Sivu 2/2

Re: Kylmillä jäljillä

Lähetetty: 26 Elo 2017, 19:56
Kirjoittaja Southpaw
Liekkiensä luomassa valossa Zamagi näki oitis uhkaavan vaaran kun Jubokko syöksyi häntä ja kuopan kattoa kohti. Myös kuoppaan päässyt maabunshin näyttäi yllättyneeltä. Jubokko oli päässyt kuitenkin jo liian lähelle Zamagia, jotta tämä olisi kyennyt kunnolla estämään miehen pakoa. Miehen hyökkäys osui täysillä maaliinsa ja tämä jatkoi samalla etenemistään kuopan peitoksi muodostetun katon lävitse. Zamagin tippuessa kuolleena kuopan pohjalle, maaklooni yritti saada tilanteen vielä hallintaansa muodostamalla murtuvasta katosta maapiikkejä, jotka lähetti kohti pakenevaa Jubokkoa.

Sillä välin maanpinnalla Nobushige oli huomannut murtuvan kuopan katon ja syöksyi lähemmäs estääkseen vihollista karkaamasta. Jubokkon lopulta syöksyessä ilmaan ja saadessa neulasateen vaivoikseen, Nobushige oli valmiina ja hyppäsi ilmaan itsekin, päästen lopulta Jubokkon yläpuolella. Sieltä mies heilautti kirvestään ja pyrki iskun avulla iskemään vastustajan takaisin kuopan pohjalle mistä tämä oli tullutkin. Jos tämä onnistuisi Namaoji tai tämän maaklooni voisivat saada kuopan seinät painumaan yhteen, niin että Jubokko litistyisi seinämien väliin.

Nobushige (-3ch kenjutsu, +2ch/vuoro)
Hp: 15
Ch: 25
Nopeus: 9
*A-tasoinen Tsuisen, kirveellä tehtynä, 33 dmg

Zamagi
Dead

Namaoji (+1dmg, -2ch maa, +2ch/vuoro)
Hp: 40
Ch: 22
Nopeus: 9
*Maabunshineita 1
*Maaneulat, 14 dmg

Re: Kylmillä jäljillä

Lähetetty: 17 Syys 2017, 14:33
Kirjoittaja Cross
Käyttäen hyväkseen maakanteen muodostunutta aukko Jubokko loikkasi takaisin päivänvaloon, saaden huomata ettei ollut vielä läheskään turvassa, siitäkään huolimatta että yksi kolmesta vastustajasta makasi alhaalla pimeydessä luultavasti hengettömänä. Maan hänen allaan alko nimittäin nopeasti muuttaa muotoaan ja pakotti hänet liikkumaan, jottei olisi kärsinyt enää enempää taistelukykyään laskevia vammoja. Jo nykyistenkin parantaminen veisi aikaa ja energiaa, jota ei nyt ollut tuhlattavaksi. Sen sijaan naamioitu shinobi antoi palovammojen aiheuttaman kivun ruokkia itseään, ammentaen voimaa niistä ja uskostaan palveliansa kärtsimyksistä nauttivasta jumalastaan.
Nopeasti sivulle pyörähtävä Akekinu heitti räjähdelappuisen kunain siihen missä oli vain hetken aijemmin seissyt, tuhoten maasta kasvavat piikit, saaden vain muutamia uusia naarmuja niistä lentäneistä sirpaleista. Yhtähelposti hän ei kuitenkaan ollut selviämässä kirvestä heiluttelevasta vastustajastaan, joka loikkasi ilmaan ja kohtitti aseensa musertavaa hyökkäystä varten. Vstatakseen siihen nuorukainen joutui vaihtamaan taisteluveitsensä pitkään miekkaansa, jonka veti selkäkotelostaan esiin, pyörähtäen samaanaikaan nopeasti ympäri ja vastaten voimakkaaseen hyökkäykseen vähintään vastaavalla voimalla.
Teräs iski terästä vasten äänekkäästi kalahtaen, singoten kipinöitä yhteen iskevien aseiden teristä kummankin niitä käyttävän shinobin kasvoille. Maassa seisova Jubokko tunsi iskun voiman turruttavan kätensä, mutta ei siitä huolimatta antanut periksi, vaan antoi chakran virrata lihaksissaan vahvistamassa niitä ja puski kaikin voimin vasten Nobushigen hyökkäystä, pyrkien sinkoamaan tämän takaisin sinne mistä oli tullutkin.

