Väistämätön (S)
Lähetetty: 10 Syys 2016, 18:49
"Montako?"
"Alle puolet."
"Onko muut..?"
"Sanoisin et vähintään nyt kotisohvillaan."
Akame, 17-vuotias nuorukainen, tuhahti. "On tässäkin armeija..."
Raportoiva Gendegi kohautti olkiaan. "Ne menetti komentajansa..."
Akamen tuima katse jätti Gendegin lauseen kesken. Hetken aikaa vallitsi hiljaisuus, kunnes Akame kysyi olivatko hänen paikalle pyytämänsä ryhmänjohtajat sentään paikalla.
"Hyvä", myöntävän vastauksen saatuaan Akame tuntui piristyvän. "Hyvä tietää, että edes joillaki on selkäranka viellä tallella."
Toistakymmentä shinobia hiljenivät, kun maastonaamioidun teltan oviaukosta astui ulos heidät paikalle kutsunut nuorukainen. Sekalainen joukko kovaksi keitettyjä sotilaita saivat heti alkuunsa huomata, ettei nuorukaista pitäisi aliarvioida vain ikänsä perusteella: lähes kaksimetrinen Akema oli jo ilmestys sinäänsä. Yhdessä ryhtinsä ja avaran, mutta tiukan, katseensa kanssa nuorukainen suorastaan hyökyi sotilaallista arvovaltaa.
"Teit on vähemmän kuin odotin", Akeman katse luotsasi yleisöä; "Parempi joukko luotettavia, kuin armeija epäluotettavia, tai jotain sinne päin."
Gendegin asetuttua sivustalle, Akema korotti ääntään, kiittäen paikalle tulleita kärsivällisyydestä. Jokainen oli Danten joukoissa johtavassa asemassa, oli näillä sitten komennossaan yksi tai useampi alainen. Kun tieto Shionin kuolemasta levisi, Danten joukkojen moraali oli murentunut ja nämä olivat lähteneet perääntymään. Vain kourallinen komentajia oli vastannut Akeman kutsuun, pystyen vakuuttamaan sotilailleen, ettei pakeneminen olisi ainoa vaihtoehto.
"Tiedän, että Shionin kuolema on suuri kolaus meille. Ei vain menetyksenä, vaan tietona, että joku Akuman joukossa on tarpeeksi pätevä mokoman teon saavuttamaan!" Akema piti hetken tauon, pistäen tarkasti muistiin kunkin paikallaolijan kasvojen ilmeet. "Mutta, ei kuseteta itteämme: Shion ei ollut johtaja. Vahva ku mikä ja helvetin pätevä työssään. Mutta johtaja? Onko paikalle kukaan, joka olisi halunnut taistella tuon 'johtajan' rinnalla, selkä selkää vasten, ajatellen selviävänsä hengissä yhteistyönavulla?"
Epämääräiset murahdukset ja hymynkareet kertoivat selkeää kieltä: Shion oli pelätty, ei pidetty.
"Voi olla, et Shion oli pelkkä hirviö", Gendegi murahti, seurattuaan muiden nyökyttelyä enemmän kuin tarpeekseen. "Mutta hirviöt ovat päteviä aseita taistelukentällä. Samaisella kentällä juuri aseet ratkaisevat ja nyt meiltä puuttuu juuri se."
Akema katsoi Gendegiä, huomaten silmäkulmastaan muiden nyökyttelevän - tällä kertaa Akemaa vastaan.
"Toki, meillä ei ole enää asettamme", Akame hymyili, levittäen kätensä. "Meillä on jotain paljon parempaa. Uusi ase."
"Kun Shion veteli pitkiä takalinjassa, mut palkattiin suojelemaan hänen hirsien vetämistä. Kuten osa jo tietääkin, en ollut täällä suojelemassa torkkujaa. Olin eturintamassa, taistelemassa teidän rinnalla siinä, missä Shionista ei ollut apua!"
