Sivu 2/2

Re: Yöllinen hyökkäys vol.2 (A/A)

Lähetetty: 01 Joulu 2015, 17:22
Kirjoittaja Southpaw
Nunon päästäessä ilmoille korvia särkevän tuskanhuudon, Tachi virnisti itsekseen. Ajatellen työnsä täällä olevan tehty, mies oli jo kääntymässä lähteäkseen paikalta, mutta äkisti hän huomasi kuitenkin Nunon suorastaan villiintyvän sen sijaan että olisi loukkaannuttuaan jäänyt vain maahan makaamaan kuten useimmille vastustajille kävi. Rihmojen syöksyessä häntä kohti, Tachi oli pakotettu perääntymään taaemmas, samalla koettaen keihäänsä teräväreunaisella kärjellä katkoea rihmoja parhaan kykynsä mukaan. Miehen taidot eivät kuitenkaan pelastaneet tätä joutumasta rihmojen uhriksi ja hetkeä myöhemmin Nunon onnistuikin saada ote hänen jalastaan ja paiskata hänet kohti paksun puun runkoa. Vaikka mies osui puuhun selkä edellä, isku tuntui silti olevan tarpeeksi saamaan ilmat ulos keuhkoista ja hetkeksi Tachi valahtikin pökertyneenä rennoksi Nunon otteessa.

Hp: 9
Ch: 10
Nopeus: 3

Re: Yöllinen hyökkäys vol.2 (A/A)

Lähetetty: 02 Joulu 2015, 10:11
Kirjoittaja Cross
Raivon, pelon ja ahdistuksen sekaisinsaama Nuno ärjyi edelleen kuin villipeto saadessaan vastustajansa isketyksi vasten jykevää puuta, jonka kylki painui iskun seurauksena kasaan ja sai muutamat sen ylemmillä oksilla iskuja vaihtaneet shinobit horjumaan hetken aikaa. Yksikään näistä ei kuitenkaan tippunut alas ja niinpä taistelu jatkui siellä yhtä raivoisasti kuin ennenkin, aivan kuten se teki alhaalla maassakin. Huomatessaan ettei tuo häntä vahingoittanut hirviö vieläkään pysynyt maassa Ningyou ponnisti juoksuun tätä kohti, lähestyen iskusta edelleen hieman tokkuraisen oloista miestä raivosta karjuan.
Omaa mekastustaan edes itse tajuamaton pikkumies ponnisti Tachin kimppuun, unohtaen tälläkertaa kaikenlaisen järkevän toiminnan ja seuraten vain omaa verenhimoista haluaan kuristaa vastustustajansa. Täysin vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa pikkumies pyrki taklaamaan vastustajansa nurin piskuisella kehollaan ja kietomaan sormiensa raudanlujan otteen tämän kurkun ympärille, samalla kun iski otsansa vasten tämän kasvoja.

Kestävyys:15
Chakra:5
Nopeus: 16
Chakra Kyuuin jutsu 7-11ck

Re: Yöllinen hyökkäys vol.2 (A/A)

Lähetetty: 02 Joulu 2015, 14:01
Kirjoittaja Southpaw
Pudistellen tokkuraisena päätään, Tachi pyrki nousemaan jaloilleen, valmistautuakseen kohtaamaan Nunon, joka oli jo tulossa kohti. Puunrunkoon osumisen vuoksi miehen pää oli kuitenkin vieläkin pyörällä, joten tämä ei ehtinyt kohottaa keihästään osoittamaan kohti Nunoa kun pikkumies jo onnistui taklauksessaan ja kaatoi hänet maahan. Yrittäen parhaansa mukaan rimpuilla irti, Tachi keräsi chakraa toiseen käteensä, mutta ennen kuin mies ehti laukaista sähkövarausta Nunoon, tämä tajusi chakransa häviävän pikkumiehen viedessä sitä kosketuskontaktin avulla. Chakran määrän vähentyessä koko ajan, alkoivat Tachin voimat hiipua ja lopulta Nunon kuristusote tekikin tehtävänsä, tappaen avuttoman vastustajan siihen paikkaan.

