Sivu 4/5

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 12 Kesä 2016, 10:58
Kirjoittaja Cross
Korppien täyttämän kasvihuoneen sisällä Akki oli melkein yhtä sokea kuin kaksi epäkuollutta vastustajaansa, sillä hänkään ei kyennyt näkemään juuri mitään muuta kuin ympärillään pyörivät linnut omilla silmillään. Sensijaan kuitenkin tiesi tarkkaan mitä ympärillä tapahtui kiitos Yatan, jonka tuhannet silmät näkivät enemmän kuin yhden ihmisen oli mahdollista käsittää. Kiitos kaiken tuon tiedon määrää rajoittavan korpin miekkamies kykeni kuitenkin toimimaan, sen sijaan että olisi lyhistynyt lattialle päätään pidellen.
Sen sijaan miekkamies hyökkäsi vastustajiensa kimppuun pitkiä aseidensa jatkeeksi muodostamiaan tuuliteriä käyttäen, pyörien kuin myrskytuuli ja repien kaiken aseidensa kantamalle sattuvan. Miekat repivät niin ilmassa kaartelevia korppeja kuin myös taistelijoiden ympärillä olevia istutuksia ja rakennuksen rakenteita, onnistumatta kuitenkaan juurikaan vahingoittamaan kumpaakaan varsinaisista kohteistaan. Jälleen kerran Hyuuga alkoi pyörimään, muodostaen ympärilleen chakrastaan kuvun, vieden suurimman osan niitä vasten osuvien tuuliterien leikkuuvoimasta. Menestys ei ollut paljoakaan parempaa myöskään toista epäkuollutta kohtaan, jonka onnistui väitelemällä ja käsissään olevia rautahansikkaita käyttäen välttää tuuliterien puraisu myöskin.
Kykenemättä kunnolla uskomaan tapahtunutta suuren määrän chakraansa käyttämisestä uupunut Tsuchigumo hoiperteli taaksepäin, tuntien ympärilleen hiipivän kylmyyden ja tietäen Yatan avulla saavansa minä hetkenä hyväänsä Hyuugan jälleen kimppuunsa. Ymmärtäen mahdollisuutensa minimaaliseksi hän kokosi jäljellä olevat voimansa viimeiseen ponnistukseen paetakseen, muuttuen jälleen parveksi korppeja, juuri kun ylmassa leijuvien mustien sulkien ja muutamien jäljellä olevien korppien läpi loikkaava Hirate aloitti iskusarjansa. Tämän kädet haroivat ilmaa, pienen parven lintuja hajotessa erisuuntiin ja syöksyessä ulos särkyneiden ikkunoiden jättämistä aukoista.
Pyrähdys ei kuitenkaan kantanut kauvas, vaan muotoonsa palaava nuorimies pääsi vain hieman kasvihuoneita reunustavan puutarhan puolelle, rysähtäen vasten osana sitä olevaa pensasaitaa. Pensaan läpi lentävä ja muutamankerran sen takana olleiden yrttipenkkien yli pyörähtävä Akki kohottautui lopulta polvilleen raskaasti hengittäen, kohottaen katseensa kasvihuoneen suuntaan. Heti ensi silmäyksellä hän näki sen katolla lymyävän pääkallonaamioisen valkohiuksisen miehen, voimatta olla naurahtamatta väsyneesti Rikimarun näkemiselle. Alkoi näyttää sille että hänen kohtalokseen koituisi sama ajattelemattomuus, joka oli maksanut myös hänen isänsä ja monen ystävänsä hengen.

Akki
Kestävyys: 80
Chakra: 48
Nopeus: 45

Yatagarasu
20hp
27ck
18n

Järkymättömästi paikallaan seisova Ryuu ei antanut kasvoillaan olevan itsevarman hymyn hälvetä hetkeksikään kuullessaan Tingan vastauksen, tämän väittäessä ettei hän tiennyt mitä armo oli. Siinä tämä oli kyllä väärässä, vaikka se saattoikin tarkoittaa heille täysin eri asioita. Siinä missä tämä mietti asiaa vain yhden henkilön näkökannalta, täytyi hänen miettiä sitä suuremmassa mittakaavassa ja ymmärtää myös päätöstensä mahdolliset seuraukset.
''Mitä minun sitten sinusta olisi kuulunut tehdä? Antaa heidän kapinoida rauhassa ja tuhota vuosien työ?'' Tyttärensä naivia lapsellisuutta pilkkaavalla äänellä vastaava mies sanoi, katsoen hieman toista silmäkulmaansa kohottaen kuinka punapää heitti kunain toiselle sivulleen ja katosi melkein samantien näkyvistä. Temppu oli kyllä vaikuttavan oloinen, mutta ei todellakaan tarpeeksi toimiakseen tämän kaliberin tasoista vastustajaa vastaan. Vuosikymmenien taistelukokemuksen omaavaa shinobia ei niin vain hämätty ja tämä ymmärsikin kiinnittää heti huomiota kunaihin, jonka luokse Tinga oli yllättäin siirtynyt.
Sen sijaan että olisi hyödyntänyt tilaisuuttaan nuorinainen päätti sen sijaan jatkaa sanailua ja alkaa poimimaan kunaitaan, minkä tämä sai huomata samantien virheeksi. Heti tajutessaan kupletin juonen Ryuu oli kohottanut myös toisenkin kätensä, josta syöksyi esiin vuorostaan suurikokoinen paksujen luumaisten suomujen peittämä sarvellinen käärme, joka puski päin nuorempaa Jinaita kuin härkä, lähettäen tämän vauhdilla takanaan olevaa jättiläiskäärmeen muodostamaa seinää kohti. Hyökkäys tuli niin nopeasti ettei kunoichille jäänyt aikaa puhaltaa suustaan kuin pieni harmiton liekkipallo, joka ei ollut edes kottaraisen kokoinen.
''Taisit erehtyä.'' Edelleen paikaltaan hievahtamato Ryuu vastasi ilme tiukkana, seuraten samalla kuinka jättiläiskäärmeen suomut Tingan takana heräsivät henkiin ja muuttuivat kymmeniksi voimakkaiksi kuristajakäärmeiksi, jotka valmistautuivat sitomaan päin lentävän naisen paikalleen. Samaan aikaan yksi taistelijoiden ympärille muurin kehollaan muodostaneen käärmeen seirsemästä päästä käänsi huomionsa Azusan ja Kiraan, sihahtaen näille varoittavasti. Eläin oli kuullut mitä lääkintäninja oli sanonut ja varoitti tätä sekaantumasta herransa käymään taisteluun millään tavalla.

Ryuu
hp:150
ck:363
10p käärmeisiin -ck käärme tekniikoista.
Npc käärme no jutsu= 51dmg

Yamata no Orochi
100hp
120ck
19n
Hebi kanashibari

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 12 Kesä 2016, 13:12
Kirjoittaja sumufani
Tuo jättiläis käärme jätti Kiran ja Azusan ulkopuolelleen ja moinen ei selvstikkään sopinut tälle äidille. Kira raapi päätään ja melkein katui harkinneensa vetäytymistä pois tältä kentältä. Azusa takoi nyrkeillään käärmettä ja huusi edelleen noille kahdelle vaatien heitä lopettamaan.
''Azusa-sama. Koittakaa rauhoittua.''
Räjähteen käyttäjä sanoi varovasti ja päätti sulkea sensorinsa. Näiden kahden taisteluiden chakrat tuntuivat painostavilta ja hän tunsi ne ilman sensoriaakin jatkuvasti.
Kuitenkin Hebikagen vaimo halusi edelleen käärmeen sisäpuolelle ja esitti Kiralle kysymyksensä.
''Onko tuo määräys?''
Mies kysyi virne kasvoillaan, sillä hän pystyisi tekemään Azusalle kulkureitin. Mikäli kyseessä olisi käsky hän ei voisi edes sanoa vastaan ja naisen päätöstä odotellssaan Kira riisui hanskansa alkaen valmistautua tähän mahdolliseen toimeksi antoon.
''Tarvitsen kuitenkin pari chakran palautukseen soveltuvaa pilleriä, jos edelleen haluat minun suorittavan tämän toimeksi annon.''
Käärmeen suomusta muodostui pienenpi käärme ja se sihisi varoittavasti heille, mutta Kira ei ottanut moista enää kuuleviin korviinsa. Ennen Azusan kysymystä moinen olisikin voinut säikyttää hänet, mutta nyt miehen mieli oli keskittynyt yhteen asiaan ja se oli kulkuväylän tekeminen tuohon. Kira laittoi jo toisen kätensä savilaukkuunsa alkaen keräämään chakraansa melkoisia määriä savea jäystävään käteensä aktivoidessaan vielä kirotun sinettinsä. Hänen arvionsa mukaan hän tarvitsisi vielä toisen tuhatjalkaisen haluttuun lopputulokseen pääsemiseen ja ojensi vapaan kätensä Azusan suuntaan pyytäen pari chakra pilleriä. Hän otti kuitenkin räjähdettä valmistelevan kätensä laukusta pois ja laski tuhatjalkaisen vapauteen. Olento oli massiivinen ja alkoi samantien kaivautua maan alle Kiran kasvoilla ollessa hullun hymyn alkua. Tästä tulisi mahtava ja maata järisyttävä räjähdys, joka varmasti kiinnittäisi kahden kinastelevan henkilön huomion ja toivottavasti antaisi Azusalle tilaisuuden koittaa puhua järkeä heihin.
Ensimmäinen tuhatjalkainen kaivoi tiensä tuon käärmeen alle ja jos ei muuta niin he saisivat kulkuväylän sen ali. Parhaassa tapauksessa tuo käärme väistäisi hieman ja maahan sen ali tuli kulkuväylä, mutta räjähteen käyttäjän katseesta näki että tämä olisi valmis tekemään kaikkensa saadakseen tuon pyynnön toteutettua. Siltikin hänen pitäisi saada nyt se toinenkin tuhatjalkainen tehtyä niin saataisiin tämä homma tehtyä.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 12 Kesä 2016, 22:47
Kirjoittaja Southpaw
Akkin onnistui ajoittaa pieneksi korppiparveksi muuttumisensa hyvin sillä vain muutamia sekunteja myöhemmin hyökkäykseen lähteneen Hiraten kädet halkoivat ilmaa siinä kohtaa missä Akki oli hetki sitten ollut, Hyugan yritettyä päästä sulkemaan Akkin tenketsut lähitaistelussa. Saman tien Hyugan vaaleat silmät alkoivat etsiä kohdetta lähiympäristöstä ja lopulta huomasivatkin nuoren miehen päätyvän kasvihuonetta reunustavaan puutarhaan. Koska käskyt olivat olleet hyvin selkeät, Hyuga lähti oitis liikkeelle kohti Akkia, poistuen yhden hädin tuskin ehjänä olevan ikkun läpi ulos kasvihuoneesta Jaz perässään. Kun kaksikko lopult syöksyi pensasaidasta välittämättä sen läpi ja myös taijutsumestari sai kohteen näkyviinsä, tämä syöksähti oitis liikkeelle ja pyshätyi Akkin eteen, selvästikin katkaistakseen Akkin pakotien. Kumpikin taistelijoista kuitenkin havaitsi vastustajan alkavan olla jo taistelun uuvuttama, joten hyökkäämisen sijaan, nämä jäivät aloilleen, jättäen seuraavan iskun tekemisen Akkille. Jos tämä ei ymmärtäisi luovuttaa, kaksikko ei epäröisi tappaa tuota siihen paikkaan, mutta jos Akki kuitenkin alistuisi kohtaloonsa, tyytyisi Hirate vain sulkemaan tämän tenketsut kokonaan ja tainnuttamaan kohteen, niin että tämä voitaisiin viedä annettujen käskyjen mukaan punapäiselle naiselle. Taustalla taistelua seurannut Rikimarukin oli pistänyt merkille kuinka Akki tiivistyi korppiparvesta keskelle yrttitarhaa. Hetken verran Rikimaru harkitsi menevänsä viimeistelemään miekkamiehen, mutta huomattuaan myös edo tensei taistelijoiden suuntaavan Akkia kohti, päätti Rikimaru tyytyä vain seuraamaan näitä ja asettumaan lopulta Jazin takavasemmalle tarkkailemaan tilannetta. Vaikka Akki olikin kuolleiden ensisijainen kohde, ei salamurhaaja silti halunnut asettua Akkin ja kuolleiden väliin, ei ainakaan ennen kuin ne katsoisivat suorittaneensa niille annetun tehtävän päätökseen sillä vaarana oli, että ne alkaisivat hyökätä myös hänen kimppuunsa jos katsoisivat hänen yrittävän estää tehtävän suorittamista.
"Suosittelen luovuttamaan sen sijaan että pitkität väistämätöntä. Nuo kaksi eivät luovuta ennen kuin ovat suorittaneet niille annetun tehtävän", Rikimaru sanoi Akkille tunteettomalla äänellä.

