Tilannepäivitys (rope)

Läntinen osa on enimmäkseen vehreää metsää ja rämettä, jonka lomassa sijaitsee useampia enemmän tai vähemmän raunioituneita kyliä. Alue oli alunperin Kouga Inuzukan hallinnassa, kunnes joku tuntematon miekkamies alaisineen hyökkäsi Kougan leiriin ja tappoi niin Kougan kuin suuren osan tämän susilaumastakin. Nykyisin läntinen osa on Akuman hallinnassa.
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5182Viesti Cross »

Kesti hetken aikaa ennen kuin Soijiron edessä oleva jatuksiinsa vaipunut nainen vastasi esitettyyn kysymykseen hieman päätään pudistaen, vaikuttaen siltä että oli ainakin jollain tapaa tyytyväinen saamaansa vastaukseen. Tämän nähdessään mies nyökkäsi hieman päätään ja valmistautui jatkamaan tarinan kertomista, muistellen sitä mihin oli jäänyt ennen keskeyttämistä. Ennen kuin pääsi jatkamaan Kageron takana edelleen kyyristelevä kalpeakasvainen arpinaama kohotti kuitenkin varovaisesti kättään ja näytti haluavan kysyä jotain, saaden tonolaisen päästämään raskaan huokaisun suustaan. Siitä oli kauvan kun hän oli viimeksi tarinaa kertoessaan tullut keskeytetyksi, joten mitä vielä toinen kerta enää merkkaisi enää. Sen sijaan miekkamies oli vain iloinen ettei lähettyvillä näkynyt olevan ketään tuttuja, jotka jaksaisivat varmasti muistuttaa tästä myöhemmin. Hieman kädellään huitaisten korppinaamionsa alla silmänsä sulkeva shinobi kehotti hukkapätkää esittämään kysymyksensä, mitä ikinä se sitten olikin.
''Mihi sitä Hyaki juttuu tarvitaan?'' Saatuaan luvan kysyä kätensä alas laskenut Nuno uteli otsa rypyssä, saaden pienen naurahduksen aikaiseksi tarinankertojassa. ''Kostoon tietenkin... Goryolla on myös oma kunniavelkansa perittävänä, eikä hän kykenisi siihen kaikesta voimastaan huolimatta yksin. Sillä vastassa hänellä ei olisi kukaan muu kuin kaikkien käärmeiden alkuisä hirvittävä kahdeksanpäinen Yama no Orochi, kauhistuttava peto jota edes Dōjin ei kyennyt päihittämään näiden kahden teiden lopulta osuessa vastakkain. Se on kuitenkin toinen tarina mitä en nyt ala kertoa, ellemme halua viettää seuraavakin yötä täällä tarinoimassa.'' Kotengu vastasi vielä melko leppoisalla äänellä, tehden samalla selväksi ettei haluaisi enää enempää keskeytyksiä tarinan aikana.

''Noniin mihin jäinkään...'' Päätään hetkenaikaa raapiva Soijiro mutisi, ennen kuin selvitti hieman kurkkuaan rykäisten ja iski sitten kätensä yhteen tarinan jatkumisen merkiksi. ''Aivan... Elämä rippeet pakenivat nopeasti enää tahdonvoimansa ansiosta elossa olleesta kauppiaan veljestä, jonka viimeisen henkäyksen mukana myös tämän sielu tuli esiin. Tai oikeastaan se miksi tämä oli muuttunut otettuaan tarjotun maljan vastaan, joka oli sisältänyt osan antajansa voimista. Sen sijaan että olisi katsellut ihmisen puhdasta sielua Goryo katsoi lähes itsensä pituista minkkiä, joka etukäpälöiden tilalla oli kaksi pitkää viikatteenterää. Kamaitachi. Kalpea aave sanoi ja kohotti jälleen saken täyttämän maljan vuorostaan omille huulilleen, juoden sen tyhjäksi viimeistä pisaraa myöten, sinetöiden heidän sopimuksensa.'' Tarinan kertomista jatkava mies selosti hieman kuuluvammalla äänellä kuin aijemmin, koska halusi hieman etäämpänäkin olevien uteliaiden kuulevan lopun tarinasta.
''Maljan tyhjennyttyä Goryo iski kätensä yhteen ja lähetti kutsun joukoilleen, joita alkoi samantien ilmestyä esiin laskevan auringon mukana pitenevistä varjoista. Pian koko ränsistyvän temppelin pihamaa olikin jo täynnä mitä hurjimpia yön olentoja, jotka olivat kerääntyneet hymyilevän johtajansa ympärille valmiina juhlimaan.'' Vuoriston asukki kertoi, hiljentyen hetkeksi tarkistaakseen että oli jälleen saanut otteen yleisöstään.
''Sinä iltana auringon painuessa horisontin taakse taivaalla ei näkynyt tähtiä tai kuuta tielle kasaantuneiden paksujen pilvien takaa, eikä yöstä vaikuttanut tulevan viimeaikaisten tavoin miellyttävän lämmintä. Sensijaan vuorilta laskeutui sankka sumu ja ilmassa tuntui jotain erikoista, joka sai ihmiset viisaasti hakeutumaan ajoissa koteihinsa. Ne onnettomat jotka eivät olleet puoleen yöhön mennessä päässeet sinne asti saattoivat kuulla satamakaupunkia sumusta lähestyvän vaimean rummutuksen ja nähdä himmeästi sen läpi vuorilta kiemurtelevan valomadon, jonka olisi pitänyt saada nämä juoksemaan henkensä edestä turvaan neljän seinän sisään. Sillä kuullessaan tuon soihtuja kantavan kulkueen jäsenten hyytävän pahansuovan naurun ja verenseisauttavien rääkäisyjen kaltaisen laulun oli jo myöhäistä paeta. Villiintyneiden pahojen henkien, aaveiden ja demonien joukkio levittäytyi kaupungin kaduille, alkaen repiä kaikkea tielleen sattuvaa hirmumyrskyn vimmalla palasiksi. Pian liekit jo valaisivat yötä ja kauhunhuudot kaikuivat kaduilla kahden synkäilmeisen kulkijan johdattaessa mellastavaa joukkiota kohti pesässään kaikesta melusta edelleen mahatäynnä uinuvan käärmeen luolaa.'' Kertomusta jatkava Kotengu selosti käsiä apunaan käyttäen, esittäen niillä kuinka ahneudessaan suureksi matelijaksi muuttuneen kauppiaanhimoitsema kaupunki tuli revityksi palasiksi.

''Nähdessään lähestyvän joukkion petollisen kauppiaan palkkaamat vartiat heittivät aseet maahan ja yrittivät paeta, luullen sillätavoin voivansa välttyä maksamasta osallisuudestaan temppelissä tekemiinsä murhiin. Näille ei kuitenkaan ollut olemassa mitään pakopaikkaa ja pian mielipuoliset kauhunkirkaisut raikuivat yössä vartioiden tullessa raahatuksi pimeyteen. Nuo äänet lopulta herättivät uinuneen Uwabamin, joka raivostuneena häiriöstä syöksyi esiin luolastaan katsomaan mistä oli kyse. Heti työntäessään päänsä esiin piilopaikastaan sai se maistaa Goryon voimakkaiden käsien pitelemää miekkaa, tullen samantien paiskatuksi takaisin pimeyteen. Se ei kuitenkaan riittänyt surmaamaan paksujen suomujen suojaamaa hirviötä, joka syöksyikin ulos leuvat ammollaan raivota sihisten heti uudelleen ja kävi taisteluun jonka veroista ei ole sitä ennen tai sen jälkeen sillä alueella nähty. Aina suuren käärmeen yrittäessä iskeä Goryo loikkasi ketterästi sivuun ja iski käärmettä miekallaan, mutta joka kerta paksut suomut suojasivat kantajaansa ja tämä tuntui tulevan aina vain raivostuneemmaksi. Jokainen valtavan käärmeen hyökkäys sai uusia taloja ja makasiineja sortumaan, samalla kun sen suusta oiskima myrkky saastutti maan ja sataman veden, mutta mitä ikinä se yrittikin tehdä saadakseen ketterän vastustajansa napatuksi leukojensa väliin osottautui se turhaksi. Sen sijaan jokaisen vastaan isketyn lyönnin myötä peto menetti muutamia paksuista suomuistaan ja päästi kivuliaan sähähdyksen suustaan, tuntien iskujen voiman kehossaan paksusta panssaristaan huolimatta. Ennenpitkää Uwabami väsyi saamiinsa iskuihin ja aaveenlailla aina leukojensa välistä katoavan piinaajansa jahtaamiseen, romahtaen lopulta lopun uupuneena maahan.'' Pienen tauvon jälleen pitävä Soijiro kertoi, jääden katsomaan uteliaana moniko olettaisi tarinan olevan tässä.

