Sivu 1/1

Juhlien jälkeen (rope)

ViestiLähetetty: 26 Elo 2019, 01:21
Kirjoittaja Southpaw
Aikaisin seuraavana aamuna Kagero istui pienessä kylpyammeessa, lämpimän veden valuessa suihkusta hänen päälleen. Edellisenä iltana hänen mentyään Akuman huoneeseen, Nunon antamat sienet olivat tulleet tarpeeseen, minkä saattoi nähdä erikokoisista mustelmista ja pienistä sähkön aiheuttamista palovammoista joita oli erityisesti niissä kohdin, mistä Akuma oli pitänyt kiinni. Suurin osa niistä oli kuitenkin onneksi peitettävissä vaatteiden alle ja oikeastaan ainoa näkyvä merkki edellisen yön tapahtumista oli kaulan ympärillä olevat punoittavat jäljet. Kagero itse ei kuitenkaan ollut enää lainkaan varma yksityiskohdista, sillä heti päästyään takaisin omaan huoneeseensa hän oli syönyt Nunon antamat toukat unohtaakseen jos ei kaikkea niin edes suurimman osan. Niinpä naisen muistot olivat lähinnä yksittäisiä, hajanaisia kuvia siitä kuinka Akuman kädet olivat jossain vaiheessa kuristaneet hänen kaulaansa ja epämääräinen tieto siitä, että edellisenä yönä ei ollut yhtäkään hetkeä jolloin ei olisi sattunut johonkin. Nunon varoitus siitä, että toukat kuitenkin aiheuttaisivat pahoinvointia, tuntuivat vähättelyltä sillä juuri tuon mainitun pahoinvointisuuden vuoksi nainen oli lopulta päätynyt istumaan juoksevan suihkun alle. Se tuntui olevan ainoa asia, joka sillä hetkellä helpotti päänsärkyä ja halua juosta oksentamaan.

Muutamaa tuntia myöhemmin, pahoinvoinnin hellittäessä ja Kageron saatua nukuttua vielä vähän, nainen pukeutui ja kirjoitti sitten jonkinlaisen vastuaskirjeen Akkille, tarkoituksenaan lähettää se eteenpäin heti tilaisuuden tullen. Tämän jälkeen kunoichi suuntasi maan alaisita käytävistä ylös maanpinnalle. Verrattuna edelliseen iltaan kun pienen kylän pääkatu oli ollut täynnä voittoa juhlivia ninjoja, katu oli nyt niin hiljainen, että olisi voinut kuvitella saapuneensa keskelle yhtä monista hylätyistä kylistä, joita Äänenmaassa oli siellä sun täällä. Ainoastaan Käärmeen silmän avoin ovi ja siitä ulos leijaileva vieno ruuan tuoksu tuntui paljastavan, että kylässä tosiaan oli elämää. Kageron astuessa sisään avoimesta ovesta, hän pisti merkille, että myös pubin sisällä oli epätavallisen hiljaista, joskin siellä täällä istui muutama yksittäinen ninja lyyhistyneenä joko lattialle tai pöytien ääreen. Nämä olivat luultavasti ne sitkeimmät juhlijat jotka eivät olleet lopettaneet ennen kuin olivat sammuneet niille sijoilleen. Välittämättä kuitenkaan sammuneista juhlijoista, Kagero itse meni istumaan baaritiskin ääreen.
"Mitään aamiaiseksi kelpaavaa?" Kagero kysyi tiskin takana laseja pesevältä tytöltä, joka näytti yllättävn hyvin levänneeltä, vaikka juhlien vuoksi pubia ei luultavasti oltu edellisenä iltana suljettu lainkaan.
"Hetki vain", tyttö vastasi pirteästi ja poistui hetkeksi pubin pienen keittiön puolelle, Kageron puolestaan jäädessä odottamaan tilaamaansa ruokaa.

