Sivu 6/6

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 15 Elo 2019, 12:58
Kirjoittaja sumufani
Koga kuuli heikosti Kageron sanovan, että hänen piti lähteä mutta nuorukainen ei arvannut Nunon lähteneen toisen perään. Tajuttuaan että hänen kysymykseensä ei vastattu nuorukainen ei oikein tiennyt, mitä tekisi seuraavaksi. Ainoa asia mikä oli nuorukaisen mielessä oli odottaa sienien vaikutuksen alkavan ja kuuma lähde kuullosti erittäin hyvälle paikalle odotella.
Veden loiskahdus ja juuri ja juuri kuultavissa oleva kirous palautti pikipään maanpinnalle tämän tajutessa Mikin olevan vielä täällä. Epävarmana Senju hieroi niskaansa ja mietti pitäisiköhän hänen aloittaa pyytämällä anteeksi käytöstään ja sanojaan. Hänen syytäänhän koko väli kohtaus oli ollut.

Nuorukainen ehti jo avata suunsa aloittaakseen, mutta Miki oli nopeampi ja toisen ääni kuullosti normaalilta. Toisen todetessa hänen arvauksensa äänenmaalaisten lähteneen Senju huokasi kuuluvasti.
’’Vastahan mie aloin tutustua Nunoon. Mikä sääli.’’
Mikin kuitenkin pyytäessä puunhalaajaa hakemaan vaatteensa kuistilta Koga raapi päätään.
’’Totta kai M.’’
Orava alkoi uudestaan liikkua epävarman oloisena nuorukaisen olkapäältä toiselle selvästi kiinnostuneena mihin oltiin nyt menossa. Vaikkakin kurre ei tuntunut olevan innoissaan sumusta tai sen aiheuttamasta kosteudesta sen turkilla.
’’Mene takas taskuu lepää.’’
Koga kuiskasi eläimelle ja koitti silittää toista sormellaan. Orava ei kuitenkaan ollut valmis moiseen ja sujahti taskuun, jossa oli matkustanut nuorukaisen mukana.

Terassilla Senju katseli hetken aikaa ympärilleen nähdäkseen Mikin vaatteet ja poimi ne mukaansa.
’’Tota M… Oon pahoillani siit mitä sanoin. En oisi saanu purkaa pahaa oloani suhun.’’
Senju piti hetken tauon ennen kuin sai sanottavansa sanottua ja yllättäen Koga tunsi latistuvan mielensä paranevan. Puppillit laajenivat hiukan ja kaikki tuntui olevan paremmin. Riemuissaan tietäen mikä sen aiheutti ja rauhoittavan yrtin järsiminen hillitsi tätä aallon kasvamista, mutta ehkä hän olisi siinä vaiheessa jo yksin. Olisi paljon nähtävää ja mietittävää sienien vaikutusten alaisena ja yksin se kävisi parhaiten. Jo hetkeksi unohtaneen, silmissään tuntuneen kirvelyn Koga huomasi pimeä näkönsä jälleen heikkenevän, mutta kuun ja tähtien valossa kuitenkin näki tarpeeksi ettei hän kompuroinut paltessaan takaisin Mikin luo.
’’Täs on vaattees M.’’
Senju sanoi ja piti katseensa visusti kohti kuuta vaikka hän alkoi huomata oman näkönsä alkavan pyöriä mukavaa tahtia ympäri ja hetkellisesti kaikki oli aivan ylös alaisin.
Laholatvalla alkoi olla vaikeuksia pitää kasvojaan perus lukemilla, mutta ystävänsä läsnäolo helpotti asiaa huomattavasti.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 25 Elo 2019, 19:47
Kirjoittaja Cross
Kageron kanssa kylään suunnannut Nuno oli juuri kerennyt ojentaa muutamia sieniä ja toukkia hätääntyneeltä vaikuttavalle kunoichille, kun tunsi tämän yllättäin kietovan kätensä ympärilleen, sulkien yllättyneen pikkumiehen pikaiseen halaukseen. Ele tuli niin yllättäin ja nopeasti ettei arpinaamainen hukkapätkä osannut edes reagoida siihen, vaan seisoi paikalleen jähmettyneenä vielä silloinkin kui kiireinen kunoichi irrotti otteensa ja lähti rientämään herransa luokse. Silmiään räpytellen hämmentyneen näköinen pikku shinobi yritti parhaansa mukaan ymmärtää tapahtunutta, ymmärtämättä kuitenkaan syytä kunoichin äskeiseen tekoon. Sillä oman käsityksensä mukaan hän oli vain täyttänyt velvollisuutensa tämän alaisena, vaikkei kyllä tiennytkään syytä siihen miksi oli ylipäätään arvellut naisen tarvitsevan tälle antamiaan sieniä ja toukkia. Ainakaan tähän mennestä kukaa ei ollut vielä osoittanut siitä hyvästä minkäänlaista kiitollisuutta, muistaen sen sijaan kuitenkin rangaista ankarimman mukaan pienimmistäkin virheistä.
Hievahtamatta paikallaan töröttävä Ningyou ei kuitenkaan ollut pahoillaan asioiden saamasta uudesta käänteestä, joka oli yksi niistä monista hyvistä asioista mitä hänen elämässään tuntui tapahtuneen sen jälkeen kun oli tavannut Ichirikin hylätyn kylän raunioissa hieman Kogan kuoleman jälkeen. Sen jälkeen häntä ei olltu lyöty kuin kerran rangaistukseksi ja sekin aivan hyvästä syystä, mikä tuntui pieneltä hinnalta siitä hyvästä että oli saanut tarpeeksi syödäkseen joka päivä siitä lähtiin. Nyt hänellä oli vielä sopivan syrjäinen paikka jota kutsua omaksi ja missä hän uskoi saavansa olla rauhassa niin halutessaan, vaikka paikan sijainti alkoikin olla jo aika hämärä ajatus. Sen ajatteleminen sai kuitenkin ryysyläisen runnelluille kasvoille kohoamaan entistäkin leveämmän hymyn, sillä se oli lähin kodin kaltainen asia jonka hän kykeni muistamaan. Ajatellen juuri tuota pientä mökkiä metsän keskellä hän lähti astelemaan takaisin metsään typerän näköinen virne naamallaan, tietämättä oikein itsekkään minnepäin oli menossa.

