Sivu 1/1

Vihdoinkin! ..wha..?

ViestiLähetetty: 26 Touko 2015, 19:31
Kirjoittaja LordVonKwaak
Kahden päivän maanittelun, uhkailun, lahjonnan ja kiristämisen sekailaisen käytöksen tuloksena Kagura oli viimein saanut tahtonsa läpi: Zaki auttoi tätä livahtamaan Oton pohjois osasta läntiseen. Mies, entinen sotilas, nykyinen baarimikko, oli henkensä velkaa Kaguralle. Kunoichi oli poistanut Orochimarun Zakiin laittaman kirotun sinetin miehen kehosta, tämän jo jouduttua eläköitymään, mielen sekä kehon rappeuduttua sinetin sivuvaikutuksista. Uudestaan elämää arvostamaan oppinut Zaki ei kuitenkaan halunnut uhkapelata kuolemaa hirveämpää kohtaloa uhmaamalla Akumaa, joka oli tosissaan alkanut etisä Kaguraa, kunoichin livahdettua liian monesti aivan nenän edestä.
Kaguran onneksi hänen etsimänsä mies oli löytynyt Akuman alueelta. Pohjoisen valtiaan valloitettua myös läntisen alueen, Zaki oli suostunut auttamaan kunoichia livahtamaan suurimman osan matkasta. Baarimikko painotti Kaguran jäävän hänelle velkaa, ei suinkaan pääsevän tasoihin tämän kanssa. Vannoen maksavansa takaisin tavalla tai toisella, kunoichi pääsi viimein lähemmäksi todellista tavoitettaan.
Mutkikkaassa juonien verkossa Kagura oli virallisesti maanpaossa, ollen todellisuudessa epävirallisesti tehtävällä kartoittamassa Otogakuren todellista tilaa. Asiaa mutkisti, että epäonnistuessa epävirallinen osio pyyhkiytyisi pois ja hän olisi vain rikollinen - ynnä kaksoi agentti Oton silmissä.
Pyrkien toteuttamaan epävirallisen virallisen tehtävänsä antaumuksella, kunoihi oli tehnyt kaikkensa asian hyväksi. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ollut pelkästään tehtävästä, vaikka sen varjolla hän tekonsa oikeuttaisikin.

Astuessaan sisälle pieneen juottolaan, Kagura etsi ensitöikseen katseellaan kohteena olevan miehen. Havaittuaan tämän todella olevan paikalla, hymyillen kunoichi liittyi tämän seuraan - mitä mies ei laittanut ollenkaan pahakseen.
Otogakuressa kaikki epäilivät kaikkia, joten sievän naisen istuminen kaljamahaisen, päälle nelikymppisen miehen seuraan olisi luullut herättävän hälytyskelloja. Kagura oli kuitenkin huomannut oudon ylmiön: kaikkien epäillessä kaikkia, omankäden oikeuden ollessa ainoa voima johon luottaa viimekädessä, eräänlainen macho kohtaloon uskominen oli muotia. Pelkoa ei saanut näyttää sen kuuluessa heikkouden merkkeihin, joten ainoa keino epäilyttävässäkin tilanteessa oli haastaa toinen koettamaan onneaan, antaen tämän koettaa mitä ikinä oli koettamassa. Vastaavasti jos itsevarmuus osoittautuisi bluffiksi, kuolema katsoittaisiin vain ansaituksi.
Kuin osoittaen kunoichin havainnot oikeiksi, Gengiksi itsensä esitellyt mies ei tuntunut olevan lainkaan varuillaan, ollen itse asiassa oikein mielissään saamastaan huomiosta. Kagura oli jättänyt tavallisesti pitämänsä hatun pois, ollen vaihtanut myös kaiken muunkin päällään olevan. Etsintäkuulutuksien kuvatessa kunoichin normaalit tamineet varsin hyvin, tämän jättäessä ne pois ja päsätessä lyhyehköt hiuksensa vapaiksi, häntä ei tunnistettaisi silmänräpäyksessä.