Re: Juhlien jälkeen (rope)

ViestiLähetetty: 28 Elo 2019, 14:55
Kirjoittaja sumufani
Aamun tullen Senju oli lähtenyt suuntaamaan kohden kylää kuumilta lähteiltä. Alkuun rauhallinen yrttien keräys yö oli vaihtunut aamun pikku tunteja kohden entistä villimpiin tapahtumiin, joista koga muisti aina vain vähemmän. Ehkä niin oli myös parasta. T.K:n taas juostessa olkapäältä olkapäälle uteliaana Senju haukotteli makeasti. Juuri ja juuri erottuva polku tuntui kotoisalle Senjun kävellessä nyt avo jaloin metsässä kenkien ollessa vielä hivenen kosteat muiden vaatteiden ollessa kuivat. Metsän laidalta Senju antoi näyn osittain tasaisen ja mäkisen maaston aamun valossa upota mieleensä ja se helpotti hieman koti ikävää. Täälläkin oli jotain kauneutta jos osasi katsoa, mutta ajatus sodasta pyyhki nuo ajatukset nopeasti pois mielestä. Suunnatessaan kohti kylää, joka oli vielä eilen ollut elämää täynnä vaikutti nyt niin kuolleelta kuin olla ja voi Senju haukotteli uudestaan. Kurre oli asettunut nyt oikealle olkapäälle tarkkailemaan uutta ympäristöä ja haisteli ilmaa katsoen tarkkaavaisesti siihen suuntaan, mistä ruuan tuoksu tuli.
’’mees T.K taskuu niin saat taas pari pähkinää.’’
Senju maanitteli uutta ystäväänsä ja vastahakoisesti orava totteli. Lupauksensa mukaisesti pikipää pudotti pähkinöitä taskuunsa ja astui sisään Käärmeen silmään.
Yllätyksekseen hän ei ollut ainoa asiakas tunnistettuaan Kageron ja istui tämän viereen tiskille väistellen sammuneita shinobeja. Työntekijä katsoi Senjua hetken mittaillen ja lopulta Senju pyysi jotain aamiasien tapaista ja kahvia. Hiljaisuus vallitsi hetken kaksikon välillä ja Koga lopulta avasi suunsa.
’’Huometa Kagero.’’
Tosin tällä kertaa Senju kuullosti jo enemmän itseltään eikä kylmän töykeältä niinkuin eilen.

Re: Juhlien jälkeen (rope)

ViestiLähetetty: 05 Syys 2019, 22:10
Kirjoittaja Southpaw
Kagero ei ollut vielä saanut omaa aamiaistaan eteensä kun kuuli askelia oven suunnalta. Vilkaistuaan olkansa ylitse uuden tulijan suuntaan, hän huomasi sen olevan Koga, mikä luultavasti tarkoitti sitä, etteivät tämän tiimitoverit luultavasti olisi kovin kaukana jäljessä. Konohalaisninjan istuutuessa lopulta hänen viereensä, Kagero mietti hetken aikaa, olisiko pitänyt tervehtiä vai ei, sillä edellisen illan tyly ja kylmä sävy muistui hänen mieleensä, vaikka Nunon antaamt rohdot olivatkin vieneet pois paljon yksityiskohtia. Kageron onneksi Koga itse teki lopulta päätöksen ja toivotti huomenet huomattavasti eilistä ystävällisempään sävyyn.
"Huomenta", Kagero vastasi, tietämättä kuitenkaan miten olisi jatkanut siitä. Tuntui, että hiljaisuudesta tulisi nopeasti vaivaannuttavaa, mutta samalla hän kuitenkin tiedosti sen, ettei tiennyt Kogasta paljoakaan muuta kuin että tämä tuntui olevan Nunon tapaan kiinnostunut kasveista. Siitä ei kuitenkaan olisi loppujen lopuksi puheen aiheeksi, sillä Kagero itse ei tiennyt kasveista paljonkaan.
Kageron ajatukset kuitenkin katkesivat pian tämän saadessa aamiaisen eteensä. Kagero oli odottanut jotain epämärääisen näköistä ja hajuista velliä tai muuta vastaavaa, kuten tavallisestikin Käärmeen silmässä, mutta saikin yllättyä positiivisesti saadessaan lopulta eteensä lautasen jolla oli jonkinlainen paahdettu kerrosleipä ja paistettuja munia. Hän ei tiennyt johtuiko tämä ruokalistamuutos siitä, että yakuzat olivat tulleet alueelle vai siitä, että hän uuden sankarin maineensa turvin sai jonkinlaisen erikoisannoksen, mutta johtui se sitten mistä hyvänsä Kagero ei voinut sanoa, että olisi valittanut saamastaan annoksesta.

