Sivu 3/6

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 22 Huhti 2019, 20:48
Kirjoittaja Southpaw
Kagero ei ehtinyt ottaa montaakaan askelta pois päin baaritiskistä, kun hän huomasi jo saaneensa seuraa. Vaikka tiskin takana häärivä mies olikin yrittänyt puhua vaimeasti ollakseen herättämättä kenenkään kateutta, moni lähistöllä oleva oli silti kuullut ainakin osan sanavaihdosta. Moni myös näytti tunnistavan hänet ja sitä suuremmalla syyllä Kagerosta tuntui oudolta saada osakseen uteliaita ja jopa kunnioittavia ja ihailevia katseita. Toki hän oli yksi Akuman suosikeista joten asemansa vuoksi häntä kohdeltiin yleensä asiallisesti, mutta nämä katseet olivat jotain mitä Kagero ei ollut aiemmin juuri saanut osakseen. Hän tiesi kyllä huhut joita hänestä liikkui kylässä, joten tuntui oudolta saada vaihteeksi tämänkaltaista positiivista huomiota. Tietämättä oikein miten tähän hänen saamaansa huomioon olisi pitänyt suhtautua, Kagero päätti lopulta vain jatkaa matkaansa pubin läpi ja avoimena olevista liukuovista rakennuksen sisäpihalle, missä näytti olevan vähemmän ihmisiä, mutta siitä huolimatta aivan yhtä meluisaa kuin sisälläkin.

Löydettyään pihalle aseteltujen pöytien ja tuolien joukosta kutakuinkin väljemmältä vaikuttavan paikan, Kagero istuutui varjoon rakennuksen seinustalle ja korkattuaan pullonsa kohotti sen samoin tein huulilleen. Hän ei ollut kuitenkaan ehtinyt ottaa edes ensimmäistä kulausta kun huomasi muutaman pohjoisen tunnuksia kantavan ninjan liittyvän seuraansa ja istuvan tyhjille paikoille hänen lähistölleen. Yhden hän tunnisti Amanoksi, toiseksi kunoichiksi joka oli edennyt chuuniniksi vain vähän ennen häntä.
"No niin sotasankari. Alahan kertoa mitä oikein teit sodan aikana kun kaikki tuntuvat ylistävän sinua niin kovin", Amano sanoi istuutuessaan rennosti Kageroa vastapäätä olevalle tyhjälle tuolille. Hetken verran Kageron teki mieli käskeä kaikkia vain jättämään hänet rauhaan, mutta tietäen, että juhlaan oli kuitenkin aihetta ja hän saisi osakseen vain outoja katseita jos ryhtyisi ilonpilaajaksi, kunoichi hätisti nämä ajatukset lopulta päästään. Ehkä hän voisi viihdyttää Loihtien kasvoilleen niin ylpeän hymyn kuin vain sen hetkisessä mielentilassaan kykeni, Kagero hymähti.
"Hyvä on, voin minä kertoakin. Mutta saatat haluta hakea lisää juotavaa ennen sitä, sillä tarina on pitkä", Kagero sanoi. Kukaan ympärillä olevista ei kuitenkaan liikkunut minnekään joten sen pitemmitä puheitta Kagero alkoi kertoa omaa tarinaansa sodan vaiheista, alkaen siitä kuinka oli ensin oman ryhmänsä kanssa saanut tietää vihollisen yrittävän hyökätä selustaan ja kuinka oli onnistunut torjumaan hyökkäyksen ryhmänsä kanssa ja päättyen siihen, kuinka oli toisen ryhmän kanssa tullut lähetetyksi tuhoamaan patoa, jonka murtuminen oli lopulta johtanut heidän joukkojensa voittoon. Tietämättä kuitenkaan kuinka paljon hänen olisi turvallista kertoa Mikistä, Kogasta ja Ryotasta, päätyi Kagero puhumaan näistä vain Akuman valitsemana erikoisryhmänä. Näin hän ei tulisi paljastaneeksi kenenkään ulkopuolisen osallistuneen heidän sotaansa.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 25 Huhti 2019, 21:11
Kirjoittaja Cross
Puunoksalla kököttävän Kogan paljastaessa olleensa kuolleen puun yllättävän virkoamisen takana ja todistaessa väitteensä lopettamalla chakransa keskittämisen siihen, saaden vihreät lehdet kuihtumaan silmissä, pääsi maassa seisovan Nunon suusta pettynyt huokaus. Hetkeä aijemmin löydöstään innoisdsaan olleen pikkumiehen olemus näytti painuvan kasaan aivan silmissä, hänen seuratessa kuinka yksi hetkessä värinsä menettäneistä lehdistä irtosi kuivuneeksi muuttuneesta oksasta ja lähti leijailemaan alaspäin. Oneksi tuo tunne ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan pitkään, mistä kiitos kuului keskustelun huomion seuraavaan aiheeseen siirtyvälle tulenmaalaiselle.
''Aaahh... Nii joo mie... Mitäs mie nyt täällä meinasinkaan...'' Itsekseen vaimeasti jupiseva ryysyläinen tuumaili päätään mietteliäänä raapien ja hetkenaikaa ympärilleen katsellen, ennen kuin hoksasi olkapäältään roikkuvan nyssäkän. Siinä samassa Ningyou kasvojen ilme näytti kirkastuvan ja ajatus selvästi selkiytyvän, tämän jälleen muistaessa mitä oli ollut tulossa tekemään, ennen kuin oli antanut sinisiipisen perhosen ja sitten henkiin heränneen puun harhauttaa itseään.
''Yrttejä. Niitähä mie oli tääl keräämäs...'' Ainakin vielä tyhjältä vaikuttavaa pussiaan puussa olevalle pojalle näytille kohottava Nuno vastasi, tajuten itsekkin samantien että ei ollut vielä saanut yhtään mitään aikaiseksi. Jostain syystä se ei kuitenkaan tuntunut häiritsevän häntä tippaakaan, vaikka monia yleisimmistä yrteistä olisikin hieman hankala löytää pimeän tultua. Jotenkin ryysyläisestä jopa tuntui että pimeän odottaminen oli ollut jopa osaksi tarkoituskin, vaikkei hän kuollakseenkaan saanut päähänsä minkä ihmeen takia.
''Hei! Toimiiko tuo temppu myös muihi kasveihi?'' Aijemman pohdintansa aivan yllättäin unohtava ryysyläinen klysyi, saatuaan ainakin omasta mielestään loistavan ajatuksen otsalleen laskeutuneesta kuivuneesta lehdestä. Se vaatisi hieman apua nuorelta tulenmaalaiselta, jos tämä kykenisi siihen mitä hän toivoi.

