Sivu 1/5

Paholaisen pesässä

Lähetetty: 20 Huhti 2019, 21:24
Kirjoittaja Cross
Saatuaan hankittua tarvitsemansa materiaalit ja käytettyään ne Soran varanaamioiden muokkaamiseen muistuttamaan enemmän vuorilla piileskelevien ninja klaanien käyttämiä naamioita jashinin nimeen vannova shinobi kaksikko oli suunnanneet aijemmin tekemänsä suunnitelman tavoin kohti pohjoista, mistä he kumpikin uskoivat löytävänsä kohteensa. Se mitä he sen jälkeen tekisivät oli vielä avoinna, mutta tulisi kyllä selviämään aikanaan. Kohteidensa luoste päästäkseen heidän oli kuitenkin matkattava syvälle vihollis alueelle, mikä olisi ollut varmasti toivoton yritys, elleivät he olisi onnistuneet soluttautumaan osaksi tuon alueen väkeä uusien naamioidensa ansiosta. Ne olivat kaukana täydellisistä, mutta riittivät kuitenkin useimmiten hämäämään tiesuluilla olevia vartioita ja satunnaisesti vastaantulevia partioita, joiden jäsenet vaikuttivat useimmiten siltä etteivät halunneet kuluttaa heidän kanssaan yhtää enempää aikaa kuin oli ehdottomasti pakko.
Edes hurjimmissa unelmissaan Akeginu ei olisi osannut edes kuvitella miten helposti kaikki saattoi käydä, minkä hän ajatteli vain osoittavan kuinka amatöörimäistä ja lepsua väkeä heidän vihollisensa olivat. Nuorukainen ei uskonut hetkeäkään että samanlainen vedätys olisi voinut mennä läpi hänen isänsä hallitsemalla alueella. Ei vaikka he olisivatkin tehneet jo vuosien ajan yhteistyöttä vuorten kummajaisten kanssa, joita ei kuitenkaan juuri onneksi näkynyt teillä kulkevien matkalaisten joukossa.
Sen sijaan pölyisillä teillä kyllä näkyi jos jonkinlaista tallaajaa, joista varsinkin koreasti pukeutuneet ja värikkäillä tatuoinneilla itseään kirjoneet miehet kiinnittivät nuoren shinobin huomion. Sillä mitä lähemmäs määränpäätään he lähestyivät sitä enemmän näitä näytti alkavan olla maleksimassa tienvarsilla harvakseltaan löytyvissä kylissä ja majataloissa. Nämä oudot tulokkaat eivät vaikuttaneet ottavan käskyjä pohjoisen vältä, vaan tuntuivat ennemminkin suhtautuvan näihin joko hieman alentuvasti, tai täysin välinpitämättömästi. Se tosin ei tarkoittanut etteivät nämä tarjoutuneet ottamaan auliisti vastaan näiden rahoja, myymällä jos jonkinnäköistä hyödykettä ja palvelua, tai suoraan huijaamalla näitä ovelilla vedätyksillä.