Koko korpinnaamioisen miehen tarinan ajan vuoroi jännityksestä kiljahdellut ja kauhusta parahdellut Nuno tunsi sydämmensä hakkaavan, kyeten miltei kuvittelemaan kaiken kuulemansa aivan kuin olisi ollut itse paikalla. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tonolaisen päättäessä pitää pien taiteellisen tauvon, toisin kuin osa tarinan kuutelijoista, jotka tyytyvät siihen että suuri käärme kaatui kaikkensa antaneena maahan. Pikkumies halusi kuitenkin enemmän ja tajusi että tarinasta puuttui vielä jotain, nimittäin itse kosto mistä siinä juuri piti olla kyse. Aivan kuin lukien tämän ajatuksen tarinankertoja päätti jatkaa kertomusta, vetäen käteensä ottamansa kunain terällä pitkän viirun maassa olevan kiven pintaan.
''Miekkansa terää pitkin katukiviä vetävä Goryo lähestyi uupuneena ja lyötynä puuskuttavaa Uwabamia, jonka suusta pääsi raivostunut sihahdus jokaisella raskaalla hengenvedolla. Siitä ei ollut kuitenkaan pelastamaan sitä tai edes pelottamaan lähestyvää pyöveliä, joka oli valmis suorittamaan tekemänsä kaupan loppuun. Kaikessa rauhassa hän asetti miekkansa terän käärmeen kaulale ja kohotti sitten päänsä päälle iskeäkseen sen pään irti, mutta ennen sitä juoksi taisteluaseuraamaan kerääntyneestä joukkiosta nuori papitar suojaamaan irronneiden suomujen takaa paljastunutta pehmeää kohtaa. Kyyneleet silmistään vierien tuo kuvankaunis nainen pyysi armoa isälleen, jonka tunnisti tämän muodonmuutoksesta huolimatta ja jota rakasti siitä huolimatta kuten kunnon tyttären kuuluikin. Edes isänsä julmuuden ja äitinsä velvollisuuden tunnon perinyt Goryo ei voinut mitään sille että tunsi myötätuntoa liikuttavasti puhuvaa naista kohtaan, joka tarjoutui jopa itse kärsimään rangaistuksen isänsä sijasta. Edes Goryo ei ollut niin julma että olisi voinut surmata tuota naista, jota jumalat olivat siunanneen nousevan auringon punaisissa väreissä loistavilla pitkillä hiuksilla, mitä suloisimmilla täyteläisillä huulilla, muodokkaalla vartalolla, silkkisen pehmeällä vaalealla iholla ja äänellä joka oli kuin satakielen laulu. Hän oli kuitenkin myös mies eikä yksikään mies olisi kyennyt kieltäytymään tuon jumalaisen kauniin naiselta pyynnöstä. Niinpä pyöveli päätti laskea miekkansa ja luvata jättää papittaren isän henkiin, jos tämä antaisi henkensä sijasta sydämmensä hänelle. Liikuttuen tuosta jalosta eleestä nainen painui polvilleen ja lupasi tekevänsä mitä ikinä tämä tahtoikin ja seuraavansa tätä minne ikinä sitten menisikin.'' Tarinaa jatkava nuorimies kertoi hieman muunnelen jälleen todellisuutta, sekoittaen siihen hieman omia arvailijaan Akkin ja Tingan välisestä suhteesta.
''Tytön isä ei kuitenkaan ollut tyytyväinen järjästelystä, sillä hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta luopua yhdestä aarteistaan. Ei varsinkaan nyt kun oli saanut hetken levättyä ja näki vikkelän vastustajansa huomion herpaantuneen. Leuvat ammollaan käärme syöksähti jälleen eteenpäin, tavoitellen punahiuksisen naisen lumoihin täysin joutunutta kalpeaa aavetta. Ennen kuin onnistui petollisessa ja raukkamaisessa hyökkäyksessään Uwabami huomasi kuitenkin jotain liikahtavan silmäkulmassaan ja tuntien samassa piston niskassaan, Kamaitachin iskiessä toisen sirpeistään suomuissa olevasta aukosta sisän. Polttava raivo antoi vastikään syntyneelle yokaille voimaa ja vain yhdellä iskulla se irrotti suuren käärmeen pään lopusta kehosta, päättäen sen hirmuvallan lopullisesti. Samalla petetyn kauppiaan veli sai myös kostonsa ja rauhan murhattujen sukulaistensa sieluille.'' Kätensä yhteen lyöden tarinansa päättävä Soijiro kertoi ja antoi hiljaisuuden laskeutua leiriin, odottaen mielenkiinnolla aikaansaamiaan reagtioita.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5192Viesti Southpaw »

Kagero oli juuri ehtinyt pudistaa päätään kun huomasi kuitenkin yllättäen, Nunon kohottavan kättään varovasti. Tässä kohden Soijiro näytti jopa lintumaskistaan huolimatta melkoisen tuskastuneelta, mutta antoi kuitenkin Nunon kysyä kysymyksensä, johon Kagerokin oli kieltämättä utelias kuulemaan vastauksen, sillä hän ei ollut hoksannut ajatella tuota asiaa, keskittyessään vain kauppiaan veljeen. Soijiron vastaus selitti onneksi hyvin yksinkertaisesta Hyakki yaguon tarpeen, mutta samalla herätti kuitenkin Kagerossa lisää kysymyksiä jotka nainen olisi halunnut kysyä. Hän olisi halunnut kuulla myös siitä, miksi Dojin oli päätynyt kohtaamaan Yamata no Orochin. Käsittäen kuitenkin itsekin, että he viettäisivät tässä melkoisen tovin, jos sitäkin tarinaa ryhdyttäisiin nyt käymään läpi, Kagero piti suunsa kiinni.

Kauppiaan veljen muuttuessa viikatteita kantavaksi minkiksi ja liittyessä Goryon joukkoihin, Kagero unohtui hetkessä taas kuuntelemaan tarinaa, joskin muiden kuuntelijoiden aiempien puheiden vuoksi, hän ei nyt voinut olla miettimättä kuinka paljon tarinasta oli tarua ja kuinka paljon totta, puhumattakaan siitä, keitä tarinassa esiintyvät henkiolennot mahtoivat todellisuudessa olla. Jos siis näillä tosiaan oli oikean elämän vastineensa, kuten hän oli alkanut epäillä. Tarinan edetessä kuitenkin kohti loppua, Kagero saattoi melkein kuvitella ahneen kauppiaan kaupunkia ympäröivän sumun ja soihdut jotk etenivät sumun halki kohti kaupunkia, tappaen kaikki murhaan osallistuneet tieltään. Lopulta Goryo asettui kuitenkin kauppiaan veljen sijasta taistelemaan käärmeeksi muuttunutta kauppiasta vastaan. Kagero saattoi elävästi kuvitella kuinka kahden henkiolennon taistelu tuhosi rakennuksia ympäriltä ja tärisytti maata katsojien jalkojen alla, kunnes lopulta ahne kauppias makasi voimattomana maassa. Monen muun kuulijan tavoin, Kagero oli lähellä mennä halpaan tässä kohtaa ja olettaa tarinan olevan lopussa, mutta muistaessaan, että kuolleen kauppiaan veli ei ollut saanut vielä kostoaan, Kagero jäi hiljaa odottamaan ja pienen taiteellisen tauon jälkeen Soijiro jatkoikin tarinaa vielä.

Goryon ollessa juuri kohottamassa asettaan iskeäkseen viimeisen iskun, tarinaan astui mukaan kuitenkin papitar, jonka kuvaus toi Kagerolle erään hänen kohtaamansa punapään mieleen. Hetken verran naisen ajatukset harhutuivat jälleen miettimään Akkia ja sitä oliko mies todella puhunut totta sanoessaan seurassaan ollutta punapäätä vain ystäväksi. Nopeasti kunoichi kuitenkin karisti ajatukset mielestään. Muiden kuulijoiden aiemmat puheet siitä kuinka tarina muka liittyisi tositapahtumiin oli varmaan vain saanut hänet näkemään tosielämän yhteyksiä siellä missä niitä ei todellisuudessa ollut. Luultavasti Soijiro vain itse oli iskenyt silmänsä johonkuhun toiseen punapäähän ja päättänyt lisätä tämän osaksi tarinaansa. Kaikki vaikutti tarinassa olevan jo hyvin, kunnes ahne kauppias yritti vielä viimeistä epätoivoista hyökkäystä, vain tullakseen Kamaitachin tappamaksi... ja siihen tarina vaikutti loppuvan. kauppiaan veli oli saanut kostonsa, mutta silti Kagerosta tuntui kuin tarina olisi jollain tapaa jäänyt pahasti kesken. Mietteissään Kagero risti käsivartensa, joutuen hetken pohtimaan mistä tuo tunne tuli, kunnes tajusi. Soijiro oli jo aiemmin sanonut tämän tarinan olevan vain osa jotain pidempää tarinoiden sarjaa. Vaikka tarinan alku oli antanut ymmärtää kauppiaan veljen olevan tarinan päähenkilö, oli oikea päähenkilö silti Goryo. Tai niin Kagero ainakin arveli, sillä Soijirohan oli aiemmin paljastanut tämän tarinan olevan vain osa jotain pidempää tarinaa.

"Mitä Goryolle sitten tapahtui?" tarinaa seurannut hiljaisuus katkesi loputa, jonkun muista kuuntelijoista, halutessa tietää enemmän.
"Ja sille papittarelle. Lähtikö hän kiertämään Goryon mukana vaikka hänen isänsä kuoli?" kysyi joku toinen ja haaveellinen sävy paljasti, että kysyjällä oli mielessään ilmeisesti hyvinkin elävä kuvaus tarinan papittaresta. Kageron oli myönnettävä, että kysymykset olivat varsin hyviä. Hänen aiemmat pohdintansa tarinan ja tosielämän välisistä yhteyksistä, oli kuitenkin herättänyt hänessä toisen kysymyksen.
"Jos siitä ei ole vaivaa niin, ehkä voisit jossain kohtaa kertoa sen ihmissusitarinankin? En ole kuullut sitä, kuten sanoit..." Kagero pyysi ja kallisti kysyvästi päätään. Jos ihmissusitarinalla tosiaan oli jotain tekemistä Kougan kuoleman kanssa, niin kenties hän pystyisi sen jälkeen hieman paremmin päättelemään kuinka paljon nämä tarinankertojat mahdollisesti tiesivät siitä mitä oikeasti oli tapahtunut.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5193Viesti Cross »

Tarinan päätyttyä käsien äänekkääseen yhteen iskeytymiseen laskeutui Soijiron ympärille hetken ajaksi hiljaisuus kuuntelijoiden sulatellessa kertomusta, mikä muuttui kuitenkin miltei samantien yhdeksi kysymysten tulvaksi. Jokainen ympärillä olijoista tuntui haluavan kuulla hieman lisää jostain tarinan osasta, mikä sai leveän hymyn kohoamaan korpinnaamioisen miehen kasvoille. Hän oli onnistunut selvästikkin saamaan kuulijansa innostumaan kertomuksesta ja nauttimaan siitä, mitä oli ollut välillä valmis jo epäilemään. Loppujen lopuksi kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin ja miekkamies tiesi voivansa olla ylpeä suorituksestaan, laittaessaan tämän tarinan liikkeelle kylänsä väen ulkopuolella.
''Se on jääköön kerrottavaksi toiseen kertaan.'' Sesomaan nouseva Kotengu vastasi uteluihin siitä mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan Goryolle ja lähtikö isänsä menettänyt papitar seuraamaan tätä, ainakaan vielä hän ei edes itse tiennyt mihin suuntaan nuiden kahden tarina lähtisi kehittymään. Itse mies kuitenkin arveli että tulisi aikanaan tapaamaan taas nuo kaksi ja silloin tämä tarina tulisi saamaan jälleen jatkoa, ehkä useammankin kertomuksen verran. Siihen asti vaeltavan aaveen seikkailuista pitävät saisivat kuitenkin tyytyä tähän ja Kougan kuolemasta kertovaan tarinaan, sekä ehkä niihin muutamaan Akkin kirjoittamaan kertomukseen isänsä retkistä.
''En kuitenkaan halua saada herra Jinsakia kimppuuni sen takia että valvotin teitä tarinoillani tämän enempää.'' Vielä muutamaan pyyntöön lisätarinasta vastaava tonolainen vastasi, tehden parhaansa saadakseen ympärilleen kasaantuneet shinobit hajaantumaan. Hänellä ei kuitenkaan ollut enää pienintäkään aikomusta jatkaa tarinoimista tälle joukolle, sillä halusi päästä keskustelemaan violetti hiuksisen kunoichin kanssa hetken aikaa kahdenkesken, sikäli kun se edes olisi mahdollista tämän seuraan liimautuneen arpinaaman takia.