Majapaikkansa katolle huoneensa pieneltä parvekkeelta kiivennyt Miki pysähtyi hetkenajaksi katselemaan edessään avautuvaa maisemaa, jonka laskeva aurinko maalasi kullankeltaiseksi. Yleensä hän olisi varmasti nauttinut edessään avautuvasta näystä ja istahtanut ainakin hetkeksi ihailemaan sitä saadakseen ajatuksensa siirrettyä johonkin muuhun päivän tapahtumista, mutta jostain syystä tytöstä tuntui ettei se olisi kuitenkaan tälläkertaa toiminut. Sen sijaan tulenmaalainen suuntasi rakennuksen katonharjalle, asettuen istumaan sinne ja katselemaan alempana rakennuksen sisäänsä sulkemalle terassi alueelle kasaantunutta väkeä.
Vasta siellä istuessaan hän pisti merkille kuinka monesta näistä pystyi näkemään menneiden taisteluiden ja koitosten jättämät jäljet, jotka eivät kuitenkaan tuntuneet himmentävän näiden hilpeyttä. Huolimatta siitä mitä oli aijemmin sanonut Kogalle tyttö ei ollut ollenkaan varma siitä että osaisi suhtautua edes ajankanssa samalla tavalla niihin asioihin joita oli tehnyt edellisen tehtävän aikana ja onnistumisellaan saanut tovereineen aikaan. Kulemansa perusteella juuri heidän tekonsa olivat vaikuttaneet merkittävästi taistelun lopputulokseen, mikä olisi ollut kieltämättä hieno sulka hattuun ja tullut siksi myös tarpeeseen. Mutta oliko tapa jolla se oli saavutettu todella sen arvoinen ja halusiko hän tulla muistetukisi jostain sellaisesta? Siihen hän ei osannut vastata, vaikka olisikin halunnut, minkä takia olikin ehkä parempi tyytyä antamaan kunnia kaikesta heitä auttaneelle äänenmaalaiselle shinobi kaksikolle. Itse hän kuitenkin tietäisi mitä oli tehnyt ja saisi siitä vielä muistutuksen jokakerta peiliin katsoessaan, mikä ainakin toivottavasti saisi hänet tulevaisuudessa toimimaan viisaammin.
Katsellessaan alhaalla hiljalleen kasvavaa ja aina vain enemmän juopuvaa väkijoukkoa Mikin silmiin osui erääseen pöytään istahtanut tuttu tummahipiäinen kunoichi räikeän värisine hiuksineen, joka näytti nauttivat täysillä saamastaan huomiosta. Nähdessään tämän selostavan jotain pöytäänsä istuuntuneelle kahdelle muulle vieraalle shinobille ja muutamalle muulle pöydän ympärille kuuntelemaan kerääntyneelle tulenmaalainen huomasi ettei ollut läheskään yhtä katkera tämän saamasta huomiosta kuin aijemmin, vaan oikeastaan jopa toivoi että tämä nautti suuresta saavutuksestaan sen hetken mitä sen loiste kestäisi. Sillä täällä nainen tuskin tulisi saavuttamaan enää mitään paljoakaan suurempaa, kun taas hän itse tulisi varmasti saamaan muitakin tilaisuuksia vielä ja istuisi vielä joskus kertomassa tämän tavoin tarinaa uteliaille kuulijoille jostain saavutuksesta josta todella voisi sanoa olevansa ylpeä.
Mutta ikävä kyllä siihen voisi mennä vielä paljonkin aikaa, eikä se tulisi ehkä koskaan tapahtumaan, mikäli Sarutobi ei saisi paikattua muutamia aukkoja kyvyissään, jotka vuoristossa käyty taistelu taka-ajajia vastaan oli tuonut esiin. Senpä takia hän aukaisikin varusteidensa seasta kaivamansa kirjoituskäärön syliinsä ja loi vielä viimeisen vilkaisun pihamaalla oleviin juhlijoihin, ennen kuin suuntasi katseensa käärössä olevaan teksiin päättäväisesti tuhahtaen.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 27 Huhti 2019, 21:04
Kirjoittaja sumufani
Kogan lopettaessa chakransa syöttämisen puulle ja aiheuttaen sen nopean kuihtumisen puhumattakaan nunon innostumisen kuihtumisen vähintään yhtä nopeasti. Senjulle tuli hieman paha mieli murtaessaan tuon mysteerin puhtaasti auki Nunolle.
Onneksi lannistuminen alkoi hipua unholaan nunon alkaessa miettiä nuorukaisen esittäessä kysymyksensä. Kääpiö alkoi miettiä miksi oli tullut näinkin syrjään ja lopulta tuntui muistavan asiansa.
’’Vai yrttejä?’’
Koga sanoi miehen näyttäessä pussiaan, joka vaikutti hyvin tyhjälle tällä hetkellä ja Nunon olemuksesta näki miehen muistaessa itsekkin asiansa.
Kuitenkin seuraava innostunut kysymys sai Senjun kasvoilla käymään yllättyneen ilmeen, jota seurasi hetken ajan mietteliäs ilme.
’’ikävä kyllä kykyni rajautuu hyvin pitkälti puiden kasvattamiseen ja ilman tarkkaa ymmärrystä minun on vaikea saada puussa kasvaviakin hedelmiä tai kukkia kasvamaan.’’
Olihan tietenkin vaarallista kertoa kykynsä toimintaa tuntemattomalle, mutta Senju oletti Nunon unohtavan asian hyvin pian.
’’Mutta voin tietysti auttaa sinua keräämään yrttejä. Onhan meillä valoa vielä jonkin aikaa.’’

Tarjoutuessaan auttamaan Nunoa Senjulla olisi myös täydellinen tilaisuus oppia tuntemaan täkäläiset kasvit varsin hyvin ja niiden käyttö tarkoituksia. Kuten taistellessaan miehen kanssa padon tuhoamisen jälkeen. Hän oli nähnyt Nunon vetävän, jotain jauhetta nenäänsä ja sen jälkeen oli tullut liki main yhden miehen armeijaksi.
’’Mitä oli se jauhe jota näin sinun hengittävän nenääsi? Mistä se oli tehty ja miten se vaikuttaa kehossa?’’
Hetken mietittyään tarkentaisiko kysymystään puunhalaaja päätti tehdä niin.
"Silloin kun taistelimme tomuksi hajoavaa shinobia vastaan, jolla oli nahasta tehty naamio. Kuten hänen tovereillaankin oli."
Tällä kertaa oli Senjun vuoro kysyä innokkaita kysymyksiä ja nuori mies katsoikin Nunon suuntaan silmät miltei kiiluen mielenkiinnosta.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 28 Huhti 2019, 03:28
Kirjoittaja Southpaw
Kertoessaan tarinaansa ympärilleen kerääntyneille kuulijoille, Kagero ei epäröinyt pitää pieniä taukoja juodakseen välillä aiemmin saamansa pullon suusta. Kiitos tarinan pituuden ja naisen tasaiseen tahtiin jatkuvan juomisen, hän alkoi jo tarinansa puolivälissä tuntea jo olevansa jos ei nyt humalassa niin ainakin jonkinlaisessa hiprakassa. Tarinan loppuun mennessä kookkaasta pullosta oli tyhjentynyt jo lähes puolet. Olisi voinut kuvitella, että vähitellen voimistuva humalatila ja muiden iloinen tunnelma baarissa, olisi vihdoin saanut Kageron itsensäkin juhlatuulellle, mutta ei. Huolimatta siitä, että oli loihtinut kasvoilleen innostuneen ilmeen kertoessaan tarinaansa, hän ei edelleenkään saanut karistettua harteiltaan ahdistavaa tunnetta, jonka Akuman sanat olivat saaneet aikaan. Edes tarinaa seuraavat kehut ja innostuneet lisäkysymykset eivät saaneet hänen oloaan tuntumaan juurikaan paremmalta, minkä vuoksi naisen ainoa vaihtoehto oli juoda lisää pullostaan.
"Sen leiriin sattuneen hyökkäyksen jälkeen oltiin ihan varmoja, että sinä ja ryhmäsi olitte kuolleet kun teistä ei kuulunut mitään. Ei käynyt edes mielessä, että olisitte voineet törmätä vihollisten komentajaan ja viimeistellä sen", yksi Amanon seurassa olevista shinobeista totesi.
"Mutta eniten apua oli kyllä sen padon tuhoamisesta, joten välitä kiitokseni ryhmällesi kun näet heitä. Ilman niitä vesimassoja olisin itse tullut varmaan muutaman Fuseikon joukoista olevan tappamaksi, mutta he lähtivät juoksemaan karkuun kun tajusivat mitä tapahtuu ja sain tilaisuuden perääntyä itse korkeammalle, pois veden tieltä", Amano itse sanoi innoissaan ja läimäytti Kageroa toverillisesti selkään. Vähitellen keskustelu kuitenkin kääntyi muiden tekemiiin saavutuksiin, joita kyllä riitti, sillä loppujen lopuksi suolla käyty taistelu oli ollut kaikkien osalta varsin tapahtumarikas. Helpottuneena siitä, ettei hänen kuitenkaan tarvinnut olla enää keskipisteenä kun joku toinen alkoi kertoa omaa tarinaansa, Kagero keskittyi vain juomaan pullonsa tyhjäksi ja poistumaan takaisin sisälle hakeakseen lisää. Kävellessään uuden, entistä vahvempaa juomaa sisältävän pullon kanssa ulos, muut olivat ryhtyneet pelaamaan yksinkertaista noppapeliä parin seuraan liittyneen tatuoidun yakuzan miehen kanssa. Yrittäen edelleen päästä itse tunnelmaan mukaan, Kagero istuutui alas ja jäi seuraamaan peliä samalla kun jatkoi juomista.

