Sivu 1/1

Same same but different

Lähetetty: 30 Tammi 2017, 19:42
Kirjoittaja LordVonKwaak
Matkan taittuessa joutuisasti, Odan oli vaikea uskoa silmiään. Kunoichi, jonka ANBU muisti vieläkin parhaimmillaankin sulostuttava pentuna, oli kasvanut suhteellisen lyhyessä ajassa uskomatomiin mittoihin. Akeman viimeistellyt hyökkäys oli vakuuttava, hyödyntäen klaanille ominaista kykyä varastoida ja vapauttaa chakraa lähes täydelllisesti. Vielä vakuuttavampaa kuitenkin oli miten Kagura oli mutaatiolla muovannut itselleen uuden jalan katkaistun tilalle, tyrehdyttäen verenvuodon heti alkuunsa, myöhemmin jopa kasvattaen kokonaan uuden jalan! Kaksikon kohdattua harhailevia vihollisia, kunoichi oli iskenyt kärsämäisen ulokkeen yhteen vihollisista, imien tältä verta, lihaa ja luita, kasvattaen kokonaan uuden jalan niiden avulla.
Kunoichin kasvaneet taidot olisivat voineet kylmätä tämän aiemmin tuntenutta miestä, ellei tämä olisi ollut salaa tavattoman ylpeä kehityksen suunnasta. Jotain, mitä Oda ei ikinä tunnustaisi kenellekkään muulle, kuin itselleen.
Kuin todistaen asian, Oda kulutti tavanomaisen paljon aikaa Kaguran virheiden läpikäymiseen. Gendegiksi tekeytyneenä Oda oli päässyt yllättämään tämän liian helposti, kunoichi itse olisi päässyt eroon jalassaan olleesta sinetistä, kerta raajan uudelleen kasvatus ei ollut ongelma ja, ennen kaikkea, Oda löysi yhtä jos toista huomautettavaa kunoichin tavasta hoitaa Akeman eliminoiminen.
Selitettyään miten Kagura olisi voinut luontaisen nopeutensa luomaa nopeuseroa hyödyntäen voinut eliminoida suurimman osan ylimääräisistä paikallaolijoista heti alkuunsa, kaksikko pysähtyi ja Oda viimein kääntyi kohtaamaan kunoichin silmästä silmään. Lähemmäs Akuman leiriä Oda ei jatkaisi, koska ei virallisesti edes ollut paikanpäällä.
"Koska tämä on ensimmäinen kerta todellisessa sodassa, lienee parempi, että kerron mitä tapahtuu seuraavaksi..." Oda aloitti, kuulostaen koppavalta, vaikka puhuikin normaalilla äänellänsä. "Aku..."