[Läpi]

Re: Yöllinen hyökkäys vol.2 (A/A)

Lähetetty: 04 Joulu 2015, 08:48
Kirjoittaja Cross
Verenhimoinen irvistys kasvoillaan Nuno puristi allaan olevan miehen kurkkua, estäen tätä rimpuilemasta rihmojensa avulla ja tuntien pientä tyydytystä tämän silmissä näkemästään epätoivoisesta kauhusta. Hiljalleen hän tunsi tämän kurkun puristuvan kasaan, kunnes se lopulta rusahti äänekkäästi ja puristui kokonaan kasaan raudanlujien sormien puristuksessa. Henkeähaukkovan miehen kasvot alkoivat muuttua nopeasti sinisiksi veren pulputessa tämän suusta ja täyttäessä tämän keuhkon, nopeuttaen vääjäämättömästi edessä olevaa kuolemaa. Tachin päällä oleva Ningyou tunsi allaan olevan shinobin alkavan sätkiä kouristuksen omaisesti, mutta ei vieläkään päästänyt irti tästä ja liittynyt mukaan ympärillään vellovaan taisteluun. Hänhalusi nauttia tästä pienestä hetkestä, jonka pilasi kuitenkin jostain läheltä tuleva outo palaneen käry.
Tilanteeseen nähden oudon, mutta silti hyvinkin tutun hajun transsista herättämä Nuno kerkesi kääntää katseensa kuristamansa miehen takin rintamukseen ja nähdä sieltä kohoavan vaalean savun, ennen kuin voimakas räjähdysvalaisi yön. Hyvinkin vanhanaikaiseen ansaan mennyt pikkumies paiskautui kyin suuren käden iskemänä taaksepäin, tuntien liekkien kuumuuden kasvoillaan ja paineiskun voiman kaikkialla kehossaan. Räsynuken lailla hän iskeytyi maahan pienen ilmalennon jälkeen ja päätyi muutamankerran siitä kimmottuaan jonkinmatkan päässä olevaan rantaheinikkoon, jääden sinne makaamaan tajutomana.

Jokaikistä Ningyoun kehon osaa särki ja kolotti hänen tullessa lopulta tajuihinsa, tietämättä ollenkaan kauvanko oli maannut heinikossa mihin oli räjähdyksen voiman heittämänä lentänyt. Hänellä ei ollut pienintäkään hajua aluksi missä oli ja kauvanko oli mahtanut siinä maata, mutta ainakin hänen viimeisiin mielikuviinsa liittyvän taistelun melu oli jo vaijennut. Myös aurinko oli alkanut jo nousta, vaikka sitä olikin käytännössä mahdoton huomata puiden muodostaman paksun lehtikaton läpi.
Litimärkä, uupunut ja haavoittunut Nuno aikoi jo yrittää nousta ylös ja rueta miettimään mitä tekisi seuraavaksi, mutta ennen kuin kerkesi tehdä sitä kuuli hän vaimeita askelia vähänmatkan päästä. Tietäen ettei kykenisi sillähetkellä puolustamaan itseään pikkumies jähmettyi paikalleen ja esitti kuollutta, mikä olikin hyvin helppoa hänen näköiseltään henkilöltä. Vaimeat askeleet tuntuivat lähestyvän ja pysähtyvän hetkeksi hänen kohdalleen, ennen kuin jatkoivat taas matkaa. Ne tuntuivat kävelevän vähänmatkan päähän, missä oli muitakin paikalla olijoita ja pysähtyvän näiden luokse.
''Kaikki kuolleita Lordi Shion... Ainoastaan pari kolme pahasti haavoittunutta näyttäisi päässeen jatkamaan tuohon suuntaan.'' Puoliksi tummassa rantavedessä makaava kalpea shinobi kuuli jonkun sanovan, kykenemättä vastustamaan halua kääntää hieman päätään tutun kuuloisen nimen kuullessaan. Samassa kylmät väreet kulkivatkin jo hänen selkäänsä pitkin, eikä ne johtuneet kylmästä vedestä jossa hän oli lionnut jo hyvänaikaa. Niiden lähde oli pitkä tummakaapuinen mies, jonka kasvot olivat kaasunaamarin peittämät ja jonka selässä roikkui suuri kahdenkäden miekka. Nuno oli nähnyt tämän saman miehen jo aijemmin Akuman joukkojen kasaantuessa ja tunnistanut tämän jo silloin yhdeksi entisistä Kougan alaisista, joka oli ollut laumoineen vastuussa juurikin tämän suon hallitsemisesta. Tälläkertaa tämä ei ollut kuitenkaan pohjoisen osan hllitsian alaisten ympäröimä, vaan tämän ympärille oli polvistunut joukko Danten miehiä.
Uskaltamatta enää edes liikahtaa Nuno seurai Kyounetsunakin tunnettu Aburamea, jota oli juurikin tällä suolla ansainnut lähes yhtä pelätyn maineen kuin Kougakin. Sanottiin ettei tämä voinut hävitä suollaan ja väite olikin saanut paljon painoa vuosien aikana, jonka aikana tämä oli osoittanut niin kykyjään johtajana kuin myös taisteliana. ''Etsikää ja tappakaa.'' Pelostajäykkänä miestä katseleva Nuno kuuli tämän sanovan, juuri enen kuin tämä syöksyi ympärillään olleiden alaistensa kanssa jahtiin. Kaislikossa makaavalla haavoittuneella shinobilla ei ollut pienintäkään epäilystä siitä ettei nämä peräänsä saaneilla yöllisestä taistelusta selvinneillä olisi mitään mahdollisuutta, ei ainakaan täällä suolla.