Istuttuaan kuitenkin aikansa muiden seurassa, Kagero kävi hakemassa mukaansa vielä muutaman pullon varastoon, ennen kuin poistui vähin äänin Käärmeen silmästä ja lähti kulkemaan kohti rakennuksen takana sijaitsevia matalia kukkuloita. Koska vaikutti siltä, ettei hän tulisi pääsemään itse juhlatunnelmaan mukaan, humalaisesta kunoichista alkoi tuntua hyvältä idealta vetäytyä jonnekin jatkamaan juomista rauhassa omien ajatustensa kanssa.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 28 Huhti 2019, 12:49
Kirjoittaja Cross
Saamastaan ideasta jo hivenen innostunut Nuno pettyi jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä, hänen ajatuksensa keksineen Kogan paljastaessa kyvyistään sen verran etteivät ne ainakaan tälläerää toiminuut muihin kasveihin kuin puihin ja niidenkin kohdalla lähinnä oksiin ja lehtiin. Tänään ei siis selvästikkään ollut pikkumiehen paraspäivä, mutta siitä huolimatta hän ei antanut sen vaikuttaa itseensä, ellei pientä pettynyttä huokaisua ja olankohautusta otettu lukuun. Sillä ryysyläinen uskoi kyllä löytävänsä kaiken tarvitsemansa ja paljon muutakin kunhan vain etsisi, mutta kyky herättää kasveja edes väliaikaisesti eloon olisi kuitenkin helpottanut työtä huomattavasti. Varsinkin silloin kun kyse oli kasvista joka kesti vain lyhyen aikaa, tai oli muutenvain alkanut tähän vyuoden aikaan lakastua käyttökelvottomaksi.
''Mmm... Juu eiköhä tuo vua käy. Kahe silmä varmaa huomaa asijoit paremmi ku yhe.'' Ympärilleen mietteliäänä katseleva Ningyou totesi Senjun tarjoukseen auttaa yrttien keräämisessä, ottamatta huomioon ollenkaan sitä ettei tämä välttämättä tuntenut läheskään kaikkia paikallisia kasveja. Sen sanottuaan hän laskeutui neljälle raajalle ja alkoi haistella maata kuin koira, jatkaen näin hetken aikaa ennen kuin viittasi kädellään syvemmälle metsään ja nousi takaisin pystyyn. Heti sen jälkeen pikkumies lähti astelemaan päättäväisesti osoittamaansa suuntaan, ollen varma että oli tunnistanut lähellä maanpintaa leijailevan hajun tulevan siltäsuunnalta. Hukkapätkä ei ollut kerennyt ottaa kuin muutaman askeleen kun kuuli jo seurassaan olevan tulenmaalais esittävän kysymyksen, joka ei alkuun kuitenkaan soittanut mitään kelloja hänen päässään, minkätakia pojan esittämä pieni tarkennus tulikin tarpeeseen.
''Aaaa... Eee... Mmm... See ol erräistä sienist valmistettuu jauhetta, mitä tiäl päi kututaa Akashiseniks. Vihreist ja punasist sienist kerätää niitte valkoset pilku, mitkä kuivataa ja jauhetaa hienoks. Se o melko tujua tavaroo, mikä sua väsyneennii taistelija jaksammaa, mut samal sua käyttäjäsä käyttäytyy melkose arvaamattomast.'' Eteenpäin tarpova pikkumies selitti, pysähtyen sillointällöin haistelemaan hetkenajaksi maan pintaa ja jatkoi sitten eteenpäin, aina siihen asti että pysähti kaatuneen puun rungon luokse. Sinne päästyään hän alkoi heti tutkia puuta ja alkoi hetken päästä kaivaa maata sen juurelta, vetäen hetken kuluttua maata vasten olleen rungon alta makeanpistävän hajuisia home rihmastoja.
''Sini rihmaa. Liuvota kiehuvaan vetee mahlan kans auttaa nukahtaa ja laskee verepainet'' Löydöstään Kogalle esittelevä Nuno kertoi, ennen kuin talletti sen olallaan roikkuvan pussin yhteen taskuista ja alkoi jälleen katsella mietteliäänä ympärilleen.

Aurinko alkoi olla jo kokonaan laskenut horisontin taakse katolla jutsu kääröä lukemassa olleen Mikin päättäessä lopettaa, todettuaan lukemisen alkavan käydä jo turhankin haastavaksi ja alhaalta kuuluvan metakan käydessä aina vain häiritsevämmäksi. Pyörittäessään auki vierittämäänsä kääröä hän suuntasi katseensa jälleen alempana oleviin shinobeihin, joista yhtään ei näyttänyt yhtään vaivaavan se teurastus mihin olivat vielä muutaman päivän aijemmin osallistuneet. Sensijaan nämä näyttivät nauttivan voitonjuhlista kaikinrinnoin, mikä tuskin oli ensimmäinen kerta. Katsellessaan näitä tulenmaalainen kuitenkin huomasi ettei enää nähnyt aijemmin huomion keskipisteenä ollutta Kageroa missään, mikä luultavasti tarkoitti että tämä oli saanut tarpeekseen aivosolijen tuhomisesta juomalla ja päättänyt suunnata nauttimaan toisenlaisesta viihdykkeestä johonkin juottolan huoneista. Mikä ei tietenkään tytölle kuulunut, vaikka hän kyllä toivoikin ettei se vaan olisi hänen huoneensa viereinen.
Saatuaan rullan kasaan ja suunnattuaan takaisin huoneensa parveketta kohti Sarutobi huomasi liikettä huoneensa alapuolella olevalla kapealla kujalla, tunnistaen miltei samantien siellä toikkaroivan selvästi jo hyvässä maistissa olevan kunoichin. Jostain syystä tuo näky sai tulenmaalaisen pysähtymään ja jäämään hetkenajaksi katsomaan alempana seinästä tukea ottaen eteenpäin iso sakepullo toisessa kädessä toikkaroivaa Ichirikiä, huomaten olevansa hieman ymmällään siitä että löysi tämän täältä ja tuossa kunnossa. Vielä hetken aikaa tilannetta harkittuaan tyttö kohautti olkiaan vaimeasti huokaisten ja loikkasi alas katolta, laskeutuen melkei äänettömästi muutaman askeleen päähän äänenmaalaisesta koleegastaan.
''Kandes varmaa vähä himmata, jos et haluu voitto bileide loppuvaa lyhyee.'' Tulenmaalainen tarvehti Kageroa, yrittäen kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä, tietäen hyvin tarjoilija ajaltaan että juopuneet henkilöt saattoivat olla arvaamattomia ja hermostua milloin mistäkin vähäpätöisestä asiasta.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 30 Huhti 2019, 21:03
Kirjoittaja sumufani
Kogalla oli hetken ajan hieman paha mieli tuottaessaan Nunolle uuden pettymyksen ja hän selvästi näki pienen miehen olkien kohautuksen ja huokauksen.
Nunon laskeutuessa maahan haistelemaan maata Senjun teki mieli jo kysyä, mitä mies teki vaan sai siihen vastauksen piakkoin miehen osoittaessa suunnan johon he lähtisivät.
Esittämäänsä kysymykseen hän sai huomata miehen miettivän hetken aikaa, kunnes alkoi kertoa tuotoksestaan hänelle.
’’Arvostaisin, jos voisit näyttää minulle ne sienet, mutta ei taida olla oikea vuoden aika siihen?’’
Koga vastasi ja alkoi itsekkin katsella maata tarkemmin löytääkseen edes tuntemiaan kasveja.
Hän pysyi näkö etäisyydellä ja alkoi näyttämään kloonilleen mitä teki, jotta hänen klooninsakkin etsisi yrttejä matkallaan.
Pikku mies ennen pitkään pysähtyi kaatuneen puun tykö ja alkoi kaivamaan maata sen juurelta.
Esitellessään löydöstään nuorukaiselle Senju kirjoitti Nunon kutsuman nimen ylös ja miten mies, sitä hyödynsi ja miten se vaikutti. Rihmastosta lähti makean pistävä tuoksu, jonka nuorukainen myös kirjoitti ylös selvästi paremmilla mielin.
’’Kloonini on piakkoin täällä, mutta en osaa vielä sanoa onko se löytänyt yhtään mitään hyödyllistä.’’
Sen sanottuaan Koga jatkoi maaston tutkimista vaikka vähenevä valo teki siitä jatkuvasti kasvavan haasteen.

