdössä.

"Aiempien puheidesi perusteella olet tässä kiistassa Akkin ja muiden Akaeihein jäsenten puolella, mutta vastassa on kuitenkin oma isäsi... Miksi siis oikein kerrot minulle kaiken tämän? Mitä sinä oikein suunnittelet?" Kikanbo kysyi mieltään vaivaavan kysymyksen, siemaisten sitten odottavan näköisenä teetään. Tinga joutuikin hetken miettimään miten vastaisi ja mitä lopulta kertoisi. Lopulta nainen päätti olla vain rehellinen kuten tähänkin asti ja kuten oli muutama kuukausi sitten kehottanut Akkiakin olemaan, tämän miettiessä miten korjaisi välinsä Kageron kanssa. Tarkistaen kuitenkin nopeasti, ettei lähettyvillä ollut muita, Tinga nojautui vielä aavistuksen lähemmäs Kikanbota, joka vastavuoroisesti nojautui itsekin lähemmäs, kunnes kaksikon kasvot olivat vain vähän matkan päässä toisistaan.

"Aion syrjäyttää isäni kuten aiemmin arvasit. En pidä hänen tavastaan toimia ja vaikka hän varmasti yrittääkin ajatella kylän parasta, Akaeihein tuhoaminen osoittaa, että hän on mennyt liian pitkälle nykyisen kaltaisen diktatuurihallintonsa suhteen", Tinga sanoi vaimeasti, melkein tuntien kuinka Matsurama suuntasi häneen yllättyneen katseen. Ennen kuin mies kuitenkaan ehti kysyä miten hän oli tämän ajatellut tekevänsä ja milloin, Tinga kiirehti jatkamaan.

"En ole kuitenkaan vielä valmis. Minun tarvitsee vahvistua vielä ja lisäksi tarvitsen ympärilleni ihmisiä joiden voin luottaa olevan avuksi ja ajattelevan isästä samoin kuin minä. Akaeihein tuhoaminen ei ollut millään tavalla kylän edun mukaista, vain hänen omien etujensa ajamista ja haluan ryhtyä Hebikageksi hänen tilalleen, varmistaakseni, että kylä ei tule enää näkemään vastaavanlaista verenvuodatusta uudestaan. Jos sinulla on yhteyksiä muihin jotka ajattelevat Akaeihein tuhosta samoin kuin me kaksi... arvostaisin todella jos pystyt järjestämään minut näiden niin kutsuttujen toisinajattelijoiden puheille", Tinga jatkoi, kertoen näin mitä suunnitteli isänsä suhteen. Tingan lopulta nojautuessa taas taaemma, normaaliin istuma-asentoon, kaksikon välille laskeutui hiljaisuus, josta Tinga arvasi, että Matsurama teki nyt parhaansa sulatellakseen kuulemaansa.

"Yritätkö väittää että aiot syrjäyttää isäsi ilman taistelua? Usko pois, niin isällesi uskolliset ninjat eivät todellakaan aio vain katsoa sivusta kuinka sinä mahdollisien kapinallisjoukkojesi kanssa hyökkäät hänen kimppuunsa", Kikanbo sanoi vaimeasti ja loi epäilevän silmäyksen Tingaan. Vaikka nainen oli osoittanut olevansa kyvykäs taistelija ja kykenevänsä jopa kestämään muutaman kovemman iskun, ei Kikanbo kuitenkaan uskonut, että Tingalla tulisi pitkään aikaan olemaan mitään mahdollisuuksia Ryuuta vastaan. Toki Hebikagella alkoi olla jo ikää, mutta tästä huolimatta hän arvioi miehen olevan vielä varsin hyvässä kunnossa ja lisäksi tällä oli paljon enemmän taistelukokemusta kuin tulisieluisella tyttärellään, joka jostain kumman syystä tuntui kuvittelevan, että vallankaappaus tulisi olemaan pienellä treenauksella jotain ihan yksinkertaista.

"Ei, en minä sitä yritä väittää. Taistelua osapuolten välillä tuskin voi välttää... Mutta aion kuitenkin tehdä parhaani, jotta kuolonuhreja ei tulisi. Vaikka suuri osa kylän ninjoista onkin isäni puolella, he ovat siitä huolimatta kuitenkin saman kylän asukkaita, eivät vihollisia. Toivon vain, että he pystyvät ajattelemaan samoin kun olen valmis iskemään", Tinga vastasi. Hetken verran kumpikin oli hiljaa, Kikanbon sulatellessa kuulemaansa ja miettiessä mitä oikein vastata kunoichin sanoihin. Hän tunsi toki muitakin, jotka eivät olleet erityisen tyytyväisiä Ryuuhun, mutta voisiko hän todella luottaa Tingaan ja paljastaa nimiä? Raskaasti huokaisten Kikanbo lopulta siemaisi loput kuppinsa pohjalla olevasta teestä ja nousi sitten ylös pöydän äärestä.

"Olen pahoillani tyttö. Taistelet toki hyvin, mutta minun pitää hieman ajatella tätä kaikkea. Jos se vain sinulle sopii, niin otan yhteyttä parin päivän sisällä", Kikanbo sanoi vakavana. Tingan mieliala laski, mutta nainen ei antanut tunteidensa kuitenkaan näkyä kasvoiltaan vaan tyytyi nyökkäämään hyväksyvästi. Loppujen lopuksi heidän äskeinen harjoitustaistelunsa ei vielä todistanut kuinka paljon häneen saattoi luottaa tai kuinka hän lopulta selviytyisi isänsä syrjäyttämisestä ylipäätään. Sen lisäksi hän ei ollut läheskään yhtä maineikas kuin Ryoujin, joka oli suorittanut suuren osan tehtävistään omin voimin ja kerännyt mainetta, sillä välin kun hän itse taas oli liikkunut kylän muun eliitin seurassa.