Miettiessään, että kenties sota ja sen voittaminen sittenkin olisi kaiken tämän arvoista jos se tarkoittaisi, että saisi jatkossakin tällaista ruokaa, Kagero tuli vilkaisseeksi Kogan suuntaan ja huomasi sitten tämän taskusta kurkistelevan oravan joka luultavasti ruuan tuoksun houkuttelemana oli tullut taskun suulle katsomaan mistä tuoksu tuli. Hetken verran Kagero tuijotti oravaa vähintään yhtä uteliaasti kuin se tuijotti hänen ruokaansa, kunnes lopulta kohotti kättään ja osoitti oravan suuntaan.
"Mikä tuon rääpäleen tarina on? Taitaa olla liian pieni syötäväksi..." Kagero kysyi hämillään, käsittämättä miksi joku olisi halunnut pitää oravaa mukanaan. Koirien ja kissojen kaltaisten eläinten suhteen hän toki ymmärsi miksi joku halusi pitää sellaista mukanaan, sillä niistä saattoi olla hyötyä niin taistelussa, jäljittämisessä kuin ihan vain hiirien ja rottien kaltaisten tuhoeläinten kurissa pitämiiseen, mutta orava? Mitä hyötyä oravasta oikein oli? Muuta kuin, että sen saattoi syödä jos ruuasta tulisi pulaa, kuten sodan pahimpina vuosina.

Re: Juhlien jälkeen (rope)

ViestiLähetetty: 06 Syys 2019, 19:52
Kirjoittaja sumufani
Vaikka pikipää oli toivottanut huomenet hän tunsi olonsa hivenen kiusaantuneeksi. Hän ei tiennyt juurikaan mitään toisesta ja hiljaisuus tuntui vain entistä pahemmalle. Koga tunsi oravan pyörivän taskussaan toisen haistellessa keittiöstä tulevia tuoksuja ja vaikka Senju halusi ajatella viime yötä niin asiat tuntuivat olevan likimain vuosien päässä ja siten hivenen hatarilla pohjilla. Paitsi pään sisäinen reissu sienien vaikutuksen alla. Oravan lähtiessä lopulta liikkeelle ja Senjun koittaessa estää toista käsillään hän epäonnistui siinä melkoisen komeasti.
Syvään huokaisten ja saaden pienen kulhollisen puuroa eteensä ja kahvi kupin Kogan teki mieli vajota puuhun siihen paikkaan. Nopea vilkaisu oravaan ja Kageron saamaan ateriaan kulhollinen puuroa tuntui mitättömältä. Vaikka tosin ymmärettävää. Konohan edustamaa root joukkoahan ei olisi täälä edes paperilla ja aloittaessa oman aamupalansa laholatva alkoi hitaasti syödä vellimäistä puuroaan.

Kageron kysyessä oravan tarinaa Koga ei tiennyt uskaltaisiko vastata totuuden mukaisesti vaikka päivän ensimmäinen valhe johtaisi vain seuraavaan. Päätään raapien ja vellimäistä puuroaan tuijottaen puunhalaaja päätti kertoa asian niinkuin se oli.
’’Törmäsin tähä raasuu eilenä ja mun piti saada aatoksia muualle niin hoitamal T.K:ta parempaa kuosii tuntu hyvälle idealle. Pari kolme päivää niin jätän sen mehtää johonki päi maailmaa.’’
Odottaen pilkkaa päätöksestää ja pehmeydestään Senju viimeisteli aamiaisensa. Ottaen aikaansa kahvin kanssa Senju hörppi lämmintä juomaa hissukseen tuntien olonsa vaivaantuneeksi. Jotakin eiliseltä vielä kummitteli hänen mielessään, mutta hän ei luottanut muistiinsa sen vertaa että olisi kyennyt sanomaan mikä. Naispuoleiseen henkilöön se liittyi. Siitä Senju oli varma vaikka eihän se varmaa ollut oliko se Kagero,Miki vai joku täysin vento vieras. Juotuaan kahvinsa Koga peitti kasvonsa kissamaisella naamiollaan kiskoen hupun hiustensa peitoksi. Oava huojui nuorukaisen olkapäällä mutta ei poistunut uuden emonsa luota mihinkään. Sen sijaan kurre jatkoi tarkasti Kageron tuijottamista aivan kuin olisi niin voinut pitää toisen poissa emonsa luota. Vaikka ilmassa leijjuva tuoksu voitti emon luota lähtevän ja tuo uusi oudon näköinen mikälie näytti herkulliselta. Liike olkapäässä kuitenkin sai keskittymisen herpaantumaan ja lempeän kuuloinen puhe tuntui vakuuttavalta vaikkei orava asiaa ymmärtänytkään.
’’Noni T.K. Aika mennä takas taskuu.’’
Koga puhui tuoreimalle ystävälleen ja tarttui oravaan pehmeästi. Iloinen yllätys oli, ettei orava rimpuillut vaan suostui menemään heti tuttuun taskuunsa.
’’Kahton ettei T.K aiheuta enempää vaivaa kui mitä on jo. Vähä kapinallinen luonne.’’
Senju sanoi ja hymyili maskinsa takana. Vaikka jokusia eläimiä hän oli jo hoitanut niin silti tällä oravalla tuntui olevam selkäranka paikallaan.