''En pi-dä-sii-tä mi-tä nä-en täl-lä... Nä-mä ta-tu-oi-dut o-vat täy-sin uut-ta vä-ke-ä ja hei-tä nät-tää o-le-van pal-jon...'' Tummaan viittaan ja koko pään peittäväksi muokattuun naamioon pukeutunut äänenmaalainen mutisi vierellään kulkevalle väliaikaiselöle liittolaiselleen, heidän lähestyessä askel kerrallaan edessä jo näkyvää Otokagureksi nimettyä rähjäistä kylää, joka oli alunperin toiminut kulissina Orochimarun perustamalle ninjakylälle. Todellisuudessa koko paikan tarkoitus oli kuitenkin ollut toimia vain paikkana minne rikolliset ja epätoivoiset saattoivat kasaantua tarjoamaan palveluksiaan maan haltuunsa kaapanneelle miehelle, joka käytti näitä häikäilemättömästi hyväksi omien tarkoitustensa ajamiseksi, välittämättä tippaakaan niistä lupauksista joita oli alkuun antanut maan alkuperäisille shinobi klaaneille.
''Hei-tä saat-taa ol-la vie-lä har-mi-a...'' Ympärilleen varovasti katseleva uskonsoturi jatkoi vaimeasti kuiskaten, tarkkaillen ympäristöään naamionsa pienten silmänreikien takaa. Hän ei pitänyt tippaakaan näkemästään määrästä aseistautuneita mahdollisia vastustajia, joiden määrä näytti lisääntyvän jatkuvasti heidän lähestyessä kylää. Onneksi kukaan heidän ympärillään olijoista ei kuitenkaan vielä näyttänyt juurikaan kiinnittävän huomiota heihin, vaan pikemminkin heille tunnuttiin antavan auliisti hieman muita tiellä kulkijoita enemmän omaa tilaa.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 22 Huhti 2019, 16:51
Kirjoittaja Southpaw
Jashinistien saatua aikaan jos nyt ei täydelliset niin edes välttävät valeasut joiden turvin vliikkua vapaasti, heidän matkansa oli jatkunut syvemmälle pohjoisen Otogakuren alueelle. Myös Sora oli yllättynyt siitä väkimäärästä jonka näki kävellessään Saiton vierellä kohti kylää, joka tiettävästi oli aikanaan toiminut yhtenä Orochimarun monista eri tukikohdista. Toisin kuin hänen äänenmaalainen seuralaisensa, Sora oli törmännyt yakuzan jäseniin tehtävillään ennenkin, eikä siksi juuri kiinnittänyt näihin mainittavaa huomiota ennen kuin Saito itse otti asian lopulta puheeksi. Tämän sanavalinnat saivat Soran hetken verran pohtimaan kuinka paljon tämä loppujen lopuksi tiesi yakuzasta vai tiesikö näistä yhtään mitään. Hänelle oli muodostunut kuva, että kovinkaan monet paikalliset eivät saaneet tilaisuutta matkustaa oman kotimaansa ulkopuolelle, mutta siitä huolimatta olisi luullut, että myös täällä oli oma alamaailmansa siinä missä isommissakin kylissä.
"En usko, että heistä on harmia ellemme itse provosoi heitä jotenkin. On toki mahdollista, että asiat ovat täällä eri tavalla, mutta yleensä yakuza vain tekemään voittoa myymällä aseita, huumeita ja sen sellaista... He pysyttelevät yleensä erossa taisteluista niin kauan kuin kyseessä ei ole joku kilpaileva perhe joka yrittää vallata markkinat heidän alueellaan", Sora kertoi, päättäen olettaa, että Saito tiesi mikä oli yakuza.
"Parhaassa tapauksessa voimme jopa hyötyä heistä. Jos nämä yakuzat todella ovat uutta väkeä ja laajentaneet toimintaansa tänne vasta hiljattain, on mahdollista, että he voivat maksua vastaan kertoa meille lisää kohteistamme, kuten mistä heidät voisi parhaiten löytää. He saavat yleensä käsiinsä kaikenlaista tietoa, mitä ei ole tarkoitettu meidän kaltaistemme ulkopuolisten korviin", Sora sanoi pohtivasti. Ennen kuin he kuitenkaan menisivät turvautumaan yakuzan palveluksiin, olisi kuitenkin paras tarkkailla tilannetta itse kylässä, jotta he näkisivät missä väärin yakuzat olivat uskollisia tätä aluetta johtavalle Akumalle. Oli hyvin mahdollista, että näillä oli jonkinlainen sopimus Akuman kanssa, jotta saisivat ylipäätään toimia alueella, ilman sen johtajan puuttumista.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 24 Huhti 2019, 19:02
Kirjoittaja Cross
Huolimatta siitä mitä vierellä kulkeva Souma sanoi Juboko ei siitä huolimatta pitänyt ympärillään näkemästään, edes siitä huolimatta että näistä uusista tulokkaista voisi olla hyötyä heillekkin. Sillä kyse ei ollut ainoastaan siitä miten nämä yakuzaksi kutsutut muukalaiset vaikuttivat heidän suunnitelmaansa sillähetkellä, vaan myös siitä miten nämä vaikuttivat suurempaan kuvaan pitemmällä aikavälillä.
Vaikkeivat nämä osallistuisikaan aktiivisesti taisteluihin ilman hyvää syytä ja huomattavaa hyötyä itselleen tulisi näiden Akuman joukoille myymät asiat vaikuttamaan jo valmiiksi järkkyneeseen voimatasopainoon, saattan kallistaa vaa-an entistä enemmän pohjoisen joukkojen suuntaan. Sillä tähänasti Ineminatossa pesivät piraatit ja salakuljettajat olivat olleet käytännössä ainoat tavarantuojat koko maassa, eikä näiden hinnat olleet millääntapaa edulliset. Mikä oli käytännössä tarkoittanut että vain Dantella oli ollut varaa todella hyödyntää näiden palveluksia joukkojensa varustamiseen, muiden joutuessa tyytymään siihen mitä itse kykenivät tuottamaan.
''Mut-ta voim-me-ko luot-taa hei-hin? Vai-kut-taa sil-tä et-tä he o-vat hy-vää pa-taa A-ku-man vä-en kans-sa... En-kä us-ko et-tä he ha-lu-a-vat ris-kee-ra-ta o-maa a-se-maan-sa tääl-lä aut-ta-mal-la mei-tä.'' Katseensa yakuzan jäsenistä vierellään kulkevaan tulenmaalaiseen kääntävä Akeginu vastasi mietteliäänä, epäillen vahvasti kannattaisiko heidän yrittää hyötyä näistä muukalaisista. Sillä vaikutti vähintään todennäköiseltä että nämä pyrkisivät hyötymään tavalla tai toisella varoittamalla heidän etsimiään henkilöitä ennalta, elleivät jopa yrittäisi vangita heitä ja luovuttaa pohjoisen väelle kuulusteltavaksi.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 02 Touko 2019, 20:31
Kirjoittaja Southpaw
Saiton kysyessä voisiko yakuzoihin luottaa, Soralta karkasi huvittunut naurahdus ja tämä joutui katsomaan toverinsa kasvoilla olevan naamion silmänreikien suuntaan, nähdäkseen oliko tämä esittänyt kysymyksen tosissaan. Tullessaan lopulta siihen tulokseen, että oli, Sora pudisti kieltävästi päätään.
"Sinuna en menisi tekemään sitä virhettä. Yakuzan kohdalla voi luottaa vain siihen, että he pyrkivät tekemään mahdollisimman paljon voittoa, mahdollisimman helposti ja nopeasti", Sora onnistui vastaamaan lopulta, hieman vakavampaan sävyyn, vaikka joutuikin tekemään töitä, ettei olisi alkanut nauraa, ajatellessaan mitä siitä tulisi jos luottaisi yakuzan jäseniin kuin kehen tahansa konohalaiseen.
"Olet toki oikeassa siinä, että he eivät varmasti halua riskeerata turhan paljon, mutta jos yhtään tunnen yakuzan toimintatapoja, heillä on varmaan jonkinlainen sopimus Akuman kanssa. Luultavasti jotain sen suuntaista, että Akuma katsoo toiseen suuntaan kun he salakuljettavat tavaroita ja ihmisiä tätä kautta jonnekin muualle eikä vaadi heitä suoraan kannattamaan häntä ja vastineeksi he myyvät tänne aseita ja muuta tarpeellista edulliseen hintaan. Jos oma johtajasi tarjoaisi jotain samankaltaista sopimusta jollekin yakuzaperheelle myös te pääsisitte hyötymään samoista tavaroista kuin nämä ninjat täällä", Sora pohti ääneen ja viittoi sitten epämääräisesti heidän näkemiensä ihmisten suuntaan, joiden joukossa tosiaan näkyi muutamia asioillaan kulkevia shinobeja.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 03 Touko 2019, 22:39
Kirjoittaja Cross
Kuullessaan hieman alentuvaan ja näsäviisaan oloseen sävyyn puhuvan konohalaisen vastauksen Juboko hidasti hieman kävelyvauhtiaan, hivuttaen samalla toisen kätensä kaapunsa alla toisen taisteluvaitsensä kahvalle. Olisi ollut niin helppoa tarttua kiinni tulenmaalaisesta ja vetää veitsi esiin, leikaten sillä tämän kurkun auki yhdellä nopealla liikkeellä siinä keskellä katua. Se olisi ollut sopiva rangaistus tälle röyhkeydestään, mutta siitä huolimatta Jashinin palvoja hillitsi halunsa ja muistutti itseään siitä että oli täällä toteuttamansa jumalansa tahtoa tämän muukalaisen kanssa.
''Pi-dät-kö mi-nu-a tyh-mä-nä?'' Lähes pysähtynyt äänenmaalainen sihahti vaimeasti tulenmaalaiselle, ilmaisten tilanteeseen nähden mahdollisimman selvästi ettei pitänyt siitä tavasta jolla tämä oli äskeisen vastauksensa antanut. ''En eh-kä tun-ne näi-tä muu-ka-lai-si-a si-nun ta-voin, mut-ta e-lä sil-ti ku-vit-te-le et-tä o-li-sin täy-si i-di-oot-ti...'' Hän jatkoi otettuaan Souman kiinni muutamalla harppauksella, tyrkäten tätä samalla eteenpäin pitkin katua. ''Jos em-me us-koi-si Jas-hi-niin yh-tä sy-väs-ti en luot-tai-si e-des-si-nuun.'' Akakinu vielä lisäsi, tietäen kuitenkin että ärhentely ei enää tässä vaiheessa muuttaisi sitä tosiasiaa että sanoistaan huolimatta hän oli kuitenkin mennyt kysymään yakuzan jäsenten luotettavuudesta.
''Toi-sin ku-in he me em-me tar-vit-se mui-den a-pu-a... Ko-ko tä-tä so-taa ei käy-täi-si el-lem-me o-li-si vuo-si-a sit-ten e-reh-ty-neet pyy-tä-mään vää-räl-tä hen-ki-löl-tä a-pu-a maam-me pe-las-ta-mi-sek-si ah-din-gos-ta, sen si-jaan et-tä o-li-sim-me rat-ko-neet on-gel-mam-me it-se.'' Happamaan sävyyn edelleen puhuva Juboko vastasi, Souman kehdattua ehdottaa että hänen isänsä saattaisi olla ostettavissa halvoilla helyillä ja hyödykkeillä. Se vain todisti sen kuinka huonosti tuo ulkopuoleinen shinobi ymmärsi sitä millaista sotaa tässä maassa käytiin ja kuinka omistautuneita ainakuin yhden sen osapuolesta jäsenet olivat sille asialle jonka puolesta taistelivat, sillä he ennemmin kuolisivat kuin tulisivat uudestaan riippuvaiseksi jostakusta maan ulkopuolelta tulleesta.
''Mut-ta eh-kä kui-ten-kin o-let oi-ke-as-sa ja heis-tä voi kui-ten-kin ol-la jo-tain hyö-ty-ä vie-lä meil-le...'' Mietteliääseen sävyyn toteava Akeginu sanoi, pyöritellen samalla mieleensä juuri noussutta ajatusta, joka sattaisi onnistuessaan syöstä pohjoisen alueen kaaokseen ja poistaa tämän uuden pelurin nopeasti pois pelistä. ''Si-tä en-nen mei-dän tar-vit-see kui-ten-kin löy-tää et-si-mäm-me ja saa-tan oi-ke-as-taan tie-tää pai-kan mis-tä kan-nat-taa a-loit-taa.'' Hän jatkoi ja nyökkäsi lähes huomaamattomasti päätään erään kadun mutkan suuntaan, viestittäen siten että halusai heidän kääntyvän siihen suuntaan. Sillä juuri tuo katu veisi kaksikon siihen paikkaan mistä he voisivat luultavasti kaikkein helpoiten kysellä etsimiään henkilöitä, tai edes jonkinlaista vihjettä siitä mistä nämä voisi löytää. Sillä edes näissä naamio asuissa heitä ei tultaisi häätämään pois pahamaineisesti Käärmeensilmästä, joka oli toiminut maan shinobien kokoontumispaikkana siitä asti kun Orochimaru oli aikoinaan päättänyt perustaa kylänsä kulissin tänne.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 07 Touko 2019, 00:05
Kirjoittaja Southpaw
Kuullessaan Saiton vihaiselta kuulostavan sihahduksen, Sora nosti kätensä sovittelevasti eteensä, kuin rauhoitellakseen matkakumppaniaan jotta tämä ei alkaisi korottaa ääntään ja aiheuttaisi jonkinlaista kohtausta.
"Rauhoitu. Sinä esitit kysymyksen ja minä vastasin siihen. Tarkoitus ei ollut loukata sinua", Sora sanoi sovittelevaan sävyyn ja kuunteli sitten vaitonaisena kuinka Saito jatkoi puhettaan ja väitti vakavalla naamalla, että heidän väkensä ei tarvinnut joidenkin ulkopuolisten mukanaan tuomia tavaroita tai mitään muutakaan apua. Kun tämä vielä jatkoi luennoimalla siitä, ettei koko sotaa käytäisi, elleivät he aikanaan olisi luottaneet väärään henkilöön, Sora kurtisti naamionsa takana kulmiaan. Jos Saito puhui Orochimarusta kuten hän oletti, niin eikö Orochimaru juuri ollut se joka alunperin oli perustanut koko kylän ja saanut sen nostettua jaloilleen? Hänen käsittääkseen maa oli ajautunut sisällissotaan vasta Orochimarun kuoltua jonkun alaisensa käsissä ja siihen tuo käärmemies tuskin oli voinut vaikuttaa.
"En yhtän epäile täkäläisten ongelmanratkaisukykyä... mutta jos sinä ja sinun väkesi haluatte voittaa tämän, niin suosittelen etsimään yhteistyökumppaneita joiden avulla se onnistuu. Avun pyytäminen ei tarkoita sitä, että tulisitte riippuvaiseksi auttajastanne, jos vain saatte neuvoteltua hyvän sopimuksen jonkun kanssa. Mutta taistelkaa ja tehkää kuten haluatte, mitäpä se minulle kuuluu", Sora totesi ja kohautti olkapäitään. Hänestä alkoi kuulostaa lähestulkoon siltä kuin Saito olisi suunnitellut karkottavansa jokaisen Äänen maan ulkopuolelta tulleen ja sulkevansa maan rajat samalla tavoin kuin Amegakure aikanaan, jos Saiton johtaja vain voittaisi sodan.
Saiton lopulta rauhoittuessa Sora kuuli tämän toteavan, että saattaisi tietää mistä heidän kannatti aloittaa ja huomatessaan tämän tekemän nyökkäyksen, Sora kääntyi kadunmutkasta oikeaan suuntaan ja lähti kulkemaan katua pitkin eteenpäin. Hieman kauempana tien varressa alkoi näkyä parempikuntoisia taloja kuin mitä he olivat tähän asti kohdanneet ja jo kaukaa Sora näki, että näitä taloja oli kunnostettu vasta hiljattain, luultavasti juurikin kylään asettuneiden yakuzan jäsenten toimesta.
"Kerro toki lisää tästä paikasta mitä ajattelet?" Sora kysyi uteliaana. Myös Äänen maan ulkopuolella Sora itse oli havainnut erilaiset baarit ja kuppilat hyviksi paikoiksi tiedon keräämistä ajatellen, mutta koska hän ei ollut koskaan käynyt rajan tällä puolen, hän ei ollut varma kuinka paljon baareja tässä sodan runtelemassa paikassa yleensä oli. Hän ei olisi ollut lainkaan yllättynyt jos paikallisilla olisi ollut vain jonkinlainen hylätty mökki jonne kokoontua juhlimaan silloin kun siihen oli aihetta.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 10 Touko 2019, 18:20
Kirjoittaja Cross
Huolimatta ärtymyksestään Jubokko ymmärtsi liiasta yleisöstä huomauttaneen tulenmaalaisen olevan oikeasti, joutuen nielemään ylpeytensä jaa antamaan asian olla, mutta vain toistaiseksi. Sillä vaikka mitä tapahtuisi hän ei unohtaisi sitä mitä tämä oli sanonut, eikä antaisi sitä anteeksi ja aikanaan panisi tämän maksamaan siitä. Kysymys oli siis vain siitä miten ja missä äänenmaalainen tulisi suorittamaan kostonsa, minkä pitäisi vielä tapahtua niin ettei se suututtaisi heidän yhteistä jumalaansa.
''Et tie-dä mis-tä pu-hut tu-len-maa-lai-nen...'' Nielemästään ärymyksestä huolimatta edelleen happaman kuuloinen Akeginu vastasi Soumalle, peittelemättä juurikaan sitä kuinka vaivalloisen oloisena piti pelkkää ajatustakin tämän valistamisesta. ''Tais-te-lem-me lu-nas-taak-sem-me maam-me ta-kai-sin O-ro-chi-ma-run tän-ne ka-saa-mal-ta saas-tal-ta, mi-tä il-man tä-tä ko-ko so-taa ei käy-täi-si...'' Kaikesta huolimatta jatkava shinobi jatkoi astellessaan ränsistymään vuosien saatossa päässeiden rakennusten välissä kulkevaa pölyistä katua pitkin, pistän samalla merkiksi että osa rakennuksista näytti olevan vasta hiljattain aloitetun kunnostuksen alaisena. ''Me voi-tam-me tä-män so-dan jol-lain ta-val-la, tai kuo-lem-me y-rit-tä-es-säm-me, en-nem-min ku-in tois-tam-me men-nei-syy-den vir-hei-tä ja ku-mar-ram-me jo-ta-ku-ta jon-ka juu-ret ei-vät o-le sy-väl-lä täs-sä maas-sa.'' Vierellään kulkevaa shinobia kylän läpi johdattava nuorukainen jatkoi, yrittäen päätellä näkemistään kunnostettavana olevista rakennuksista kuinka paljon Akuma oli onnistunut kasvattamaan pääkaupunkinsa asukaslukua ja kuinka paljon siitä luvusta olisi näitä uusia tatuoituja tulokkaita.