"Ymmärrän kyllä. Voin kai toivottavasti luottaa siihen, että tämä keskustelu pysyy vain meidän kahden välisenä?" Tinga vastasi lopulta vakavana, yrittäen tällä vihjata myös, että luottamus suinkaan ollut vielä molemminpuolista ja että hän ymmärsi luottamuksen rakentamisen vaativan huomattavasti enemmän kuin yhden harjoitustaistelun. Toki hän oli osoittanut Kikanbolle luottamustaan nyt kertomalla tälle rehellisesti mitä aikoi ja kertonut myös siitä, että kylän johto epäili tällä olevan kapinallisyhteyksiä, mutta kumpikaan ei silti voinut todella olla varma siitä mitä tästä tapaamisesta seuraisi. Kikanbohan voisi hyvin osoittaa kylälle olevansa luottamuksen arvoinen, ilmiantamalla Tingan, mutta vastavuoroisesti nainen voisi kuitenkin kiistää väitteet ja järjestää miehen eliminoitavaksi kuten hänen tehtävänsä alunperin olisi ollutkin ellei hän olisi onnistunut suostuttelemaan isää siihen, että hän yrittäisi selvittää tilanteen puhumalla tappamisen sijaan.

"Voit luottaa siihen, etten puhu tästä kellekään... En ainakaan ennen kuin olen tehnyt päätökseni", Kikanbo sanoi vielä, ennen kuin kääntyi ja lähti kävelemään teetuvasta poispäin. Tinga aisti hetken verran, kuinka mies asteli kauemmaksi, ennen kuin siemaisi itsekin teensä loppuun ja lähti takaisin kohti linnaketta, missä aisti Inochin chakran olevan. Hänen henkivartijakseen määrätty Yamanaka oli luultavasti jo kahden vaiheilla sen suhteen, pitäisikö kertoa eksyneensä vartioitavastaan, joten olisi kai parempi näyttäytyä ennen kuin mies todella menisi ilmoittamaan asiasta ja hankkimaan itsensä ongelmiin.

Kylän läpi linnakkeelle kävellessään, Tinga pisti jälleen merkille epäluuloiset ja uteliaat katseet joita oli saanut osakseen myös edellisenä päivänä Rikimarun saattaessa häntä isänsä puheille. Tietenkään sokea nainen ei todella kyennyt näkemään katseita, mutta aistiessaan kuitenkin ohikulkijoiden chakroja ja liikkeitä, hän kykeni päiden asennoista havaitsemaan, että hänen ohitse kulkiessaan, useampikin ihminen käänsi päätään vain hienoisesti, luodakseen silmäyksen kunoichiin, mutta haluamatta kuitenkaan tuijottaa turhan avoimesti siinä pelossa, että tuijottamisesta koituisi ongelmia. Ilman kummempia välikohtauksia, Tinga kuitenkin lopulta pääsi takaisin linnakkeelle ja lähti nopein askelin suuntaamaan kohti Inochin chakraa, josta Tinga alkoi aistia jo lievää paniikkia, anbun miettiessä miten oikein ilmoittaisi Tingan karkaamisesta ylemmilleen tulematta joko erotetuksi anbu-joukoista vai jotain vieläkin pahempaa.

Kovin kauan paniikkia ei kuitenkaan ehtinyt jatkua, kun Tinga lopulta saavutti naisen huoneen edessä odottavan anbun. Mitä luultavimmin mies oli olettanut Tingan siirtyneen tekniikallaan tänne, sillä omassa huoneessaan jos jossain hän voisi saada yksityisyyttä. Tinga oli kuitenkin osannut arvata, että hänen odotettaisiin siirtyvän tänne, joten oli siksi päätynyt Kikanbon kanssa karatessaan siirtämään heidät lasirannalle, lähelle majaa, jonka hän ja Ryoujin olivat joskus lapsina rakentaneet.

Kun Tingan huoneen edustalla seisova Inochi lopulta kohotti katseensa ja näki Tingan kävelevän käytävää pitkin kohti, naisen teki mieli virnistää kiusoittelevaan sävyyn, kun aisti miehen chakrasta helpotuksen vahdittavansa löytymisestä. Sanomatta mitään, Tinga nyökkäsi vain pienesti tervehdykseksi ja meni sitten huoneeseensa, aivan kuin olisi olettanut Inochin vain odottelevan jotakuta muuta käytävän varrella, vaikka tosiasiassa hän ihan hyvin tiesi miehen seuranneen häntä aiemmin. Vielä suljettuaan ovenkin, hän saattoi tuntea miehen chakrasta helpottuneisuuden, johon kumma kyllä sekoittui nyt myös epäluuloisuutta, jonka syystä Tingalla ei ollut aavistustakaan. ikä syy sitten olikin, Inochi tuntui kuitenkin työntävän tunteensa taka-alalle, ennen kuin tämän chakra lähti loittonemaan, miehen luultavimmin suunnatessa linnakkeen valvontahuoneeseen, mistä olisi huomattavasti helpompi seurata milloin Tinga taas suuntaisi ulos linnakkeesta ja tarvitsisi vartijoita seurakseen. Naisella ei kuitenkaan ollut aikomustakaan lähteä enää tänään, sillä nyt hänen pitäisi miettiä miten lähestyisi kahta muuta ninjaa, joita isä ja Rikimaru olivat epäilleet petturuudesta.

Toisin kuin Kikanbon kohdalla, joka oli puolustanut Akaeiheissä olevaa ystäväänsä, kahden muun ninjan kohdalla ei ollut ihan yhtä vahvoja epäilyksiä kapinallismielisyyden suhteen. Niinpä hän ei voisi kahta muuta lähestyä yhtä suoraan kuin oli lähestynyt Matsuramaa. Kahta muuta pitäisi todennäköisesti tarkkailla jonkin aikaa, selvittää keiden seurassa nämä liikkuivat, keiden kanssa puhuivat ja niin edelleen. Kenties kaksikon yhteiseen tuttavapiiriin tutustumalla saattaisi saada jotain käsitystä siitä, miten nämä suhtautuivat Hebigakuren johtoon.