Maattuaan melkein vielä parikymmentä minuuttia hievahtamattakaan paikaltaan Nuno lopulta uskaltautui ryömimään esiin rantaheinikosta, tarkkaillen edelleen ympäristöään jännittyneenä. Jopa hänelle oli selvää että oli jäänyt yksin vihollis joukkojen selustaan, mikä ei luvannut kovinkaan hyvää elinajan odotukselle. Asiaa ei juurikaan auttanut uupumus ja kipu jota hän tunsi pienimmästäkin liikahduksesta, teki selväksi että puolustautuminen olisi täysin toivoton yritys, mikäli joku harhailijoita etsivä partio sattuisi paikalle.
Onnekseen pikkumiehellä oli edelleen keräämiään yrttejä mukanaan vyöpussissaan, minkä hän sai aikansa irvisteltyään ja ähkittyään vedettyä rintansapäälle. Vähän aikaa sitä tutkittuaan Ningyou löysi etsimänsä ja veti pienen pätkän vaaleaa juurta esiin pussista ja tunki sen suuhunsa. Voimakkaan kitkerä ja karvas täytti miehen suun heti ensipurasulta, saaden kyyneleet valumaan tämän punottavista silmistä. Huolimatta kielelle leviämästä turtumuksesta ja polttelusta hän kieltäytyi sylkemästä juurta suustaan ja onnistui nielemään siitä valuvaa nestettä, joka tuntui aivan siltä kun olisi niellyt vahvaa happoa. Hetken aikaa Nuno tunsi olonsa vielä heikommaksi ja huonovointisemmaksi, minkä hän tiesi aivan normaaliksi juuren pinnassa olevan myrkyn takia. Pian tuo olo alkoi kuitenkin helpottaa lämpimän aallon alkaessa levitä hänen sisällään, lievittäen kipua ja tuoden uutta voimaa lihaksiin. Nielaistuaan vielä kerran lisää juuresta valunutta mahlaa pikkumies pyörähti kyljelleen ja sylkäisi pureskellun juurenpätkän suustaan, joutuen haukkomaan hetkenaikaa henkeään saadakseen nopean liikkeen horjuttaman olonsa taas tasoittumaan.