Lopulta väki kuitenkin alkoi hajaantua niin että Soijiro saattoi istuuntua takaisin Kageron ja Nunon seuraan, saaden melkein samantien vielä yhden pyynnön lisä tarinasta. Myös pyynnön esittävän kunoichin seurassa oleva hukkapätkä tuntui kannattavan ideaa, muistamatta ilmeisestikkään enää aijemmin tuntemaansa pelkoa kummitustarinoita kohtaan. Pyyntö sai miehen naurahtamaan hivenen ja harkitsemaan hetkenaikaa siihen suostumista, päättäen kuitenkin hetken harkittuaan kieltäytyä päätään pudistaen. Sen sijaan hän työnsi kätensä repaleisen kaapunsa sisään ja veti sieltä nahkaan käärityn kirjoituskäärön, jonka oli saanut mukaansa Akkilta kotimatkalleen lähtiessään.
''Kuten sanoin saa riittää tältä illalta, mutta jos haluat voit lukea sen itse tästä.'' Käärön Ichirikiä kohti ojentava Kotengu totesi, tietäen että rullan liuskoilla oli monta muutakin tarinaa kuin vain se mitä tämä oli pyytänyt. Useimmat niistä olivat Sanadan muistiin kirjaamia kertomuksia, Tonon eri klaanien edustajista. Mukaan oli kuitenkin mahtunut myös muutama tämän itse sepittämä kertomus omista elämänvaiheistaan ja myös kunoichia kiinnostanut ihmissusi tarina, joka tosin poikkesi muutamilta kohdiltaan hieman siitä kertomuksesta jota kyläläiset olivat levittäneet. Pelkän tekstin lisäksi jokaiseen sivuun oli liitetty myös muutamia pieniä taidokkaasti tehtyjä kuvia, jotka liittyivät tavalla tai toisella itse kertomukseen. Korpinaamioinen mies ei myöskään tiennyt pienestä yksityisestä viestistä jonka tämän ystävä oli kätkenyt käärön viimeiselle tyhjältä näyttävälle sivulle.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5195Viesti Southpaw »

Kuulijoidensa harmiksi Soijiro kieltäytyi kertomasta enempää, vetoamalla siihen, että Shishio ei katsoisi kovinkaan hyvällä, jos leirissä lepäävät joukot eivät olleet kyllin levänneitä sitten kun tulisi aika lähteä jatkamaan taisteluita. Sentään tonolainen kuiteenkin lupaili, että tarinalle olisi tulossa jatkoa jossain kohtaaja tähän lupaukseen luottaen kuulijat alkoivatkin yksi toisensa jälkeen hajaantua paikalta ja syventyä taas muihin puuhiinsa. Lopulta jäljellä olivat vain Kagero, Nuno ja Soijiro, aivan kuten tarinan alkaessakin. Miehen vastatessa lopulta Kageron esittämään pyyntöö ihmissusitarinasta, kunoichi ehti olla jo hetken toiveikas, mutta joutui lopulta muiden kuulijoiden tavoin pettymään. Hän oli jo aikeissa kiittää ensimmäisestä tarinasta, kun yllättäen huomasi kuitenkin Soijiron ottavan kaapunsa sisältä esiin nahkaan käärityn käärön, jonka ojensi hänelle.

Hieman hämillään Kagero otti Soijiron ojentaman paketin vastaan ja vilkaisi tätä kysyvästi. Hän ei ollut ihan varma oliko miehen tarkoitus antaa tämä käärö hänelle omaksi vai olisiko se hänellä vain lainassa sen aikaa, että saisi ihmissusitarinan luettua.
"Kiitos, tuohon tarjoukseen ei voi kuin tarttua", Kagero vastasi ja otti käärön vastaan. Ryhtyessään kuitenkin avaamaan käärön ympärille suojaksi kiedottua nahkasuojusta, Kagero varoi tarkoin käsittelemästä kääröä liian kovakouraisesti. Saatuaan paketin lopulta auki, kunoichi avasi käärön ja alkoi nopeasti silmäillä tekstiä läpi. Kagero käsitti nopeasti kärön sisältävän useampiakin tarinoita, jotka hänen olisi tehnyt mieli lukea, mutta käsittäen kuitenkin, ett se olisi tehtävä paremmalla ajalla, nainen alkoi selata kääröä läpi, silmäillen samalla otsikoita ja tarinoiden lomaan tehtyjä taidokkaita kuvia. Vaikka hän ei kääröä silmäillessään lukenutkaan tekstiä kunnolla, jokin kuvissa kuitenkin vangitsi hänen katseensa, niin, että hän saattoi melkein nähdä kuvaan liittyvän tapahtuman mielessään. Shuten Dojin ja Valkoisen ketun ensikohtaaminen, Dojin taistelu Yamata no Orochia vastaan, jonka Soijiro oli maininnut jo aiemman tarinansa aikana selventäessään Goryon taustaa sitä tuntemattomille kuulijoille...

Lopulta Kagero pääsi kuitenkin ihmissusitarinan kohdalle ja oli jo aikeissa alkaa lukea tarinaa läpi kun hänen katseensa kuitenkin osui tähän tarinaan liittyvään kuvaan, joka esitti maassa makaavaa samuraita ja miekkansa kohottanutta Goryota, joka kaikesta päätellen puolusti tuota samuraita ihmissudelta. Kuva sai hänet hetkessä unohtamaan tarinan lukemisen, sillä nähdessään Goryon nyt kuvaksi piirrettynä, hän uskalsi olla lähes varma siitä, että Goryo oli jonkinlainen tarinaa varten luotu versio Akkista. Kalpea iho, vaatteet ja vaatteiden väri, punaiset silmät... Melkein joka yksityiskohta tuntui täsmäävän, lukuunottamatta joitain taiteellisia vapauksia joita piirtäjä oli ottanut saadakseen Goryon näyttämään enemmän henki-olennolta kuin ihmiseltä. Tuntui, että hetkessä naisen keskittymiskyky oli tiessään ja niinpä tämän oli lukemisen sijaan pakko jatkaa selaamista, nähdäkseen mitä muita tarinoita käärö sisälsi ja millaisia kuvia niihin oli piirretty.
"Sinäkö nämä olet piirtänyt?" Kagero uskaltautui kysymään Soijirolta, miettien uskaltaisiko kysyä tunsiko tämä Akkin. Hetken harkinnan jälkeen kunoichi päätyi kuitenkin jättämään tuon kysymyksen kysymättä. Nunon kanssa puhuminen ei ollut ongelma, sillä tämä todennäköisesti oli jo unohtanut mitä hän oli Akkista kertonut aiemmin. Soijiro ei ollut kuitenkaan yhtä hajamielinen, joten toistaiseksi tuntui turvalliselta olla puhumatta liikoja, jotta Shishion tai Akuman korviin ei kantautuisi mitään mikä saattaisi saada nämä epäilemään hänen uskollisuuttaan.
Soijiron vastausta kuunnellessaan, Kagero selaili eteenpäin ja päästessään lopulta tarinan viimeiselle sivulle, Kagerosta tuntui, kuin sydän olisi jättänyt muutaman lyönnin välistä. Viimeisellä sivulla oleva kuva esitti yuki-onnaa... josta oli kuitenkin tehty hänen näköisensä. Violeteista hiuksista ja yuki-onnan kaulassa olevasta pannasta ei voinut erehtyä. Tietämättä miten kuvaan olisi oikein pitänyt suhtautua tai miten hänen olisi pitänyt reagoida Kagero ei voinut kuin katsella sitä pitkän aikaa, kunnes huomasi jotain muutakin. Käärön viimeiselle, tyhjäksi jääneelle sivulle alkoi hänen katsellessaan muodostua lisää kirjoitusta.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5204Viesti Cross »

Nuno

Aivan kuten useimmat ympärillä olijat petty myös Nuno Soijiron kertoessa ettei tulisi enää kertomaan enempää tarinoita tämän illan aikana, vedoten siihen että kaikki paikalla olijat tarvitsisivat lepoa tulevia päiviä varten. Yllättäen jopa itsensä pikkumies tuntui unohtaneen aijemman pelkonsa kummitus tarinoita kohtaan, suhtautuen kuitenkin edelleen hyvinkin varovaisesti tarinoijaa kohtaan. Senpä takia hän ei alkanut vaatia kovaan ääneen vielä uutta tarinaa, vaan tyytyi pysyttelemään turvallisesti Kageron seläntakana ja kurkkimaan sieltä mietteliään näköisenä. Toisin kuin kunoichi hän oli kuullut tonolaisten levittämän tarinan Goryosta ja Okamista, harkiten hetken aikaa yrittävänsä kertoa tarinan siitä kunniasta kieltäytyvän miehen sijasta.
Onneksi siihen ei kuitenkaan ollut tarvetta, sillä miltei heti kieltäydyttyään naisen pyynnöstä Kotengu kaivoi nahkaan käärityn käärön kaapunsa taskusta ja ojensi sen tälle. Korppinaamioinen shinobi kertoi Ichikirin pyytämän tarinan olevan tuossa käärössä, minkä lisäksi siihen oli kirjoitettu myös monta muuta myyttistä kertomusta, jotka voisivat kiinnostaa tätä. Heti käärön nähdessään Ningyou unohti kaikki ajatukset yrittää harrastaa tarinan kerrontaa, onnistuen luultavasti vain raiskata taidolla ja vaivalla kehitetty kertomus täydellisesti.

