Kiireinen ilta

Aikoinaan rauhallisen Jiro-saaren valtasi Ryuu Jinai, joka perusti saarelle oman kylänsä, Hebigakuren. Pitkälle saarelle levittyvä kylä on tunnettu rikollisten piilopaikka, mutta alueen maine on kuitenkin paranemaan päin...
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Kiireinen ilta

Viesti: # 2848Viesti sumufani »

Kira kysyi kääntäen katseensa suoraan mieheen, joka ei pitänt tilanteen kulusta.
''Tietenkin, mutta en usko sinun löytävän mitään, mitä ANBU:t eivät olisi löytäeen.''
''Tiedän, muta aina on pakko tarkistaa.''
Kira vastasi ja katsoi vielä nuorta naista.
''Hyvää työtä. Ota rennosti likka hyvä.''
Kira sanoi ja pörrötti naisen tukkaa, mikä sai tytön punastumaan.
''Minä johdatan teidät sinne, mistä tiedot otettiin.''
Tyttö tarjoutui ja Kira ei pistänt pahakseen, mutta samalla hän kuitenkin katseli merkkejä huoneen seinillä ja ovissa. Naikkonen pysähtyi kuitenkin nopeasti ja meni kovin kalpeaksi. Kira katsoi myös eteenpäin ja nyt häntä todella ärsytti. Miehen ohimolla tykytti suoni, kun hän katsoi tuota mustiin pukeutunutta henkilöä. Kira talutti naisen nurkan taa ja antoi hanskansa tälle.
''Hei. Herätys. Olet ihan hiljaa tässä okei?''
Kira sanoi ja lipaisi toista kämmenensä kielellä poskelle, mikä sai tytön havahtumaan. Toinen nyökkäsi ja Kira suuntasi taas samalle suoralle, missä tämä kohde oli. Kira hyppäsi kirjahyllyn päälle ja etensi hiljaa sitä kautta toisen yläpuolelle. Päätellen, miten tyttö oli mennyt kalpeaksi tämä ei ollut tullut sisään etuovesta. Kira loikkasi ja laskeutui toisen niskaan. Mies heitti lyönnin ja räjähdys sai kohteen iskemään kasvonsa maahan. Hyllyt värähtivät hieman ja pamahduksen ääni kaikui salissa.
Kira käänsi miehen niin että näkisi tämän kasvot paremmin ja Shinmirihän se siinä.
''Perkele.''
Kira mutisi ja alkoi tutkia toisen taskuja toisella kädellä samalla, kun vapaasta kämmenestä vapautui käärme, joka luikerteli miehen kaulan ympärille. Taskuista löytyi vain yksi käärö ja Kira laittoi sen omaan taskuunsa. Sillä välin Shinmiri alkoi heräämään pikku hiljaa ja aikoi nousta nopeasti ylös nähdessään Kiran, mutta valkotukka esti sen ja kosketti kaulaansa julma hymy kasvoillaan. Shin katsoi valkoista olentoa ja naurahti.
''Mietinkin Kira miksi vaivauduit pitämään hanskoja koko ajan.''
''Sille oli syynsä Shin. Nyt sinä puolestasi kerrot, mitä tahdon tietää tai etsin käsiini jonkun joka tekee sen puolestasi.''
''Senkus. Minua vain pyydettiin noutaa jotai täältä ja raha oli hyvä.''
Kira viittoi naisen tänne ja katsoi että tämä lähtisi hakemaan anbua. Tämä idiootti joko puhui totta tai valehteli. Kira ei osaanut sanoa, koska Shin vaikutti olevan vieläkin humalassa.
Anbut noutivat miehen pois ja Kira poistui arkistosta.
''Kukahan muu vielä tänään.''
Kira pohti ja loikkasi katolle tutkimaan kääröä, minkä oli Shinmiriltä ottanut. Pommimies avasi sen ja tutki sen tarkoin. Akuma ei soittanut Kiralle kelloja, mutta Shin selvästi tiesi enemmän, kuin oli antanut ilmi. Käärössä oli sivumerkintänä henkilö kuka oli miehen värvännnyt. Aiyoku ei sanonut Kiralle, mitään ja nyt olisi pakko lähteä etsimää tätä tyyppiä. Nimi ei kuullostanut yhtään tutulta, mutta kyllä Kira mokoman löytäisi. Vakoojilla ei voinut olla liikaa väkeä niin he eivät herättäisi huomiota kylässä, joten hänellä olisi maksimissaan vielä kolme henkilöä vastassaan. Ehkä neljä. Kira ei ollut varma, miten kokeneen porukan kanssa oli tekemisissä. Se vain oli varmaa että hänen pitäisi nyt muistaa taito, jonka oli joskus osannut. Kira oli varma, että nyt jos koskaan siitä olisi apua ja yllätys kohteille. Miinuksena vain, että se söi chakraa melko runsaasti. Kira tosin vain pohti miten hauskaa oli kuulla ne räjähdykset. Se oli asian ydin. Kira nautti räjähdyksistä. Ne olivat yksinkertaisesti upeita. Se räjähdys, savu ja paineaalto joka saisi maan värähtämään. Puhumattakaan uhrin huudoista. Kira nautti melkein liikaa näistä ajatuksista ja nauroi ilosta. Tämä oli se mitä hä kaipasi. Kaaoksen lisäksi. Kaaos oli ihanaa vaikka hän piti myös siisteydestä. Hän piti erittäin paljon noista molemmista, mutta siisteyttä esiintyi vain kotona. Se oli sinänsä hauska ajatus miehen mielestä sinänsä ottaen huomion, miten sotkuisia räjähdykset loppujen lopuksi olivat. Mies hymyili leveästi ja hekotteli hiljaa itsekseen. Mies laskeutui erään hienomman ruokapaikan eteen ja huokasi erittäin syvään.
