Käytäntö ennen tyyliä

Jylhää vuoristoaluetta, joka upeista näköaloistaan huolimatta on todella vaarallinen paikka ankaran sään ja tappavien jyrkänteiden takia. Ympäröi Iwagakuren kylää.
Avatar
LordVonKwaak
Tsuchikage
Tsuchikage
Viestit: 783
Liittynyt: 21 Loka 2014, 21:57

Käytäntö ennen tyyliä

Viesti: # 2801Viesti LordVonKwaak »

Räjähdys halkoi ilmaa, jääden kaikumaan laajan vuoriston laaksoissa. Räjähdyksen aiheuttaja seisoi rennon oloisesti jyrkänteen reunalla - maanvyörymän vaara oli huomattavasti pienempi, jos vuorta ei äänten ja paineaaltojen lisäksi nakertanut räjähdyksillä - ojentaen kättä ja kämmentään kuin Hyuuga konsanaan.
"Enkö mä sanonut et ei, ei ja ei?!" Nuorukaisen mielestä räjähdystä terävämpi ääni ärähti Kamuin takaa. "Mitä luulet harjottelevas? Balettia vai mimiikkaa? Nyrkkiä, käytä jumalauta nyrkkiä!"
Kamui mutisi jotain epäselvää vastaukseksi, vilkaisten kämmentänsä. Siinä sijaitseva suu oli katseilta piilossa, kuten yleensä, eikä kämmen omannut muutenkaan pienintäkään ruhjetta taikka nirhamaa.
"Ja enkös mää ole sanonut, et nyrkillä tehtäessä o paljon, paljon suurempi vaara iskee itteään?" Kamui vastusti, Zukin jatkaessa saarnaansa, iskien nyrkillään eteensä malliksi. "Sää voit räjäyttää oman kätes aivan rauhassa, mut mää haluaisin pitää omani. Varsinkin vasemman, mut en suinkaan kirjoittamiseen!"
Sananvaihto ei ollut suinkaan uusi. Kamui oli erityisen ylpeä bakuton kyvyistänsä. Nuorukaisen tapa käyttää "räjähtävää nyrkkiä" ilman lyöntiä ja pelkästä kämmenestä oli tälle erityinen ylpeilyn aihe. "Se ei satuta mua ja yllättää vihollisen", Kamui sanoi turhankin usein.
"Sulavat liikkeet on ku kauniita sanoja" Zuki oli toista mieltä: "Runous ja kauniit puheet voi saada naiselta housut veks, mut mikä ratkaisee o mitä löytyy miehe omista housuista!"
Kaksikko jatkoi tuloksetonta nokittelua aikansa. Kamui kunnioitti opettajaansa monestakin syystä ja tiesi vallan hyvin, että tämä tunsi tai oli tutenut monta bakutonin käyttäjää. Siitä huolimatta Kamui ei halunnut taipua: hän ei omannut veljensä voimia taikka siskonsa jutsu arsenaalia, mutta hän oli erityisen taitava bakutonin käytössä - haluten kehittää sitä edelleen yhä sulavaliikkeisempään suuntaan.
Pitkällisen sananvaihdon ja monen räjähtävän nyrkin jälkeen Zuki viimein huokaisi ja ilmoitti vartin tauosta. Kaksikon istuutuessa auringon lämmittämälle kivelle, nainen kuitenkin jatkoi oppituntiaan.
"Kuten tiedät, mä tykkään kenjutsusta ja pidän sitä parhaimpana tienä asioiden oivaltamiseen." Zukin ei tosiaan tarvinnut erikseen mainita miekkailu harrastustaan. Vaikka jättäisi tämän vyöllä aina roikkuvat miekan ja kumppanimiekan huomiotta, soluttautumista ja naamioitumista opetelleena Kamui pystyisi kertomaan kaiken tarpeellisen naisen käsistä. Pienet arvet, kulumat ja kovettumat viestivät kaikki rankasta käytöstä.
"Oon huomannut" Kamui oli ajan myötä vakuuttunut juuri miekkojen olevan syy miksi Zuki oli yhä sinkku: tämä kulutti liikaa aikaa dojolla. Se ja tämä oli mitä mainioin pelottamaan pois vähänkään epäröivät miehet ja naiset konsanaan.
"Siinä on paljon enemmän hengellisiä ja metafyysisiä puolia kuin missään muussa alassa, paitsi ehkä taijutsussa joka pääsee tasoihin", Zuki jatkoi välittämättä Kamuin huomautuskesta. "Valaistuminen ei tapahdu hetkessä, varsinkaan sun kaltaiselle jäärälle, mutta jos nyt kuitenkin kuuntelisit hetken aikaa ja koettaisit unohtaa egos hetkeks."