"Kysykää itseltänne: linjojen takana, omien suojeluksessa surmansa saanut, vai linjojen edessä, vihollisia lahdannut. Kumpi kuulostaa luotettavammalta? Kumman menetyksestä te kärsisitte oikeasti suuremmin?"
Akeman jatkaessa palopuhettaan, Danten joukkojen komentajat alkoivat esittää omia kommenttejaan. Asiaa sivusta seuraava Gendegi hymyili huvittuneena Akeman hitaasti, mutta varmasti, voittaessa komentajien luottamuksen puolelleen. Sotilaan esikuva ja kieleltään terävä shinobi tuntui osaavan vetää juuri oikeista naruista, syöttäen komentajille ihanne kuvaa viimeiseen asti taistelevista sotureista, samalla muistuttaen, ettei Danten helmoihin juokseminen vailla tuloksia olisi heille yhtään terveellisempää kuin työnsä suorittaminenkaan.
Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin, että suuri osa Akeman taistelukyvyn nähneistä eturintamalaisista olivat heittäneet henkensä. Komentajat tuntuivat haluavan luottaa sotilaaseen, mutta pelkäävän akuman joukkojen olevan yksinkertaisesti ylivoimaisia vailla Shionin kaltaista hirviötä.
"Jos voimannäytöstä haluatte, niin mitäs jos järjestettäis sellainen?" Gendegi keskeytti Akeman ja yhden komentajan välisen, kiihkeän sananujakan, viitaten suuntaan, jossa Akuman leirin oletettiin sijaitsevan. "Hetken päästä saamme seuraa."
Kaikki paitsi Akema ja kaksi kokeneinta kenraalia kavahtivat.
"Kuinka monta?" Akema tivasi, haluan keskeyttää tohinan, joka oli alkanut: pelko Akuman joukkojen hyökkäyksestä vesittäisi kaikki nuoren sotilaan sunnitelmat alkuunsa. Komentajat eivät olleet tarpeeksi itsevarmoja ja yhden livistäessä muut seuraisivat perässä. "Ja osaatko arvioida tasoa?"
Gendegi hiljentyi, asettaen kätensä sensoreille ominaiseen asentoon.
"Yksi, ainakin vielä", sensori ilmoitti levollisesti. "Chakrasta päätellen kova pala, mut liikkuu yksin. Kenties scoutti?"
"Yksi tiedustelija? Haiskahtaa vähintäänkin ansalta", Akame mumisi, vilkaisten sitten muita komentajia. Pelko tuntui saavan sijaa näiden sydämmissä. Pakokauhu ei olisi kaukana. 'Vaan ehkä tää onkin merkki?'
"Tässäpä teille mietittävää: perääntykää ja vältätte vaaran tänään. Akuma ei kuitenkaan tule lopettamaan, ennen kuin koko Oto on hänen valtansa alla. Sen tietää jokainen aivot omaava." Osoittaen kädellään Akuman leirin suuntaan, nuorukainen jatkoi: "Tuolla meitä odottaa Akuman armeija. Kärsinyt, taistelusta uupunut ja heikentynyt armeija! Perääntykää ja antakaa niille aikaa, niin seuraavaksi saattekin päättää peräännyttekö maasta, vai kohtaatte hyökkäävän armeijan sen ollessa täysissä voimissa!"
Akeman lähtiessä astelemaan osoittamaansa suuntaa kohti, Gendegi kysyi, minne tämä oli menossa.
"Minnes luulet?" Akema hymyili, ilman alkaessa väreillä nuorukaisen ympärillä, päästäen polttavan kuuman tuulahduksen lyömään koko aukealle. "Sanoit et meille on tulossa vieras. Meen toivottamaan hänet tervetulleeksi, et voin heittää sen jäänteet Akuman leiriin, minne hautaan loputkin heikäläisten sotilaat!"
