Jälkiä tutkimassa

Entinen äänettöminä tasankoina tunnettu alue on Fuseikon hallinnassa. Aluetta on ennen käytetty riisin viljelyyn, mutta sodan sytyttyä peltotilkut hylättiin ja nykyisin alue koostuu useista rehottavista pelloista, lukuun ottamatta tasangon keskellä kasvavaa valtavaa puuta ja tasangon länsireunalla sijaitsevaa luumetsää, joka on jäänyt paikalle jonkun Kaguyan käymästä taistelusta. Lisäksi aluetta halkovat useat haarautuvat joet ja pienet lammet joista on saatu vettä riisin viljelyyn. Koska tasangolla ei ole varsinaisesti mitään hyvää piilopaikkaa, Fuseiko alaisineen siirtää leiriään säännöllisesti ja vaeltelee paikasta toiseen.
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6168Viesti Cross »

Tulenmaalaisen yrittäessä jatkaa uskonnollista keskustelua Jubokko sivutti tämän sanat aluksi, osaamatta edes aluksi päättää mistä voisi aloittaa. Sillä toisin kuin vastustajansa äänenmaalainen tiesi ettei voisi kokea sielunsa puhdistumista matkaansa jatkamiseksi eteenpäin ennen kuin kykenisi päästämään irti siitä kuka oli ja miksi piti kiinni halustaan elää, eikä sitä muuttaisi miksikään edes jumalan hengen kutsuminen omaan kehoonsa. Sillä rituaalin ei ollut tarkoitus toimia käyttäjänsä hyväksi, vaan auttaa uhria vapautumaan maallisesta minästään.
''Pu-hut sie-lu-si puh-dis-ta-mi-ses-ta ja sil-ti o-let vie-lä e-los-sa...'' Nopealiikkeinen Akeginu vastasi nopeasti vastustajansa torjuessa ensimmäiset veriroiskeet maasta siimojensa avulla nostamilla kivillä ja yrittäessä sitten tarttua kiinni hänestä, saaden vain huomata ettei se kävisi aivan niin helposti. Naamioitu nuorukainen antoi kyllä mielekkään kunoichin koskea itseään, mutta ei siitä huolimatta aikonut tulla tämän paikalleen sitomaksi. Käyttäen veitsiään hän näytti sivaltavan tämän kaulaa kohti toisella aseellaan, vaikka havittelikin todellisuudessa tämän etummaisena olevan jalan reittä toisen kätensä pitelemällä veitsellä.

''Ba-ka....'' Nuorelta naiselta näyttävän shinobin luota perääntyvä Jubokko jatkoi huvittuneen kuuloisena, pyöräyttäen toista kädessään olevaa veistä muutaman kerran kädessään ja jääden punnitsemaan sen painoa kämmenellään. Aseesta terä ja kahva oli yltäpäältä tahmean punaisen nesteen peittämää, joka sihahteli äänekkäästi tippuessaan pisara kerrallaan alla olevaan lumihankeen. ''On o-le-mas-sa mui-ta-kin kei-no-ja uh-ra-ta ja miel-lyt-tää Jas-hi-ni-a... Van-ho-ja ri-tu-aa-le-ja ja ru-kouk-si-a...'' Syvän haavan kumpaankin ranteeseensa viiltävä nuorukainen kertoi, irvistäen kivusta naamionsa alla ja laskien kätensä roikkumaan maata kohti. Haavoista pulppusi verta nopealla tahdilla, kastellen käsissä olevat veitset läpimäriksi.
''Jas-shin o-li so-tu-ri en-nen ju-ma-lak-si tu-le-mis-ta. Ei hän vä-li-tä ve-ren-vuo-dat-ta-mi-ses-ta, jos sii-hen on syy. Tas-te-le pe-lot-ta ja ar-mot-to-mas-ti. Nau-ti tun-te-mas-ta-si ki-vus-ta ja ai-heu-ta si-tä niin pal-jon ku-in va-in vo-it ja hän siu-naa si-nu-a, et-kä i-ki-nä ko-e tap-pi-o-ta...'' Pieni fanaattisuuden häive äänessään puhuva äänenmaalainen kertoi, kohottaen verta tihkuvat aseet eteensä, piittaamatta ollenkaan vastustajansa yrityksestä alkaa selvittää tilannetta puhumalla, sillä ielä ei nimittäin ollut sen aika. Jashin oli heidän seuranaan ja seurasi kamppailua, nauttien varmasti jokaisesta kivuntäyteisestä ohikiitävästä sekunnista. Tulenmaalainen oli kutsunut heidän herransa tänne tekniikallaan ja tämä kaipasi varmasti edelleen hyvitystä siitä, eikä taistelu päättyisi ennen kuin verenhimoinen kami olisi saanut haluamansa.
Antaakseen jumalalle tämän haluaman Jubokko heilautti tuoreen veren kastelemia aseitaan vuoronperään laajassa kaaressa edessään ja sinkosi jälleen tahmeaa syövyttävää vertaan tulenmaalaista kohti, loikaten itse heti perään. Hän ei lopettaisi ennen kuin nainen tippuisi maahan kykenemättömänä jatkamaan taistelua, jolloin Jashin saisi päättää mitä tekisi tälle. Jumala voisi hyväksyä uhrin ja ottaa omansa, tai antaa voimansa virrata seuraajansaa lävitse, antaen tälle voimaa kestää tuskansa ja sinnitellä elossa.

Hp: 45
Ch: 30
Nopeus: 25

Magamitsuki= 10dmg -3 nopeutta neljän vuoron ajaksi.
Chikoto= -29hp koskettaa ja -24hp kahden vuoron ajan roiskeista -10 nopeutta lähitaistelussa.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6171Viesti Southpaw »

Sora näytti silminnähden pettyneeltä, että äänenmaalainen ei ollut ottamassa hänen sanojaan kuuleviin korviinsa, vaikka hän oli parhaansa mukaan koettanut selittää millaisilla harhapoluilla tämä liikkui omine uskomuksineen. Olisi kai pakko hyväksyä, että hän ei pystyisi pelastamaan tätä eksynyttä lammasta ja olisi parasta vain keskittyä pyrkimään pois paikalta, jotta hän voisi lähteä jatkamaan tehtäväänsä. Vastustajan thdessä veitsellään sivalluksen kohti hänen reittään, Sora ojensi jälleen kätensä kohti kauempana kasvavia puita ja onnistui juuri viime hetkellä vetämään itsensä siimojen avulla pois Jubokkon tekemän iskun tieltä. Päästyään puiden katveeseen turvaan niin lähitaisteluiskuilta kuin Jubokkon vereltäkin, Sora perääntyi lähemmsä padon jäännöksiä. Nuoren miehen suunnitelmana oli käyttää alhaalla virtaavia vesimassoja pakoreittinään, sillä hyppäämällä veteen hän voisi antaa virran kuljettaa itsensä alajuoksulle, mikäli tilanne alkaisi näyttää siltä, että Jubokko pääsisi niskan päälle ja uhkaisi tappaa hänet.

