Selvittelyä (harkka)

Otogakuren itäinen osa on Dante Jinkasain alaisuudessa. Alueella sijaitsee yksi Orochimarun tukikohdista, mutta lukuisat alueella käydyt taistelut ovat kuitenkin saaneet osan maanalaisista käytävistä sortumaan ja tuhoutumaan, joten Dante alaisineen on perustanut tukikohdan maan pinnalle.
Avatar
LordVonKwaak
Tsuchikage
Tsuchikage
Viestit: 783
Liittynyt: 21 Loka 2014, 21:57

Selvittelyä (harkka)

Viesti: # 1200Viesti LordVonKwaak »

Sanen puuhaillessa ikkunoiden parissa - poistettuaan laudoitukset Koga oli saman tien poistanut myös ainoan lasillisen ikkunan, sanoen ettei räiällistä lasia kaivannut kukaan - asentaen hyttysverkkoja, Yoshi katsoi miestä mietteliäänä. Keiji Maedaksi esittäytynyt hiekankontrolloija oli ensi töikseen saanut karkoitettua Yoshia tyrannisoineen aikaisemman tuvan johtajan. Siitä kiitollinen nuorukainen oli sisällissodan riivaamassa maassa oppinut kyynisyyden mukanaan tuoman terveen epäileväisyyden, eikä asiaa tarkemmin mietittyään osannut sanoa olivatko asiat todella parantuneet.
Maeda oli heti alkuunsa osoittautunut päteväksi tuvanjohtajaksi. Xerxen johtama tupa XY oli ollut paitsi huonoissa väleissä muiden Wurtemoton solun yksiköiden kanssa, pätevyydeltään se oli vastannut "kolmea kunaita nakkelevaa geniniä", kuten asia oli usein ilmaistu. Meadan johdolla Kiheitaiksi nimetty tupa oli paitsi kokonaan uudistanut imagonsa, Maeda itse tuntui tuntevan ja tulevan toimeen kaikkien solulaisten kanssa. Ei vain muiden johtajien: kaikkien kanssa. Sinällään jo merkittävän teon teki entistä ihmeellisemmäksi se, ettei Maeda ollut kuulunut Wuremoton joukkoihin kuukautta kauemmin - eikä sinä aikanaan ollut tehnyt mitään merkitsevää, muutamaa pikku tehtävää lukuunottamatta.
Yoshi olikin pannut merkille tuvanjohtajan ilmiömäisen tavan sulautua, omaksua ja pyörittää kaikkea ympärillään. Valitsemalla tehtävän ja sanansa oikein, Keiji saavutti yhdellä tehtävällä saman mihin muut tarvitsivat vähintään viisi tai kymmenenkin tehtävää. Politiikko maisesta manipuloinnista ei kuitenkaan ollut kyse. Kuvankiillotusta ei katsottu Otossa hyvällä. Jokainen joka halusi tulla otetuksi tosissaan, joutui takaamaan sanansa vastaavalla - yleensä jopa paljon suuremmalla - voimalla. Keijiä ei kuitenkaan pidetty pyrkyrinä, vaikka tämän verkostoituminen oli silmin nähtävissä. Varsinaisesta uraohjuksestakin olisi voinut puhua.
Kaikki epäselvä oli kiinnostavaa, mutta se ei Yoshia epäilyttänyt eniten. Häpeilemättä kaikesta päättävä Keiji oli luonut Kiheitaihin tiukan varanto-järjestelmän. Vaikka vain Yoshi ja Keiji itse olivat sitä kartuttamassa, Keiji osoitti ikäänsä selvästi kehittyneempiä taitoja. 90% Kiheitain rahoista tuli sen johtajalta. Kaiken saamansa rahan lisäksi Keiji kävi vaihtokauppaa kaikella mahdollisella: päiväannoksilla, ruualla, informaatiolla ja ajoittaisilla uhkapeleillä. Uhkapeleissä tällä oli tapana hävitä ja voittaa suunilleen yhtäpaljon, mutta vaihtokaupoissa Keiji jäi aina voitolle huomaamatta onkimalla tiedonmurusia, joita käytti myöhemmissä kaupoissa taikka suoraan myymällä ne eteenpäin.
Korkeintaan 18-vuotias Keiji oli monessa muussakin suhteessa erityinen ilmestys, mutta jokin tämän olemuksessa vaivasi Yoshia erityisesti. Toinen vaikutti rehelliseltä, käyttäytyi suorasukaisesti ja oli suorastaan siedettävä persoona. Kaikesta huolimatta tuntui kuin kaiken positiivisen ympärillä olisi laahustanut synkkä varjo, joka vain odotti aikaansa päästä yllättämään pahimmalla mahdollisella hetkellä.
Tälläkin hetkellä Keiji iloisesti asensi muka hyttysverkkoja. Sisäpuolelta ja lähempää tarkasteltuna pystyi helposti huomata verkkojen olevan tosiasiassa jämäköitä ja vain vihreäksi värjättyjä - myöhemmin kokeiltuaan Yoshi varmistui siitä, että ne kestivät ulkopuoliset kunai hyökkäykset varsin vaivatta - tummalla värityksellään estäen näkyvyyden sisälle mallikkaasti, antaen silti suotavan näkyvyyden ulos. Verrojen yläpuolella oli vielä varmuudeksi rullalla ylimääräinen kaistale öitä varten: laskettaessa tuvan voisi pimentää niin ulkopuolelta tulevalta valolta kuin ulos kajastavalta.