Tuskin Akema oli kolmea askelta ehtinyt ottaa, kun äkkiä taisteluhuuto halkoi ilmaa. Gendegin ilmeestä kävi selväksi, että kuokkavieras oli kiihdyttänyt vauhtiaan, yllättäen sensorin laskelmat.
Saatuaan kuvauksiin sopivan pitkän miehen näköpiiriinsä, Kagura oli hetkeksi pysähtynyt. Hengitettyään kerran syvään sisään ja ulos, kunoichi oli vetänyt keuhkonsa täyteen ilmaa ja jatkaessaan eteenpäin päästänyt ilmoille sotahuudon, jonka oli kuullut usein painajaisissaan: "Chestô!"
Huudolla ei ollut suurempaa vaikutusta kauaksi taka-alalle jääneeseen ryhmään sekalaisia shinobeja, mutta muista erillään oleva nuorukainen oli toista maata. Tämän hämmentynyt ilme riitti todisteeksi.
"Mitä, menikö painotus väärin?" Kagura pysähtyi noin kymmenen metrin päähän miehestä, joka sopi tuntomerkkeihin kohteesta, jonka kunoichi oli saanut tehtäväkseen eliminoida. "Aattelin, et su kaltane riitapukari olis arvostanut elettä."
"Riitapukari?" Akema ei näyttänyt tietävän arvostiko kunoichin rohkeutta vai pitikö tätä vain uhkarohkeana idioottina. "Kovaa puhetta tytöltä, joka lampsii suoraa päätä vihollisensa syliin. Aattelitko ostaa aikaa, vai ihan oman käsin hoidella meidät kaikki?"
Kagura katsahti kauempana olevia shinobeja, palaten sitten takaisin Akemaan. "Hetkinen: siis säähän olet Ake... mikä-lie, Akedan kersa? Pituus kyl täsmää, mut puhees on kyl jotai aivan shaibaa."
Vaati ponnisteluja, ettei Kagura hymyillyt nuorukaisen ilmeelle. Antamatta toiselle aikaa toipua, kunoichi jatkoi: "Ichiro kyl sano, et sää olisit ollut... No voihan nyt perkele. Älä vaan nyt sano et sää et oo..?"
"Ichiro?" Akeman kasvoille lankesi synkeys, joka vain syveni tämän lausuttuan kuolleen ystävänsä nimen.
"Hm? Aah, juu. Et sit varmaan tiiä sitä", Kagura lausahti kuin ohimennen. "Yks kuollut tyyppi. Tai siis oli se elos ennen ku mä..."
Kagura ei kuullut mitä Akema sanoi, nuorukaisen iskiessä kädellään eteensä, nostattaen ilmoille uskomattoman suuren tuuliaallon. Repien ja silpoen aalto pyyhki kaiken tieltään, syöskyen kunoichin kimppuun - pyyhkäisten tämän yli, jatkaen matkaansa pitälle metsikköisen suon uumeniin ennen lopullista laantumistaan.
"Huh huh! Sää tunsit sen vai?" Äkkiä kuin suuren avohakkuumaan reunassa seisova Kagura naurahti, katsoen taakseen. Kunoichi oli ainoa jota tuuliaalto ei ollut pyyhkinyt mennessään. "Et sit aikaisemmin olis voinu..."
"Akema!" Paikalle rynnännyt Gendegi huudahti, kaivaen aseitaan esille. "Tää ei varmastikaan ole yksin. Sun pitää säästää voimias. Hoidetaan tää yhdessä ja.."
"Hiljaa!" Akeman huudahdus jyrähti kuin ukkonen, jääden kaikumaan metsään. "Tää turhake on mun ja kaikki jotka on erimieltä, voi vapaasti tulla esiin keskustelemaan asiasta!"
