Sivu 1/5

Suuri pako

ViestiLähetetty: 16 Touko 2016, 00:18
Kirjoittaja Cross
Tingalta ja Rikalta kului joitain päiviä saada lupaamansa toimenpiteet suoritetuiksi, joita odotellessaan Akki joutui viettämään aikaa vanhan merimiehen ulkomuotoa yllä pitäen ja matalaa profiilia pitäen. Se ei sinäänsä tuntunut kovin vaikealta aluksi, mutta hiljalleen paljastumisen pelko ja jatkuva varuillaan olo alkoivat vaatia veronsa. Aina poistuessaan erään juottolan yläkerrasta vuokraamastaan ahtaasta ja tunkkaisesta pikku huoneestaan hän huomasi vilkuilevansa jokaista vastaantulijaa epäilevästi, vieden kätensä melkein huomaamatta vaatteiden alle kätketyn miekan kahvalle valmiiksi iskemään ensin.
Nuorukainen oli alunperin kuvitellut että olisi voinut viettää tämän odotusajan rauhallisesti kotikylänsä tutuista maisemista ja äänistä nauttien, mutta joutui lopulta luopumaan tuosta ajatuksesta. Loppujen lopuksi oli paljon helpompaa vain sulkeutua huoneeseen ja antaa ajan kulua, siitäkin huolimatta että tähän aikaan vuodesta melkein jatkuvasti paistava aurinko kuumensikin huoneen lähes tukahduttavaksi. Se oli kuitenkin huomattavasti siedettävämpää kuin tulla hermoraunioksi kylän katuja kävellessä ja pilata hyvin hiottu suunnitelma omaa ajattelemattomuutta.
Eräänä iltana muhkuraisella olkipatjalla yhtä aseistaan teroittamassa istuva Tsuchigumo näytti havahtuvan ajatuksistaan, alkaen hymyillä tyytyväisesti. Hän oli juuri saanut Yatan välittämän viestin Tingalta, joka oli lopultakin saanut väkensä järjästetyksi asemiin ja aika toimia olisi lopultakin koittanut. Hetkeäkään hukkaamatta aseensa vuoteelle eteensä laskenut nuorimies käski yhtä linnuistaan toimittaa sanan Rikalle ja varmistaa että myös tämän valitsema kapteeni tulisi olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Paksun ja järkkymättömän näköinen tiiliseinä liukui äänettömästi auki tummiin pukeutuneen sini silmäisen miehen edestä, jota oli lumenvalkeita hiuksia ja valkeaa pääkallonaamiota lukuunottamatta lähes mahdoton huomata takanaan olevan käytävän pimeydestä. Kenenkään huomaamatta tämä lähes äänettömästi asteleva hahmo astui salakäytävästä ahtaaseen nurkka syvennykseen, joka liittyi heti nurkantakaa leveään raskaiden rautaovien reunustamaan käytävään. Lähtien samantien astelemaan määrätietoisen näköisenä eteenpäin hän ohitti joitain ovia välittämättä tippaakaan niistä tai niiden sisällä olevista henkilöistä, keskittyen sen sijaan vain muutaman tietyn sellin sijainnin muistamiseen. Portaistakatsoen vasemmalle... Viides ovi oikealla... Kauimpana salakäytävästä olevan oven luokse asteleva naamioitunut miekkamies ajatteli, muistellen saamiaan ohjeita ja pysähtyi lopulta yhden oven luokse. Hänen olisi tehnyt mieli jatkaa vielä hieman edemmäs ja käydä kurkkaamassa vähän matkan päässä olevan nurkan taakse, varmistaakseen ystävänsä järjästämien vartioiden olevan paikallaan. Luottaen kuitenkin tämän sanaan mies kohotti toista käsistään ja painoi sen ovella olevan räjähdesinetin päälle, kyetäkseen avaamaan raskaan lukon ilman puolta käytävää romahduttavaa räjähdystä. Sinetti välähti nopeasti punaisena, ennen kuin paperi irtosi vaivattomasti lukon päältä ja naamiomies saattoi painaa kädessään olevan kunain avainpesän päälle. Hänellä ei ollut sopivaa avainta enää näihin lukkoihin, mutta onneksi vanha yleisavain toimi vielä moitteettomasti. Heittoveitsen kärkeen muodostettu tuuliterä upposi valurautaan kuin kuuma veitsi voihin ja tuhosi haittalevyt totaalisesti, tehden oven avaamisesta ilman sen murtamisen varalta asetetun ansan laukeamista mahdollista.
Paksu ääntä eristävä ovi liukui äänettä auki hyvin öljyttyjen saranoiden kannattelemana, päästäen valkohiuksisen miehen pujahtamaan taaksensa pieneen välitilaan ja sen takan olevan toisen oven ohi pilkkopimeänä pidettyyn huoneeseen, jonka ainut asukki roikkui sen keskellä katosta tulevissa kahleissa. Hetkeksi ovelle pysähtyvä hämäräveikko kuunteli ympäristöään kaiken varalta joidenkin sydämmenlyöntien ajan, varmistaakseen ettei kukaan ollut kiinnittänyt huomiota niihin vähiin ääniin mitä käytävältä oli saattanut kuulua. Ainut mitä hän kuitenkaan kuuli oli kahleissa olevan naisen hengitys, joka kuulosti kohtalaisen tasaiselta ja kevyeltä olosuhteet huomioon ottaen.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 16 Touko 2016, 01:30
Kirjoittaja Southpaw
Sellin sisäpuolella Suiren roikkui kahleissa, yrittäen nukkua, joskin turhaan. Vaikka hänen kuulustelussaan mukana ollut Tinga olikin hieman löysännyt hänen kahleitaan, niin että niiden varassa roikkuminen oli mahdollista ilman, että olkapäät rusahtaisivat sijoiltaan, oli kunoichi silti parhaimmillaankin kyennyt vain torkkumaan lyhyitä aikoja ennen kuin sellin katosta tippa kerrallaan laskeutuva suolavesi sai hänet taas herelle. Unenpuutteen vuoksi päätä särki enemmän kuin koskaan, minkä lisäksi suolavesi oli jo ehtinyt jättää hänen niskaansa suuren punoittavan läikän, jonka kohdalla iho oli ärtynyt ja kirveli pahasti. Suiren olisi halunnut raapia kirvelyä helpottaakseen, mutta kiitos kahleiden, käsien vieminen niskan taakse oli kuitenkin mahdotonta. Tyrmässä viettämiensä päivien aikana häntä ei ollut kaivattu kuulustelun jälkeen kertaakaan, ellei laskettu mukaan vartijoita jotka olivat kerran päivässä käyneet antamassa hänelle ruokaa ja vettä juuri sen verran, että hän pysyisi hengissä. Siitä huolimatta hänestä tuntui siltä kuin olisi nääntymäisillään, joten nainen oli ehtinyt jo hyväksyä sen, että hänet todennäköisesti jätettäisiin tänne kunnes hän joko kuolisi tai joku jossain päättäisi antaa periksi ja maksaa lunnaat. Sikäli kuin hänestä edes sellaisia vaadittiin. Oli täysin mahdollista, että häntä pidettäisiin sen verran pienenä tekijänä, että kukaan ei vaivautuisi maksamaan mitään.
Vasta kuullessaan hiljaisen äänen edestäpäin, Suiren kohotti väsyneenä päätään hieman ja silmäili huonetta kasvoillaan roikkuvien hiusten alta. Akkin avattua välitilan oven, hän kykeni heti huomaamaan, että valoa tuntui nyt olevan enemmän, kiitos hieman raolleen jääneen ensimmäisen oven. Pimeys oli muuttunut vain hämäryydeksi, joka kaikkien pimeydessä vietettyjen päivien jälkeen tuntui niin sokaisevan kirkkaalta, että jopa tämä sai Suirenin siristelemään hiusten suojassa silmiään. Niinpä hän ei ensiksi huomannut välitilan ovelle kuuntelemaan pysähtynyttä Akkia. Jollain tapaa kunoichi kuitenkin tiedosti, ettei ollut yksin, mutta tästä tieosta ei ollut hänelle juurikaan apua. Hän saattoi vain odottaa ja katsoa mitä tapahtuisi, sillä jos tulija oli joku hebiläinen, oli parempi varmasti puhua vain jos puhuteltiin. Ehkä jos hän olisi tarpeeksi yhteistyöhaluinen, joku pysäyttäisi suolaveden tippumisen, niin että hän saisi tilaisuude nukkua edes pari tuntia vaivaisen kymmenen minuutin sijaan.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 16 Touko 2016, 11:03
Kirjoittaja Cross
Ovella kuuntelemassa seisova Akki oli varma että kaikki oli tuntui olevan kuten pitikin, sillä käytävästä ei kuulunut pienintäkään hiiskahdusta. Sen sijaan hän kuuli vaimean kalahduksen joka lähti Suirenia pystyssä pitävistä kahleista tämän kohottaessa päätään oven suuntaan, mikä kertoi että tämä oli mitä luultavimmiten hereillä. Siinä ei kyllä ollut mitään yllättävää, mikäli nämä sellit toimivat kuten ennenkin ja siihen ainakin tasaisesti kuuluva pieni vesipisaran hajoamisesta johtuva ääni viittasi.