’’Taitaa olla liian pimeä, että löytäisimme enää mitään. Meinaatko palata kylään vai nukummeko täällä?’’
Senju kysyi leikillään alkaessaan tehdä jokusia sinettejä. Hän katsoi sopivan kokoisen tilan ja kumartuen toisen polvensa varaan nuorukainen veti syvään henkeä. Saatuaan mieleensä halutun talon muodon hän alkoi toteuttamaan suunnitteluaan.
Tämän kertainen rakennus olisi tarpeeksi tilava neljälle ihmiselle, joten tilaa olisi tarpeeksi myös Nunollekkin.
Päättäväisenä nuorukainen käveli luomansa rakennuksen luo ja astui sisään.
’’Tule sinäkin toki sisälle Nuno jos haluat.’’
Nuorukainen sanoi mennessään ja jätti kenkänsä jalkaan. Tämä olisi pelkkä sijais rakeenus, jonka hän purkaisi aamun tullen tarvittaessa.
Koga kaivoi oravan poikasen varovasti taskustaan päästyään huoneeseen kauimpana ovesta ja riisui takkinsa. Hetken aseteltuaan, sitä siinä olisi oravalle sopiva pesä paikka ja viimeisenä nuorukainen loi pienen vesi astian hoidettavalleen ja kurren jo aloittamat pähkinät.
’’Olehan nyt hyvä potilas ja käy nukkumaan.’’
Puunhalaaja sanoi pehmeästi ja laski oravan olkapäältään takista tekemäänsä pesään. Vaikka hän epäili jyrsijän edes ymmärtävän häntä niin silti hän jutteli toiselle.
Hetken päästä nuorukainen kaivoi pari lämpöpussia hänelle itselleen ja mahdollisesti myös sisään tulleelle Nunolle. Vaikka hän olikin tehnyt seinistä hivenen paksumpia pitääkseen lämpöä sisällä.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 30 Huhti 2019, 23:57
Kirjoittaja Southpaw
Sujautettuaan varustelaukkuunsa vielä muutaman ylimääräisen pullon ja ottaen käteensä yhden, Kagero jatkoi matkaansa ovesta ulos ja hieman seinästä tukea ottaen, naisen onnistui päästä rakennuksen sivulla kulkevalle kujalle, jonka läpi kulkea päästäkseen ulos kylästä. Hieman huojuva kunoichi oli jo lähes tulkoon kujan toisessa päässä kun hän yllättäen kuuli tutun äänen takaansa. Kääntyessään katsomaan tulijaa, Kagero oli menettää tasapainonsa, mutta onnistui kuitenkin kuin ihmeen kaupalla ottamaan tukea seinästä ja ennen kaikkea pitämään toisessa kädessään olevan avonaisen pullon pystyssä, niin ettei sen kallisarvoinen sisältö kaatuisi maahan.
"Se tässä olisi ajatuksena", Kagero vastasi, ennen kuin ehti edes miettiä sen tarkemmin mitä Mikille olisi hyvä vastata. Vasta sanojen päästyä ulos suusta, Kagero tuli ajatelleeksi, että kenties olisi ollut hyvä olla paljastamatta Mikille, että nimenomaan halusi kunnolla humalaan, sillä todennäköisesti nyt tiedossa olisi vain kiusallisia kysymyksiä siitä, mikä tähän oli syynä. Ja se taas oli luultavasti toiseksi viimeinen asia jota Kagero sillä hetkellä halusi, viimeisen ollessa se, että Akuma noutaisi häntä hakemaan kuten oli sanonut aiemmin.
"Mutta nyt... minä menen tuonne. Siellä saa juoda rauhassa", Kagero ilmoitti päättäväisesti ja pyörähti sitten taas ympäri jatkaakseen matkaansa kohti kukkuloita ja siellä sijaitsevaa hylättyä rakennusta, joka ennen oli palvellut jonkinlaisena majatalona. Irrottaen otteensa seinästä, Kagero lähti huojuen kävelemään eteenpäin, samalla kun otti jälleen yhden huikan pullostaan.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 01 Touko 2019, 16:55
Kirjoittaja Cross
Home rihmastoa tutkivan ja muistiinpanoja tekevän Kogan ottaessa Akashishenin valmistukseen tarvittavat sienet puheeksi Nuno meni nopeasti mietteliään näköiseksi ja katseli vähän aikaan ympäriinsä metsään, ennen kuin kohautti hieman olkapäitään. ''Suattaaha tuo onnistuu... Sää o ollunna melko leuto vuode aikaa nähe, jote se ee pitäs olla ongelma. Punase siene tosi kasvaa vaa lähinnä kosteikoissa, jote niit voi ola hankala löytöö tähä hättee.'' Pikkumies totesi hetken olosuhteita harkittuaan, nyökäten samalla hieman päällään metsän suuntaan sen merkiksi että olisi aika jatkaa eteenpäin.
Hetken aikaa näytti siltä ettei ryysyläisellä ollut minkäänlaista ajatusta siitä minne oli menossa, sen lisäksi että tarpoivain eteenpäin. Mutta sitten tämä alkoi siirrellä kädellään aluskasvillisuuden muodostavia pieniä varpuja sivuun, tutkien niitä ja etsien selvästi jotain niiden seasta. Tätä jatkui hetken aikaa, ennen kuin Ningyou lopulta näytti löytävän etsimänsä ja viittoi Senjua tulemaan katsomaan löydöstään. Taittaessaan maasta kasvavaa varpua hieman enemmän hän pyrki tuomaan löytönsä vielä hieman paremmin esiin, samalla kun osoitti kalpeaihoisella sormellaan mihin halusi seuralaisensa kiinnittävän huomiota.
''Mua sammako kuttuu. Täs tehty tahna toimii tehokkaast paikallis puudutukses, vua annokse kans passoo olla tarkkan.'' Opettavaiseen sävyyn puhuva pikkumies kertoi, ennen kuin poimi kunain varuste pussista ja leikkasi läpikuultavaa vihertävää kutua sisältävät varvut irti, sujautta ne sitten mukanaan kantamaansa pussiin. Sen jälkeen hän lähi taas astelemaan hiljalleen hämärtyvään metsään, aivan kuin ei olisi edes huomannut nopeasti vähenevää valonmäärää.

Yrttejä keräilevä shinobi kaksikko oli kerennyt kierrellä metsässä vielä jonkinaikaa, löytäen muutamia muita erikoisia yrttejä ja elijöitä, ennen kuin Koga päätti ottaa hiipivän hämärän puheeksi ja alkoi selvästikkin valmistautua leiriytymiseen. Vasta se tuntui saavan myös Nunon huomaamaan asian ja pysähtymään katselemaan ympärillään olevaa metsää jälleen kerran. Poika näytti todellakin olevan oikeassa siinä että alkoi todellakin olla myöhä ja että joitain yrttejä alkaisi todellakin olla vaikea löytää, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Joissain tapauksissa pimeydestä saattoi olla jopa hyötyä ja jostain syystä hukkapätkästä jopa tuntui että tälläkertaa se oli jopa oleellista, vaikka hän ei vieläkään saanut mieleensä mitä eritoten oli tullut tänne hakemaan.
Pohtiessaan tuota asiaa äänenmaalainen kuuli yllättäin outoa ääntä selkänsä takaa, kääntyen välittömästi ympäri kunai kädessä, jääden kuitenkin seisomaan paikalleen hämmästyunyt ilme kasvoillaan. Hän olisi voinut vaikka vannoa ettei siellä ollut vielä hetki aijemmin seisonut pientä lähes uuden veroista mökkiä, jonka sisään Senju tuntui menevän muittamutkitta ja kehotti jopa häntä seuraamaan.
''Ei toiste mökkeihi sovi nui vua mennä.'' Pihalle seisomaan jäänyt Nuno protestoi takiaan tyhjältä vaikuttavan tönön takaseinustalle asettelevalle pojalle, tuntien kuitenkin samalla itsekkin uteliaisuutta vilkaista sisään kuin tyhjästä ilmestyneeseen rakennukseen. ''Sitäpaihti ei viel passoo lopettoo... Tieält voi löytyy viel vaik mittee hyöryllist, sekäs jottai tärkeet puttuu kans...'' Olallaan kantamansa pussiin sisään vilkaiseva pikkumies jatkoi, vilkaisten samalla varovasti ovenraosta hämärän mökin sisäpuolelle, kykenemättä kuitenkaan näkemään juuri mitään. Senpä takia hän poimikin varusteidensa seasta pienen muovipullon ja ravisti sitä, saaden sen sisällä olevat tulikärpäset heräämään ja alkamaan luoda himmeää valoa ympäristöönsä.


Samaan aikaan toisaalla kapealla kujalla seisova Miki seuraili juopuneen Kageron huojuntaa, yrittäen parhaansa mukaan pitää kasvonsa vakavina. Se ei kuitenkaan ollut kovinkaan helppoa, sillä kontrasti äänenmaalaisen aijemman ja nykyisen käytöksen välillä oli niin huomattava. Aijemmin tämä oli vaikuttanut kovalta ja kylmältä persoonalta, joka vähät välitti mistään. Nyt tämä kuitenkin vaikutti elämän päähän potkimalta rakilta, joka teki parhaansa hukuttaakseen murheensa pulloon.
''No siin tapaukses anntaa mennä vaa.'' Välinpitämättömältä kuulostamaan pyrkivä Sarutobi totesi olkiaan kohauttaen ja viittasi äänenmaalaista jatkamaan, jos sitä kerta nuin kovasti halusi. Sinäänsä hänellä ei ollut mitään tämän juopottelua vastaan, vaikka olikin hieman sääli nähdä tämä tuossa kunnossa. Minkä takia tytösta alkoi tuntua että olisi viisasta pitää seuraa äänenmaalaiselle, siitäkin huolimatta että tämä tuskin oli ensimmäinen kerta kun tämä oli tuossa kunnossa.
''Mut jos et muista nii sää ite taisit kuhutuu meijät pirskeisii, jote älä pahastu et liityn seuraa. Ei nimittäi kiinnosta mennä istuu nuitte vieraitte deeguje kans tuol sisäl ja naapuri huonee asukit tuntuu mekastava siihe mallii et nukkumist on turha yrittää viel vähää aikaa.'' Kätensä takaraivolleen nostanut nuori kunoichi sanoi päättäväisen kuulosesti, tehden melko selväksi ettei vastaan kannattaisi edes yrittää väittää. Kuin alleviivatakseen sitä hän lähti seuraamaan eteenpäin hoipertelevaa äänenmaalaista ja ottikn tämän kiinni helposti muutamalla hieman nopeammalla askeleella.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 01 Touko 2019, 17:58
Kirjoittaja sumufani
Nunon kertoessa sienien kasvu ympäristöistä Koga kirjoitti jälleen tietoa ylös, sitä mukaa kun sitä tuli ja jos tämä tahti jatkuisi hänen pieni vihkonsa olisi täynnä tarpeellista tietoa.
’’Totta kai. Kiitos kun jaat tietämystäsi kanssani.’’
Puunhalaaja sanoi kiitolliseen sävyyn ja seurasi pikku miestä syvemmälle metsään.
Vaikka alueena paikka oli uusi pikku hiljaa Senju alkoi tunnistamaan eri kasvu ympäristöjä ja tutkimalla niitä hän saisi tietää ääneenmaan kasvillisuudesta melkoisen paljon.
Sattumalta hän löysi lahoamis pisteessä olevan kaatuneen rungon ja alkoi päättäväisesti tutkia runkoa. Lahottaja sieniä eikä juuri mitään hyödyllistä osunut hänen silmiinsä, mutta varovasti kaivaen lahon ympäriltä hänen nenäänsä alkoi leijailla makeanpistävää tuoksua.
Hetken päästä Senjulla oli sini rihmaa käsisään ja nuorukainen varastoi rihmaston tilapäisesti pieneen puiseen palloon, jonka hän teki samalla kun kuuli Nunon kutsuvan häntä luokseen.
Kaivaen tuttun tapaansa pienen vihkosen esiin ja kirjoittaen ylös, mitä hänelle kerrottiin.
Mietteliäänä Senju katsoi löytäjän keräävän kudun talteen ja näin he jatkoivat jälleen matkaa.

