Hebira ja Kenmaru 1 (Harkka)

Aikoinaan rauhallisen Jiro-saaren valtasi Ryuu Jinai, joka perusti saarelle oman kylänsä, Hebigakuren. Pitkälle saarelle levittyvä kylä on tunnettu rikollisten piilopaikka, mutta alueen maine on kuitenkin paranemaan päin...
Avatar
Piisamirotta
Nibi
Nibi
Viestit: 742
Liittynyt: 09 Touko 2015, 18:22

Hebira ja Kenmaru 1 (Harkka)

Viesti: # 2823Viesti Piisamirotta »

Hebira oli suorittanut ensimmäisen tehtävänsä, joka luonnollisesti tuntui hyvältä. Hänen matkansa oli kuitenkin vasta alkamassa. Kun Hebira meni hakemaan seuraavaa tehtävää, hänelle kerrottiin, että se olisi hänen tulikokeensa, jotain normaalista poikkeavaa ja suurta. Hänelle kuitenkin painotettiin, että kyseessä ei ollut vielä chuuninkoe. Nainen päätti, että tätä koetta varten hänen oli opeteltava jokin ässä hihaansa. Nuoren naisen käärmejutsu oli voimistunut, joka saattoi olla merkki siitä, että se puoli oli hänen taistelutyylissään voimakkaampi. Tämä antoi inspiraatiota opetella kyseisen tekniikan voimakkaamman version. Tämän tyttö ottikin tavoitteekseen ja päätti aloittaa harjoittelun jo seuraavana päivänä.

Heti aamulla tyttö oli jo harjoittelualueella harjoittelemassa yrittäen lisätä käärmeiden määrää. ”Mitä enemmän, sen parempi”, hän sanoi ääneen, vaikkei kukaan muu (oletettavasti) ollut kuuntelemassa. Hebira käytti harjoituksen kohteenaan kaikenlaista, mihin vain sai vahinkoa aikaiseksi. Hän ei kuitenkaan kyennyt lisäämään yhtään käärmettä hyökkäykseensä pitkään aikaan. Ennenpitkää kuitenkin yksi lisääntyi, joka Hebiralle oli hyvä merkki. Käärme lisäsi yhdet hampaanjäljet lisää tyhjiin tölkkeihin, jotka tyttö oli löytänyt roskiksesta. Koko päivä kului, mutta ainoa lisäys tekniikkaan oli ollut yksi käärme lisää. Melko pettyneenä tyttö meni kotiinsa ja kirjoitti asiasta päiväkirjaansa, joka oli jo valmiiksi täynnä ajatuksia.

Seuraavana päivänä harjoittelu jatkui samalla tavalla, mutta tällä kertaa yhtään ylimääräistä käärmettä ei muodostunut. Hebira alkoi turhautua. Kun hän turhautui, hän kävi usein käärmenäyttelyssä. Käärmenäyttelyssä oli useita erilaisia käärmeitä, suuria, pieniä, kaikenrotuisia. Hebira sattui saapumaan paikalle juuri oikeaan aikaan, kun käärmeitä syötettiin. Hän huomasi kuinka pienet käärmeet purivat kohdetta, joka kuoli myrkkyyn, mutta purujälki oli heikko kuin mikä. Hän näki toisessa lasihuoneessa suuren käärmeen, joka puri saalistaan niin voimakkaasti, että saalis kuoli puremaan, ei myrkkyyn. ”Mitä suurempi käärme, sen suurempi puruvoima. Jos käärmeellä ei ole myrkkyä aseenaan, sen ainoiksi aseiksi jäävät purempinen ja puristaminen/kuristaminen. Kaikki käärmeet eivät ole edes vakavasti otettavan myrkyllisiä, joten niiden on pakko kuristaa kohteensa. Käärmeen voima purra on kuitenkin rajallinen, joten mitä suurempi saalis on, sitä todennäköisemmin käärme puristaa tämän kuoliaaksi kuin puree sen kuoliaaksi, edelleen: mikäli käärmeen myrkky on heikkoa”, sanoi Hebiran viereen tullut nuorelta pojalta näyttävä henkilö. Hänellä oli silmälasit ja hän oli hento, kuin nainen. Jos hän ei olisi ollut niin selvästi miesnörtin näköinen, hänet olisi varmasti sekoitettu nuoreen naiseen. ”Tunnut tietävän paljon käärmeistä”, vastasi Hebira hennosti. ”Tietenkin. Tutkin niitä harrastuksenani. Saatan olla tällä saarella toisiksi tietoisin käärmeistä. Nimeni on Kenkyuuinmaru, tai lyhyesti: Kenmaru. Ja tietenkin se, joka tietää minua enemmän käärmeistä on Hebikage-sama”, mies sanoi esitellen itsensä. Hänen puhetapansa oli niin nörttimäinen, että Hebira ei tiennyt mitä ajatella. Se oli niin luotaan työntävää, että tytön teki mieli juosta karkuun. Hän päätti kuitenkin jäädä, sillä hän oli niin kiinnostunut käärmeistä, että jopa toisen limainen persoona ei voinut karkoittaa Hebiraa.

