Sivu 5/5

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 29 Kesä 2016, 23:00
Kirjoittaja Cross
Katoksensuojissa edelleen istuvaa isäänsä epäilevän näköisenä katseleva Akkin teki mieli nauraa kuulemalleen väitteille, vaikka jollain oudolla tavalla uskoikin sen olevan totta. Pelkkä ajatuskin edes jonkinlaisesta kuoleman jälkeisestä elämästä tuntui hänestä uskomattomalta, siitäkin huolimatta että kykeni muistamaan taistelleensa vasta hetken aijemmin kahta henkiin herätettyä ruumista vastaan. Huolimatta siitä mitä oli itse kokenut ja mitä oli itse kuullut kaikkkien matkojensa aikana, tuntui ajatus ruumiin herättämisestä ja sen tajunnan palauttamisesta uskottavammalta, kuin jonkinlainen tietoisuuden säilyminen kuoleman jälkeen. Asiaa hyväksymistä ei auttanut myöskään yhtään se että juuri Onimaru kaikista mahdollisista henkilöistä oli ilmestynyt kertomaan tästä, sillä jos jotakuta niin tätä ei voinut pitää minään hengellisenä henkilönä ja sopivana johdattamaan jotakuta toista kuolemanjälkeiseen.
''Vainiin... Seuraavaksi varmaan sitten aijot kertoa miten minun pitäisi vain hyväksyä kaikki se mitä on tapahtunut, koska se oli osa jotain suurempaa yliluonnollista suunnitelmaa?'' Kulmiaan kohauttava Sanada kysyi vuorostaan pilkalliseen äänensävyyn, ottaen muutaman askeleen lähemmäs kuistilla istuvaa miestä ja astui myös itse suojaan sateelta. Mitä ikinä hän odottikaan saavansa vastaukseksi piippunsa huulilleen jälleen kohottaneelta arpiselta miekkamieheltä, ei se ollut lähelläkään sitä mitä tiedossa oli.
''Idiootti... Ja minä kun pidin sinua fiksuimpana teistä kolmesta.'' Sakean harmaan savupilven päin edessään olevan nuorukaisen kalpeita kasvoja puhaltava Onimaru vastasi leveästi koko teroitetun hammasrivistönsä leveydeltä virnuillen, reviten miltei nauramaan aikaan saamansa reagtion takia. Tämä oli osannut odottaa ettei nulikalla olisi mitään käsitystä mistä oli kysymys ja se näkyi myös tämän kasvoilta, vaikka otsa rypyssä eteen tuijottavan nuorukaisen ilmeestä saattoi johtua myös tämän kasvoille puhalletusta pilvestä.

''Ei siinä suunnitelmassa ollut mitään yliluonnollista... Vain puhdasta tarkkailua ja päättelyä, mihinkä kenen hyväänsä pitäisi kyetä.'' Omahyväisen rennon oloisesti taaksepäin nojautuva Tsuchigumo totesi, aivan kuin olisi puhunut jostain aivan itsestäänselvästä asiasta. Silti tämän keskustelukumppanina olevan Sanadan mietteliäiltä kasvoilta näkyi epätietoisuus. Tämä yritti selvästikkin keksiä mistä suunnitelmasta oli kyse, mutta ei kuitenkaan tuntunut ymmärtävän ettei monikaan asia ollut tapahtunut aivan niin sattuman varaisesti kuin olisi voinut ensin kuvitella. Läheskään kaikki ei ollut tietenkään miekkamiehen omaa työtä, mutta oli kuitenkin osa suurempaa suunnitelmaa.
''Suunnitelma? Ei... Edes sinä et tekisi sellaista...'' Otsa rypyssä edessään istuvaa isäänsä tuijottava Akki sanoi, tuntien kylmien väreiden kulkevan selkäänsä pitkin, saadessaan jonkinlaisen aavistuksen mistä suunnitelmasta oli kyse. Oli vaikea kuvitella että kukaan voisi suunnitella ennalta jotain vuossi sitten käynnistäneen tapahtumaketjun kaltaista, lukuunottamatta juuri Onimarua, jonka tämän poika tiesi olevan tarpeeksi häikäilemätön siihen. Tämä oli myös tarpeeksi kostonhimoinen ollakseen valmis tapattamaan satoja, vain voidakseen osoittaa olleensa oikeassa.
''Helvetti...'' Kalpea nuorimies huokaisi raskaasti, tuntien sapenmaun nousevan suuhunsa. Ilman edessään istuvan miehen pirullisen tyytyväistä hymyäkin olisi ollut vaikea hillitä itsensä, mutta silti jollain ihmeen konstilla hänen onnistui ainakin vielä olla hyökkäämättä tämän kimppuun. Se ei kuitenkaan tarkoittanut ettei Akkin kädet olisi puristuneet hitaasti nyrkkiin ja kasvoilta olisi paistanut vihansekainen syvä halveksintan, samalla kun polttava tunne tuntui valtaavan vain lisää alaa.

Mikään ei kuitenkaan näyttänyt pyyhkivän Tsuchigumon kasvoilla olevaa hilpeää ja tyytyväistä hymyä, joka näytti vain voimistuvan mitä lähempänä edessä oleva nuorukainen näytti olevan hallinnan menettämistä. Viirumaisen kapeiden silmiensä katseella tämän haastava arpinaama ei näyttänyt välittävän tuosta uhkasta, vaan kaatoi itselleen kaikessa rauhassa hieman juotavaa vierellään olevasta suuresta vaasista ja vei sen suulleen.
''Mitä eikö vieläkään reagtiota? Noh antaa olla sitten arkajalka...'' Vanhempi miekkamiehistä käkätti haastavaan sävyyn ennen juomansa sisään kaatamista, aivan kuin olisi ollut pettynyt siihen ettei kyennyt saamaan poikaansa menettämään malttiaan. ''Etkö ihmetellyt muka yhtään Juarezilta kuultuasi miksi keräsin kaikki vähänkään epäilystä herättävän väen alaisikseni?'' Puheenaihetta aivan kuin aijempaa paljastusta ei olisi edes tapahtunut vaihtava Onimaru kysyi heti saatuaan rinnassa mukavasti polttelevan suullisen sakea nielaistuksi alas, katsoen Akkia hieman toista silmäänsä kysyvästi raottaen.
''Eh?'' Itsensä hillitsemiseen kaikesta kuulemastaan huolimatta keskittynyt nuorukainen vastasi kysymyksen kuullessaan, ymmärtämättä ollenkaan heti mitä sillä haettiin takaa. Muistaessaan kuitenkin mitä oli kuullut isänsä entiselta ystävältä tämän paljastuttua todellisuudessa kirigakurelaiseksi, alkoi hän ymmärtää mistä ehkä oli kyse. Tämän paljastus ei silloin ollut vaikuttanut kovin suurelta uutiselta, sillä varsinkin ryhmän vanhempien jäsenten uskollisuus ryhmän johtajalle sekä kylälle itselleen oli aina ollut vähintään kyseenalainen ja se oli ollut aika lailla yleistä tietoa. Harva tiesi kuitenkaan Onimarun ottaneen aivan tarkoituksella vakoojiksi epäilemiään, tai tietämiään henkilöitä alaisuuteensa ja katsoneen ainaki osaksi näiden toimia läpi sormien. Silloin Akki oli arvellut sen johtuneen siitä että näitä oli käytetty virheellisen tiedon vuotamiseen, mutta olisiko kyse voinut olla jostain muustakin. Niin ainakin hän arveli, sillä muutoin isä ei olisi varmasti ottanut asiaa puheeksi.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 03 Heinä 2016, 13:00
Kirjoittaja sumufani
Azusa koitti vielä saada miestään pyörtämään päätöstään, mikä sai vihan kytemään miehen sisällä. Tähänkö naiseen hän koki tunteita? Leppoisa elämä oli kait tehnyt naisesta lempeämmän vai johtuiko se nyt vain siitä että oma lapsi oli kyseessä?