Kohti määränpäätä heitä ohjastava Jubokko joutui käyttämään hetken miettiäkseen mitä kertoisi heidän määränpäästään vierellään kulkevalle tulenmaalaiselle, joka oli juuri esittänyt kysymyksen hänen mainitsemastaan paikasta. Kyseisellä majatalolla oli nimittäin pitkä historia ja se tunnettiin edelleen ympäri äänenmaata, vaikka se olikin jäänyt Akuman hallitsemalle alueelle. Tosin useimmat nuoret shinobit kuten hän ei kuitenkaan ollut koskaan käynyt kyseisessä paikassa, vaikka olikin kyllä kuullut siitä sitäkin enemmän.
''Si-tä kut-su-taan Käär-meen sil-mäk-si. Se on van-ha ma-ja-ta-lo, jo-ka on ol-lut o-le-mas-sa jo kau-van en-nen tä-män ky-län pe-rus-ta-mis-ta ja sa-no-taan-kin ol-leen pää-syy sii-hen et-tä O-ro-chi-ma-ru päät-ti pe-rus-taa ky-län-sä ku-lis-sin juu-ri tän-ne. Sil-lä ai-koi-naan jos ha-lu-sit saa-da yh-tey-den jo-hon-kin tä-män maan shi-no-bi klaa-neis-ta si-nun tu-li mat-ka-ta sin-ne ja ti-la-ta pai-kan ni-mik-kö an-nos.'' Tärkeimmät seikat kuulemistaan tarinoista seuralaiselleen kertova Akeginu takerteli, tehden parhaansa saadakseen sanansa kuulostamaan ymmärrettäviltä.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 19 Touko 2019, 10:20
Kirjoittaja Southpaw
Edelleen ärtyneeltä vaikuttavan seuralaisensa ryhtyessä valistamaan häntä sisällissodan syistä, Sora kuunteli tarkkaavaisesti tämän puhetta. Mitä pitemmälle Jubokko pääsi, sen selvemmältä Sorasta alkoi tuntua, että luultavasti vain Fuseiko ja tämän johtamat alaiset ajattelivat tuolla tavoin ja hänestä alkoi myös vahvasti tuntua siltä, että kenties juuri tuo vihamielisyys ulkopuolisia kohtaan oli yksi monista syistä miksi sotaa edelleen käytiin. Suurin osa Orochimarun tänne keräämistä ninjoista tuli loppujen lopuksi äänen maan ulkopuolelta, joten tavallaan Sora ymmärsi miksi tänne muualta tulleet ninjat eivät välttämättä lämmeneet ajatukselle paikallisesta johtajasta. Tuskin kukaan saattoi sanoa pitävänsä siitä, että oli perusteettoman vihan kohde ja perusteettomilta Saiton sanat varmasti kuulostaisivat monille tänne kerääntyneistä ninjoista. Suurin osa näistä oli epäilemättä vain parhaansa mukaan koettanut kestää Orochimarun hallitsemassa maassa ja tämän lähdettyä pyrkinyt vain selviämään parhaansa mukaan. Haluamatta kuitenkaan ryhtyä väittelemään aiheesta Saiton kanssa, päätti Sora pitää nämä ajatukset ominaan. Toisen ei tarvitsisi tietää, ettei hän täysin jakanut tämän näkökantaa ulkopuolisten kelvottomuudesta.
"Anteeksi tietämättömyyteni, mutta jos haluatte seurata jotakuta jonka juuret ovat täällä, niin miksi seurata Fuseikoa? Käsittääkseni hän on Äänen maan ulkopuolelta siinä missä tämä pohjoista johtava Akumakin? Vai olenko väärässä?" Sora uskaltautui kysymään, tehden kuitenkin parhaansa jotta ei kuulostaisi loukkaavalta. Aihe selkeästi oli Saitolle arka ja aiemman raivostumisen vuoksi oli parasta olla suututtamatta hänen matkatoveriaan enempää.