''Oletan että olet hereillä?'' Naista kohti lähtevä mies kysyi mahdollisimman vaimealla äänellä, tietäen hyvin miten herkiksi vangin korvat saattoivat käydä sellin lähes täydellisessä äänettömyydessä. Samalla hän pyrki pitämään askeleensa mahdollisimman vaimeina astellessaan kunoichin luokse ja alkaessa tutkia tämän ranteiden ympärillä olevia kahleita, joiden pinnassa tuntui edelleen olevan samat vanhat kaiverrukset. Niiden tarkoitus oli imeä vangin chakraa ja varmistaa ettei tämä kykenisi pakenemaan, sekä tainuttaa tämä sinettiin varautuneella chakralla mikäli kahle yritettäisiin murtaa ilman avainta.
''Toivottavasti olet saanut tarpeeksi paikallisesta vieraanvaraisuudesta ja olet valmis lähtemään?'' Vaatteidensa alla kätkettynä olleen miekan esiin vetävä miekkamies kysyi omalla äänellään ulkonäöstään huolimatta puhuen, laskien aseensa samalla sinetin päälle ja antaen sen imeä chakran sinetistä. Pieni sähkö virta yritti purkautua sinetistä miekanterän omien sinettien alkaessa toimia, saaden terän hehkumaan hetken sinisenä, ennen kuin se haihtui olemattomiin ja teki lukon rikkomisesta turvallista.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 16 Touko 2016, 19:24
Kirjoittaja Southpaw
Silmien tottuessa valoon vähitellen, Suiren alkoi erottaa paremmin ovensuussa seisovan hahmon. Tajutessaan kyseessä olevan sama pääkallonaamioinen mies joka oli ollut mukana hänen kuulustelussaan, Suiren ei voinut mitään sille, että tunsi pelkoa. Miehen puhuessa tällä oli kuitenkin ihan erilainen ääni kuin aiemmin, mikä sai hetken verran Suirenin hämmennyksen valtaan, ennen kuin naisen väsyneet aivot lopulta yhdistivät äänen Akkiin.
"Aivan kuin täällä edes pystyisi nukkumaan...", Suiren vastasi uupuneella äänellä Akkin esittämään kysymykseen. Huolimatta siitä, että Akki yritti pitää äänensä vaimeana, se kuulosti silti lähes tavallisen puheäänen veroiselta Suirenin korviin ja sai naisen puristamaan hetkeksi silmänsä kiinni, korvien totutellessa jälleen kuulemaan muutakin kuin vesipisaroiden tasaisen tippumisen. Avatessaan jälleen silmänsä hän huomasi Akkin tulleen hänen viereensä ja tutkivan hänen käsissään olevia kahleita. Hän oli itse aluksi yrittänyt hieroa suolavettä niihin parhaansa mukaan, siinä heikossa toivossa, että kahleet ruostuisivat puhki, mutta oli lopulta todennut yrityksen turhaksi.
"Voit uskoa, että olen saanut tarpeekseni. Ja toista kertaa en aio täällä käydä", Suiren sanoi seuraavaksi ja seurasi hämärässä kuinka Akki kohotti yhden miekoistaan hänen kahleitaan vasten. Hän erotti sähkösinisen hohteen kun kahleissa oleva sinettikuvio ilmeisesti yritti taistella Akkin miekkaa vastaan, mutta vähitellen hän kuitenkin tajusi kykenevänsä taas tuntemaan oman chakransa. Jopa tekniikoiden käyttäminen olisi varmaan ollut mahdollista ellei hän olisi ollut niin väsynyt kuin nyt oli.
"Kiitos... että tulit", Suiren sanoi seuraavaksi. Hänellä oli hämärä tunne, että pelkkä kiitos ei riittäisi kuittaamaan tätä pelastusoperaatiota, sillä loppujen lopuksi Akki oli aiemmin kertonut joutuneensa karkotetuksi, mikä tarkoitti, että mies oli tullut tänne oman henkensä uhalla. Hänen oli vaikea käsittä miksi Akki laittoi itsensä tällaiseen vaaraan hänet pelastaakseen kun olisi voinut sen sijaan käydä vapauttamassa vain Kenichin ja muut läheisimmät ystävänsä, jotka mys olivat jääneet vangeiksi Teen maassa käydyn taistelun aikana.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 18 Touko 2016, 00:11
Kirjoittaja Cross
Katosta tulevien kahleiden sinettejä purkava Akki keskeytti toimensa hetkeksi kuullessaan Suirenin kiittävän itseään vaimealla äänellä, josta kuuli selvästi että tämä oli saanut ravintoa vain ehdottoman minimi määrän verran. Hetken aikaa hän tunsi myötätuntoa tätä kohtaan, aikoen jo sanoa ettei kiittämiseen ollut tarvetta. Ennen sitä miekkamies muisti kuitenkin mitä oli kuullut Tingalta tämän kertoneen vangitsijoilleen, unohtaen samantien mitä oli ollut lähellä sanoa.
''En kiellä etten olisi harkinnut sinun jättämistä tänne, tai vaijentamista lopullisesti nyt kun tiedän ketä palvelet...'' Toisen kunoichin kattoon kiinnittävän kahleen äärelle siirtyvä Tsuchigumo päätti sen sijaan vastata, tehden selväksi että tiesi tämän salaisuuden. Vaikka vedätetyksi tuleminen ja Kirigakuren pelinappulaksi joutuminen olikin kolhaissut nuorukaisen ylpeyttä, ymmärsi hän että voisi syyttää siitä vain itseään, koska oli antanut sen tapahtua tajuamatta asiaa ajoissa. Toista kertaa hän ei kuitenkaan tulisi Nemurin huijaamaksi, kuten tämäkään tuskin tulisi toistamiseen luottamaan auttajaansa. Akki tiesi syyllistyneensä yhtä lailla siihen että oli käyttänyt Suirenia hyväkseen omien tarkoitusperiensä ajamiseksi, kuten myös jättänyt kertomatta tälle joitain oleellisia asijoita.
''Vapauttamisesi on kuitenkin pienempi paha kuin kumpikaan nuista vaihtoehdoista, sillä se vie kaiken pohjan vuotamiesi tietojen uskottavuudelta... Minkä lisäksi uskon sinusta voivan olla vielä hyötyä niin minulle kuin yakuzallekkin.'' Toista ketjuihin kiinnitetyistä rannekkeista Nenekimarun terällä koskeva Tsuchigumo jatkoi vaimealla äänellä, kääntäen katseensa ovenraosta tulevan vähän valon kajossa näkyvän naisen kasvoja päin. Huoneen hämäryyden takia hän ei nähnyt kuinka tämä reagoi kuulemaansa, mutta uskoi tämän ymmärtävän mitä tarkoitti. Heidän välillään ei luultavasti koskaan tulisi olemaan luottamusta saati sitten ystävyyttä, mutta se ei tulisi tarkoittamaan että tämä olisi viimeinen kerta kun Nemuri tapaisi miekkamiehen. Heidän yhteistyönsä tulisi jatkumaan vielä tulevaisuudessakin halusipa nainen sitä tai ei ja samoin tulisi jatkumaan myös tämän työ yakuzan parissa, vaikkakaan ei enää pelkästään kirigakuren käskyläisenä.
''Pystytkö kävelemään itse?'' Sinetit vaarattomiksi tehnyt mies kysyi keskittäen chakraa jälleen toisessa kädessään olevaan kunaihin ja upotti sen terän kahleiden lukkoihin, saaden ne napsahtamaan samantien auki. Katosta roikkuvien ketjujen valahtaessa alas vaimeasti kilahtaen nuorukainen valmistautui nappaamaan vapautuvasta naisesta kiinni ja keskittyi samalla jälleen kuuntelemaan hetkeksi ympäristöään, varmistaakseen ettei tämäkään ylimääräinen ääni ollut aiheuttanut reagtiota vähänmatkan päässä ollevissa vartioissa. Tingan väki vaikutti kuitenkin toimivan kuten oli sovittu ja olevan välittämättä pienistä ylimääräisistä äänistä, jotka luultavasti peittyivät pääosin näiden oman jutustelun alle.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 18 Touko 2016, 11:36
Kirjoittaja Southpaw
Akkin huomautus siitä, että tämä oli harkinnut kyllä hänen jättämistään oman onnensa nojaan, Sai Suirenin kohottavaan hitaasti päätään. Hämärässä oli hankala päätellä mitään miehen kehonkielestä, mutta äänensävy kertoi kuitenkin riittävän selvästi, että viimeistään nyt heidän välillään olleet luottamuksen rippeet oli kokonaan pois pyyhitty.