Kira ei tienyt, mutta hän ei selvästikkään pitänyt tästä erityis kohtelusta mitä todisti edessään. Olihan hän itsekkin tosin saanut myöntymyksiä, mutta hän itsekkin tiedosti uransa tyssänneen sillä sekunilla jona mielenterveys oli osoittanut taipumusta väärään suuntaan.
Edelleen mies piti suunsa kuitenkin supussa, mutta tämän näytelmän pohjalta oli kuitenkin selvää mitä hän laittaisi Hebikagen pöydälle aamulla.
Ryuu sentään osoitti reiluden merkkejä, sillä Tinga oli astunut viivan yli monta kertaa ilman sen suurempia seuraamuksia.
Tingan kuitenkin noustessa pystyyn ja alkaessa uhoamaan, kuin mikäkin kapinen koira Kira n ohimolla alkoi tykyttämään suoni. Azusa näytti yllättyneeltä tyttärensä reaktiosta ja räjähteen käyttäjä oli näkevinään liekkejä tytön ympärillä. Aikoiko tämä hullu vielä jatkaa taistelua, jonka oli jo hävinnyt?
Viha selvästi sumensi tytön mieltä, kun moisia huuteli ilmoille. Äiti kosketti tytärtään aivan, kuin muistuttaakseen heillä oli kiire.
Ele kiinnitti miehen huomion, mutta vielä enemmän seuraava lause hämmensi häntä.
Azusa ojensi kättään Kiran suuntaan johon hän vastentahtoisesti myöntyi ja seuraavassa hetkessä he olivat jo siirtyneet täysin muualle. Huone näytti Azusan työhuoneelta, mistä Kira ei ollut oikein mielissään.
''Lisää apua karkotetulle? Ette voi olla tosissane Jinai-sama.''
Räjähteen käyttäjä sanoi epäuskoisella äänella katsoessaan Azusaa koittamatta edes peitellä pettynyttä ilmettään. Jos Tinga olisi halunnut hän olisi voinut siirtää heidät johonkin aivan muualle, joten paikan valinta kertoi Azusan aikeista koittaa tehdä jotain. Kysymys vain kuului mitä hän aikoi tarkalleen tehdä.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 03 Heinä 2016, 20:08
Kirjoittaja Southpaw
Heidän päästessään Azusan työhuoneeseen, lääkintäninja otti varustelaukussaan olevan pilleripurkkinsa esille ja laski sen Akkin ruumiin viereen. Tämän jälkeen nainen nousi ja suuntasi työpöytänsä luokse, alkaen kaivella sen laatikoita kuin etsien jotakin. Tinga puolestaan oli vajonnut takaisin polvilleen Akkin viereen ja piteli surkean näköisenä kuolleen ystävänsä kädestä kuin olisi edelleen toivonut kaiken olevan vain pahaa unta tai että Akki vain esitti kuollutta ja puristaisi pian hänen kättään merkiksi siitä että oli sittenkin elossa. Azusan kuitenkin pian kuullessa Kiran kyseenalaistavan hänen päätöstään, lääkintäninja keskeytti puuhansa hetkeksi ja suuntasi pitkän katseen savenkäyttäjään.
"Kyllä vain, olen täysin tosissani", nainen vastasi Kiralle vakavana ja mietti hetken miten perustelisi päätöstään, sillä se tuntui olevan tarpeen. Muuten Kira tuskin antaisi hänen edes tehdä tätä, vaikka hän olikin tätä korkeammassa asemassa.
"Tiedän, että et ehkä pidä tästä, mutta et tiedä kaikkia yksityiskohtia siitä miksi tähän tilanteeseen on päädytty. Tähän asti olen tehnyt vain mitä Ryuu käskee ja hoitanut kylän potilaita parhaani mukaan, mutta nyt aion tehdä sen mikä on oikein, sillä minusta Ryuu teki virheen karkottaessaan hänet. Jompikumpi lapsistani tulee melko varmasti olemaan seuraava Hebikage aikanaan ja minusta sen kuuluisi olla Tinga, vaikka Ryuu itse pitääkin Ryoujinia siihen parempana vaihtoehtona", Azusa sanoi lopulta ja sai tyttärensä kohottamaan kasvojaan epäuskoinen ilme kasvoillaan. Oliko äiti todella sitä mieltä että hänestä olisi kageksi? Toki hän oli päättänyt ryhtyä tavoittelemaan sitä paikkaa matkoillaan puhuttuaan asiasta pariin otteeseen ensin Onimarun ja myöhemmin myös Akkin kanssa, mutta hän oli kuitenkin uskonut molempien vanhempiensa olevan ennemmin Ryoujinin puolella siinä asiassa. Nuorempi kunoichi avasi suunsa kuin kysyäkseen lisää, mutta ennen kuin hän sai sanaakaan ilmoille, Azusa ehti jatkamaan ensin.

"En voi perua Ryuun antamaa karkotuspäätöstä, mutta lupaan, että Tinga poistuu kylästä kyllä tämän jälkeen. Annan sinulle Kira kuitenkin toisen tehtävän... kun tyttäreni on lähtenyt kylästä, haluan sinun kuljettavan minut Hebikagen luokse ja kertovan, että tein sen mitä tein omasta vapaasta tahdostani. Ja haluan ettei siitä syytetä sen paremmin Tingaa kuin Akkiakaan", Azusa lisäsi vakavana, aikomatta selvästikään kuunnella vastaväitteitä. Tämän jälkeen nainen jatkoi jälleen työpöytänsä laatikoiden kaivamista kunnes löysi etsimänsä. Paksun käärön, sudin ja pensselin. Tullessaan takaisin lattialla makaavan Akkin viereen, Azusa laski sudin ja pensselin pilleripurkin viereen ennen kuin ojensi käärön Tingalle, selvästikin haluten tytön pitävän sen itsellään.
"Mikä tämä on?" Tinga kysyi hämillään, miettien mitä äiti suunnitteli käärön avulla tekevänsä, mutta pian kävi kuitenkin ilmi, ettei sitä ollut tarkoitettu Akkin parantamiseen.
"Se on omaelämänkerta jota olen kirjoittanut aina silloin tällöin. Voit lukea sen itse kun sinulla on aikaa tai sitten pyytää Akkin lukemaan sen sinulle kun tämä on ohi. En ole ihan varma onko pistekirjoitukseni parasta mahdollista", Azusa sanoi ja katsoi punapään sokeita silmiä hetken.