"Olet jälleen vain osittain oikeassa. Jashin oli soturi, josta myöhemmin tuli jumala, se pitää paikkansa. Mutta hänen siunauksensa ei takaa voittoa sen paremmin kuin tappiotakaan. Kuolemattomuus on ainoa siunaus, jonka hän kykenee antamaan. Ja sen lahjan hän antaa vain kaikkein uskollisimmille seuraajilleen. Niille jotka ovat kokeneet saman kivun kuin hänelle tarjoamamme uhrit. Kuemattomuus on ainoa päämäärämme, sillä jos me kuolemme ja liitymme hänen seuraansa tuonpuoleisessa, kuka silloin palvelisi häntä täällä elävien joukossa?" Sora yritti vielä puhua järkeä Jubokkolle. Puhuessaan mies päästi aiemmin tekemänsä tekniikan purkautumaan, sillä seurauksella, että aiemmin mustavalkoiseen kuviointiin peittynyt iho palasi jälleen normaalin väriseksi, merkkinä siitä, että Soran suorittama tekniikka ei enää ollut toiminnassa, vaikka hän palaisikin jälleen aiemmin tekemänsä kuvion keskelle. Sanoia ei kuitenkaan ilmmiselvästi ollut vaikutusta, sillä pian Jubokko kävi jälleen hyökkäykseen, pyrkien roiskimaan vertaan häntä kohti. Sora kuitenkin suojautui nopeasti ohjaamalla osan siimoistaan muutamien aiemmin nostattamiensa lohkareiden ympärille ja heitti ne sitten ilman halki kohti Jubokkoa, sillä seurauksella, että veri osui lohkareisiin. Tehostaakseen suojaustaan vielä lisää, mies heitti lohkareita kohti kaaksi räjähdelappua, jolloin räjähdykset yhdessä lohkareiden kanssa estivät veriroiskeita lentämästä hänen päälleen.

Hp: 12
Ch: 32
Nopeus: 9
*Hisho,
*Hagane Atari no jutsu, suojas 13 dmg + räjähdelaput suojas loput
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6174Viesti Cross »

Eteenpäin hyökäävän Jubokkon roiskima veri tuli jälleen torjutuksi maasta nostetuilla kivillä, mutta enää veitsen nopeita sivalluksia tulenmaalaisella ei ollut aikaa rueta torjumaan. Sen sijaan tämä päätyi perääntymään aivan kallion seinämää myötäilemään rakennetun tasanteen reunalle, mikä sopi mitä parhaiten äänenmaalaiselle. Saalistaan vaaniman pedon lailla reunanyli vilkuilevaa kunoichia katselemaan pysähtyvä nuorukainen ei tuntenut tarvetta kiirehtiä, vaan antoi vastustajansa arvioida itse tilannettaan. Pudotus alhaalla kuohuvaan virtaan oli kymmeniä metrejä pitkä ja virta oli yhtä valkeaa vaahtopäätä, joten alaspäin loikkaaminen ja hyytävän kylmän vedenmukana pakoon yrittäminen olisi lähes itsemurha. Toisena vaihtoehtona olisi käydä vuorostaan hyökkäykseen ja yrittää taistella tie ohi edessä seisovasta naamioidusta shinobista.
Hyökkäämisen sijaan tunkeilija päätti kuitenkin yrittää pelata aikaa, alkamalla jälleen väittää vastaan ja jakaa ajatuksiaan. Nuo sanat eivät kuitenkaan saaneet vastakaikua halveksivasti tuhahtavasta Akeginusta, joka alkoi jo saada tarpeeksi tästä jatkuvasta jankkaamisesta. ''Us-ko-si on yh-tä heik-ko kuin tie-tä-myk-se-si-kin Jas-hi-nin hie-nom-mis-ta o-peis-ta...'' Toista veistään jälleen pyörittelevä naamiomies vastasi, yrittäen samalla päättää mikä olisi paras ja nopein tapa täättää taistelu. Hän ei vieläkään varsinaisesti halunnut surmata vastustajaansa, mutta osasi kunnioittaa jo tämän taitoja sen verran että tiesi ettei otteiden löysäämiseen olisi varaa. Kunoichin vaarattomaksi tekeminen tarkoitti sitä että hänen täytyisi hyökätä tosissaan, jättäen vasta viimehetkellä kuolettava isku antamatta.
''Kuo-le-mat-to-muus ei o-le va-in lah-ja vaan my-ös ki-rous. Päät-ty-mä-tön rang-gais-tus.'' Jubokko jatkoi tarttuen veitsestään kunnolla kiinni ja viiltäen jälleen muutamantuoreen haavan kehoonsa, saadakseen tuoreen veren jälleen virtaamaan vuolaasti. Hän tunsi pientä huimausta alkamaan lähestyvän verenhukan takia, joka sai myös ajatukset muuttumaan tahmeiksi ja sumeiksi. Siitä huolimatta hän kuitenkin muisti Yamin kertomuksen eräästä uskonveljestään joka oli saavuttanut kuolemattomuuden erään rituaalin avulla, mutta samalla menettänyt käytännössä yhteytensä jumalaansa. Tuo mies ei ollut tuntenut enää pelkoa jonka olisi voinut voittaa, tuskaa jota vastaan taistella, tai todellista kipua josta imeä voimaa. Lopulta taistelusta ja verenvuodatuksesta oli tullut tälle itsetarkoitus, joka salli miehen tuntea ylipäätään jotain.
Akeginu olisi voinut jakaa tuon tarinan vastustajansa kanssa, mutta puheeiden aika oli nyt ohi. Sen sen empää aikaa kuluttamatta äänenmaalainben ponnisti jälleen liikkeelle, lisäten ponnistus voimaansa chakransa avulla ja saaden bertonin halkeamaan allaan liikkeelle sinkoutuessaan. Yksi nopea ponnistus riitti sinkoamaan naamioidun shinobin vastustajansa luokse reunalle, jolloin tämä iski toisessa kädessään olevan veitsen nopeastio tämän toista olkapäätä kohti, pyrkien lamaannuttamaan käden nopealla pistolla. Ennen kuin isku kuitenkaan kerkesi perille asti kajahti ilmoille voimakas paukahdus ja jyrinä, joka lähti taistelevan kaksikon alta murtuvasta betonista. Vuosia laiminlyödyt huoltotyöt yhdessä ohivyöryneen tulva-aallon ja Jubokkon ympäriinsä roisiman hapon kanssa oli heikentänyt heidän allaan ollutta tasannetta. Viimeisenä niittinä heikentyneelle rankeenteelle oli toiminut äänenmaalaisen jaloistaan vapauttama chakra, jonka seurauksena koko tasanne lähti murenemaan ja vyörymään päällään ollut kaksikko mukanaan alaspäin kohti rotkon pohjalla alaspäin vyöryvää virtaa.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6179Viesti Southpaw »