Hirate
Hp: 98
Ch: 42
Nopeus: 13
Muuta: +9hp ja +9ch/vuoro, 10p Hyuga
*S-tason Bya, (note to self: vie 16ch/vuoro)

Jaz
Hp: 66
Ch: 118
Nopeus: 194
Muuta: +9hp ja +9ch/vuoro, 10p taijutsu
*Kaheksas portti, +70 Voimaa ja +175 Nopeutta, (note to self, -45ch/vuoro, -25hp/vuoro)

Rikimaru
Hp: 100
Ch: 385
Nopeus: 15


Isän pilkallisen äänensävyn vähätellessä hänen sanojaan, Tinga tunsi sisällään kiehuvan. Ulospäin näkyi, kuinka tämän tulichakra alkoi kerääntyä raivoaviksi liekeiksi naisen ympärille. Nainen ei kuitenkaan ehtinyt vastata isänsä sanoihin, kun tunsi tämän jo hetkessä vapauttavan ison määrän chakraa ja pian Tinga tunsikin lennähtävänsä jonkinlaisen sarvipäisen käärmeen vuoksi taaksepäin. Käärmeen isku sai kunoichin keuhkot tyhjenemään ilmasta ja tästä surasi, että Tingan aloittama tekniikka purkautui feenikslinnun sijaan vain yksittäisinä liekkeinä hänen ympäristöönsä, sen sijaan että olisivat iskeytyneet yhtenäisenä tekniikkana isään. Kesken ilmalentonsa hän kuitenkin aisti takanaan kuinka isän summonin suomut alkoivat herätä eloon. Haluamatta joutua kosketuksiin jättiläiskäärmeen kanssa, Tinga heitti kädessään olleen kunain oikealle puolelleen ja siirtyi jälleen kerran aseen luokse turvaan, juuri ennen kuin olisi päätynyt kuristajakäärmeiden otteeseen ja avoimeksi isänsä iskuille.
"Mielestäni kerroin sen jo silloin kun Onimaru kuoli. Enkö ilmaissut asiaani tarpeeksi selvästi?" Tinga kysyi laittaessaan kunain jälleen parempaan talteen.
"Jos vain olisit antanut Onimarun päästää höyryjä ulos sen sijaan, että tapat heti kun joku vain korottaa ääntään sinulle... Koko kapinaongelmaa ei silloin olisi syntynyt alun perinkään. Voit syyttää kylän nykyisestä tilanteesta vain itseäsi", Tinga sanoi itsepäisesti. Viimeksi, ennen kylästä lähtöään kun hän oli antanut isän kuulla kunniansa, hän oli ollut aistivinaan tämän chakrasta syyllisyyttä, mutta nyt tämän vihaisen ja painostavan tuntemuksen edessä hän arveli, että oli vain kuvitellut koko jutun. Isä oli liian ylpeä myöntämään, että tämäkin saattoi tehdä virheitä.

Tinga
Hp: 89
Ch: 155
Nopeus: 13
*Hiraishin no jutsu, 1 siirtyminen jäljellä


Taistelijoita ympäröivän käärmeen ulkopuolella, Azusa kuuli vain hädin tuskin Kiran kehotuksen rauhoittua. Hän ei kyennyt sillä hetkellä ajattelemaan muuta kuin millaisessa vaarassa hänen tyttärensä sillä hetkellä oli ja mitä voisi pahimmillaan tapahtua jos joku ei pysäyttäisi Ryuuta ja Tingaa. Vasta Kiran kysyessä oliko hän tarkoittanut sanansa käskyksi, Azusa kykeni rauhoittumaan sen verran, että vilkaisi ensin Kiraa vihaisesti ja lopulta tarttui tämän rinnuksiin yhdellä kädellä ja nosti tätä hieman ilmaan, mikä ei suinkaan ollut mikään vähäinen suoritus sillä Kira oli kuitenkin Azusaa itseään pitempi ja painavampi.
"Kyllä, se oli käsky. Jos todella luulet, että pilailen ja annan tyttäreni kuolla isänsä käsissä, niin et todellakaan tunne minua", Azusa kysyi. Vaikka naisen ääni kuulosti pakotetun rauhalliselta, tämän olemuksesta kykeni kuitenkin ensivilkaisulla näkemään, että tämän sisällä riehui huoli oman lapsen puolesta ja samalla myös viha siksi, että Kira tuhlasi aikaa tuonkaltaisiin typeriin kysymyksiin. Savenkäyttäjä onnistui pian kuitenkin vastaamaan myöntävästi siihen, että saisi reiän käärmeeseen jos vain saisi chakrapillereitä käyttöönsä ja vasta nämä sanat saivat Azusan laskemaan Kiran jälleen alas ja ottamaan varusteistaan esiin pilleripurkin.
"Tässä. Syö aluksi vain nämä kaksi. Annan vielä toiset kaksi varastoon kaiken varalta jos meidän tarvitsee yrittää toisenkin kerran", Azusa sanoi Kiralle, ojentaen tälle lopulta neljää pilleriä. Annettuaan Kiralle pillerit Azusa laittoi pilleripurkin takaisin varustelaukkuunsa ja kiinnitti seuraavaksi huomionsa taistelijoita suojaavaan käärmeeseen joka sähisi heille varoittavasti. Vastaukseksi Azusa kuitenkin sähähti takaisin ja naulitsi katseensa käärmeen silmiin.
"Viimeinen tilaisuus päästää minut sisäpuolelle. Jos et tee sitä hyvällä niin pakotan sinut tekemään sen pahalla", Azusa sanoi käärmeelle haastavasti, samalla kun veti esiin selkäpuolellaan roikkuneen viuhkansa ja heilautti sen nopeasti auki.
"Kun annan merkin niin iskemme yhtä aikaa. Tähtää tuohon tummempaan raitaan suoraan edessämme", Azusa sanoi vaimeammin Kiralle ja alkoi kerätä tuulichakraansa hyökkäystä varten.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 15 Kesä 2016, 09:06
Kirjoittaja Cross
Saadessaan hetken tauvon kahden epäkuolleen kanssa taistelemisesta raskaasti hengittävä Akki alkoi aistia ympäristöään paremmin, alkaen vasta hiljalleen tajuta kuinka paljon tilanne oli kerennyt muuttua lyhyessä ajassa. Hän näki sataman suunnalta alkaneiden mellakoiden yhteydessä sytytettyjen tulipalojen värjäävän taivaan punaiseksi sillä suunnalla ja kykeni haistamaan tuulen mukanaan kuljettaman savun, arvellen äitipuolellaan olevan jotain tekemistä sillä suunnalla käynnistyneiden tapahtumien kanssa. Se saattoi myös selittää miksei puolet kylän joukoista ollut täällä hänen kimpussaan epäkuolleiden ja katolla vaanivan Rikimarun lisäksi, mikä ainakin näin äkkiseltään tuntui huojentavalta ajatukselta. Miekkamies ymmärsi kuitenkin ettei voisi voittaa tätä taistelua yksin ja solvasikin itseään siitä ettei ollut hyväksynyt Tingan tarjousta tehdä kutsumis sinettiä itseensä, jotta olisi voinut tarvittaessa päästä karkuun tämän avustamana.
Tosin siitäkään tuskin olisi enää tässä tapauksessa hyötyä, sillä kunoichi tuntui onnistuneen hankkimaan itsensäkkin jollain ihmeen tavalla keskelle taistelua. Tsuchigumo ei kuitenkaan voinut kuin ihmetelä mistä mahtoi olla kyse aistiessaan vain vaivoin ystävänsä chakran Ryuun ja tämän kutsuman jättiläis käärmeen luoman tumman pilven keskeltä. Huolimatta siitä miten paljon nainen oli kehittynyt viime aikoina, tuntui tämän chakra siitä huolimatta mitättömältä pieneltä liekiltä nuiden kahden rinnalla. Sinun ei olisi pitänyt sekaantua...
''Luovuttaa? Teidän kannattaisi antautua kun se vielä on mahdollista.'' Katolla olevalle salamurhaajalle teeskennellyn itsevarma virnistys naamallaan vastaava Akki vastasi tämän kehotukseen laskea aseet ja antaa vangita itsensä, mikä olisi ollut luultavasti ainoa järkevä vaihto ehto jos halusi selvitä ylipäätään hengissä. Ryuun vangiksi jääminen ei kuitenkaan käynyt edes miekkamiehen mielessä, sillä hän tiesi liiankin hyvin mitä se tarkoittaisi. Ennemmin nuorimies oli valmis taistelemaan loppuun saakka ja kuolemaan täällä, vaikka se saisi kyllä jäädä viimeiseksi vaihtoehdoksi.
''Aika häipyä.'' Katolla olevaa salamurhaajaa ja tämän apuna olevaa kahta nopeasti lähestyvää epäkuollutta katsova Tsuchigumo totesi Yatalle, joka tuntui olevan samaa mieltä tilanteesta ja valmis myös toimimaan sen mukaan. Yhdessä silmänräpäyksessä nuorukaisen ympärillä vielä kaarrelleet korpit näyttivät jakaantuvan kymmenistä linnuista sadoiksi ja syöksyvän sokaisevana parvena lähestyvää kaksikkoa kohti. Tuon mustan seinämän takana osasta linnuista muodostui miekkamiehen näköinen klooni, joka loikkasi parven perään ja pyrki kiinnittämään vastustajien huomion itseensä. Samalla hämäystä apunaan käyttänyt Akki hajosi itse pieneksi parveksi korppeja, jotka kaarsivat poispäin taistelusta ja pyrkivät saamaan mahdollisimman paljon etäisyyttä ennen kuin hämäys huomattaisiin.

