Tyyntä myrskyn edellä (rope)

Entinen äänettöminä tasankoina tunnettu alue on Fuseikon hallinnassa. Aluetta on ennen käytetty riisin viljelyyn, mutta sodan sytyttyä peltotilkut hylättiin ja nykyisin alue koostuu useista rehottavista pelloista, lukuun ottamatta tasangon keskellä kasvavaa valtavaa puuta ja tasangon länsireunalla sijaitsevaa luumetsää, joka on jäänyt paikalle jonkun Kaguyan käymästä taistelusta. Lisäksi aluetta halkovat useat haarautuvat joet ja pienet lammet joista on saatu vettä riisin viljelyyn. Koska tasangolla ei ole varsinaisesti mitään hyvää piilopaikkaa, Fuseiko alaisineen siirtää leiriään säännöllisesti ja vaeltelee paikasta toiseen.
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Tyyntä myrskyn edellä (rope)

Viesti: # 6762Viesti Cross »

Nähdessään lukuisten puupiikkien lävistämän Iburin rysähtävän päin Kougan luomaa risuaitaa osumatta Nunon kohteena olleeseen Shinamoriin päästi kalpea pikkumies suustaan pettyneen rääkäisyn ja loikkasi taistelusta irti yrittävän vastustajan perään. Käyttäen kehostaan ulos pursuavia mustia rihmojaan hukkapätkä sinkosi itsensä matkaan, saavuttaen helposti konohalaisen jutsun hidastaman kohteensa, iskeytyen tätä vasten ja saaden miehen lentämään päin oksien muodostamaa seinää.
Ennen kuin tasapainonsa menettänyt mies kerkesi päästä jälleen liikkeelle kietoutui tämän selkään loikanneen Ningyoun rihmat tämän raajojen ympärille, estäen vangikseen jäänyttä shinobia pakenemasta. Suu vaahdossa ja verestävät silmät äärimmilleen laajenneina raivosta sekaiosin olevalta vaikuttava äänenmaalainen tarttui otteessaan olevan vastustajansa päähän ja alkoi hakata sitä maassa olevaa kiveä vasten, välittämättä pätkääkää päälleen roiskuvasta verestä. Edes se että hädissään huutanut shinobi vaikeni ja tämän keho valahti veltoksi ei saanut raakalaismaisesti käyttäytyvää pikkumiestä luovuttamaan, vaa tämä jatkoi siitäkin huolimatta märästi kiveä vasten läsähtelevän pään möyhentämistä.
Vasta vähänmatkan päästä kantautuvien räjähdysten sarja sai Nunon unohtamaan uhrinsa, päästäen elottoman ruumiin valahtamaan otteestaan. Matala petomainen murina kantautui hukkapätkän suusta hänen katseensa seuratessa liekkien keskeltä erottuvaa tummaa pitkää jousta mukanaan kantavaan hahmoon, jolla oli varmasti tarpeeksi huolia jo ennestäänkin. Ne tulisivat pian kuitenkin kasvamaan moninkertaisesti, sillä uuden saaliin havainnut ryysyläinen oli lähtenyt jo liikkeelle tätä kohti mielipuolisesti ulvoen.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Eteläinen osa”