Keskustelu Inochin kanssa

Myöhemmin iltapäivän alkaessa jo hämärtyä illaksi, Tinga oli syventynyt tutkimaan pistekirjoitukselle häntä varten käännettyä tekniikkakääröä, kun huoneen ovelta kuului yllättäen koputus. Ääni sai Tingan keskeyttämän pistekirjoituksen lukemisen ja aistimaan hetken lähiympäristössä tuntuvia chakroja, kunnes lopulta tajusi, että Inochi oli syystä tai toisesta palannut hänen huoneensa oven taakse. Hivenen yllättyneenä Tinga nousi tuolilta, jolla oli istunut ja käveli avaamaan oven, uteliaana kuulemaan mistä tässä vierailussa oli kysymys. Aiemmin päivällä Inochi oli kuitenkin muiden henkivartijoiden tapaan pyrkinyt pitämään etäisyyttä ja olemaan mahdollisimman huomaamaton, jolloin Tinga saattoi kulkea melko rauhassa henkivartijan häiritsemättä. Jos jotain kuitenkin olisi sattunut, olisi Inochi kuitenkin ollut hetkessä paikalla ja tämän ohella mitä luultavimmin muutama muukin anbu-joukkojen jäsen.

"Iltaa neiti, saanko tulla sisään?" Inochi puhutteli häntä kohteliaasti, kun Tinga lopulta pääsi ovelle ja avasi sen. Tinga harkitsi hetken, alkaen jo aavistella pahaa, mutta kaikesta huolimatta nainen kuitenkin nyökkäsi ja viittasi Yamanakaa käymään peremmälle. Lopulta Tinga sulki oven Inochin takana ja käveli takaisin aiemmalle paikalleen nojatuoliinsa, samalla heilauttaen kättään toisen huoneessa olevan tuolin suuntaan.

"Istu toki alas... Onko jokin vialla?" nainen kysyi, pyrkien vaikuttamaan mahdollisimman normaalilta vaikka häntä hieman epäilyttikin mitä asiaa Inochilla saattoi olla. Kenties tämä oli kertonut Tingan aiemmasta katoamistempusta eteenpäin ja nyt hänelle oli tullut jonkin sortin rangaistus siitä hyvästä? Ei, niin se ei voinut olla sillä vaikka hän edelleen oli arvoasteikossa joidenkin kyläläisten alapuolella tuoreesta jounin-ylennyksestä huolimatta, oli hän silti käytännössä koskematon. Jos Yamanaka todella oli ilmoittanut hänestä eteenpäin, oli tämän täytynyt tehdä se joko suoraan isälle, taikka sitten jollekulle tämän lähimmistä alaisista, kuten Rikimarulle, äidille tai jollekulle kylän kenraaleista.

"Melkoinen katoamistemppu se jonka teit tänään...", Inochi totesi. Tinga huokaisi hiljaa, todettuaan, että oli arvannut oikein. Asia siis tosiaan koski hänen aiempaa karkaamistaan Inochin ulottuvilta. Toisaalta miehen äänensävyssä oli kuitenkin jotain, mikä sai Tingan tuntemaan, että miehellä oli tästä kommentistaan huolimatta sittenkin myös jotain muuta asiaa.

"Olen pahoillani, että jouduin tekemään sen, mutta aistin sinun käyttävän chakraasi ja pyrkivän joko minun tai Kikanbon pään sisään, joten et jättänyt juuri vaihtoehtoja", Tinga sanoi ystävälliseen sävyyn, pyrkien näyttämään ja kuulostamaan siltä, kuin ei olisi pitänyt aihetta kovinkaan vakavana. Vaikka tosiasiassa jos Inochi olisi todella käynyt kertomassa tapauksesta isälle tai Rikimarulle, saisi hän todennäköisesti huomenna tai jopa tänä iltana uuden puhuttelun, jonka aikana isä kieltäisi häntä sooloilemasta enää toistamiseen samalla tavalla.

Inochi oli hetken hiljaa ja Tingan tietämättä yllättyneisyys näkyi lyhyen hetken ajan miehen kasvoilta, sillä tämä ei selvästi ollut arvannut Tingan sensorin kantaman kasvaneen niin paljon, että nainen olisi kyennyt aistimaan hänen aiemman puuttumisensa tilanteeseen.

"Haluaisitko kenties selittää miksi teit sen? Käskikö isä seurata miten tehtäväni etenee vai etkö vain itse henkilökohtaisesti luota siihen, että suoritan kyllä tehtäväni?" Tinga tiedusteli rauhallisesti, samalla ristien jalkansa istuessaan, niin että nosti toisen jalan toisen yli.

"Oikeastaan kyse on vähän molemmista. Rikimaru-sama käski minun seurata sinua kauempaa ja tarkkailla tehtävän etenemisestä. Isäsi oli valinnut minut tähän tarkoitukseen juurikin sen vuoksi, että voin seurata keskusteluanne kauempaa siirtämällä mieleni sinun pääsi sisään", Inochi myönsi ja piti hetken tauon. Tinga ei kuitenkaan hoputtanut miestä jatkamaan, vaan jäi odottamaan jatkoa, odottaen mielenkiinnolla mitä mies kertoisi henkilökohtaisista syistään.

"Mitä tulee siihen luotanko sinuun, niin epäluottamukseni johtuu muista syistä kuin sinä todennäköisesti nyt arvelet. Kun palasit aiemmin linnakkeelle, menin itsekin käymään Kikanbon luona ja otin selvää mitä oikein sanoit hänelle. Pitää myöntää etten ihan odottanut sitä mitä hän minulle kertoi", Inochi jatkoi, saaden Tingan tässä kohdin nojautumaan hieman eteenpäin kulmiaan kohottaen. Kikanbo oli aiemmin nimenomaan sanonut että pitäisi heidän keskustelunsa omana tietonaan ainakin toistaiseksi, mutta nyt hän kuitenkin sai tietää, että mies oli sittenkin mennyt lörpöttelemään Inochille, joka oli luultavasti vain suoraan mennyt kysymään, mitä oli tapahtunut.

