Hebira ja Kenmaru 2 (Harkka)

Aikoinaan rauhallisen Jiro-saaren valtasi Ryuu Jinai, joka perusti saarelle oman kylänsä, Hebigakuren. Pitkälle saarelle levittyvä kylä on tunnettu rikollisten piilopaikka, mutta alueen maine on kuitenkin paranemaan päin...
Avatar
Piisamirotta
Nibi
Nibi
Viestit: 742
Liittynyt: 09 Touko 2015, 18:22

Hebira ja Kenmaru 2 (Harkka)

Viesti: # 2975Viesti Piisamirotta »

Seuraavana päivänä Hebira päätti etsiä Kenmarun käsiinsä, muttei löytänyt tätä. Tyttö ei tiennyt missä poika asui, joten hän ei voinut käydä siellä hakemassa toista ulos. Samassa hän kuitenkin muisti, että poika oli orpo, eikä omannut vanhempia. Nörtti saattoi olla missä vain. Hebira olisi ainakin tämän päivän yksin. Hänen päähänsä tuli ajatuksia siitä mitä poika oli hänelle sanonut. Se, miten toinen vertasi Hebikagea lohikäärmeeseen oli mielenkiintoista. Hebira ei tiennyt historiasta tällä hetkellä mitään, joten tieto Kabutosta tai tämän kyvyistä saatika Ryuuchi luolasta oli tämän ulottumattomissa. Hebira huomasi kuitenkin, että hän oli jättänyt jotain pois. Hän ei ollut kertonut Kenmarulle kyvystään käyttää happoa. Ötökät tulivat tästä hänen mieleensä. Se, miten toinen oli vihannut niitä alkoi tarttua Hebiraan. Hän tajusi, että toinen oli tarkoittanut sitä, että jos erikoistui pelkästään käärmeisiin, olisi erittäin pahassa pulassa ötököitä vastaan. Tyttö oli iloinen, ettei näin ollut hänen kohdallaan. Happo tekniikat tulisivat olemaan erinomaisia ötököitä vastaan, mutta hänen oli harjoiteltava myös niitä. Hän päätti täten suunnata taas harjoituskentälle.

Päästyään harjoituskentälle, Hebira tajusi heti, ettei happoa voinut harjoitella samalla tavalla. Hän päätti, että toisin kuin käärmeissä, määrä hapossa olisi tärkeää. Tämä oli täysin oikea päätös, mutta hapon lisääminen ei ollutkaan niin helppoa. Tällä kertaa Hebiralla ei ollut mmotivaatiota saada tekniikkaansa tehokkaammaksi. Hän kykeni sylkemään ulos vain sen pienen pierun, aivan kuten ennenkin. Päivä kului ilman tuloksia, edes pieniä. Happo oli selvästi vaikeampi ala kuin käärmeet. Hebira oli iloinen siitä, että Kenmaru ei vierastanut hänen valkoista ja hyvin luotaan työntävää ihoaan. Nörtin persoonallisuus oli niin luotaantyöntävä, että Hebira ei ollut ajatellut ollenkaan omaa luotaantyöntävyyttään. Nyt kun hän ajatteli asiaa tarkemmin, hän tajusi, että hän oli itse ollut täysi idiootti tilanteessa. Tyttö päätti pyytää Kenmarulta anteeksi seuraavan kerran kun he tapaisivat. Sinä iltana tyttö lisäsi tuntemuksensa päiväkirjaansa, jonka jälkeen hän nukahti.

Harjoittelu toistui seuraavana päivänä, mutta ilman tuloksia. Hebira päätti suunnata kotiinsa aikaisemmin kuin oli ajatellut. Hän oli kuitenkin omissa ajatuksissaan ja päätyi luultavasti ainoaan metsään koko saarella, se ei ollut iso. Hän ei edes huomioinut ympäristöään ja äkkiä maa hänen jalkojensa alla petti. Tyttö putosi muutaman metrin, muttei osunut mihinkään liian kovaan, vaan maa hänen allaan oli pikemminkin pehmeää, limaista ja ällöä. Hän katsoi ympärilleen ja hämärässä hän erotti lukemattomia ötököitä. Nämä eivät olleet mitään Aburamen ötököitä, vaan ihan tavallisia ötököitä, mutta reaktio oli silti sama kuin ne olisivat olleet taisteluötököitä. Tyttö päästi suustaan suuren määrän happoa, joka tuhosi ötökät, mutta jätti hänet hapon saartamaksi. Pian hänen oma happonsa saavuttaisi hänet. Ainoa toivo oli nostaa itsensä ylös käärmetekniikan avulla. Hebira teki sen ja pääsi juuri ja juuri pois hapon tieltä, kun se valui alas seiniltä. Hän katsoi mitä oli tehnyt ja tajusi, että happoa oli selvästi enemmän kuin ennen. Tyttö yritti tekniikkaa uudestaan, muttei kyennyt taaskaan kuin pieneen pieruun. Hän mietti missä vika oli ja jatkoi matkaa kotiinsa tällä kertaa olematta omissa ajatuksissaan.