Nuno oli aikeissa jatkaa matkaa Kogan alkaessa rakentamaan kattoa pään päälle yötävarten ja nopealla vilkaisulla hän näki pikkumiehen reagoivan ääneen joka rakentamisesta lähti.
Protestoiva Nuno jäi epävarmana ulos ja kertoi vielä mielipiteensä heidän jatkamisestaan.
’’Jos olet todella, sitä mieltä niin sitten jatkamme jahka olen saanut tämän toipilaan levolle.’’
Huoneessa ollessaan puunhalaaja vielä päätti asettaa lämpöä tuottavan pussukan takistaan tekemän pesän alle ja orava alkoi asettumaan mukavasti.
’’Eikä tämä tönö ole kenenkään. Rakensin sen yötä varten, mutta sinä voit tietysti käyttää rakennusta sen jälkeen kun lähden. Olkoon se vaikka lahja kaikesta avustasi.’’
Koga jatkoi puhumistaan kävellessään takaisin ulko oven suuntaan ja käytävältä näki pikku miehen kurkistelevan sisään himmeän valon kanssa.
’’Joten mitä tärkeää puuttuu? Osaatko kuvailla?’’

Sillä välin hänen luomansa klooni oli vihdoin päässyt rakennetulle mökille ja laski juurista punotun pienen repun mökin seinää vasten. Repun lipan alta näkyi yrttejä, joita Koga oli nähnyt Nunon keräävän ja pari sellaistakin jotka Koga itse tunnisti. Juurikaan puuttumasta keskusteluun tai häiritsemästä klooni antoi tekniikan purkautua ja pienen poksahduksen myötä olisi enää pelkkä puunhaalajan kokoinen puinen nukke. Vaimeasti kopsahtaen variksenpelätin alkoi nojaamaan mökin seinää vasten. Koga tunsi chakra varastonsa elpyvän, joka oli varsin mieluisa tunne ja siirsi lievää väsymystä myöhemmäksi.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 02 Touko 2019, 00:23
Kirjoittaja Southpaw
Kageron yllätykseksi Miki ei ryhtynytkään kyselemään sytä hänen humalahakuisuuteensa ja kieltämättä se oli hänelle helpotus, sillä hänellä ei ollut pienintäkään halua ryhtyä avautumaan toiselle kunoichille, joka tähän asti oli antanut antanut ymmärtää, että piti itseään heitä äänenmaalaisia parempana. Luultavasti, toinen olisi vain saanut vahvistuksen ajatuksilleen, jos olisi tiennyt hänen menneisyydestään ja koulutuksestaan täällä.
Mikin kuitenkin ilmoittaessa seuraavaksi että aikoi lähteä hänen mukaansa, Kagero tunsi olonsa väkisinkin epäluuloiseksi miettiessään miksi toinen yllättäen tunsi halua liittyä juuri hänen seuraansa, vaikka heidän tähän asti yhdessä viettämänsä ajan perusteella vaikutti lähinnä siltä, että Miki olisi toivonut olevansa missä tahansa muualla kuin Otogakuren kaltaisessa pienessä ja puoliksi tuhoutuneessa kylässä. Toki hän oli aiemmin tarjonnut näille mahdollisuutta liittyä seuraan, mutta Kogan aiemman kylmän käytöksen jälkeen hän ei ollut todella uskonut, että kukaan näistä ulkopuolisista todella tarttuisi hänen tekemäänsä tarjoukseen.
"Tee kuinka haluat. Mutta jos haluat juoda enemmän kuin yhden pullon saat käydä itse hakemassa sisältä. Minä olen valmis antaman sinulle vain yhden ja loput on minun", Kagero julisti päättäväisesti ja kohotti kädessään olevan pullon huulilleen, kuin korostaakseen sitä, että ainakaan hänen kädessään olevaa pulloa Miki ei saisi vietyä ilman taistelua. Kuin varmistaakseen sen, että Miki ei saisi päähänsä viedä hänen kädessään olevaa pulloa, kunoichi otti esiin yhden varustelaukkuun tungetuista pulloista ja ojensi sitä Mikin suuntaan.

Heidän päästessään lopulta matalan kukkulan juurella alkavan metsikön reunaan, Kagero pysähtyi hetkeksi ottamaan tukea lähimmästä puusta ja katseli sitten silmiään hieman siristellen ympärilleen, kuin etsien jotakin. Todetessaan kuitenkin ettei nähnyt etsimäänsä kunoichi lähti kulkemaan metsän reunaa pitkin oikealle, kunnes lopulta pysähtyi uudelleen löytäessään sen mitä etsi, paksun tammen rungon, jossa näkyi siellä täällä useita kunainjälkiä lukuisien heittoaseharjoitusten jäljiltä. Tämän puun kohdalla Kagero kääntyi viimein kulkemaan syvemmälle metsikköön löytäen humalatilastaan huolimatta melko vaivattomasti lähestulkoon umpeen kasvaneen polun jota pitkin lähti etenemään kukkulan rinnettä ylöspäin.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 02 Touko 2019, 10:06
Kirjoittaja Cross
Mökin ovella seisovan Nunon otsa painui syville uurteille Kogan kertoessa ettei rakennus kuulunut kenellekkään, joka voisi suuttua heidän tungettelusta asuntoonsa, sillä hän itse oli juuri hetken aijemmin rakentanut sen. Kesti hetken aikaa ennen kuin väite upposi pikkumiehen päähän ja tämän kasvoille nousi ensin epäuskoinen, sitten yllättynyt ja lopuksi innostunut ilme. Kuin karkkikauppaan päässyt pikkulapsi hän alkoi innokkaasti tutkia rakennelmaa ensin ulkoa ja sitten sisältä, koputellen seiniä ja tutkien mökin runkoa. Aina silloin tällöin tulenmaalainen saattoi kuulla innostuneita hihkaisuja ja hämmästyneitä huokauksia, pikkumiehen huomatessa ettei rakennuksen pystytyksessä ollut käytetty yhtä ainutta naulaa, tappia tai muunlaistakaan liitosta. Sen sijaan se näytti todellakin kasvaneen kuin lukuisten pienten puiden muodostama pensas, joka oli ottanut yksinkertaisen asumuksen muodon jollain ihmeen konstilla.
''Empä voi sannoo et oisi enne tällasta nähnä...'' Kattopalkkeja ja laudoitusta tutkinut pikkumies totesi tiputtauduttuaan alas ja laskeuduttuaan Senjun viereen, tömähtäen samantien istumaan tämän viereen. ''Onko tää tosiaa mulle?'' Hukkapätkä jatkoi silmät innostuksesta kiiluen, tuijottaen poikaa odottava ilme kasvoillaan. Siitä oli vuosia kun hänellä oli ollut kunnon katto päänsä päällä, tai ylipäätään joku paikka mitä kutsua omakseen, sillä kulkiessaan Kougan joukkion mukana ei semmoista ylellisyyttä ollut ollut kenelläkään. Sen takia ryysyläinen ei edes osannut ajatella mitä tekisi rakennuksella, jos todella saisi pitää sen, mutta tiesi siitä huolimatta vaalivansa sitä kuin suurinta aarrettaan jos niin kävisi.