Hp: 35
Ch: 48
Nopeus: 25
Shuengetsu+ Hyaku chikara= 56

Re: Kylmillä jäljillä

Lähetetty: 17 Syys 2017, 17:11
Kirjoittaja Southpaw
Aseiden osuessa yhteen, Nobushige irvisti sillä isku oli kyllin kova turruttamaan hänenkin kätensä. Hetken verran kaksikko vaikutti tasaväkiseltä, mutta lopulta Jubokko alkoi kuitenkin päästä niskan päälle ja yritti iskeä hänet takaisin ilmaan. Koettaen lisätä chakraa kirveensä terään, Nobushige puski asettaan Jubokkon omaa vasten kovemmin, mutta lopulta vastustajan onnistui kuitenkin lähettä hänet kompuroimaan taaksepäin ja ottamaan siten etäisyyttä tähän. Jubokko ei kuitenkaan saisi hengähdystaukoa, sillä tämän selvittyä Nobushigesta, lähemmäs päässyt Namaoji ampui miehen takaa suuren lohakreen tätä päin, toivoen että kyllin kova isku saisi tämän vajoamaan tajuttomaksi.

Nobushige (-3ch kenjutsu, +2ch/vuoro)
Hp: 5
Ch: 20
Nopeus: 9
*Npc no jutsu, vahvisti kirveen iskua 13 dmg

Namaoji (+1dmg, -2ch maa, +2ch/vuoro)
Hp: 40
Ch: 6
Nopeus: 9
*Maabunshineita 1
*Lohkare no jutsu, 26 dmg

Re: Kylmillä jäljillä

Lähetetty: 01 Loka 2017, 09:39
Kirjoittaja Cross
Heti selvittyään kirveineen ilmasta hyökänneestä miehestä Jubokko kääntyi vilkaisemaan nopeasti toisen Danten kätyrin suuntaan, tietäen hyvin kuinka vaarallista tässä tilanteessa olisi keskittyä liiaksi vain toiseen vastustajaan. Kääntäessään päätää hän kuitenkin tajusi samantien tehneensä virheen ja mitelleensä voimiaan liiankin kauvan nobushiken kanssa, sillä naamaojin matkaan sinkoama kivi oli päässyt jo liiankin lähelle. Nostaen kätensä suojaksi ja loikaten murikasta poispäin nuori shinobi yritti parhaansa mukaan suojautua vääjäämättä edessä olevan yhteentörmäyksen voimalta, voiden vain toivoa kykenevänsä minimoimaan sen aiheuttamat vahingot.
Kaikesta tuosta ei kuitenkaan ollut juurikaan apua, kuten Akekinu sain vain silmän räpäys myöhemmin huomata, suuren kiven iskeytyessä itseään vasten ja singotessa hänet päin maastokuvioitujen telttojen seinämää. Ilma pakeni hänen keuhkoistaan ja kipu syöksyi läpi kehon, naamiomiehen iskeytyessä vasten periksi antavaa kangas seinämää ja sen takana piilossa olleita laatikkopinoja. Puusta tehdyt tavaralaatikot räsähtelivät hajalle ja niiden sisällä olleet lasi astiat kilahtelivat palasiksi kasaan sortuvan teltan taittuessa kivenmurikan ja sen kanssa lentäneen nuorukaisen päälle, haudaten nämä alleen.
Jubokko ei kuitenkaan ollut kaikesta huolimatta valmis luovuttamaan, vaikka hänestä tuntuikin että keho olisi saanut jo tarpeekseen. Lihaksia särki, raajat tuntuivat voimattomilta ja maailma tuntui pyörivän ympyrää, mutta siitä huolimatta hän aikoi jatkaa taistelua. Ammentaen voimaa kivusta ja uskostaan jumalaansa hän kasasi ajatuksiaan ja ohjasi chakraansa hoitamaan pahimpia äskeisessä rytäkässä saamistaan vammoista, samalla kun vakuutti parhaansa mukaan itselleenn ettei ollut haukannut liian suurta palaa hyökkäämällä yksin tähän leiriin.