Seuraavana päivänä hän meni harjoittelemaan ja päätti kokeilla motivaatiota jutsuunsa. Hän kuvitteli ympärillään paljon kamalia ötököitä ja puhalsi niiden päälle happoa. Happoa oli taas yhtä paljon kuin viimekerralla. Hebira ymmärsi, että hänellä oli motivaatio ongelma. Hän yritti uudestaan ja onnistui. Hän kykeni siis luomaan enemmän happoa pelätessään ötököitä tai ajatellessaan niitä. Tyttö kulutti vielä muutaman päivän harjoitteluun, kunnes hän kykeni tekemään jutsun pelkästään alitajuntaisen ötököiden pelon/inhon kautta. Tämä oli suuri askel. Hebira oli kehittynyt erittäin lyhyessä ajassa todella paljon. Hän kertoikin tästä vanhemmilleen mainitsematta kuitenkaan Kenmarua. Poika oli pidettävä salassa, tietenkin.

Kenmarua ei ollut näkynyt useaan päivään, eikä hän ollut kuulemma käynyt käärmenäyttelyssä kertaakaan, ja se oli kaikkien mukaan pojan lempi paikka. Hebira ei luovuttanut vaan kävi kaikkialla kyselemässä pojasta. Onneksi nörtti ei ollut vaikeasti kuvailtava. Sitten joku muisti, että oli nähnyt Kenmarun satamassa, jonne tyttö nyt suuntasi. Hän kyseli ja sai eräältä entiseltä merimieheltä tietää, että poika oli lähtenyt merille. ”Miksi?”, tyttö kysyi ääneen, sillä hän ei voinut hiljentää hämmennystään. ”Koska hän sai tietää, että Teemaassa on uusi käärmelaji, josta hän ei tiennyt mitään. Hänen pakkomielteensä on joskus niin suurta, että kaikki hänen ympäriltään katoaa. Hänellä on hullu kuvitelma, että jos hän tietää tarpeeksi käärmeistä, hän kykenee oppimaan käärmetekniikoita”, sanoi eräs Hebiran ikäinen poika, joka oli myös satamassa, melko varmasti suorittamassa jotain pikkutehtävää. ”Eikö hänelle riitä katsoa kuinka muut käyttävät käärmetekniikoita? Hän vaikutti niin iloiselta nähdessään ne”, sanoi Hebira hieman lapsellisesti. ”Jos näet paljon kultaa, haluatko vain ihailla sitä, vai haluatko sitä itsellesi? Jos tapaat komean ihmisen, ihailetko hänen komeuttaan, vai haluatko olla kuten hän? Nälkä kasvaa syödessä ja ihmiset tuppaavat syömään silmillään ja korvillaan. Ihmettelen kuitenkin sitä, että se oli yksi henkilö, joka kertoi hänelle uudesta lajista ja lähti vielä Kenmarun mukaan”, sanoi poika. Hebira ihmetteli tätä suuresti. Miten joku voi tuosta vain lähteä tuntemattoman matkaan. Toisaalta Kenmarulla ei ollut perhettä, eikä mitään muutakaan, toisin kuin Hebiralla. Poika, joka oli kertonut asian lähti omille teilleen, eikä jäänyt vastailemaan Hebiran kysymyksiin. Tyttö meni kotiinsa, mutta päätti seuraavana päivänä tehdä jotain asialle.

Seuraavana päivänä Hebira meni kysymään virallista lupaa päästäkseen Teemaahan etsimään Kenmarua. Hän sai tietysti kielteisen vastauksen. ”Emme lähetä genineitä yksin toisiin maihin, mutta sitten kun olet chuunin, saat ottaa vastaan jokin tehtävän Teemaassa. Työskentele kovaa ja saat mitä haluat”, hänelle sanottiin. Hebira päättikin ottaa haasteen vastaan ja hän otti seuraavan pikkutehtävän ja lähti sille. Tulikoe olisi tulevaisuudessa ja sen jälkeen Teemaa. Hebiralla oli paha aavistus siitä, että Kenmaru olisi pulassa, mutta se oli vain aavistus. Hänellä ei ollut todisteita, vain niin sanottu kuudes aisti. Tulikoe tulisi varmasti olemaan chuuninkoe, joten Hebiran oli valmistauduttava siihen niin hyvin kuin mahdollista. Hänen vanhempansa kertoivat, että kokeessa saattoi olla illuusiota, joten tyttö päätti, että yksi hänen tulevista jutsuistaan oli oltava Kai, genjutsusta vapauttava tekniikka. Tämän lisäksi Hebira otti selvää muistakin tekniikoista, joita ei vielä ollut hänen hallussaan. Tuli ilmi, että hän oli pahasti jälkijunassa niissä. Pelkillä käärme- ja happotekniikoilla ei voinut päästä ninjaksi, ainakaan kovin helposti. Lisäksi oli ninjavarusteet, joita oli pakko hankkia. Hebiralla ei ollut kuin räjähdelaput, jotka hän oli saanut lahjaksi. Tyttö kirjoitti kaiken tarvitsemansa muistiin ja myös ajatuksia uusista tekniikoista. Hän halusi voimakkaaksi mahdollisimman nopeasti, mikä oli monien mielestä huono asia, mutta he eivät ymmärtäneet Hebiran luonnetta; käärmeet olivat saalistajia, joiden oli oltava aina voimakkaampia kuin vastustajansa, olivatpa nämä leijonia tai muita petoja.
Shimo Kare
Hp: 45
Ch: 120
Nopeus: 7
Hebira
Hp: 50
Ch: 160
Nopeus: 9
Maname
Hp: 24
Ch: 40
Nopeus: 3
Kuva

Palaa sivulle “Hebigakuren kylä”