Akeman raivoisa, suorastaan murhanhimoinen katse sai Gendegin kavahtamaan taaksepäin. Sanomatta sanaakaan vastalauseeksi, Gendegi ymmärsi mikä oli hänelle itselleen parasta ja viittelöi muun porukan suojautumaan kauemmas taistelukentästä. Ärsytettynä Akema ei säästäisi ketään eikä mitään, mikä tulisi tämän tielle. Siinä suhteessa tämä oli hyvinkin samanlainen, kuin Shion, jonka nuorukainen aikoi korvata.
"Loistavaa ryhmätyötä", Kagura lausahti, seuratessaan miten paikalle pyyhältänyt mies perääntyi nopeammin kuin oli tullut, saaden viittelöinnillään muutkin perääntymään. Kunoichi oli onnistunut jipossaan: Akema oli tarpeeksi turhamainen haastamaan kohteensa yksin, jos tälle vain antoi syyn. Nuorukaisen kaataminen olisi mahdotonta ryhmässä, mutta yksin tämä oli sotilas siinä missä kuka tahansa muukin. "Suorastaan innostavaa. Sun pitäis kirjottaa kirja aiheesta."
Kaksikon katseen kohdatessa jopa Kagura hiljeni, ottaen vaistomaisesti paremman taisteluasennon. Kiehumispisteensä ohittanut Akema ei suinkaan vaikuttanut vain raivossaan mielensä menettäneeltä pedolta. Enemmänkin joltain suurelta luonnon ilmiöltä. Kuin tulivuori, joka oli jyrinänsä jälkeen valmis räjähtämään, vieden kaiken mukanaan.
'Voihan vit..!'
Akema
Palkkasotilaana Danten joukoissa, ei siis varsinaisesti kuulu sen joukkoihin, mut hoitaa työnsä tunnollisesti. Shionin kuolemasta ei välitä pätkääkään, mut syyttää Ichiron kuolemasta itseään (Ichiro jäi suojelemaan Shionia Akeman sijasta).
eJounin koe, jos on kuolemassa/Kagura on voittamassa, niin saa itse vetää loppuun asti, taikka sanoa läpi ja mie vedän loput.
"Alle puolet."
"Onko muut..?"
"Sanoisin et vähintään nyt kotisohvillaan."
Akame, 17-vuotias nuorukainen, tuhahti. "On tässäkin armeija..."
Raportoiva Gendegi kohautti olkiaan. "Ne menetti komentajansa..."
Akamen tuima katse jätti Gendegin lauseen kesken. Hetken aikaa vallitsi hiljaisuus, kunnes Akame kysyi olivatko hänen paikalle pyytämänsä ryhmänjohtajat sentään paikalla.
"Hyvä", myöntävän vastauksen saatuaan Akame tuntui piristyvän. "Hyvä tietää, että edes joillaki on selkäranka viellä tallella."
Toistakymmentä shinobia hiljenivät, kun maastonaamioidun teltan oviaukosta astui ulos heidät paikalle kutsunut nuorukainen. Sekalainen joukko kovaksi keitettyjä sotilaita saivat heti alkuunsa huomata, ettei nuorukaista pitäisi aliarvioida vain ikänsä perusteella: lähes kaksimetrinen Akema oli jo ilmestys sinäänsä. Yhdessä ryhtinsä ja avaran, mutta tiukan, katseensa kanssa nuorukainen suorastaan hyökyi sotilaallista arvovaltaa.
"Teit on vähemmän kuin odotin", Akeman katse luotsasi yleisöä; "Parempi joukko luotettavia, kuin armeija epäluotettavia, tai jotain sinne päin."
Gendegin asetuttua sivustalle, Akema korotti ääntään, kiittäen paikalle tulleita kärsivällisyydestä. Jokainen oli Danten joukoissa johtavassa asemassa, oli näillä sitten komennossaan yksi tai useampi alainen. Kun tieto Shionin kuolemasta levisi, Danten joukkojen moraali oli murentunut ja nämä olivat lähteneet perääntymään. Vain kourallinen komentajia oli vastannut Akeman kutsuun, pystyen vakuuttamaan sotilailleen, ettei pakeneminen olisi ainoa vaihtoehto.