Saiton kertoessa hänelle enemmän Käärmeen silmästä ja etenkin nimikkoannoksesta jonka tilaamalla saisi yhteyden maan shinobiklaaneihin, Sora suuntasi katseensa mietteliään näköisenä eteenpäin. Tuo kieltämättä oli hyvä tapa yhteydenottoon sellaiselle, joka halusi asioida shinobien kanssa huomaamattomasti, mutta nyt kun maa oli sisällisodassa, heidän tiedonhakunsa ei välttämättä olisi aivan yhtä helppoa. Ninjoja oli sodan aikana kaikkialla, joten nimikkoannoksen tilaaminen tuskin johtaisi mihinkään. Toisaalta ei ollut mahdotonta, että tuo perinne oli jäänyt elämään jossain muodossa... kenties nimikkoannoksen tilaamalla todella tapahtuisikin jotain mistä voisi olla heille hyötyä.
"Kuulostaa täydelliseltä paikalta tiedon hankkimiseen. Tähän asti näkemäni perusteella vitän, että se saattaa jopa olla ainoa paikka, missä paikalliset pystyvät viettämään vapaa-aikaansa, sikäli kuin eivät vain halua istua kotonaan", Sora totesi pohtivaan sävyyn Koska päivä oli vasta alussa, oli toki mahdollista, että majatalossa olisi tähän aikaan hiljaista, mutta illan mittaan varmasti tulisi paikalle enemmän ninjoja ja yakuzan jäseniä, joiden seuraan liittyä.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 23 Touko 2019, 21:17
Kirjoittaja Cross
Huolimatta siitä että Jubokko ymmärsi Soran erheen johtuvan tämän tietämättömyydestä ja luultavasti myös vihollisten levittämistä valheista, ei hänen silti ollut helppo niellä isäänsä kohtaan suunnattua loukkausta. Sen takia vierellään pitkin katua tallaavaa shinobia tuijottava äänenmaalainen joutuikin käyttämään hetken hampaitaan yhteen purren, ennen kuin uskoi olevansa rauhoittunut tarpeeksi ja voivansa vastata tälle. Vielä sitä ennen hän kuitenkin vielä harkitsi kannattiko edes tuohon koko kysymykseen vastata, sillä se ei saattanut olla vain vahingossa tapahtunut erehdys, vaan ovela yritys kalastella tiedonmurusia kotiin vietäväksi.
''Se ei pi-dä paik-kaan-sa. Hän kyl-lä viet-ti joi-tain vuo-sia maan ul-ko-puo-lel-la palk-ka-so-ti-laa-na en-nen O-ro-chi-ma-run tän-ne saa-pu-mis-ta, mut-ta on sil-ti syn-ty-nyt tääl-lä.'' Hetken mietittyään vaimealla äänellä puhuva Akeginu vastasi, arvellen ettei tällä tiedolla olisi paljoakaan merkitystä. Ehkä siitä saattai olla jopa jotain hyötyä heidän kannaltaan pitemmässä juoksussa, vaikka se kyllä melko epätodennäköistä olisikin. Mutta ainakin olisi parempi ettei konohalainen enää erehtyisi väärien tietojensa takia levittämään enempää valheita, jotka olivat jo kerran aijemmin olleet lähellä alkaa nakertaa etelän väen yhtenäisyyttä.