"Olen pahoillani, että tässä kävi näin kultaseni. Mutta mitä tahansa tämän jälkeen tapahtuukin niin muista että rakastan sinua. Ja olen varma että isäsi välittää myös vaikka tekikin tuollaisen päätöksen", Azusa sanoi surumielisesti ja kumartui painamaan vielä yhden suukon tyttärensä otsalle. Tämän jälkeen Azusa kuitenkin päästi irti Tingasta ja veti syvään henkeä, ennen kuin alkoi käydä Akkin vammoja läpi. Jäätymisen lisäksi tällä oli useita pahoja murtumia ja jopa miehen äänihuulet olivat täysin toimintakelvottomassa kunnossa. Lopulta lääkintäninja alkoi kuitenkin musteella maalata monimutkaisen näköisiä sinettikuvioita Akkin ympärille. Hän suunnitteli herättävänsä nuoren miehen jälleen henkiin Kisho Tenseillä ja samalla regeneroivansa pahimpia vammoja parhaansa mukaan Chikatsu saiseilla. Hänen chakransa tuskin riittäisi luonnostaan hoitamaan kaikkia vammoja täydellisesti, mutta tietäessään kuitenkin mikä Akkin herättämisen hintana oli, lääkintäninja oli varannut viereensä pilleripurkin nimenomaan voidakseen kaataa purkin sisällön suuhunsa. Yliannostus saisi hetkellisesti hänen chakrankiertonsa vilkastumaan niin että hänen chakransa epäilemättä nousisi yhtä korkeaksi kuin Ryuulla ja muilla kylän vahvimmilla ninjoilla luonnostaan.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 09 Heinä 2016, 10:15
Kirjoittaja Cross
Poikansa hämmästyneitä kasvoja katseleva Onimaru ei edes yrittänyt pitää huvittuneisuutta poissa kasvoiltaan, vaan virnuili tämän typerälle ilmeelle avoimen halveksivasti. Tämä oli aina vaikuttanut teräväpäiseltä, mutta ei ollut ilmeisesti oppinut koskaan käyttämään päätään. Ei olisi pitänyt antaa sen ilonpilaajan täyttää pennun päätä kaikella turhanpäiväisellä kunnia ja velvollisuus horinalla... Huvittuneesta ilmeestään huolimatta happamaan sävyyn ajatteleva miekkamies tuumaili, arvellen Gambeilla ja tämän samurain kunniakäsityksillä oli saattanut olla osuutta asiaan.
''Ja minäkun pidin sinua aina sisaruksiasi välkympänä, mutta taisinpa erehtyä ja oletkin samanlainen pässinpää veljesi kanssa...'' Ilmeensä takaisin peruslukemille silmänräpäyksessä palauttava Tsuchigumo sanoi, huomaten samantien Akkin nyrkkien puristuvan tiukasti nyrkkiin. ''Käytin heitä kyllä väärän tiedon vuotamiseen ja joidenkin hyvin vinkkien saamiseen, mutta se oli vain pieni bonus niiden vasikoiden kaitsemisesta.'' Arpinaama jatkoi ja antoi auliisti yhden pienen vihjeen, joka ei kuitenkaan näyttänyt osuvan vielä maaliin asti.
''Älä väitä ettet ole huomannut pilvien kasaantuvan kaikesta lässytyksestä huolimatta? Uusi sota on jo ovella, vaikka useimmat tuntuvat ummistavan silmänsä siltä ja se tulee kestämään pitempään kuin yksikään aijemmista... Eikä heikoilla tule olemaan mahdollisuuksia selvitä.'' Pirullisesti hymyilevä Onimaru valaisi hieman lisää silmiään hivenen raottaen, nähden edessään olevan kalpeanaaman kulmien painuvan mietteliäästi yhteen. Tämä ei näyttänyt kovinkaan vakuuttuneelta kuulemastaan, mutta ei kuitenkaan tyrmännyt väitettä aivan suoraan.

Isäänsä kuunteleva Akki ei todellakaan ollut aivan valmis uskomaan kuulemaansa tuostavain, aivan kuten Onimaru olikin huomannut. Se ei kuitenkaan tarkoittanut ettei hän olisi harkinnut kuulemaansa ja yrittänyt miettiä olisiko se voinut todella pitää paikkansa, vaikka kuulostikin uskomattomalta väitteeltä. Lähes kaikkien ikäistensä tavoin nuorukainen oli varttunut maailmassa jossai ei oltu koettu pienien satunnaisten shinobien välisten kahakoiden lisäksi suurempia sotia pariinkymmeneen vuoteen, jos ei otettu huomioon Äänenmaassa edelleen käynnissä olevaa sisällissotaa. Sen vaikutukset olivat kuitenkin pysyneet pää osin eristettynä maan rajojen sisään ja jäänyt siksi huomaamatta useimmilta, minkä takia verenvuodatuksen laajeneminen vaikutti epätodennäköiseltä.
Epäilyksistään huolimatta Sanada oli monesti saanut huomata että Tsuchigumolla oli ollut kyky kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin, joita useimmat eivät tahtoneet edes huomata. Se saattoi johtua tämän ongelmia hakemalla hakevasta kulkurin luonteesta ja laajasta tuttava piiristä alamaailmassa, jonka ansiosta tämä saattoi saada tietoonsa hyvinkin yllättäviä asioita aivan sattumalta. Silti vaikutti kuitenkin epätodennäköiseltä että pinnan alla kytevä valmistautuminen sotaan olisi jäänyt huomaamatta suurilta valtioilta, joiden resurssit tiedon keräämiseen olivat huomattavasti vielä suuremmat ja joiden johtajat tuntuivat pyrkivän yhdessä parhaansa mukaan säilyttämään aikaan saadun rauhan.
''En tiedä mistä olet saanut moista päähäsi... Suuret valtiot ja niiden johtajat eivät tule päästämään sitä enää tapahtumaan.'' Akki vastasi lopulta Onimarulle, joka yllättäin repesi raikuvaan nauruun vastauksen kuullessaan. Reagtio ei ollut aivan sitä mitä tämän poika oli odottanut, vaikka tämä kyllä olikin osannut odottaa että tavalla tai toisella tulisi vielä osoitetuksi olevansa väärässä. Silti juuri tuo makea nauru kertoi hänelle että oli osunut jossain vaiheessa vastaustaan pahasti harhaan, vaikkei kyennytkään edes aavistamaan miten pahasti. Joka tapauksessa tuo tunne sai kylmät väreet kulkemaan pitkin nuoremman miekkamiehen selkää, sillä hän aavisti että jotain suurta oli todella tapahtumassa. Hiljalleen hän alkoi uskoa isänsä tekemää ennustusta vaistomaisesti, sillä oli saanut monesti oppia ettei tällä ollut tapana olla väärässä.

''Tuki nyt jo turpasi ja ala selittää mistä puhut, jos kerta uskot nuin vahvasti olevasi oikeassa.'' Isänsä naurua aikansa kuunnellut Akki lopulta sähähti, yllättäen niin tämän kuin itsensä sanoillaan. ''Katsos katsos... Räkänokan kassit on tainnut lopultakin laskeutua... Sitä se kunnon nainen teettää.'' Virnuileva Onimaru vastasi enemmän tyytyväisen kuin yllättyneen näköisenä siitä että poika oli ensimmäistä kertaa osoittanut jonkinlaista tempperamenttia ja uskaltanut avoimesti asettua suoraan häntä vasten, mitä ei ollut vielä kertaakaan aijemmin todella tapahtunut.
''Mutta jos et vielä kerta tajunnut niin hyvä on sitten. Tuleva sota on päivän selvä asia kaikista rauhaa ja rakkautta ympärilleen huutavista kukkahatuista huolimatta, sillä juuri nuiden suurten valtioiden johtajat ovat niitä jotka ajavat sitä eteenpäin. Eivät ehkä avoimesti, mutta antavat tukensa tietyille tahoille, joilla on myös intressejä verenvuodatukseenja siksi pieni herättely todellisuuteen oli paikallaan Hebigakuressa.'' Takanaan olevaa seinää päin nojautuva arpinaama sanoi uhkaavasti hymyillen, nauttien täysin rinnoin poikansa kasvoilla näkemästään tyrmistyneestä ilmeestä. Tämä oli varmastikkin tajunnut jotain minkä oli jättänyt tähän asti huomiotta, kuten sen oudon tosiseikan ettei yakuzan jo vuoden jatkunut jengisota ollut tuntunut kiinnostavan ketään niin paljon että virkavalta olisi päätynyt alkaa toimiin sen rauhoittamiseksi. Nulikka oli voinut kuvitella sen johtuvan avokätisesti maksetuista lahjuksista, mutta mikään summa rahaa ei olisi riittänyt vaijentamaan kaikkia avointa katuväkivaltaa vastaan toimia vaativia ääniä, ellei takana olisi ollut todellista halua sallia tuota sekasortoa.