Sillävälin kuumassa lähteessä kököttävä Miki kuuli jossain sumuverhon takana olevan Kougan äänen vastaavan myöntävästi esittämäänsä pyyntöön tuoda vaatteensa lähteiden reunalla olevan rakennuksen kuistilta, jääden odottamaan että poika saisi tehtävänsä suoritettua. Samalla hän kävi vielä läpi mielessään päähänsä äsken muodostunutta suunnitelmaa, hioen joitain sen pieniä yksityiskohtia paremmiksi. Hetken myöhemmin sumun takaa talon suunnalta uudelleen kuuluva pojan ääni keskeytti kuitenkin nuo ajatukset ja saivat tytön kasvoilla olevan pirullisen viekkaan ilmeen muuttumaan yllättyneeksi, sillä hän ei ollut uskonut että tämä ottaisi aijempia päivän tapahtumia puheeksi. Eikä asian sivuttaminen ollut käynyt kaukana nytkään, ainakaan mikäli jotain pystyi päättelemään siitä epävarmasta ja vaivautuneesta sävystä, joka kuului sumun seasta kantautuvasta äänestä. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään merkitystä, toisin kuin sillä mitä tämä sanoi. Nuo muutamat sanat saivat kunoichin katumaan niitä suunnitelmia mitä oli juuri pyöritellyt mielessään saadakseen antaa puunhalailijalle näpäytyksen aijempien tapahtumien takia, minkä takia hän päättikin unohtaa koko ajatuksen.
''Sori kans niistäki mitä mä sanoi... Ja tein... Tää reissu vaatii verosa hermoilta... Vaik sulle tää on ollu varmaa viel keikka ku meille.'' Kankean ja kiusaantuneen oloisella äänellä vuorostaan anteeksi pyytävä Sarutobi vastasi, kykenemättä näkyvyyden lähes nollaan leikkaavasta sumusta huolimatta katsomaan Senjun suuntaan puhuessaan. Sen sijaan hän käänsi päänsä poispäin, pitämättä ollenkaan siitä haavoittuvasta olosta jonka anteeksipyytäminen toi esiin. Siitäkin huolimatta että pelkkien anteeksipyyntöjen lausuminen tuntui jo puhdistavan ilmaa ja tekevän ilmapiiristä vähemmän painostavan.