Keskustelun kääntyessä taas yrtteihin ja niiden keräämiseen Kogan kloonin saapumisen myötä, tuoden mukanaan repullisen erillaisia yrttejä. Tulenmaalaisen itsensä alkaessa tutkia niitä Nuno liittyi tämän seuraan himmeää valoa luovine pulloineen, alkaen lajitella kasveja erillaisiin ryhmiin ja muodostaa niistä pieniä nippuja, joita olisi helppo ripustaa kuivumaan katonrajaan. ''Mmm... Enpä tuota ossoo oikei sannoo... Tiijän sit ku löydän se.'' Muutamaa itselleen vähemmän tuttua yrttiä tutkiva pikkumies mutisi, arvellen että ne oli tarkoitettu lähinnä jonkinlaisen yrtti teen valmistukseen, jolla ei kuitenkaan olisi kovinkaan suuria lääkinnällisiä vaikutuksia. ''Ooo! Tää o harvinaine.'' Hän jatkoi asiasta toiseen huomatessaan muutaman pienen varvun oksan, josta kasvoi kapeita pitkulaisia lehtiä ja muutamia valkoisia marjoja. ''Mistä löysit?'' Silmät suurina poikaa katsova äänenmaalainen uteli, kohottaen samalla pienenä pyöreähkönä puskana puiden oksilla loisivaa kasvia näytille.
''Pimmeel o kuitennii mahollist löytee monenlaist kasvii, mikä jiä helpost huomoomatta valosal. Osa niist suattaa tuottoo valloo itestää, toiste taas vetäes erillaisii yö elijöit puoleesa.'' Takaisin aijempaan aiheeseen palaava Ningyou totesi, aivan kuin koko varpu keskustelua ei olisi edes käyty, vetäen samalla pienen narukerän esiin varuste pussistaan ja alkoi sitoa siitä irrottamillaan pätkillä tekemiään yrtti nippuja yhteen. ''Liikkues tietty pittää olla varovaine, mut onneks silmä ylleesä tottuu noppeeta hämärää ja oikeil menetelmil niittenki näkö kykkyy voi vähä lisätä.'' Kalpea hukkapätkä jatkoi ja keskeytti hetkeksi sitomis työn, kaivaakseen pienen vain muutaman sentin korkuisen pullon esiin, jonka sisällä näytti olevan jonkinlaista nestettä. Sen tehtyään hän avasi sen ja kostutti hieman sormenpäätään sisällä olevalla happaman hajuisella nesteellä, jotka hieroi sen jälkeen silmiinsä. Saatuaan sen tehtyä äänenmaalainen ojensi pullon tulenmaalaista kohti, joka saattoi jo nähdä aineen alkavan vaikuttaa seuralaisensa silmiin, jotka olivat alkaneet kiiltää kissan silmien lailla hämärässä.

Samaan aikaan kapealla kujalla Käärmeensilmä pubin takana Miki oli lukevinaan juopuneen Kageron käytöksestä ettei tämä välttämättä ollut kauhean innoissaan saamastaan seurasta, mikä ei tämän humalatilan takia ollut kovinkaan vaikea huomata. Siitä huolimatta tämä kuitenkin suostui ottamaan muutaman vuoden nuoremman tytön mukaansa ilman suurempia vastaväitteitä, mutta painotti kuitenkin ettei alkaisi jakaa tämän kanssa enempää kuin yhden omista pulloistaan. Se ei kuitenkaan haitannut tulenmaalaista, jolla ei ollut juurikaan kokemusta alkoholin nauttimisesta muutamia pieniä siemauksia lukuunottamatta. Eikä hänellä kyllä ollut erityistä haluakaan alkaa juomaan itseään samaan kuntoon kunoichin kanssa, varsinkaan täällä vieraassa ympäristössä. Ei edes siinä tapauksessa että olisi äänenmaalaisen virkasiskonsa seurassa, jota ajatus kaatokännissä ympäriinsä toikkaroimisesta täällä ei tuntunut häiritsevän.
''Eiköhä se riitä.'' Ojennetun pullon vastaan ottava Sarutobi vastasi, seuraten samalla kuinka Ichiriki otti pitkän ja ahnaan siemauksen omasta jo avatusta pullostaan. Itse hän tyytyi vain nuuhkaisemaan saamansa pullon sisältöä ja ottamaan lyhyen huikan, joka sekin sai hänet nyrpistämään hieman nenäänsä, tunkkaisen polttavan nesteen valuessa kurkusta alas. Sen tehtyään tyttö tiesi tehneensä oikean valinnan päätettyään tyytyä vain yhteen pulloon, jonka juomisessa olisi varmasti aivan tarpeeksi tekemistä. Sillä sen sisältämä litku maistui vielä pahemmalta kun mitä hän muisti aijemmilta kerroiltaan, mikä teki vaikeaksi ymmärtää miksi joku halusi juoda ehdointahdoi mokomaa tärpättiä.
''Mihis me ny sit ollaa menos?'' Kylän laidalle hoipertelevaa kunoichi sanaakaan sanomatta seurannut tulenmaalainen kysyi, tämän pysähdyttyä hetken ajaksi katselemaan ympärilleen ja suunnattua sen jälkeen kylän matalan muurin vierustaa pitkin oikealle. Muutaman askeleen jälkeen äänenmaalainen näytti tunnistavan jonkinlaisena maamerkkinä käytetyn puun, jonka runko oli lukuisten sitä päin heitettyjen kunaiden ja shurikenien reijittämä. Sen luota nainen lähti johdattamaan heitä metsään, kulkien kapeaa ja miltei umpeen kasvanutta polkua pitkin jonnekkin. Tässä vaiheessa edellä hoipertelevan äänenmaalaisen takana asteleva tulenmaalainen kohotti hieman kulmiaan ja alkoi miettiä halusiko välttämättä sittenkään seurata tätä humalaiselle horrosmatkalle lähimetsään, mutta asteli kuitenkin epäluulostaan huolimatta tämän perässä syvemmälle puiden sekaan.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 02 Touko 2019, 17:17
Kirjoittaja sumufani
Nunon kiitäessä kärpäsen lailla sinne tänne mökisää ja seinien ulkopuolella Kogan kasvoilla alkoi olla sama lämmin ja ystävällinen hymy, joka hänellä oli ollut aiemmi tänään hukassa.
Pikku miehen laskeutuessa tömähtäen hänen viereensä saatuaan rakennuksen tutkittua ja iloisena kysyi oliko mökki tosiaan hänelle.
’’Tietenkin. Olisi sääli purkaa tämä, kun näytät niin tykästyneen uuteen kotiisi. Sano vain jos tarvitset tänne lisää huoneita.’’
Nuorukainen vastasi iloiseen sävyyn, sillä Nunon näyttämä vilpitön ilo sai hänen pahan tuulensa katoamaan ajatusta nopeammin.
Keskustelun jälleen palatessa ja kaksikon lajitellessa puunhalaajan tuomia yrttejä Koga ei voinut olla huomaamatta pikku miehen olevan epävarma joistain niistä.
’’Tämä auttaa tyrehdyttämään veren vuotoa ja tuo, minkä juuri laskit käsistäsi on oikein käsiteltynä varsin tehokas huumaus aine.’’
Koga osoitti vuoron perään leveää terävä kärkistä yrttiä ja punaista varpua. Nunon tokaistessa yhden olevan harvinaisempi tapaus ja kysyessä, mistä hän oli löytänyt sen Kogan piti hetken ajan miettiä ja käydä kloonin antamia muistoja läpi.
’’Tuo löytyi itse asiassa varsin läheltä. Vähän matkan päässä on pieni aukea ja vanha tammi, missä tuo kyseinen kasvoi.’’
Nuorukainen vastasi ja osoitti suunnan, josta klooni oli löytänyt yrtin.

Nunon alkaessa kertoa, miksi he menivät pimeällä ulos ja nuorukainen nyökkäsi ymmäryksen merkiksi.
’’Käy järkeen. Joten lajittelemme nämä loppuun ja sihten menemme vai menemekö nyt?’’
Kaksikko oli arviolta levittänyt puolet repun sisällöstä lattialle, mutta Nunon hieroessa jotain nestettä silmiinsä ja ojensi pientä pulloa hänen suuntaansa odottaen.
Puunhalaaja otti pullon ja kostutti sormen päätään ja seurasi esimerkkiä hieroen sitä silmiinsä.
’’Mitä tässä on?’’
Nuorukainen kysyi sillä arveli tiedosta olevan hyötyä myöhemmin. Samalla hän alkoi pikku hiljaa erottamaan pimeää huonetta paremmin ja oli äimän käkenä. Tälläistä rohtoa hän ei ollut ennen nähnyt saati ollut kuullun puhuttavan. Syy saattoi tietenkin olla varsin yksinkertainen, että hän ei ollut saanut kummoistakaan perehdytystä alan syvyyksiin ennen tätä reissua.