Sensijaan hän hivuttautui lähemmäs saamansa käärön avaavaa ryhmänjohtajaa, kurkkien tämän olan yli sen sisältöä. Silmät suurina kitukasvuinen arpinaama katseli rullasta levittäytyviä kymmeniä värikkäin kuvin koristeltuja sivuja, joista ensimmäiset näyttivät olevan vain yksittäisiä kertomuksia jostain tietystä taruolennosta.
Loppua kohti tarinat näyttivät kuitenkin alkavan keskittyä enemmän juuri tuohon Goryo nimiseen hahmoon, vaikuttaen kertovan jonkinlaista elämäntarinaa tästä. Saaga alkoi jännittävällä kertomuksella metsästäjien jahtaamasta kauniista valkoisesta ketusta, jonka tulisieluinen ja vahvoihin juomiin mieltynyt demoni pelasti pulasta iskettyään ensin itse silmänsä tähän. Siitä tarina eteni humoristiseen kertomukseen siitä kuinka Shuten doji yritti hankkiutua eroon ketun synnyttämästä pojasta, jonka tämä oli jättänyt hänen huolehdittavakseen. Sitä seurasi kertomus nuoren Goryon varttumisesta ja ajasta tengu Sojobon oppilaana, jota seurasi tarina Dojin ja Yamata no Orochin yhteenotosta. Siitä alkoi Goryon kosto tarina, jonka ensimmäisessä osassa tämä tarjoutui auttamaan pientä samurai joukkoa taistelussa maaseutua terrorisoivaa Okamia vastaan.
Toisin kuin kuin Kagero Nuno ei juurikaan kiinnittänyt huomiota Goryon ulkonäköön, vaikka ihailikin tarinoita täydentämään piirrettyjä näyttäviä kuvia. Sen sijaan hänen huomionsa kyllä kiinnittyi viimeisenä tarinana käärössä olevan romanttisen kertomuksen viereen piirrettyyn kuvaan lumimyrskyn keskelle eksyneen tarinan sankarin pelastavasta Yuki onnasta, jonka näkeminen sai pikkumiehen otsan painumaan syville uurteille. Aivan kuten kunoichi myös tämän olan yli kurkkiva parantaja huomasi samankaltaisuuden kuvan ja naisen ulkonäön välillä, vaikka ei osannutkaan pitää tuota miniin muuna kuin sattumana.
''Yuki Onna... Näyttää muute iha just sult.'' Arpinaama totesi huvittuneesti virnistäen, katsellen edelleen piirrosta jonka näytti hieman muita käärön kuvia yksityiskohtaisemmalta ja huolellisemmin tehdyltä. Melkein olisi voinut luulla Ichirikin istuneen mallina tuota kuvaa tehtäessä, vaikkakaan kuvan hahmon yksinkertaiset perinteiset vaatteet ja kalpea iho eivät vastanneetkaan aivan todellisuutta. Kasvonpiirteet, silmät, suu, nenä ja hiukset olivat kuitenkin kuin suoraan kunoichilta itseltään. Jopa naisen kaulassa oleva panta oli jollain tapaa saatu kuvaan mukaan, joskin enemmän kaulakorun näköisenä.

Soijiro

Ojennettuaan käärön Kagerolle Soijiro harkitsi jättävänsä naisen ja tämän seurassa olevan arpinaaman hetkeksi kahdestaan, antaakseen näiden rauhassa tutkia kääröä. Samalla hän voisi kiertää hieman enemmän leirissä ja katsoa löytäisikö joitakuita tuttuja täältä, vaikka epäilikin etteivät nämä suostuisi leiriytymään näin suuren ihmisjoukon keskelle. Osakseen sen takia että se teki joukoista helpommin löydettäviä ja tuhottavia näiden kaikkien ollessa yhtenä klönttinä, sen sijaan että olisivat olleet hieman enemmän ympäriinsä levittäytyneinä. Mutta myös senkin takia että vuoriston väki ei mielellään paljastanut kasvojaan ulkopuolisille, johtuen lähinnä usempien näiden erikoisista mutaatioista.
Ennen kuin kerkesi kuitenkaan lähteä mies kuuli kunoichin kysyvän kuka käärön kuvat oli piirtänyt, huomaten tämän päässeen kaipaamaansa susi tarinaan asti. Naamionsa alla hieman hymyilevä mies pudisti hieman päätään, miettien mitä voisi vastata kysymykseen. Kerrottuaan kenelle halusi käärön toimitettavan Akki oli nimittäin vaatinut ettei hän saisi kertoa kenellekään mitään sen alkuperästä, tai enintään sanoa hankkineensa sen jostain Kamomen puodista omaksi ilokseen. Tietäen käärön sisällön suurinpiirtein Kotengu oli kummeksunut tuota pyyntöä, mutta myöntynyt kuitenkin siihen lopulta sen enempää vastustelematta.
''En suinkaan. Se tarttui mukaani etelästä hiljattain.'' Päätään hieman pudistava tonolainen vastasi kysymykseen, samalla kun kääröä tutkiva nainen käänsi sivua ja sai esiin viimeisen tarinan. Edes Soijiri ei ollut tiennyt viimeiselle sivulle lisätystä tarinasta, tai sen vieressä olevasta kuvasta, joka näytti yllättävän kummankin sen näkevistä shinobeista. Naamionsa alla otse rypyssä miekkamies siirtyi hieman lähemmäs kaksikkoa Nunon kommentoitua muotokuvan näyttävän aivan Kagerolta, mikä sai myös kaapumiehen uteliaisuuden heräämään. Heti kuvan nähdessään hän myönsi arpinaaman olevan aivan oikeassa, vaikka ei oikeastaan osannutkaan selittää miksi Sanada oli piirtänyt moisen kuvan viestinsä saajasta. Myös sen vierellä oleva tarina kummastutti miestä, sillä se poikkesi melko selvästi muista käärön kertomuksista huomattavasti romanttisemmalla sävyllään, joka meni välillä jopa hieman intiimiksi.

Nopeasti tekstin läpi silmäilevä tonolainen ei oikein tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella tarinasta, joka oli ilmanmuuta erittäin taitavasti tehty. Se sai hänet kuitenkin ensimmäistä kertaa todella miettimään minkä lainen suhde Akkilla ja tällä naisella mahtoi olla, sekä tuon tuomansa käärön todellista merkitystä. Ensin hän oli ajatellut sen olevan vain jonkinlainen kiitos kunoichille joka oli attanut kalpeaa miekkamiestä pääsemään sopimukseen Akuman kanssa, mutta nyt hänestä alkoi tuntua että siihen sisältyi vielä muutakin. Ehkäpä Tinga ei ollutkaan ainut nainen joka tätä kiinnosti, kuten tilanne oli vaikuttanut olevan näiden ollessa vieraina Tonossa. Moni kylän nuorista naisista olisi mielellään mennyt lämmittämään vieraan vuodetta öisin, mutta tämä oli kerta toisensa jälkeen päätynyt torjumaan nämä. Ainut jonka tämä oli päästänyt samaan mökkiin yöksi oli ollut juurikin punahiuksinen kunoichi, mikä oli lopulta saanut kylän naiset luovuttamaan lähestymis yritykset.
Heidän väkensä kesken ei ollut tapana solmia mitään varsinaisia avioliittoja, vaan jokainen oli kenen kanssa halusi. Seksi kumppaneista ei juurikaan pidetty kirjaa, muuta useimmiten pyrkimyksenä oli kuitenkin saada mahdollisimman paljon lapsia pelkän hauskanpidon lisäksi. Yleensä kaikkein taitavimpina ja voimakkaimpina kylän jäseniä pidettiin suosituimpina kumppaneina, minkä takia näille saattoikin olla tarjolla useampikin kumppani samalla kertaa. Toistensa seuran valinneiden pariskuntien rauhaa oli kuitenkin tapana kunnioittaa, eikä kukaan yrittänyt siksi pyrkiä kolmanneksi pyöräksi näiden väliin ilman näiden omaa pyyntöä.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5208Viesti Southpaw »

"Niin, melkoinen sattuma vai mitä?" Kagero vastasi Nunon sanoihin, tämänkin kiinnittäessä hänen olkansa ylitse huomiota hänen ulkonäkönsä pohjalta maalattuun yuki-onnaan. Puhuessaan nainen vilkaisi nopeasti Soijiroa, joka myös oli tullut uteliaana lähemmäs, katsomaan viimeiselle sivulle taiteiltua kuvaa. Vaikka kunoichi ei tälle sanonutkaan mitään, tämän katse kuitenkin paljasti tämän nyt tietävän keneltä käärö oli peräisin ja miksi se oli hänelle annettu ja että Soijiro ei suinkaan ollut noin vain sattumalta löytänyt kääröä, kuten oli äsken antanut ymmärtää. Luultavasti Akki oli antanut käärön Soijirolle ja pyytänyt toimittamaan sen hänelle. Muutaakaan selitystä, hän ei tälle kaikelle keksinyt.
Muiden kahden kuitenkin katsellessa hänestä piirrettyä kuvaa, Kagero käänsi katseensa takaisin tyhjälle sivulle, jolle muodostuva viesti oli nyt jo mlkein luettavissa. Toisin kuin Soijirolle ja Nunolle, Kagerolle oli nyt täysin selvää, miksi yuki-onnan kuva oli sijoitettu nimenomaan tähän kohtaan kirjaa. Tarkoitus oli luultavasti ollut vangita hänen katseensa viimeisille sivuille riittävän pitkäksi aikaa, jotta kääröön kätketty genjutsuviesti ehtisi aktivoitua ja ilmestyä näkyviin.

Nähdessään lopulta viestin viimeisenkin rivin ilmestyvän aiemmin tyhjälle sivulle, Kagero tuijotti tekstiä hetken sydän pamppaillen. Lopulta Kagero kuitenkin alkoi lukea kärsimättömästi mitä genjutsun paljastamassa viestissä luki. Nähdessään Tsuchigumon ensimmäisillä riveillä pahoittelevan sitä, että ei ollut vielä palannut Äänen maahan, Kagero tunsi oitis oudon lämpimän tunteen leviävän sisälleen.
"Hän ei ole unohtanut minua..." kunoichi ajatteli helpottuneena, samalla kun jatkoi lukemista eteenpäin. Pahoittelujen jälkeen kirjeessä kerrottiin hyvin ympäripyöreästi, että yakuzan parissa tuli jatkuvasti uusia mutkia matkaan, jotka olivat kerta toisensa jälkeen estäneet Tsuchigumoa tulemasta takaisin vaikka olisi halunnut. Kagero pisti kuitenkin merkille, että kirjeessä ei kerrottu kovinkaan tarkasti, mitä Akki tarkalleen ottaen oli tekemässä, mikä tavallaan oli ihan ymmärrettävää. Jos käärö olisi jostain syystä päätynyt vääriin käsiin, kukaan ei ainakaan olisi voinut jäljittää Akkia sen perusteella. Viestissä mainittiin myös lyhyesti että Tinga oli palannut Hebigakureen, joskin Kagerolle ei ensin auennut miksi Akki oli katsonut tarpeelliseksi mainita tuon seikan. Lopulta kunoichi tuli siihen lopputulokseen, että ehkä mies oli jollain tapaa käsittänyt väärin hänen viime kertaisen loukkaantumisensa tai kenties hän oli itse muotoillut silloiset ajatuksensa sanoiksi väärin. Ajatus Akkista ja Tingasta yhdessä ei häntä häirinnyt niin kauan kuin hänelle vain kerrottaisiin asiasta rehellisesti, mutta ajatus siitä Akki tai joku muu valehtelisi hänelle ja leikkisi hänen tunteillaan, tuntui niin sietämättömältä, että lyhyen hetken ajaksi Kagero tajusi jäykistyvänsä, melkein kuin valmiina kurittamaan ensimmäistä ihmistä joka edes katsoisi häntä liian provosoivasti.