"Niin, tietystä näkökulmasta se onkin... Mutta minusta se on silti tavoittelemisen arvoinen siunaus. Jonkun on pysyttävä täällä kertomassa Jashinista tuleville sukupolville", Sora väitti edelleen vastaan, seuraten samalla tarkoin katseellaan Jubokkon liikkeitä, oidakseen vastata mahdolliseen hyökkäykseen joka oli tulossa. Kun Jubokko sitten nopeasti syöksähti kohti häntä, aikoen iskeä kädessään olevalla veitsellä, Sora ojensi jo kättään kohti patoaltaan seinästä pilkistävää putken pätkä, aikoen sen avulla heilauttaa itsensä pois iskun tieltä ja toivoa, että Jubokko ei ehtisi pysähtyä ajoissa vaan syöksyisi suoraan kielekkeen reunan yli jokeen. Ennen kuin Sora ehti kuitenkaan ohjata siimojaan kovinkaan pitkälle, maa tuntui sortuvan jalkojen alta ja pian hän jo tippuikin Jubokkon ja ympärillä satavien lohkareiden mukana kohti kuohuvaa virtaa. Koettaen ponnistaa lähimmästä lohkareesta vauhtia ja heittäytyä kohti entisen patoaltaan seinämää, Sora pyrki parhaansa mukaan pelastamaan itsensä. Hetken ajaksi hnen onnistuikin kerätä chakraa jalkoihinsa ja saada jalkojensa avulla ote pysysuorasta seinämästä, mutta ylhäältä päin tippuvaa pienempi lohkare kuitenkin paiskasi hänet jälleen ilmalennolle ja sai Soran tippumaan lopulta virran vietäväksi. Hetken verran Sora ei tiennyt mikä suunta oli ylös ja mikä alas, mutta lopulta miehen onnistui kuitenkin päästä henkeään haukkoen takaisin pintaan. Saatuaan jälleen happea keuhkoihinsa, Sora katseli ympärilleen rajusti virtaavassa vedessä, näkemättä kuitenkaan merkkiäkään Jubokkosta, jonka oletti tippuneen veteen kuten hänkin.
"Vähät hänestä. Tärkeintä on päästä rannalle ja jatkaa matkaa kohti Pohjoista, jotta voin suorittaa tehtäväni", Sora ajatteli ja lähti sitten uimaan kohti joen vastarantaa. Voimakkaassa virrassa olisi turha edes yrittää päästä seisomaan veden pinnalle chakran avulla, joten hänen ainoa vaihtoehtonsa oli mennä virran mukana ja samalla vähitellen suunnata vastarannalle, kunnes virta toivon mukaan rauhoittuisi alajuoksulla sen verran, että hän voisi kävellä veden pinnalla.

Sora ei tiennyt kuinka kauan hän loppujen lopuksi joutui olemaan vedessä, mutta kun mies lopulta pääsi virrasta takaisin kuivalle maalle, tämä oli niin uupunut, että vain kaatui metsäiseen rinteeseen, jonka kohdalla joki teki pienen mutkan ja lähti virtaamaan kohti etelää. Loppua kohden miehen oli jo hetken tehnyt mieli luovuttaa ja vain hukkua, sillä tämän voimat olivat olleet hyvin lähellä loppua kesken. Järki sanoi, että hänen pitäisi jaksaa vielä vähän ja pyrkiä löytämään joku suojaisa paikka missä levätä, ennen kuin joku löytäisi hänet tästä, mutta uupumus vei lpulta voiton ja Sora jäi vain aloilleen makaamaan. Hän ottaisi riskin ja lepäisi tässä sen aikaa, että jaksaisi nousta taas jaloilleen.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6182Viesti Cross »

Veden sileäksi kuluttamaa kosteaa kallionpintaa alaspäin hallitsemattomasti liukuva Jubokko yritti epätoivoisesti hidastaa vauhtiaan chakransa avulla, mutta joutui toteamaan yrityksen turhaksi. Hän painaa kätensä ja jalkansa kiveän vasten ja löytää jotain koloa mistä tarttua kiinni, mutta joutui luovuttamaan vain hetken yrityksen jälkeen, tuntien kynsiensä repeytyvän irti ja kämmeniensä ihon kuoriutuvan veriseksi mössöksi. Nopeasti alaspäin vilkaiseva nuorukainen näki kouohuvan mustan veden lähestyvän vauhdilla, kereten vain lukea mielessään lyhyen rukouksen jumalalleen ennen kuin paiskautui läpi vedenpinnan. Voimakas virta tarttui samantien uuteen saaliiseensa ja lähti viemään tätä vauhdilla mukanaan, välittämättä tippaakaan tämän epätoivoisista pyristelyistä päästä pintaan.
Jääkylmä vesi sai Akeginun haluamaan huuta kivusta, sen kymmenien hyytävien tikareiden pistellessä häntä samanaikaisesti kaikkialle. Kaiken tahdonvoimansa kasaten hänen onnistui kuitenkin vastustaa tuota halua, tuntien kuitenkin hiljalleen alkavan paniikin nakertavan tuota päättäväisyyttä nopeasti. Tilanne kävi hetki hetkeltä yhä tukalammaksi voimakkaan virran otteessaan pitämänsä shinobin tuntiessa raajojensa käyvän hetki hetkeltä raskaammiksi ja keuhkojensa alkavan vaatia happea aina vain voimakkaammin, kunnes keuhkot tuntuivat olevan suorastaan tulessa.

Synkässä vedessä virran vietävänä heittelehtivä Jubokko tunsi jo lihastensa alkavan kouristella hapenpuutteen seurauksena, alkaen jo uskoa Jashinin kutuvan itseään luokseen. Hänellä ei ollut enää pienintäkään ajatusta siitä missäsuunnassa pinta oli, eikä myöskään enää voimia edes jatkaa taistelua virtaa vastaan. Nuorukainen oli jo lähes valmis luovuttamaan, tuntiessaan yllättäin iskeytyvänsä voimalla jotain kovaa vasten ja uuden kivun aallon syöksyessä läpi kehon. Enää hänellä ei ollut voimia tai päättäväisyyttä vastustaa suutaan aukeamasta ja päästää hyytävää vettä syöksymästä sisään.
Akeginu tajusi vain hädintuskin mitä oli tapahtumassa, iskeytyessään uudestaan jotain virrassa olevaa kiveä vasten. Isku sai lopultakin kaiken pimenemään äänenmaalaisen mielessä, jättäen tämän tajuttoman kehon virran vietäväksi.
Seuraavan kerran tullessaan tajuihinsa hän huomasi makaavansa karkealla kivellä, tietämättä ollenkaan kuinka oli siihen päätynyt. Sen hän kuitenkin tiesi että pieninkin liike tuntui tuottavan pistävää kipua ja vaativan lähes epäinhimillisen ponnistuksen. Siitä huolimatta nuorukainen suuntasi kuitenkin pienen kiitoksen tuosta tunteesta jumalalleen, sillä se tarkoitti sitä että hän oli kaikesta huolimatta edelleen elossa. Hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta kuinka se oli edes mahdollista, sillä hän oli varma että oli vetänyt keuhkonsa täyteen vetä törmättyään ensimmäisen kerran kiveen.