Akki
Kestävyys: 80
Chakra: 49
Nopeus: 45

Yatagarasu
20hp
28ck
18n

Tytärtään vastaan taisteleva Ryuu ei voinut kaikesta huolimatta olla tuntematta pientä ylpeyttä Tingasta, nähdessään kuinka kovasti tämä yritti laittaa vastaan. Hän oli ehkä joskus epäillyt ettei tästä voisi tulla kunnollista shinobia sokeutensa takia, mutta joutui nyt huomaamaan erehtyneensä. Punapää taisteli ihailtavalla urheudella ja päättäväisyydellä, siitäkin huolimatta että tämän mahdollisuudet voittoon olivat olemattomat. Isällinen ylpeys ei ollut kuitenkaan ainut asia mitä käärmeiden valtias tunsi sillähetkellä, sillä häntä myös raivostutti katsella kuinka kunoichi heitti kykynsä hukkaan tällä älyttömyydellään. Tämän olisi pitänyt ymmärtää nöyrästi paikkansa ja hyväksyä asiat sellaisina kuin ne olivat, sen sijaan että olisi yrittänyt muuttaa niitä lapsellisen naivien näkemystensä mukaisiksi.
''Kun koira puree sitä ruokkivaa kättä, sinetöi se oman kohtalonsa. En näe mitään syytä miksi minun olisi pitänyt toimia toisella tapaa.'' Keltasilmäinen mies vastasi punahiuksisen tyttärensä syytöksiin, seuraten samalla kuinka päällään olevan violettin kaavun hihasta esiin syöksynyt käärme puski tämän päin takanaan henkiin heräävää jättiläiskäärmeen kylkeä kohti. Ennen kuin siitä esiin kohoavat käärmeet saivat kuitenkaan otetta kunoichista heitti tämä jälleen käteensä poimimansa kunain ja katosi ilmasta, ilmestyen samassa jo aseensa luokse vähänmatkan päähän.
''Myönnän etten pitänyt siitä mitä jouduin tekemään yhdelle vanhoista tovereistani, mutta vaikeat päätökset ovat osa todellista johtajuutta. Onimarun kurittomuus ja epäkunnioitus minua kohtaan murensivat kylän perustuksia jo ennestäänkin, enkä voinut sen enää jatkua hänen alettua kapinoimaan avoimesti.'' Sarvekkaan käärmeen kädestään maahan tippumaan ja tomuksi hajoamaan päästävä kylänjohtaja jatkoi, kohottaen samalla toisen kätensä juuri kunainsa luokse ilmestynyttä naista kohti. Tämän kyky käyttää kunaita noperaan liikkumiseen oli kieltämättä ihailtava, mutta myös hyvin ennalta arvattava. Kunain tarkotuksen nopeasti keksinut Jinai lähetti kohotetusta kädestään kymmenien käärmeiden parven tytärtään kohti, ajatellen jatkaa vielä hetken aikaa tätä kissahiirileikkiä.

Samaan aikaan taistelevan kaksikon ympärillä oleva Yamata no Orochi jatkoi Azusan ja Kiran seuraamista, pistäen merkille näiden aikovan yrittää käydä kimppuunsa. Olento tiesi ettei isäntä tulisi pitämään siitä jos hän vahingoittaisi tämän vaimoa, edes sen takia että noudatti tämän käskyä pitää muut ulkopuolella. Se ei kuitenkaan tarkoittanut ettei käärme voisi hyökätä naisen apuna olevan miehen kimppuun, joka vaikutti olevan hyvinkin innoissaan kunoichilta saamastaan käskystä autaa. Samalla tämän kimppuun käyminen saattaisi toimia hyvänä keinona saada lääkintäninja harkitsemaan uudestaan sisään murtautumis yritystä. Sähähtävä ääni purkautui jättiläis käärmeen kyljestä ja samantien kymmenien pienempien käärmeiden päät syöksyivät terävät myrkkyhampaat apposen ammollaan olevista suista esillä savipommejaan kasaavaa Kiraa kohti, pyrkien upottamaan pitkät hampaansa tähän.

Ryuu
hp:150
ck:363
10p käärmeisiin -ck käärme tekniikoista.
Sen'ei Tajashu= 15 dmg viiden vuoron ajan+19dmg ensimmäisellä vuorolla.

Yamata no Orochi
100hp
89ck
19n
Sen'ei Tajashu= 8 dmg viiden vuoron ajan+11dmg ensimmäisellä vuorolla.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 17 Kesä 2016, 15:52
Kirjoittaja sumufani
Azusan uhitellessa häntä Kiran kasvoilla kävi pettynyt ilme. Azusan kasvoilta myös paistoi pettymys Kiran kysymykseen, mutta joko nainen oli liian tottunut asemaansa tai ei tajunnut että räjähteen käyttäjä tästä saisi sontaa niskaansa pahimassa tapauksessa. Silti nainen antoi Kiralle tarvittavat pillerit ja mies puri kaksi ensimmäistä rikki. Käärme kuitenkin oli toisissa aatoksissa ja Kiran olkapäillä olleet savi kotkat saivat viimeinkin käyttöä ja tuon käärmeen hyökkäys hajosi matkan varrelle kahden ensimmäisen räjähdyksen kaikuessa rakennuksista. Toinenkin savituhat jalkainen kaivautui maan alle piiloon tuolta käärmeeltä ja Kiran kasvoilla oli itsevarma hymy.
''Olennot ovat valmiina.''
Kira sanoi lyhyesti sillä ne olivat kietoutuneet yhteen määrätyn kohdan alle ja enää Azusan käsky uupui. Sinetti verotti miehen voimia hiljakseen, mutta ei vielä ollut hätä päivää vaikka tuo käärme tuntui hyökkäävän vain hänen kimppuunsa se ei tarkoittaisi hänen luovuttavan. Sehän tästä puuttusi toisen elukan retuuttavan häntä lyhyen ajan sisällä ja aatos siitä ärsytti miestä. Silti hän ei halunnut olla yhtään sen lähempänä, mitä oli pakko ja tämäkin raja tuntui olevan hyökkäysten kantaman sisällä.
Merkkiä odottaen räjähteen käyttäjä liikutteli sormiaan kärsimättömänä, sillä hän halusi kuulla tuon räjähdyksen sulo soinnut. Mies oli jo silmin nähden täynnä taistelun hurmiota ja perään antamatonta tahtoa saada aukko tehtyä Azusalle vaikka hänen chakransa eivät riittäneet kahteen tuhatjalkaiseen.

Merkin saatuaan Kira keskittyi hieman räjäyttäen nuo saviset olennot maan alla ja sai maan vavahtelemaan, minkä tunteminen sai räjähteen käyttäjälle pelottavan virneen kasvoille. Hän kuuli lasien valittavan tärähdyksesta, mutta ennen kaikkea räjähdyksen ääni oli miehelle se paras osa kuulla. Vaikka olennot olivat olleet maan alla niiden yhteis räjähdys muokkasi maata uuteen uskoon ja jo itsessään loivat kulkuväylän käärmeen ali ainakin hetkellisesti, mutta Kira silti nautti paineaallon mukana kulkeutuneesta pöly pilvestä kasvoillaan virneen kasvavan hymyksi ja räjähdyksen kaikumisen lopulta vaiettua miehen kirottu sinetti vetäytyi takaisin ja jätti Kiran hieman väsyneeksi. Hän ei kuitenkaan sanonut yhtään mitään vaan odotteli Azusan toimia. Räjähteen käyttäjä olisi kyllä yllättynyt, jos tästä ei ollut tullut itse olennolle naarmuakaan.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 17 Kesä 2016, 17:40
Kirjoittaja Southpaw
Akkin vastaus sai Rikimarun naamion peittämät kasvot hieman liikahtamaan, kuin mies olisi ollut pettynyt kuulemaansa vastaukseen. Jollain tavalla tämä ehkä olikin, sillä huolimatta Akkin sen hetkisestä tilanteesta, salamurhaajan oli myönnettävä, että tämän kyvyistä olisi ollut hyötyä jos ne olisivat olleet valjastettuna kylän käyttöön kuten ennen. Mies ei kuitenkaan ehtinyt vastata sanaakaan kun Akki jo yritti toistamiseen pakoon korppien luoman harhautuksen avulla. Yritys luultavasti jäisi vain yritykseksi, sillä samassa epäkuolleet lähtivät jälleen liikkeelle. Hyuga käytti viimeiset chakranrippeensä, lähettämään jälleen yhden chakran muodostaman paineaallon kohti harhautukseen tarkoitettu korppiparvea. Hyökkäys harvensi korppien määrää vain jonkin verran, mutt kuitenkin sen verran, että Jaz kykeni havaitsemaan isommasta parvesta erkanevan pienemmän parven. Arvaten, mitä vastustaja yritti, mies lähti nopeutensa turvin pienemmän parven perään ja pysähtyessään lopulta lintujen eteen, tämä koukisti polviaan laskeutuen alemmas syöksähti sitten tästä sennosta pyörien ylöspäin, pyrkien lyömään pakenevan miekkamiehen taivaalle.

Hirate
Hp: 100
Ch: 0
Nopeus: 13
Muuta: +9hp ja +9ch/vuoro, 10p Hyuga
*S-tason Bya, (note to self: vie 16ch/vuoro)
*Hakke Hasangeki, 46 dmg korppeihin

Jaz
Hp: 50
Ch: 42
Nopeus: 194
Muuta: +9hp ja +9ch/vuoro, 10p taijutsu
*Kaheksas portti, +70 Voimaa ja +175 Nopeutta, (note to self, -45ch/vuoro, -25hp/vuoro)
*Shinryuken, 51 dmg + 70 porteista = 121 dmg

Rikimaru
Hp: 100
Ch: 385
Nopeus: 15


Ryuun sanat saivat Tingan puristamaan käsiään vihaisesti nyrkkiin ja hetken verran hänen teki mieli syöksyä vain harkitsemattomasti isänsä kimppuun. Vain ajatus Akkin taistelusta ja hänen sensorinsa välittämä tuntemus siitä, että miekkamies tuntui olevan häviöllä sai Tingan hillitsemään itsensä. Hänestä ei olisi mitään apua ystävälleen jos antaisi raivon häiritä keskittymistään liiaksi. Siitä huolimatta isän puheet koirasta ja ruokkivasta kädestä tuntuivat loukkaukselta kaikkia vuosi sitten kuolleita kohtaan.
"Sitäkö kyläläiset ja alaisesi siis ovat sinulle? Koiria joiden pitäisi vain kiltisti heiluttaa häntäänsä riippumatta siitä kuinka huonosti heillä menee?" Tinga kysyi. Naisen ääni oli matala ja rauhallinen, mutta näennäisen rauhallisuuden alla saattoi kuitenkin havaita samanlaista vihaa ja raivoa kuin Ryuulla itselläänkin monet kerrat kun jokin ei sujunut tämän suunnitelmien mukaan. Kun isä seuraavaksi jatkoi taistelua ja lähetti hihastan lauman käärmeitä häntä kohti, Tinga itse kkeräsi tulichakraan ksäiinsä ja vapautti sen sitten uos kahtena poikittain etenevänä tulipyörteenä. Tuli poltti hetkessä isän lähettämät käärmeet, mutta samalla puolustautumiseen tarkoitettu hyökkäys myös kulutti ison osan Tingan chakrasta. Hän alkoi käsittää, että täältä olisi päästävä pian pois jos hän aikoi selvitä tästä kohtaamisesta hengissä.

Tinga
Hp: 66
Ch: 122
Nopeus: 13
*Hiraishin no jutsu, 1 siirtyminen jäljellä
*Note to self: 4 dmg 1/5
*Katon: Shippuu no jutsu, suojas 54 dmg


Jättiläiskäärmeen toisella puolella, Azusa odotti, että Kira saisi saviolentonsa valmiiksi ja kun mies lopulta ilmoitti niiden olevan valmiina räjäyttämistä varten, Azusa nyökkäsi ja alkoi kerätä chakraansa valmiiksi hyökkäystä varten. Vaikka hän ei ollut lähellekään niin voimakas taistelija kuin Ryuu, Rikimaru tai monet muut kylän vahvimmista, kykeni naisen tuulichakrakin aiheuttamaan omanlaisensa painostavan auran kaikkien meneillään olevien taisteluiden keskelle.
"Nyt!" Azusa huusi Kiralle samalla kun teki käsimerkit ja puhalsi itse suustaan voimakkaan ilmapanoksen, joka käärmeen kylkeen osuessaan ikään kuin räjähti ja repisi tieltään kaiken. Samalla myös Kiran tuhatjalkaiset räjähtivät käärmeen alla ja avasivat sen vatsan allle ikään kuin tunnelin, josta Azusa tajusi voivansa päästä sisään. Hetkeäkään epäröimättä Azusa syöksähti eteenpäin ja pyrki pääsemään Kiran räjähdyksen luoman aukon kautta Ryuun ja Tingan luokse. Kiran oman päätösen varaan jäisi, halusiko tämä jäädä ulkopuolelle vai seuraisiko tämä Azusan perässä.