Kamui ei pitänyt itseään egoistina, mutta ei sanonut mitään. Zukin puheesta nuorukainen arveli mihin suuntaan tämä oli menossa.
"Kondo tiivisti opettelimisen tärkeimmän oletuksen komeen vaiheeseen." Kuten tällä oli tapana, Zuki käytti opetuksensa runkona edesmenneen Jika Koumeiseidain johtajan sanontoja. Kamuista Zuki fanitti Kondoa aivan liikaa, mutta tämän sanonnoissa oli yleensä ainakin jonkin verran järkeä. "Opi ydin, pidä ydin, sulauta ydin."
"Mitä ikinä tekeekään ensimmäistä kertaa, ensin pitää opetella perusteet siitä mitä ikinä tekee. Kun perusteet on oppinut, niistä pitää osata pitää kiinni, mahdollsitaen edistymisen edemmäs. Lopuksi, kun puhutaan mestarillisesta tasosta, rajat ja säännöt voi sulattaa soveltuviksi, päästen käsiksi olennaiseen."
"Kun miekalla isketään, olkootkin sitten sivallus, isku tai pisto, isketään aina kaikella voimalla." Zukin ainoa jäljellä oleva silmä seurasi Kamuita tarkasti. "Ensimmäinen isku on aina tärkein."
"Ja jos se ei onnistu?" Kamui vastusti. "Jos pistät kaiken yhteen iskuun ja se ei osu, keskeytetään tai vaan torjutaan, oot täysin avoin ja täten vihun armoila."
"Kieltämättä, jos menee tunaroimaan iskunsa kanssa" Zuki vastasi kuivasti, hymyillen: "Ensimmäinen isku on aina tärkein, mutta ei ainoa. Juuri sen ymmärtäminen erottaa kokeneet kokemattomista."
"Kun vihollista isketään, saadakseen täyden voiman iskun taakse, pitää hahmottaa iskevänsä vähän kohteen lävitse. Isku ei saa kuitenkaan ottaa ylimitotettuja piirteitä: suorin tie on aina varmin ja nopein, kehon liikkeiden hoitaessa voiman jokaisen iskun taakse. Iskun on tarkoitus myös antaa mennä luonnollinen ratansa loppuun, ilman että sitä koettaa pysäyttää itse. Koettamalla pysäyttää vain heikentää iskeä ja rasittaa kehoa."
"Ensialkuun pitää oppia iskemään. Lyhimmän matkan, painopisteen siirtymisen, mielikuvien hyödyntämisen ja iskun luonnolliseen loppuun viemisen opetteleminen ovat ydin ja siinä pysyminen", Zukin ääni sai hartaita piirteitä ja Kamui arveli tämän launaavan jälleen suoraan sanoja Kondolta. "Kun isku tulee luonnostaan, ytimen voi sulauttaa."
"Eli?"
"Ytimen salauttaminen tarkoittaa kaiken luonnollisesti sujuvaa flowta. Iskua seuraa luonnollisesti toinen, kolmas ja vaikka neljäs, vihollisen reaktioiden määrätessä tahdin."
"Ja jokainen näistä on kuin ensimmäinen isku?"
"Juurikin niin", Zuki hymyili: "Ja se tekee asiasta niin vaikean."
Kamui mumisi jotain epäselvää, mutta jäi mietteliään hiljaiseksi.
"Kondo sanoi, ettei pelkää vihollista joka on opetellut tuhat tekniikka yhtä paljon kuin vihollista, joka on opetelut tekniikkaa tuhat kertaa" Zuki jatkoi, selvästi vihjaten mitä Kamuin tulisi tehdä. "Monet sanoo, et pitää opetella kävelemään ennen kuin voi juosta. Se on melkoista yksinkertaistamista, mut melko kuvaavaa. Todellisuudessahan liikkeessä on aina kysymys tasapainosta eli painopisteestä ja sen liikuttamisesta - oli muoto mikä tahansa."
"Asia lyhyesti: jos ensin fistaan ku hullu, et ala vikisee jos käytän kämmentä yhtä toimivasti?" Muistellen isänsä joskus puhuneen vähän samantapaista, Kamui ajatteli ymmärtäneensä sisimmän. Hän ei kuitenkaan aikonut luopua kämmeniskusta.
Oli Zukin vuoro mumista, mutta lopulta tämä vastasi myöntävästi.