Pian he siiryivät ulos ja Hebira päätti esittäytyä, pelkästään kohteliaisuus syistä. ”Olen Hebira, pelkkä Hebira”, hän sanoi hieman koppavaan sävyyn. Hän päätti käyttää toisen käärmetietoutta hyväkseen niin paljon kuin mahdollista. ”Onko käärmeillä mitään heikkoutta?”, hän kysyi ja hieman ärsytti toista tällä kysymyksellä. Kun toisen mielenkiinto on yhdellä alueella, sen alueen kritisointi millään tavalla on aina hieman loukkaavaa. ”Tietenkin on. Käärmeet voi katkoa palasiksi, niihin on paljon helpompi osua kuin esimerkiksi hämähäkkeihin tai ötököihin. Käärmeiden pahin vastustaja on ötököiden käyttäjä, koska ötökät ovat liian pieniä käärmeen puristettavaksi ja purtavaksi ja jopa nieltäväksi. Lihaa syövät tai repivät ötökät ovat mahdoton vastustaja käärmeelle. Siksi minä vihaankin Aburame klaanilaisia”, vastasi nörtti ja hänestä vihdoinkin uhkui jotain miesmäistä ja ensikertaa Hebira näki toisen millään tavalla hyvässä valossa, aiemmin tämä oli ollut hänelle vain puhuva kirja. ”Eli Hebikagen suurin heikkous olisi Aburame klaanilainen? Eikö hän voisi mitään sellaista vastaan?”, kysyi Hebira hieman huolissaan ja nörtti virnisti: ”Käärme, joka ei kehity lohikäärmeeksi on vain iso mato. Hebikage on kehittynyt lohikäärmeeksi ja jos Aburame klaanin jäsen sattuisi haastamaan riitaa lohikäärmeen kanssa, ei ötökästä jäisi jäljelle edes märkää läiskää.” Se miten nörtti tämän sanoi, oli suoraan sanottuna pelottavaa. Hetkeksi tämä hieman jopa ylikiltiltä vaikuttava poika muuttui psykoottiseksi faniksi, joka luultavasti tekisi mitä tahansa mitä Ryuu käskisi. ”Noh, se on helpotus”, sanoi Hebira helpottuneena, sillä hänkin fanitti Hebikagea.

”Oletko sinä genin, kuten minä”, kysyi Hebira, joka oli nyt hieman kiinnostunut pojasta. Kun, hän sai tietää toisen pahasta puolesta, se alkoi jotenkin vetää häntä puoleensa. ”Ei, en ole genin, en ole edes akatemiassa, tykkään vain tutkia asioita. Toinen kiinnostuksen kohteeni on historia, siitä oppii paljon. Minulla ei koskaan ollut mitään kykyä tai taitoa. Halusin niin kovasti oppia käärmetekniikoita, mutta siitä ei ikinä tullut mitään. Olen kateellinen kaikille niille, jotka omaavat sen upean taidon. Minulla ei ole edes ollut vanhempia opastamassa, vaan olen kaiken oppinut itse”, toinen avautui ja Hebira päätti viedä toisen harjoituskentälle. ”Tule, haluan näyttää sinulle jotain”, tyttö sanoi ja he lähtivät.