Hp: 135
Ch: 203
Nopeus: 15
*Fuuton: Renkuudan, 70-80 dmg

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 19 Kesä 2016, 17:47
Kirjoittaja Cross
Linnuksi muuntautunut Akki aisti Hyuugan alkavan jälleen kasata chakraansa uutta paine iskua varten, kereten juuri varoittaa perääntymistään suojaavaa Yataa vaarasta. Lukuisia silmiä omaava lintu oli kuitenkin jo huomannut kaljupään ottaman asennon ja tunnistaen sen aijemmilta kerroilta, tietäen mitä oli tulossa. Se ei kuitenkaan estänyt äänekkäästi rääkäisevää lintua ottamasta iskua vastaan, joka hajotti lintujen muodostaman seinämän sen kätkemine klooneineen yhdeksi isoksi mustien höyhenten pilveksi.
Miekkamiehellä ei ollut kuitenkaan aikaa murehtia harhautuksensa epäonnistumista, sillä Hiraten tekniikka ei ollut ainut asia minkä hän aisti. Myös toinen epäkuolleista tuntui käyvän hyökkäykseen ja ennen kuin linnun muodossa oleva mies kerkesi edes vilkaisemaan taaksepäin, ilmestyi entinen munkki hänen eteensä. Nopeasti oikean muotonsa omaksuvalla Tsuchigumolla ei ollut aavistustakaan siitä mitä oli tulossa, mutta tummiin vaatteisiin puetun ruumiin ympärillä väreilevä chakra ja tämän kädestä sykkivä voima kertoi sen olevan äärimmäisen vaarallista.
Akkin ympärillä olleen parven muodostaneet linnut yrittivät kaartaa hänen suojakseen, kovettaen höyhenensä chakran avulla raudan lujaksi. Linnuista ei ollut kuitenkaan juurikaan edes heikentämään lyöntiä, joka isku suoraan niiden läpi päin aseensa lyönnin tielle suojaksi nostanutta kalpeaa nuortamiestä kohti. Huolimatta rautahansikkaan peittämän käden tielle nostetuista miekoista, tunsi Tsuchigumo iskun voiman siirtyvän suoraan aseiden läpi käsiinsä. Hänestä tuntui aivan siltä kuin lihakset olisivat olleet repeämässä ja luut pirstoutumassa palasiksi, mikä ei ollut edes kovin kaukana totuudesta. Ennen kuin sitä kuitenkaan tapahtui paiskasi lyönnin ylöspäin suuntautunut voima yllättävän kipuaallon lähestulkoon lamaannuttaman miekkamiehen avuttomana taivasta kohti.

Akki
Kestävyys: 15
Chakra: 43
Nopeus: 18

Yatagarasu
5hp
16ck
18n

Vastaan urhoollisesti pyristelevän Tingan purkaus ei saanut Ryuun ilmettä edes värähtämään, sillä tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta kun joku tuntui olettavan asian olevan nuin. Hän ei ollut mikään Konohan hokagen kaltainen rauhaa ja rakkautta ympärillään oleville paasaava idiootti, vaan sotilasorganisaation johtaja. Se ei tarkoittanut ettei hän olisi välittänyt omalla tavallaan alaisistaan, joista jokaisen hän tiesi vähintäänkin kasvoilta. Jinai ymmärsi kuitenkin ettei asemansa takia voinut antaa moisten seikkojen vaikuttaa kykeensä tehdä vaikeitakin päätöksiä tarvittaessa, jos se vain oli kylän tulevaisuuden kannalta välttämätöntä, kuten hän oli uskonut Akaeiheinkin tuhoamisen kohdalla olevan.
''Puhut aivan kuin tietäisit jotain koko asiasta.'' Keltaiset silmät keskittyneesti Tinga kohti suunnannut Ryuu vastasi tälle, ohjaten samalla hihastaan syöksyneet käärmeet kietoutumaan yhteen ja suojaamaan itseään tyttärensä kädestään lähettämiltä liekeiltä. Tuskissaan sähisevät ja kiemurtelevat käärmeet ojennetusta kädestään irti ravistava kylänjohtaja oli toivonut kunoichin oppivan oman ryhmänsä johdossa alkavan ymmärtää millaista oli kantaa vastuutta, mutta joutui nyt huomaamaan pettymyksekseen ettei tämä ollut oppinut mitään.
Vuosia sitten Jinai oli perustanut Hebigakuren alaisineen vain itseään ja suunnitelmiaan varten, mutta ajankanssa siitä oli muodostunut turvapaikka monelle heidän kaltaisilleen ulkopuolisille ja takaa-ajetuille henkilöille. Vuosien saatossa itsekkäästä unelmasta oli tullut niin paljon enemmän kuin mitä aluksi oli pitänyt, eikä hän aikonut antaa kenenkään tai minkään pyyhkiä pois kaikkia niitä sen eteen tehtyjä uhrauksia ja menetettyjä henkiä.
Onimaru ryhmineen oli aluksi ollut osa kaikkea tuota, kunnes tämä oli omassa järkkymättömässä verenhimossaan päättänyt käymään kaikkea heidän rakentamaansa vastaan. Jos joku niin tämä itse oli valinnut oman ja alaistensa kohtalon, eikä suinkaan hän.

Monipäisen jättiläiskäärmeen ympäröimän kaksikon jatkaessa taisteluaan, kävivät ulkopuolella olevat kaksi shinobia isäntäänsä kuuliaisesti tottelevan ja suojelevan olennon kimppuun. Ensin Kiran saviolento tuhosi tätä kohti suunnanneet käärmeet, mikä sai muutaman käärmeen jättiläismäisistä päista kääntymään tätä kohti ja valmistautuvan hyökkäykseen. Ennen kuin sitä kerkesi kuitenkaan tapahtua huusi Azusa hyökkäyskäskyn ja paiskasi tuulihyökkäyksensä paksujen suomujen peittämää käärmeen kylkeä kohti, joka yksin olisi tuskin saanut muuta kuin joitain haavoja aikaiseksi eläimeen. Tuulitekniikka ruokki kuitenkin maan alta purkautuvan voimakkaan räjähdyksen liekkejä, jotka korvensivat paksujen suomujen peittämää kylkeä, saaden Yamatan sähisemään ja kiemurtelemaan tuskissaan.
Yhteis hyökkäys ei ainoastaan tehnyt matalaa tunnelia käärmeen kyljen ali, vaan luhistutti myös osan talon seinästä jonka sisältä olento oli syöksynyt esiin ja repi myös hyvänkokoisen palan Ryuun kutsumasta käärmeestä mukaansa. Samalla se sai myös tytärtään vastaan taistelleen Jinain huomion kiinnittymään ympärillään tapahtuviin asioihin, mikä johtui osaksi jättiläiskäärmeen tuskaisesta sihahtelusta ja altaan hajoavan rakennuksen katosta. Aluksi ilmaan loikkaava Ryuu oletti joidenkin Tingan alaisista rientäneen tämän avuksi, osaamatta ollenkaan aavistaa Azusalla olevan sormensa pelissä.
''Nagi! Ei armoa!'' Jatkuviin petoksiin ja selkään puukotuksiin alaistensa suunnalta totaalisesti kyllästynyt kylän johtaja huusi, antaen jättiläis käärmeelleen vapaat kädet tehdä mitä tarvitsi tunkeilijioiden pysäyttämiseksi. Samalla huudon tarkoitus oli kiinnittää myös käärmeen isoimman pään huomio, jotta se ymmärtäisi napata hänet ilmasta päällensä saamaan parempaa tilanne kuvaa. Kivustaan huolimatta isäntänsä äänen kuuleva käärme totteli kuuliaisesti, napaten tämän seisomaan päänsä päälle nopealla sukeltavalla liikkeellä, jota myös kaikki muut jättiläismäiset kahdeksan päätä seurasivat. Toisin kuin Nagiksi nimetty isoin pää nämä hieman pienemmät päät eivät kuitenkaan pysähtyneet Ryuun saatua tukevan alustan jalkojensa alle, vaan syöksyivät pitkien kahdenkäden miekkojen pituiset hampaat myrkystä kiiltäen hajuaistinsa ohjaamana hajoavan talon romahtamisesta nousseen pölypilven keskellä olevia vastustajia kohti.

Ryuu
hp:150
ck:363
10p käärmeisiin -ck käärme tekniikoista.

Yamata no Orochi
20hp
29ck
19n
npc no jutsu 10dmg+28 per hyökkäävä pää saatta ite päättää montako ketäki päi tulee.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 22 Kesä 2016, 10:59
Kirjoittaja sumufani
Kira seurasi Azusan perässä syöden loput kaksi chakra pilleriä tuntien chakransa palautuvan jälleen hieman. Hän etäisesti kuuli Hebikagen käskyn käärmeelle, mikä nostatti niskakrvat pystyyn. Ei armoa?
Räjähteen käyttäjä tuhahti juostessaan Azusan jäljessä kahdeksan käärmeen pään hyökätessä heitä kohden. Kira ei ollut varma kykenisikö hoitamaan yhtäkään päätä, mutta kai he selviäisivät jotenkin yhteistyöllä. Mies loi enkelin vierelleen kaiken varalta sillä Azusa oli kuitenkin voimakas tuulen käyttäjä. Käärme tuntui tietävän heidän sijaintinsa täydellisesti vaikka ilma oli täynnä pölyä romahtaneesta talosta ja räjähteen käyttäjä tunsi olonsa hieman pahaksi. Loppujen lopuksi hän ei ollut halunnut romahduttaa taloja koti seudullaan vaan niin oli silti käynyt. Se ei vain voinut olla juuri tämän hetken murhe sillä käärmeet lähestyivät hetki hetkeltä ja kaksikon pitäisi tomia melko pian.

Kira
37 hp
16 chk
9 np

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 22 Kesä 2016, 14:27
Kirjoittaja Southpaw
Lyötyään Akkin ilmalennolle, Jaz harkitsi hyppäävänsä tämän perässä taivaalle. Miekkamiehen kuitenkin selvästi vetäessä viimeisiään, päätyi taijutsuninja jättämään sen tekemättä. Käsky oli ollut toimittaa kohde elossa jos mahdollista, joten Akki saisi toisen tilaisuuden luovuttaa. Myös Hirate pysytteli taustalla ja antoi chakransa vain palautua, sen sijaan että olisi rynnännyt hyökkäykseen. Sivummalla taistelua seurannut Rikimaru vilkaisi kuitenkin mietteissään Ryuun ja Tingan välisen taistelun suuntaan. Oli selvää, että Tinga suunnitteli jotakin, joten salamurhaaja oli tullut siihen tulokseen, että olisi parempi jos hän hoitaisi miekkamiehen päiviltä... ennen kuin Tinga ehtisi paikalle sekoittamaan pakkaa yhtään tämän enempää. Akkin lopulta alkaessa laskeutua ilmalentonsa päätteeksi alaspäin ja tömähtäessä raskaasti maahan, Rikimaru syösähti eteenpäin, pyrkien saamaan otteen Akkin kaulasta. Hän hoitaisi tämän nopeasti, niin että sen jälkeen voitaisiin keskittyä satamassa riehuvaan kaaokseen, sekä isän ja tyttären välisen taistelun rauhoittamiseen.