"Arvelinkin, että kuulisit asiasta jotenkin...", Suiren tyytyi toteamaan. Naisen äänestä kuului, että tämä hyväksyi täysin Akkin suhtautumisen asiaan ja sen mitä muutakin mahollisesti seuraisi nyt kun oli käynyt ilmi, että hän oli edelleen Kirigakuren palveluksessa, toisin kuin oli alunperin väittänyt. Miekkamiehen kuitenkin jatkaessa, Suirenin kasvoille levisi hämmentynyt ilme, sillä Akki puhui aivan kuin olisi olettanut hänen jäävän edelleen yakuzan palvelukseen. Hetken verran nainen jopa mietti oliko väsymyksensä vuoksi vain kuullut tai ymmärtänyt väärin, mutta tuli lopulta toiseen lopputulokseen.
"Hyötyä sinulle ja yakuzalle? En taida nyt ihan ymmärtää mitä tarkoitat... Tehtäväni yakuzan parissa tuskin jatkuu enää kovin pitkään nyt kun sinä tiedät ja todennäköisesti kerrot tietosi eteenpäin heti kun saat tilaisuuden. Tehtäväni luultavasti julistetaan epäonnistuneeksi ja minut käsketään takaisin kotiin", Suiren totesi hämillään. Asia saattaisi toki olla eri jos Akki päättäisi pitää tiedon hänen todellisista tarkoitusperistään omanaan, mutta olisiko tällä todella mitään syytä siihen? Mies varmasti tajuaisi itsekin, että hänen olisi pakko ilmoittaa tilanteesta Mizukagelle, joka tekisi lopullisen päätöksen sen suhteen jäisikö hän vielä yakuzan luokse vai palaisiko kotikyläänsä muihin tehtäviin. Olettaen että Warau oli saanut kuulla hänen jääneen vangiksi, oli jopa mahdollista, että Mizukage tiesi jo tilanteesta ennen kuin hän oli edes ehtinyt raportoida mitään. Naisen ajatukset kuitenkin katkseviat pian, kun tämä kuuli Akkin avaavan hänen kahleensa. Kuten arvata saattoi, Suiren tunsi ensin kaatuvansa eteenpäin, jalkojen pettäessä alta, mutta Akki oli kuitenkin valmiina ja otti hänet kiinni, ennen kuin nainen ehti kaatua kokonaan lattialle. Ottaen Tsuchigumosta tukea, Suiren koetti ensin venytellä jalkojaan hieman, ennen kuin yritti uudestaan ja onnistuikin tällä kertaa pysymään pystyssä omin avuin.
"Luulisin pärjääväni tästä eteenpäin... jos vain et pakota juoksemaan", Suiren vastasi kysymykseen, samalla kun otti muutaman askeleen kohti sellin välitilaan johtavaa ovea. Päästessään oven luokse naisen saattoi nähdä hieman horjahtavan, mutta tämän onnistui kuitenkin nopeasti ottaa tukea seinästä ja pysyä pystyssä. Pitkään jatkunut varpaillaan kahleiden varassa seisominen oli selvästi vaikuttanut naisen jalkoihin, mutta hän oli kuitenkin varma, että jaloissa tuntuva uupumus ja heikotus menisi nopeasti ohi nyt kun hän pääsi taas kävelemään ja seisomaan normaalisti.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 20 Touko 2016, 10:04
Kirjoittaja Cross
Suirenin kahleita aukova Akki ei ensin näyttänyt välittävän naisen vastauksesta, tämän huomauttaessa että tulisi tuskin enää palaamaan yakuzan pariin ja ei luultavasti siksi voisi olla hyödyksi millään tavalla. Tieto ei näyttänyt tulevan yllätyksenä, saati häiritsevän millään tavalla häntä. Sen sijaan jos huoneessa olisi ollut yhtään valoisampaa Nemuri olisi voinut nähdä pienen paholaismaisen hymynkaaren kohoavan Tsuchigumon suupieleen ja pahaenteisen kiillon tulevan tämän silmiin.
''Ainoa asia mikä sinun tarvitsee ymmärtää on että koska minä tiedän sinun palvelleen Kirigakurea alusta asti on sinusta tullut uhka kylällesi, mikäli he saavat tietää että minä tiedän totuuden. Pitämällä tietosi itselläsi ja tekemällä kuten käsken palvelet parhaiten niin kylääsi kuin yakuzaa, jotka kumpikin tulevat hyötymään huomattavasti yhteistyöstään... Ainakin siihen asti että yakuzan johtajat eivät kuule tulleensa jälleen ninjakylän vedättämäksi.'' Lähes kuiskaamalla edelleen puhuva miekkamies sanoi kiinni nappaamalleen naiselle, kuunneltuaan ensin hetken aikaa käytävältä kuuluvia ääniä ja todettuaan kaiken jälleen kerran olevan rauhallista. Sanottuaan sanottavansa ja varmistuttuaan siitä että kunoichin pitkästä paikallaan seisomisesta puutuneet jalat kantoivat astui hän hieman etäämmäs, varmistuakseen siitä että tämä todella pysyi pystyssä ominvoimin.
''Käytävän päässä on pieni syvennys, josta lähtee seinän taakse kätketty käytävä. Seuraa käytävää suoraan kunnes näet valoa yhdessä haarakäytävistä ja lähde sitten seuraamaan kynttilöitä, kunnes saavut rannalle. Siellä sinua odottaa vene, jossa voit odottaa silläaikaa kun autan muut ulos.'' Akki vastasi haparoivasti omilla jaloillaan pysyvälle Suirenille, tämän todettua kykenevänsä luultavasti kävelemään.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 20 Touko 2016, 11:56
Kirjoittaja Southpaw
Suirenin kuullessa Akkin vastauksen, hän tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäänsä pitkin. Hän käsitti väsymykseltään sen verran, että miehen sanoissa luultavasti oli perää siltä osin, että hän oli muuttunut uhaksi kylälleen. Mutta toisaalta eikö oikea päätös olisi silti raportoida kaikesta tapahtuneesta Mizukagelle? Eikö kertomatta jättäminen jos jokin tekisi hänestä petturin kylän silmissä, etenkin jos tulisi ilmi että hän oli salannut tämän käänteen kylältä? Mitä enemmän Suiren mietti asiaa, sen sekavammaksi hänen ajatuksensa tuntuivat käyvän ja lopulta naisen katseessa oli hetken verran nähtävissä epätoivoa, tämän miettiessä pitäisikö vain ottaa itsensä päiviltä jotta ei aiheuttaisi enempää ongelmia sen paremmin kylälle kuin yakuzallekaan. Pian tämä lyhyt epätoivon hetki kuitenkin meni ohi ja nainen tyytyi hymähtämään väsyneesti. Hän miettisi asiaa myöhemmin kun olisi saanut nukkua ja syödä tarpeekseen. Kun ajatukset eivät olisi enää sekavaa puuroa.
"Ihan miten vain..." kunoichi tyytyi vastaamaan ja vilkaisi sitten Akkin kasvoja kun tämä ryhtyi neuvomaan hänelle reittiä jota pitkin pääsisi pois. Syvennys, kynnttilät, vene. Painen ohjeet mieleensä, Suiren nyökkäsi.
"Selvä on... Nähään veneellä. Olettaen että en ole ehtinyt vielä nukahtaa sitten kun tulet muiden kanssa", Suiren vastasi ja lähti kävelemään sellin välitilan poikki kohti tyrmien käytävään johtavaa ovea. Ennen käytävään menoa, kunoichi pysähtyi kuitenkin hetkeksi kuulostelemaan ja tultuaan siihen tulokseen, ettei käytävällä ollut muita, tämä raotti ovea sen verran, että pääsi livahtamaan raosta ulos. Vilkaistuaan vielä varmuuden vuoksi käytävän kumpaankin suuntaan, Suiren lähti kävelemään Akkin ohjeiden mukaan kohti käytävän päässä olevaa syvennystä, pysytellen samalla seinän lähellä, niin että voisi tarvittaessa ottaa siitä tukea.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 22 Touko 2016, 11:45
Kirjoittaja Cross
Omilla jaloillaankin pystyssä pysyvän Suirenin luota oven viereen kyyryyn toisella puolella olevaa käytävää tarkkailemaan siirtynyt Akki ei ollut itse huomannut kuinka hänen omat sanansa olivat hetken aijemmin muuttuneet sävyltään kohteliaasta varoituksesta suoraksi uhkaukseksi, toisin kuin hän oli alunperin ne tarkoittanut. Hän oli halunnut vain varoittaa naista olemasta kertomasta aivan kaikkea kotikylänsä johtajille, tämän oman turvallisuuden takia. Jollain tapaa miekkamiehen mielen perukoilla oleva pimeys oli kuitenkin onnistunut luikertelemaan esiin, muuttaen sanoja ja niiden merkitystä huomattavasti uhkaavamman sävyisiksi. Kuultuaan kunoichin olevan edelleen uskollinen Kirogakurelle miekkamies oli joutunut harkitsemaan tämän auttamista uudelleen, päätyen lopulta pysymään alkuperäisessä suunnitelmassaan, perustellen sitä itselleen sillä että tästä voisi olla vielä hyötyä tulevaisuudessa. Todellisuudessa hän ei ollut aikonut ainakaan yrittää kiristää naista alaisekseen, saati edes todella vaatia joskus tätä palauttamaan tekemäänsä palvelusta.