"Älä käsitä värin. Hän kertoi kyllä luvanneensa pitää asian omana tietonaan ja lupaan, että sinun ja hänen lisäksi, minä olen ainoa joka tietää mistä te kaksi olette oikein puhuneet", Inochi sanoi, arvaten mitä Tinga luultavasti ajatteli.
"Siinä tapauksessa jatka toki. Johtuuko epäluottamuksesi siis ehdotuksesta jonka tein hänelle? Että hän auttaisi minua kokoamaan joukon muita samoin ajattelevia yhteen?" Tinga tiedusteli, käsittämättä mitä Inochi nyt yritti hänelle oikein kertoa. Vastaukseksi mies kuitenkin pudisti kieltävästi päätään.

"Minua epäilyttää se miksi kerroit Matsuramalle tehtävästäsi niin suoraan. Ja se tuntui epäilyttävän häntäkin. Oletko sinä todella tosissasi sen suhteen mitä ehdotit? Vai kerroitko totuuden vain voittaaksesi hänen luottamuksensa ja puukottaaksesi myöhemmin selkään järjestämällä kaikki keräämäsi kapinalliset eliminoitavaksi, kuten isäsi mitä todennäköisimmin haluaa?" Inochi kysyi vakavana. Vasta tässä vaiheessa Tinga itse tajusi, että rehellisyydellä oli ollut tässä tapauksessa ollut täysin päinvastainen vaikutus kuin hän oli toivonut. Sen sijaan, että se olisi herättänyt luottamusta, se olikin herättänyt vain lisää epäluuloa häntä kohtaan. Tilanne oli ymmärrettävä, etenkin kun otti huomioon, että Hebigakuressa ninjan uralla eteneminen oli jatkuvaa kilpailua kylän johtajien suosiosta ja sen vuoksi tovereita oltiin valmiita levittelemään muista perättömiä huhuja jotta omat pisteet johtajien silmissä nousisivat ja kilpailijoiden pisteet puolestaan laskivat. Samalla Tingasta kuitenkin tuntui kuin olisi saanut lottovoiton. Kaikesta päätellen Inochi ei ollut ainakaan vielä raportoinut hänen toiminnastaan isälle tai Rikimarulle ja se että mies halusi tietää oliko hän ollut tosissaan, saattoi hyvin tarkoittaa sitä, että Inochi oli myöskin kylän johdon toimintatapoja vastaan. Täysin varma Tinga ei kuitenkaan voinut asiasta olla ja niinpä Tinga päätti ottaa asian kerralla selville.

"Miksi tämä tenttaaminen? Oletko itsekin mahdollisesti kylän johtajia vastaan?" Tinga kysyi ja nojasi päätään käteensä, jonka oli tukenut nojatuolin käsinojaa vasten. Inochin chakrassa hän aisti hetken jotain, minkä arveli olevan ärtyneisyyttä siksi, että hän vältteli vastaamasta kysymykseen ihan vielä.

"Vastaisit vain kysymykseen", Inochi pyysi lopulta raskaasti huokaisten. Niinpä Tinga päätyi suoristautumaan tuolissaan ja suuntaamaan sokeiden silmien mitään näkemättömän katseen suoraan Inochiin, josta hetken verran tuntui kuin nainen olisi todella nähnyt hänet, huolimatta siitä ettei se mitenkään voinut olla mahdollista.

"Hyvä on, et siis luota minuun ja epäilet motiivejani sen suhteen miksi olin Matsuramalle niin rehellinen. Jospa tutkisit pääni sisällön tässä ja nyt, niin saat tyydytettyä uteliaisuutesi sen sijaan että minä yrittäisin vakuuttaa sinut omin sanoin motiiveistani?" Tinga ehdotti. Hän tiesi ottavansa nyt melkoisen riskin, sillä jos Inochi pitäisikin häntä petturina hänen olisi joko karattava kylästä taikka sitten eliminoitava mies ennen kuin tämä ehtisi raportoida naisen pään sisällöstä Rikimarulle tai isälle. Tämä oli kuitenkin riski, joka hänen luultavasti pakko ottaa, sillä pelkästään omin sanoin hänen olisi vaikea todistaa olevansa tosissaan. Ehdotus tuntui kuitenkin saavan Inochin hämmennyksen valtaan ja hetkeen Yamanaka ei kyennyt kuin katsomaan edessään istuvaa naista ällistyneenä, ihmetellen oliko tämä tosissaan.

"No? Aiotko katsoa pääni sisältöä vai et?" Tinga hoputti ja lopulta hän aisti Inochin nojautuvan hermostuneena hieman lähemmäksi.

"Oletko nyt ihan varma tästä? Että annat minun todella tehdä tämän?" Yamanaka kysyi. Oli ihan ymmärrettävää, että tämä epäröi tarttua tarjoukseen, sillä loppujen lopuksi päässä olevat ajatukset ja muistot olivat kaikille jotain yksityistä, eikä ollut helppoa päästää jotakuta tutkimaan päänsä sisältöä. Etenkin sen tekeminen ilman lupaa oli jotain, mikä rikkoi hyvin räikeästi ihmisen yksityisyyttä.

"Olen, lakkaa tuhlaamasta aikaa ja pistä toimeksi", Tinga murahti, itse jo hieman ärtyneenä Inochin jahkailusta. Lopulta hän kuitenkin aisti Yamanakan ojentavan kätensä, kunnes mies kosketti Tingan päätä ja ryhtyi käymään läpi tämän ajatuksia ja muistoja Ryuuhun liittyen.