Miehen solkottaessa niitä näitä, Kagura katsoi ympärilleen. Juottolaksi paikka oli varsinainen räkälä, minne Gengi sopeutui varsin hyvin. Kaiken puolin rapistunut, ylipainoinen ja alkoholisoitunut mies vaikutti suorastaan surkealta olennolta - ja siitä huolimatta juuri tämä mies oli sinetöinyt Kazen kohtalon.
Muistamatta paljoakaan veljestänsä, hän muisti juuri tämän pelastaneen sen vähän mitä pelastettavissa oli, perheen isän langettua hulluutensa syövereihin. Tappaen vaimonsa ja yhden lapsistaan jo valmiiksi, Yuamagi olisi tappanut loputkin, ellei Kaguran veljistä vanhin Kaze olisi pistänyt vastaan. Kiitos Kazen päättäväisyyden ja taidon tuona päivänä, Kagura oli elossa.
Toisin kuin sisarensa, Kaze oli jäänyt Otogakureen, liittynyt sitä hallitseviin jengeihin ja elänyt elämäänsä kuten monet muutkin Otolaiset. Geneettisen virheen takia kehoon muodostuva luonnon chakra vei vahvastakin miehestä lopulta voiton, raunioittaen tämän lopulta niin pahasti, että Kaze oli kuin metsäpalo: tuhosi kaiken tieltään, sammuttaen samalla itse itseään.
Soturi ja elämänsä taistelulle omistanut, Kaze olisi ansainnut kuolla taistelussa. Näin Kagura tunsi sydämessään. Niin ei ollut kuitenkaan käynyt.
Kunoichiin nojaava, uudelta sekä vanhalta viinalta haiseva miehen kuvotus, oli kaikkeen syypää. Juuri tämä oli myynyt tiedot Kazesta Yukimura Odalle. Vailla Gengiä Oda ei olisi koskaan saanut tietää Kazen olemassa olosta, eikä Kaguran veli olisi päätynyt päättämään päivänsä Iwalaisen professori Sain hiviömäisten kokeiden uhrina.
Oda. Kagura ei tiennyt mitä ajatella Konohalaisesta ANBU-ryhmänjohtajasta. Suhde Odaan oli niin monimutkainen, ettei kunoichi löytänyt voimaa lähteä ajattelemaan sitä pintapuolta syvemmältä. Lakonisesti hän oli sanonut Odalle, ettei tiedä tuleeko kuristamaan tämän vielä hengiltä vai ei.
Sitä vastoin Gengi ei omannut pienintäkään armahtavaa tekijää: tämä oli myynyt maanmiehensä ulkopuoliselle, vailla painostusta ja silkastaan rahan perässä. Hänen myymänsä Kaze oli vielä harvinaisen verilinjan omaava. Sotilaana ja shinobina Kagura ei yksinkertaisesti voinut hyväksyä asiaa.
"Mutta Gengi, Gengi... Eks sää mua tunnista?", Kagura lausahti peittäen alati kasvavan inhonsa vinholla hymyllä, työntäen toisen kasvot leikkisän lempeästi kauemmas omistansa. Toisen hörähtäessä jotain tökeröä, kunoichi jatkoi: "Säähän tunsit mun veljenikin."
Gengin alkaessa murjaista vitsiä siitä, miten piti pojista, mutta rakasti tyttöjä, Kaguran näkökenttä alkoi tummua. Toisen ilmeily alkoi muistuttaa sitä samaa, minkä kunoichi oli nähnyt useasti käydessään muistojaan läpi: Gengin ilmeet olivat samat, mitkä Oda kirotuilla silmillään oli tullut vahingossa näyttäneeksi, tämän pakottaessa Kaguran näkemään ryhmänjohtajan muistoista tapahtumat, mitkä olivat päätyneet Kazen kohtaloksi.
Raivon kuohahtaessa hillitsemättömästi, Kagura ei edes muista tehneensä mitään. Kuin seuraten jonkun muun tekemisiä, hän näki valtavan kouran pitelevän Gengiä ilmassa, miehen pihistessä armoa minkä kuristus otteelta mahtoi. Joku koetti sekaantua väliin, mutta muutamaa heilautusta ja yhden räjähdyksen jälkeen, maassa makasi kaksi ja baarimikon paikalla oli vain reikä - eikä tämän takana seissyttä seinääkään olut enää.