"Tiedän, että Shionin kuolema on suuri kolaus meille. Ei vain menetyksenä, vaan tietona, että joku Akuman joukossa on tarpeeksi pätevä mokoman teon saavuttamaan!" Akema piti hetken tauon, pistäen tarkasti muistiin kunkin paikallaolijan kasvojen ilmeet. "Mutta, ei kuseteta itteämme: Shion ei ollut johtaja. Vahva ku mikä ja helvetin pätevä työssään. Mutta johtaja? Onko paikalle kukaan, joka olisi halunnut taistella tuon 'johtajan' rinnalla, selkä selkää vasten, ajatellen selviävänsä hengissä yhteistyönavulla?"
Epämääräiset murahdukset ja hymynkareet kertoivat selkeää kieltä: Shion oli pelätty, ei pidetty.
"Voi olla, et Shion oli pelkkä hirviö", Gendegi murahti, seurattuaan muiden nyökyttelyä enemmän kuin tarpeekseen. "Mutta hirviöt ovat päteviä aseita taistelukentällä. Samaisella kentällä juuri aseet ratkaisevat ja nyt meiltä puuttuu juuri se."
Akema katsoi Gendegiä, huomaten silmäkulmastaan muiden nyökyttelevän - tällä kertaa Akemaa vastaan.
"Toki, meillä ei ole enää asettamme", Akame hymyili, levittäen kätensä. "Meillä on jotain paljon parempaa. Uusi ase."
"Kun Shion veteli pitkiä takalinjassa, mut palkattiin suojelemaan hänen hirsien vetämistä. Kuten osa jo tietääkin, en ollut täällä suojelemassa torkkujaa. Olin eturintamassa, taistelemassa teidän rinnalla siinä, missä Shionista ei ollut apua!"
"Kysykää itseltänne: linjojen takana, omien suojeluksessa surmansa saanut, vai linjojen edessä, vihollisia lahdannut. Kumpi kuulostaa luotettavammalta? Kumman menetyksestä te kärsisitte oikeasti suuremmin?"
Akeman jatkaessa palopuhettaan, Danten joukkojen komentajat alkoivat esittää omia kommenttejaan. Asiaa sivusta seuraava Gendegi hymyili huvittuneena Akeman hitaasti, mutta varmasti, voittaessa komentajien luottamuksen puolelleen. Sotilaan esikuva ja kieleltään terävä shinobi tuntui osaavan vetää juuri oikeista naruista, syöttäen komentajille ihanne kuvaa viimeiseen asti taistelevista sotureista, samalla muistuttaen, ettei Danten helmoihin juokseminen vailla tuloksia olisi heille yhtään terveellisempää kuin työnsä suorittaminenkaan.
Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin, että suuri osa Akeman taistelukyvyn nähneistä eturintamalaisista olivat heittäneet henkensä. Komentajat tuntuivat haluavan luottaa sotilaaseen, mutta pelkäävän akuman joukkojen olevan yksinkertaisesti ylivoimaisia vailla Shionin kaltaista hirviötä.
"Jos voimannäytöstä haluatte, niin mitäs jos järjestettäis sellainen?" Gendegi keskeytti Akeman ja yhden komentajan välisen, kiihkeän sananujakan, viitaten suuntaan, jossa Akuman leirin oletettiin sijaitsevan. "Hetken päästä saamme seuraa."
Kaikki paitsi Akema ja kaksi kokeneinta kenraalia kavahtivat.
"Kuinka monta?" Akema tivasi, haluan keskeyttää tohinan, joka oli alkanut: pelko Akuman joukkojen hyökkäyksestä vesittäisi kaikki nuoren sotilaan sunnitelmat alkuunsa. Komentajat eivät olleet tarpeeksi itsevarmoja ja yhden livistäessä muut seuraisivat perässä. "Ja osaatko arvioida tasoa?"