Karistaen nämä ajatukset kuitenkin mielestään ja rentoutuen taas, Kagero jatkoi viestin lukemista. Kirjeen lopussa Akki kertoi ikävöivänsä häntä ja toivovansa, että he tapaisivat pian uudelleen, jolloin tämä voisi itse kertoa lisää kummitustarinoita käärössä olevien lisäksi. Lopuksi mies kehotti häntä vielä pitämään huolta itsestään, ennen kuin oli allekirjoittanut viestinsä, ikään kuin lähettäjä olisi voinut ilman sitä jäädä hänelle epäselväksi. Viestin viimeisiä rivejä lukiessaan Kagero ei voinut mitään sille, että hänen kasvoilleen levisi pieni hymy, kun lämmin tunne hänen sisällään vain voimistui entisestään. Hetken verran hän toivoi, että olisi voinut lähettää jotain takaisin, mutta ikävä tosiasia kuiteenkin oli, että näin keskellä rämettä, ei olisi mitään mitä hän olisi voinut lähettää ja vaikka olisi ollutkin, niin kunoichilla ei ollut aavistustakaan mistä Akki olisi mahdollisesti pitänyt.
"Kiitos... Tämä merkitsee minulle enemmän kuin pystyn kuvaamaan", Kagero sanoi lopulta, suunnaten sanansa Soijirolle ja suuntasi miekkamiestä kohti kiitollisen katseen.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5262Viesti Cross »

''Melkein voisi luulla että se on piirretty sinusta.'' Kageron ja Nunon seuraksi kääröä ja siinä olevaa piirrustusta tutkimaan siirtynyt Soijiro tokaisi, lähinnä tarkoituksena saada kuva vaikuttamaan enemmän sattumalta, mutta haluten samalla myös nähdä kuinka toteamukseen reagoitaisiin. Samalla hän kiinnitti huomiota myös siihen ettei tarinaa ja sen kuvitusta tutkivalta vaikuttavan kunoichin katse suuntautunut aivan sinne minne olisi pitä'nyt, vaan näytti pitemminkin keskittyneen johonkin tyhjällä alueella tarinan vieressä. Ensin tuo pikku huomio meinasi hämmentää mustista rievuista kasaan ommellulta vaikuttavaan kaapuun pukeutuvaa shinobia, joka ei kyennyt näkemään mitään muuta kuin tyhjää paperia. Nopeasti hänen mieleensä kuitenkin muistui Akkin kyky käyttää genjutsua, joka veti hevinkin vertoja jopa Nura klaanin jäsenille.
Ovela paskijainen... Naamionsa suojissa hymyilevä Kotengu ajatteli, tajutessaan että tuohon kääröön näytti sisältyvän useampia yllätyksiä kuin hän olisi osannut edes kuvitella. Samalla häntä alkoi kuitenkin myös kiinnostaa mitä tuossa kätketyssä viestissä mahdottiin sanoa, sillä sen näkemään kykenevästä Ichirikistä sitä ei ollut helppo arvata. Ainut asia jonka tätä tarkkaileva miekkamies huomasi oli tämän käsien puristuminen nyrkkiin hetken ajaksi, aivan kuin tämä olisi pyrkinyt hillitsemään itseään. Tuo näky sai tonolaisen miettimään toistamiseen ystävänsä suhdetta tähän naiseen ja varsinkin sitä olisiko näiden välilä voinut olla jotain muutakin kuin vain kahden aikuisen välistä hauskanpitoa, mikä olisi voinut hyvinkin selittää viestin salamyhkäisyyden. Kuitenkin toisaalta ajatus siitä että Akuman omana oppilaana tunnettu Kagero alkaisi toimia jonkun toisen hyväksi mestarinsa seläntakana tuntui melko kaukaa haetulta, vaikka ei siitä huolimatta kuitenkaan mahdottomalta.

Soijiron keskittyessä tarkkailemaan salattua viestiä lukevaa Kageroa, keskittyi naisen olan yli edelleen kurkkiva Nuno tutkimaan viimeistä kääröön piirrettyä kuvaa ja miettimään suureksi linnuksi pukeutuneen miehen kommenttia siitä. Toisin kuin tämä ei huomannut ettei käärön ylle kumartunut ryhmänjohtajansa ollut syventynyt saman asian pariin, mutta silti hänestä tuntui että jotain jäi huomaamatta. Tämä oli jälleen yksi niistä turhauttavilta tuntuvista tilanteista kun parantajasta tuntui että jotain asiaa roikotettiin aivan silmien edessä, mutta siitä huolimatta hän ei onnistunut tajuamaan mistä oli kyse. Aina kun hukkapätkä oli saamasta kiinni ajatuksesta tuntui se haihtuvan ilmaan, ilmestyäkseen vain samantien taas lähestulkoon samaan paikkaan.
''Suattaaha se olla tai suottaa olla olemattaki... Tiijä tuot... Sammoo näkköö siin on mut ei sit kuitenkaa...'' Ääneen ajatteleva pikkumies mutisi vuoroin leukaansa hieroen, vuoroin sotkuista hiuspehkoaan raapien, yrittäen päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen itsensä kanssa siitä mitä ajatteli kuvasta. Se ei kuitenkaan tuntunut käyvän kovinkaan helposti, sillä vuoronperään hän oli varma siitä että kuva esitti jollain käsittämättömällä tavalla juuri Kageroa, todeten kuitenkin heti perään ettei se ollut kovin todennäköistä ja tässä oli käynyt vain joku outo sattuma.
''Tunnet sie ketää joka ton ois voinu tehä?'' Kalpea arpinaama päätyi lopulta kysymään, kurkaten hieman esimiehensä olan yli, yrittäen nähdä tämän kasvot. Samalla hän sattui näkemään naisen kasvoilla olevan kiitollisen hymyn, mikä tuntui hieman oudolta ottaen huomioon että kyse oli vain yhdestä kääröstä. Toki tämän kaltaisia esineitä oli hieman hankala saada nykyisin äänenmaasta, tai ainakin hukkapätkä oletti kaiken tietämänsä pohjalta.

''Ole hyvä vain. Kerkesin jo opetella kaikki nuista tarinoista, joten en juurikaan tarvitse sitä kääröä enää... Tosin en kyllä aijo luopua siitä aivan ilmaiseksi.'' Kageron yllättävään kiitokseen vastaava Soijiro vastasi, ojentaen kätensä naisen pitelemää kääröä kohti. Tottakai esine kuului tarkalleen ottaen tälle, mutta silti sen antaminen ilman mitään vastinetta olisi varmasti näyttänyt oudolta. Se taas ei vaikuttanut kovinkaan hyvältä idealta, kun otti huomioon että kääröön sisältyi joku salainen viesti. Senpätakia mies ei nähnytkään muuta mahdollisuutta kuin velottaa jotain naiselta esineestä, vaikka arvelikin ettei tällä välttämättä olisi paljoakaan annettavaa mukanaan. Kotengu oli kuitenkin varma että tämä kuitenkin keksisi halutessaan jotain tarjottavaa, päättäen hyväksyä tarjouksen pienen tinkimisen jälkeen mitä ikinä se sitten olisikin.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5281Viesti Southpaw »

"Niin voisi", Kagero vastasi Soijiron huomautukseen ja oli pohtivinaan kuvan arvoistusta, huomaamatta kuitenkaan sitä, että Soijiro oli jo ehtinyt kiinnittää huomiota siihen kuinka hän luki Akkin kääröön piilottaman viestin. Nunoon hänen ihmettelynsä ainakin vaikutti uppoavan, sillä tämän ilmeestä ei ainakaan huomannut, että pikkumies olisi huomannut mitään erikoista, joskin esitti pian hyvinkin tiukan kysymyksen siitä, tunsiko hän ketään joka olisi voinut piirtää kuvan. Kagero joutui heten verran miettimään mitä vastata, joskin oli samalla helpottunut siitä, että Nuno ei tuntunut muistavan hänen aiempaa kertomustaan miehestä jonka halusi tavata uudelleen.
"En taida tuntea. Ehkä joku kiertävä tarinankirjoittaja on vain sattunut näkemään minut jossain sattumalta? Tai sitten jossain on minun näköiseni kalpea nainen..." Kagero sanoi ja naurahti huvittuneen kuuloisena. Vaikka Nuno olikin hajamielinen, hänen vaistonsa varoitti kuitenkaan kertomasta Akkista uudelleen tässä yhteydessä sillä pahimmillaan Nuno voisi yhdistää palapelin palaset ja tajuta, että hän tiesi Kougan tappajan henkilöllisyyden. Vaikka tuntui epätodennäköiseltä, että Nuno olisi enää näin pitkän yhdessäolon jälkeen alkanut kantaa kaunaa asiasta, ei Kagero silti halunnut ottaa riskiä siitä, että menettäisi yhden niistä harvoista jonka saattoi laskea ystäväkseen, puhumattakaan siitä, että Nuno lähtisi metsästämään Kougan tappajaa, kuten oli heidän tavatessaan vaikuttanut suunnittelevan.

Pian Kageron huomio kuitenkin kääntyi takaisin Soijiroon, joka onneksi kertoi tuntevansa tarinat jo kyllin hyvin voidakseen kertoa niitä eteenpäin ilman kääröä, mutta vaati kuitenkin maksua siitä, että luovuttaisi käärön hänelle. Osa Kagerosta olisi halunnut protestoida, sillä hän tiesi heidän molempien tietävän, että käärö kuului hänelle, mutta samalla kunoichi kuitenkin tiedosti sen, että Soijiron oli silminnäkijöiden vuoksi pakko vaatia maksua. Olisi herättänyt liikaa epäilyksiä jos hän olisi saanut sen noin vain. Miettivän näköisenä Kagero risti hetkeksi käsivartensa, miettien mitä oikein voisi tarjota maksuksi. Miekoistaan hän ei ollut valmis luopumaan. Mitä tuli muihin varusteisiin kuten räjähdelappuihin, niitä Soijirolla oli varmasti jo itselläkin. Varusteidensa joukossa hänellä oli vielä jonkin verran aiemmin suolla tappamansa Kaguyan luuta, jonka Soijiro ehkä voisi käyttää jotenkin. Tai sitten... ehkä hän voisi tarjota itseään? Häntä pidettiin omien joukossa joka tapauksessa sängystä toiseen hyppivänä kunoichina joten ei välttämättä olisi kovin erikoista, jos hän ehdottaisi Soijirolle, että he kävisivät pikaisilla. Samalla h saisivat hetken tilaisuuden juteella kahden kesken, ilman uteliaita korvia ympärillä. Tosin ajatus siitä, että Soijiro saattaisi vaatia häntä maksamaan oikeasti, herätti Kageron mielessä kalvavan epävarmuuden siitä oliko se sittenkään hyvä tapa hoitaa maksupuoli. Akki oli viestissään pyrkinyt olemaan rehellinen hänelle ja kertonut Tingan palanneen Hebigakureen. Kuin yrittäen vihjata, että Soijiron aiemmin kertoma tarina Goryon rakkaudesta papittareen ei pitänyt paikkaansa. Hän olisi halunnut olla samalla tavalla rehellinen Akkille ja kertoa kaikesta mitä hänelle tapahtui, mutta hän ei millään saisi viestiä Akkille asti tällä nimenomaisella sekunnilla. Ehkä hänen olisi vain pakko kertoa tapahtuneesta vasta jälkeenpäin ja toivoa, että mies ymmärtäisi?