Kasattuaan voimiaan vielä hetken aikaa ja järsittyään joitain muita paranemista edistäviä yrttejä kankeasti liikkuva Nuno lähti astelemaan ympäri taistelukenttää, toivoen löytävänsä jotain syötävää ja muita hyödyllisiä asioita siellä lojuvilta ruumiilta. Normaalisti häne ei olisi vielä tarvinnut ruokaa päiväkausiin, mutta taistelut ja niiden vaatima nopea palautuminen oli vaatinut veronsa, mkä oli saanut miehen näyttämään jälleen kerran samalta nääntyneeltä luurangolta kuin Kageron ja Kionin törmätessä. Harmikseen Ningyou sai kuitenkin huomata ettei aijemmin ruumiita tutkineet Danten alaiset olleet jättäneet paljoakaan löydettävää, sillä useimmilta raadoista oli viety näiden varustepussit ja kunai kotelot. Siitä huolimatta pikkumiehen onnistui kuitenkin löytää joitain hihoihin piilotettuja kunaita ja muita hyödykkeitä, kuten myös varamuonana toimivia energia patukoita.
Nenäänsä nyrpistäen hän avasi yhden nuista sahanpuruilta maistuvista kuivista patukoista ja alkoi järsiä sitä, kumartuen viimeisen tutkimattoman ruumiin kimppuun. Tämä näytti olevan samainen vuoristo klaanilainen joka oli johtanut ryhmää ja saanut kivenmurikasta osuman päähänsä aijemmin, onnistuen ilmeisestikkin siitäkin huolimatta jatkamaan taistelua. Tämä oli menettänyt jossain vaiheessa toisen jalkansa ja kuollut lopulta miekan pistoon sydämmeen, mikä oli tehnyt ikävän reijän tämän päällä olleeseen sadeviittaan. Siitä huolimatta se kelpasi hyvin kalpealle shinobille, joka ei löytänyt oikein muuta mielenkiintoista tältä.
Hetken mielijohteesta Nuno päätti kuitenkin vielä kurkistaa miltä nämä kummajaiset näyttivät kasvoillaan aina olevien puolinaamioiden alla ja irrottikin miehen kasvoilla olleen apinanaamarin, yllättyen hieman nähdessään sen alta paljastuvat aivan normaalit ihmisen kasvot. Samalla hänen silmiinä osui kuitenkin myös miehen kaulassa ollut pieni jonkun eläomen luusta veistetty riipus, jossa oli jotain pieniä kaiverruksia. Esine ei näyttänyt kovinkaan arvokkaalta, vaikkakin omalla tavallaan kyllä aivan hienolta. Pikkumies ei kuitenkaan uskonut sille olevan mitään käyttöä, ennen kuin hänen mieleensä tuli jostain syystä Kagero ja tunne että hän oli tälle anteeksipyynnön velkaa jostainsyystä. Katsoen riipusta uudelleen mies päätti että se voisi sopia naiselle ja jostainsyystä hänestä tuntui että anteeksipyyntöön tulisi sisällyttää jonkinsortin lahja. Hetken asiaa harkittuaan Nuno sitten päätti sujauttaa myös riipuksen taskuunsa, alkaen suunnitella lähtevänsä johonkin suuntaan.

Ennen kuin sai kuitenkaan askeltakaan otettua hän huomasi liikettä toisessa silmäkulmassaan ja pyörähti nopeasti siihen suuntaan, valmiina kohtaamaan vastustajansa, vaikkakaan ei edelleenkään vuodenvarmana siitä että kykenisi voittamaan tämän. Matalasti muriseva ja neljälle raajalle laskeutunut mies oli kuitenkin hieman yllättyneen näköinen huomatessaan edessään seisovan tutun näköisen suden. Melkein samantien hän huomasi lisää liikettä toisella sivullaan ja sieltäkin asteli tutun näköinen henkilö esiin puuntakaa, jolla oli toinen tutunnäköinen eläin mukanaan.
''Rauhallisesti Ningyou.'' Kasvojaan peittävästä likaisesta siteestä huolimatta hymyilevä Kouhaku sanoi tyjiä käsiään nostaen, mikä sai kalpean pikkumiehen rauhoittumaan ja vetämään vaatteidensa alta esiintyöntyneet rihmat vetääntymään pois näkyvistä. Samalla myös irvokkaasti viillellyille kasvoille nousi leveä hymy ja Nuno tunsi pientä helpotusta sisällään, sillä ainakaan hän ei ollut enää yksin täällä. Kaikenlisäksi Kouhaku hukkineen mitä parhain liittolainen täällä selviytymiseen ja mikä vielä tärkeämpää löytääkseen omiensa luokse, sikäli kun sellaisia vielä jossain oli löydettäväksi.