''Mene.'' Päätään hivenen nyökkäävä Tsuchigumo vastasi Nemurin todettua ymmärtäneensä saaneensa ohjeet, joita tämä saisi lähteä samantien noudattamaan. Heti kunoichin hoiperreltua seinästä tukea ottaen ohitseen hän itsekkin seurasi tätä hämärästi valaistulle käytävälle, suunnaten kuitenkin käytävän perällä olevan syvennyksen sijasta yhdelle muista raskaista rautaovista.

Aivan kuten aijemminkin ympäristöään korvat höröllään kuunteleva albino imi chakran lukkoa suojaavasta sinetistä, ennen kuin työnsi improvisoidun yleisavaimensa sen pesään ja tuhosi koko mekanismin oven avaamiseksi. Lukko ja raskas ovi avautuivat jälleen lähes äänettömästi ja jälleen vartioista lähteviä ääniä hetken aikaa kuunteleva nuorimies odotti sydän jännityksestä jyskyttäen hetken ennen kuin pujahti sisään pilkkopimeään huoneeseen. Kuten edellisessäkin sellissä niin myös täällä katosta roikkuva vanki oli hereillä, kohottaen kaljuksi ajellun päänsä hitaasti ylös ja suunnaten sen ovella seisovaa pääkallonaamioista hahmoa kohti.
''Ei vielä ole aamu.'' Kenichi kähisi kuivalla äänellä, saaden jonkinlaisen vaikeasti tulklittavan hymyn nousemaan kasvoilleen. ''Voin palata myöhemmin jos häiritsin kauneusuniasi.'' Omalla äänellään jälleen ulkonäöstään huolimatta puhuva Akki vastasi, saaden kahleissa olevan entisen aseveljensä ilmeen muuttumaan samantien hämmästyneeksi, tämän tunnistaessa kuulemansa äänen. ''Sinun ei olisi kannattanut tulla.'' Pienen hymyn takaisin kasvoilleen saava tatuoitu vanki vastasi hivenen naurahjtaen pahimmasta hämmästyksestä toinnuttuaan, kuulostamatta kuitenkaan tippaakaan pettyneeltä. ''Et kai todella kuvitellut että pettäisin ystäväni ja jättäisin teidät tänne mätänemään?'' Fuumia katossa pitäviä kahleita aukomaan alkanut Tsuchigumo vastasi kasvoillaan olevan naamion alla hymyillen, yrittäen samalla kuunnella käytävältä kuuluvia ääniä heidän keskustelustaan huolimatta.
''Enpä kyllä...'' Pian myös horjuville jaloilleen seisomaan pääsevä päästä varpaisiin asti yakuzantatuointien peittämä mies vastasi ranteitaan hieroen, kuulostaen ainakin tätä auttamaan tulleesta miekkamiehestä hieman surumieliseltä jostainsyystä. Hän ei tiennyt mistä se johtui, mutta ei kehdannut myöskään alkaa kysyä sitä tässä tilanteessa, olettaen vain ymmärtäneensä jotain väärin. ''Alahan tulla sitten. Gohan vielä ja sitten häivymme täältä.'' Yhden mukanaan tuoman ylimääräisen miekan Kenichille ojentava Akki sanoi, vilkaisten tämän suuntaan samalla. ''Ei aivan omasi veroinen, mutta toivottavasti kelpaa?'' Hän jatkoi miehen ottaessa aseen vastaan ja kohottaessa sitä huotrastaan hieman tutkiakseen terää nopeasti, päätyen lopulta nyökkäämään hieman. ''Kyllä.''

Hetkeä myöhemmin mies kaksikko oli jo kolmannen oven kimpussa, avaten sen jälleen samaan tapaan kuin kahdella aijemmalla kerralla, imien ensin chakran sitä suojaavasta sinetistä ja tuhoten sitten lukon tuuli chakran teroittamalla kunailla. Jälleen raskas ovi avautui äänettömästi kuin itsestään, mutta tälläkertaa outo aavistus valtasi sen edessä olevan miekkamiehen. Huone kuulosti liiankin hiljaiselta verrattuna kahteen aijempaan selliin, mutta siitä huolimatta hän otti muutaman varovaisen askeleen sisemmäs, viitattua ensin Fuumia pysymään ulkopuolella vartiossa.
Tsuchigumon ei tarvinnut kuin työntää sisempi liukuovi sivuun ja astua itse sellin puolelle kun hän ymmärsi miksi selli oli vaikuttanut liiankin hiljaiselta, sillä täydellisen hiljaisuuden keskeltä ei kuulunut edes vaimeaa raskasta hengitystä. Käytävältä tulevan vähän valon avulla hän kuitenkin näki huoneen keskellä katosta käsiensä varassa täysin roikkuvan kuihtuneen hahmon. Samalla miekkamiehen nenään alkoi kantautua tästä lähtevä makea tuoksu, jollaisen hän tiesi lähtevän vain jo vähän aikaa kuolleena olleesta ruumiista.
Hampaansa yhteen purren Tsuchigumo astui selliin, ollen varma menettäneensä jälleen yhden ystävänsä, mutta kieltäytyen kuitenkaan jättämästä tätä enää hetkeksikään tänne mätänemään. Ennen kuin aloitti kahleiden irrottamisen hän kohotti tämän kasvoja varmistuakseen henkilöstä, huomaten samalla tämän suusta leukaa pitkin rinnalle ja vatsalle valuneen tumman kuivuneen veren muodostaman vanan.
''Hän puri ennemmin kielensä poikki ja tukehtui omaan vereensä ennemmin kuin kertoi mitään.'' Konemaisen tunteeton ääni huoneen takanurkasta sanoi yllättäen ja sai Gohanin ruumiin viereen polvistuneen Akkin ponnahtamaan yllättyneenä polvilleen. Heti äänen kuullessaan hän tunsi huoneen alkavan käydä viileämmäksi ja tiesi samantien kuka nurkassa oli vaaninut, kykenemättä kuitenkaan ymmärtämään miten tämä oli osannut olla täällä valmiina odottamassa. Se oli kuitenkin varma että tänne ei kannattaisi jäädä enää hetkeksikään ja miekkamies oli jo aikeissa rynnätä ovesta ulos, kun huomasi sen vierelle jättämänsä kaljupään astuneen tukkimaan sen.
''Kumpi teistä surmasi Geron?'' Aijemmin saamansa miekan eteensä kohottanut Kenichi sähisi, päättäen selvittää tämän asian lopullisesti. Hän oli uskonut vangituksi tulemiseensa asti että hebigakuren shinobit olivat olleet veljensä murhan takana, mutta matkalla tänne Izu oli kertonut hyvin erillaisen tarinan ja se oli saanut hänet epäileväksi. ''Ei nyt Ken...'' Hermostuneena nurkassa olevaa Igaa ja ovella olevaa Fuumia vilkuileva Tsuchigumo yritti puhua järkeä toiselle miekkamiehelle, joka ei tuntunut välittävän siitä pääsisivätkö he elossa pois täältä. ''Kumpi!'' Kaljupää huusi vaativasti vastaukseksi, mikä sai naamioituneen Akkin puremaan hampaansa keskittyneesti yhteen ettei olisi kironnut ääneen tilannetta.