"Minulla olisi erään Kaguyan luun kappale, jonka pystyisit ehkä käyttämään johonkin jos hyväksyt sen maksuna", Kagero tarjosi nsimmäiseksi ja otti puhuessaan mainitsemansa luunkappaleen esiin. Suurimman osan alkuperäisestä luunpalasta, hän oli käyttänyt yhden miekkansa kahvan uusimiseen. Jäljelle jäävä palanen oli siis vain hieman hänen etusormeaan pitempi. Siitä ei ehkä olisi kummoiseksi aseeksi, mutta olisi se silti tyhjää parempi.
"Tai sitten... voisimme vetäytyä kahden kesken hieman sivummalle ja voisin maksaa sinulle luonnossa", Kagero kujersi seuraavaksi, samalla nojautuen vihjailevasti lähemmäs Soijiroa. Huolimatta naisen viettelevistä eleistä ja ilmeistä, tämän katseesta saattoi aavistaa, että tämä olisi halunnut tarjota maksuksi ihan mitä tahansa muuta. Koska luunkappale yksin ei välttämättä olisi kovinkaan kummoinen maksu, hän saattoi nyt vain toivoa, että Soijiro ei vaatisi häneltä kovin paljoa, mikäli hyväksyisi hänen tekemänsä tarjouksen.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5300Viesti Cross »

Kätensä Kageroa kohti ojentaneen Soijiron alkaessa keskustella käärön hinnasta naisen kanssa syventyi tämän olanyli edelleen kurkkiva Nuno jälleen kuvaan, jonka arvoitus jaksoi kiinnostaa häntä. Kunoichin esittämä arvio siitä että joku vaeltava taiteilija olisi tehnyt kuvan kuulosti kyllä mahdolliselta, vaikkakin jollain tapaa kaukaa haetulta. Sikäli kun pikkumies tiesi ei äänenmaassa juurikaan liikkunut satunnaisia kulkijoita, tai ainakaan Kougan hallinnoimalla alueella ei ollut liikunut. Toisaalta taas moni asia tuntui olevan toisin pohjoisessa, joten ehkä siellä liikkui myös satunnaisia seikkailijoita.
Päätään mietteliäänä raapiva hukkapätkä ei juurikaan seurannut edessään käytävää keskustelua, jossa violettihiuksinen nainen päätti ensin tarjota pientä palaa Kaguyan luuta korvaukseksi kääröstä. Tarjous tuli kuitenkin miltei samantien torjutuksi, sillä vaikka tuo materiaali olikin harvinaista, ei pieni pala sitä ollut juuri minkään arvoista. Tuo lopputulos ei juurikaan yllättänyt keskustelua vain pinnallisesti seuraavaa Ningyoua, joka epäili jopa ettei pelkkää taisteluvarustusta mukanaan kuljettavalla naisella olisi mitään tarjottavaa. Se sai hänet jopa unohtamaan hetkeksi pohdintansa ja alkamaan miettiä kuljettiko itse mukana jotain vaihtokaupassa kelpaavaa, jotta ryhmän johtaja saisi käärön jonka tuntui haluavan. Jälkeenpäin tämä voisi sitten lunastaa sen parantajalta jotain sopivaa korvausta vastaan, ikävä kyllä hänelläkään eiollut juuri mitään mistä olisi ollut valmis luopumaan.

Kalpean arpinaaman miettiessä mahdollista omaa tarjoustaan kääröstä odotti Ichirikin ensimmäisen torjouksen torjunut Kotengu toista yritystä, miettien mitä muuta naisella voisi olla ehdottaa. Se mitä tämä lopulta päätti tarjota ei ollut tullut edes miehen mieleen, onnistuen yllättämään tämän todella. Aijempien päätelmiensä perusteella hän ei olisi osannut odottaa kunoichin toisen tarjouksen olevan tämän oma keho, mistä oli helppo päätellä ettei juurikaan parempaa tarjousta olisi tulossa. Naamionsa takana otsa rypyssä naista katseleva Soijiro myönsi kyllä että tuohon ehdotukseen hän voisi uskottavasti tarttua, vaikka arvelikin harmikseen että se oli tehty vain muodon vuoksi. Tämä arvaus ei johtunut siitä ettei ehdotusta olisi esitetty juuri sille sopiva kiusoitteleva ilme kasvoilla ja sopivan viettelevä sävy äänessä, vaan pienestä vivahteesta kunoichin silmissä, joka kertoi ettei tämä ollut kovinkaan innoissaan ajatuksesta.
''Nyt kuulostaa jo paremmalta... Hupia sinulle ja hupia minulle...'' Leukaansa hierova miekkamies mutisi mietteliäänä, näyttäen siltä että harkitsi aivan tosissaan pientä hupihetkeä Kageron kanssa. Todellisuudessa hän ei kuitenkaan aikonut painostaa tätä mihinkään mitä ei itse halunnut, sillä Akki oli lähettänyt käärön tälle ja siksi se olisi kuulunutkin tälle jokatapauksessa. Tarjous antaisi heille kuitenkin hyvän mahdollisuuden vetääntyä hieman sivummalle kahdestaan ja hän voisi vaihtaa muutaman sanan kunochin kanssa, kuten oli luvannut ystävälleen tekevänsä. Eikä nuorimies olisi tietenkään laittanut myöskään pahitteeksi vaikka olisi päässyt viettämään kahdenkeskisen hetken tämän kunoichin kanssa, vaikkei tämä ehkä aivan hänen naismakuunsa sopinutkaan.
''Haluan kyllä sen luunpalan vielä lisäksi, joten jos se käy niin aletaan mennä.'' Aikansa miettivää esittänyt korppinaamioinen tonolainen totesi lopulta ja nousi seisomaan, venytellen samalla hartioitaan aivan sen näköisenä kuin olisi valmistautunut jonkinlaiseen urheilusuoritukseen. Samalla hän viittasi hieman päällään leirin reunaa kohti, tietäen että siellä he voisivat ainakin olla suhteellisen rauhassa. Ainostaan leirin ympärillä partioivat vartiat saattaisivat huomata heidät, mutta nämäkään tuskin tulisivat häiritsemään keskenkaiken.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5350Viesti Southpaw »

Jos Kagerolla olisi ollut aavistustakaan siitä, että Nuno harkitsi lainaavansa hänelle jotain tarjottavaa mahdollisuuksien mukaan, olisi kunoichi epäilemättä kiittänyt pikkumiestä jollain tapaa. Sen sijaan Kagero kuitenkin odotti lievästi hermostuneena mitä Soijiro vastaisi hänen tarjoukseensa. Ristiriitaiset tunteet taistelivat keskenään naisen mielessä, sillä osa hänestä toivoi Soijiron kieltäytyvän ja sanovan ettei hän ollut tuon tyyppiä. Osa hänestä kuitenkin tahtoi tuon vastaavan myöntävästi, sillä tämä oli Kaguyan luun lisäksi ainoa asia, jota hän saattoi tarjota näin keskellä suota ja kesken sotimisen. Kenties juuri nämä ristiriitaiset tunteet ja jännitys veivät naisen huomiota pois yksityiskohdilta jotka olisivat paljastaneet Soijiron heittäytyvän hänen esitykseensä mukaan, sillä miehen loihtiessa kasvoilleen pohtivan ilmeen ja kertoessa hyväksyvänsä tarjouksen, sanat menivät Kageroon täydestä ja saivat naisen uskomaan, että Soijiro aikoisi todella lunastaa maksun häneltä. Kagero oli kuvitellut, että tuntisi jännityksen hälvenevän ja menevän ohi kuultuaan miehen vastauksen, mutta sen sijaan hän kuitenkin tajusi jännittyvänsä vain entistä enemmän, ymmärtämättä oikein itsekään ensin miksi. Hänhän oli ehtinyt olla jo lukuisien eri miesten kanssa elämänsä aikana. Ei tämän olisi pitänyt olla mitenkään erilaista kaikkiin muihin kertoihin verrattuna.
"Hyvä on, hetki vain..." Kagero vastasi Soijiron sanoihin ja rullasi sitten käsisään olevan käärön kiinni. Hetken hän kyllä harkitsi jättävänsä sen Nunon hoteisiin, mutta peläten pikkumiehen kuitenkin hajamielisyyksissään hukkaavan sen, nainen päätti pitää käärön mukanaan.
"Odota sinä vain tässä. Tulen kyllä takaisin ennen kuin meidän pitää lähteä tehtävälle", Kagero sanoi vielä Nunolle ja loihti kasvoilleen iloisen ja huolettoman hymyn, joka toivottavasti näytti kyllin aidolta, jotta hänen jännittyneisyytensä ei näkyisi läpi. Tämän jälkeen Kagero nousi ja lähti Soijiron vierellä kävelemään kohti leirin reunaa, pitäen kasvoillaan juuri sopivan viettelevän ilmeen, jotta heidän aikeensa eivät jäisi sivullisille epäselviksi.

Heidän lähestyessään lopulta leirin reunaa, Kagerosta tuntui kuin hänen jalkansa olisivat askel askeleelta käyneet vain raskaammiksi ja raskaammiksi. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, hän tajusi tuntevansa samanlaista pelkoa kuin yleensä tunsi Akuman kanssa, niinä öinä jolloin johtaja tahtoi hänen viettävän yönsä tämän huoneessa. Samanlaista lamaannuttavaa pelkoa joka kummitteli alitajunnassa joka kerta kun hän tarjosi itseään jollekulle vain siksi, että ei tulisi pakotetuksi siihen. Loppujen lopuksi tuntui kuitenkin aina paremmalta lähteä leikkiin vapaaehtoisesti kuin kokea pakottamisesta seuraava kipu, häpeä ja arvottomuuden tunne kerta toisensa jälkeen uudelleen. Normaalisti hän kykeni pitämään näissä tilanteissa pelkonsa ja muutkin tunteensa hallinnassa, nimenomaan ajattelemalla jotain rentouttavaa ja virittäytymällä sellaiseen tilaan, että kykenisi nauttimaan mitä ikinä hänelle tehtäisiinkin, mutta tällä kertaa mitkään hänen apukeinoistaan eivät kuitenkaan tuntuneet toimivan. Mielessään hän kykeni näkemään ainoastaan Akkin kasvot ja käärön viimeiselle sivulle piilotetun viestin. Hetken ajan Kageron alkoi tehdä mieli perääntyä ja palata Nunon luokse. Soijiro voisi vaikka pitää käärön jos halusi sillä hänhän oli ehtinyt nähdä Akkin siihen piilottaman viestin jo. Ainoastaan ajatus siitä, että myös käärön tarinat saattoivat olla omanlaisensa viesti ja ehkä sisältää jotain mitä hän ei ollut kääröä selatessaan huomannut, sai kuitenkin Kageron jatkamaan itsepäisesti matkaansa leirin reunaan ja lopulta kyllin kauas, jotta heillä ei ihan heti olisi uteliaita katsojia seuranaan.