Harjoittelun jatkuessa Kamui asettui kielekkeelle. Palaten hetkellisesti lapsuuteensa, nuorukainen tyhjensi mielensä. Tuntien kuin voiman käyvän läpi kehossaan varpaista hiusrajaan asti, Kamui hahmotteli chakran liikkeen, kehonsa liikkeen ja painopisteensä siirtymisen. Ilman ennakoivaa liikettä, mutta valmiusasennosta, Kamuin nyrkki halkoi ilmaa. Suurehko räjähdys paukahti kuuluvammin kuin aikaisemmin.
"Vähän sinnepäin, mut muista pitää asento iskun jälkeenkin", Zuki ohjeisti seuraten vierestä Kamuin koko kehon liikkeitä. "Kun isku on isketty, sun pitää pystyä iskemään toinen ja vaikka kolmas heti perään - taikka pystyä perääntymään eli väistämään jos se sikseen tulee."
"Eli opettele lyömään kaikki ekalla lyönnillä, mut saa saarnaa jatkohyökkäyksistä jotka ei siihen kuulu?" Kamui naurahti, mutta siirtyi takaisin valmius asentoon. "Kuulostaa ku haluisit mun valmistautuvan tulevaan elämällä hetkessä."
"Mikä vain toimii."
Ensin räjähdykset, sitten räjähdysten sarjat kaikuivat vuoristossa läpi päivän. Saatuaan enemmän voimaa irti tekniikasta, Kamui opetteli jatko hyökkäyksiä, sen käyttämistä eri tilanteissa ja tekemistä suoraan kämmenestä vailla lyöntiä - sekä kaikkia sekaisin. Zuki oli lähtenyt paikalta jo monta tuntia aikaisemmin - tällä oli tapana harjoitella Kamuin kanssa yksityisesti ennen tai jälkeen tuntien, tämän päivän kuuluessa ensimmäiseen - kun Kamui viimein ajatteli saaneensa tekniikkansa täydellistettyä. Palatessaan väsyneenä takaisin laboratorion lähellä sijaitsevaan asumukseensa, nuorukainen oli pitkään mietteliäs. Päivän opetus oli ollut hyvin perustavan laatuinen. Itse asiassa niinkin perustavan laatuinen, että se tuntui vain täydentävän kaikkia muita Zukin - ja tämän Kondolta lainaamia -0 opetuksia. Kuulostaen yksinkertaiselta, ollen yllättävän monimutkainen ja silti suorasukainen, kolmivaiheista ajatusta tuntui pystyvän soveltamaan hyvinkin moneen asiaan. Miettien kaikkea oppimaansa, Kamui alkoi hahmottamaan miten voisi yksinkertaistaa ja samalla siltikin syventää jo oppimiaan taitoja ja kykyjä.
'Elä kuin kuolisit huomenna, opiskele kuin eläisit ikuisesti' Kamui muistutti itseään. 'Ehkä se partasuu oli jonkin äärellä. Ehkä...'
Kagura
Hp: 62
Ch: 297
Nopeus: 21
Kamui
Hp: 50
Ch: 191
Nopeus: 9
Hideyoshi
Hp: 23
Ch: 91
Nopeus: 5
Nejisuke
Hp: 20
Ch: 40
Nopeus: 3
Mugen
Hp: 20
Ch: 48
Nopeus: 3

Palaa sivulle “Vuoristo”