Kuitenkin pieni rapina hänen takaataan sai nuorukaisen huokaamaan hieman.
’’Enkö mie sanonut, että sinun pitäisi nukkua?’’
Puunhalaaja puhui oravalle ja poimi poikasen ja sujautti toisen hupparinsa huppuun saaden vain tyytyväistä naksutusta. Tai siltä se ainakin kuullosti.
’’Löysin tämän poikasen kelon luota ja otin toisen hoitoon. Ei ollut syönyt pariin päivään ja on muutenkin vielä heikossa kunnossa vaikka seuraakin minua nyt kaikkialle näköjään.’’
Senju kertoi Nunolle nopeasti ja nyt kaikesta päätellen hän olisi valmis lähtemään uudelle yrtti metsästys retkelle.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 02 Touko 2019, 21:09
Kirjoittaja Southpaw
Mikin kysyessä mihin he olivat tarkalleen ottaen menossa, Kagero vilkaisi toista kunoichia olkansa yli kuin olisi jo hetkeksi päässyt unohtamaan, että Miki oli hänen seurassaan ja havahtunut vasta nyt tämän läsnäoloon.
"Kuumille lähteille. Eipä tuolla ylhäällä juuri muuta menemisen arvoista olekaan", Kagero vastasi viimein heidän kääntyessään kävelemään polkua pitkin ylöspäin. Paikka paikoin kulku oli hankalaa, kiitos muutamien kaatuneiden puun runkojen ja polun läheisyydessä olevien kivien, mutta humalatilastaan huolimatta Kageron onnistui kuitenkin jollain ihmeen keinolla jatkaa matkaansa kaatumatta, vaikka muutamaan otteeseen tämä näyttikin huojuvan uhkaavasti joutuessaan nostamaan jalkaansa hieman korkeammalle kävellessään jonkun hankalamman kohdan ylitse. Lopulta polku kuitenkin näytti haarautuvan kahdeksi ja Kagero pysähtyi taas pariksi sekunniksi kuin muistellen mihin suuntaan jatkaa tästä, ennen kuin kääntyi kulkemaan vasenta haaraa pitkin.

Heidän päästyään huipulle asti, metsä kuitenkin harveni ja paljasti kukkulan huipulla olevan ränsistyneen talon jäännökset. Talon koosta päätellen paikka oli ollut joskus kohtuullisen menestyvä majatalo jonne niin paikalliset kuin kylän ulkopuoleltakin tulevat olivat tulleet yöpymään ja kylpemään kuumissa lähteissä, mutta se oli kuitenkin ollut ennen sotaa ja asiakkaiden kaikkoamista. Nyt jäljellä oli vain tämä ränsistynyt rakennus, sekä talon takana olevat lähteet, joiden ympäristöstä muutamat harvat täällä käyvät shinobit aika ajoin lyhensivät kasvillisuutta tarpeen vaatiessa. Päästessään talon taakse, Kagero otti jälleen pitkän huikan pullostaan ennen kuin ryhtyi riisuutumaan mennäkseen lähteeseen. Kageron päästyä vaatteistaan eroon ja laskeutuessa sitten pullo kädessään lähteeseen, Miki saattaisi kiinnittää huomiota useisiin eri kokoisiin arpiin, joita Kagerolla oli ympäri kehoaan. Kagero itse ei kuitenkaan näyttänyt välittävän pätkääkään siitä katsoiko Miki häntä vai ei, puhumattakaan siitä, että olisi ollut huolissaan siitä, että joku muu saattaisi nähdä jotain jos joku muukin kylän shinobeista päättäisi tämän olevan hyvä yö rentoutua lämpimässä vedessä.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 03 Touko 2019, 09:09
Kirjoittaja Cross
Kahta hieman erikoisempaa yrttiä tutkiva Nuno kuunteli otsa uurteille painuneena Kogan selitystä niiden käyttötarkoituksesta, mikä onnistui yllättämään hänet. Pikkumies oli ollut jo pitkänaikaa vakaasti siinä uskossa että tunsi kaikki tämän maan kasvit ja niiden käyttötarkoitukset, mutta aivan niin ei ollutkaan. Se ei kuitenkaan haitannut häntä vaan ennemminkin herätti uteliaisuuden, mikä sai ryysyläisen alkamaan tutkimaan kyseisiä yrttejä hieman tarkemmin.
''Mie käätän kuivatuin sienten kannoist valmistettuu jauhet muutamien paranemist ja kipuu lievittävie yrtteje kans huavoje tyrehyttämisseen, vua täs en ollukkaa kuullu aijemmi.'' Punaista juurta sormissaan pyörittelevä hukkapätkä totesi, vieden sen lähemmäs valoa luovaa pulloa ja tutki sitä vielä hieman tarkemmi. Hetken aikaa katseltuaan sitä hän uskoi teitävänsä minkä kasvin juuri se oli, mutta ei osannut edes arvailla millä tapaa siitä saataisiin jotain huumaavaa ainetta irti, sillä sikäli kun hän tiesi sillä oli vain lievästi pään särkyyn auttava vaikutus pureskeltaessa. Siihen vaivaan hän taas tunsi paljon tehokkaampiakin hoitokeinoja, mutta ehkäpä tähän asiaan kannattaisi kuitenkin paneutua jossain vaiheessa tarkemmin.
''Tammi?! Haah! Loistavoo.'' Innosta hihkaiseva ja miltei pystyyn pomppaava Ningyou mekasti, kuullessaan aijemmin huomaamansa lois kasvin kasvupaikan, joka tarkoitti sen olevan parasta mahdollista laatua lajissaan. ''Se tekköö tästä viel harvinaisemma ja hyöryllisemmä.'' Yhtä pitkulaisista lehdistä sormissaan pyörittelevä kalpeaihoinen shinobi totesi innostuneen näköisenä, pyöritellen mielessään kaikkia niitä mahdollisuuksia mitä tämä löytö avaisi.
Kaikku tuon yrtin osat sopisivat eritavoilla käytettäväksi, joko itsestään tai yhdistettynä muiden yrttejen ja lääkeaineiden sekaan. Varsinkin pienistä valkoisista marjoista löytyvillä siemenillä oli kykyä vahvistaa useimpien yhdisteiden vaikutusta huomattavasti, marjoista saatavan mehun taas toimiessa tehokkaana lääkkeenä useimpia tulehdus tauteja vastaan. Lehdet taas soveltuivat hyvin jauhettavaksi monien hauteiden sekaan puhdistavien ja paranemista nopeuttavien ominaisuuksiensa takia, kuten myös kuumaan veteen sekoitettavaksi virkistävän ja palauttavan teen aikaansaamiseksi. Itse kasvin varsi taas olisi ehkä parhaillaan jauhettuna ja liotettuna öljyn sekaan, mikä lisätyistä yrteistä riippuen mahdollistaisi moniakin käyttötarkoituksia, lähtien miellyttävästä hajusteesta aina ruuanlaittoon ja erinäisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin asti.

Shinobi kaksikon saatua yrttien lajittelun ja niputuksen valmiiksi Nuno oli ojentanut oudon pienen pullon Kogalle, kehottaen poikaa hieromaan hieman sen sisältämää ainetta silmiinsä. Sekoite tuntui olevan uusi tuttavuus tulenmaalaiselle, tai ainakin tämä päätti udella pikkumieheltä sen sisältöä. Kuullessaan kysymyksen kitukasvuinen ryysyläinen joutui jälleen raapimaan hetken aikaa päätään, ennen kuin tajusi seuralaisensa olevan oikeasti kiinnostunut pullon sisältämästä yhdisteestä, sen sijaan että olisi vain epäillyt halusiko mokomaa tököttiä silmiinsä.
''Lepakonsilmie lasijaist, jauhettui tulikärpäsii ja pari tippoo porkkanamehhuu... Älä säikähä jos se vähä kirvelöö silmii, tai ihmettele jos huomenna silmäs rähmii vähäse.'' Aivan muinamiehinä sekoituksensa ainekset ja mahdolliset sivuvaikutukset paljastava pikkumies totesi, alkaen samalla tuntea kirvelevän poltteen omissa silmissään. Se sai hänet räpyttelemään hämärässä vaimeasti kiiluvia silmiään tiheään tahtiin, miltei haluten hieroa silmiään, tai rynnätä lähimmälle purolle pesemään tökötin pois. Siitä huolimatta pikkumies vastusti kumpaakin nuista mielihaluista, sillä aine paransi huomattavasti hänen pimeä näköään, saaden hämärän mökin näyttämään lähes yhtä kirkkaalta kuin se voisi olla keskellä päivää kaikki ovet ja ikkunat avattuna.



Samaan aikaan jonkinmatkan päässä metsänreunassa olevan Mikin kasvoille nousi ensin hieman yllättynyt ja sitten heti perään huvittunut ilme, Kageron paljastettua heidän määränpäänsä olevan jossain kylän läheisyydessä sijaitsevat kuumat lähteet. Jos hänellä oli aijemmin ollut epäilyksiä siitä oliko kunoichin seuraaminen hyvä idea niin nyt nuo epäilykset haihtuivat kuin tuhka tuuleen, sillä ajatus lähes polttavan kuumassa vedessä likoamisesta tuntui mitä parhaalta, siitäkin huolimatta että seura ei välttämättä ehkä ollutkaan aivan parasta mahdollista.
''En tiennytkää ajatuste lukemise olevan osa sun taito valikoimaa...'' Tyytyväinen ilme kasvoillaan äänenmaalaisen perässä kapealle polulle suuntaava tulenmaalainen totesi, lähinnä vain sanoakseen jotain ja pitääkeen keskustelua yllä, sen sijaan että olisi antanut aijemman hieman jopa painostavan hiljaisuuden palata. ''Aattelin aikasemmi et ois pitäny kysyy sulta tai Nunolt onks tääl kyläs mitää kylpylää tai muuta mestaa mis käydä peseytyy kunnol.'' Suhteellisen helposti huonokuntoista polkua pitkin etenevä tyttö jatkoi, todettuaan ettei edellä huomattavasti vaivalloisemmin eteenpäin humalatilansa takia kompuroiva nainen tuntunut olevan erikoisemmin juttutuulella.