Niin tai näin siinä hän kuitenkin oli ja kykeni jälleen tuntemaan jumalansa läsnäolon, joka tuntui tekevän olosta samantien huomattavasti siedettävämmän. Kipua se ei vienyt minnekkään, mutta pelkkä ajatus Jashinista riitti antamaan äänenmaalaiselle päättäväisyyttä sietää ja ammentaa voimaa siitä. Se osottautuikin miltei samantien olevan tarpeen, sillä tarkat shinobin korvat havaitsivat vaimean äänen jostain vähänmatkan päästä. Ensin Jubokkolla ei ollut aavistustakaan mistä tuo ääni oli lähtöisin tai mikä se oli, mutta pakotettuaan itsensä pystyyn tuo asia selvisi nopeasti. Hän näki edessään mahallaan makaavan kunoichin jota vastaan oli aijemmin taistellut, joka niinikään näytti jollain ihmeen konstilla selvinneen kokemuksesta.
Hetken ajan nuorukaisen mielessä pyöri ajatus vetää kunai esiin ja uhrata avuttoman näköinen shinobi Jashinille kiitokseksi tämän osoittamasta suosiosta, mutta vain silmänräpäys myöhemmin tuo ajatus oli jo haihtunut. Jos jumala oli halunnut säästää heidät kummankin, ei tämä varmasti tulisi pitämään saamastaan uhrista ja siksi uupunut nuorukainen päätyi antaa asian olla. Sen sijaan hän otti muutaman horjuvan askeleen toista selviytyjää kohti ja tarttui tätä liivin kauluksesta, kiskasten tämän valtavan tuntuisella ponnistuksella hieman kauvemmas virtaavasta vedestä. Muutama vastaavan lainen nykäisy myöhemmin hän rojahti maahan tämän vastapäätä parin suuren kiven suomassa suojassa, vaipuen lopen uupuneena uneen.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6186Viesti Southpaw »

Sora ei ehtinyt maata maassa kauan kun hän kuuli etäisesti jonkun tai jonkin liikkuvan häntä kohti kasvillisuuden läpi. Olettaen tulijan joksikin paikallisista ninjoista, mies koetti kammeta itsensä ylös taistellakseen henkensä puolesta, mutta tuntui, ettei hänen käsissään ollut voimaa yhtään. Soran onnistui kohottaa itseään vain vähän, ennen kuin rojahti jälleen maahan ja pian hän tunsikin jonkun tarttuvan anbuliivinsä kaulukseen niskapuolelta ja kiskaisevan hänet maata pitkin mukaansa. Ensimmäisen kiskaisun jälkeen seurasi vielä pari kiskaisua lisää, ennen kuin tulija päästi lopulta irti. Jaksamatta kohottaa edes päätään sen vertaa, että olisi nähnyt kuka hänet oli kiskaissut kauemmas vedestä, Sora sulki alistuneesti silmänsä. Jos Jashin halusi hänen kuolevan täällä ja nyt, hänellä ei juuri olisi muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä asia ja toivoa, että pääsisi jatkamaan elämäänsä Jashinin uskollisena palvelijana joko tuonpuoleisessa taikka uudessa elämässä, mikä ikinä hänen jumalaansa sitten sattuisikin miellyttämään. Näiden ajatuksien pyöriessä miehen päässä, tämä lopulta menetti tajuntansa.

Sora heräsi vasta seuraavana aamuna, auringon noustua jo hyvän aikaa sitten. Hänellä oli kylmä, mikä ei luultavasti ollut ihme, kun otti huomioon, että oli viettänyt yön märissä varusteissa, suojanaan vain kaksi kiveä, joiden väliin hänet oli vedetty. Lisäksi joka paikkaan sattui taistelun ja joessa poukkoilun jäljiltä. Hieman ähkäisten Sora kuitenkin pakottautui tällä kertaa kampeamaan itsensä ylös maasta ja katsomaan ympärilleen. Häntä ei oltu raahattu kauas virrasta, mutta kun Soran katse lopulta osui kiveä vasten silmät kiinni nojaavaan Jubokkoon, Sora jäykistyi hetkeksi aloilleen kuin olisi odottanut äänenmaalaisen hyökkäävän hänen kimppuunsa millä hetkellä tahansa. Todettuaan kuitenkin, että Jubokko näytti olevan tajuton kuten hän hetki sitten, Sora joutui käyttämään hetken miettiäkseen mitä tehdä. Yksi vaihtoehto olisi ollut häipyä vähin äänin paikalta, mutta toisaalta se että paikalla ei näkynyt Jubokkon lisäksi muita, saattoi tarkoittaa vain sitä, että tämä oli vetänyt hänet kauemmas vähän matkan päässä virtaavasta virrasta. Mutta miksi? Halu tietää mikä oli saanut Jubokkon muuttamaan mielensä hänen tappamisensa suhteen vei lopulta voiton ja niinpä Sora asettui maahan istumaan ja keskittyi parhaansa mukaan ohjaamaan parnatavaa chakraa eilen saamiinsa vammoihin, sillä välin kun odotti äänenmaalaisen heräämistä.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6200Viesti Cross »

Huolimatta siitä että kiveen nojaava Jubokko saattoi vastaheränneen tulenmaalaisen mielestä näyttää nukkuvalta oli koiramaisen kevyesti nukkuva shinobi kuitenkin havahtunut heti vaimeasti ähkäisseen seuralaisensa noustua ylös, jääden kuitenkin itse odottamaan mitä tämä aikoi tehdä seuraavaksi. Valmiina puolustautumaan äänenmaalainen tunsi hetkenajan jännityksen heidän välillään kasvavan, tarttuen miltei vaistomaisesti yhteen veitsistään ja hyökäten tulenmaalaisen kimppuun. Tämän kuitenkin luopuessa aikeista jatkaa taistelua ja laskeutuessa takaisin istumaan rentoutui myös nukkuvaa esittänyt nuorukainen, avaten lopultakin silmänsä. Hetken aikaa hän seurasi äänettömästi ja liikkumatta kuinka eilinen vastustajansa alkoi parantaa haavojaan, ohjaten samalla itsekkin chakraansa saamiinsa vammoihin, alkaen hiljalleen kuroa niitä umpeen.
Omiin saamiinsa vammoihin keskittynyt konohalainenkin huomasi varmasti jo tässävaiheessa vastapäätään istuvan miehen olevan hereille, minkätakia Akeginu ei nähnyt enää tarvetta esittää nukkuvansa. Sanomatta edelleenkään sanaakaan hän kohotti katseensa edessään olevaan nuoreen shinobiin ja uskonveljeen, seuraten tämän reagtiota edelleen hivenen varautuneene. Yksikin väärä liike saattaisi jatkaa taistelua siitä mihin se oli edellisenäpäivänä jäänyt, eikä se tälläkertaa päättyisi ennen kuin jompikumpi heistä olisi kuollut. Kasvojaan peittävän nahkaisen naamion silmäaukkojen läpi vastapäätä istuvaa ja itseään parantavaa shinobia katseleva Jubokko ei kuitenkaan tiennyt mistä olisi voinut aloittaa saadakseen tilanteen laukeamaan rauhanomaisesti, jokaisen vaihtoehdon tuntuessa aivan yhtä epävarmalta. Juuri tuo epävarmuus sai hänet päätymään vain tarkkailemaan tilannetta ja odottamaan tulenmaalaisen avausta, vaikkei voinut ollakkaan varma siitä miten tämä päättäisi toimia.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6209Viesti Southpaw »