Re: Juhlien jälkeen (rope)

ViestiLähetetty: 09 Syys 2019, 18:26
Kirjoittaja Southpaw
Kogan ryhtyessä kertoman kuinka oli törmännyt oravaan eilen ja päättänyt hoitaa rääpäleen jotenkin kuntoon, Kagero vilkaisi Kogan kasvoja ja sitten taas oravaa, joka edelleen silmäili kiinnostuneen näköisenä hänen ruokaansa. Hän ei kyllä edelleenkään ihan ymmärtänyt miksi vaivautua huolehtimaan jostain satunnaiseta oravasta etenkin jos aikoi ennen pitkää palauttaa sen luontoon, mutta huvinsa kai kullakin.
"Oletko nyt ihan varma siitä, että tiedät mitä teet? Sehän saattaa vain tottua siihen, että saa ruokaa ihmisiltä kun ruokit sitä ja lopulta se kuolee nälkään kun ei osaa etsiä ruokaa itse ja jätät sen jonnekin?" Kagero kysyi hieman epäilevään sävyyn kuullessaan Kogan suunnitelmat oravan suhteen. Toisaalta niin kauan kuin kure ei jotenkin olisi yhteisölle hyödyksi se ei ollut hänen ongelmansa mitä sille kävisi kun Koga jättäisi sen takaisin metsään. Luonto piti kyllä huolen omistaan ja joissain tapauksissa se nyt vain tarkoitti kuolemaa. Oravan tapauksessa se luultavasti olisi jopa armollisin vaihtoehto, sillä ilman oikeaa emoaan rääpäle tuskin tulisi selviämään kovin kauan omillaan, vaikka he koettaisivat opettaa sitä koko tiimin voimin.
"Noh, sinun oravasi ja sinun murheesi. Tee mitä haluat sille", Kagero kohautti lopulta olkapäitään ja otti taas muutaman suupalan leivästään sillä välin kun Koga pyrki saamaan oravan takaisin taskuunsa. Pienen taistelun jälkeen se lopulta vetäytyikin sinne, joskin välillä Kagero saattoi nähdä väliaikaisena pesänä toimivan taskun liikkuvan, oravan joko hakiessa sopivaa asentoa tai yrittäessä vaivihkaa liukua takaisin taskun suulle haistelemaan salissa leijailevia tuoksuja.

Re: Juhlien jälkeen (rope)

ViestiLähetetty: 11 Syys 2019, 14:09
Kirjoittaja sumufani
Kageron ymmärrettävästi alkaessa kyseenalaistaa Senjun syitä hoitaa orava kuntoon ja ehkä jopa hieman epäili oliko asia oikein. Kieltämättä aia saattoi olla noinkin, mutta silti oravan hoitaminen oli ennen kaikkea ajatusten ohjaamista muualle.
’’Jos orava jatkaa miun seuraamista vapautuksen jälkee niin sitte seuraa. Tarvitti saada ajatuksia muualle ja T.K:n seura on siinä missä teiän muidenki. Tosin huomattavasti hiljasempi.’’
pikipää sanoi virnistäen maskinsa takana ja kaivoi taskustaan saman vihkon, johon oli viime yönä kirjoittanut monta sivua Nunolta saamaansa tietoa. Vihko oli ollut hänen taskussaan Mikin heittäessä hänet lähteeseen niin enemmän kiinnostuneena oliko kuvat ja teksti pysynyt kasassa kuin Kagerosta ja naisen kommenteista. Sieltä täältä korjaten kirjoittamiaan asioita ylös nuorukainen lopulta sujautti vihkonsa takaisin taskuunsa saatuaan vahingot korjattua.

Kuitenkin hiljaisuus vallitsi kaksikon kesken ja sormiaan venytellen nuorukainen päätti udella vähän.
’’Onko tietoa seuraavasta keikasta?’’
Varsin varovainen tapa koittaa ylläpitää keskustelua kahden shinobin kesken, mutta se saisi nyt kelvata. Eihän Koga juurikaan tiennyt Kagerosta paljoakaan ja tämä ei ollut paikka alkaa keskutelua veri rajoitteista. Olihan laholatva ulkopuolinen ja sammuneiden shinobien kevyt kuorsaus kuului heidän takaansa.