"Tuota... tässä olisi se luu... ettei se unohdu", Kagero avasi keskustelun lopulta ja otti puhuessaan mainitsemansa luunpätkän esiin varusteidensa joukosta. Tässä kohtaa nainen ei enää kyennyt peittämään ääneensä hiipivää lievää hermostuneisuutta, vaikka pyrkikin pitämään kasvonsa edelleen mahdollisimman viettelevän näköisinä ja pitämään tilannetta kohtaan tuntemansa pelon hallinnassa. Mikäli Soijiro aikoisi todella vaatia häntä maksamaan luonnossa kuten Kagero oli mennyt itse ehdottamaan, hän saattoi vain toivoa, että ääneen hiipivä hermostuneisuus olisi vain tulkittavissa kokemattomuutena.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5388Viesti Cross »

Seisomaan nousseelta Soijirolta ei jäänyt huomaamatta Kageron kasvoilta näkyvät pienen epävarmuuden merkit, mistä oli helppo päätellä ettei tämä tainnut aivan pitää siitä mihin suuntaan tilanne oli menossa. Mies ei epäillyt sitä ettei tämä olisi tiennyt keneltä käärö oli, tai sitä kenelle se kuului. Silti nainen vaikutti siltä kuin olisi todella uskonut joutuvansa lunastamaan ehdotuksensa halusipa tai sitten ei, mikä ei tuntunut olevan juurikaan tämän mieleen. Jos ei olisi epäillyt tällä olevan jotain Akkin kanssa olisi miekkamies saattanut loukkaantua tuosta reagtioista, vaikka se ei toisaalta olisikaan ollut mikään yllätys. Hän oli kuitenkin tietoinen naamion ja kaavun kätkemästä erikoisesta ulkonäöstään, joka ei taannut menestystä kotiseutunsa ulkopuolella naisten parissa.
Hieman kiusallisesta tilanteesta huolimatta Kotengu jatkoi näytelmää, kehottaen pienellä nyökkäyksellä myöskin ylös nousevaa Ichirikiä menemään edeltä. Hieman kättään heilauttaen hän hyvästeli paikalleen istumaan jäävän Nunon, joka näytti olevan niin keskittynyt omiin ajatuksiinsa että tuskin edes huomasi heidän poistumistaan. Tämän jälkeen mies suuntasi edellä menevän kunoichin perään, ottaen tämän kiinni muutamalla askeleella. Huolimatta siitä ettei painautunut mitenkään erikoisen lähelle seuralaistaan korppi naamiolla kasvonsa peittänyt nuorukainen huomasi monien heidän ohittamiensa henkilöiden kasvoilla olevat kummeksuvat ilmeet, joista saattoi päätellä ettei väkinäisen viettelevää ilmettä kasvoillaan pitävällä naisella olisi välttämättä juurikaan vientiä lähiaikoina miesten parissa.
Varsinkin Kougan entisten alaisten kohdalta nuo ilmeet olivat aivan odotettavissa, sillä näiden kanssa aokigaharalaisilla oli ollut jo pitkään hyvinkin ristiriitainen suhde. He olivat olleet ensin vihollisia, mutta päätyneet taistelemaan lopulta yhdessä ja nyt tuo sama oli toistunut pohjoisen väen kanssa, eikä nämä näyttäneet suhtutuvan juurikaan sen paremmin uusiin liittolaisiinsa. Jos pohjoisen ja lännen asukkaila ei ollut muuta yhteistä niin näiden suhtautuminen vuoristoon vetäytyneisiin shinibeihin, joka näytti sallivan näiden tarinoiden kuuntelemisen ja taistelussa käyttämisen, mutta vieroksuvan kaikkea muuta kanssakäymistä. Sinäänsä siinä ei ollut mitään uutta, vaikka se tuntuikin epäoikeudenmukaiselta.

Kaksikon päästessä sopivan matkan päähän leiristä voidakseen uskoa saavansa olla rauhassa, päätti Kagero heti ensimmäisenä kaivaa esiin aijemmin lupaamansa luun palan esiin ja tarjota sitä Soijirolle. Tarjotun esineen käteensä ottava mies katseli sitä hetken aikaa arvioivasti ja kohotti sitten katseensa nyt jo avoimemmin epävarmuutensa esiin tuovan kunoichin silmiin, melkein haluten käskeä tämän painua samantien matkoihinsa luunpalasineen. Hän ei oikein tiennyt kuinka olisi ollut sopivaa suhtautua tähän tilanteeseen, mutta päätti kuitenkin suorittaa ystävältään saamansa tehtävän kunnialla loppuun, vaikka joutuisikin sietämään lisää loukkauksia.
''Kaipa tästä saa jotain hyödyllistä tehtyä...'' Kädessään olleen luunpalan kaapunsa alla olevaan varustepussiin työntävä Kotengu mutisi hieman nuivan oloisesti, alkaen hiljalleen myöskin vaikuttaa siltä ettei ollut tilanteesta kovin innoissaan. ''Voit myös lopettaa tuon huolehtimisen, sillä en aijo pakottaa sinua mihinkään mitä et halua. Haluaisin kuitenkin tietää johtuuko se siitä mikä olen vai yhteisestä ystävästämme?'' Turhia kiertelemättä suoraan asiaan menevä tonolainen kysyi, pitäen tummat silmänsä suunnattuina edessään olevaan kunoichiin. Kuin alleviivatakseen kysymystään hän vei samalla toisen kätensä naamionsa ala reunalle ja nosti sen pois kasvoiltaan, paljastaen alle kätkeytyneet epämuodostuneet kasvonsa. Ne olivat silmiinpistävän punertavat ja lintumaiset, joita suuri hieman nokkamainen pitkä nenä korosti.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5389Viesti Southpaw »

Soijiron ottaessa luunpalan parempaan talteen, Kagero ehti hetken verran miettiä miehen äänensävyä, joka kuulosti nyt yllättäen jopa torjuvalta heidän ollessaan kahden. Vasta tonolaisen kertoessa, ettei aikonut pakottaa häntä mihinkään ja kysyessä mistä hänen vastahakoisuutensa johtui, Kagero tuli ajatelleeksi kuinka loukkaavalta tämä mahdollisesti vaikutti. Vahinko oli kuitenkin ehtinyt jo tapahtua, joten ainoastaan vastaamalla kysymykseen hän voisi korjata tilannetta edes sen verran, että he kaksi voisivat lähteä omille teilleen edes jonkinlaisissa puheväleissä. Toisaalta olisiko parempi valehdella? Vai sittenkin kertoa totuudenmukaisesti mitä hän ajatteli? Entä jos Soijiro päätyisi jostain kohtalon oikusta kielimään hänestä ja hänen puheistaan Akumalle? Kagero muisti edelleen kuinka Akuma oli suhtautunut sadessaan kuulla hänen toiselta persoonaltaan, että hän oli kiinnostunut kuusikätisestä muukalaisesta. Soijiron kuitenkin korostaessa kysymystään ottamalla kasvojaan peittävän naamion pois ja paljastamalla oikeat kasvonsa hänelle, Kagero tajusi että mikään muu kuin rehellinen vastaus ei tulisi kysymykseen. Hän ei ollut tavannut kovinkaan monia tonolaisia tähän mennessä, mutta hänelle oli kuitenkin jäänyt käsitys, että naamion riisuminen jonkun ulkopuolisen nähden tällä tavoin oli hyvin harvinaista.

"Se johtuu yhteisestä ystävästämme.", Kagero myönsi lopulta, päättäen ottaa riskin Soijiron suhteen. Jos mies tai hänen toinen persoonansa päätyisi lavertelemaan Akumalle hänen ei auttaisi kuin kestää rangaistus joka luultavasti seuraisi siitä hyvästä, ettei hän ollut unohtanut Akkia kuten Akuma olisi halunnut.
"Eikä se olisi ollut ensimmäinen kerta kun joudun pakon edessä tekemään jotain joten... pelkäsin, että niin käy taas. Anteeksi. Ei ollut tarkoitus loukata", Kagero lisäsi sovittelevaan sävyyn. Puhuessaan nainen asetui nojaamaan takanaan olevaa puunrunkoa vasten ja risti käsivartensa, toivoen samalla, että Soijiro tajuaisi hänen todella tarkoittavan joka sanaa. Kageron puolesta puhui sentään se, että nähdessään tonolaisen kasvot, tämä ei hätkähtänyt kuten moni muu ehkä olisi tehnyt. Sen sijaan kunoichi silmäili miehen kasvoja lähinnä uteliaasti, tullen lopulta siihen lopputulokseen, että piti uuden tuttavansa kasvoista jollain tapaa.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5398Viesti Cross »

Epävarman näköistä Kageroa lähes mustilta näyttävillä silmillään arvioivasti katseleva Soijiro nyökkäsi hieman tämän vastattua käytöksensä johtuvan heidän yhteisestä ystävästään, eikä suinkaan siitä kenen kanssa tämä oli tekemisissä. Edes naamion pois ottaminen ei tuntunut aiheuttavan normaalin kaltaista epäluuloista inho reagtiota, vaikkakin sai aikaan muutamia uteliaan näköisiä vilkaisuja. Vaikka sitä olikin miehen melko ilmeettömiltä kasvoilta huomata kävi tämän suupielessä jonkinlainen hymyn poikanen, jonka tuo reagtio sai aikaan. Huomatessaan tämän kuitenkin mies asetti naamionsa takaisin kasvoilleen, haluamatta paljastaa kuinka paljon piti siitä että tuli kutakuinkin kohdelluksi kuin normaali ihminen, sen sijaan että olisi ollut kunoichin silmissä jonkinsortin sirkus friikki.
''Ymmärrän...'' Kasvonsa jälleen peittänyt Kotengu totesi rauhallisella äänellä, pyrkien sillä tavoin kertomaan ettei Ichirikin tarvitsisi olla huolissaan. ''Emme kuitenkaan kaikista tarinoista huolimatta ole mitään järjettömiä eläimiä, tai vauvoja syöviä hirviöitä.'' Ryhtiään hieman itsekkään sitä huomaamatta parantava mies lisäsi, seuraten kuinka edessään oleva nainen asettui nojaamaan puuta vasten ja vaikutti melkein odottavan jotain tapahtuvaksi. Huolimatta siitä ettei uskonut mitään syytä huoleen olevan, sai jokin tuossa asennossa miekkamiehen varpailleen. Monet huonot kokemukset olivat opettaneet pysymään aina varuillaan ja suhtautumaan jollaintapaa ennakkoluuloisesti niinsanottuihin normaaleihin ihmisiin, vaikka hän itse inhosikin sitä kun sai itse vastaavan kaltaisen kohtelun.