Aluksi Sora keskittyi vain täysin vammojensa parantamiseen. Olon kuitenkin helpottuessa hän käänsi katseensa jälleen Jubokkoon, huomaten vasta nyt äänen maalaisen heränneen. Hetken aikaa kului hiljaisuuden vallitessa, kummankin katsoessa toisiaan ja varautuessa hyökkäykseen. Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut, Sora käänsi katseensa pois.
"Jos sinä et hyökkää minun kimppuuni, niin minäkään en hyökkää sinun", Sora katkaisi lopulta hiljaisuuden. Puhuessaan mies kävi päässään läpi edellisen päivän tapahtumia ja mitä enemmän hän asiaa ajatteli, sen varmempi hän alkoi olla siitä, että maan romahtaminen heidän jalkojensa alla, oli ollut merkki Jashinilta. Heidän palvomansa jumala oli selvästi nauttinut taistelustsa aikansa, mutta lopulta päättänyt heidän kummankin puolesta, että taistelun oli päätyttävä siten, että kumpikin jäisi henkiin. Tosin tämän ajatuksen Sora päätti pitää omana tietonaan. Se seikka, että Jubokko ei tuntunut olleen lainkaan vastaanottavainen hänen oppimiensa oppien suhteen, sai hänet epäilemään, että Jubokko tuskin olisi nytkään uskonut hänen epäilyksiään korkeamman voiman puuttumisesta asioihin.
Saatuaan pahimmat vammat korjattua, Sora nojautui hieman rennompana taaksepäin ja otti varusteidensa joukosta esiin pienen pillerirasian, josta nakkasi yhden pillerin suuhunsa. Mies oli jo aikeissa laittaa pillerit takaisin laukkuunsa kun tämän katse osui Jubokkoon ja tämän varusteisiin, joita ei voinut kehua edes välttäviksi kun niitä vertasi varusteisiin joihin hänellä oli pääsy Konohassa.
"Nälkä? Voin antaa yhden sinullekin jos haluat?" Sora kohtti pillerirasiaansa. Nämä kyseiset ravintopierit eivät olleet makunsa ja koostumuksensa puolesta kaksisia, mutta ne pitivät kuitenkin sisällään kaikki ravintoaineet joita hänen kaltaisensa anbu tehtävällä tarvitsi.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6224Viesti Cross »

Vaitonaisena istuva Jubokko ei tehnyt elettäkään estääkseen edessään istuvaa shinobia alkamasta parantaa aaijemmin saamiaan vammoja, vaikka se olisikin varmasti ollut viisasta, ainakin niin kauvan kun pieninkin erehdys saattaisi käynnistää taistelun uudestaan. Ilmeisesti myös naiselta näyttävä tunkeilija ajatteli samaa, päättäen seuralaisensa tavoin pidättäytyä antamasta mitään syytä jatkaa taistelua. Tämä meni jopa niin pitkälle että hetken vammojaan parannettuaan päätti ottaa ensimmäisen askeleen ja päätti heidän välillään olevan hiljaisuuden, lausuen ääneen ajatuksen joka pyöri kummankin heidän päässään.
Kuullessaan nuo sanat Akeginu nyökkäsi hieman ja vaikutti rentoutuvan hivenen, alkaen itsekkin keskittyä enemmän tulenmaalaisen seuraamisen sijasta vammojensa hoitamiseen. ''Sään-töm-me käs-ke-vät tap-pa-maan kaik-ki ul-ko-puo-li-set il-man-ar-mo-a, mut-ta tai-dan jou-tu-a te-ke-mään poik-keuk-sen koh-dal-la-si. Syys-tä tai toi-ses-ta Jas-hin tun-tuu ha-lu-a-van mei-dän kum-man-kin elä-vän...'' Hetken aikaa hiljaa pahimpia saamiaan vammoja parantanut äänenmaalainen päätti sanoa, arvellen olevan parempi puhua nyt kun keskustelu oli ylipäätään saatua alulle. ''Si-nu-na en kui-ten-kaan vii-pyi-si tääl-lä e-nää kau-vem-paa, sil-lä muut ei-vät tu-le te-ke-mään sa-maa poik-keus-ta, var-sin-kaan jos saa-vat sel-vil-le et-tä o-let Jas-hi-nin pal-ve-li-a.'' Muutaman varoituksen sanan takerteleva nuorukainen jatkoi, seuraten samalla kuinka edellispäivän viiltoarvet umpeutuivat hitaasti, jättäen jälkeensä vain uusia punoittavia arpia, jotka häviäisivät aikanaan lukuisten muiden kaltaistensa sekaan.

Kohottaessaan katsettaan niistä hän huomasi tulenmaalaisen kaivaneen pienen rasian esiin ja nauttien yhden siinä olevista lukuisista pillereistä, minkä jälkeen ojensi hetken mietittyään rasiaa edellispäivän vastustajaansa kohti. Hetken epäröityään vastapaata istuva nuori mies päätti pudistaa päätään, vaikka tunsikin olevansa nälkäinen kaiken vammojensa parantamiseen käyttämänsä energian jälkeen. Hän ei kiltäytynyt tarjotusta pilleristä ainoastaan sen takia ettei luottanut vielä vastapäätä istuvaan shinobiin tarpeeksi, ollakseen varma ettei tarjotut pillerit sisältäisi jonkinlaista ansaa. Sen sijaan hän kieltäytyi ennenkaikkea siksi ettei halunnut ottaa almuja edessään istuvalta tunkeilijalta, joka näytti olettavan että niihin olisi tarvetta. Jubokko tiesi kyllä näyttävänsä vanhoissa ja kuluneissa varusteissaan varmasti ryysyläiseltä uuden karheisiin tamineisiin pukeutuneen shinobin silmissä, mutta siitä huolimatta hänellä oli kaikkea mitä vain saattoi kuvitella tarvittavan.
Kuin todistaakseen sen hän kaivoi omien varusteidensa seasta ohuen paperiin käärityn tumman patukan, josta puraisi palan imeskeltäväksi suuhunsa. Aivan kuten konohalaisen pilleritkin sisälsi pieni pala tuosta patukasta kaiken henkilön tarvitseman ravinnon, olematta kuitenkaan minkäänlainen makunautinto. Toisin kuin seuralaisensa äänenmaalainen ei kuitenkaan tarjonnut omista varusteistaan tälle, vaan työnsi loput takaisin vyöllään roikkuvaan pussiin, tarttuen sen jälkeen juomapulloonsa ja ottaen siitä pitkän huikan ravintopatukun kuivattamaa suutaan kostuttaakseen.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6256Viesti Southpaw »