Hirate
Hp: 100
Ch: 9
Nopeus: 13
Muuta: +9hp ja +9ch/vuoro, 10p Hyuga

Jaz
Hp: 34
Ch: 6
Nopeus: 194
Muuta: +9hp ja +9ch/vuoro, 10p taijutsu
*Kaheksas portti, +70 Voimaa ja +175 Nopeutta, (note to self, -45ch/vuoro, -25hp/vuoro)

Rikimaru
Hp: 100
Ch: 385
Nopeus: 15


"Yritätkö sanoa etten sitten tiedä? Jos satuit unohtamaan niin minähän olin paikalla, kun teit päätöksesi. Voit uskotella itsellesi mitä haluat, mutta totuus on silti, että hän oli vain raivoissaan siitä sotkusta yakuzan kanssa", Tinga sanoi. Hän oli edelleen varma, että jos asiat olisivat menneet toisin Onimarun olisi voinut silloin saad rauhoittumaan. Mutta sen sijaan isä oli menettänyt hermonsa kun tämä oli päätynyt syytämään loukkauksia äitiä kohtaan, siitä hyvästä että tämä oli osallistunut Uuden Yakuzan tuhoamiseen. Aistiessaan kuitenkin isänsä chakraa, Tinga tiesi jo sanojensa kaikuvan kuuroille korville. Isä piti häntä vain kokemattomana pentuna, huolimatta kaikesta siitä mitä hän oli saanut kokea ninjaksi pääsynsä jälkeen. Kunoichin mietteet kuitenkin katkesivat kun hän kuuli heidän ympärilleen kietoutuneen jättiläiskäärmeen tuskaisen sihinän. Kiinnittäessään huomionsa nyt muuhunkin kuin käärmeen pään päälle hyppäävään isäänsä hän tajusi tuntevansa kaikkien lähistöllä olevien vahvojen chakrojen joukosta äitinsä chakran, joka aiemmasta sivuun työntämisestä huolimatta pyrki selvästi edelleen pääsemään miehensä ja tyttärensä väliin. Tingan huomio kiinnittyi kuitenkin nopeasti lähestyvästä äidistä käärmeeseen, jonka päät lähtivät syöksymään jostain syystä, sekä häntä, että äitiä kohti.
"Hän aikoo tappaa äidinkin!" Tinga ehti ajatella hädissään, ennen kuin naisen keho tuntui liikkuvan kuin itsestään. Tällä kertaa oli hänen vuoronsa suojata äitiä.

Vain vähän matkan päässä käärmeen alitse kulkevasta räjähtäneestä kuopasta syöksyvä Azusa kiinnitti taistelukentälle päästessään oitis huomionsa Tingaan. Lääkintäninja kuuli vain hämärästi Ryuun antaman käskyn käärmeelle, mutta olematta kuitenkaan lainkaan huolissaan siitä mitä hänelle itselleen tapahtuisi Azusa tarttui nopesti perässään seuraavan Kiran käsivarteen, jotta tämä ei jäisi jälkeen ja vapautti sitten jaloistaan tuulipanoksen, jonka vauhdittamana hän ehti hetkessä Tingan viereen, suunnitellen iskevänsä hyökkäävän käärmeen päät tuulen avulla kauemmas. Vanhemman naisen yllätykseksi Tinga oli kuitenkin nopeampi ja pian tämä puhalsikin suustaan feenikslinnun muotoisen liekin, joka pakotti suurimman osan päistä perääntymään liekkien polttaessa ihoa. Yksi päistä jatkoi kuitenkin syöksyään, mutta pyrkien selvästikin suojaamaan häntä ja Kiraa, Tinga syöksähti seuraavaksi eteenpäin, ottamaan iskun vastaan ja estääkseen sitä osumasta heihin. Azusa tunsi kurkkuaan kuristavan katsoessaan hetken kuinka selvästi jo voimiensa rajoilla oleva Tinga yritti isänsä ylivoimaisuudesta huolimatta pistää tälle kaikin voimin vastaan. Tämä oli selvästi kärsinyt jo paljon vahinkoa, kun taas Ryuu itse vaikutti vahingoittumattomalta. Kykenemättä katsomaan tätä enää yhtään pitempään. Azusa juoksi jälleen tyttärensä perään ja tarttui lopulta tämän olkapäähän, niin että sai sysättyä tämän taakseen.
"Riittää jo Ryuu! Aiotko todella tappaa toisen lapsistamme tällä tavalla?" Azusa huusi käärmeen pään päällä seisovalle miehelleen, toivoen saavansa tämän lopettamaan. Hänen takanaan, Tinga vajosi väsyneenä polvilleen, pyrkien käyttämään tilaisuuden palautumiseen, sillä hän piti varmana sitä ettei isä tulisi päästämään häntä noin vain menemään vaikka äiti pyytäisikin.

Tinga
Hp: 34
Ch: 59
Nopeus: 13
*Hiraishin no jutsu, 1 siirtyminen jäljellä
*Note to self: 4 dmg 2/5
*Katon: Hou Hane no ame, suojas 82 dmg

Hp: 135
Ch: 183
Nopeus: 15

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 26 Kesä 2016, 19:42
Kirjoittaja Cross
Oli miltei ihme että ilmaan lentävä Akki kykeni pysymään tajuissaan kaikesta tuntemastaan kivusta huolimatta, saati keskittymään vielä sen verran että tajusi suurikokoisen munkin jättävän hyökkäyksensä kesken. Huolimatta siitä että pienikin yritys liikauttaa käsiä sai pistävän kivun syöksymään pitkin niitä ja jokainen hengenveto tuntui kunai iskulta keuhkoihin oli hän ollut valmis taistelemaan loppuun asti, vaikka käyttäen suussaan olevaa tylsää miekkaa vielä yhden vasta hyökkäyksen tekemiseen. Se olisikin hyvinpitkälle ollut viimeinen asia mihin miekkamies olisi kykenevänsä, sillä edes Yata ei tuntunut jaksavan jatkaa taistelemista hirviömäisestä voimastaan huolimatta ja hänenkin omat temppunsa alkoivat olla lopussa.
Nähdessään Jazin kuitenkin jäävän seisomaan lyöntinsä jälkeen alas ilmaan loikkaamisen sijasta, uskoi Tsuchigumo selvinneensä vielä kerran ja yritti sen takia päästä laskeutumaan jollaintapaa turvallisesti maahan. Se jäi kuitenkin ikävä kyllä toiveeksi, siitäkin huolimatta että nuorukaisen onnistui kääntäytyä ilmassa oikein päin ja tulla jalat edelle maahan. Raajoissa ei ollut kuitenkaan enää voimaa jäljellä ja niinpä hän päätyikin tömähtämään holtittoman näköisesti selälleen maahan raskaasti hengittäen.
Akki tunsi hengittämisen käyvän hetki hetkeltä vaikeammaksi, murtuneiden kylkiluiden puhki repimän keuhkon alkaessa hiljalleen täyttyä verestä. Henkeään kuivalle maalle joutuneen kalan lailla haukkovasta miehestä se ei kuitenkaan tuntunut läheskään yhtä pahalta kuin yritys liikautta mitä hyväänsä lukuisia hismurtumia saaneita käsiään, joiden lihakset ja jänteet olivat repaleiset kuin kadunkulmassa kerjäävän kodittoman vaatteet. Verta rinnuksilleen hampaidensa välistä oksentava shinobi tajusi vain vaistomaisesti Rikimarun lähestyvän itseään ja tarttuvan kaulastaan kiinni hyytävän kylmällä otteellaan, jonka olisi voinut kuvitella sammuttavan silmänräpäyksessä viimeisenkin elämänliekin kovia kokeneesta uhristaan.
Jollain ihmeen tapaa Akkin onnistui kuitenkin vielä avata toinen umpeen muurautumassa olevista punaisista silmistään, joka näytti hetken aikaa aivan pimeydessä hehkuvalta tuliselta kekäleeltä vielä viimeisen raivoisan pinnistyksen ottaessa vallan. Matala kurluttava murina pääsi purkautumaan hampaansa suussaan olevan miekan kahvaan upottaneen nuorukaisen suusta, aseen terän saadessa himmeän sinertävän hehkun ympärilleen ja heilahtaessa vaakatasossa kohti Rikimarun kaulaa.

Viimeinen vaiston aikaansaama hyökkäys oli lähinnä viimeinen kuolinkouristus, sillä vaikka se kykenisikin leikkaamaan salamurhaajan pään irti, ei siitä olisi enää mitään iloa tekijälleen. Tämän näkökenttä oli jo sumentunut auki olevasta punaisesta silmästä huolimatta ja kaikki kipu tuntui alkavan etääntyä hetki hetkeltä kauvemmas, aivan kuin syvenevä pimeys olisi jotenkin kyennyt pesemään sen pois. Hädintuskin tajuissaan oleva Tsuchigumo kykeni jollain tapaa ymmärtämään mitä oli tapahtumassa, mutta ei kyennyt siitä huolimatta löytämään itsestään enää voimaa vastustaa sitä. Ei vaikka tunsi olonsa samaan aikaan rennoksi ja höyhenen kevyeksi, aivan kuin olisi kellunut suuressa sammiossa vettä. Tuntui aivan siltä kuin voisi viimeinkin päästää irti ja vain luovuttaa, jääden vain siihen nauttimaan tyhjyydestä.
Millään ei tuntunut enää olevan mitään merkitystä, kunnes yksi pieni haihtuva ajatus käväisi miekkamiehen hiipuvan tajunnan rajalla ja herätti jotain hänessä. Yhdessä silmänräpäyksessä polttavat liekit tuntuivat syöksyvän läpi tyhjyydessä ajelehtineen nuorenmiehen kehon, leviten suusta purkautuvan karjaisun mukana pimeyteen ja alkaessa polttaa roihuavien liekkien lailla tyhjää pimeyttä tiehensä. Kaikki toteuttamatta jääneet haaveet, annetut lupaukset, pelot, koitut pettymykset ja petokset yhdessä kaikkien nieltyjen loukkausten kanssa valtasivat Akkin tajunnan, vyöryen polttavan hyökyaallon lailla esiin sieltä mielen taaimmasta sopukasta jonne hän oli aina ne sysännyt kyetäkseen pitämään harkintakykensä selvänä.
Miekkamiehestä tuntui aivan siltä kuin olisi ollut samaan aikaan yltäpäätä tulessa, tullen samaan aikaan revityksi palasiksi kaikkien elämänsä aikana surmaamiensa ja pettämiensä henkilöiden aaveiden kiertyessä ympärilleen kuoleman kylmine sormineen. Hetkessä levollinen tyhjyys tuntui vaihtuneen loputtomaan kipuun, polttavaan raivoon ja loputtomaan verenhimoon. Tunne oli kuin itseään ruokkiva rovio, joka tuntui vetävän miekkamiestä samaan aikaan vastuttamattomasti puoleensa ja saaden hänet samalla huutamaan armoa.