''En tiedä mitä ystävämme kertoi siinä kääröön piilotetussa viestissä, enkä ala utelemaan sitä, mutta hän pyysi kertomaan että jos haluat ottaa yhteyttä häneen voit käyttää yakuzan jäseniä viestin lähettämiseen, tai jos et löydä heitä mekin voimme sen viedä perille. Sanot vain että haluat sen päätyvän Tsuchigumolle.'' Oman epäluuloisuutensa ja varuillaan olonsa mielestään pois työntämään pyrkivä Soijiro sanoi, siirtyen suoraan viestiin jonka Akki oli pyytänyt toimittamaan antamansa käärön lisäksi. Sinäänsä tuo olisi varmaan voinut lisätä tämänkin tiedon salaiseen viestiinsä, tai niin palkkasoturi ainakin arveli. Tuo seikka oli kuitenkin unohtunut kalpealta miekkamieheltä, joka oli muistanut sen vasta luovuttaessaan käärön tonolaiselle.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5422Viesti Southpaw »

Soijiron korostaessa, etteivät tonolaiset olleet tarinoista huolimatta mitään vauvoja syöviä ihmishirviöitä, Kagero sulatteli kuulemaansa hetken, eikä voinut olla tuntematta pientä myötätuntoa Soijiroa kohtaan. Hänkin oli tottunut siihen, että hätä pidettiin poikkeavana kaulapantansa ja Akumalle suunnatun järkähtämättömältä vaikuttavan uskollisuuden vuoksi, mutta tulla kohdelluksi hirviönä ulkonäkönsä vuoksi oli varmasti vielä pahempaa kuin mitkään niistä loukkaavista huomautuksista joita hän oli elämänsä aikana saanut osakseen.
"Tiedän ettei yhden ihmisen mielipide ehkä merkitse paljoa, mutta jos minulta kysytään niin sinä ja väkesi ette ole hirviöitä. Todelliset hirviöt eivät näytä yhtään sen erikoisemmilta kuin nuo muut tuolla leirissä", Kagero vastasi myötätuntoisesti. Naisen silmiin kohoava katse antoi ymmärtää, että hän jos joku oli saanut oppia kaiken hirviöistä. Tai ainakin hirviömäisestä käytöksestä. Joskin Soijiron kanssa hn ei ollut valmis puhumaan kaikesta kokemastaan. Hänelle riitti, että Akki tiesi ja luultavasti heillä riittäisi paljon puhuttavaa kun hän saisi tilaisuuden tavata miekkamiehenn taas.

Soijiron ottaessa kuitenkin seuraavaksi puheeksi viestin, jonka Akki oli piilottanut kääröön, Kagero hätkähti hieman. Hetken verran hän mietti miten Soijiro oikein tiesi viestistä, mutta arveli sitten, että luultavasti mies oli huomannut hänen katseensa suuntautuneen tyhjälle sivulle. Muistellessaan hetken viestin sisältöä päässään, Kagero ei kyennyt estämään pientä hymyntapaista, joka hänen kasvoillaan viipyi hetken ajan sisällään tuntuvan lämpimän tunteen vuoksi.
"Sanotaan niin, että... tiedän ainakin nyt, että hän voi hyvin", Kagero tyytyi sanomaan, haluamatta käyä viestin sisältöä kokonaan läpi. Soijiron kuitenkin vielä lisätessä viestiin sen verran, että hän kykenisi halutessaan ähettämään itse Akkille vastauksen joko yakuzan tai tonolaisten kautta, Kagero loi tonolaiseen kiitollisen katseen.
"Kiitos, pidän tuon mielessä", Kagero vastasi, miettien mitä oikein voisi lähettää takaisin. Vaikka hän nauttikin tarinoiden kuulemisesta, hän ei silti ollut itse mikään tarinankertoja, joten vastaavanlaisen tarinakokoelman lähettäminen Akkille ei tulisi kysymykseen. Ja sillä hetkellä hän ei tiennyt mitä olisi voinut kirjoittaa jos olisi lähettänyt Akkille jonkinlaisen vastauksen. Sotaa koskevat yksityiskohdat olisi varmaan parempi pitää salassa, sillä sen paremmin Akuma kuin Shishiokaan ei varmasti arvostaisi kovin paljon jos hän vuotaisi tietoja ulkopuoliselle, olkoonkin että Akki ei taistellut heitä vastaan.

Sillä välin kun Kagero kävi kahdenkeskeistä keskusteluaan Soijiron kanssa, leirissä Shishio oli käskynjakokierroksen suoritettuaan palannut sinne, missä oli Nunon ja Kageron viimeksi nähnyt. Harmikseen joukkojen komentajana toimiva mies ei kuitenkaan löytänytb Kageroa, pelkästään Nunon, joka istui maassa susiensa kanssa nukkuvan susipojan lähistöllä.
"Missä Kagero on?" Shishio kysyi Nunolta, näyttäen siltä, että tällä oli jotain kiireellistä asiaa.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Tilannepäivitys (rope)

Viesti: # 5447Viesti Cross »

Naamionsa takaisin kasvoilleen kohottava Soijiro ei mahtanut mitään katkeralle pikku naurahdukselle, joka karkasi huuliltaan Kageron todetessa maailmassa olevan pahempiakin hirviöitä kuin tämän edessä oleva mies ja tämän sukulaiset. Siinä nainen kyllä osui ainakin hänen mielestään täysin oikeaan, vaikkei hekään mitään puhtaina pysyneitä pulmusia tietenkään olleet. Koko tästä maasta tuskin löytyi enää ketään joka ei olisi liannut käsiään vereen, tai tehnyt jonkinlaisia hirveyksiä selvitäkseen. Mutta siinä juuri siinä ero suurimman osan maan väestä ja näiden todellisten hirviöiden välillä oli sillä nämä muutamat todella vaikuttivat nauttivan siitä mitä tekivät, sen sijaan että olisivat luopuneet ihmisyydestään vain selvitäkseen vielä yhden päivän pidemmälle sodan repimässä maassa.
''Kuulostaa siltä että tiedät mistä puhut.'' Kuivasti toteava miekkamies sanoi ja vilkaisi samantien kunoichin suuntaan, aivan kuin olisi odottanut tämän jollain tapaa vahvistavan arvauksen. Oli kuitenkin miltei varma asia että tämäkin oli saanut selvitä monista kauheuksista ja todistaa sanoinkuvaamattomia hirveyksiä, tai ei muuten olisi enää varmasti edes elossa. Nainen oli kuitenkin Akuman henkilökohtainen oppilas, eikä tämän opettaja ollut jäänyt yhtään huonommaksi kahdesta kilpailijastaan julmuuksissa joilla nämä tukivat omia tavoitteitaan vallassa pysymiseksi.

Mietteliästä Ichirikiä hetkenaikaa vaitonaisena katseleva Kotengu yritti keksiä mitä tämä mahtoi miettiä, tuntien samalla hieman kiusallisen hiljaisuuden laskeutuvan heidän välilleen. Hän ei kehdannut alkaa rikkomaan sitä kysymällä oliko naisella vielä jotain mielessään, vaikka arvelikin että tämä saattoi miettiä jotain viestiä takaisin Akkin suuntaan lähetettäväksi. Pitkään palkkasoturi ei aikonut enää sitä odotella, sillä halusi kuitenkin päästä vielä tämän yön aikana pois tältä suolta. Hänellä ei kuitenkaan ollut pienintäkään kiinnostusta osallistua tähän taisteluun, sillä vaikka Akuma olikin palkannut joitain kylän jäseniä riveihinsä niin ei hän ollut yksi näistä. Senpä takia pohjoisen väki saisi tulla toimeen sillä mitä olivat kyenneet palkkaamaan, eikä ilmais näytteitä olisi tiedossa.
''Noh jos tässä oli kaikki niin...'' Hiljaisuuden lopulta rikkomaan päättävä Soijiro tokaisin, katsoen kädet rinnalle ristittynä ja pää hieman kysyvässä asennossa kallellaan edessään olevan naisen suuntaan. Jos tällä oli vielä jotain kysyttävää, tai sattuisi keksimään jonkinlaisen viestin eteen päin toimitettavaksi niin sen hän malttaisi odottaa. Muussa tapauksessa tapaaminen olisi ohi ja kunoichi saisi itse jäädä odottamaan tänne että katsoi sopivan ajan kuluneen ennen kuin palaisi leiriin.

Sillävälin leiripaikalle istuskelemaan jäänyt Nuno istui kuin tatti edelleen paikallaan, tuijotellen silmät tyhjinä puidenlatvoja kohti ja poimien aina välillä jalkansa vierestä kulkevan muurahaisen suuhunsa. Niillä oli ikävä tapa yrittää purra häntä kielestä, joka tuntui hieman ikävän laiselta pistelyltä. Parin kunnon puraisun jälkeen suuhun alkoi kuitenkin levitä kirpeän makea maku, joka sai miltei kyyneleet valumaan silmäkulmista. Tai olisi ainakin saanut, jollei Orochimarun tutkijat eivät olisi katsoneet kyynelkanavia turhanpäiväisiksi.
Aijemmat keskustelut jo unohtamaan kerennyt pikkumies ei huomannut vierelleen hiippailevaa valkotukkaa, lentäen pelästyneenä miltei ilmaan tämän avatessa suunsa ja tiedustellessa Kageroa. Mustat rihmat työntyivät ulos Ningyoun nahan alta, pysähtyen kuitenkin tarpeeksi ajoissa ennen Shishiota ettei tämä voinut pitää sitä suorana hyökkäyksenä. Kesti hetken ennen kuin silmiään räpyttelevä hukkapätkä tajusi mitä tämä oli kysynyt ja alkoi päästä taas kärryille siitä mitä tapahtui.
Hölmistynyt ilme kasvoillaan parantaja katseli hetken aikaa ympärilleen, alkaen vaikuttaa lopulta hieman jopa hätääntyneeltä. Hitaasti rangaistusta pelkäävä arpinaama painui kyyryyn ja käpertyi pieneksi kasaksi, ennen kuin levitti hieman käsiään tietämättömänä päätään pudistaen.
''Ei täällä...'' Oli ainut asia mitä silmänsä sulkeva mies sai soperrettua, muistaen elävästi edelleen Akuman lyönnin aiheuttaman kivun ja tämän käskyn seurata Kageroa.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Läntinen osa”