Jubokkon vastaus hänen ehdotukseensa sai Soran kääntämään katseensa yllättyneen näköisenä äänenmaalaiseen. Hän oli juuri ehtinyt ajatella, että tämä tuskin olisi samaa mieltä mistään hänen uskomuksistaan, mutta näköjään he olivat samaa mieltä siitä, että Jashin halusi pitää heidät molemmat hengissä.Kun Jubokko vielä varoitti häntä siitä, että hänen olisi parasta pitää Jashinin palvontansa salassa, Sora tyytyi nyökkäämään myöntävästi.
"Kiitos varoituksesta. Lupaan pitää sen mielessä kunhan jatkan matkaa", mies totesi, samalla kun paikkasi viimeiset vammat ja laittoi pillerirasiansa takaisin varutelaukkuunsa, kun vaikutti siltä, että Jubokko halui selvitä tästä omin voimin. Ajatus matkan jatkamisesta sai Soran kuitenkin muistamaan mitä oli alunperin tullut tänne tekemään. kun he kaksi nyt vaikuttivat saaneen jonkinlaisen aselevon aikaan, kenties Jubokko pystyisi kertomaan hänelle mitä padolla oli tapahtunut? Todennäköitä oli, että paikallisten keskuudessa liikkui vähintäänkin huhuja siitä miten ja kenen toimesta pato oli saatu romahtamaan.
"Ennen kuin jatkan matkaani... Osaisitko ehkä kertoa miten se yläjuoksula ollut pato oli tuhoutunut? Se saattaa olla tärkeää joten arvostaisin yhteistyötäsi jos on mitään mitä voit kertoa siitä" Sora kysyi rauhallisesti. Sen perusteella mitä hän oli ehtinyt nähdä, oli vaikuttanut siltä, että pato oli räjäytetty, mutta voisiko jollain johtajalla todella olla kyllin tehokkaita räjähteitä varastossa siihen tarkoitukseen vai olivatko räjähteet peräisin Konohan Juurelta, kuten hän itse epäili?
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6264Viesti Cross »

Ravintopatukastaan puraisemaansa palaa suussaan imeskelevä Jubokko ei pitänyt juurikaan hieman alentuvan kuuloisesta sävystä jolla tulenmaalainen vastasi saamaansa varoitukseen, vaikuttaen siltä ettei vastauksestaan huolimatta pitänyt sitä kovinkaan vakavasti otettavana. Tämä oli kieltämättä osoittanut olevansa taitava vastustaja taistelussa ja saattaisi selvitäkkin hieman toisissa olosuhteissa useimmista vastaantulevista shinobeista, muttavasta hiljattain käytyjen taisteluiden jälkeen ilmapiiri oli huomattavasti normaalia kireämpi. Piueninkin mahdollinen syy saisi metsästäjät lähtemään tämän perään ja jahtaamaan kunnes saisivat kiinni, kunoichin onnistuisi jotenkin livahtaa etelässä olevan rajanyli turvaan omiensa pariin. Se ei kuitenkaan olisi kovin todennäköistä, ainakaan jos taka-ajajat keksisivät mitä tämä yritti. Siinätapauksessa rajan valvontaa vahvistettaisiin varmasti välittömästi, jotta tunkeilijasta voitaisiin tehdä esimerkki muille.
Kiinni jääminen ei kuitenkaan tarkoittaisi nopeaa kuolemaa, vaan loputtoman tuntuisia kuulusteluja ja kidutusta, joiden aikana konohalaisesta kiskottaisiin ulos joka ikinen tiedonmurunen mikä vain olisi mahdollista. Sikäli kun Fuseikon alaiset tiesivät ei tulenmaalaisilla olisi pitänyt olla mitään syytä tulla näinkään pohjoiseen, tai niin he ainakin uskoivat. Nämä olivat muiden ympäröivien maiden tavoin vuosia sitten päättäneet olla puuttumatta pikkumaan tapahtumiin, jättäen sen asukkaat selvittämään itse omat välinsä. Senpätakia paljastuessaan naista kuulustelevat kiduttajat eivät luovuttaisi ennen kuin tämä olisi kertonut aivan kaiken tietämänsä, vaikka siihen kuluisi kuinka kauvan tahaansa.

Riisipeltojenmaalaisen tuntema pieni ärtymys muuttui kuitenkin pian uteliaisuudeksi ja pieneksi epäluuloksi vastapäättä istuvan shinobin alkaessa udella mitä padolla oli tapahtunut, vihjaten samalla että tieto voisi olla tärkeä tämän tehtävän takia. Nuorukaisen kasvoja peittävän naamion kapeista silmäaukoista näkyvä katse muuttui samantien keskittyneemmäksi, silmät kahtena epäileväisenä viiruna naista tuijottavan miehen harkitessa hetken vastaustaan. Samalla hän myös harkitsi mitä kaikkea tuosta kysymyksestä saattoi päätellä tulenmaalaisen tehtävästä ja mitä merkitystä asialla ylipäätään oli tälle, tai tämän edustamille tahoille. Vain silmän räpäyksen ajan mietittyään hänen mieleensä alkoi muodostua epäilys, joka sai kämmenet puristumaan huomaamatta nyrkkiin.
''Mi-tä mer-ki-tys-tä sil-lä on teil-le?'' Epäilevällä sävyllä sanat suustaan ulos taisteleva Akeginu kysyi, harkiten samalla voisiko onnistua saamaan vastauksen mielessään olevaan epäilykseen vastaamalla toisen esittämään kysymykseen. Sillä hänestä tuntui vähintään epäilyttävältä että Akuman joukkojen oli onnistunut jollain konstilla tuhota yläjuoksulla ollut massiivinen pato, mihin näillä tai kenelläkään muulla koko maassa tuskin olisi enää pitänyt olla tarvittavia varusteita. Ei ainakaan siinä ajassa missä nämä olivat onnistuneet sen tekemään, sillä vain ylimmän padon äkillinen murtuminen olisi voinut vapauttaa tarpeeksi suuren voiman murtamaan loputkin padot, saaden massiivisen aallon syöksymään alaspäin kahden vuorenrinteen välissä kulkevaa uomaa pitkin. Jokainen valleista oli kuitenkin erittäin paksu ja tehty kestämään melkein mitä hyväänsä, minkä takia sen tuhoaminen olisi vaatinut lukuisia erittäin voimakkaita ja monimutkaisia räjähteitä, joiden voima keskittyi vain pienelle alueelle, porauttuen suoraan rakenteeseen ja heikentäen sitä kaikkein kriittisimmistä kohdista.
''Sa-nou-duit-te it-se ir-ti kai-kes-ta tääl-lä ta-pah-tu-vas-ta vuo-si-a sit-ten, kun pyy-sim-me a-pu-an-ne O-ro-chi-ma-run tän-ne ka-saa-mas-ta saas-tas-ta.'' Hieman katkeraan sävyyn puhuva Jubokko jatkoi, muistuttaen vastapuolta siitä ettei tällä olisi mitään oikeutta tulla esittämään kysymyksiä. Ei varsinkaan sen jälkeen kun rauhaa, rakkautta ja ystävyyttä saarnaava Konoha oli torjunut pohjoisen naapurinsa askkaiden avunpyynnön. Tietenkin asia oli kokonaisuutena huomattavasti monimutkaisempi kuin kumpikaan joen uoman vieressä rantakivien välissä piileskelevä shinobi saattoi osata edes kuvitella, vaikka olisivat kuinka alkaneet halkoa hiuksia asiasta. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä asiaa että tuo päätös oli entisestään vahvistanut Fuseikon alaisten tuntemaa katkeruutta kotimaansa rajojen ulkopuolelta tulevia kohtaan, pakottaen nämä entistäkin epätoivoisempaan taisteluun.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6273Viesti Southpaw »