Voimakas paukaus havahdutti Akkin kaikesta tuntemastaan, joka tuntui katoavan hetkessä olemattomiin. Kesti hetken aikaa ennen kuin hän kykeni ravistamaan vastakokemansa unen mielestään, alkaen tajuta missä oli ja mitä oli juuri tapahtunut. Hän tunsi lähes jäätävän kylmän veden ropisevan päällensä, valuen vuolaina puroina pitkin maasta roiskuneen mudan ja lukuisista haavoista vuotavan veren laikuttamaa lumenvalkeaa ihoa pitkin alaspäin. Raskaasti puuskuttava miekkamies ei kuitenkaan välittänyt talvisesta sateesta ja sen mukanaan tuneesta hyytävästä tuulesta, jonka puhurit piiskasivat raskaita pisaroita vasten kasvoja. Hän ei välittänyt myöskään siellätäällä ympärillään makaavista kymmenistä vasta silvotuista ruumiista ilmaan leviävästä imelästä ja tukahduttavan sisälmysten hajusta.
Ainut asia mihin raskaasti hengittävä Sanada sillä hetkellä enää kiinnitti huomionsa oli vähänmatkan päässä olevassa katoksessa istuva hahmo, jonka vierellä oli suuri sake ruukku ja suussa savusi pitkävartinen piippu. Mustapilvisen taivaan poikki iskevän salman välähdyksen valossa hän näki isäkseen sanotun miehen viirusilmäiset ja arpiset kasvot, joille oli levinnyt petomaisen tyytyväinen hymy. Tämän teräväksi hiotut hampaat saivat ilmeen näyttämään kuitenkin hymyn sijasta enemmänkin paholaismaiselta irvistykseltä, joka sai kylmät väreet kulkemaan vieläkin pitkin nuorukaisen selkää.
''Mitä helvettiä?'' Päätään kallistava Akki kysyi, tietäen hyvin että tästä tapahtumasta oli jo vuosia. Hän ei ollut enää mikään pikkupoika, joka oli joutunut taistelemaan henkensä edestä äitinsä aviomiehen lähettämiä salamurhaajia vastaan isänsä seuratessa nauraen vierestä.

Akki
Kestävyys: 0
Chakra: 2
Nopeus: 18
Kuu no tachi = 70dmg

Käärmeensä päälle laskeutunut Ryuu kuuli tyttärensä Onimarua puolustelevat sanat, jaksamatta uskoa että tämä todella luuli tietävänsä koko asiasta jotain. Miekkamies oli sillä hetkellä ehkä ollut raivoissaan Azusan aiheuttamasta yakuza sotkusta, tai käyttänyt sitä vain tekosyynään heittää haasteen, mutta tämän kapinointi oli alkanut jo kauvan ennen sitä. Hän oli sietänyt sitä pitkään ja toisinaan tajuamattaan ehkä ruokkinutkin sitä, mutta kyse ei todellakaan ollut mistään yksittäisestä tapauksesta, vaan pitemmästä tapahtumien ketjusta. Käärmeiden herralla ei ollut tarkkaa kuvaa mistä se oli alkanut, mutta jossain vaiheessa hän oli tajunnut että ennemmin tai myöhemmin se tulisi saattaa päätökseen. Lopulta Tsuchigumo oli päättänyt haastaa hänet kylän johtajan tittelistä ja saanut kantaa siitä aiheutuneet seuraukset alaisineen, onnistuen jotenkin saada tuo kaikki vielä vaikuttamaan siltä ettei ollut itse aiheuttanut sitä.
Tilanteen sekavuuden takia Ryuulla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä että Tingan alaisten sijasta hän oli lähettänyt jättiläis käärmeensä hyökkäämään vaimonsa kimppuun, kyetäkseen itse keskittymään lopettamaan taistelun tytärtään vastaan. Voimakas tuuli tekniikka iski kuitenkin hyökkäävän jättiläisen päät sivuun ja puhalsi hyökkääjiä peittäneen pölypilven sivuun, paljastaen totuuden punapään esittämiin väitteisiin vastaamaan valmistautuneelle miehelle.
''Seis!'' Vanha Jinai huusi terävästi uuteen hyökkäykseen valmistautuneelle kutsuolennolleen, saaden sen jähmettymään välittömästi paikallaan terävien hampaiden täyttämä kita ammollaan ja raivoisasti sähisten. Eläin oli ehkä hyvin koulutettu ja pelkäsi isäntäänsä yli kaiken muun, mutta silti sen oli vaikea niellä kaikkea kokemaansa ja antaa vain asian olla. Siitä huolimatta se ei halunnut ottaa selvää mitä tapahtuisi jos uhmaisi saamaansa käskyä ja jatkaisi hyökkäämistä, ylpeytensä nielemisen sijasta.
''Tiedät kyllä että jos haluaisin tappaa hänet olisit jo myöhässä...'' Nagin päällä seisova Ryuu vastasi vaimonsa kysymykseen, pitäen keltaisten käärmeensilmiensä katseen edelleen naulittuna tyttäreensä. ''Ymmärsin vain olleeni liian hellämielinen hänen kanssaan ja päätin olevan aika opettaa ettei edes oma tyttäreni voi loputtomiin venyttää rajoja ilman seurauksia.'' Alempana olevan Azusan suuntaan nopeasti vilkaiseva mies jatkoi, yrittämättä edes saada minkäänlaista pehmeyttä ääneensä. Tinga oli itse päätynyt valitsemaan puolensa ja haastamaan hänet, joten tämä saisi oppia ymmärtämään mitä se todella tarkoittaisi.

Ryuu
hp:150
ck:363
10p käärmeisiin -ck käärme tekniikoista.

Yamata no Orochi
20hp
29ck
19n

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 26 Kesä 2016, 20:30
Kirjoittaja sumufani
Kiran ja Azusan juostessa käärmeen ali mies veti syvään henkeä ilmassa leijailevan palavan lihan käryn vuoksi. Katku ruokki räjähteen käyttäjän mieltä lieventäen väsymyksen tunnetta. Käärme oli kuitenkin melkoisen sitkeää tekoa, vaikka olikin ottanut vakavaa vahinkoa räjähdyksestä ja tuulesta. Miehen aatokset keskeytyivät Azusan napatessa hänen käsivarrestaan kiinni ja nopeasti sen jälkeen kaksikko syöksyi eteenpäin jollain naisen tekniikalla. Kuitenkin heidän laskeuduttuaan käärme alkoi jatkamaan hyökkäystään, mutta ennen kuin kaksikko ehtisi reagoida Tinga puhalsi tuli tekniikan käärmeeseen täyttäen ilmaa jälleen palavan lihan käryllä. Miehen kasvoille levisi entistä leveämpi hymy ja hänen oli vaikea pidättää nauruaan.
Kuitenkin Azusan juostessa Tingan luo Kira seurasi perässä ja Ryuu käski olentoaan jättämään hyökkäyksen sikseen. Vaikka käärme sihisi siihen malliin, että ylpeys oli saanut vakasia osumia se ei kuitenkaan käynyt käskyä vastaan vaikkakin mulkoili heidän suuntaansa. Kira laskeutui toisen polvensa varaan kuunnellen tätä käytävää keskustelua. Miehen kasvot menivät neutraaleiksi sillä Ryuun chakra tuntui painostavalta puhumattakaan siitä, että mies oli täysin kunnossa huolimatta taistelusta. Tinga oli toiminut liian äkkipikaisesti haastaessaan isänsä ja räjähteen käyttäjä katsoi Tingaa sivusilmällään.
Vaikka toinen oli selvästi tehnyt parhaansa niin kokemus ero puhumattakaan taidoista oli jo niin korkea muuri naiselle ylitettävänä, joten tämä oli odotettavissa. Hebikagen sanoista päätellen rangaistus tulisi olemaan ankara, mikä ei sekään tullut Kiralle täytenä yllätyksenä. Tyttö oli vajonut polviensa varaan ja koitti selvästi palautua kyetäkseen jatkamaan taistelua, jos se menisi siihen.
Kiran saviolento seisoi luojansa takana kuin marmori patsas levitellen siipiään silloin tällöin ja vetäen ne takaisin kasaan, kuin esitelläkseen siipiensä yksityiskohtia. Räjähteen käyttäjä itse vain odotti käskyjään kuuliaisesti joko Azusalta tai Hebikagelta. Vaikka hän kuului myös Tingan alaisiin niin tässä hetkessä naisen käskyjä hän ei voinut totella. Olihan punapää nostanut kätensä isäänsä vastaan.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 26 Kesä 2016, 21:42
Kirjoittaja Southpaw
Kiitos Akkin sen hetkisen tilan, Rikimarun onnistui helposti saada ote Akkin kurkusta. Salamurhaajan yllätykseksi miehessä oli kuitenkin sen verran voima vielä jäljellä, että tämä yritti suussaan olevalla miekalla iskeä häntä kaulaan, aivan kuin olisi todella uskonut pystyvänsä sillä pääsemään tästä pinteestä. Pitäen kuitenkin edelleen tiukasti Akkin kaulasta, Rikimaru muodosti toiseen käteensä paksun jääkerroksen, jonka avulla kykeni ottamaan miekaniskun käsivarrellaan vastaan ja pysäyttämään sen. Saatuaan miekaniskun pysäytettyä, Rikimaru loi vielä yhden silmäyksen nuoren miehen kasvoihin, ennen kuin ohjasi tämän kurkusta pitelevään käteen lisää jäächakraa, sammuttaakseen Akkin elämäniekin lopullisesti. Tinga todennäköisesti ottaisi tämän menetyksen raskaasti, mutta salamurhaaja oli kuitenkin varma, että tämä pääsisi tapahtuneen yli ja pystyisi pian taas keskittymään entistä paremmin tehtäviinsä oman ryhmänsä johtajana. Rikimarun alillaan seisova Jaz puolestaan äästi chakraporttinsa sulkeutumaan sillä seurauksella, että kahdeksannen portin aiheuttama rasitus alkoi hajotta kuolleen miehe kehoa. Normaali ihminen olisi kuollut vammoihinsa, mutta koska Jaz oli jo kuollut, lähtivät tämän ruumiista jäljelle jäänyt tomu leijailemaan ilman halki takaisin kohti linnaketta, missä tämä kokoaisi itsensä jälleen arkkuunsa.
Rikimarun ollessa lopulta varma siitä, että Akki oli kuollut, tämä päästi miehen ruumiin putoamaan maahan, huomatakseen kuitenkin Hiraten tulevan tällä kertaa lähemmäs. Sanaakaan sanomatta edo tensei keho nosti Akkin ruumiin olkapäälleen ja lähti sitten kantamaan tätä kohti jättiläiskäärmettä ja sen luona olevia taistelijoita, sillä tämän saama käsky oli ollut selkeä. Kohde piti viedä Tingalle ja sitä tehtävää ei ollut vielä täytetty. Päättäen, että hänenkin oli parempi mennä katsomaan mikä tilanne oli isän ja tyttären välillä, Rikimaru kiiruhti Hiraten perään, kiinnittäen katseensa käärmeen pään päällä seisovaan Ryuuhun. Taistelu vaikutti tauonneen, ainakin toistaiseksi.