Re: Juhlien jälkeen (rope)

ViestiLähetetty: 16 Syys 2019, 23:12
Kirjoittaja Southpaw
Todettuaan, että orava saisi luvan seurata niin halutessaan, Kagero nyökäytti olkapäitään, lähinnä merkiksi siitä, että Koga tehköön omat päätöksensä avuttomalta vaikuttavan eläinystävänsä suhteen. Tämän jälkeen kaksikon välille laskeutui hiljaisuus jonka aikana Koga keskittyi kirjoittelemaan jotain mukanaan olevaan vihkoon, mikä ei oikeastaan häirinnyt Kageroa juurikaan. Se antoi vain kunoichille tilaisuuden syödä tilaamansa aamiaisen rauhassa loppuun, kunnes Kogakin sujautti vihkonsa pois ja alkoi syödä taas omaansa. Kunoichi oli jo aikeissa poistua paikalta lähteäkseen harjoittelemaan, kun Koga kuitenkin katkaisi hiljaisuuden kysymällä tiesikö hän mitään mahdollisesta seuraavasta tehtävästä. Kagero muisti hämärästi Akuman maininneen jotain, että hänellä oli jo seuraavan tehtävä heidän yhteistyöryhmälleen tiedossa, mutta koska Kagero ei ollut saanut kuulla vielä yksityiskohtia, kunoichi päätyi kohauttamaan olkapäitään.
"Ei mitään varmaa. Kyllä meidät kutsutaan paikalle kunhan sopiva tehtävä on tiedossa", Kagero ehti todeta ennen kuin kuuli ovelta askelia ja käänsi katseensa hetkeksi äänen suuntaan. Heidän puhuessaan ovelle oli ilmestynyt muutamia yakuzan miehiä, joista yksi kävi tiskillä tilaamassa seurueelle juomaa, ennen kuin ryhmän vetäytyi salin toiseen päähän, kauemmas Kagerosta ja Kogasta. Asettuessaan istumaan nämä potkivat muutamia lähistölle sammuneita oman väkensä edustajia hereille ja muutamat näistä jäivät tokkuraisina istumaan seurueen kanssa kun taas toiset lähtivät baarista vähin äänin, luultavasti selvittämään päätään.
"Suot varmaan anteeksi... palaan ihan pian", Kagero totesi Kogalle, ennen kuin nousi ja käveli lähemmäs yakuzoja istuutuen lopulta näiden seuraan. Hänen tarkoituksensa oli ollut poiketa johonkin näiden käyttöönsä ottamista taloista pyytäkkseen näitä välittämään hänen kirjoittamansa kirjeen Akkille, mutta kun nämä näin ystävällisesti olivatkin tulleet tänne, hän voisi aivan yhtä hyvin esittää pyyntönsä nytkin.

Jo istuutuessaan alas tyhjälle tuolille, Kagero huomasi yllättyvänsä osakseen saamista katseista, sillä nämä selkeästi tunnistivat hänet, vaikka toisaalta sen ei olisi pitänyt olla mikään ihme kun otti huomioon, kuinka hän ja Nuno olivat saaneet kunnian padon tuhoamisesta ja käytännössä rämetaistelun voittamisesta.
"Mikä suo tämän kunnian?" yksi nurkkapöydän ääresä istuvista yakuzoista kysyi. Siitä miten tämän ympärillä olevat alaiset käyttäytyivät Kagero päätteli tämän olevan jos nyt ei perheen johtaja niin jonkinlainen johtajan oikea käsi tai vastaava vähintäänkin, minkä vuoksi Kagero päätti suunntata sananta suoraan tälle. Hänen onnekseen mies ei vaikuttanut olevan harmissaan siitä, että Kagero oli liittynyt seuraan, mutta ei myöskään mitenkään erityisemmin iloiselta.
"Sain ohjeet Tsuchigumo Akkilta, että jos minulla koskaan olisi tarve saada yhteys häneen, voisin turvautua yakuzan apuun. Joten... tahtoisin pyytää, että väkenne toimittaa tämän Akkin käsiin", Kagero meni suoraan asiaan ja otti sitten esille ohueen kääröön kirjoitetun kirjeen, jonka oli ennen Käärmeen silmään tuloaan kirjoittanut. Hänelle puhunut mies selkeästi tunnisti nimen ja silmäili kääröä hetken, ennen kuin lopulta otti käärön käteensä ja nyökkäsi.
"Ei huolta, toimitamme viestisi kyllä perille. Mutta ikävä kyllä, en voi tehdä sitä tyäsin ilmaiseksi. Loppujen lopuksi häntä on välillä hankala tavoittaa hänen matkustellessaan ympäriinsä milloin mitäkin asioita hoitamassa... ymmärrät varmaan. Mitä sinulla siis olisi tarjota maksuksi tämän toimittamisesta?" mies kysyi. Tätä Kagero ei ollut osannut odottaa ja hetken verran kunoichin pää löi tyhjää hänen miettiessään millä voisi edes maksaa. Hänellä ei ollut juurikaan rahaa tai muutakaan omaisuutta mitä käyttää maksuna, mikä oli yksi syy siihen miksi hän yleensä turvautui omaan kehoonsa. Kiitos edellisen yön hyvin hämärien muistikuvien, sekään ei kuitenkaan juuri nyt ollut sitä mitä Kagero olisi halunnut tarjota. Muistaessaan kuitenkin äkisti kuumat lähteet joilla oli ollut edellisenä iltana, Kageron ilme kirkastui hieman.