''Hän oli hyödyllisin tiedonvuotajamme, joten miksi olisimme tehneet sen?'' Nurkassa oleva pääkallonaamioinen mies vastasi vuorostaan, astuen hieman paremmin esille varjoista. Tilanne ei huvittanut salamurhaajaa sen enempää kuin ystäviään auttamaan tullutta miekkamiestä, mutta silti hän tunsi pientä tyytyväisyyttä siitä miten asiat olivat kääntyneet. Izu oli ollut oikeassa siinä että mikäli Sanada oli vielä elossa, kuten Rikimaru oli epäillyt Teen maan taistelun jäljiltä, niin tämä tulisi yrittämään pelastaa ystävänsä. Havaittuaan muutama päivä aijemmin kylän korppi populaation lisääntyneen yllättäen salamurhaaja oli alkanut epäillä tämän todella saapuneen kylään huomaamattomasti, mikä oli saanut hänet asettumaan joka yö vartioon toisen tämän vangitun ystävän selliin. Samalla mies oli järjästänyt pienen anbu osaston valmiiksi tulemaan avukseen, mutta sille ei olisi välttämättä nyt tarvetta, sillä tämän vapauttama Fuumi ei vaikuttanut olevan kiinnostuneempi veljensä surmaajan selville saamisesta kuin pakenemisesta.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 22 Touko 2016, 16:11
Kirjoittaja Southpaw
Akkin edetessä tyrmissä sellistä toiseen, Tinga istui hermostuneena Yurei-shin käyttöön varatuissa tiloissa. Hänen olisi pitänyt käydä läpi viimeaikaisia tehtäväraportteja samalla kun keskittyi aistimaan linnakkeessa tuntuvia chakroja, mutta tieto siitä, että Akki oli todennäköisesti nytkin tyrmissä, esti naista keskittymästä sen hetkisiin tehtäviinsä. Tämä saattoi ainoastaan aistia tuntemiaan chakralähteitä peukaloitaan pyöritellen, samalla kun Akkin lähettämä korppi seisoskeli avoimen ikkunan reunalla ja tarkasteli tyhjää huonetta, valmiina välittämään hänen varoituksen Akkille jos tarvetta tulisi. Häntä vaivasi se, ettei jostain syystä kyennyt havaitsemaan mestarinsa chakraa kuten normaalisti ja hän olisi halunnut mennä itse tyrmiin varmistamaan, ettei Akkia vastassa olisi mitään ikäviä yllätyksiä. Pinnistäen kuitenkin kaiken itsehillintänsä äärimmilleen, Tinga pakottautui istumaan aloillaan. Akki oli heidän tavatessaan tehnyt selväksi, ettei halunnut sekoittaa häntä asiaan, joten hän saattoi vain istua ja odottaa mitä tapahtuisi.

Akkin puheista huolimatta kunoichi oli ottanut kuitenkin sen verran vapauksia, että oli käynyt muutamiin valikoituihin selleihin tekemässä räjähdesinetit, ihan vain siltä varalta, että Akki sattuisi tarvitsemaan jonkinlaista harhautusta. Koska sinetit olivat alustansa väriin mukautuvia, hän ei uskonut, että kukaan oli huomannut niitä, ellei laskettu mukaan hänen valitsemiaan vartijoita, joille hän oli uskaltautunut kertomaan suunnitelmistaan. Tyrmissä sillä hetkellä olevat Inochi, Erina ja Hiro, olivatkin ilmeisesti hoitaneet tehtävänsä moiteettomasti, sillä Akkikaan ei ollut korpin välityksellä lähettänyt hänen suuntaansa moitteita vartijoiden työskentelystä. Ajan kuluessa ja hiljaisuuden jatkuessa, Tinga alkoi vähitellen uskoa, että ehkä Akki todella oli jo onnistunut tehtävässään, mutta sitten hän aisti jotain mikä sai hänet hetkeksi jäykistymään paikoilleen. Rikimarun chakra oli äkkiä ilmestynyt keskelle tyrmiä ja hän saattoi tuntea tämän käyttävän chakraansa samalla hetkellä kun tyrmissä oleva Akki itse tunsi ilman kylmenevän ympärillään.
"Helvetti... Oikea Rikimaru on siellä. Varoita häntä" Tinga sanoi ikkunalla seisoskelevalle linnulle ja nousi sitten tuolilta, jolla oli siihen asti istunut. Kuten oli sopinut Inochin kanssa, hän alkoi kerätä chakraansa kuin valmistautuen tekemään jonkin jutsun siinä keskellä toimistoa. Vain hetkeä myöhemmin hän tunsikin Yamanakan läsnäolon päässään, tämän ottaessa yhteyttä kuten oli sovittu.

"Mikä meni vikaan?" Inochin ääni kaikui Tingan päässä, tämän lähtiessä kävelemään toimistosta ulos ja rientäessä sitten käytävää pitkin kohti tyrmiin johtavia portaita.
"Oikea Rikimaru on siellä. Käske Erinan ja Hiron suojautua. Räjäytän sinetit", Tinga käski samalla kun alkoi todella valmistautua sinettien laukaisuun. Päästyään tyrmiin johtavalle ovelle, nainen pysähtyi vielä muutamaksi sekunniksi antaakseen alaisilleen aikaa valmistautua, ennen kuin teki käsimerkin. Alhaalla tyrmissä naisen tekemät räjähdesinetit saivat useista selleistä niin etumaisen oven kuin väliovenkin räjähtämään ja lentämään auki. Osa ovista lensi jopa irti saranoiltaan. Tämä toivottavasti suuntaisi Rikimarun huomion Akkista muihin vankeihin, jotka räjähdysten seurauksena saattaisivat päästä vapauteen. Samalla räjähdykset saivat myös nostatettua ilmaan sankan savupilven, joka jäi leijailemaan pitkin tyrmiä ja tarjoaisi toivottavasti Akkille näkösuojan jonka turvin livahtaa pakoon. Odotettuaan vielä hetken, Tinga lähti nopeasti lskeutumaan portaita pitkin alas, toivoen että hänen saapumisensa antaisi vain vaikutelman siitä, että hän oli tullut tarkistamaan mistä räjähdysäänet kuuluivat. Äänistä päätellen Inochi ja muut vartijat esittivät osaansa erinomaisesti, sillä portaiden yläpäähän asti hän saattoi kuulla kuinka johdossa oleva Yamanaka jakeli käskyjä, kuten tukkia pakotiet ja tarkistaa oliko vankeja päässyt räjähdysten seurauksena irti, vaikka tosiasiassa jokainen heistä tiesi vallan hyvin, että sinetit olivat olleet vain ovissa, eivät vankien kahleissa.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 22 Touko 2016, 20:40
Kirjoittaja Cross
Sikäli kun Akki pystyi mitään sanomaan valoa vasten seisovan Kenichin ilmeestä tämän kuulleessa Rikimarun kertomana veljensä työskennelleen Hebigakurelle, näytti tämän kasvot synkistyvän ja lihakset jännittyvän tämän puristaessa käsisasään olevaa miekkaa tiukemmin. Vaikutti siltä että tämä oli kuullut asiasta jo aijemminkin, saaden kuitenkin vasta nyt vahvistuksen tuohon tarinaan. Tsuchigumolla ei ollut pienintäkään arvausta siitä mitä Fuumin päässä mahtoi liikua sillä hetkellä, eikä hän todellakaan uskaltanut yrittää käyttää genjutsujaan sn asian selvittämiseen. Niin hän kuin Iga tuntuivat tajuavan että yksikin väärä liike saisi tilanteen räjähtämään käsiin, eikä kummallakaan heistä ollut varmasti aavistustakaan siitä mille puolelle ovella seisova kalju mies asettuisi.
''Olitko se sitten sinä Akki?'' Raivoa ja pettymystä tihkuvalla äänellä puhuva Kenichi kysyi, saaden kylmät väreet kulkemaan pitkin Rikimaruksi tekeytyneen nuorukaisen selkää. Yksi väärä sana ja hän ei saisi vastaansa ainoastaan pelkäämäänsä salamurhaajaa, vaan myös vanhan asetoverinsa. ''Tiedät kyllä etten se ollut minä. Sinä ja veljesi olette ystäviäni ja olin silloin edelleen De la Rosien luona ratkomassa Kyo kai nimistä ongelmaa.'' Osatotuuden kertova Akki vastasi tietäen ainoan mahdollisuutensa olevan valehdella ystävälleen tämän veljen kuolemaan liittyvistä seikoista. Miekkamies oli kuitenkin kerennyt vain hädintuskin sulkea suunsa kun hänen kasvoilleen alkoi kohota leveä pirullinen hymy, samalla kun silmät kapenivat lähestulkoon viiruiksi. Samalla hänestä alkoi vapautua myös jopa Rikimarun veretseisauttavalle auralle vertoja vetävä verenhimoinen ja synkkä olemus, joka muistutti monella tavalla Onimarun ympärilleen taistellessaan vapauttamaa paholaismaista auraa.