Hp: 21
Ch: 40
Nopeus: 25

Re: Kylmillä jäljillä

Lähetetty: 03 Loka 2017, 18:13
Kirjoittaja Southpaw
Namaojin kasvoilla oli tyytyväinen ilme, tämän todetessa kivenmurikan osuneen sinne mihin oli pitänytkin. Yhdestä osumasta ei kuitenkaan olisi välttämättä paljon iloa ja hänen chakransa alkoi olla lopussa. Alkoi vaikuttaa uhkaavasti siltä, että tunkeilijan häätäminen pakosalle, jäisi Nobushigen tehtäväksi, vaikka tämä vaikutti heistä kahdesta pahemmin loukkaantuneelta. Myös Nobushige hengitti raskaasti ja oli sevästi väsynyt taistelun jäljiltä, mutta nähtyään kuitenkin Namaojin hyökkäyksen osuvan, mies päätteli, että vastustajan oli pakko olla väsynyt siinä missä hekin. Jubokkon lopulta paiskautuessa telttaa ja sen sisälle varastoituja laatikoita päin, Nobushige syöksyi vihollisen perään. Hän päätti yrittää päättää tämän taistelun yhdellä iskulla, nyt kun siihen oli tilaisuus.
Päästyään romahtaneen teltan luokse, Nobushige keräsi chakraa kirveensä terään, muodotaen siihen terävän tuuliterän, ennen kuin heilautti aseen lopulta voimalla alas, pyrkien osumaan Jubokkon vyötärölle. Jos hän vain saisi viholisen halkaistua tällä viimeisellä iskulla kahtia, taistelun voitto olisi heidän.

Nobushige (-3ch kenjutsu, +2ch/vuoro)
Hp: 5
Ch: 5
Nopeus: 9
*Tuuliterä no jutsu, 29 dmg

Namaoji (+1dmg, -2ch maa, +2ch/vuoro)
Hp: 40
Ch: 8
Nopeus: 9
*Maabunshineita 1

Re: Kylmillä jäljillä

Lähetetty: 15 Loka 2017, 17:58
Kirjoittaja Cross
Hajonneiden laatikonpalasten ja revenneiden telttakankaan palasten keskellä makaava Juboko tunsi kuinka parantava chakra alkoi nopeasti kuroa haavoja umpeen, samalla kun lihaksissa tuntunut uupumus tuntui katoavan kuin tuhka tuuleen. Samalla hän näki kirvestä käyttelevän vastustajansa käyvän jälleen kerran hyökkäykseen, näyttäen aivan siltä että kuvitteli saavansa helpon saaliin selällään olevasta hyökkääjäästä. Tämä olisi luultavasti suhtautunut tähän hyvinkin eri tavalla, jos olisi nähnyt tämän nahkaisen naamion peittämillä kasvoilla olevan häijyn hymyn.
Kiitos... Akeginu ajatteli kiittäen jumalaansa, jonka oli täytynyt sumentaa toisen vastustajansa järjenjuoksu ja täyttää tämän mieli verenhimollaan. Odottaen aivan viime hetkeen asti naamioitu nuorukainen pysytteli paikallaan avuttoman näköisesti, ennen kuin pyörähti nopeasti alas viuhahtavan kirveen iskun tieltä. Huolimatta siitä että hän nopeutti liikkeitään chakransa avulla onnistui aseen terän ympärille muodostetun tuuliterän viiltää pitkähaava käteen, joka alkoi kuitenkin samantien kuroutua umpeen parantavan chakran myötävaikutuksesta.
Antamatta tuon pienen takaiskun haitata itseään Juboko jännitti jalkojensa lihakset heti saadessaan kovaa maata niiden alle ja ponnisti itsensä liikkeelle, syöksyen vuorostaan kirvestä käyttelevän miehen kimppuun pitkäteräinen miekka kohotettuna. Yhdessä silmänräpäyksessä naamiotu shinobi oli kadonnut näkyvistä ja näkyi samassa jo ilmestyvän Nobushigen seläntaakse, pistäen käsissään pitelemänsä miekan suoraan päin edessään olevan miehen selkää.