Tunne oli hyvin erilainen kuin genjutsu, jonka välityksellä Akki oli puhunut suoraan hänen päänsä sisään ja näyttänyt miltä maailma näytti näkevän ihmisen silmin. Yamanakan läsnäolo hänen päässään tuntui olevan paljon vaikeampi havaita, aina siihen asti että tämä ryhtyi käymään hänen muistojaan läpi. Ensin Tingan päässä välähtelivät muistot siitä kun hän oli ollut lapsi. Isä nostamassa hänet syliinsä, isä kertomassa kuinka hänen pitäisi olla varovaisempi portaissa liikkuessaan, seuraavaksi taas isän ääni kertomassa, että oli määrännyt Rikimarun kouluttamaan häntä ja hänen olisi paras tehdä parhaansa jos todella tahtoi ninjaksi niin kovasti. Lopulta Yamanakan onnistui kuitenkin sijoittaa itsensä naisen uudempien muistojen sekaan. Nopeina välähdyksinä Tingan päähän jälleen kohosi muistoja, ensin Onimaru joka oli liittynyt hänen ja Koutein seuraan, myöhemmin hänen aikansa Konohan anbujen vankeudessa, kunnes lopulta Yamanaka pääsi siihen päivään jolloin Akaeihei tuhoutui. Tinga saattoi melkein kuulla korvissaan oman äänensä kuinka oli sinä päivänä raivonnut isälleen, toivuttuaan iskusta, jolla kenraali Rain oli hänet saanut hetkeksi tainnutettua. Lopulta myös se kuinka hän oli raivoissaan lähtenyt ja joutunut kertomaan Akkille mitä oli tapahtunut.

Nopeasti Yamanaka selasi myös muistoja sen jälkeiseltä ajalta, Koutein pelastaminen, paluu Akkin luokse Tonon vuoristoon ja lopulta Kouga Inuzukan ja tämän susilauman kaataminen, kohtaaminen Akuman kanssa. Viimeisenä Yamanaka kävi läpi hänen muistonsa tämänpäiväisestä keskustelusta Kikanbon kanssa. Yamanaka tuntui erityisesti keskittyvän Tingan tunteisiin ja ajatuksiin keskustelun aikana, kunnes lopulta Tinga tunsi miehen päästävän irti hänen päästään ja vetäytyvän ulos hänen ajatuksistaan.

"Tyydyttikö se mitä sait selville?" Tinga kysyi viimein annettuaan Yamanakan sulatella esiin kaivamiaan tietoja hetken aikaa.

"Tyydytti, olit siis tosissasi kun puhuit Matsuramalle", Inochi vastasi lopulta, keskittyen selvästikin miettimään ja prosessoimaan äskeistä mielessään.

"Nyt lienee minun vuoroni kysyä mitä aiot seuraavaksi? Aiotko raportoida minusta eteenpäin? Vai aiotko nyt mennä kertomaan tästä kaikesta Kikanbolle ja ryhtyä tekemään yhteistyötä kanssani? Paras vastata rehellisesti, sillä kykenen aistimaan chakrastasi jos valehtelet", nainen sanoi. Tosiasiassa hän ei ollut vielä niin taitava chakran aistimisessa, vaikka kykenikin jo jossain määrin aistimaan tunteita. Sitä Yamanakan ei kuitenkaan tarvinnut tietää, ellei sitten ollut jotenkin onnistunut pistämään hänen kykynsä rajoja merkille hänen päätään tutkiessaan. Ottaen kuitenkin huomioon, että hänen muistonsa eivät koostuneet silmien välittämästä tiedosta, vaan äänistä ja muista fyysisistä aistimuksista. Kuvan puuttuminen toivottavasti hämmentänyt tarpeeksi, jotta Yamanaka ei osannut kiinnittää huomiota hänen taitoihinsa samalla tavalla kuin jos olisi tutkinut näkevän ihmisen muistoja. Tingan tietämättä, Inochi nielaisi ja tämän chakrasta tuntui hetken hermostuneisuutta, ennen kuin tämä lopulta huokaisi ja suuntasi vakavan katseen Tingaan.

"Ihan ensimmäiseksi aion mennä takaisin Kikanbon luokse ja kertoa mitä olen täällä saanut selville. Sinä ja hän ette ole ainoita, jotka menettivät ystäviä siinä verilöylyssä. Elin koko ajan siinä uskossa, että Akaeihei aikoi kaapata vallan kuten kylän johto virallisesti ilmoitti, mutta sinä olit kuitenkin siellä ja sinun muistosi todistavat jotain aivan muuta kuin mitä kyläläisille virallisesti kerrottiin", Inochi totesi lopulta. ja piti hetken epäröivän tauon ennen kuin jatkoi.

"No, haluan kai tällä oikeastaan sanoa vain sen, että asetun sinun puolellesi. Kikanbon puolesta en kuitenkaan voi luvata mitään, joten joudut odottamaan hänen vastaustaan, kuten alunperin puhuitte", Inochi lisäsi. Kuullessaan miehen ehkä jopa hieman alistuvaan sävyyn lausutut sanat ja aistiessaan miehen chakrasta tämän olevan selvästikin tosissaan, Tinga päästi hillityn voittajan hymyn leviämään kasvoilleen, kuin olisi koko ajan tiennyt mihin tämä keskustelu tulisi päättymään, huolimatta siitä että Inochi oli tullut itse hänen puheilleen melkein kuin vaatimaan häntä tilille jostakin pahanteosta.

"Selvä, jään siis odottamaan hänen vastaustaan. Kunhan tiedän mitä hän aikoo, niin voimme miettiä miten jatkamme tästä", Tinga päätti, samalla kun aisti Inochin nousevan tuolista jolla oli istunut ja alkavan tehdä lähtöä.
"Hyvä on... seuraavaan kertaan", mies hyvästeli kunoichin, ennen kuin avasi oven ja poistui huoneesta sulkien oven perässään.