Havahtuen tömähdykseen jonkin raskaan osuessa latiaan, Kagura huomasi seisovansa verilammikossa. Ruumiin kappaleita oli ympäri baaria, mutta Gengin eloton ruumis makasi aivan kunoichin edessä. Miehen rintakehä ja kaula olivat kuin hiekkapaperilla raastetut ja poltetut.
"Voh-hoh! Sää tosiaan oot Kazen sisko vai?" Kagura kavahti, huomaten vasta nyt yhden baarissa olleista pysyneen paikallaan. Viidestä asiakkaasta kaksi oli riekaleina muiden juostessa teillä tietämättömillä, mutta lapsen oloinen jääjä vain jatkoi pillillä lasinsa tyhjentämistä ja jatkoi: "Tiesin et tulisit tänne ennemmin tai myöhemmin. Osaat toden totta muuttaa kehoas joo... Mut säähän oot sinetöijä kans, eiks?"
Toinen näytti ja kuulosti lapselta, aiheuttaen Kaguralle silti kylmiä väreitä. Luottaen intuitioonsa Kagura meinasi jo vastata, kun toinen nakkasi helpottuneen oloisena päällensä pukemansa hupullisen matkaviitan lattialle - jatkaen kyselyä koko ajan. Risti-istunnassa kehoaan keinuttava punapää näytti nyt entistä enemmän lapselta.
"Ootko shokissa? ei ku onks nää jälkivaikutuksia? Hei: se sinetti sun päässä ei ollut Oron eikä Ryuun sinetti eihän?"
"Kuka helvetti sää olet?" Toisen keskeyttänyt Kagura huomasi omaksuneensa valmius asennon omin päin.
Kaguran hiljetyessä, toinen huomasi, ettei saisi vastauksia. Lapsenomaisen innostuksen kiillon himmetessä tytön kasvot laantuivat pelottavan välinpitämättömiksi.
"On kuulees röyhkeetä vastata kysymykseen kysymyksellä, jos ei samalla vastaa alkuperäiseen kysymykseen." Punapään katse tuntui lävistävän Kaguran läpikotaisin. "Mut jos haluut tietää: mää olen Tesla. Akuman... mikäs se nyt oli?"
Toisen hairahtuessa miettimään itse esittämäänsä kysymystä, Kagura päästi chakraa Rashoumonista, syöksäthäen toisen kimppuun suurimmalla nopeudella mitä kehostaan irti sai. Tarkoituksena katkaista toisen pää kirveeksi muutuneella kädellä, kunoichi tuskin ehti huomata välähdyksen allansa, ennen kuin kaksikon väliin ilmestyi melkein kattoon ulottuva rautakilpi. Kirveen tömähtäessä kilpeen, Kagura ehti pistää merkille näkemänsä välähdyksen olleen sinetöintiä, kun jo äkkiä maasta hänen altansa lattian läpi syöksähti rivi hampaita - perässään jumalaton käärme.
"Susta on luvattu palkkio, jote voit vastata kysymyksii myöhemminki", Teslan sanat tuntuivat kaikuvan kuin kaiuttimesta, Kaguran täpärästi välttämän käärmeen noustessa pinnalle koko komeudessaan. Saadakseen tilaa käärme tuhosi loputkin baarista yhdellä hännän heilautuksella, ollen kokonais kooltaan ainakin kolmasti mitä koko baari oli. "Näytäs mihin pystyt, senju-sinetöijä."
Kuin todistaakseen sanansa, Tesla kadotutti kilven, käärmeen muuttaessa muotoaan - siitä aukeni lukku jos toinenkin, pykäten ilmoille jos jonkinlaisia laukaisimia ja aseita.
Tietäen vihollisen olevan nukketteeri, Kagura ei ehtinyt kuin aktivoimaan Nagaren Rashouminista vapauttamallaan chakralla, kun jo ensimmäinen hyökkäys aalto iski. Ensimmäinen lukemattomista.