Hirate
Hp: 100
Ch: 18
Nopeus: 13
Muuta: +9hp ja +9ch/vuoro, 10p Hyuga

Jaz
DööD, takasi arkkuun

Rikimaru
Hp: 100
Ch: 315
Nopeus: 15
*Jääsuoja no jutsu, suojas 85


Kuten Ryuu arvelikin, Tingalla ei ollut aavistustakaan Onimarun motiiveista. Kunoichi ei siis osannut kuvitellakaan, että tämä olisi todella halunnut nousta kageksi kagen tilalle, aivan kuten hän oli päättänyt tehdä kylään palattuaan. Nyt kuitenkin äidin ollessa toistaiseksi isän huomion kohteena, Tinga mietti sen hetkistä tilannettaan. Hänen oli myönnettävä, että taistelun lopputulos oli jo selvä. Nykyisellään hän ei pystyisi voittamaan isää vaikka haluaisikin. Ja toista mahdollisuutta tuskin tulisi ihan lähiaikoina, sillä jos isä todella aikoisi jättää hänet eloon kuten tuntui yrittävän nyt äidille sanoa, niin todennäköisesti hänet määrättäisiin sivuun Yurei-shin johtajan paikalta jos ei muuta. Turhautuneena Tinga puristi kätensä nyrkkiin ja puri hammasta, ollen jo aikeissa tunnustaa isälle hävinneensä, mutta ennen kuin kunoichi ehti saada sanaakaan suustaan hän aisti jotain mitä ei ollut uskoa todeksi. Akkin chakra oli heikentynyt lähes huomaamattoman pieneksi ja hänen istuessaan siinä maassa, se lopulta katosi kokonaan. Hetkessä naisen kasvoille kohosi hätääntynyt ilme. Oliko Akki kuollut? Tingan oli vaikea uskoa sitä, sillä olihan tämä selvinnyt Otogakuren läntistä osaa johtaneesta Inuzukastakin. Miten tämä olisi muka voinut jäädä toiseksi kahdelle kuolleelle, jotka eivät olleet taistelleet varmaan pitkään aikaan? Aistiessaan lopulta toisen edo tensein chakran katoavan myös ja toisen lähtiessä tulemaan heitä kohti, Tinga tunsi kuinka kyyneleet alkoivat pyrkiä pintaan, hänen tajutessaan, että oli todella aistinut oikein. Hiraten lopulta ilmestyessä hänen eteensä ja laskissa Akkin ruumiin alas, kyyneleet valuivat jo kunoichin poskia pitkin alas, eikä tämä kiinnittänyt eod tenseihin huomiota kun sekin alkoi tehtävänsä täytettyään hajota, vain kootakseen itsensä uudelleen omassa arkussaan.
"Ole kiltti ja herää" Tinga kuiskasi tuskin kuuluvasti ja koetti ravistaa ystäväänsä olkapäästä, mutta turhaan. Akkin keho tuntui kylmältä eikä tämä selvästikään reagoinut häneen millään tavalla. Ehkä Akkin pystyisi vielä jotenkin elvyttämään?
"Äiti... ole kiltti... tee jotain" Tinga käänsi huomionsa äitiinsä, joka oli asettunut hänen eteensä. Vaikka hän osasikin antaa itse tarvittaessa tekohengitystä, hänestä tuntui, että tällä kertaa tarvittaisiin lääkintäninjaa. Jopa sokeanakin hän kykeni havaitsemaan, kuinka pahoin haavoittunut Akki oli kokemansa taistelun jäljiltä.

Tinga
Hp: 30
Ch: 66
Nopeus: 13
*Hiraishin no jutsu, 1 siirtyminen jäljellä
*Note to self: 4 dmg 3/5


Tingan torjuttua käärmeen iskun tulellaan, Azusa aseettui vuorostaan tämän eteen estääkseen Ryuuta tai käärmettä hyökkäämästä toistamiseen. Tytär tuntuikin ottavan tauon mielellään vastaan vajotessaan polvilleen ja koettaessaan palauttaa voimiaan. Sillä välin kun Tinga lepäsi, Azusa piti kuitenkin katseensa Ryuussa.
"Mitä sinä sitten yrität tällä saavuttaa? Olet varmasti jo osoittanut paremmin kuin hyvin olevasi vahvempi", Azusa sanoi ja vilkaisi samalla silmäkulmastaan Kiraa, joka vilkuili Tingaa siihen malliin, että olisi epäilemättä halunnut antaa tytön kuulla kunniansa Ryuuta vastaan nousemisesta. Onneksi mies kuitenkin tajusi pitää suunsa kiinni, niin ettei sen paremmin Tinga kuin Ryuukaan provosoituisi tämän enempää.
"Jos haluat rangaista häntä niin varmasti keksit jotain muutakin kuin fyysistä kurittamista", Azusa sanoi, kiinnittämättä aluksi lainkaan huomiota siihen, kuinka aiemmin tyrmistä vapautettu edo tensei taistelija saapui paikalle. Vasta Hiraten päästessä lähemmäs, Azusakin kuitenkin tajusi ketä tämä kantoi mukanaan eikä lääkintäninja voinut mitään syyllisyyden pistolle, jonka tunsi nähdessään kuinka kuollut miekkamies laskettiin Tingan eteen. Jos hän ei olisi tuhlannut aiemmin arvokasta aikaa Akkin kanssa keskustelemiseen, hän olisi varmasti saanut tuon parannettua, niin että tämä olisi päässyt kylästä ulos ajoissa. Nyt oli kuitenkin liian myöhäistä. Tietäen hyvin, että Akkin parantaminen enää tässä vaiheessa ei olisi vaihtoehto, Azusa käänsi hetkeksi jo huomionsa takaisin Ryuuhun, kunnes kuuli Tingan itkuisen äänen takaansa. Surullinen ilme kasvoillaan lääkintäninja vilkaisi kunoichia olkansa ylitse. Jos hän todella suostuisi tyttärensä pyyntöön, Ryuu epäilemättä leimaisi hänet petturiksi siinä missä Onimarun ja Akaeiheinkin. Toisaalta... hän oli tätä Akkin kuolemaan johtanutta sotkua ollut alunperin mukana aiheuttamassa, eikö miekkamiehen elvyttäminen olisi ollut vähintä mitä hän saattoi tehdä? Tämän aiempien vammoje parantamienn ei millään riittäisi korvaamaan kaikkea tuskaa, jota Akki oli saanut kokea, mutta kenties tämän elvyttäminen riittäisi paremmin.
"Tinga... tiedät, ettei mitään ole enää tehtävissä", Azusa sanoi lopulta ääneen, niin että sanat kantautuisivat myös Ryuun korviin. Hitaasti nainen kääntyi ja laskeutui polvilleen tyttärensä viereen, niin että saattoi vetää tämän lohduttavaan halaukseen. Itkevän kunoichin painaessa otsansa hänen olkapäätään vasten, Azusa kuitenkin kumarsi päätään hieman, niin että saattoi kuiskata seuraavat sanat Tingan korvaan.
"Pystytkö siirtämään meidät kolme jonnekin muualle kultaseni? En voi tehdä mitään niin kauan kuin isäsi on lähettyvillä", Azusa kuiskasi Tingan korvaan niin hiljaa kuin kykeni, etteivät muut paikallaolijat kuulisi.

Azusa
Hp: 135
Ch: 183
Nopeus: 15

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 27 Kesä 2016, 20:59
Kirjoittaja Cross
''Kekekekeke...'' Hämmästyneenä sateessa seisova Akki kuuli edessään olevan rakennuksen katetun kuistin suojassa istuvan Onimarun hiljaisen naurun alkavan, tuntien melkein heti halua hyökätä seuraavaksi tämän kimppuun, kuten muisti vielä jollain tapaa halunneensa tehdä silloinkin kun oli viimeksi ollut tässä seisomassa. Silti tälläkin kertaa hän pysyi tiukasti paikallaan, puristaen käsissään olevien miekkojen kahvoja ja tyytyi vain kuuntelemaan pilkallisen sävyistä ääntä. Se oli melkein kuin ensimmäisellä kerralla, mutta silti siinä ja koko tässä tilanteessa oli jotain erillaista. Ainoa ero tilanteessa ei siis ollut ainoastaan hän itse aikuisine kehoineen, vaan jotain muitakin pieniä yksityis kohtia oli muuttunut. Ne eivät olleet jotain mihin nuorukainen ei ollut kiinnittänyt silloin huomiota, tai olisi voinut unohtaa. Pikemminkin koko tilanne tuntui lähes genjutsumaiselta lavastukselta, jonka joku muu oli luonut tuodakseen hänet jostain syystä tähän tilanteeseen jostain syystä.
''Et näe harhoja Lumipallo, etkä sen puoleen kyllä uneksikkaan.'' Nauramisen ainakin hetkeksi lopettanut arpinaama sanoi teroitetut hampaat kapeiden huulien välistä kiiluen, onnistuen saamaan Sanadan melkein säpsähtämään isänsä äänen kuullessaan. Häneltä kesti hetken aikaa ymmärtää mitä oli kuullut ja varmistua siitä kenen oli todella kuullut sen sanovan, sillä koko tilanne tuntui täysin käsittämättömältä, koska siinä ei yksinkertaisesti ollut pienintäkään järjen hiventä. Mikään koko tässä tilanteessa ei yksinkertaisesti voinut olla totta, mutta silti miekkamies oli valmis jostain syystä uskomaan kuulemaansa.
''Mitä tämä sitten on?'' Pahaa aavisteleva Akki kysyi välittämättä edelleenkään päälleen kaatuvasta hyytävästä syys sateesta, tuntien jo kysyessään jonkinlaisen pahan aavistuksen hiipivän mieleensä. Hän ei muistanut varsinaisesti hetken aijempaa tuntemaansa levollista tyhjyyttä, tai korventavaa helvettiä joksi se oli sitten muuttunut, mutta jonkin lainen aavistus tuosta kaikesta kuitenkin kummitteli mielessä. Jollain tapaa tuo aavistus tuntui vastaavan kysymykseen jo ennen kuin virnuileva Onimaru kerkesi nojautua hieman eteenpäin ja sai avattua haastavaan hymyyn vääntyneen suunsa, voidakseen vastata kysymykseen.
''Luuletko että alan vastataan joka ikiseen kysymykseen, joihin osaat keksiä vastauksen itsekkin?'' Suljetuilta näyttäviä kapeita silmiään hivenen kysyvän näköisenä raottava vanhempi miekkamies vastasi, säästelemättä yhtää pilkallista sävyään äänessään, ikään kuin painottaakseen mitä oli juuri sanonut. Tämän pojan olisi tehnyt mieli väittää vastaan, mutta kokemus oli opettanut ettei siitä olisi kuitenkaan mitään hyötyä ja siksi olisi yksinkertaisesti parempi keskittyä löytämään vastaus itse. Sulkien silmänsä hän yritti muistaa viimeiset muistamansa asiat, jotka palautuivat hiljalleen nopeina ohikiitävinä välähdyksinä. Ensin Sanada muisti vain liekit ja sitä edeltäneen tyhjyyden, alkaen hiljalleen muistaa olleensa palannut hebigakureen pelastamaan vangiksi jääneitä ystäviään. Mikään tuolla retkellä ei ollut tuntunut sujuvan niinkuin olisi kuulunut ja hän oli ajautunut tahtomattaankin taistelusta toiseen, kunnes oli saanut kylän kasvihuoneella kaksi Ryuun henkiinherättämää epäkuollutta kimppuunsa. Huolimatta siitä että oli taistellut parhaansa mukaan sateessa seisova kalpea nuorukainen muisti joutuneensa alakynteen ja tunsi lopulta hyytävän kylmän valkoisen kuuran peittämän käden puristuvan kurkkunsa ympärille, nähden pääkallonaamion silmäraoista katsovan jääsinisten silmien parin tuijottavan itseään. Hän tunsi kurkkunsa ja keuhkojaan täyttämään valuvan veren alkavan jäätyä nopeasti yhdessä ihonsa kanssa, kylmyyden levitessä kuoleman lailla Rikimarun armottomasta kosketuksesta.