''Kiitti. Pistä ne siihe kivelle...'' Vedessä kaulaamyöten edelleen oleva Miki vastasi sumun läpi ääriviivoiltaan erottuvalle Kougalle, joka oli pysähtynyt vähänmatkan päähän lähteen reunasta. ''Ja pidät sit silmäs kii.'' Hieman uhkaavalla sävyllä jatkava tyttö sanoi, harkittuaan nopeasti halusiko enemmin käskeä pojan painua matkoihinsa, vai pitikö tämän enemmin sen verran lähellä että pystyi vahtimaan sitä mitä tämä teki samalla kun itse pukeutuisi. Vasta varmistuttuaan siitä että poika teki kuten oli sanottu hän kohottautui vedestä, pitäen jatkuvasti silmällä tiimitoverinsa pienintäkin liikettä. Epäröityään vielä silmänräpäyksen ajan hän otti muutaman kosteasti maahan tapsahtavan askeleen eteenpäin, yrittäen olla välittämättä piikkipäästä, aivan kuten oli pyrkinyt tekemään vaihtaessaan kuivia vaatteitaan päälleen pian padon tuhoamisen jälkeen. Tosin silloin heidän välillään oli ollut hieman enemmän välimatkaa, toisin kuin nyt kun silmät suljettuina ja kasvot taivasta kohdi kohotettuna seisova puunhalaaja oli aivan kosketus etäisyyden päässä.
Tarttuessaan vaatekasassaan päällimmäisenä olevaan paitaansa Sarutobi vilkaisi vielä kerran Senjun suuntaan, pysähtyen hetkenajaksi katsomaan hieman mietteliäänä tämän tyynen rauhalliselta näyttävää ilmettä, joka sai tämän näyttämään jollain oudolla tapaa jopa melko komealta. Oman yllättävän havaintonsa havahduttama tyttö tunsi poskiensa alkavan punoittaa ajatuksen voimasta, samalla kun muutama nopea mielikuva aijemmista tapahtumista Kageron kanssa vilahti mielessä. Sysäten ne kuitenkin nopeasti syrjään hän vetäisi nopeasti paidan päänsä yli ja veti sen päällensä, luoden sen jälkeen toistamiseen vilkaisun pojan suuntaan. Suunnatessaan taas katsettaan tätä päin nuori kunoichi oli varma että oli nähnyt pienen liikahduksen, joka yhdessä pojan suupieliin väkisin kohoavan tyytyväisen hymyn kanssa saivat hänet varmaksi että tilaisuus oli tainnut tehdä tästä varkaan. Päätelmä sai välittömästi aikaan halun lyödä ilmat pihalle mokomasta tirkistelijästä, mutta ennen sitä aijemmin syrjään anteeksipyynnön myötä työnnetty suunnitelma palasi mieleen.

Pirullinen hymy kasvoillaan Miki otti muutaman askeleen lähemmäs Kougaa, kiertäen heidän välissään olleen kiven ja pysähtyi aivan tämän eteen. Kerättyään vielä viimeisetkin rohkeutensa rippeet ja kerrattuaan kaikki aijemmin Kagerolta saamansa neuvot hän astui viimeisen askeleen eteenpäin, painautuen aivan kiinni tiimitoveriinsa. ''Mitäs sä virnuilet?'' Pehmeällä kehräävällä äänellä kysyvä tyttö kuiskasi, jäämättä kuitenkaan odottamaan vastausta, tai antamatta pojalle mahdollisuutta lähteä perääntymään tilanteesta. Estääkseen sen hän tarttui tätä paidan rintamuksesta ja veti tiukemmin itseään vasten, samalla kun painoi huulensa vasten tämän huulia, pyrkien saamaan liikkeisiinsä samaa vaativaa päättäväisyyttä kuin mitä Kagerolla oli ollut. Käyttäen hyväkseen luomaansa yllätysmomenttia kunoichi siirtyi suunnitelmansa seuraavaan vaiheeseen, lähtemällä kaatumaan nopeasti selälleen, vetäen rinnuksista pitelemänsä puunhalaajan mukaansa. Kaatuessaan hän kohotti nopeasti toisen jalkapohjansa vasten pojan mahaa, lähtien suoristamaan sitä heti tuntiessaan takamuksensa osuvan vasten maata. Kierähtäessään kuperkeikkamaisesti ympäri tyttö irrotti otteensa pojasta ja sinkosi tämän jalkansa avulla itsensä ylitse takanaan olleeseen kuumaan lähteeseen.
''Hentai!'' Sarutobi sähähti huutaa pyörähtäessään takaisin jaloilleen ja napatessaan loput vaatteensa kivenpäältä, ennen kuin katosi jonnekkin ympäröivän sumun sekaan leveä virne kasvoillaan. Itselleen hän väitti virneen johtuvan vain suunnitelman onnistumisesta ja siitä että oli saanut näytettyä Senjulle mitä seuraisi siitä jos tämä jäisi toistamiseen kiinni tirkistelystä, eikä niinkään siitä että oli jopa hieman pitänyt veteen lentäneen puunhalaajan suutelemisesta. Yllätettynä tällä ei tietenkään ollut mitään jakoa vertailussa Kageroa vastaan teknisessä suorituksessa, mutta silti siinä oli kuitenkin ollut jotain paljon jännittävämpää ja siksi myös tyydyttävämpää.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 28 Elo 2019, 14:40
Kirjoittaja sumufani
Hyytävän hiljaisuuden jälkeen Miki myös pyysi anteeksi ja ilma heidän kahden välillä tuntui paranevan hieman. Sarutobi oli pahoittelut sanojaan ja tekojaan ja vaivaantunut hymy kasvoillaan Senju suunnisti kohden lähdettä. Nuori nainen pyysi Kogaa jättämään vaatteensa kivelle ja nopean uhkauksen jälkeen Senju käänsi selkänsä tiimitoverilleen ja loi katseensa visusti kohti kuuta.
’’Käskysi ovat lakini.’’
Senju heitti tytölle takaisin uhkauksen jälkeen ja vaikka hän kuulikin Mikin nousevan lähteestä nuorukainen jatkoi taivaalle katsomista. Ennakointi oli auttanut ja rauhoittava yrtti piti hänen ajatuksensa selvinä vaikka sienet saivatkin hänelle erittäin hilpeän olon. Hymy pakottautui hänen kasvoilleen ja päivän huonot hetket tuntuivat haihtuvan ilmaan. Aivan kuin niitä ei olisi tapahtanutkaan. Orava kuitenkin päätti liikkua nuorukaisen takin alla ja toisen häntä kutitti nuorukaisen kaulaa saaden hymyn vain levenemään, mutta kevyet askeleet saivat Senjun laskemaan katsettaan edessään seisovaan Mikiin.