Matsuraman päätös

Seuraavana päivänä Tinga vietti suuren osan aamusta ja iltapäivästä, tarkkaillen Sachiki Erina nimistä nuorta kunoichia. Kyseessä oli yksi kolmesta kapinallismieliseksi epäillystä ninjasta, joista isä oli hänelle kertonut ja sikäli kuin hän tiesi, Erina oli vain pari vuotta nuorempi kuin hän ja Akki, minkä vuoksi Tinga piti hieman yllättävänä sitä, että isä oli päättänyt asettaa nuoren, vasta chuunin tasoisen kunoichin tarkkailun kohteeksi. Tämän mahdollisesti lausumat kapinamieliset kommentit olisivat kuitenkin olleet tulkittavissa vain nuorten tavalliseksi uhmakkuudeksi. Olihan hänkin tuossa iässä väittänyt isälle usein vastaan jopa nykyistä paljon äkkipikaisemmin ja raivokkaammin. Eikä Erina ollut erimielisyyttään tuonut esille kuin Akaeihein tuhoa seuranneen viikon aikana, minkä jälkeen tämä oli pitänyt matalaa profiilia, joten Tinga ei pitänyt nuorta kunoichia kovinkaan todennäköisenä kapinallisena, ellei sitten mukaan laskettu vanhempiaan vastaan kapinoimista, jota Tinga itsekin edelleen harrasti, isää kohtaan nyt ainakin.

Illan alkaessa jo laskeutua, Tinga oli lopulta päätynyt jättämään kohteensa varjostamisen sikseen ja jatkamaan uusin voimin seuraavana päivänä. Matkallaan takaisin kylästä linnakkeelle, nainen oli juuri kääntynyt eräälle hiljaisemmalle kadulle, kunnes yllättäen tunsi jonkun kietovan kätensä hänen harteilleen ja vetävän hänet aivan kylkeensä kiinni. Hetkessä Tinga oli kerännyt jo tulichakraa käsiinsä, aikomuksenaan hätistää tunkeilijan tulikivenkatkuisesti kauemmas, mutta ennen kuin nainen ehti sanoa sanaakaan, tämä kuuli jo tutun äänen puhuvan korvaansa.

"Kai sinulla on aikaa? Voisimme jatkaa eilistä keskustelua jossain" Kikanbon ääni ehdotti ja Tinga tajusi, että oli kävellessään unohtunut omiin ajatuksiinsa niin tiiviisti, ettei ollut lainkaan kiinnittänyt huomiota häntä lähestyvään mieheen. Toki nyt oltiin Hebigakuressa, joten ainakin teoriassa hän olisi täysin turvassa kylässä liikkuessaan, mutta siitä huolimatta nainen sätti itseään mielessään siitä, että oli ollut äsken aivan liian varomaton. Entä jos tulija olisikin ollut vihollinen eikä Matsurama?

"Toki. Onko sinulla jokin paikka jo mielessä?" Tinga kysyi ja aisti Matsuraman nyökäyttävän päätään myöntävästi.
"Jos ajatus ei neidille ole hirveän vastenmielinen, niin ajattelin että voisimme käydä ottamassa sushiannokset mukaan ja mennä istumaan iltaa minun luokseni. Hankin sinua etsiessäni jo juomat", Matsurama sanoi, samalla kohottaen merkitsevästi mukanaan olevaa pientä kassia, josta kuuluva kilinä paljasti, että miehellä oli mukanaan kaksi pulloa olutta.

"Hyvä on, miksipäs ei... Näytä toki tietä", Tinga kehotti, samalla kun aisti kuumeisesti ympäristöään ja pian hän erottikin tutun chakran hieman heidän takanaan, kun hänen henkivartijakseen tänään asetettu Tadokoro niminen anbu seuraili kaksikkoa kauempaa. Eikä ollut epäilystäkään siitä, etteikö isä olisi käskenyt tätäkin pitämään häntä silmällä silloin kun Inochi ei syystä tai toisesta ollut saatavilla. Jos hän ei aivan väärin muistanut, Tadokoron erikoisuus oli nimenomaan vahvistaa kuuloaan chakran avulla, minkä vuoksi tämä oli mitä erinomaisin valinta kun piti tarkkailla ja salakuunnella jotakuta. Heidän olisi jotenkin karistettava tarkkaileva anbu kannoiltaan ja sen Kikanbokin ilmeisesti tiedosti, sillä pian mies kumartui entistä lähemmäs, puhuen vaimeasti niin ettei heitä tarkkaileva anbu varmasti voisi kuulla.

"Mennään asunnolleni, jätetään kloonit tuon tarkkailtavaksi ja mennään sitten lasirannalle sillä sinun siirtymistempullasi", Kikanbo sanoi vaimeasti, koko ajan kuitenkin leveästi hymyillen, niin että anbun silmiin näyttäisi siltä kuin hän olisi vain vaimeasti halunnut ehdotella vierellään kävelevälle naiselle jotain yksityisempääkin ajanvietettä. Samalla Kikanbo laski kätensä naisen harteilta, asettaen sen seuraavaksi naisen vyötäisille ja veti tätä taas lähemmäs, koettaen näin sanattomasti kertoa Tingalle, että tämä leikkisi mukana, jotta heitä seuraava anbu voisi kuvitella mitä ikinä halusi. Hetken verran Tinga kuitenkin epäröi, muistaen surun jonka oli tuntenut Koutein chakrassa ennen kuin oli lähtenyt tämän luota. Hän tunsi taas syyllisyyttä siitä, mutta lopulta tilanteen pakottamana Tinga kuitenkin painautui Matsuraman kylkeä vasten.

"Kuulostaa oikein hyvältä suunnitelmalta", nainen vastasi, vaivautumatta itse vaimentamaan ääntään ja tietoisesti vahvisti näin vaikutelmaa siitä kuin kyse olisi ollut jostain ihan muusta kuin työasioista.

Tingan myönnyttyä ehdotukseen, Kikanbo lähtikin johdattamaan naista mukanaan, takaisin keskustan läpi kohti asuntoaan, kunnes pysähdyttiin vain matkan varrella olevalle sushikojulle tilaamaan annokset mukaan. Kummankin viimein saatua tilaamansa annokset, matka jälleen jatkui, kunnes lopulta päästiin Kikanbon asunnolle. Liioitellun kohteliaasti mies avasi oven Tingalle ja viittasi tätä astumaan sisälle, ennen kuin seurasi naista ja sulki oven perässään. Heidän päästyään viimein sisälle, kaksikko saattoi hetkeksi pitämästä yllä anbulle pitämäänsä flirttailuesitystä, sillä kumpikin tiesi Tadokoron joutuvan seuraavaksi käyttämään hetken aikaa ennen kuin löytäisi sopivan paikan, josta salakuunnella mitä huoneessa puhuttiin. Tätä tilaisuutta kaksikko käyttikin nopeasti hyväkseen, laskemalla ostoksensa pöydälle ja vain hetkeä myöhemmin kumpikin oli tehnyt kage bunshinin vierelleen.