''Ai-van...'' Soran vierellä kulkeva Jubokko vastasi tälle, arvellen tämän olevan oikeassa siitä kuinka tärkeä paikka Käärmeensilmä paikallisille olisi. Samaa se oli myös kuitenkin myös näiden vihollisille, sillä vaikka paikan omistaja ei ottanutkaan puolta sodassa ja palveli nöyrästi Akuman alaisia, oli jokaisesta näiden majatalossa viettämästä hetkestä ja kumoamasta juomasta hyötyä lukumäärältään huomattavasti vähäisemmille etelän joukoille. Sillä toisin kuin pohjoisen väki nämä viettivät aikansa joko harjoitellen, valmistellen seuraavaa iskuaan, tai vahvistaen puolustuksiaan ja jonain päivänä he tulisivat vielä poimimaan sen kaiken uurastuksen tuottamat hedelmät tuhoamalla vihollisensa.
''Ja jos hy-vin käy saa-tam-me myös löy-tää et-si-mäm-me siel-tä.'' Naamionsa alla petomaisesti hymyilevä äänenmaalainen jatkoi vaimeasti, varoen visusti ettei kukaan ohikulkia sattuisi kuulemaan liikaa heidän keskustelustaan. Se saattoi olla lievää vainoharhaisuutta, sillä vaikka täällä olikin paljon enemmän ihmisiä kuin Akeginu oli koskaan nähnyt, oli kadulla silti rutkasti väljää ja useimmat vastaantulijat tuntuivat antavan mielellään hieman normaalia enemmän tilaa heille. Eikä ainakaan puheen kanssa takertelevalla shinobilla ollut mitään sitä vastaan, vaan ennemminkin se tuntui osoittavan heidän naamioasujensa toimivan toivotulla tavalla.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 17 Kesä 2019, 18:37
Kirjoittaja Southpaw
Jubokkon korjatessa hänen virheensä ja kertoessa, että Fuseiko oli ehkä viettänyt joitakin vuosia maan ulkopuolella, mutta oli kuitenkin alunperin syntynyt täällä. Tämä tieto tuntui olevan ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä hän oli ennen tehtäväänsä onnistunut saamaan Fuseikosta selville. Hänen saamiensa tietojen pohjalta mies oli kuitenkin lähemmäs neljänkymmenen ja omasi Mokuton verilinjan jota tähän asti oli esiintynyt vain Konohassa ja Orochimarun tekemissä ihmiskokeissa. Juuri Fuseikon iän ja verilinjan vuoksi, Sora oli ollut jokseenkin varma, että Fuseiko olisi ollut yksi monista konohalaislapsista, joita Orochimaru oli aikanaan käyttänyt koekappaleina yrittäessään saada tuon verilinjan kyvyt itsensä käyttöön. Toki kun asiaa mietti, Saito luultavasti tunsi johtajansa paremmin, mutta samalla Sora ei voinut olla miettimättä oliko tuon tiedon antaminen sittenkin vain jonkinlainen keino saada hänet olemaan kyseenalaistamatta Fuseikoa vai eikö Saito sittenkään tuntenut johtajaansa ja tämän taustoja ihan niin hyvin kuin luuli tuntevansa. Haluamatta kuitenkaan ottaa riskiä siitä, että provosoisi seuralaistaan epäilyksillään, Sora piti nämä ajatukset omana tietonaan ja jatkoi matkaansa Saiton vierellä kävellen.

Saiton seuraavaksi huomauttaessa, että hyvällä onnella he saattaisivat jopa löytää kohteensa majatalosta, Sora hymyili hieman maskinsa takana.
"Se kieltämättä olisi oikein mukava päätös tälle matkalle, mutta olen tehtävilläni saanut oppia, että asiat harvoin sujuvat aivan niin helposti kuin toivoisi", Sora totesi. Tässä kohden he olivat päässeet jo lähemmäs kylää ja rakennuksia alkoi olla tiheämmässä. Heidän jatkaessaan matkaansa jonkinlaista pääkatua pitkin eteenpäin, Soran katse osui lopulta hieman kauempana olevaan taloon, jonka edustalla olevilla penkeillä istui muutamia paikallisia ninjoja. Vaikka hän ei vielä nähnytkään oliko tämä se Käärmeen silmä jonka Saito oli maininnut, hänellä oli silti vahva tunne, että tuonne he olivat menossa. Heidän lopulta päästessään lähemmäs hänen haivatsemaansa rakennusta, Sora pisti merkille kuinka talon seinustalla olevalla penkillä istuvat pari ninjaa vilkaisivat heidän suuntaansa epäluuloisesti. Keskeyttämättä kuitenkaan heidän etenemistään, nämä käänsivät kuitenkin nopeasti katseensa pois heidän suunnistaessaan Käärmeen silmän ovista sisään huoneeseen, jota sillä hetkellä valaisi lähinnä likaisista ikkunoista sisään tuleva auringon valo.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 22 Kesä 2019, 21:57
Kirjoittaja Cross
Kuullessaan Soran vastauksen omaan toiveajatteluunsa Juboko naurahti vaimeasti pessimistiselle seuralaiselleen, joka ei tuntunut ottavan huomioon sitä että olosuhteet vaikuttivat olevan vahvasti heidän puolellaan. Sillä vaikka pohjoisessa näyttikin olevan paljon uusia tulokkaita niin ei näillä näyttänyt olevan ainakaan vielä mitään Käärmeensilmään verrattavissa olevaa ajanviettopaikkaa. Eikä raskaista taisteluista toipuvalla sankarilla olisi varmaankaan vielä muuta tekemistä kuin tappaa aikaa, ellei tämä sitten kuulunut siihen joukkoon joka ymmärsi miten käyttää joutoaikaa omaksi hyödykseen ja kuluttaisi aikaansa siksi ennemmin harjoittelemalla.
''Pes-si-mis-ti ei pe-ty?'' Vaimeasti vastaava äänenmaalainen totesi, kääntyen jälleen yhden risteyksen ympäri ja nähden samantien jonkinmatkanpäässä edempänä kadulla olevan suuren rakennuksen, jonka edustalla näytti parveilevan jo jonkinverran väkeä. Hän ei ollut koskaan aijemmin käynyt kyseisessä paikassa, mutta oli kuitenkin kuullut lukuisia tarinoita ja kuvailuja siitä voidakseen olla varma kyseisen paikan olevan heidän etsimänsä majatalo. ''Mut-ta eh-kä jo-pa pa-rem-pi niin...'' Rakennusta ja sen luona olevaa väkeä katseleva naamioitunut shinobi totesi, pistäen merkille että heidän määränpäänään oleva rakennus oli varmasti nähnyt paljon parempiakin aikoja ja näytti siltä että paikan uudelleen rakentaminen saattaisi olla parempi vaihtoehto, kuin alkaa kuroa kiinni kasaantunutta korjausvelkaa. ''O-li-si sää-li jos jah-tim-me päät-tyi-si jo nyt.'' Katseensa itse rakennuksesta enemmän sen ympärillä olevaan väkeen siirtävä nuorukainen jatkoi, laskien paikalla olevan puolenkymmenen tatuoidun yakuzalaisen lisäksi myös jo toistakymmentä enemmän tai vähemmän juopuneen oloista pohjoisen shinobia.