Kasvoillaan olevan ilmeen pois ravisteleva Akki tunsi alkavansa jostainsyystä palella entistäkin voimakkaammin, mutta ei antanut sen häiritä itseään, vaan keskittyi käsillä olevaan varsinaiseen asiaan. Jollain oudolla tapaa hänestä tuntui että Onimarun puheissa saattoikin olla jotain perää, sillä huipulle päässeiden henkilöiden korruptiolla ja vallanhimolla ei tuntunut olevan rajaa. Pelkkä epäilys ei kuitenkaan yksin riittänyt todistamaan mitään väitettä ja siksi se ei ollut mitään muuta kuin juopuneen miehen sekavan mielen aikaansaama harha, ainakin jos kelpeihoiselta nuorukaiselta kysyttiin.
''Pidätkö minua todella niin hölmönä että uskoisin tuota?'' Epäilevän näköiseksi muuttunut nuorempi miekkamies kysyi happamalla äänellä, tultuaan lopulta siihen loppu tulokseen että tämä oli jälleen kerran tulossa jollaintapaa isänsä vedättämäksi. Tämä ei olisi ensimmäinen kerta kun, mutta saisi jäädä viimeiseksi. Eläessään hän oli saattanut olla tämän ohjailtavissa, mutta ei antaisi enää huijata itseään kuolleena.
''Usko mitä haluat, mutta ennemmin tai myöhemmin tulee käymään juuri niinkuin sanoin. Tosin sinä tuskin olet sitä enää näkemässä.'' Takanaan olevaan seinään nojaileva arpinaama vastasi välinpitämättömästi ja kohotti yhdessä käsistään olevan piipun suulleen, imien siitä voimakkaan hajuista savua suuhunsa. Miestä ei näyttänyt häiritsevän millään lailla olevan Akkin pistävä katse, joka näytti siltä että olisi voinut musertaa kenet hyväänsä muun.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 10 Heinä 2016, 12:19
Kirjoittaja sumufani
Azusan alkaessa perustella päätöstään Kira laittoi kätensä syvälle housujensa taskuihin puristaen niitä nyrkkiin. Vaikka nainen teki parhaansa kertoessaan räjähteen käyttäjälle syitä sanat eivät tuntuneet tehoavan.
''Se on sivu seikka pidänkö siitä, mitä teen tai tiedänkö kaikkia yksityiskohtia. Se mikä ratkaisee on se, että tunteet eivät saa tulla päätöksen eteen. Kuka tahansa muu paitsi lapsenne olisi päätön tällä hetkellä kaiken sen jälkeen, mitä tyttärenne on illan aikana tehnyt.''
Kiran ei jaksanut enää edes välittää kuka nousisi uudeksi kageksi, sillä hän suunnitteli olevansa vuoden sisällä kaukana tästä kylästä.
''Minulle se on se ja sama kuka nousee kageksi. Minun urani lähenee loppuaan ja sinä tiedät sen.''
Räjähteen käyttäjä ei ollut täysin varma miksi oli tämän sanonut, mutta Azusan seuraava käsky tuli miehelle puun takaa.
Hänellä meni hetki käsittää sen merkitys katsoessaan naisen antavan elämänkertansa Tingalle.
''Et nyt piru vie meinaa tehdä, sitä mitä kuvittelen sinun tekevän?''
Valkotukka kysyi uudestaan epäuskoisella äänellä katsoessaan naisen valmistautuvan operaatioonsa.
Vaikka Kira ei ollut asiantuntija näissä asioissa tämä näytti vaativan Azusalta suuria chakra määriä. Akki oli epäilemättä kuollut ja kuolleen henkiin herätys lähenteli mahdottomuutta. Räjähteen käyttäjä oli kuullut huhuja toisesta tekniikasta Edo tensein lisäksi, mutta hän ei ollut uskonut niihin ollenkaan.
Kai kaikissa huhuissa oli todella pieni hipaus totuutta vaikka sen erottaminen olikin joskus vaikeaa.
''Jääräpäitä koko helvetin perhe. Kaikki tyyni. Miten tämä kylä on pysynyt pystyssä.''
Kira mutisi itsekseen kävellessään seinän viereen ja hän istui lattialle seuraamaan tapahtumia piirtääkseen tämän tilanteen muistoksi itselleen.
Missään nimessä tämä ei olisi hyvä muisto hänelle, sillä olisi pieni ihme jos kage ei tappaisi häntä siihen paikkaan. Hän tiesi että ei saisi Azusaa pyörtämään päätöstään vaikka miten yrittäisi ja yrittäminen vaatisi tämän työhuoneen remonttiin laittamista sen yhteydessä.
''Arvosta äitisi elettä Tinga.''
Mies vain sanoi saatuaan kuvansa piirettyä ja vaikka hän oli tätä koko ideaa vastaan niin nyt olisi jo myöhäistä estää, sillä Azusa oli aloittamassa operaatiotaan.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 10 Heinä 2016, 13:38
Kirjoittaja Southpaw
Kiran ryhtyessä saarnaamaan siitä, että tunteet eivät saisi tulla päätöksen eteen, Azusa ei voinut kuin pudistaa pettyneenä päätään. Hän oli arvellut, että Tingan alaisuudessa Kira olisi oppinut, että myös tunteet olivat joissain tilanteissa tärkeitä, mutta ilmeisesti tämä oli kuitenkin liian hyvin omaksunut kylän nykyisen johtajiston opetukset.
"Tunteet eivät aina ole paha asia Kira. Tinga on vahva nimenomaan tunteidensa ansiosta. Ja jos tunteiden ei annettaisi vaikuttaa päätöksiin niin sinäkään et olisi nyt siinä. Vai luuletko, että sinulle hyvää hyvyyttään tehtiin sinetit jotka pitävät mielesi kurissa? Kuka tahansa muu olisi sinun tilanteessasi erotettu ninjan tehtävistä jo aikoja sitten ja chakra olisi sinetöity pysyvästi", Azusa sanoi Kiralle vastaukseksi, samalla piirtäen sinettikuvioita edelleen Akkin kehoon. Kuolleen ystävänsä toisella puolella Tinga seurasi hämillään keskustelua. Äidin sanottua sanottavansa, hän oli kuitenkin jollain tapaa tyytyväinen siihen, että Kira oli saanut jonkinlaisen näpäytyksen. Jos asia olisi ollut hänen päätettävissään, Kira ei olisi päässyt osaksi Yurei-shiitä, mutta isän käskystä hän oli kuitenkin hyväksynyt Kiran joukkoonsa mukaan, joskin kertomatta ryhmän todellista tarkoitusta. Kun savenkäyttäjä seuraavaksi kysyi ei kai Azusa vain aikonut tehdä sitä mitä tämä arveli, lääkintäninja tyytyi vain nyökkäämään myöntävästi. Tingalla ei kuitenkaan ollut aavistustakaan mitä tekniikkaa äiti suunnitteli käyttävänsä, joten pian kunoichin kasvot kääntyivät kysyvästi kohti Azusaa.