"Nopeasti...", Kikanbo hoputti kuiskaten, yllättävää kyllä, melkein yhtä hiljaa kuin Rikimaru parhaimmillaan. Vastaukseksi Tinga ei kuitenkaan sanonut mitään vaan tyytyi pelkästään nyökkäämään, luodessaan ensin sinetin klooninsa olkapäähän, ennen kuin lopulta tarttui oikean Kikanbon käteen ja siirsi heidät lasirannalle, kloonien puolestaan jäädessä asunnolle päättämään keskenään miten parhaiten jatkaisivat Tingaa seuraavalle anbulle suunnattua esitystään.

"Ilmeisesti Inochi on siis ehtinyt käydä juttelemassa kanssasi?" Tinga kysyi, muuttuen hetkessä jälleen asialliseksi, samalla kun istuutui rantahietikolle. Kikanbo istui naisen viereen ja nyökkäsi myöntävästi.

"Varmaan arvaatkin jo, että olen tehnyt päätökseni ja minä olen mukana. Ikävä kyllä minulla ei ole tiedossa, että kylässä olisi mitään aktiivisesti toimivaa kapinallisryhmää, kuten isäsi kuulemani mukaan epäilee. Mutta meitä on kuitenkin muutamia, jotka emme ole kylän johdon kanssa ihan samaa mieltä siitä miten asiat tässä kylässä tulisi hoitaa", Kikanbo paljasti ja virnisti huomatessaan herättäneensä Tingan uteliaisuuden.

"Saanen tiedustella keitä muita tässä on mukana kuin sinä ja Inochi?" Tinga kysyi.
"Sachiki Erina nyt ainakin... ja sitten on Nakiri Hiro sekä Yukino Taiki. Minä ja Inochi mukaan luettuna meitä on siis ollut tähän asti vain viisi. Sinä olet kuudes ja ilmeisesti jatkossa myös jonkinlainen johtohahmo, sillä sinä tässä olet luomassa meille aktiivisempaa toimintaa", Kikanbo vastasi, yllättäen Tingan tällä tiedolla todella. Aiemmin Erinaa varjostaessaan hän oli ollut varma, että nuorella kunoichilla ei ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa, mutta ilmeisesti tämä oli kuitenkin oppinut pitämän mielipiteensä taitavammin omana tietonaan ja piilottanut myös tuttavuutensa Kikanbon kanssa.

"Näistä nimistä sinä, Erina ja Taiki olitte isän keräämällä epäiltyjen listalla ja joita minun olisi hänen mukaansa pitänyt lähestyä. Teidän on siis jatkossa parempi pitää matalaa profiilia, varmuuden vuoksi. Ainakin sinua ja Erinaa käsittääkseni tarkkaillaan aika ajoin ja varmistetaan että pysytte kurissa", Tinga sanoi pohtivaan sävyyn, miettien miten heidän olisi parasta kommunikoida keskenään, etenkin kun hänenkin tehtävänsä etenemistä seurattiin.

"Osasin arvata jotain sen suuntaista ja siksi oikeastaan pohdimmekin Inochin kanssa asiaa läpi eilen kun hän kävi kertomassa minulle mitä olitte puhuneet. Mietimme miten meidän olisi parasta välittää viestejä toisillemme ilman, että kukaan epäilee mitään. Päädyimme siihen tulokseen, että alamme käydä Kagin hallissa. Katsojien joukossa on helppo kerääntyä yhteen pienissä ryhmissä ja puhua mistä ikinä haluamme ilman, että kukaan ajattelee asiasta muuta kuin että olemme vain paikalla juomassa ja lyömässä vetoa", Kikanbo esitteli mielessään olevan suunnitelman Tingalle, jonka kasvoille kuitenkin levisi hämmentynyt ilme, sillä tällä ei ollut aavistustakaan, mistä hallista Matsurama puhui.

"Kagin halli?" nainen toisti kysyvästi ja sai Kikanbon virnistämään huvittuneena.
"Kyseessä on sataman reunalla sijaitseva iso halli. Siellä kokoonnutaan kerran viikossa taistelemaan muita kylän ninjoja vastaan. Eräänlainen taistelurinki. Vedonlyönti on hyvin suosittua ja tietääkseni pari kenraaleistakin käy paikan päällä silloin tällöin, sillä se on myös hyvä paikka seurata taistelijoiden kehittymistä ja mahdollisesti valita heitä mukaan kylän erikoisjoukkoihin", Kikanbo selvensi, huvittuneena tiedosta, ettei Tinga tiennyt tästä paikasta. Toivuttuaan tiedon aiheuttamasta yllätyksestä, Tinga kuitenkin arveli että kai tätäkin olisi pitänyt odottaa. Olihan kylässä kokonainen asuinalue pelkästään punaisten lyhtyjen aluetta ja siellä toimivia ilotaloja varten, joten ei olisi pitänyt olla ihme, että kylästä löytyi muutakin kyseenalaiselta tuntuvaa toimintaa.

"Ymmärrän... Minusta tuo tuntuu toimivalta tavalta pitää yhteyttä. Jos nyt arvaan oikein niin seuraavaksi aiot ehdottaa että tapaamme siellä jo seuraavalla kerralla?" Tinga varmisti.
"Täsmälleen. Taistelut järjestetään perjantaisin, alkaen seitsemältä illalla. Minun tai Inochin on varmaan parempi hakea sinut ajoissa varmuuden vuoksi sillä... noh, sinähän et näe kelloa niin oletko niin kovin hyvin perillä kellonajoista?", Kikanbo kysyi, äänensävyn muuttuessa lauseen loppua kohti jopa hieman pahoittelevaksi, miehen joutuessa tällä tavoin huomauttamaan hänen rajoitteestaan. Vastaukseksi Tinga kuitenkin tyytyi vain hymähtämään.