''Mutta olisin kyllä mielelläni hoitanut itse sen petollisen paskijaisen, sen sijaan että annoin jonkun muun hoitaa hänet kylmäksi...'' Matalalta murinalta kuulostavalla äänellä mitä pilkallisimpaan ja välinpitämättömimpään tyyliin sanotut sanat yhdessä yllättävän muutoksen kanssa saivat Tsuchigumon seurana olevan kaksikon katsomaan häntä yllättyneenä, mikä taas riitti hänelle. Yhdessä silmänräpäyksessä kalpea ihoinen mies oli loikannut eteenpäin, sivaltaen kätensä eteensä suojaksi nostaman salamurhaajan puolustuksen sivuun, pyörähtäen nopeasti ympäri ja lähettäen tämän napakalla potkulla takaisin samaa hämärää nurkkaa kohti mistä tämä oli aijemmin tullutkin. Samassa silmänräpäyksessä Oni olikin jo Kenichin kimpussa, joka reagoi nopeasti tulevaan hyökkäykseen, vastaten siihen oman raivonsa vahvistamalla iskulla.
Aseet kalhtivat yhteen äänekkäästi, mutta se ei riittänyt pysäyttämään määrätietoisesti eteenpäin puskevaa miekkamiestä, joka työnsi vankeuden heikentämää entistä ystäväänsä edelleen aina käytävän vastapuoleiselle seinälle asti. Kenichi iskeytyi peruskallioon louhittuaa seinää vasten äänekkäästi mätkähtäen, pudoten hetkeksi polvilleen ja jääden täysin päälle puskevan nuorukaisen armoille. Se näyttijo olevan miekkamiehen matkan pää, mutta ennen kuin Tsuchigumon miekka sivalsi tämän pään irti, puuttui seinään törmäämisen sijasta jääpeiliinsä uponnut ja siitä eteenpäin singahtanut Iga taisteluun. Salamurhaaja ilmestyi kuin tyhjästä itseään huomattavasti nuoremman kaksikon väliin ja heilautti valkoisen kuuran peittämää kättään kohti kalpeaihoisen ja oudosti käyttäytyvän miekkamiehen rintaa.

Vaaran vaistoava Oni kerkesi kuitenkin ponnistaa taaksepäin, onnistumatta kuitenkaan täysin välttämään vahinkoa. Kuuran peittämä käsi kosketti kevyesti hänen toista reittään ja samassa siitä huokuva kylmyys jo puri uhriaan koko voimalla, saaden tämän perääntymään hieman haparoiden ja hammasta kivusta purren. Se ei kuitenkaan pyyhkinyt leveää verenhimoista virnettä miekkamiehen kasvoilta, kuten sitä ei myöskään tehnyt takaisin jaloilleen päässeen Fuumin myrskytuulen lailla tuleva hyökkäys. Tämän onnistui kyllä iskeä vastustajansa suojakseen kohottama aase sivuun ja aiheuttaa tälle ikävän näköinen haava kylkeen, mutta siitä mies itse sai myös maksaa vähintään yhtä syvällä haavalla vatsaansa, jonka aiheutti tuuli chakran peittämän kunain nopea vasta isku.
Se ei kuitenkaan riittänyt vielä tiputtamaan raivosta kiehuvaa Fuumia, joka pyörähti jo uutta iskua varten. Samalla myös taaemmas jäänyt Onimaru muodosti käsimerkkejä, aikomuksenaan surmata kumpikin nuista keskenään taistelevista nuorukaisista yhdellä nopealla puhalluksella. Yllättävä räjähdysten sarja keskeytti kuitenkin taistelun, ravistaen käytävää ja heittäen monen sellin oven isti saranoistaan. Kiviä ja vääntynyttä metallia lenteli sinne tänne ja hetkessä käytävä täyttyi sokaisevasta harmaasta pölypilvestä.
Tingan järjästämä harhautus oli heittänyt taistelijat erilleen toisistaan ja saanut jokaisen näistä vähintään hieman sekaisin päästään. Niin oli käynyt myös Akkille, jonka joka räpytteli normaaleiksi palanneita silmiään ja konttasi korvat soiden käytävän päässä olevaa syvennystä kohti. Hän ei tiennyt aivan tarkkaan mitä aijemmin oli tapahtunut, mutta muisti kuitenkin jollain tapaa ajautuneensa taisteluun Kenichiä ja Rikimarua vastaan. Tsuchigumolla ei ollut pienintäkään hajua miten se oli päässyt tapahtumaan, mutta sen hän ymmäri että nyt jo koska kannatti pyrkiä pakoon. Senpä takia hän raahautui syvennyksessä olevaa salaovea kohti, tietäen sen olevan paras mahdollisuutensa sillä hetken. Miekka mies ei kuitenkaan ollut vielä edes puolivälissä kun takaa alkoi jo kuulua liikettä Tingan alaisten rientäessä paikalle, aivan kuin tullakseen avuksi. Todellisuudessa nämä kuitenkin tuntuivat ostavan enemmän aikaa Akkille poistua paikalta, tarttumalla jo jaloilleen melkein päässeestä Rikimarusta kiinni ja alkaessa hössöttää tämän silmäkulmaansa lentäneen kiven aiheuttamasta haavasta. Tuosta väliintulosta tietämätön nuorimies pinnisti kaikki voimansa ja hajoitti kehonsa lintuparveksi, jossa muodossa pyrähti loppu matkan salaovelle ja katosi sen taakse ainakin hetkeksi piiloon.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 23 Touko 2016, 06:37
Kirjoittaja Southpaw
Rientäessään portait pitkin alaspäin, Tinga saattoi tuntea hetki sitten aistimansa Akkin chakran katoavan kuin maan nielemänä, minkä perusteella hän uskalsi päätellä, että harhautus oli tehnyt tehtävänsä ja Akki oli päässyt livahtamaan pakoon. Yllätyksekseen hän kuitenkin havaitsi Rikimarun seurassa tällä kertaa Kenichin chakran, mikä herätti automaattisesti kysymyksiä. Oliko Kenichi loikannut heidän puolelleen samalla tavalla kuin Izu? Vai oliko Rikimaru vain saanut tuon kiinni kesken pakomatkan? Oli tilanne sitten mikä hyvänsä, Tinga lähti savusta ja irti lentäneistä ovista välittämättä juoksemaan käytävää pitkin sinne suuntaan, missä aisti Rikimarun olevan. Myös osa hänen alaisistaan oli kerääntynyt paikalle ja lähemmäs tullessaan hän alkoikin erottaa hössötystä Rikimarun silmäkulmaan tulleesta haavasta.

"Mitä täällä tapahtuu?!" kunoichi vaati saada tietää tullessaan pian puhe-etäisyydelle ja pysähtyessään lopulta lähelle Rikimarua ja Kenichiä, jotka olivat lennähtäneet Akkista poispäin räjähdysten seurauksena. Takaansa hän kuuli samalla askelia, kun Rikimarun aiemmin valmiiksi järjestämä anbu-yksikkö saapui myös räjähdysten valpastuttamana paikalle. Kuten ennalta oli sovittu, Tinga alaisista kokemattomimmat, Erina ja Hiro alkoivat puhua yhteen ääneen miten olivat kuullet räjähdykset ja rientäneet katsomaan mitä tapahtui. Vasta tamepana seisovan Inochin ärähdys sai nämä vaikenemaan, niin että Tinga saattoi saada taas suunvuoron.
"Te kolme menette tukkimaan uloskäynnit! Ja te siellä, tarkistakaa vahingot ja onko ketään päässyt vapaaksi" Tinga käskytti osoittaen ensimmäiset sanat omille alaisilleen ja seuraavat taas ensimmäisille paikalle tuleville anbuille, jotka vilkaisivat kuitenkin hieman epävarmasti Rikimarun suuntaan kuin miettien keneltä heidän pitäisi käskyt vastaanottaa. Lopulta se seikka että Tinga loppujen lopuksi oli kagen tytär, sai tulijat kuitenkin ryhtymään Tingan käskyn mukaisesti tarkistamaan räjäytettyjä sellejä, joista osan Tinga tiesi hyvin olleen tyhjillään. Annettuaan Rikimarun anbuille tällä tavoin tekemistä, Tinga asteli lähemmäs mestariaan kysyäkseen tämän versiota tapahtumista. Ennen kuin hän ehti sanoa kuitenkaan sanaakaan, hän tunsi kuitenkin Kenichin chakran alkavan kasautua tämän valmistautuessa hyökkäykseen. Kunoichi ehti vain hiuksenhienosti väistää kohti tulevan miekaniskun tieltä, räjähdyksen jäljiltä toipuneen miekkamiehen yrittäessä iskeä Akkin aiemmin antamalla miekalla häntä.

"Jos Akki ei tappanut Geroa niin sitten se olit varmasti sinä. Kenet muun hän olisi muka voinut laittaa asialle?" Kenichi ärisi syyttävästi, saaden Tingan kasvoille laskeutumaan hämmentyneen ilmeen. Hän oli toki varoittanut Akkia Waraun antaman vihjeen vuoksi, mutta muuten hänellä ei ollut kuitenkaan osaa eikä arpaa koko asiaan.