Asennettuaan verkot paikoilleen - sanoen mielessään hyvästit aikaisempina öinä riesanneille sääskille - Sane hymyili tyytyväisenä.
"Jotain painamassa mieltä?" Tutuksi käynyt tunne tuijotuksen kohteena olemisesta ei enää haitannut yhtäpaljon kuin alunperin. Koga ei siltikään tykännyt moisesta. "Käykö sääskiä sääliksi? Niin kauan ku koko talo vetää ku seula ei niil saatanan verenimijöillä oo uhreista puutetta."
Xerxen pahoinpitelemä lääkintäninja oli varsin lyhyen ajan sisään alkanut toipua apatiasta, johon nuorukainen oli vajonnut. Juuri tuo toivoton kierre, missä kuolema on tervetullut ystävä, oli kiinnittänyt Sanen huomion ensimmäisen kerran. Aloittelijaksi kohtuullinen lääkinnässä, Yoshi oli taistelijana yhtä taitava kuin hän oli pelottava: sileä kasvoinen ja vailla kunnollisia sukupuoleen viittaavia piirteitä. Nimestä sentään pystyi arvioida tämän olevan poika. Tämän kasvonpiirteet ja pirteän toiveikas ääni saivat asian todellisen laidan tietävätkin usein epäröimään. Taisteluun kelpaamattomuudesta huolimatta Sane oli korkeimman omakätisesti varmistanut saavansa juuri Yoshin omaan leiriinsä.
Kogalle oli tarjottu paikkaa monessakin tuvassa, jopa parissa varsin arvostetussa "hyökkäys" tuvassa kuten Berserk ja Lahtarit. Maniteltuaan itselleen paikan pienemmässä solussa johtajan paikalla, Koga olisi halunnut valita lupaavan tuvan johon kuului alkujaan viisi jäsentä - kuusi jos hän olisi onnistunut pitämään johtajan mukana. Hän oli kutienkin tieten tahtoen valinnut surkeimpiin kuuluvan kahden hengen "tuvan".
Epäilemättä intuitiotaan Sane oli kuitenkin pistänyt kaiken peliin haaliakseen juuri ja vain Yoshin. Parin ensimmäisen päivän aikana Koga oli jo meinannut alkaa katua ratkaisuaan, pojan käyttäytyessä kuin piesty koiranpentu. Ja koiranpennulta tämä näyttikin: Sanen teki silläkin hetkellä mieli iskeä tälle kunnon arpi naamaan, Yoshin näyttäessä suorastaan suloisen kauniilta - sanoja, joita miehestä, edes pojasta, ei Kogan mielestä pitäisi voida käyttää. Hitaasti, mutta kuitenkin, apatian väistyessä Yoshin kyvyt kasvoivat ekspotenttiaalisesti. Eikä vain lääkinnän alalla: tämän taistelukyvyt harppoivat pelottavan nopeasti. Pojalle alkoi samalla myös kehittyä ärsyttävän hyvä arvostelukyky. Yhä useammin Sanesta alkoi tuntua, että Yoshi tiesi enemmän kuin sanoi - ja ymmärsi enemmän kuin pitäisi.
Yoshin vastatessa jotain merkityksetöntä, kuuntelematta Sane toksisi jotain lakonista ja istahti pöydän ääreen ikkunan viereen. Muutama viikko sitten entisessä luokkahuoneessa, joka nyt toimi Kiheitain päämajana, ei ollut hänen korkeimman omakätisen siivouksen jäljiltä muuta kuin yksi tuoli ja kuusi sänkyä - joista jälkimmäiset olivat olleet kerrossänkyjä, ennen kuin sane oli heittänyt ruosteisimmat pois, jättäen jäljelle tasan kuusi vuodepaikkaa. Nyt seinällä oli tusina karttoja, ilmoitustaulu viralliselle käskyille, pöytä, peräti kaksi tuolia ja ulkonäköään vankempi lukittava peltikaappi. Kartoilla ei ollut koristeellisuuden lisäksi todellista merkitystä - arkaa tietoa ei voisi pitää niin esillä ja kaikki tunsivat kyllä kylän slummeineen läpikotaisin - mutta niistä näki Danten ynnä kahden muun valtiaan päivitetyt reviirit. Kogalle se toimi myös muistilappuna: hänen aikanaan kylät, suuretkin, olviat paljon pienempiä kuin Otogakure - vaikka se olikin piskuruinen verrattuna joihinkin mitkä Koga oli nähnyt kauempaa matkustaessaan Riisipeltomaahan.