Heidän päästyään vielä hieman lähemmäs Juboko huomasi Soran tavoin muutamien kadulla seisoskelevan ja seinustalla istuskelevan paikallisen kääntävän katseensa hetkeksi heidän suuntaansa, vaivautumatta juurikaan peittelemään sitä mitä ajattelivat heidän esittämistään vuoristo klaanien shinobeista. Nuissa vilkaisuissa ei näkynyt juurikaan ihailua tai kunnioitusta, vaan ennemminkin hillittyä vihamielisyyttä ja halveksuntaa. Mikä oli ollut vähintäänkin odotettavissa, sillä koko sodassa ei ollut toista joukkoa johon olisi suhtauduttu yhtä yhtenäisesti eriosapuolten kesken. Sillä vaikka kukaan ei kieltänyt näiden olevan ensiluokkaisia shinobeja ja lukumääräänsä nähden erittäin tehokkaita, eivät nämä nauttineet kuitenkaan kovinkaan suurta arvostusta taistelukentän ulkopuolella. Eivätkä nämä voinet syyttää siitä muuta kuin itseään, koska olivat päättäneet myydä uskollisuutensa eniten tarjoavalle.
Katseiden näkeminen sai kuitenkin Akeginun hymyilemään leveästi naamionsa alla ja ottamaan askellukseensa hieman lisää rehvakkuutta, kuten uskoi että oikeatkin vuoristo shinobit olisivat tehneet nuo katseet huomatessaan. Selkä suorana ja askel hallitun kevyenä hän asteli ohi lyhyitä vilkaisuja ja vaimeita kuiskauksia vaihtavien paikallisten, astuen muittamutkitta sisään Käärmeensilmän suureen saliin avoimista pariovista ja pysähtyi antaakseen katseensa kiertää ympäri hieman hämärää huonetta.

Toisin kuin ulkona sisällä ei näyttänyt olevan juurikaan ketään, muutaman tiskintakana häärivän työntekijän ja vahvasti meikatun löysään kimonoon pukeutuneen naisen lisäksi, jotka näyttivät olevan syventyneet seuraamaan muutaman sivupöydässä paidattomana istuvan värikkäästi tatuoidun miehen korttipeliä. Mikä oli varmasti syy siihen että yksi tiskin takana olevista työntekijöistä kiinnitti nopeasti huomionsa heihin ja näytti unohtavan samantien sen mitä oli ollut aijemmin tekemässä. Nuorehkon näköinen tyttö näytti valhatavan miltei samantien kalpeaksi ja kääntyi nopeasti kuiskaamaan jotain toiseensuuntaan katselleelle työtoverilleen, joka kääntyi vuorostaan vilkaisemaan nopeasti paikalle saapuneen shinobi kaksikon suuntaan. Vanhahko nainen näytti sanovan nopeasti jotain tytölle, joka nyökkäsi tälle jäykästi vastaukseksi, kadoten sen jälkeen jonnekkin tiskintaakse.
''A-jat- o-vat tain-neet muut-tu-a...'' Juboko kuiskasi vaimeasti vierellään olevalle tulenmaalaiselle, ennen kuin lähti astelemaan tiskintakana nyt yksin olevaa hermostuneen oloista tyttöä kohti, joka näytti siltä että olisi halunnut olla misähyväänsä muualla sillähetkellä.
''Öööhhmm... Ku-Kuin- Kuinka voin palvella?'' Hermostuneesti änkyttävä tyttö kysyi tiskintoiselle puolelle pysähtyvältä äänenmaalaiselta, joka antoi katseensa kiertää uudestaan ympäri huonetta, aivan sen oloisena kuin olisi alkanut odottaa ongelmia. Vasta sen jälkeen hän laski katseensa tytön suuntaan, kerkeämättä kuitenkaan sanoa mitään, ennen kuin tiskintakaa alemmas johtavista portaista kuului kiireisten askelten ääntä ja pian esiin riensikin jo vanha juronnnäköinen vanha mies. ''Mitä te täältä haluutta?'' Mies tokaisi samantien, kuulostaen aivan siltä että tiskillä olevan kaksikon olisi pitänyt tietää ettei heitä kaivattu täällä.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 05 Heinä 2019, 21:36
Kirjoittaja Southpaw
Kuullessaan kysyvään sävyyn esitetyt sanat, Sora ei voinut olla hymähtämättä huvittuneesti. Ei ollut ensimmäinen kerta kun hänelle sanottiin noin, mutta toisaalta pieni pessimistisyys oli monesti ollut avuksi tehtävillä. Kun odotti asioiden hoituvan vaikeimman kautta, osasi varautua kaikkeen mikä voisi jotenkin mennä vikaan.
"Jotakin sinne päin", Sora virnisti maskinsa takana ja nyökkäsi sitten myöntävästi Jubokkon seuraaviin sanoihin. Hän oli samaa mieltä, että olisi sääli jos heidän tehtävänsä täällä päättyisi niin nopeasti, vaikka se ehkä nopeuttaisikin täältä pois pääsyä. Vaikka kummankaan varsinainen tehtävä täällä ei ollut tällä kertaa tiedustelu, siitä olisi varmasti pitemmällä aikavälillä hyötyä, jos he kohteitaan etsiessään kartoittaisivat hieman Akuman joukkojen vahvuutta ja toimintaa yleisesti, jotta voisivat raportoida kaiken tarpeellisen kumpikin omalle johtajalleen. Toki Konohan ei ollut Soran tietojen mukaan tarkoitus puuttua tämän maan asioihin, mutta tuskin siitä haittaakaan olisi jos hän kykenisi palatessaan kertomaan Hokagelle hieman tarkemmin Akuman alueista ja joukoista.