"Voin näyttää sinulle ja väellesi erään hylätyn kylpylän tässä lähistöllä. Olettaen siis että, ette ole vielä törmänneet siihen. Pienellä kunnostuksella kylpylästä saisi varmasti tuottoisan rahanlähteen...", Kagero sanoi ja seurasi tarkoin miehen reaktiota hänen tarjoukseensa. Tämä nojautuikin oitis kiinnostuneen näköisenä lähemmäs mikä paljasti Kagerolle, etteivät yakuzat olleet vielä löytäneet paikkaa.
"Hylätty kylpylä? Missä?" mies kysyi, Kagero kototti kuitenkin etusormensa ja heilutti sitä torjuvasti muutaman kerran sivulta sivulle.
"Ei noin nopeasti. Minusta kokonainen kylpylä on melko iso hinta yhden viestin toimittamisesta vai kuinka? Uskoakseni ansaitsen siis hieman enemmän vastinetta tiedosta, ymmärrät varmaan", Kagero totesi, käyttäen miehen omaa sanavalintaa jota tämä oli käyttänyt hetkeä aiemmin. Tämä sai aikaan pienen naurahduksen ja kasvoille leviävän virnistyksen.
"Hyvä on, en voi väittää, että olisit väärässä. Mitä sinulla siis olisi mielessä?" mies kysyi. Oli Kageron vuoro virnistää hieman. Hän oli edellisenä iltana suhtautunut hieman epäilevästi Mikin ehdotukseen vihjata paikasta yakuzalle, sillä se olisi luultavasti tarkoittanut sitä, ettei paikalle voisi ennä mennä kylpemään kuten ennen, tai ei ainakaan samalla tavalla ilmaiseksi kuin tähän asti. Nyt saatuaan kuitenkin puhuttelemansa yakuzan miehen kiinnostumaan, hän uskoi olevansa asemassa, jossa voisi pyytää kutakuinkin mitä vain.
"Siitä hyvästä, että näytän paikan haluan, että minulla on edelleen mahdollisuus käydä lähteillä... ilman erillistä maksua ja mahdolliset uudet viestit Akkille tullaan toimittamaan perille siinä missä tämäkin", Kagero esitti vaatimuksensa.
"Melkoinen vaatimus... mutta hyvä on, suostun siihen. Joudut kuitenkin tyytymään siihen, että pääset ilmaiseksi vain lähteeseen halutessasi. Ruuasta, majoituksesta ja muista mahdollisista lisäpalveluista joudut kuitenkin maksamaan siinä missä kaikki muutkin. Miltä kuulostaa?" yakuza teki vastatarjouksen. Kagero oli miettivinään asiaa hetken, mutta nyökkäsi kuitenkin lopulta.
"Sopii. Mutta en halua häiritä teitä tämän enempää, joten jos lähetän kloonini iltapäivällä luoksenne näyttämään mistä kylpylän löytää?" Kagero ehdotti ja nojautui sitten hieman kauemmas pöydästä. Saatuaan vastauskeksi myöntävän nyökkäyksen, Kagero nousi ylös ja liittyi sitten pian taas Kogan seuraan baaritiskille.