"Jos haluat pitää mua pilkkanas, parempi et lähet menee samantien", Kagura keskeytti työnantajansa tylysti. Kunoichi oli hiljaa kuunnellut tämän saarnat ja saanut ihan hyödyllisiäkin tietoja, mutta ei aikonut tanssia miehen pillin mukaan kuin koulutettu apina. "Vaik oonki Konohalainen, kait, ehkä, ketään ei tiedä oikein enään, niin oon silti Dasantekin kouluttama!"
"Ensinnäkin haastoi Akeman suoraan kamppailuun, koska mulle ei kerrottu muuta kuin, et tyyppi on Akedan kersa. Hyugaa en vois jallittaa, olkootkin et paljastu, ettei se ollutkaan semmonen. Muut taasen ei kuulunut mun tehtävään, joten niiden eliminoiminen olis yksi ja sama - ja taidatkin tietää mitä mulla oli varalla, jos ne olis lähtenyt seuraamaan ku peräännyn tänne suolle." Vastaten Odan katseeseen, Kagura ei voinut välttyä huomaamasta miten paljon mies oli muuttunut. Kylmän analysoivasta katseesta oli jäljellä vain yksi silmä, toisen pysyessä piilossa lapun takana, miehen näyttäessä muutenkin suorastaan vuosikymmeniä vanhemmalta. Siltikään mikään ei ollut yhtä epäilyttävää, kuin tietynlainen pehmeys, joka miehestä hyökyi. Tämä ei kuulostanut yhtä psykopaattisen mielistelevältä, taikka narsistisen itsevarmalta. Enemmänkin tylsistyneeltä. Kenties iloiselta? "Ja mitä sotaan tulee: tälhetkel Akuman joukot o varmasti koettamassa katkaista vihollisen huoltolinjat jollain hyvinkin hämärällä, sekä sitäkin vaarallisemalla, iskujoukolla. Ongelmana on vaa, et leirin ja siellä olevien pitäis pysyä hengissä tarpeeksi kauan, et mikään juonista ehtis valmiiksi asti!"
"Näin ollen mulle jää tehtäväksi vain yksi asia", Kagura jatkoi, pitäen Odan katseen lukittautuneena itseensä, hymyillen hieman vinoa hymyänsä: "Viholliset koettaa järjestää joukkojaan, omaten voiman murskata meidät, jos me ei tehdä mitään. Näin ollen kylvääkseni sekasortoa ja heikentääkseni vihuja ja ostaakseni aikaa omille, mä lähen mettästämään officereita vihollisten keskuudesta. Aloittaen etulinjasta, aina viin syvälle kuin niiden linjat jatkuukin."
Kaksikon välille laskeutui hiljaisuus. Vaikka Kagura suorastaan haastoi Odaa, mies ei napannut syöttiin. Kaksikko oli todellakin muuttunut. Nyt Kagura oli se, joka hymyili todelliset tunteet peittävää itsevarmaa hymyä, Odan pitäessä naamansa kuten pitkänlinjan politiikko konsanaan.
"Näyttää siltä, että sulla on asiat järjestyksessä täällä", Oda sanoi viimein ja hetken tämän kasvoilla viipyi ilme, jonka alkuperää kunoichi ei osannut tulkita. "Hyvä. Pidä huoli itsestäsi ja jatka kasvamista. Hirviöksi susta ei ole, mutta peto me vielä saadan aikaiseksi."
Sanojen haaleus sai Kaguran melkein hämmentymään, mutta Oda oli kirjaimellisesti poissa, ennen kuin kunoichi ehti sanoa mitään. Parinkymmenen metrin sisällä ei ollut puita joiden taakse piiloutua, eikä Kagura ollut illuusiossa, mutta Oda oli vain poissa. Viimeistä sanaa Konohalainen ei siltikään ollut sanonut.
"Keskity rauhassa selviämään, kasvamaan ja nostattamaan mainettasi tässä konfliktissa", Kagura kuuli äänen päänsä sisältä, kuin Oda olisi vielä ollut aivan viereässä puhumassa. "Tulet tarvitsemaan kaiken mitä irti saat, ja enemmänkin, kun kaikki on ohi. Pidä katseesi erityisesti itsessäsi ja ole varovainen: se nukketteeri, joka iskosti sinetin jalkaasi, on paljon vaarallisempi, kuin vielä uskotkaan."
Äänen vaimettua Kagura jäi vielä hetkeksi paikoilleen. Tutkien paikkaa, selvittääkseen miten Oda temppunsa teki, kunoichi ei kuitenkaan löytänyt mitään. Enemmänkin tämä kulutti aikansa setviäkseen ajatuksiansa, suoden hetken itselleen. Oda tiesi sinetin tekijän olevan nukketteeri, mutta ei käyttänyt tästä nimeä. ROOT oli Riisipeltomaassa, Akuman puolella? Tesla tiesi asiasta, mutta ei Akuman kautta ja ei ollut kertonut asiasta Akumalle?
Kulutettuaan joitain minuutteja asioiden pyörittämiseen päänsä sisällä, Kagura suoristautui. Sulkien ajatukset takaisin aivojensa perällä muhimaan, kunoichi keskittyi taas kaikin ajatuksin ympärillään vellovaan konfliktiin, lähtien Akuman leirin suuntaan. Kunoichin itselleen suoma hetki oli ohi ja leiriin suuntasi jälleen sotilas - jolla oli toimintasuunnitelma valmiina.