"Itse asiassa mielessä o käynyt semmonen pikkujuttu ku, et miksi et koeta värvätä Kiheitaihin lisää väkeä?" Kun Meada ei tuntunut kuuntelevan, Yoshi käänsi puheenaiheen itseään mietityttävään seikkaan: "Ehdokkaita luulisi olevan kohtuullisesti ja ainakin tiedän kymmenkunta, jotka ovat jo hakeneet, mutteivät päässeet liittymään. Mikä o ongelma?"
Keijin katseessa kävi jälleen vilahdus, joka sai Yoshille epämiellyttävän tunteen. Kuin hän olisi ollut jälleen isänsä luona, tämän arvioidessa minkä hinnan tämä saisi lapsen myymisestä juuri sillähetkellä.
"Joukkojen kurittomuus johtuu epäkelvosta komentajasta", Keiji vastasi, kuulostaen tavalliseen tapaansa vain puoliksi kiinnostuneelta - kuin asian olisi kuulunut olla päivän selvä jo syntyessä. "Johtajaa voidaan syyttää kaikesta, mutta vain niin kauan, kuin johtaja on saanut laulaa itse itsensä suohon."
"Tällä hetkellä mulla ei ole voimaa johtaa kuritonta laumaa, mikä ei sovi sitten yhtään tän maan tyyliin. Ei sitten yhtään. Paska juttu, vaan minkäs teet." Jälleen Keijin sanat olivat rehellisen kepeät, tämän kuulostaessa välinpitämättömältä vain selittämiseen joutumisen osalta. "Näin ollen mun tehtäväksi jää scoutata kaikki hiomattomat timantit, jotka voin pistää nyt tai kohta kuriin, kiillottaen niistä myöhemmin jotain kenties hyödyllistä. Ongelma o vaan, et mun pitää pystyy pieksee ne ruotuun silloinkin, ku ne kimmeltää tavoittelemattoman tuntusina tähtinäkin!"
Yoshin jäätyä jälleen mietteissään katsomaan tuvanjohtajaansa lasittunein silmin, Keiji äkkäsi pihalla kaiketi odottamansa merkin. Ainakin tämä marssi omahyväisen oloisena huoneesta - kuten tälle oli muodostunut tavaksi havaittuaan tilaisuuden kartuttaa saldoaan laadun suhteen monen muun arvoisella tehtävällä.
Vasta yksin jäätyään Yoshi hoksasi Keijin juuri puhuneen hiomattomsita timanteista, joihin lääkintäninja näin ollen kuului - peräti ensimmäisenä.
"En ymmärrä tota miestä...", Yoshi tokaisi hiljaa, tuntien äkkiä olonsa paljon kevyemmäksi. "En ymmärrä sitten yhtään..."
Kagura
Hp: 62
Ch: 297
Nopeus: 21
Kamui
Hp: 50
Ch: 191
Nopeus: 9
Hideyoshi
Hp: 23
Ch: 91
Nopeus: 5
Nejisuke
Hp: 20
Ch: 40
Nopeus: 3
Mugen
Hp: 20
Ch: 48
Nopeus: 3

Palaa sivulle “Itäinen osa”