Heidän astuessaan kuitenkin sisällä Käärmeen silmään, Sora ei ollut osannut lainkaan odottaa reaktiota, jonka he saivat osakseen. Tiskin takana häärinyt nuori tyttö valahti niin kalpeaksi, että Soran teki lähestulkoon mieli ottaa naamio kasvoiltaan ihan vain rauhoitellakseen tätä. Luojan kiitos hän ei kuitenkaan ehättänyt tekemään sitä kun tyttö kääntyi sanomaan jotain työtoverilleen ja katosi sitten tämän jälkeen jonnekin.
"Voi olla... tai sitten se johtuu vain valeasuistamme. Vuoristolaisiin taidetaan suhtautua jopa nuivemmin kuin luulin", Sora kuiskasi takaisin Jubokkolle ennen kuin jostain takahuoneesta esille tuleva mies kiinnitti hänen huomionsa vaatimalla heitlä selitystä tänne saapumiseensa. Sorasta alkoi vaikuttaa vahvasti siltä, että tätä menoa mies heittäisi heidät omakohtaisesti pihalle, sillä tämä ei vaikuttanut olevan alkuunkaan iloinen mahdollisista maksavista asiakkaista. Ennen kuin Sora ehti kuitenkaan sanoa mitään, hänen katseensa osui tiskin takana olevalla seinälläa roikkuvaan ruokalistaan. Mitä Saito olikaan sanonut nimikkoannoksen tilaamisesta? Kenties sen tilaamalla todella tapahtuisi jotain?
"Emme halua ongelmia, vain pitää pienen lepotauon ja syödä jotain" Sora sanoi lopulta, samalla lukien nopeasti ruokalistaa läpi. Yksikään listalle kirjoitetuista annoksista ei kuitenkaan kuulostanut varsinaiselta nimikkoannokselta vaan joltain mitä voisi odottaakin saavansa tämän kaltaisessa majatalossa jossa raaka-aineet olivat luultavasti vähissä ja asiakkaille tarjottiin mitä kulloinkin sattui varastossa olemaan, oli se sitten ensiluokkaista rotukarjan lihaa tai jostain sivukujilta pyydystettyä rottaa. Hän saattoi vain toivoa, että Jubokko olisi jälleen tietäväisempi ja osaisi tilata nimikkoannoksen kuten asiaan ilmeisesti kuului.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 09 Heinä 2019, 22:15
Kirjoittaja Cross
Huolimatta siitä että Juboko ymmärsi jostainpäin alakertaa ylös nousevan vanhahkon miehen tylyn asenteen heidän esittämiään vuoristoapinoita kohtaan, ei hän silti voinut sanoa pitävänsä siitä tavasta jolla tämä puhutteli heitä.Sillä vaikka nämä olivatkin pelkurimaisija epäsikijöitä, jotka olivat karttaneet puolensa valitsemista tähän asti ja tyytyneet vain piileskelemään metsäisillä vuorillaan, olivat nämä kuitenkin maan alkuperäisiä shinobeja siitä huolimatta. Jo se itsestään tarkoitti hänestä että nämä olisivat ansainneet paremman vastaanoton varsinkin täällä, siitäkin huolimatta että paikka nykyään olikin Akuman johtamien syöpäläisten hallitsemalla alueella. Minkä takia olikin varmaan hyvä että koko asian huomattavasti vähemmän henkilökohtaisesti ottava tulenmaalainen vastasi kääkälle, onnistuen kuulostamaan rauhalliselta ja kohteliaalta.
Sillä ei kuitenkaan tuntunut olevan vaikutusta silmiään siristyellen paksujen lasien takaa heitä vuoronperään mulkoilevaan ukkoon, joka ei vaikuttanut pitävän ollenkaan edessään olevasta kaksikosta syystä tai toisesta. Edes Soran sanat eivät tuntuneet pehmittävän tämän olemusta, vaan ennemminkin tämän ilmeen muuttuvan entistäkin nyrpeämmäksi ja ehkä jopa hivenen tuohtuneeksi. Vaitonaisen äänenmaalaisen mielestä vaikutti jopa siltä että tämä oli joutunut joskus ennenkin käymään tämän saman keskustelun turhankin monesti ja oli varmaan jo luullut viimeisen kerran tapahtuneen, mikä sai hänet epäilemään seuralaisensa aijemman arvion vuoriston asukkaiden saamasta arvostuksesta vaikuttamaan osuvalta.