"Älä ole typerä. Miten minä olisin muka voinut tappaa Geron kun olen ollut koko ajan täällä?" Tinga kysyi. Kenichin chakrasta kykeni kuitenkin heti huomaamaan, ettei tämä selvästi uskonut sanaakaan. Tämä oli jo aiemmin ollut häntä kohtaan epäluuloinen, silloin kun hän oli ollut mukana auttamassa Murasakeja vastaan ja nyt tuon päässä pyöri vain kostonhalu, tämän yrittäessä löytää syyllistä veljensä kuolemaan.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 23 Touko 2016, 20:38
Kirjoittaja Cross
Salakäytävään päässyt Akki kompuroi käytävän pimeydessä eteenpäin minkä Rikimarun hyisen kosketuksen puraisun kokeneelta loukkaantuneelta jalaltaan pääsi, tuntien samalla kylkeä painavien kämmentensä kostuvan Kenichin miekan tekemästä haavasta vuotavasta verestä. Jokainen askel tuntui ponnistukselta, mutta siitä huolimatta vuoronperään jommastakummasta käytävän karheista seinistä tukea ottava mies jatkoi eteenpäin, ymmärtäen että ainoa mahdollisuus pelastua enää oli päästä mahdollisimman kauvas. Selliosastolle jääneiltä ei varmasti kestäisi kovinkauvaa keksiä hänen paenneen jonkin sinne johtavan salaoven kautta, mikäli raivostunut Kenichi ei päättäisi kertoa sitä näille samantien ja myös näyttää mistä käytävä alkoi.
Tuosta ilmeisestä riskistä huolimatta Tsuchigumo huomasi toivovansa Fuumin olevan vielä elossa ja selviävän siitä mikä ikinä odottikin itseään, sillä kaikesta huolimatta hän ei kyennyt ajattelemaan tätä vihollisenaan. Tällä oli kuitenkin kaikki mahdollinen syy vihata häntä, siitäkin huolimatta että Gero oli itse valinnut oman kohtalonsa. Kenichikin saattaisi ymmärtää sen vielä joskus, vaikkakaan Akki ei kyllä ollut valmis lyömään rajojaan likoon sen puolesta. Tämä oli yksinkertaisesti liian jääräpäinen ja pitkävihainen, eikä varmasti antaisi veljensä surmaamista minkään syyn varjolla anteeksi.
Katkerat ajatukset täyttivät miekkamiehen mielen ja antoivat voimaa jatkaa eteenpäin, hänen ymmärtäessä menettäneensä tällä epäonnisella retkellä jälleen kaksi ystävää. Tuon seikan tajuaminen tuntui samalla kertaa ahdistavalta ja raivostuttavalta, eikä tilannetta auttanut yhtään se että yksi Yatan kehoista näki samalla hetkellä syrjäisessä poukamassa ankkurissa olleen veneen laskevan purjeensa. Tsuchigumo ei tiennyt oliko hieman aijemmin alukseen nouseella Suirenilla tekemistä asian kanssa, vai oliko veneen omistaja huomannut linnakkeella tapahtuneen räjähdyksen ja päättänyt livistää oman selustansa suojaamiseksi.

Tilanteen tajutessaan Akki pysähtyi hetkeksi paikalleen miettimään seuraavaa siirtoaan, tajuten vasta silloin kuinka heikossa jamassa oli. Koko tunneli tuntui pyörivän verenhukasta kärsivät nuorukaisen silmissä, joka tunsi haavastaan vuotavan veren alkavan valua pitkin reittään ja liimaavan housun lahkeen kiinni siihen. Raskaasti puuskuttaen ja seinään hetkeksi pystyssä pysyäkseen nojaten hän kävi läpi mahdollisia vaihtoehtojaan, ymmärtäen hyvin että tarvitsi mitä pikaisinta parantajan apua ylipäätään selvitäkseen hengissä.
Koko kylä tulisi varmasti olemaan hetkessä täydessä hälyytystilassa, joten avun saaminen ei tulisi olemaan helppoa. Tilanne pakotti Tsuchigumon kuitenkin toimimaan ja hieman takaisin pystyyn nousemisen rasituksesta ähkäisten hän lähti jatkamaan matkaansa. Tälläkertaa suunta ei kuitenkaan ollut rantaa ja pako alusta kohti, vaan jonkinmatkan päässä olevaa kylän suurta yrtti kasvihuonetta kohti. Tähän aikaan siellä ei pitäisi enää olla juurikaan väkeä, mutta se oli lähin paikka mistä sillä hetkellä saattoi lähes varmasti kuvitella löytävänsä parantajan tähän hätään. Suurin osa Hebigakuressa käytettävistä lääkeyrteistä tuli kuitenkin juuri tuosta kasvihuoneesta ja niiden kerääminen kuului aina kutakin lääkettä valmistavalle parantajalle.
Samalla kun hoiperteli eteenpäin Akki yritti tavoittaa myös Tingaa tämän seuraksi antamansa korpin kautta, kertoakseen tilanteestaan ja pyytääkseen tätä yrittämään ohjata mahdolliset taka-ajajat pois kasvihuoneelta. Lintu oli kuitenkin viisaasti jättänyt seuraamatta kunoichia tämän poistuessa työhuoneestaan räjähdysten jälkeen, minkä jälkeen se oli noussut siivilleen ja asettunut seuraamaan linnakkeen tapahtua sen katoilta. Sieltä sillä oli mitä parhain näköala ympäri suurta pihamaata ja kylään johtavien pääporttien suuntaan, joiden ympärillä näytti olevan jo täysi hälinä päällä. Nuita raskaita rautaovia ei kuitenkaan oltu avaamassa joukkojen lähettämiseksi etsimään tunkeilijoita kylästä, vaan ennemminkin ovien vartioita näytettiin vahvistettavan tunkeilijoiden pitämiseksi sisällä.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 23 Touko 2016, 22:19
Kirjoittaja Southpaw
Tinga kykeni Kenichin chakrasta aistimaan, että tämä ei uskonut häntä hetkeäkään. Samalla hän tiedosti myös Rikimarun astuvan lähemmäs kuin puuttuakseen tilanteeseen, mutta ennen kuin mestari ehti tehdä mitään, Tinga kohotti kättään tämän suuntaan, pitäen kuitenkin kasvonsa kohdistettuna Kenichiä kohti. Kunoichin koko olemus tuntui sanovan, että hän hoitaisi tilanteen itse ja hetken ajan tämä tietämättään muistutti isäänsä kuten monesti aikaisemminkin.
"Valehtelet. Kuka muu se olisi voinut olla kuin sinä?" Kenichi sähähti ja heilautti sitten samassa miekkaansa Tingaa kohti. Nainen oli kuitenkin valmiina ja hetkessä tämän rintakehästä työntyi ulos chakraketjuja, jotka kiertyivät Kenichin käsien ja jalkojen ympärille ja pysäyttivät iskun heti alkuunsa. Ahtaassa käytävässä Kenichillä ei ollut toivoakaan ottaa etäisyyttä tarpeeksi nopeasti, jotta olisi välttänyt sidotuksi joutumisen. Vielä ketjujen kiristyttyä paikoilleen, miekkamies kuitenkin yritti iskeä päänsä Tingan päätä vasten, kuin osoittaakseen ettei luovuttaisi ennen kuin olisi hoitanut kunoichin päiviltä. Ennen kuin tämäkään isku ehti kuitenkaan osua maaliinsa, Tinga ohjasi ketjut nostamaan Kenichin ilmaan ja heilautti tämän sitten päin lattiaa sillä seurauksella, että jo ennestään heikossa kunnossa oleva mies menetti tajuntansa. Varmistuttuaan siitä, että tämän chakra tosiaan oli rauhoittunut Tinga uskaltautui päästämään irti ja pian ketjut haihtuivat ilmaan yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin.
"Viekää hänet takaisin johonkin selliin", Tinga antoi käskyn yhdelle lähistöllä olevista anbuista. Hän oli pahoillaan siitä, että joutui antamaan tämän käskyn, sillä äskeisestä huolimatta Kenichi oli kuitenkin entinen Akaeihein jäsen, yksi niistä joiden vuoksi hän nimenomaan oli ryhtynyt järjestämään omaa kapinahankettaan. Hän ymmärsi kuitenkin, että kulissiaan ylläpitääkseen, hänen olisi esiinnyttävä kuin olisi todella pitänyt Kenichiä vihollisenaan. Nyt hän saattoi vain toivoa, että edes Akkin itsensä onnistuisi livistää kylästä ilman enempiä välikohtauksia.

Sillä välin kylän kasvihuoneella, eräs Akkille hyvinkin tuttu lääkintäninja kävi vielä viimeisen kerran läpi lääkeyrttejä täynnä olevat korit. Varmistuttuaan siitä, että kaikki tarvittava oli mukana, nainen vihelsi ja viittasi mukanaan olevat muutamat alaisensa tulemaan lähemmäs.