Kaksikko saapui harjoituskentälle ja Hebira päätti kokeilla parantaa tekniikkaansa. Hän oli oppinut pojan avulla paljon ja päätti nyt laittaa nuo tiedot käytäntöön. Hän oli koko ajan ajatellut asiaa täysin väärin. Käärmeiden määrä ei ollut ratkaisu, vaan niiden teho. Hän kykeni tällä hetkellä käyttämään neljää käärmettä samaan aikaan. Hän kykeni luomaan viidennen, mutta se olisi ollut täysin turhaa. Sen sijaan hänen kannatti kasvattaa käärmeet suurempi kokoisiksi. Sillä aikaa, kun Hebira oli ollut poissa, joku oli harjoitellut ja vienyt roskat pois tuoden puupölkkyjä tilalle. Tilanne oli kiusallinen, sillä Hebira halusi näyttää siistiltä tälle pojalle. Hän keskitti chakransa niin tarkasti kuin vain kykeni ja sanoi. ”Katso: Sen'eijashu.” Samassa neljä suurta käärmettä tuli ulos hänen hihastaan ja ne iskivät voimakkaat leukansa ja suuremmat hampaansa puupölkkyihin rikkoen ne palasiksi. Kenmaru tuijotti tapahtumaa ja hänen pullonpojasilmälasinsa suurentavat silmät olivat vieläkin suuremmat. ”Wau! Sinä osaat käärmetekniikoita”, poika sanoi ja kääntyi Hebiraan päin. ”Noh, vain tuon tällä hetkellä, mutta toivon oppivani lisää”, tyttö vastasi hieman nolostuneena siitä, ettei voinut näyttää mitään enempää. ”Olen iloinen, että tunnen jonkun ikäiseni, joka osaa käärmetekniikoita!”, sanoi nörtti iloisesti. Hebira ja Kenmaru viettivät loppupäivän harjoituskentällä. Kenmaru heitti Hebiralle halkoja (parhaan kykynsä mukaan, hänellä oli erittäin olemattomat lihakset) ja Hebira tuhosi ne aina käärmeillään. Kenmaru halusi nähdä aina vain uusia asioita mitä Hebira teki käärmeiden kanssa. ”Osaatko sitoa niiden kanssa?”, hän kysyi ja näytti jotenkin hieman pelottavan innostuneelta. ”Katsotaan”, Hebira sanoi ja hän sai äkkiä täysin tunneperäisen ja ihmeellisen ajatuksen, eikä voinut estää sitä enää sen jälkeen kun hän oli laittanut sen täytäntöön. Tyttö olisi voinut hyvin sitoa puun tai etsiä eläimen, jonka hän sitoisi käärmeillä, mutta hän päätyi lähettämään käärmeet Kenmarun kehoon. Jostain kumman syystä tekniikka ei jäänyt vain sitomaan poikaa, vaan se veti tämän suoraan päin Hebiraa. He eivät silti kaatuneet. Poika ja tyttö olivat nyt lähekkäin ja heidän kasvonsa olivat vastakkain erittäin lähellä toisiaan. ”Hienoa”, sanoi nörtti, joka ei ajatellut tilannetta yhtä nolona kuin Hebira, joka ehkä helpotti tilannetta. Hebira päästi käärmeet irti ja he erkanivat hieman. Oli tullut ilta ja he päättivät lähteä omiin koteihinsa. Hebira oli saanut ystävän ja päätti kirjoittaa päivän tapahtumista päiväkirjaansa, muttei kertonut asiasta vanhemmilleen.
Shimo Kare
Hp: 45
Ch: 120
Nopeus: 7
Hebira
Hp: 50
Ch: 160
Nopeus: 9
Maname
Hp: 24
Ch: 40
Nopeus: 3
Kuva

Palaa sivulle “Hebigakuren kylä”