"Äiti? Mitä sinä oikein aiot?" Tinga kysyi varovasti, peläten sitä mitä saisi kuulla vastaukseksi. Kiran sanojen vuoksi hänellä alkoi olla pahat aavistukset tilanteesta, sillä hän oli arvellut äidin yrittävän vain elvyttää Akkin jollain ihan tavallisella tekniikalla, mutta Kiran sanat antoivat kuitenkin ymmärtää, ettei kyse todellakaan ollut mistään tavallisesta tekniikasta.

"Kuten sanoin jo aiemmin, herätän Akkin henkiin. Saat sen jälkeen viedä hänet ulos kylästä", Azusa vastasi, tarkastellen piirtämiään sinettikuvioita vielä hetkisen, kuin tarkistaen ettei ollut tehnyt virheitä. Vaikka nainen pyrkikin pitämään äänensä rauhallisena, Tinga vaistosi, että häneltä yritettiin salata jotain ja hetken asiaa mietittyään hän arvelikin tietävänsä mitä se jokin oli. Aikoiko äiti uhrata itsensä? Hän oli arvellut, että tekniikka vain kuluttaisi äidin chakran loppuun, mutta Kiran reaktio ja äidin aiemmat sanat viittasivat kuitenkin siihen, että tekniikan seuraukset tulisivat olemaan paljon lopullisemmat kuin pari viikkoa vuodelepoa. Tingan alkaessa viimein tajuta missä mentiin, kunoichin silmät alkoivat jälleen kostua kyynelistä.
"Eikö ole mitään muuta keinoa? En... en halua menettää sinuakin. En halua menettää enää ketään...", Tinga sanoi ääni väristen. Ennen kuin hän ehti kuitenkaan sanoa enempää, nuori nainen tunsi äitinsä tarttuvan lempeästi hänen käsiinsä.
"Shh... Tinga, tämä on ainoa keino ja sinä tiedät sen. Kai sinä haluat ystäväsi takaisin?" Azusa rauhoitteli Tingaa ja silitti lempeästi tyttärensä hiuksia hetken verran. Pidätellen itkua, Tinga ei kyennyt kuin nyökkäämään, mutta ajatus äidin menettämisestä sattui silti ja hetken verran hän ei olisi halunnut antaa äidin tehdä tekniikkaansa. Entä jos jokin menisi vikaan ja hän menettäisi sekä Akkin, että äidin?
"Sinä voit olla avuksi tässä Tinga. Akki on jäätynyt pahasti, joten haluan sinun ohjaavan tulichakraasi hänen kehoonsa, niin että hänen ruumiinlämpönsä saadaan normaaliksi sen avulla", Azusa sanoi. Sanat saivatkin Tingan lopulta nielemään kyyneleensä. Hän ei pitänyt äidin tekniikasta vieläkään, mutta Azusan antama tehtävä ja tieto siitä, että saattoi edes jotenkin olla avuksi, tekivät tilanteen edes vähän helpommaksi kestää. Niinpä Tinga laski kätensä Akkin rintakehälle ja alkoi ohjata tulichakraansa tämän kehoon kuten oli neuvottu. Äiti ei selvästikään muuttaisi mieltään vaikka hän sanoisi mitä ja jopa Kira tuntui tulleen siihen lopputulokseen, että Azusan päätä oli turha saada kääntymään, sillä mies oli istuutunut sivuun odottamaan, aikomatta selvästikään estää äitiä jatkamasta.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 14 Heinä 2016, 19:05
Kirjoittaja Cross
Akki ei tiennyt kummasta piti vähemmän isänbsä välinpitämättömästä asenteesta, vai siitä että tämä muistutti ettei hänenkään pitäisi enää välittää mokomasta asiasta koska oli kuollut, vaan hyväksyä ne sellaisina kuin tämä väitti niiden olevan. Hän ei kuitenkaan mahtanut mitään sille että tunsi pistoksen sydämmessään aina ajatellessaan kaikkea kuulemaansa ja sitä mitä se voisi pahimmillaan tarkoittaa kaikille vielä elossa oleville ystävilleen, joita ei kykenisi enää auttamaan. Lupaukset rauhasta ja vakaudesta kuulostivat hetki hetkelltä ontommilta, tehden Onimarun kertomien totuuksien hyväksymisestä vain vaikeampaa. Se sai hänet janoamaan elämää ja toista tilaisuutta yrittää pitää tekemänsä lupaukset kovemmin kuin koskaan aijemmin, sen sijaan että olisi kyennyt päästämään niistä irti.
Kalpea nuorukainen ei tiennyt mistä se johtui, mutta hän tunsi oudon lämpimän tunteen leviävän rinnastaan ympäri kehoaan, työntäen pois aijemmin tuntemaansa kylmyyttä. Tuo outo lämpö tuntui vahvistuvan hetki hetkeltä, samalla kun hänen elämän halunsakkin. Sanadalla ei ollut aavistustakaan mistä se johtui, eikä hän juurikaan välittänytkään siitä. Sen sijaan nuoren miekkamiehen huomio oli edelleen kiinnittynyt pippuaan polttelevaan ja tasaiseen tahtiin juomaa kurkustaan alas kaatavaan arpinaamaan edessään. Hän halusi väittää edelleen tätä vastaan, mutta vaistosi kuitenkin jollain tapaa tämän puhuneen totta, tai ainakin uskovansa itse niin. Kyse saattoi olla jostain pikku seikasta mitä tämä oli sanonut, tai sitten siitä miten oli sen sanonut. Joka tapauksessa Tsuchigumo oli kuitenkin onnistunut tavoitteessaan ja saanut viestinsä uppoamaan poikansa kalloon, vaikka se ei olisikaan kuin vasta alku tämän kuoleman jälkeiselle matkalle.

''Tapatitko siis heidät kaikki jonkun suuremman suunnitelman takia?'' Hetken aikaa kaksikkoa sateelta suojaavan terassin reunalla seissut Akki lopulta kysyi, käytyään ensin moneen kertaan läpi kaiken hetken aijemmin kuulemansa. Kysymyksen kohteena ollut mies ei ollut tehnyt elettäkään rikkoakseen hiljaisuutta, saati edes vaikuttanut hetkeen huomaavan edessään ollutta nuorukaista. Kuullessaan kuitenkin tämän äänen kattoon hakkaavien pisaroiden yli, näytti tämä valpastuvan vanhan vahtikoiran lailla ja päästi tyytyväisen hymyn kohoamaan kasvoilleen.
''Tietenkin...'' Teroitetun purukalustonsa jälleen paljastava Onimaru vastasi, viitaten samalla poikaansa istuuntumaan ja ottamaan itselleenkin kupin juoma maljansa viereltä. ''Vaikka omena näyttää herkulliselta punaisine kuorineen, voi se silti olla sisältä mätä.'' Vastapäätään istuuntumaan hieman epäillen laskeutuvalle nulikalle puhuva arpinaama jatkoi, saaden seuralaisensa vilkaisemaan itseään hieman yllättyneenä vertauskuvilla puhumisen takia. ''Ryuu saattoi olla se jonka ympärille keräännyimme ja jota seurasimme, mutta en silti aikonut katsella sivusta kuinka kaikki minkä eteen uurastimme vuosia rapistuu...'' Pirullisesti hymyilevä vanhempi miekkamies sanoi, saaden kylmät väreet kulkemaan nuoremman miehen selkää pitkin rinnastaan edelleen leviävästä läpimästä tunteesta huolimatta.