Jubokkon vastatessa hänen kysymykseensä vastakysymyksellä, Sora joutui hetken miettimään kuinka paljon voisi sen hetkisestä tilanteestaan ja tehtävästään täällä kertoa. Koska tehtävä oli tullut suoraan Hokagelta, oli selvää että ainoastaan Hokage ja tämän lähimmän neuvonantajat saisivat tietää hänen olevan täällä huolimatta siitä, että kylä oli kieltäytynyt ottamasta kantaa tämän maan sisäiseen konfliktiin. Samalla hän kuitenkin oli saanut ohjeekseen selvittää keinolla millä hyvänsä oliko Juuri sekaantunut maan asioihin vai ei. Rehellisyys tämän toisen jashinistin suhteen oli yksi keino siinä missä perinteisempi jäljittäminenkin. Lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen Sora huokaisi ja nojautui sitten takanaan olevaa kiveä vasten.
"Epäilen että pieni ryhmä oman kylämme sisällä on alkanut sekaantua teidän asioihinne ilman virallista hyväksyntää ja mahdollisesti jopa lietsoo teitä jatkamaan pitkittääkseen tätä sotaa", Sora vastasi viimein, puoliksi odottaen että Jubokko hyökkäisi paljastuksen seurauksena hänen kimppuunsa kuin hän muka olisi ollut jotenkin vastuussa Juuren toimista.
"Minun tehtäväni täällä on selvittää pitävätkö epäilykset paikkansa ja jos pitävät minun tulee estää... kollegoitani aiheuttamasta enempää tuhoa ja käskettävä heidät takaisin Tulen maahan odottamaan rangaistusta toimistaan täällä", Sora lisäsi harkiten sanansa mahdollisimman tarkkaan. Osa hänestä olisi halunnut lisätä, että jos Jubokko kumppaneineen tahtoi todella sodan loppuvan heidän olisi ollut kannattavampaa neuvotella muiden sodan osapuolien kanssa ja äänestää mielestään paras johtaja maan johtoon sen sijaan että olisivat sotineet asiasta kuten nyt. Käsittäen kuitenkin että hänen huomautuksensa olisi katkeran kuuloisen äänenmaalaisen korviin kuulostanut vain tekopyhältä saarnaamiselta, Sora päätyi kuitenkin pitämään nämä ajatukset omana tietonaan.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6279Viesti Cross »

Esittäessään oman kysymyksensä Jubokkon mielessä ei ollut pyörinyt kuin pieni epämääräinen epäillys siitä miksi padon tapahtumat olisivat voineet kiinnostaa konohalaisia, eikä hän olisi edes villeimmissä arvauksissaan keksinut jotain sellaista minkä kuuli vastaukseksi. Hetkenaikaa vastaustaan mietittyään kunoichi päätti luottaa paikalliseen seuralaiseensa ja paljastaa tälle tehtävänsä tarkoituksen, mikä sai välittömästi veren kuohahtamaan nuorukaisen sisällä. Vaikka kyse oli vain epäilyksestä ainakin vielä toistaiseksi, tuntui se silti iskulta suoraan päin kasvoja, sillä syystä tai toisesta jokin pieni joukkio oli jostain syystä päättänyt sittenkin alkaa sekaantua naapurimaansa asioihin.
Naamio kasvoillaan istuvan Akeginun silmät vetäytyivät kahdeksi keskittyneeksi viiruksi, hänen kuunnellessaan kädet nyrkkiin puristuneena edessään istuvaa shinobia. Sen perusteella mitä riisipeltojenmaalainen tiesi tapahtumista oli täysin perusteltua uskoa tulenmaalaisten epäilysten pitävän paikkansa, sillä se selittäisi kuinka Akuman alaiset olisivat onnistuneet räjäyttämään ylimmmän padon ja saamaan aikaan tuhoisaa jälkeä tehneen hyökyaallon. Tämän lopettaessa hän nyökkäsi hivenen ja alkoi sulatella kaikkea kuulemaansa, miettien samalla mitä voisi itse kertoa vuorostaan.
''Saa-ta-te ol-la oi-ke-as-sa.'' Hetken aikaa kuulemansa sulatteluun ja itsensä rauhoittamiseen käyttänyt Jubokko vastasi raskaasti huokaisten, nielaisten samalla viimeisen suussaan pyörineen palasen ravinto patukastaan. ''Ke-nel-lä-kään tääl-lä pä-in ei pi-täi-si ol-la e-nää tar-vit-ta-vi-a va-rus-tei-ta nui-den pa-to-jen tu-ho-a-mi-seen, mut-ta sil-ti poh-joi-sen alu-een jouk-ko-ja ko-men-ta-van Aku-man a-lais-ten on-nis-tui jo-ten-kin yl-lät-tää var-ti-am-me ja rä-jäyt-tää y-lin val-li, jon-ka jäl-keen mi-kään ei e-nää pi-dä-tel-lyt sen ta-ka-na ol-lei-ta ve-si mas-so-ja.'' Hän lisäsi kädet rinnalleen ristittynä, miettien samalla miten merkittävää nämä tiedot voisivat olla.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6294Viesti Southpaw »