Hän ei olisi ikinä uskonut, että olisi joku päivä hän olisi joutunut käymää täällä ihmettelemässä näitä Hebin uus rikkaita, mutta jos joku olisi kuullut Aiyokusta niin se joku olisi mahdollisesti täällä. Kira omaksui kasvoilleen ystävällisen hymyn ja nosti hieman takkinsa kaulusta. Hän myös hieman sääti savilaukkuaan parempaan asentoon selkänsä takana ja astui sisään.
Ilmassa leijui kalliin ruuan tuoksu ja moni katsoi Kiraa, joka oli tullut sisään arkisissa vaatteissa ja haisi hieman viinalle. Kira kuitenkin istui huoneen kulmaan, josta näki koko huoneen. Mies hymyili ystävällisesti ja tilasi jotain. Hän ei sen ihmeemmin, miettinyt mitä oli tilannut kunhan saisi jotain ruokaa. Kira odotteli kärsivällisesti ja pyöritteli peukaloitaan kuunnellen keskusteluja ravintolassa.
Ei mitään mielenkiintoista.
Juuri silloin Kira sai annoksensa eteensä ja katseli sitä säälittävän pientä annosta kanaa nätisti laitetuna. Kira piti kasvoilaan, silti hymyään ja kiitti tarjoilijaa.
Valkotukka oli juuri aloittamassa ruokailuaan, kun uusi ihminen astui ravintolaan. Nais henkilö, joka oli selvästi 30 hujakoilla, ulkonäöstään tarkka ja yksin. Kira ihmetteli ja vielä enemmän, kun nainen suuntasi hänen pöytäänsä.
''Hyvää iltaa neiti.''
Kira aloitti ja teki selväksi, että pöytään sopi istua.
''Hyvää iltaa. Kurja keli ulkona.''
Nainen vastasi samalla kun istutui pöydän ääreen. Seurasi ikävä hiljaisuus ja Kira viittoi tarjoilijan paikalle ottamaan brunetin tilauksen. Mies päätti tilata myös lämmintä sakea nyt kun kerta täällä oli.
''Näytätte kuin ete viihtyisi täällä.''
Nainen sanoi ja katseli Kiraa.
''Olen hieman hermona. En ole käynyt täällä kertaakaan ja en ehkä sovi tänne näiden riepujen kanssa.''
Kira sanoi ja viitasi takkiaan. Brunetti hymähti ja arvioi valkotukkaa katseellaan.
''Tiedätkö mitä? Minä uskon nähneeni sinut, jossakin mutten muista missä.''
Nainen sanoi ja Kira katsoi toista suoraan silmiin. Nytkun nainen oli asian sanonut Kiralla oli samankaltainen tunne.
''Hyvin on mahdollista. Toimin akatemian opettajana aika hyvän tovin ja jos teillä on lapsia, jotka ovat tätä nykyä shinobeja olemme ehkä törmänneet jossakin.''
Kira vastasi ja näköjään oli osunut naulan kantaan naisen ilmeestä päätellen.
''Aivan. Olitte Amen opetaja. Kira Mugon eikö näin?''
''Ame.. Ensimäinen luokkani, keitä opetin.. Kyllä. Olen Kira Mugon ja te olette?''
''Minä olen Aoi. Mukava tavata.''
Silloin Kira sai saken eteensä ja Aoi ruokansa. Molemmat kiittivät ja nainen alkoi kertoa, miten Ame oli pärjännyt ja vahvistunut ninjana. Kira kuuli selvää ylpeyttä Aoin äänessä ja tytyi vain myötäilemään. Miten hitossa hän oli nyt tähän joutunut? Valkotukka joi sakeaan kaikessa rauhassa ja söi annoksensa loppuun.
''Saisinko laskun?''
Kira pyysi ja katsoi Aoita.
''Olen pahoillani, mutta aikataulu painaa päälle. Pakko mennä.''
Kira pahoitteli, mutta Aoi ei näyttänyt moista hyväksyvän.
''Ettekö edes saattaisi minua kotiin? Ilalla täällä ei uskalla kävellä yksin?''