Joka selvästi suunnitteli jotain ja kysymys, mitä virnuilun aiheita nuorella pikipäällä muka oli. Aikoessan kiistää kaiken ja tuskin ehti sanoa vasta väitteitään Miki painautui nuorta miestä vasten estääkseen perääntymisen tilanteesta. Toisen pehmeä ja kehräävä ääni oli kuitenkin saanut nuorukaisen ajatukset aivan sekaisin ja selkää pitkin kipittävä orava ei tehnyt asiast yhtään sen helpompaa. Tytön tarttuessa takin kauluksesta kiinni vetäessään entistä lähemmän itseään tilanteesta entistä enemmän hämillään oleva Senjun ainoa ajatus oli mennä virran mukana ja toivoa ettei ajatus ammu takaisin. Mikin suudelma ei ikävä kyllä helpottanut Senjun tunne myrskyä, mutta menessään virran mukana laholatva vastasi varovasti suudelmaan. Kuitenkin huomattavasti vähemmällä päättäväisyydellä, mitä Miki oli tehnyt ja Koga antoi toisen vetää itsensä maahan mukanaan. Senjun mukana kulkenut orava tuli takin kauluksesta katsomaan, mitä tapahtui kun maailma kääntyi ylösalaisin ja eläin tunsi Senjun tarttuvan itseensä ja molskahduksen saattelemana vain Kogan käsi ja orava olivat vedenpinnan yläpuolella hetken ajan.
Ulkona kuin lumiukko Senju nousi istumaan lähteessä ja suuntasi lähteen reunalle Mikin huutaesa häntä pervoksi jäämättä kuitenkaan paikalle.
Koga katsoi oravaa ja orava katsoi hoitajaansa.
’’Mitä helvettiä just tapahtu?’’

Senju oli riisunut vaatteensa ja asetellut varsin yksinkertaisen kuivatus telineen itselleen muutamista oksista ja vietti aikaa kuumassa lähteessä kurre päänsä päällä nukkumassa. Aamu oli onneksi jokusien tuntien päässä ja vaatteet kuivuisivat siihen menssä, mutta vaikka yö oli ollut pitkä tapahtumat hetki sitten tuntuivat olevan uskottavuuden rajoilla. Hän ei tiennyt oliko kuvitellut kaiken vai oliko Miki oikeasti tehnyt sen vai oliko kyseessä sitten sienien sumentama tilanne, joka oli oikeasti tapahtunut.
Silittäessään oravaa päänsä päällä Koga puheli itsekseen ja nimesi uuden ystävänsä Taura Kervil. Tai T.k kavereiden kesken.
’’T.K kuullostaa hyvältä eiks jeh? Joo kuullostaa se.’’
Miettiessään niitä näitä ja sienien näyttäessä hallusinaatioita laholatvalle aika kului varsin mukavasti aamun tunneille asti.