Oman kuolemansa muistaminen sai Akkin hengityksen salpaantumaan ja voiman katoamaan hänen kehostaan, minkä seurauksena hän putosi polvilleen henkeään haukkoen kädet kaulalleen kohotettuna. Onimarun huvittunut nauru alkoi jälleen kaikua nuorukaisen korvissa hänen tunnustellessa kurkkuaan ja tajutessa sen olevan kunnossa, kykenemättä kuitenkaan aivan vieläkään yhdistämään kaikkia paloja yhteen. Kuinka hän muka pystyi olemaan tässä, missä ikinä sitten olikin, jos oli juuri kokenut kuolevansa Igan käsissä. Hiljalleen totuus alkoi kuitenkin valjeta tilanteen ymmärtävälle miehelle, samalla kun hän alkoi saada kehonsa taas hallintaansa ja kykeni kohottamaan hämmästyneen katseensa kuistilla istuvan miehen suuntaan.
''Olen kuollut... Ja tämä on mitä siitä seuraa.'' Sanada ennemminkin totesi kuin kysyi, osaamatta oikein itsekkään sanoa mitä tunsi sillähetkellä. Jollain tapaa olo oli helpottunut, mutta vielä huomattavasti useammalla tavalla pettynyt, raivostunut ja miltei epätoivoinen. Ajatus elämänsä uudelleen elämisestä ei kuulostanut kovin houkuttelevalta, kuten ei myöskään ajatus iäisyyden viettämisestä isän kanssa ja tämän loputomana pilkan kohteena oleminen.
''Melkein oikein valopää... Tämä on kuitenkin vain vasta välitila ja se mitä koit ennen tänne tuloa on mitä tulee seuraavaksi...'' Rauhalliseen tahtiin käsiään yhteen taputtava Onimaru vastasi, tarkentaen hieman poikansa esittämää arvausta. Sanottuaan sen mies vei kädessään olevan pitkävartisen piipun suulleen ja imaisi keuhkonsa täyteen makean makuista savua, jonka puhalsi hetken myöhemmin ulos sakeana kymmeniksi sinnetänne pieniksi ketuiksi hajoavana pilvenä. ''Se taas mitä tästä seuraa on täysin sinusta itsestäsi kiinni. Jos onnistut päästämään irti kaikesta entisestä on tiedossa rauhallista vauvvanunta tyhjyydessä... Jos et niin kannattaa alkaa valmistautua pitkään iäisyyteen.'' Arpinaamainen miekkamies sanoi uhkaavasti virnistäen savupilvensä läpi, onnistuen saamaan äänensävyllään kylmätväreet juoksemaan pitkin Akkin selkää.





Käärmeensä päällä seisova Ryuu katseli alapuolellaan olevaa kolmikkoa ja kuunteli vaimonsa läksytystä ilmekkään värähtämättä, ymmärtäen kyllä mitä tämä tarkoitti. Olisi ollut varmasti helppoa myöntää tämän olevan oikeassa ja jättää taistelu siihen, mutta oman ylpeyden nieleminen ei ollut koskaan ollut mikään helpoin asia hänelle. Sitä ei myöskään helpottanut yhtään asema kylän johtajana, jonka jokaisella päätöksellä oli seurauksensa. Myöskään site ei voinut vain unohtaa että Tinga oli itse valinnut puolensa ja aloittanut taistelun, asettuessaan tukemaan ongelmia aiheuttamaan palannutta ystäväänsä.
Ennen kuin Ryuu kerkesi kuitenkaan vastata vaimolleen hän aisti tyttärensä tapaan Rikimarun liittyneen taisteluun epäkuolleiden apuna, minkä seurauksena Sanadan chakra oli alkanut hiipua hetkessä lähes olemattomiin. Samassa tummiin vaatteisiin kauttaaltaan puettu hahmo jo saapuikin paikalle, kantaen ohuen huurre kerroksen peittämää sinertämään jo alkanutta ruumista mukanaan. Jopa korkealla muiden yläpuolella seisova Jinai kykeni näkemään Akkin taistelunsa aikana saamat vammat, jotka eivät jättäneet arvailun varaa sen suhteen oliko tämä enää hengissä. Tämä oli ilmeisesti taistellut urhoollisesti loppuun asti, mutta ei ollut siitäkään huolimatta onnistunut välttämään tuomiotaan kylään palaamisesta.
Vaikka Ryuun näkemyksen mukaan nuorukainen oli saanut vain ansionsa mukaan, ei hän silti voinut olla tuntematta pientä pistosta sisällään nähdessään jälleen yhden entisen ystävänsä jälkeläisistä kuolevan turhaan. Myös Tingan ja Azusan reagtio saivat pienen myötätunnon sysäyksen kulkemaan miehen läpi, jonka seurauksena hänen ylitsevuotavan voimakas chakransa alkoi hiljalleen hiipua normaalimmalle tasolleen.
''Hyväon...'' Käärmesilmäinen mies mutisi, vaimealla äänellä jota yksikään alhaalla olija tuskin kuuli. ''Mugon varmista että tuo ruumis ja tyttäreni poistuvat tältä saarelta auringon nousuun mennessä kenenkään huomaamatta. Sen jälkeen menet ilmoittamaan hänet etsintäkuulutetuksi kylänsä pettämisestä, tiedon vuotamisesta vihollisillemme, vankien pakoon auttamisesta ja arvokkaiden resurssien varastamisesta... Toivottavasti olet viisaampi kuin ystäväsi.'' Nyrkkinsä violetin kaapunsa pitkien hihojen alla yhteen puristanut Ryuu komensi vaimonsa ja tyttärensä luona olevaa valkohiuksista miestä, kääntyen sitten samantien poispäin näistä. Hän ei halunnut sen enempää katsoa ketää näistä sillä hetkellä, saati sitten näyttää millaisen reagtion äskeisen käskyn antaminen aiheutti. Sen sijaan Jinai kosketti allaan olevan käärmeen päätä, saaden niin sen kuin itsensäkkin hajoamaan tuhansiksi käärmeiksi, jotka katosivat samantien pääosin jo romahtaneen rakennuksen raunioihin. Hänellä olisi onneksi vielä paljon tekemistä tänä yönä kylässä riehuvuen mellakoiden kanssa, eikä aikaa varmasti riittäisi äskeisen päätöksen miettimiseen.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 28 Kesä 2016, 16:14
Kirjoittaja sumufani
Kira seurasi tilannetta mielenkiintoisena ja vaimeat askelet saivat miehen huomion. Edo tenseillä herätetty käveli heitä kohden ja laski Akkin ruumiin maahan kaikkien nähtäväksi. Räjähteen käyttäjä huokaisi helpotuksesta, että tilanne oltiin saatu kuriin vaikka Tinga saattoi olla täysin erimieltä. Miehen yllätykseksi naisen poskilla oli kyyneliä toisen ravistaessa ystäväänsä. Ainakin oli tervettä olettaa ruumiin olevan naisen ystävä tuon toimista päätellen.
Azusa laskeutui halaamaan tytärtään ja Kira nousi varovasti pystyyn suunnaten katseensa Hebikageen sillä lääkintäninja oli sanonut Tingalle, että mitään ei ollut tehtävissä. Vaikka olisikin ollut niin se olisi leimannut Azusan petturiksi.
Kiran katsoessa Akkia oli selvää tämän taistelleen viimeiseen hengenvetoon, mitä Kira jäi pohtimaan. Mikä oli ollut tämän kaiken motiivi sillä se oli vielä melko epäselvää. Hebikagen olento katosi ja mies oli selvästi edelleen raivoissaan tästä kaikesta. Silti mies antoi Kiralle käskynsä, mikä sai räjähteen käyttäjän epäilemään korviaan. Oliko tuo viimeinen osoitus myötätunnosta? Mitään muutakaan syytä räjähteen käyttäjä ei keksinyt ja ei ollut hänen paikkansa edes arvata.
''Asia selvä Hebikage-sama.''
Kira sanoi kääntyen Tingan ja Azusan suuntaan miettien pitäisikö hänen vain antaa punapäälle saviolento, jolla lentää pois saarelta. Kuitenkin mies tuli loppu tulokseen, että se ei käynyt päinsä ja vilkaisi horisontin suuntaan. Hänellä olisi muutama tunti aikaa tehdä tämä, mistä oli ihan kiitollinen sillä kai hänen pitäisi antaa Tingalle hetki aikaa koota itsensä.

Re: Suuri pako

ViestiLähetetty: 28 Kesä 2016, 18:11
Kirjoittaja Southpaw
Äidin hiljaisten sanojen kuuluessa hänen korvansa juuressa, Tingalta kesti hetken ajan tajuta, mitä äiti juuri ehdotti ja kun sanat painuivat kunnolla kunoichin tajuntaan, tämä kohotti taas kasvojaan, kuin yrittäen päätellä oliko äiti tosissaan. Aikoiko tämä todella yrittää elvyttää Akkin jotenkin? Siksikö, että tämän lääkintäninjan vaistot käskivät tehdä niin? Vai jostain muusta syystä? Tinga ehti toisella kädellään tarttua jälleen Akkin olkapäähän, valmiina tekemään kuten äiti käski. Ensimmäinen paikka joka hänelle tuli mieleen, oli äidin työhuone sairaalassa, sillä siellä tällä olisi pääsy tarvittaviin lääkkeisiin ja muihin varusteisiin, joita tämä ehkä tarvitsisi. Sinne hän oli tehnyt yhden ympäri kylää ripotelluista sineteistään, sillä Yurei-shin johtajana hän ja hänen joukkonsa olivat olleet vastuussa äidinkin turvallisuudesta. Ennen kuin Tinga ehti kuitenkaan siirtää heitä mihinkään, isän seuraavat sanat saivat hänet jäykistymään aloilleen. Hänen vieressään äiti käänsi katseensa isää kohti ja jopa sokeana Tinga kykeni Azusan chakrasta päättelemään sen verran, että tämä kasvoilla oli järkyttynyt ilme kun tälle valkeni, että Ryuu ei ollut tyytynyt pelkästään Yurei-shin hajottamiseen tai Tingan arvon alentamiseen kuten hän oli kuvitellut. Mies todella oli päättänyt karkottaa tällä kertaa oman tyttärensä kylän ulkopuolelle.
"Ryuu... rakas..." Azusa aloitti, aikoen selvästikin pyytää Ryuuta harkitsemaan vielä, mutta ennen kuin lääkintäninja ehti sanoa enempää, Tinga oli noussut takaisin jaloilleen. Sokeat silmät olivat edelleen kyynelissä Akkin kuoleman aiheuttaman surun vuoksi, mutta samalla tämän kasvoilta näkyi myös vihaa ja ilmassa kunoichin ympärillä saattoi nähdä jälleen yksittäisiä pieniä liekkejä, kuin tämä olisi ollut aikeissa jatkaa taistelua.

"Älä huoli, minä lähden kyllä ilman tuon sinun lapsenvahtisi apuakin. Mutta usko huviksesi, että palaan vielä jonain päivänä. Kun se tapahtuu, se olet sinä joka joutuu lähtemään", Tinga sanoi haastavasti. Kunoichin vieressä Azusa katsoi tyttärensä reaktiota yllättyneenä, mutta samalla vanhempi nainen tajusi kumma kyllä tuntevansa myös jonkinlaista ylpeyttä. Vaikka sen paremmin Tinga kuin Ryuukaan eivät varmaan tahtoisi asiaa myöntää, Azusa tajusi Tingan muistuttavan hyvin paljon isäänsä nuorempana. Molemmat pyrkivät toimimaan oikeaksi kokemansa asian puolesta periksi antamatta ja se sai ihmiset kerääntymään näiden ympärille. Ja huolimatta juuri äsken kokemastaan tappiosta, Tinga tuntui olevan valmis yrittämään myöhemmin uudestaan, tytär ei pitänyt tätä tilannetta peruuttamattomana. Lopulta Azusa kuitenkin tarttui hellästi tyttärensä käteen, muistuttaen, että heillä oli kiire. Kosketus sai Tingan laskeutumaan jälleen polvilleen sillä välin kun isä summoneineen hajosi käärmeiden laumaksi, joka lähti suuntaamaan pois paikalta. Laskeuduttuaan jälleen alas, Tinga ja asetti kätensä Akkin ruumiin päälle, valmiina siirtämään heidät pois täältä kuten äiti oli aiemmin sanonut.
"Odota... otetaan Kira mukaan...", Azusa sanoi vielä ja ojensi toista kättään Kiraa kohti, tarttuen kiinni myös tämän käteen. Hetken verran lääkintäninja oli harkinnut jättävänsä Mugonin ulkopuolelle Ryuun käskystä huolimatta, mutta mietittyään asiaa uudemman kerran, hän tuli lopulta toisiin ajatuksiin. Kira saisi toimia todistajana sille mitä seuraavaksi tapahtuisi. Azusan saatua otteen Kirasta, Tinga keräsi chakraansa hetken ja seuraavassa silmänräpäyksessä seurue olikin jo Azusan työhuoneessa.