Kira ei kehdannut kieltäytyä ja Aoi lukitsi itsensä Kiran käsivarteen kiinni. Tämäpä oli erilaista ja omituista. Kira ei yleensä viettänyt aikaansa näin ja noita pohtiessaan kaksikko suuntasi ulos. Surukseen mies huomasi ulkona satavan ja hän tarjosi Aoille takkiaan. Brunetti hymyili valkotukalle lempeästi ja he alkoivat suuntaamaan kohden kylän keskustaa. Kira antoi naisen johdattaa heitä eteenpäin, mutta alkoi epäillä suuntaa naisen mennessä sivukujalle.
''Oletko varma tämän olevan oikea suunta?''
Kira kysyi epäilevällä äänellä ja lukitsi katseensa naiseen.
''Toki toki. Tämä oikaisee paljon. Ei hätää.''
Aoi vastasi huoletomalla äänellä, mutta Kira näki naisen lukitsevan katseensa Kiran selän taa.
Mies riuhtaisi itsensä irti ja kääntyi juuri ajoissa nähdäkseen korston käden heilahtavan alas. Kira väisti ja pamppu osui naista päähän eikä Kiraa.
''Oikaisee ja oikaisee. Paska puhetta.''
Kira murisi ja katsoi korstoa, joka oli hämmentynyt osumastaan.
''Hieno sihti hermanni.''
Valkotukka murahti ja väisti seuraavankin iskun. Tätä seurasi perääntyminen takaisin kadulle, jossa hänellä oli enemmän tilaa ja mies asetti hanskojensa päät hampaidensa väliin. Hän vetäisi hanskat kädestään ja vasen käsi heitti hämähäkin toisen kasvoille samalla, kun oikea käsi kävi savilaukulla.
Mies hieman panikoi ja Kira odotti toisen laittavansa käden tai kätensä hämähäkille. Silloin se räjähtäisi. Miehen kasvoilla kävi varsin ilkeä ilme ja Hän päätti kokeilu mielellä aktivoida sinetin. Kuviota alkoi ilmestyä valkotukan iholle ja Kira tunsi sinetin rasittavan hänen kehoaan. Mutta myöskin chakransa palautuvan hieman. Ensimmäinen hämähäkki räjähti mies kaatui maahan, mutta Kira vain käveli toisen ohi pudottaen kalan toisen rintakehälle. Sekin räjähti ja Kira kuuli selvästi koveman pamauksen. Mies kääntyi katsomaan ja nosti toista kulmakarvaansa. Tämäpä oli ollut yllättävää. Kira hymyili varsin julma ilme kasvoillaan ja läpsäisi Aoita kasvoille. Nainen havahtui hereille ja väri tuntui pakenevan naisen kasvoilta hänen nähdessään Kiran katseen ja ilmeen kasvoilla.
''Sinä kerrot minulle nyt kaiken mitä tiedät ja ehkä kuolet kivuttomasti, mikä ei yleensä kuulu pettureille.''
Kira sanoi ja katsoi Aoihin hullun kiilto silmissään. Päänsä sisällä mies, kuitenkin toivoi naisen tajuavan, että tämä ei ollut leikin paikka. Nainen kaivoi laukustaan käärön ja ojensi sen Kiralle tärisevin käsin.
''Viisas veto. Nyt menemme ANBujen tykö ja olet heidän murheensa.''
Sinetti vetäytyi takaisin ja Kira huokasi syvään. Keho tuntui väsyneeltä vaikka sinetti oli ollut auki vain hetken. Tätä ei selvästi sietäisi käyttää useasti, mutta Kiraa kiehtoi selvästi se miten pommi oli vahvistunut. Kuitenkin Kira ei ollut ehtinyt pitkälle naisen kanssa, kun ANBU ehti paikalle.
''Selitä.''
''Petturi ja jatkan näiden metsästämistä Tinga-saman käskystä.''
ANBu nyökkäsi ja otti Aoin mukaansa. Kira sen sijaan suuntasi kotiin ja matkalla survoi saamansa kääröt saven sekaan.
Mitähän hän oli yrittänyt muistaa aiemmin tänään. Jotenkin se liittyi saven suurentamiseen. Kira kopautti otsaansa ja naurahti. Hän taisi muistaa, miten se meni. Mies juoksi kotinsa ohi ja kämmenen suu jauhoi jo savea käärmeen muotoon. Kira latasi tällä kertaa enemmän chakraa olentoon ja pudotti sen jalkojensa juureen. Olento oli kasvanut kokoa ja Kira otti vähän väliä. Olento pamahti varsin suurella äänellä ja valkotukka nauroi onnesta. Päivä oli ollut kiireinen, mutta olihan hän oppinut.. Tai pikemminkin muistanut, miten tämä temppu suoritettiin. Okoi ilmestyi Kiran viereen ja osoitti pientä kuoppaa.
''Mikä tuossa on niin hauskaa?''
''Ei mitään kultaseni. Muistin vain hienon asian.''
//2001 sanaa//

Palaa sivulle “Hebigakuren kylä”