''Mää sanon tän viel tän kerran, koska en uso nähneeni teit tääl enne. Tääl ei enää tarjoilla teil. Ettikää yöpaikkanne ja ruokanne kujilt niin ku muutki rakit.'' Tiskintakaa puhuessaan pois asteleva baarin pitäjä sanoi ja tuuppasi naamioitua kaksikkoa samalla ulospäin, mikä tuntui kiinnittävän myös aijemmin sivupöydässä käytyyn peliinsä uppotuneiden yakuzalaisten huomion. ''Onks ongelmii äijä?'' Yksi päitään kohottaneista pelureista kysyi kuuluvaan ääneen, saaden viimeisenkin pöydässä olleen miehen kääntämään tilannetta arvioivan katseensa tiskin suuntaan.
''Ei mitään tärkeää...'' Katsettaan pöydän suuntaan kääntävä ukko vastasi vähättelevään sävyyn, saaden tämän edessä seisovan päätäpidemmän Akeginunkin vilkaisemaan pöydän suuntaan. Hän ei pitänyt yhtään näkemistään miehistä kovinkaan suurena uhkana, vaikka nämä olisivatkin kaikki käyneet kerralla kimppuun. Siitä huolimatta paljastumista pelkäävä shinobi ymmärsi ettei heidän kannattaisi jäädä kinastelemaan ja kerjäämään huomiota puoleensa, varsinkin kun tunsi miehen tarttuvan itseään käsivarresta ulos ohjaamista varten kiinni. Samalla tämä tuntui sujauttavan myös jotain äänenmaalaisen käteen, mikä sai hänet ymmärtämään toimia tämän tahdon mukaan.
''Hy-vä on. Men-nään...'' Pettynyttä äänensävyä takertelevaan puheeseensa tavoitteleva Juboko sanoi, samalla kun riuhtaisi kätensä irti ukon otteesta ja nyökkäsi Soraa vilkaisten oven suuntaan. Sen sanottuaan hän lähti itse marssimaan vaitonaisena pihalle, painaen olemustaan pettyneen oloisena kasaan ja pyrki lisäämään esityksen uskottavuutta paiskaamalla ovensijaa hoitavat helminauhat ärtyneenä sivuun. Astuessaan ulkopuyolelle hän pysähtyi luomaan murhaavan vilkaisun oven ulkopuolelle kasaantuneille seisoskelijoille, joiden kasvoilla oli aijemmasta poiketen ennemminkin pilkallisia virnistyksiä, näiden pyrkiessä peittelemään pintaan pyrkivää naurua.
''Oliko hyvät pöperöt?'' Yksi virnuilevista paikallisista shinobeista kysyi ivaavalla äänellä ohitseen astelevalta äänenmaalaiselta, joka olisi sillähetkellä todella halunnut kääntyä ja leikata tämän kielen irti. Sen sijaan hän kuitenkin tyytyi puremaan vain hammasta ja marssimaan poispäin ivallisia letkauksia ja pilkallista naureskelua korvissaan. Astellessaan äänettömästi eteenpäin hän vilkaisi vaivihkaa käteensä vanhukselta saamaansa esinettä, joka paljastui pieneksi paperinpalaksi, jossa luki ainoastaan yksi ainut sana. Taakse. Nähdessään sen nuorukainen uskoi tietävänsä mitä se tarkoitti ja päätti näyttää viestin myös tulenmaalaiselle, ojentaen lapun tälle mahdollisimman huomaamattomasti.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 15 Elo 2019, 17:29
Kirjoittaja Southpaw
Huolimatta Soran antamasta kohteliaasta ja sovittelevasta vastauksesta, baarin omistava ukko ei näyttänyt osoittavan minkäänlaisia rauhoittumisen merkkejä. Sen sijaan tämä jatkoi edelleen tylyllä linjalla ja kehotti heitä etsimään ruokansa ja suojansa muualta. Sora oli jo aikeissa jatkaa keskustelua kysyäkseen mikä tässä nyt oli ongelmana, sillä miehen ilmeen muuttuessa jopa entistä nyrpeämmäksi tämä vaikutti siltä kuin hän olisi juuri esittänyt jonkin hirvittävän loukkauksen päin naamaa. Ennen kuin Sora ehti kuitenkaan mitenkään ryhtyä protestoimaan heidän saamaansa kohtelua, hänen huomionsa kiinnittyi yakuzoihin, jotka myös olivat tässä kohtaa käänätneet katseensa heihin, kysyen tarvitsiko ukko apua epätoivottujen vieraidensa hätistelyssä. Vaikka Sora arveli, että jopa vain toinen heistä olisi riittänyt selviämään yakuzajoukosta tarvittaessa, alkoi vetäytyminen ja toisenlaisen taktiikan valitseminen tuntua kuitenkin huomion keräämistä paremmalta vaihtoehdolta. Niinpä majatalon omistajan ryhtyessä tönimään heitä kohti ovea, päätti Sora kohottaa kätensä sovittelevasti pystyyn.
"Noh... jos ei raha kelpaa", Sora totesi ja käveli sitten toverinsa perässä ulos, huomattavasti vähemmän tuohtuneen näköisenä kuin Jubokko joka heilautti vihaisesti oviaukossa roikkuvat helmet syrjään.

Kuullessaan ovella seisovien shinobien pilkallisen naurun ja näiden lausumat sanat, Sora katsoi toveristaan poiketen parhaimmaksi tyytyä vain katsomaan näitä kyllästyneen näköisenä, melkein kuin olisi sanattomasti koettanut sanoa, että näiden jutut oli kuultu jo moneen kertaan, eikä niillä siksi tulisi olemaan minkäänlaista vaikutusta. Hetken verran Sora kuitenkin ehti olla huolissaan Jubokkon reaktiosta, kiitos sen tiedon, että tämä tuntui todella halveksivan muiden alueiden väkeä. Kuin varmistaakseen, ettei tämä varmasti hankkiutuisi tappeluun paikallisten kanssa näiden pilkkaavien sanojen vuoksi, Sora jättäytyi puoli askelta tämän jälkeen, niin että saattoi hienovaraisesti ohjata tämän kauemmas paikallisista. Heidän päästessään lopulta pois majatalon ovelta ja shinobien taas keskittyessä kesken jääneeseen keskusteluunsa, Sora sai onnekseen huomata, että oli ollut turhaan huolissaan toverinsa äkkipikaisuudesta ja syykin siihen selvisi onneksi pian, kun tämä sujautti huomaamattomasti hänen käteensä lapun, jossa luki yksi ainao sana: taakse. Hieman hämillään Sora kurtisti kulmiaan kasvoillaan olevan naamion takana, mutta nyökkäsi sitten pienesti. Heidän jatkettuaan muutaman talon verran eteenpäin, kaksikko lopulta kääntyi yhdelle sivukujista kiertääkseen sitä kautta majatalon taakse, kuten lapussa kehotettiin.

"Onko jotain ideaa siitä mistä tuossa oikein oli kyse? Toki se tuli kuvauksestasi selväksi, että ihmiset kiertävät ne vuoristolaiset kaukaa, mutta en ihan tuollaista vastanottoa odottanut", Sora uskaltautui kysymään Jubokkolta, heidän päästyään pois näkyvistä sivukujalle.

Re: Paholaisen pesässä

Lähetetty: 22 Elo 2019, 07:40
Kirjoittaja Cross
Saamansa viestin vierellään kulkevalle konohalaiselle vaivihkaa ojentanut Juboko tarkkaili heidän ympäristöään parhaansa mukaan, yrittäen olla herättämästä enää enempää huomiota kuin mitä he jo olivat saaneet osakseen, samalla kun pyrki varmistamaan ettei kukaan ollut keksinyt lähteä seuraamaan heitä. Varmistuttuaan siitä ettei kukaan näyttänyt välittävän heistä oletettua enempää hän ohjasi heidät pääkadulta eräälle sivukujalle ja lähti johdattamaan siitä hieman kiertäen takaisin käärmeensilmää kohti, suunnaten kuitenkin tälläkertaa rakenuksen takapuolelle saamiaan ohjeita noudattaen. Vasta heidän päästyä pois väkirikkaammalta kadulta sivukujille äänenmaalainen katsoi sopivaksi vastata seuralaisensa lähes kuiskaamalla esittämään kysymykseen.
''Syys-tä tai toi-ses-ta näi-tä friik-ke-jä vie-ras-te-taan vie-lä e-nem-män kuin tie-sin-kään, ei-kä se kääk-kä ha-lu-a me-net-tää a-si-ak-kai-ta, tai va-li-ta puol-taan vie-lä-kään.'' Oman arvionsa viestin tarkoituksesta esittävä Akekinu vastasi, tarkkaillen edelleen ympäristöään lähes vainoharhaisesti, tehden sen kuitenkin nyt huomattavasti aijempaa avoimemmin. Huomaamatta edelleenkään että kukaan olisi seurannut heitä, mutta pääsemättä kuitenkaan irti oudosta tunteesta takaraivossaan. Tunne saattoi toki johtua jo yksin siitä että he olivat keskellä vihollisten alueen keskustaa hätäisesti kasatuissa valeasuissa, jotka saattaisivat helposti paljastua hetkenä minä hyväänsä, mutta moista hermoilua itsevarmuudestaan ylpeä nuori shinobi ei ollut valmis myöntämään edes itselleen. Sen sijaan hän pyrki vakuuttamaan itsensä että tunne johtui vain vaarojen ymmärtämisestä ja sen aikaansaamasta terveestä varovaisuudesta, onnistumatta kuitenkaan aivan täysin yrityksessään.