''Rapistua? Vedimme melkein vertoja jo suurille kylille ja olisimme varmasti vain voimistuneet entisestään tulevaisuudessa, joten mitähän hyötyä tästä kaikesta muka on ollut? Vai halusitko vain tuhota ennemmin kaiken oma kätisesti ja nähdä Ryuun vuorostaan seipäännokassa?'' Otsa rypyssä isäänsä katseleva Akki kysyi ihmeissään, kykenemättä ollenkaan näkemään punaista lankaa tämän tarinassa.
''Niinkö? Etkö itse houkutellut Ryoujinin selvään ansaan ja päihittänyt hänet leikiten? Se nulikka ei ollut muuta kuin koreaa pintaa, eikä olisi kyennyt johtamaan hetkeäkään Hebigakuren kaltaista kylää isänsä jälkeen. Ei vaikka puolet sen sen väestä ei olisi koostunut kaikesta mahdollisesta pohjasakasta mitä kuvitella saattaa.'' Sanojaan vahvasti painottava Onimaru vastasi ilmekkään värähtämättä, saaden Akkin nyökkäämään hieman päätään myöntymisen merkiksi. Arpinaaman sanoissa oli kieltämättä perää, vaikka silti kaiken hajoittaminen perustuksiin asti tuntui hieman liioitellulta toimenpiteeltä.
''Myönnän kyllä että arvioin vahingot huomattavasti alakanttiin, enkä osannut odottaa sinun liittyvän yakuzaan ja ajautuvan napitvastakkain kylän kanssa...'' Piippunsa suulleen nostava Tsuchigumo lisäsi olkiaan kohauttaen, aivan kuin asialla ei olisi ollut mitään merkitystä, kuten ei tietenkään kuolleelle olisi pitänyt ollakkaan. Siitä huolimatta ele sai jälleen Sanadan ilmeen synkistymään ja rinnalle ristityt kädet puristumaan tiukkaan nyrkkiin. ''Vaikka taisi täätäkin jotain hyvää seurata...'' Paljon merkitsevän hymyn kasvoilleen päästävä miekkamies jatkoi silmää iskien, tehden nuilla pienillä ilmeillä selväksi mitä tarkoitti ja onnistui hetkessä saamaan pienen hymyn myös poikansa kasvoille. Tietyllä tavalla hänkin joutui myöntämään kaikesta tuosta seuranneen jotain hyvääkin ainakin itselleen, eikä siksi voisikaan sanoa aivan täysin rehellisesti että olisi halunnut perua kaiken, mikäli olisi voinut tehdä niin.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 14 Heinä 2016, 21:17
Kirjoittaja sumufani
Azusan pudistessa päätään Kira naurahti kylmällä äänellä silmissä vilahtaen murhaajan kylmä katse.
''Siitä en tiedä, mutta jos tämä rauhan aika saa ninjat pehmeämään niin olisi aika uudelle sodalle. Totta sain myönnytyksen teidän lempeytenne takia, joka vain viivytti väistämätöntä.''
Hänen muistojensa avulla hän tiesi tehneensä rikoksia nuoruudessaan vaikkakin pikku rikoksia kaiken kaikkiaan. Loppujen lopuksi hänelle oli se ja sama, mihin osastoon sijoitettiin kunhan palkka juoksi ja loppujen lopuksi pääsisi räjäyttämään jotain. Tällä hetkellä Kira näki uransa umpikujassa kylässä ja sen kaiken ajan jälkeen, mitä hän oli täällä viettänyt niin olisi sääli laittaa kylää remonttiin.
''Näillä näkymin chakran sinetöinti on edelleen edessä ja melko varmasti selli hullujen huoneessa edessä. Mihinköhän sitä seuraavaksi eksyisi, sillä täällä ole enää mitään minulle.''
Kira pohti ääneen lähinnä itsekseen ja tiesi olevansa melko lähellä totuutta. Ainoa kuka osoitti hänelle reiluutta jollain asteella aikoi kuolla tänä iltana. Melko varmasti uusi johtava lääkäri ei näkisi hänen eteensä vaivaa yhtä paljon, kuin Azusa ja kuuli jo korvissaan oven sulkeutuvan järeine lukkoineen edessään.
Tinga päästi jälleen kyyneliä äitinsä rauhoitellessa häntä, mutta Kira tiesi että jonkun menettäminen sattui.
Tytön ääni oli värissyt ja olihan Tinga itsekkin sanonut, että ei halunnut enää menettää ketään.
Räjähteen käyttäjä alkoi miettimään mielessään niitä kaikkia, ketkä hän oli menettänyt elämänsä aikana.
Veljensä, äitinsä, isänsä ja Okoi tulivat ensimmäisenä mieleen heidän ollessa lähintä perheen kaltaista, mitä hänellä oli ikinä ollut. Sen jälkeen mieleen tulvi muutamia muita kasvoja, joiden nimiä hän ei enää edes muistanut ja joitain tehtäviä mitä oli tullut tehtyä. Olikohan hän ollut, jonkun pikku rikollisen kanssa Konohassa yhteistyössä?
Sitten toki oli ollut se sabotaasi keikka, jonka Ryuu oli hänelle määrännyt ja sen yhteydessä hän oli saanut sinettinsä. Taino. Ennen sen alkua, mutta niillä seuduilla kuitenkin.
Ajatukset katkesivat äidin ja tyttären keskittyessä yksissä tuumin Akkin kuntoon saamiseen Kira katsoi vain hiljaa muotoillen savesta miniatyyrejä käyttämistään olennoista yhä uudestaan ja uudestaan käyttämättä chakraansa näihin shogi nappuloiden kokoisiin rääpäleihin. Taiteilijalta oli turha odottaa apua Akkin kanssa ja käsi harhaantui povi taskulle tunnustelemaan oliko hänellä savuke aski mukana. Olihan hänellä. Kuten aina. Tämä vain ei ollut sovelias paikka polttaa ja se aatos jäi toteuttamatta. Niin kauan kun räjähteen käyttäjä kykeni häiritsemään itseään ajattelemasta, miten tulisi kuljettamaan Azusan elottoman ruumiin Ryuun eteen ja kertoessaan, kuinka lääkäri oli halunnut viimeiset hetkensä käyttää.
Kira huokasi hiljaa itsekseen sillä tänä iltana, joka ainoa käänne oli vain vienyt tilanteen pahempaan suuntaan ja kaikki tuntui tapahtuneen niin nopeasti. Olihan asiat tapahtuneet nopeasti ei väliä, miten koitti asiaa miettiä. Se sai Kiran olon voimattomaksi ja ennen kaikkea vanhaksi. Lisää voimaa hän kyllä saisi, mutta ikää vain kertyi väistämättä ja hauta tulisi eteen toivottavasti melko nopeasti jonkin suuren pamauksen myötä.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 14 Heinä 2016, 21:58
Kirjoittaja Southpaw
Tingan alkaessa johtaa tulichakraansa Akkin kehoon, Azusa tarkisti tekemänsä sinettikuviot vielä kerran ollakseen täysin varma siitä, että kaikki oli piirretty oikein ja osin myös antaakseen Tingan chakralle aikaa vaikuttaa ja sulattaa Akkin kehoa hieman sen kokeman jäätymisen jäljiltä. Tuntiessaan vähitellen käsiensä alla miekkamiehen kehon alkavan hitaasti lämmetä, Azusa tarttui vieressään olevaan pilleripurkkiin ja alkoi kiertää korkkia auki.