Sora tunsi olonsa jopa hieman helpottuneeksi siitä, että Jubokko suostui kertoman sen verran mitä tiesi, vaikka hetken ajan miehen ilmeestä saattoikin olettaa, että hänen kertomansa tieto ulkopuolisten puuttumisesta ei ollut mieluista kuultavaa. Tosin se jäi Soralle epäselväksi, johtuiko reaktio vain siitä, että tämä joukko oli päättänyt sekaantua heidän asioihinsa ylipäätään vai oliko kyse enemmän siitä, että nämä olivat päättäneet asettua Akuman puolelle, sen sijaan että olisivat alkaneet ajaa johtajaksi Fuseikoa, joka Soran tietojen mukaan hallitsi tätä aluetta.
"Tuon perusteella epäilykseni kieltämättä saavat vahvistusta, vaikka kaipaankin vielä todisteita jotka esittää johtajilleni kun palaan takaisin Tulen maahan", Sora totesi mietteissään. Nuori mies oli jo aieissa nousta lähtekseen jatkamaan matkaa kohti Pohjois-Otogakurea, missä hänen etsimänsä ryhmä suurella todennäköisyydellä oli tällä hetkellä, mutta pian tämän mieleen kutenkin juolahti vielä lisäkysymys.
"Sanoit, että iskun tekivät Akuman alaiset. Sattuiko kukaan ehkä tunnistamaan ketään hyökkääjistä?" Sora kysyi, toivoen että hänellä kävisi tuuri ja Jubokko tietäisi kertoa jonkun tietyn alaisen nimen. Tietämättä mitä Akuma ja Juuren johtajat olivat mahdollisesti sopineet keskenään, hän ei voisi noin vain marssia pohjoiseen ja alkaa kysellä yksityiskohtia Akumalta itseltään, joten hänen kannaltaan riskittömämpi vaihtoehto olisi siepata joku padolle iskeneen ryhmän jäsenistä tai sitten joku Akuman lähimmistä alaisista, jota voisi sitten kuulustella rauhassa jossain syrjäisessä paikassa ja selvittää olivatko nämä todella saaneet ulkopuolista apua vai olivatko he jotenkin onnistuneet padon tuhoamisessa omin voimin.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Jälkiä tutkimassa

Viesti: # 6298Viesti Cross »

Kiveen nojaava Jubokko nyökäytti hieman päätään Soran todetessa ettei voinut olla vielä varma siitä että jotkut kylänsä jäsenet olivat sekaantuneet luvatta pohjoisen naapurivaltionsa sekasortoiseen sisällissotaan, vaikka se vaikuttikin erittäin todennäköiselta kummastakin heistä. Pelkät aihe todisteet eivät kuitenkaan tulisi riittämään, vaan tarvittaisiin oikeita pitäviä todisteita. Sen suhteen riisipeltojenmaalainen ei kuitenkaan uskonut voivansa auttaa tulenmaalaista, sillä nuo epäilykset olivat kaikki mitä heillä oli. Kukaan ei ollut pitänyt asiaa niin tärkeänä että olisi alkanut tutkia sitä sen enempää, sillä se ei olisi muuttanut enää tapahtunutta ja olisi ollut vain vähien resurssien tuhlaamista.
''I-kä-vä kyl-lä em-me tie-dä e-nem-pää. Mut-ta ot-ta-en huo-mi-oon et-tä he on-nis-tui-vat yl-lät-tä-mään pa-dol-la ol-leet var-ti-at ja sur-maa-maan kaik-ki heis-tä ei ky-sees-sä ol-lut mi-tä ta-haan-sa ri-vi shi-no-be-ja...'' Seisomaan nousemassa olleelle konohalaiselle vastaava Akeginu totesi hieman tämän kysymystä tuhotyön tekijöistä hetken aikaa mietittyään, jättäen kuitenkin mainitsematta sen että pato oli hyökkäyksen aikana ollut lähestulkoon vartiaton. Siellä oli ollut vain kaikkein pienin mahdollinen vartio osasto, koska kaikki kynnelle kykenevät joukot oli tarvittu muualle. Silti pienenkin kokeneista ja taitavista shinobeista koostuneen joukon olisi pitänyt riittää, varsinkin kun nämä olivat saaneet yhden ryhmän Nopperabon jäseniä avukseen. Sekään ei ollut kuitenkaan riittänyt, vaan jopa tuon ryhmän jäsenet olivat löytyneet lyhyvien etsintöjen jälkeen surmattuna metsästä jonkinmatkan päästä padolta.
''En kui-ten-kaan us-ko et-tä sen-sel-vil-le saa-mi-nen on ko-vin-kaan vai-ke-aa. A-ku-ma pi-tää var-mas-ti huo-len sii-tä et-tä jo-kai-nen hä-en jou-kois-saan kuu-lee uu-sis-ta san-ka-reis-taan.'' Itsekkin pystyyn nouseva nuorukainen jarkoi, ymmärtäen hyvin kuinka tärkeää joukkojen mielialan ylläpitäminen oli pitkäksi venyneessä sodassa. Harva asia soveltui siihen niin hyvin kuin merkittävät voitot, jotka oli saavutettu varmalta näyttäneestä tappiosta huolimatta. Jokainen nuista tarinoista tarvitsi kuitenkin myös sankarin, joka saattoi omalla toiminnallaan olla esimerkkinä muille ja yllyttää näitä tavoittelemaan samankaltaisia urotekoja omalla uhrautumisellaan.

Koko asia ei sinäänsä olisi kuulunut naamioituneelle shinobille, jolla oli jo oma tehtävänsä pohjoisessa. Mutta keskustelun myötä hänen mieleensä nousi ajatus siipien leikkaaminen nuilta tarinoilta, mikä onnistuisi parhaten laittamalla niiden sankari maksamaan teoistaan. Uuden juhlitun sankarin menetys saattaisi jopa tuntua musertavammalta iskulta kuin sen pitäisi, mistä olisi varmasti hyötyä pitemmällä tähtäimellä. Senpä takia Jubokko alkoikin harkita mahdollisuutta viivyttää hieman tiedustelu tehtävänsä toteuttamista ja suuntaamista padon räjäyttäneiden shinobien perään, voidakseen tehdä näistä esimerkin muille heidän vihollisistaan. Tehtävän suhteen viivyttely voisi kyllä aiheuttaa ongelmia, mutta suunnitelman onnistuessa se tultaisiin varmasti unohtamaan.
Moiseen hankkeeseen ryhtyminen ominpäin ilman valmistautumista oli kuitenkin riskialtista, minkä takia tulenmaalaisesta voisi olla hyvinkin hyötyä, sillä tämä saattaisi olla hyvinkin kiinnostunut löytämään nuo samat henkilöt. Yhdessä heillä olisi myös paremmat mahdollisuudet onnistua, olisipa tarkoitus sitten vangita tai surmata nuo pohjoisen joukkoihin kuuluvat shinobit.
''O-le-tan et-tä ha-lu-at löy-tää nuo-hen-ki-löt ja eh-kä sik-si Jas-hin päät-ti oh-ja-ta tiem-me yh-teen, sil-lä o-len- it-sek-kin hei-dän jäl-jil-lä.'' Nopeasti mahdollisuuksia punninnut Akeginu sanoi yllättäin, tarkastaen samalla kaikkien varusteidensa olevan edelleen mukana ja paikallaan. Hän valehteli hieman tehtävästään, joka oikeasti oli pohjoisessa syvällä Akuman alueella sijaitsevan padon ja sen läheisyydessä olevan koulutus keskuksen ympäristön tiedustelu. Ne olivat kuitenkin jotain mistä tulenmaalaisen ei tarvinnut tietää, sikäli kun mokomat olisivat tätä edes kiinnostaneet.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Eteläinen osa”