"Tehkää kuten parhaaksi näette. Tosin jos arvelet, että minut on parasta hakea linnakkeelta, niin silloin on kenties parempi, että sinä hoidat asian. Se aiempi pikku teatterimme anbun edessä todennäköisesti pistää liikkeelle huhun jos toisenkin, joten sinun ilmestymisesi linnakkeelle ei toivottavasti herätä niin paljon huomiota kuin jos Inochi tulisi hakemaan minua jonnekin", Tinga huomautti seuraavaksi. Kikanbo mietti asiaa hetken kunnes nyökkäsi myöntyvästi.
"Noh, tällä erää olemme kai sopineet kaikesta tarpeellisesta, joten näemme sitten perjantaina. Pystytkö siirtämään meidät takaisin minun luokseni?" Kikanbo kysyi, samalla kun nousi ylös.

"Onnistuu. Pidä vain kiinni", Tinga vastasi, samalla kun tarttui miehen käteen ja keskittyi hetken, ennen kuin siirsi heidät lopulta aiemmin, oman klooninsa olkapäähän tehdyn sinetin luokse, Kikanbon olohuoneeseen missä kloonit edelleen istuivat syötyään ensin aiemmin ostetut sushiannokset.

Päästäessään kuitenkin klooninsa purkautumaan ja saadessaan sen välittämät muistot omaan päähänsä, Tinga pysähtyi hetkeksi kuin halvaantuneena paikoilleen, kykenemättä hetkeen kunnolla edes käsittelemään sitä mitä kloonin muistot hänen päähänsä siirsivät. Hän ei käsittänyt lainkaan miksi ja miten klooni oli päätynyt tähän pisteeseen, mutta jotenkin se oli kuitenkin Kikanbon kloonille flirttaillessaan ja talon ulkopuolella kuuntelevalle anbulle esitystä pitäessään onnistunut aidosti innostumaan tilanteesta. Hetken verran, Tingan ehti toivoa, että kyse oli vain hänen kloonistaan, mutta aistiessaan kuitenkin seuraavaksi Kikanbon chakraa naine tajusi, että kloonien tunteet, miten ikinä ne olivatkin syntyneet olivat olleet molemminpuolisia.

Ennen kuin Tinga ehti edes ajatella järjellä mitä teki, hän päätyi jatkamaan siitä mihin klooni oli jäänyt ja käytännössä tämä tarkoitti sitä että nainen tarttui Kikanbon käteen.
"Ala tulla. Saat näyttää että pystyt siihen mihin väität pystyväsi", Tinga sanoi klooninsa mielessä olleet sanat ja lähti vaativasti vetämään Kikanboa kohti makuuhuonetta. Kikanbon kasvoilla puolestaan oli voitonriemuinen hymy, tämän seuratessa vastustelematta kunoichin perässä ja kaataessa tämän lopulta sängylle, ennen kuin ryhtyi riisumaan vaatteita tämän yltä.

**************************************************

Seuraavana aamuna Tinga heräsi paljon Matsuramaa aikaisemmin. Hetkeen hän ei muistanut missä oli, mutta aistiessaan kuitenkin huonetta ja kuullessaan nukkuvan Matsuraman hiljaisen kuorsauksen takaansa, nainen sulki hetkeksi silmänsä ja toivoi että tämä olisi ollut vain unta. Se ei kuitenkaan ollut vaan sen sijaan kaikki edellisenä yönä tapahtunut todella oli tapahtunut. Hänen oli edelleen vaikea käsittää miten tilanteeseen oli päädytty, mutta kaipa sitä oli kuitenkin turha pohtia. Tapahtunut mikä tapahtunut. Hetkeä myöhemmin mieleen hiipivä katumus kuitenkin laski Tingan mielialan alas, eikä asiaa yhtään auttanut sekään, että Koutei kummitteli jälleen hänen mielessään, tuoden myös syyllisyyden osaksi Tingan sen hetkisiä tunteita. Vaikka he eivät enää olleetkaan yhdessä, hänestä silti tuntui kuin olisi juuri pettänyt tätä hyvinkin pahasti ja tämä ajatus sai syyllisyyden tunteen nopeasti vain kasvamaan sellaisiin mittoihin, että nainen toivoi ettei olisi edes syntynyt. Hän ei tuntunut nykyisin tekevän kuin virheen toisensa perään, oli kyse sitten ihmissuhteista tai työasioista ja tämä ajatus sai Tingan hetken ajaksi epäilemään jopa sitä, olisiko sittenkin syytä luopua suunnitelmasta syrjäyttää isä ja vain alistua siihen että tämä tekisi mitä halusi. Tuhoaisi Akkin yakuza-liittouman ja siinä sivussa todennäköisesti myös Akkin.

Hetken verran Tingan teki mieli itkeä pahaa oloaan ja katumustaan, mutta ajatus siitä että Matsurama kuitenkin saattaisi minä hetkenä tahansa herätä ja ryhtyä kyselemään mikä häntä vaivasi, sai Tingan pitämään itsensä hallinnassa ja viimein nousemaan varovasti istumaan sängyllä. Varmistettuaan että Matsurama nukkui edelleen, Tinga nousi nopeasti noukkimaan edellisenä iltana riisutut vaatteensa lattialta ja saatuaan kaiken kasaan, nainen keskittyi ja siirtyi lopulta Hiraishin no jutsun avulla linnakkeelle, omaan huoneeseensa, jättäen Matsuraman taakseen heräämään yksin milloin nyt sitten ikinä heräisikin.

Vasta oman huoneensa rauhassa Tinga kykeni antamaan mielessään vellovalle katumukselle ja syyllisyydelle vallan. Hetkeä myöhemmin tämä jo istuikin sängyllään, nojaten päätään käsiinsä ja päästäen äänettömästi silmiin pyrkivät kyyneleet valumaan poskille.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11

Palaa sivulle “Linnake”