Gendegi hiljentyi, asettaen kätensä sensoreille ominaiseen asentoon.
"Yksi, ainakin vielä", sensori ilmoitti levollisesti. "Chakrasta päätellen kova pala, mut liikkuu yksin. Kenties scoutti?"
"Yksi tiedustelija? Haiskahtaa vähintäänkin ansalta", Akame mumisi, vilkaisten sitten muita komentajia. Pelko tuntui saavan sijaa näiden sydämmissä. Pakokauhu ei olisi kaukana. 'Vaan ehkä tää onkin merkki?'
"Tässäpä teille mietittävää: perääntykää ja vältätte vaaran tänään. Akuma ei kuitenkaan tule lopettamaan, ennen kuin koko Oto on hänen valtansa alla. Sen tietää jokainen aivot omaava." Osoittaen kädellään Akuman leirin suuntaan, nuorukainen jatkoi: "Tuolla meitä odottaa Akuman armeija. Kärsinyt, taistelusta uupunut ja heikentynyt armeija! Perääntykää ja antakaa niille aikaa, niin seuraavaksi saattekin päättää peräännyttekö maasta, vai kohtaatte hyökkäävän armeijan sen ollessa täysissä voimissa!"
Akeman lähtiessä astelemaan osoittamaansa suuntaa kohti, Gendegi kysyi, minne tämä oli menossa.
"Minnes luulet?" Akema hymyili, ilman alkaessa väreillä nuorukaisen ympärillä, päästäen polttavan kuuman tuulahduksen lyömään koko aukealle. "Sanoit et meille on tulossa vieras. Meen toivottamaan hänet tervetulleeksi, et voin heittää sen jäänteet Akuman leiriin, minne hautaan loputkin heikäläisten sotilaat!"
Tuskin Akema oli kolmea askelta ehtinyt ottaa, kun äkkiä taisteluhuuto halkoi ilmaa. Gendegin ilmeestä kävi selväksi, että kuokkavieras oli kiihdyttänyt vauhtiaan, yllättäen sensorin laskelmat.
Saatuaan kuvauksiin sopivan pitkän miehen näköpiiriinsä, Kagura oli hetkeksi pysähtynyt. Hengitettyään kerran syvään sisään ja ulos, kunoichi oli vetänyt keuhkonsa täyteen ilmaa ja jatkaessaan eteenpäin päästänyt ilmoille sotahuudon, jonka oli kuullut usein painajaisissaan: "Chestô!"
Huudolla ei ollut suurempaa vaikutusta kauaksi taka-alalle jääneeseen ryhmään sekalaisia shinobeja, mutta muista erillään oleva nuorukainen oli toista maata. Tämän hämmentynyt ilme riitti todisteeksi.
"Mitä, menikö painotus väärin?" Kagura pysähtyi noin kymmenen metrin päähän miehestä, joka sopi tuntomerkkeihin kohteesta, jonka kunoichi oli saanut tehtäväkseen eliminoida. "Aattelin, et su kaltane riitapukari olis arvostanut elettä."
"Riitapukari?" Akema ei näyttänyt tietävän arvostiko kunoichin rohkeutta vai pitikö tätä vain uhkarohkeana idioottina. "Kovaa puhetta tytöltä, joka lampsii suoraa päätä vihollisensa syliin. Aattelitko ostaa aikaa, vai ihan oman käsin hoidella meidät kaikki?"
Kagura katsahti kauempana olevia shinobeja, palaten sitten takaisin Akemaan. "Hetkinen: siis säähän olet Ake... mikä-lie, Akedan kersa? Pituus kyl täsmää, mut puhees on kyl jotai aivan shaibaa."