Paljoa sen enempää heillä ei riittänytkään puhetta, ennen kuin saapuivat polun päässä olevan entisen suhteellisen suuren ja aikoinaan varmasti näyttävänkin majatalon pihaan, joka näytti ikävä kyllä saaneen aika pahan puraisun ajan hampaasta. Paikka oli ehdottomasti nähnyt parempiakin aikoja, mutta se tuskin tulisi haittaamaan heitä, sillä ilmassa leijailevan lämpimän kosteuden saattoi tuntea jopa tänne asti. ''Siisti mesta... Sääli vaa et se on päässy tollasee kuntoo.'' Ympärilleen katseleva Sarutobi totesi, seuraten edellä edelleen astelevaa Ichirikiä ränsistyneen rakennuksen taakse johtavaa polkua pitkin osakseen romahtaneen ympärys aidan ohi aina talon takana olevalle kuistille asti. Siellä ilma oli jo huomattavasti lämpimämpi ja sakeana lähteistä nousevaa kuumaa höyryä, joka yhdessä illan hämäryyden kanssa leikkasi näkyvyyden vain muutamiin metreihin.
Nähdessään Kageron ottavan pitkän huikan pullostaan ja alkavan muitta mutkitta riisuuntua Miki seurasi tämän näyttämää esimerkkiä, joskin hieman varovaisemmalla suullisella omasta pullostaan ja ollen selvästi myös huomattavasti varaantuneempi vaatteitaan vähentäessään. Ei sen takia että äänenmaalaisen läsnäolo olisi häntä haitannut, tai että olisi ollut jotenkin epävarma omasta kehostaan, vaikka Ryota aina toisinaan yrittikin piikitellä häntä milloin mistäkin kohdasta siitä. Ennemminkin hän yritti kuulostella oliko alueella muita käyttäjiä, kuulematta kuitenkaan pienintäkään hiiskausta lähteiden yllä leijailevan udun seasta.

Siinä kuulostellessaan Sarutobin silmiin osui jo lähes alastomaksi itsensä riisuneen Ichirikin keho, joka oli yltäpäältä erillaisten arpien peittämä. Se sai hänet pysäyttämään hetkeksi oman riisuutumisensa ja katsomaan tuota näkyä, tietämättä oikein mitä ajatella. Jollain tapaa hän oli pahoillaan siitä miltä toisen kunoichin keho näytti, ymmärtäen saattavansa vielä jokupäivä itsekkin näyttää samalta, mikä sai kasvoihin tulleet arvet tuntumaan melko pieneltä asialta. Toisaalta taas hän tunsi jälleen kerran hieman ristiriitaista kunnioitusta äänenmaalaista kohtaan, joka oli selvästikiin joutunut kokemaan paljon enemmän kuin hän. Tämä oli selvitytnyt kaikesta siitä ja näytti kantavan ylpeästi täynnä itsevarmuutta kaikkia nuiden kokemusten jättämiä jälkiä, vaikkakin ilmeisesti hieman pullosta toisinaan tukea ottaen.
Tajuttuaan tuijottavansa Kageroa ehkä hetken hieman liian pitkään Miki jatkoi nopeasti jälleen omaa riisuutumistaan hivenen nolostuneen näköisenä, heittäen varusteensa ja vaatteensa yhteen myttyyn terassin reunalle. Sen jälkeen hän tarttui lähes täyteen sake pulloonsa ja otti vielä yhden nopean huikan siitä, huomaten sen menevän jo hivenen aijempia huikkia helpommin alas, ennen kuin suuntasi edelleen hieman varuillaan ympärilleen vilkuillen udun sekaan äänenmaalaisen perässä. Päästyään lähteille tyttö laski pullonsa sen reunalle ja laskeutui varovasti höyryävän kuuman veden sekaan, tuntien sen kuuman kuumuuden leviävän jalkojaan pitkin ylemmäs kehoonsa, saaden lihakset alkamaan rentoutua.
''Kiitos tää tuli tosiaa tarpeesee...'' Täysin veteen laskeutunut Sarutobi totesi niskojeen ja hartioitaan venytellen vähänmatkan päässä harmaan verhon läpi näkyvälle hahmolle, jonka ainakin oletti olevan Kagero. ''Ja sori jos olin kovinki vittumaine kakara aijemmi...'' Hän jatkoi jäämättä odottamaan vastausta, siirtyen kuitenkin muutamalla vedolla hieman lähemmäs toista kunoichia, sillä sumuverhon läpi puhuminen ei tuntunut oikealta ratkaisulta, vvaikka olisikin kyllä tehnyt siitä helpompaa. ''Huonoi kokemuksii tältä puole rajaa ja annoin sen vaikuttaa omaa mielipiteesee teis, vaikka sää ja Nuno ootte ainaki iha ok tyyppei.'' Äänenmaalaisen paremmin näkyviin saatuaan anteeksipyyntönsä loppuun vievä tulenmaalainen totesi, haluten miltei vajota maan rakoon sillä hetkellä, mutta tyytyi sen sijaan vain laskeutumaan nenäämyöten kuumaan veteen.

Re: Paardit ovat parhaat (rope)

ViestiLähetetty: 03 Touko 2019, 17:39
Kirjoittaja sumufani
Hetken verran Nuno tutki punaista juurta vielä tarkemmin, mutta Koga uskoi miehen keksivän ennen pitkään kuinka saada tarvittava toimenpide tehtyä. Suurin osa käsiteltivästä yrteistä oli nuorukaiselle uusia tuttavuuksia, mutta seuraten esimerkkiä mikä yrtti meni minkäkin kanssa kaksikko sai urakkaa etenemään melkoisen hyvällä vauhdilla.
Nunon palatessa vielä harvinaisempaan yrttiin ja udeltuaan, mistä oli löytänyt sen ja nuorukaisen vastattua Nuno miltei hyppi innoissaan. Innoisaan mies selitti sen tekevän yrtistä vielä laadultaan paremman ja hyödylisemmän. Iloinen hymy kasvoillaan Koga katsoi nunon miettivän innoissaan, mitä kaikkea voisi sillä tehdä.
’’Ilo olla avuksi.’’
Nuorukainen totesi ja jatkoi yrttien lajittelua kaikessa rauhassa. Piakkoin kuitenkin Nuno tarjosi hänelle pulloa laitettuaan nestettä silmiinsä ja odotti Kogan tekevän samoin.

Nuorukaisen kuitenkin kysyessä sisällöstä laittaessa nestettä silmiinsä Nuno mietti kertoisiko hänelle vai ei. Nähtyään Kogan kuitenkin laittavan sitä muitta mutkitta silmiinsä mies tuli toisiin aatoksiin. Kuultuaan melko helpon listan tälle tuotteelle Koga kirjoitti tämänkin ylös.
Tuntien silmissään alkavan kirvelyn nuorukainen miltei kohotti kätensä hieromaan silmiään, mutta aineen alkaessa vaikuttaa ja pikku hiljaa hän alkoi näkemään mökin kuin olisi keskipäivä.
’’Tämä on mahtavaa!’’
Nuorukainen huudahti käännellen päätään innoissaan katsomaan joka soppea tekemässään mökissä.
Kuitenkin hänen huudahduksensa oli herättänyt nukkuvan eläimen, joka oli hylännyt hänen tekemänsä pesän ja lähtenyt etsimään puunhalaaja.
Höpistyään eläimelle Senju nosti toisen huppuunsa nukkumaan ja silmistä tulevan kirvelyn pikku hiljaa hälvettyä Koga liikkui ulos katsomaan maailmaa.

Innoissaan siitä että näki pimeässä paremmin toi uutta intoa nuorukaiseen ja pian Koga liikkui ympäriinsä mökin ympärillä tutkien yön elämää. Tietenkin hän oli lukenut, mitä kaikkea yön aikana tapahtui metsässä, mutta silti olisi mahtavaa tutkia ekosysteemiä myös pimeällä.
’’Kenties minun pitäisi kadota kiven alle. Niin paljon tutkittavaa ja niin vähän aikaa..’’ Koga mutisi itselleen odotellessaan Nunon johdattavan heitä metsän ollessa paljon tutumpi hänelle, kuin nuorelle puunhalaajalle. Vaikka hän uskoikin löytävänsä tiensä takaisin kylään, utta aamu oli vielä hyvin kaukana.