"Noh, mitä tahansa tapahtuukin, toivon, että löydät jotain mielekästä tekemistä jossain", Azusa vastasi Kiran sanoihin, ryhtymättä sen kummemmin lohduttamaan miestä, vaikka jokin tämän sanoissa saikin miehen kuulostamaan masentuneelta. Sellainen Kira tuntui kuitenkin olleen aina ja tässä tilanteessa ei ollut hänen tehtävänsä ryhtyä parantamaan Kiran mielen ongelmia. Hyvällä onnella kylän seuraava lääkintävastaava ottaisi asian hoitaakseen, mutta liikoja ei todennäköisesti kannattaisi toivoa.

Sanottuaan nämä viimeiset sanansa Kiralle, Azusa kaatoi kädessään olevasta purkista kämmeneen kourallisen pillereitä, jotka nakkasi nopeasti suuhunsa ja nielaisi. Vain puolen minuutin odottelun jälkeen hän tunsi kuinka pillerit alkoivat vaikuttaa ja hän ryhtyi Tingan tavoin ohjaamaan chakraansa Akkin kehoon, parantaen tämän vammoja ja samalla pakottamaan tämän elintoiminnot jälleen käyntiin. Pitkän aikaa kuluikin hiljaisuuden vallitessa, kun lääkintäninja keskittyi tehtäväänsä ja kävi yksi kerrallaan pahimpia vammoja läpi. Kiran ja tulichakraa edelleen Akkiin johtavan Tingan seuratessa sivustaa, Akkin kehossa olevat mustelmat ja haavat alkoivat nopeasti parantua ja samoin tapahtui kehon sisällä erilaisille murtumille ja kudosvaurioille. Päästessään lopulta Akkin kaulaan asti, Azusa pyrki parhaansa mukaan parantamaan myös miehen kaulaan tulleet vammat, mutta pillerien tehon alkaessa vähitellen hiipua, hänen oli kuitenkin pakko korjata loppuja vammoja vain sen verran, että joku muu voisi Akkin niin halutessa hoitaa homman loppuun. Saatuaan pahimmat vammat korjatuksi, Azusa keskittyi loppujen voimiensa varassa Akkin herättämiseen. Tekniikan avulla hän pakotti nuoren miehen sydämen pumppaamaan, kunnes lopulta Azusan silmissä alkoi hämärtyä. Hän ei tiennyt toimiko tekniikka toivotulla tavalla, mutta aikomatta lopettaa kesken, nainen jatkoi kunnes silmissä pimeni täysin... hän tunsi hetken verran olonsa rennoksi ja rauhalliseksi, kuin olisi vain nukahtanut kesken tekniikkansa. Pian rauhallisuuden tunne vaihtui kuitenkin sietämättömään poltteeseen, jonka jälkeen näkökenttään alkoi taas ilmaantua tunnistettavia muotoja ja värejä. Ennen kuin Azusa ehti kunnolla tajutakaan mitä tapahtui, hän istui yllättäen jonkinlaisen katoksen alla Akkin ja Onimarun seurassa, kädet edelleen Akkin rintakehän yläpuolella. Räpyteltyään hetken hämmentyneenä ympärilleen ja todettuaan missä oli, Azusa kohdisti katseensa takaisin Akkiin. Aikaa ei selvästikään olisi paljon ennen kuin hänen fyysinen kehonsa jossain kaukana syytäisi viimeisetkin chakranrippeet Akkiin ja sen jälkeen pojan olisi poistuttava täältä.

"Olen pahoillani, että keskeytän jälleennäkemisenne tällä tavalla, mutta uskoakseni sinulla on vielä paljon tekemistä elävien luona ennen kuin voit jäädä tänne pysyvästi", Azusa sanoi pahoittelevaan sävyyn. Loppujen lopuksi hän ei voinut tietää Akkin sen hetkisiä ajatuksia siitä halusiko tämä edes palata takaisin elävien joukkoon.
"Tiedän, että en varmaan koskaan voi hyvittää täysin sitä yakuza-sotkua jota olin aiheuttamassa. Mutta tämä toivottavasti hyvittää edes osan siitä", lääkintäninja jatkoi, miettien sen jälkeen hetken oliko vielä jotain mitä hän halusi sanoa ennen kuin Akki joutuisi poistumaan.
"Minulla ei taida olla oikeutta pyytää mitään kaiken tapahtuneen jälkeen, mutta pitäkää Tingan kanssa huolta toisistanne, sopiiko?" nainen päätyi lisäämään ja tavoitteli jonkinlaista hymyä kasvoilleen, vaikka samalla tunsikin riipaisevaa surua siitä, että joutui jättämään lapsensa ja kaikki muutkin läheisensä tällä tavalla. Hän oli kuitenkin päätöksensä tehnyt ja nyt oli liian myöhäistä ryhtyä katumaan.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 17 Heinä 2016, 20:42
Kirjoittaja Cross
''Kaipa voisi jopa sanoa että asiat olisi voineet mennä jopa huomattavastikkin huonommin omalta kohdaltani.'' Silmänsä sulkeva ja selkänsä takana olevaa kannatin palkkia vasten kädet niskansa takana nojaava Akki totesi, voimatta lopettaa ajattelemasta viimeisen vuoden tapahtumia. Hän oli kokenut lukuisia takaiskuja ja tehnyt asioita joista ei ollut ylpeä, mutta siitä huolimatta huomasi ennemminkin kaipaavansa nuita aikoja kuin katuvansa niitä ja toivovansa asioiden menneen toisin. Varsinkin ajatus Kagerosta sai kaiken kaunan tapahtuneesta katoamaan ainakin hetkeksi, tekemättä kuitenkaan kuoleman hyväksymisestä yhtään helpompaa. Ennemminkin se teki siitä vain vaikeampaa ja sai miekkamiehen kaipaamaan elämää vieläkin enemmän, muistuttaen jälleen kerran kaikista niistä toiveista joita hänellä oli ollut tulevaisuuden varalle.
''Tulee olemaan vaikeaa päästää irti siitä kaikesta...'' Silmätkiinni edelleen oleva Sanada huokaisi, huomaamatta ollenkaan eteensä ilmestynyttä Azusaa, jonka sanat saivat hänet säpsähtämään yllättyneenä pystyyn. Kesti hetken aikaa ennen kuin hän tajusi mitä nainen oli juuri sanonut, vaikka ei ainakaan vielä tajunnut mitä se saattoi tarkoittaa. ''Mi... Mitä... Mitäh....'' Naama yhtenä kysymysmerkkinä eteensä tuijottava nuoremies änkytti ymmällään, välittämättä tippaakaan edessään olevan naisen takana istuvan miehen pilkallisestä virneestä. Hänellä oli tarpeeksi tekemistä siinä että keksi mitä tuo vihreä hiuksinen kunoichi teki täällä ja mitä tämän hetken aijemmin lausumat sanat mahtoivat tarkoittaa.

''Taitaa yrittää kysyä mist sie tänne tupsahit?'' Tilanteesta huvittunut Onimaru liittyi keskusteluun poiukansa avuksi, pukien tämän päässä pyörivän ajatuksen sanoiksi. Se mitä tuli vastaukseksi kelpasi kyllä hyvin vanhemmalle miekkamiehelle, joka osasi jossain määrin laskea yhtelön loppuun asti ja päätellä mistä oli kyse. Myös Akki näytti hiljalleen pääsevän myös takaisin mukaan tapahtumiin, vaikka ei vieläkään kyennyt muuhun kuin nyökkäämään mietteliään näköisenä parantajalle. Jollaintapaa kalpea nuorimies ymmärsi naisen onnistuneen puhaltamaan uutta eloa hänen elämän liekkiinsä ja ottamaan yhteyttä haudantaakse, vaikka tämän esittämä syy siihen tuntuikin hieman oudolta.