Hp: 18
Ch: 15
Nopeus: 25+6

Aragami=17dmg

Re: Kylmillä jäljillä

Lähetetty: 15 Loka 2017, 20:05
Kirjoittaja Southpaw
Syöksyessään kohti avuttoman näköistä Jubokkoa, Nobushige ehti olla hetken verran jo varma voitostaan. Hänen kirveensä oli jo lähellä osua, ennen kuin Jubokko yllättäen kierähti nopeasti sivuun. Nobushige tajusi kirveensä osuvan vain vaarattomasti maahan. Nopeasti mies kuitenkin kohotti aseensa tarkoituksenaan kohottaa se torjumaan tulossa oleva vastahyökkäys, mutta liian myöhään. Ennen kuin Nobushige ehti kääntyä, hän tunsi piston selässään ja nopeasti hänen silmissään alkoi hämärtyä kun hyökkäys sai hänen selkänsä vuotamaan verta. Verenhukka sai Nobushigen lopulta vajoamaan polvilleen ja heittämään henkensä.

Sillä välin Namaoji ei kyennyt kuin seuraamaan kauempaa toisenkin hänen tovereistaan kuollessa tuon oudon sisukkaan vastustajan käsissä.
"Minä olen seuraava!" ajatus kohisi shinobin päähän. Tietämättä mitä tehdä, Namaojista tuntui kuin olisi jäätynyt aloilleen. Hänellä ei ollut kovinkaan paljon chakraa, jolla puolustautua, puhumattakaan siitä, että olisi voinut enää tässä vaiheessa voittaa vastustajaansa. Hänen ainoa vaihtoehtonsa tuntui olevan perääntyminen, mutta jos hän tekisi sen, miten kävisi kaikille teltoissaan avuttomina makaaville potilaille?

Nobushige
Dead

Namaoji (+1dmg, -2ch maa, +2ch/vuoro)
Hp: 40
Ch: 10
Nopeus: 9

Re: Kylmillä jäljillä

Lähetetty: 26 Joulu 2017, 20:33
Kirjoittaja Cross
Kovia kokenut karkeatekoinen pitkä terä upposi maaliinsa kun kuumaveitsi voihin, lävistäen uhrinsa ja kaataen tämän mahalleen maahan. Painaen polvensa uhrinsa selkäävasten Jubokko veti aseensa hitaasti ulos, tuntien kuinka terä raapi Nobushigen lapaloon reunaa vasten ja nautti jokaisesta pienestä vaimean korahduksen säestämästä nytkähdyksestä jonka kuoleva mies teki. Ikävä kyllä hänellä ei ollut aikaa alkaa nautiskelemaan tilanteesta enempää, sillä jäljellä oli vielä yksi puolustaja.
Pelkkä vilkaisu tämän suuntaan kertoi kuitenkin Akeginulle ettei tästä luultavasti tarvitsisi enää välittää, sillä pelko oli täyttänyt miehen silmät ja luultavasti vienyt viimeisetkin rippeet taistelunhalusta. Se ei tetenkään tulisi enää pelastamaan tätä, ainakaan jos se vain oli naamioidusta hyökkääjästä kiinni. Vaikka taistelun aiheuttama väsymys alkoikin jo painaa naamionsa alla virnistelevän nuorukaisen raajoissa, ei hän aikonut lopettaa ennen kuin olisi viimeinen elossa oleva henkilö koko leirissä.
''Pa-ke-ne.'' Viimeiset sentit aseensa terästä irti Nobushigen ruumiista riuhtaiseva Jubokko mutisi viedessään samalla vielä yhden chakrapillerin suuhunsa, ymmärtäen tarvitsevansa muutakin kuin vain päättäväisyyttä viedäkseen taistelun loppuun. Hetken verran näytti siltä että sanat tehosivat ja Namaoji oli jo aikeissa noudattaa kehotusata ottaa jalatalle, tarttuakseen siihen pieneen mahdollisuuteen että kykenisi pakenemaan paikalta. Ennen sitä jokin outo muutos ympäristössä kiinnitti kummankin jäljellä olevan shinobin huomion.