Re: Juhlien jälkeen (rope)

ViestiLähetetty: 20 Syys 2019, 18:51
Kirjoittaja sumufani
Juurikaan huomioimatta tilapäisen johtajansa eleistä tulevaa kylmyyttä kohteenaan hänen uusi ystävänsä Senju keskityi korjaamaan vihkoonsa kirjoitus vaurioita. Hiljaisuus antoi Kagerolle syödä rauhassa vaikka nyt jään loihtija tuntui olevan enemmän varuillaan kuin kentällä. Ennen yötä toinen oli vaikuttanut miltei rennolta heidän päästyään omalle alueelle ja hilpeältä juhlistaakseen tullutta voittoa. Jotain selvästi oli tapahtunut yön aikana, mutta se kuului laholatvalle yhtä vähän kuin Mikin jäätymiset tahi kiukun purkaukset. Eilinen oli ollut kyllä yhtä painajaista ja kahvi kuppiaan pyöritellen tiskillä nuorukainen nosti toisen kätensä merkiksi Kageron tokaisuun poistuakseen yakuzojen seuraan.
Koga ei väittänyt olevansa mitään hyvää seuraa, mutta poistuminen yakuzojen seuraan kertoi joko tärkeästä asiasta tahi hiljaisuuden painostavuudesta. Kumpi hyvänsä Senju ei tuntenut halua tutustua tuohon naiseen yhtään sen enempää kuin oli pakko.

Kuitenkin hillitessään mielinsä poistua tästä rakennuksesta ja suotuaan nopean vilkaisun tilapäisen johtajansa suhteen Senju näki kirjeen vaihdon. Sekä selvästi tärkeän keskustelun mutta vilkaisu oli nopea ja nuorukaisen onneksi hyvin ajoitettu. Sujauttaessaan kätensä huppuunsa raapiakseen päässä olevaa kutinaa nainen tiskin takana tuli vaatimaan rahaa ja pikipää asetti rahansa tiskille selvästi ohi naisen ojennetusta kädestä. Olihan nainen sanonut että kutsuisi heidät tarvattaessa tehtävän ilmaantuessa. Koga suorastaan paloi jalusta tutkia nyt kuolleita katuja ja käydä katsomassa Ryotaa, joka vielä varmaan makasi sairas vuoteella. Ajatuksisaan ollessaan jää nainen istui hänen viereensä eikä tuntunut jättävän penkin väliä, minkä pikipää oli jättänyt hänen istutuessaan Kageron seuraan.

Kylän tutkiminen tuntui kuitenkin kiinnostavammalta kuin tältä sodan kävijän tarinoiden kuunteleminen.
’’Ilmoita sitten uuden tehtävän ilmetessä.’’
Koga sanoi tutulla ystävällisellä äänellään ja sen jälkeen poistui Kageron seurasta sen ihmeempiä sanomatta. Olihan hänellä kylä tutkittavana ja nyt hän tunsi olonsa entistä paremalle kuin eilen. Sillä viime illan muistoja kasvien tutkimisen suhteen ei tuntuunut olevan luotettavaa muistoa. Mutta mitä hän voisi oikein tehdä? Muuta kuin vältellä paikkaa jossa hänen klooninsa oli käynyt. Huokaisten hänen liikkumisensa ympäriinsä tuntui hyvin rajoitetulta ja pikipää suuntasi korkeimman rakennuksen suuntaan. Sentään hän voisi katsella kaukaisuudessa näkyvää metsää ja riisin viljelyyn soveltuvia peltoja niin pitkälle kuin silmä kantoi.
Ei siis juurikaan mainittavat näkymät laholatva huokaisi. Aikansa kuluksi hän alkoi tuhertaa vihkoonsa näkymäänsä. Kenties aika siais muiston vaikuttamaan paremmalta kaiken pahan keskellä.

Re: Juhlien jälkeen (rope)