Vaati ponnisteluja, ettei Kagura hymyillyt nuorukaisen ilmeelle. Antamatta toiselle aikaa toipua, kunoichi jatkoi: "Ichiro kyl sano, et sää olisit ollut... No voihan nyt perkele. Älä vaan nyt sano et sää et oo..?"
"Ichiro?" Akeman kasvoille lankesi synkeys, joka vain syveni tämän lausuttuan kuolleen ystävänsä nimen.
"Hm? Aah, juu. Et sit varmaan tiiä sitä", Kagura lausahti kuin ohimennen. "Yks kuollut tyyppi. Tai siis oli se elos ennen ku mä..."
Kagura ei kuullut mitä Akema sanoi, nuorukaisen iskiessä kädellään eteensä, nostattaen ilmoille uskomattoman suuren tuuliaallon. Repien ja silpoen aalto pyyhki kaiken tieltään, syöskyen kunoichin kimppuun - pyyhkäisten tämän yli, jatkaen matkaansa pitälle metsikköisen suon uumeniin ennen lopullista laantumistaan.
"Huh huh! Sää tunsit sen vai?" Äkkiä kuin suuren avohakkuumaan reunassa seisova Kagura naurahti, katsoen taakseen. Kunoichi oli ainoa jota tuuliaalto ei ollut pyyhkinyt mennessään. "Et sit aikaisemmin olis voinu..."
"Akema!" Paikalle rynnännyt Gendegi huudahti, kaivaen aseitaan esille. "Tää ei varmastikaan ole yksin. Sun pitää säästää voimias. Hoidetaan tää yhdessä ja.."
"Hiljaa!" Akeman huudahdus jyrähti kuin ukkonen, jääden kaikumaan metsään. "Tää turhake on mun ja kaikki jotka on erimieltä, voi vapaasti tulla esiin keskustelemaan asiasta!"
Akeman raivoisa, suorastaan murhanhimoinen katse sai Gendegin kavahtamaan taaksepäin. Sanomatta sanaakaan vastalauseeksi, Gendegi ymmärsi mikä oli hänelle itselleen parasta ja viittelöi muun porukan suojautumaan kauemmas taistelukentästä. Ärsytettynä Akema ei säästäisi ketään eikä mitään, mikä tulisi tämän tielle. Siinä suhteessa tämä oli hyvinkin samanlainen, kuin Shion, jonka nuorukainen aikoi korvata.
"Loistavaa ryhmätyötä", Kagura lausahti, seuratessaan miten paikalle pyyhältänyt mies perääntyi nopeammin kuin oli tullut, saaden viittelöinnillään muutkin perääntymään. Kunoichi oli onnistunut jipossaan: Akema oli tarpeeksi turhamainen haastamaan kohteensa yksin, jos tälle vain antoi syyn. Nuorukaisen kaataminen olisi mahdotonta ryhmässä, mutta yksin tämä oli sotilas siinä missä kuka tahansa muukin. "Suorastaan innostavaa. Sun pitäis kirjottaa kirja aiheesta."
Kaksikon katseen kohdatessa jopa Kagura hiljeni, ottaen vaistomaisesti paremman taisteluasennon. Kiehumispisteensä ohittanut Akema ei suinkaan vaikuttanut vain raivossaan mielensä menettäneeltä pedolta. Enemmänkin joltain suurelta luonnon ilmiöltä. Kuin tulivuori, joka oli jyrinänsä jälkeen valmis räjähtämään, vieden kaiken mukanaan.
'Voihan vit..!'
Akema
Palkkasotilaana Danten joukoissa, ei siis varsinaisesti kuulu sen joukkoihin, mut hoitaa työnsä tunnollisesti. Shionin kuolemasta ei välitä pätkääkään, mut syyttää Ichiron kuolemasta itseään (Ichiro jäi suojelemaan Shionia Akeman sijasta).
eJounin koe, jos on kuolemassa/Kagura on voittamassa, niin saa itse vetää loppuun asti, taikka sanoa läpi ja mie vedän loput.