Kuin vastaukseksi Sanadan mielessä pyörivään kysymykseen siitä mitä oikein oli meneillään, huomasi hän ympäristönsä alkavan hiljalleen haalistua ja sekoittua johonkin muuhun. Kirkas valo alkoi hiljalleen häikäistä nuoren miekkamiehen silmiä, samalla kun Azusan viimeiset sanat kantautuivat hänen korviinsa ikäänkuin jostain kaukaa, sekoittuen jostain toisaalta kuuluvaan surunmurtamaan nyyhkytykseen.
Ymrtämättä mistä nyt vuorostaan oli kysymys Sanada alkoi tuntea olonsa lopen uupuneeksi ja kuoleman jäykäksi, ikään kuin koko keho olisi halvaantunut täysin. Samalla myös lähes musertava kivun aalto tuntui vyöryvän hyökyaallon lailla hänen ylitseen, ikäänkuin jokainen solu kehossa olisi yritetty repiä erilleen saman aikaisesti. Ennen kuin huomasikaan miekkamies heräsi henkeä haukkoen leikkauspöydältä, kykenemättä ensin tajuamaan ollenkaan mistä oli kyse. Ainut asia mitä hän kykeni tekemään oli kähistä vaimealla ja kuivalla äänellä vastaus korvissaan edelleen soivaan pyyntöön, jonka esittäjää sai kiittää hengestään loppu ikänsä. ''Lupaan...''

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 17 Heinä 2016, 21:24
Kirjoittaja Southpaw
Akkin yrittäessä kysyä mistä oli kyse, Azusa ei voinut kuin hymyillä hieman nuoren miehen ilmeelle. Aikaa vastaaamiseen ei kuitenkaan ollut, sillä juuri hänen saatuaan viimeiset sanansa sanottua, Akkin keho alkoi silminnähtävästi haihtua, kunnes Azusa jäi lopulta kahden Onimarun kanssa. Akkin kadottua, lääkintäninja nojautui taaksepäin kaikkensa antaneen näköisenä ja vasta hetken hiljaisuuden jälkeen tuo ryhtyi kertomaan Onimarulle tarkemmin mitä oli tapahtunut sen jäkeen kun Akki oli kuollut, vaikka arvelikin tämän jo arvanneen kutakuinkin mistä mahdollisesti oli kyse.

Sillä välin Tinga pisti merkille kuinka Azusan chakra oli alkanut käyttäytyä tekniikan edetessä. Tässä vaiheessa kunoichin oli hankala enää keskittyä siihen, että pitäisi Akkin lämpimänä ja niinpä tämä ei kyennyt kuin pitelemään ystävänsä käsivarresta, samalla koettaen pidätellä itkua. Lopulta äidin chakra kuitenkin katosi kokonaan ja hän kuuli tämä ruumiin kaatuvan elottomana lattialle. Tämä sai Tingan lopulta murtumaan ja kyyneleet alkoivat jälleen valua tämän poskia pitkin, samalla kun tämän hiljaiset nyyhkäykset rikkoivat huoneeseen laskeutuneen hiljaisuuden. Huolimatta sisintään raatelevasta surusta, Tinga pisti kuitenkin sensorinsa varassa merkille, että Akkin chakra oli jälleen hänen aistittavissaan ja ilmeisesti tämä oli jopa jollain tapaa tajuissaan, sillä tämä tuntui yrittävän sanoa jotain. Itkua nieleskellen, Tinga pyyhkäisi silmiään ja alkoi kerätä chakraansa. Se, että hän kykeni aistimaan Akkin, tarkoitti sitä, että siihen luultavasti pystyivät kylän muutkin sensorit, joten heidän oli todella aika häipyä saarelta, ennen kuin tuo isän sylikoira ryhtyisi uhittelemaan heille.
"Minä lähden nyt. Luotan siihen, että viet äidin isäni luokse kuten hän pyysi", Tinga sanoi Kiralle, hädin tuskin kuiskausta kuuluvammin. Hän ei pitänyt siitä mihin tämä kaikki oli päättynyt, mutta asian kanssa oli kuitenkin nyt vain pakko elää.
"Jos näet Rikimarua niin... sano hänelle että olen pahoillani. Että tuotin hänelle pettymyksen", Tinga pyysi Kiralta. Jäämättä kuuntelemaan mitä savenkäyttäjä hänen sanoihinsa vastasi, Tinga käytti seuraavaksi Hiraishinia ja siirsi itsensä ja Akkin pois kylästä, Taro-saarelle missä hän oli aikanaan tehnyt yhden sinetin Nagan haudalle. Saari saisi nyt väliaikaisesti toimia heidän piilopaikkanaan.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 17 Heinä 2016, 21:36
Kirjoittaja sumufani
Kira naurahti Azusan todetessa, että toivoi hänen löytävän mielekästä tekemistä tekemistä jostain.
''Luoja on antanut ihmisille monta lahjaa. Minä kiitän väkivallasta ja räjähteistä, kuten myös siitä että kykenen yhdistämään nämä kaksi lahjaa. Eiköhän joku jossain tarvitse apua jommassa kummassa.''
Taiteilija naurahti ja hän kykeni puhumaan näinkin avoimesti sillä Azusa aikoi kuolla ja Tingan mielipiteillä ei ollut enä mitään väliä. Samaan aikaan, kun Kira lopetti lauseensa hänen aikaisemmin tekemänsä savi enkeli koputti ikkunaa ja räjähteen käyttäjä nousi seisomaan.
Hän avasi ikkunan laskien olennon sisään, sillä vaikka Azusa aikoi kuolla ja oli antanut sanansa tyttärensä lähtemiselle mies ei silti halunnut uskoa ennenkuin näki koko roskan tapahtuvan.

Kiran katsellessa tekemänsä enkelin yksityiskohtia Azusa kaatui Akkin ruumiin viereen, mikä sai miehen nousemaan jaloilleen. Kaikesta päätellen lääkäri oli joko onnistunut tekniikkansa kanssa tai epäonnistunut, mutta siitä sen suuremmin piittaamatta räjähteen käyttäjä aikoi poimia naisen kehon ylös saadakseen sen puolisonsa eteen.
Vaikka Kiran chakra oli hieman palautunut niin ei tästä määrästä ollut oikein apua jos tuo karkotettu aikoi tehdä, jottain mitä hän ei osannut odottaa.
Hän oli aikonut kysyä tarvtsiko Tinga hetken aikaa koota itsensä, mutta sen sijaan tyttö pyysi häntä kertomaan viestinsä Rikimarulle. Taitelijan oli pakko myöntää Tingan toimivan täysin niin, kuin oli puhuttu vaikka kyyneleet olivat vuotaneet hetkeä aikaisemmin.
Seisoessaan Azusan elottoman kehon edessä Kira huomasi jonkin lämpimän juoksevan alas hänen poskeaan ja mies pyyhki kyyneleen pois hätäisesti unohtaen kokonaan, että oli jo yksin tässä huoneessa. Vaikka taiteilija ei halunnut myöntää koko asiaa hän tunsi surua tapahtuneesta ja olihan se Azusan ansiota, että hän oli eksynyt Hebiin.
''Noniin. Toivottavasti elän aamua pidemälle.''
Mies mutisi itselleen samalla, kun enkeli poimi Azusan käsivarsilleen. Nyt etsimään Hebikage ja kertomaan tapahtuneesta.