ViestiLähetetty: 13 Loka 2019, 04:48
Kirjoittaja Southpaw
Kagero oli hädin tuskin ehtinyt istua takaisin tiskin ääreen kun Koga yllättäen pyysi häntä ilmoittamaan kunhan seuraava tehtävä olisi taas tiedossa. Tämän jälkeen nuori mies nousi ja lähti poistumaan kohti ulko-ovea.
"Sopii..." Kagero vastasi, tietämättä mitä muutakaan vastata seuralaisensa yllättävään poistumiseen. Hetken verran kunoichi mietti väkisinkin oliko tässä taas kyse samasta kylmyydestä jolla Koga oli suhtautunut häneen edellisenä päivänä, vaikka sillä hetkellä Koga ei vaikuttanutkaan niin tyltltä kuin aiemmin. Haluamatta kuitenkaan väkisin ryhtyä tyrkyttämään seuraansa, Kagero antoi Kogan mennä ja jäi itse vielä juomaan kesken jäänyttä juomaansa.
Kuten tavallista, ainoat vaihtoehdot sen päivän tekemisen suhteen oli joko palata maanalaisiin tunneleihin odottamaan, että häntä kutsuttaisiin taikka sitten painua jonnekin päin kylää harjoittelemaan ja odottamaan, että häntä kutsuttaisiin. Vaikka edellisen yön muistikuvat olivatkin enimmäkseen kadonneet Nunon antamien rohtojen ansiosta, Kagerosta tuntui silti itsestäänselvältä, että takaisin maan alle hän ei menisi. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hänellekin poistua Käärmeen silmästä ja lähteä suunnistamaan kohti metsikköä, jonka läpi oli edellisenä iltana johdattanut Mikin hylätylle kylpylälle. Tällä kertaa Kagero ei kuitenkaan lähtenyt tarpomaan mäkeä pitkin kukkulan huipulle vaan tyytyi jäämään alarinteeseen kuluneen näköisten harjoitusmaalien luokse, tarkoituksenaan harjoitella miekkatekniikoitaan.

Re: Juhlien jälkeen (rope)

ViestiLähetetty: 15 Loka 2019, 18:44
Kirjoittaja sumufani
Päästyään katolle piirtelemään pohjoisen äänenmaan miasemista Senju paloi halusta päästä jo kotiin. Hän ei juuri ollut sillä tuulella että halusi alkaa tutustumaan paikallisiin saati yakuzoihin joita kylässä pyöri. Tunnelma tuntui olevan täysin erilainen kuin Konohassa. Ilma tuntui kylmemmältä ja luotaan työntävältä, mikä ei auttanut Kogaa muodostamaan lämmintä mielikuvaa tästä paikasta. Ainoa paikka joka tuntui edes etäisesti mielenkiintoiselta oli metsä, jossa hän oli viettänyt suurimman osan eilisestä Nunon kanssa. Aivan varma nyt hän ei ollut Nunonkaan suhteen sillä mies tuntui.. Rikkinäiselle. Ystävänä mahtava, mutta pikipää ei tiennyt halusiko edes tietää mikä oli rikkonut toisen mielen tuohon pisteeseen. Syvään huokaisten Senju lopetti maiseman tuhertamisen ja vain halasi polviaan katsoen kaukaisuuteen. Mitä hän edes teki täällä? Olihan juurella jokin kiinnostus tästä alueesta, mutta oliko mikään juuri vaivan arvoista järjestää sopiva henkilö Äänenmaan johtoon? Tietenkin Koga muisti lukeneensa Äänenmaan hyökkäyksestä Konohaan nykyisen Hogaken chuunin kokeen aikana ja se oli loppujen lopuksi vaatinut Kolmannen hengen. Kylmä väristys kulki pojan selkää pitkin sillä hän oli nähnyt, kuinka tehokas Kagero oli taistelussa ja arvet Mikin kasvoilla eivät saanet oloa yhtään sen paremmaksi. Äänenmaasta löytyi edelleen päteviä ja voimakkaita ninjoja ja sodan voittajan lopulta ottaessa vallan asiat tuskin helpottuisivat. Laholatva tajusi vastanneensa omaan kysymykseensä, mitä teki täällä sillä hänen ryhmänsä antama tuki kieli heidän haluamsa johtajan olevan jossain tässä kylässä.

Uusi syvä huokaus karkasi Kogan suusta, mutta häntä ei vieläkään juuri huvittanut lähteä liikkeelle tästä. Nyt hän ei keksinyt mitä hän voisi tehdä ja maiseman tuhertaminen vihkoon ei enää tuntunut niin hyvälle idealle kuin hetki sitten. Korkeintaan hän voisi arvailla seuraavan tehtävän sisältöä, mutta sekään ei tuntunut mieltä kohentavalta idealta. Ainoa paikka missä hän viihtyisi olisi tuo metsä läntti, mutta tänään se tuntui niin kaukaiselle paikalle. Ehkä hän tuntisi samoin myös toiseen suuntaan ollessaan metsässä. Jäämättä enää arvaileman mitä tekisi pikipää päätti suunnata metsää kohti. Ehkä olisi aika luopa oravastakin ja katsoa mitä toinen tekisi.