"Kaiken pitäisi olla mukana. Menkää te jo viemään nämä edeltä sairaalaan. Minä jään vielä tänne ja laitan uutta satoa kasvamaan", Azusa sanoi alaisilleen, jotka nostivatkin korit maasta ja lähtivät kantamuksineen kävelemään kasvihuoneesta ulos. Lääkintäninja itse suuntasi puolestaan kasvihuoneen perällä olevaa varastoa kohti, missä he säilyttivät eri kasvien siemeniä. Aseiden teriin tarkoitetuille myrkyille oli aina tarvetta, joten siksipä kasvihuoneessa kasvatettiin lääkekasvien lisäksi myös joitain myrkyllisiä lajikkeita, joiden avulla he saattoivat valmistaa myös myrkkytilauksia niin tavallisten ninjojen käyttöön kuin linnakkeeseenkin, missä ainakin Rikimaru ja anbu-murasakit kuluttivat aina jonkin verran kuulusteluihin tarkoitettuja myrkkyseoksia, jotka hän oli kehittänyt.
Päästyään varaston ovelle, Azusa työnsi hieman narisevan oven auki, ja sytytti varastoon valot ovensuussa olevasta katkaisijasta. Naisen harmiksi katosta roikkuva lamppu kuitenkin sammui lähes samantien, palaessaan loppuun.
"Äh... juuri minun tuuriani", nainen jupisi ja napsatti katkaisijaa toistamiseen sammuttaakseen lamppuun kulkevan virran, minkä jäleen Azusa kumartui etsimään uutta lamppua oven vieressä olevalta alahyllyltä.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 25 Touko 2016, 22:23
Kirjoittaja Cross
Pimeässä salakäytävässä eteenpäin raahustavalta Akkilta ei kestänyt kovinkaan kauvaa päästä kasvihuoneiden takaosassa olevien penkkien alla olevan salaoven luokse, jonka luona oli aika pysähtyä hetkeksi tasaamaan henkeä ja kuuntelemaan yläpuolelta kuuluvia ääniä. Hetken aikaa hän kerkesi jo pelätä tehneensä hukkareisun, sillä yläpuolella oleva viherhuone kuulosti kuoleman hiljaiselta ja ainut asia mitä pimeydessä seinään nojaava nuorukainen kuuli oli oman hengityksensä raskaan rahinan. Miekkamies kerkesi jo melkein heittää pyyhkeen kehään ja tulla piilostaan esiin varomattomasti, etsiäkseen jotain ensiapuvarusteita haavansa sitomiseksi. Juuri ollessaan työntämässä salaluukun auki, kuului yläpuolelta yksinäiset vaimeat askeleet, jotka kulkivat luukun ohi ja jatkoivat matkaa kasvihuoneen perällä olevan varaston suuntaan.
Vaimea helpottunut huokaus purkaantui Tsuchigumon huulilta askelten myötä, sillä parantaja oli tässä tapauksessa paljon parempi asia kuin pelkkä ensiapupaukkauksen avulla tehty pika paikkaus. Äänettömästi salaluukku työntyi sivuun ja sen alla lymynnyt miekkamies kohottautui esiin, liikkuen parhaansa mukaan niin hiljaa kuin vain haavoittuneena kykeni. Se ei ollut millään tapaa helppoa huoneen keinuessa silmissä ja jokaisen liikkeen tuntuessa uudelta tikarinpistolta haavassa, mutta silti kiitos nuorena saamansa koulutuksen hänen onnistui lähestyä pimeää varasto tilaa äänettä.
Päästessään lopulta huoneen ovelle asti Akkilla ei ollut vieläkään pienintäkään aavistusta siitä kenet pyrki yllättämään, vaikka olisi varmasti tunnistanut vaihtolamppua etsivän naisen chakran, mikäli olisi uskaltanut yrittää tunnustella ympäristöään. Jos olisi tiennyt kenen kimppuun oli menossa tässä kunnossa, olisi hän harkinnut ideaa vielä toistamiseen ja jättänyt sen luultavasti toteuttamatta vakavasta tilastaan huolimatta. Azusa ei ollut kuitenkaan mikään vähäpätöinen kunoichi ja miekkamies olisi luultavasti saanut tehdä parhaaansa täysikuntoisenakin, jos ajautuisi tämän kanssa taisteluun.
''Kädet näkyville, eikä mitään äkkinäisiä liikkeitä.'' Nenekimarun kärjellä polvillaan olevan naisen niskakuoppaa koskettava Tsuchigumo sanoi kuivan suun karhentamalla äänellä, jota tuskin kukaan hänet tuntevakaan olisi tuskin heti tunnistanut. Vielä tässäkään vaiheessa hieman jo sumeasti eteensä näkevä nuorimies ei ollut tunnistanut edessään olevaa naista, joka näkyi hänen silmissään vain tummana epämääräisenä möykkynä. Sillä ei kuitenkaan olisi väliä niin kauvan kuin kunoichi itse ei tajuaisi takanaan olevan miehen heikkoa kuntoa, tai niin hän ainakin pyrki uskottelemaan itselleen.

Samaan aikaan linnakkeen kellareiden alla olevalla selliosastolla Tingan alaiset kimpustaan lopulta hätistänyt Rikimaru katseli keskittyneen näköisesti tyhjää käytävää johon Akki oli hieman aijemmin onnistunut katoamaan, ollen varma että oli kuullut räjähdyksen jäljiltä soivista korvistaan huolimatta tuon tunkeilian juosseen käytävän perää kohti. Se oli kuitenkin umpikuja ja sen hän tiesi varmaksi, tai ainakin oli olettanut tietävänsä tähän asti. Miekkamiehen outo katoaminen oli saanut salamurhaajan kuitenkin epäilemään asiaa ja se tarkoitti että jokainen milli tuon käytävän seinistä tultaisiin käymään läpi, kunnes niihin kätketty salaovi löytyisi.
Iga ei ollut ollenkaan tyytyväinen siihen että joku oli onnistunut rakentamaan salaisen kulkureitin tänne tietämättään, eikä voinut kuin ihmetellä kuinka siinä oli voitu onnistua. Hän oli aina uskonut ettei mitään sen kaltaista projektia oltaisi voitu toteuttaa tarpeeksi huomaamattomasti, ei ainakaan niin että salaovi johtaisi suoraan linnakkeen alle. Samalla se sai myös miehen miettimään kuinka paljon lisää itselleen tuntemattomia salaovia linnakkeessa saattoi olla, siitäkin huolimatta että oli jo pitkään uskonut tietävänsä ne kaikki.
Salamurhaajan mietteet katkesivat kesken takaisin pystyyn vironneen Kenichin huudosta, joka tuntui huomanneen paikalle tulleen Tingan ja päättänyt ottaa tämän kohteekseen. Vanha mies oli aikeissa jo vaijentaa tuon yakuzalaisen lopullisesti, mutta perui sitten aikeensa, nähdessään entisen oppilaansa ja herransa tyttären kohottavan kätensä kieltävästi. Tämä osoitti haluavansa hoitaa Fuumin itse ja vaikka se olikin turhanpäiväistä miekkamiehen tiilan huomioon ottaen, päätti Rikimaru sallia sen. Mitään muuta hän tuskin olisikaan voinut tehdä, sillä hetken aikaa tyttö vaikutti aivan nuorelta isältään, jonka mieltä ei ollut mahdollista taivutella.
Kunnioittaen tätä päätöstä Iga vetääntyi hieman sivummalle, seuratakseen taistelua, sekä antaakseen määräyksiä niille vielä jäljellä olevista alaisista, joita kunoichi ei ollut jo kerennyt komentaa muualle. ''Täysi hälyytys kaikille kylässä oleville joukoille. Taso S. Kohde on Sanada Akki. Haavoittunut reiteen ja kylkeen, luultavasti vakavasti. Kaikki mahdolliset avunantajat asetettava välittömästi erityis tarkkailuun.'' Yhdelle jäljelle jääneistä ANBUistaan puhuva valkohiuksinen mies ohjeisti tätä, ennen kuin lähetti tämän pois pienellä käden heilautuksella. ''Haluan tämän käytävän tutkittavan täydellisesti salaovien varalta välittömästi ja ilmoittakaa lordi Ryuulle tästä selkkauksesta, sekä lähettäkää ryhmä varmistamaan lady Azusan ja nuoriherra Ryoujinin turvallisuus.'' Toista alaistaan heti perään komentava jääsilmäinen tappaja jatkoi melkein samaan hengenvetoon, ennen kuin kääntyi katsomaan taas vastustajansa juuri untenmaille laittavan Tingan suuntaan.