Katseensa vastustajastaan ympäröivän metsän suuntaan vastahakoisena kääntävä Jubokko ei tiennyt mistä oli kyse, mutta vaistosi että jotain erikoista oli tapahtumassa. Jokainen solu hänen kehostaan tuntui varoittavan vaarasta, ennen kuin olisi liian myöhäistä. Vastustaen tuota halua naamiomies vilkaisi nopeasti pakoon lähtevän vastustajansa suuntaan, harkiten hetken aikaa tämään perään ryntäämistä. Sen sijaan hän käänsi kuitenkin katseensa takaisin sinne mistä tunsi vaaran tulevan, huomaten vasta silloin taivaan joka näytti olevan mustana tuhansista siivilleen nousseista linnuista. Samalla hetkellä nuorukaisen korvat havaitsivat vaimean jylinän, joka tuntui voimistuvan hetki hetkeltä vain voimakkaammaksi ja voimakkaammaksi.
Kylmät väreet alkoivat kulkea pitkin Akeginun selkää ja niskakarvat nousivat pystyyn, aina vain voimistuvan jylinän peittäessä lopulta kaiken muun äänen alleen. Samalla myös maa alkoi järistä uhkaavasti ja paikalleen pysyneelle ninjalle lopultakin selvisi mistä tuo kaikki johtui, hänen nähdessään lopultakin puidenvälistä eteenpäin vyöryvän valtavan hyökyaallon. Vain silmänräpäys myöhemmin tuo valtava aalto pyyhkäisi yli leirin, repienen niin puut kuin niiden varjoissa olleet teltat mukaansa ja työntäen niitä edessään valtavana rojun muurina.
Suuren määrän chakraa jaloistaan vapauttava Jubokko yritti loikata aallon harjalle, uskoen sen olevan ainut tapa jolla voisi selviytyä ylitseen vyöryvältä tuholta. Yritys näyttikin onnistuvan ja hän onnistui pääsemään aallon harjalle, mutta se ei kuitenkaan auttanut. Virtaus oli yksinkertaisesti liian voimakas jalansijan saamiseksi ja pinnalla pysymiseksi, eikä kestänyt kuin silmänräpäys ennen kuin naamioitu nuorukainen löysi itsensä vedenalta. Hän yritti vastustaa virtausta ja löytää tiensä takaisin pinnalle, mutta ei kyennyt edes saamaan selville missäpäin pinta oli.
Kuolema näytti miltei varmalta, Akeginun tuntiessa keuhkojensa olevan repeämässä ja tajuntansa alkavan hiljalleen hämärtyä. Viimeinen asia jonka hän tajusi oli jonkin iskeytyvän itseään vasten voimalla ja vievän viimeisetkin voimanrippeet vastustaa vääjäämättä edessä ollutta kohtaloa.

Jubokkon tarina ei kuitenkaan ollut vielä päättynyt sillä tietämättä itsekkään mitä oli tapahtunut tai kauvanko oli ollut tajuttomana hän heräsi pimeyden jo laskeuduttua, huomaten lojuvansa juuriltaan repeytyneen puun oksistoon sotkeutuneena. Kesti pitkän aikaa ennen kuin murtuneiden kylkiluiden takia rahisevasta hengittävä shinobi onnistui vapauttamaan itsensä ympärilleen kietoutuneista oksista, onnistuen vain vaivoin säilyttämään tajuntansa koko prosessin ajan. Vielä kauvemmin kesti siinä että naamionsa menettänyt nuorimies alkoi käsittää ympärillään levittäytyvän tuhon, joka oli laajempaa kuin mihin yksikään hänen tietämänsä shinobi kykeni tuottamaan. Sen hän kuitenkin tajusi nopeasti että tämä aikuttaisi hänen isänsä suunnitelmiin iskeä Akuman joukkojen selustaan ja vallata Kougalta jäänyt läntinen osa osa äänenmaasta.
Koko suunnitelma oli nojannut siihen että Pohjoisen valtaan joukot jatkaisivat katkeraa taisteluaan Danten roskaväkeä vastaan ja kuluttaisivat toistensa voimia, jonka jälkeen etelän väki olisi voinut iskeä näiden kimppuun ja pyyhkiä molemmat pois pelilaudalta. Nyt tuo suunnitelma oli kuitenkin romutettu, sillä mitä ikinä olikaan aiheuttanut hyökyaallon, oli se pyyhkinyt koko idän joukkojen selustan olemattomiin ja tuhonnut näiden huoltoreitit. Sen takia Akeginu käyttikin viimeiset voimat kutsuakseen yhden mustarastaistaan luokseen ja lähtii sen viemään sanaa tapahtumista eteenpäin, voiden vain toivoa että se saapuisi perille ajoissa.