Sivu 1/1

RS osa 6: Kauan eläköön ̶k̶u̶n̶i̶n̶g̶a̶s̶ kuningatar

Lähetetty: 23 Huhti 2018, 14:21
Kirjoittaja Piisamirotta
Kaiken oli tapahduttava hiljaa, hitaasti. Kuninkaan oli ensin menetettävä alaisiaan vastapuolelle. Vaikka johtaja kuolee, alaiset usein taistelevat. Tämän vuoksi oli levitettävä propagandaa. Propaganda oli sitä usein vain niille, jotka pitivät sitä propagandana. Tämä konkretisoitui parhaiten uskonnoissa, joissa jokainen omasi oman uskonsa ja muiden sanat omasta uskostaan ja jumalansa ylistämisestä olivat propagandaa. Tiedemiehille kaikki uskonnot olivat propagandaa (tai vähintään uskonnon levittäminen), mutta tiede oli totuus, joka muuttui, mutta oli silti kaiken muun kritiikin ulkopuolella paitsi tieteen itsensä; samanlainen ajatusmaailma kuin uskonnot hyväksyisivät kritiikin vain perustuen omaan pyhään kirjaansa, ikään kuin se olisi ainoa hyväksyttävä tapa kritisoida. Täten erittäin suuresta objektiivisesta näkökulmasta sellaista ei ollutkaan kuin propaganda, pelkkä oman ideologiansa levittäminen; ja manipulointi. Ehkä propaganda yhdisti nämä molemmat ja käsitteenä käsitti kaksi asiaa yhtäaikaa. Rokuden tapaama nainen käytti propagandaa, hiljaista sellaista koko ajan, kun Ahana parani ja Nana harjoitteli. Yksi kerrallaan kuninkaan voimakkaimmat tukijat kuolivat erikoisissa olosuhteissa. Nainen käytti myös oveluuttaan estääkseen kuningasta pakenemasta, uskotellen tälle, että hänen valtansa ei ollut uhattuna. Pikkuhiljaa alkoi muodostumaan yhä kasvava ryhmä, joka oli kuningasta vastaan. Lopulta nainen uskoi, että hänellä oli tarpeeksi ihmisiä ja lähetti viestin Rokudelle ja Ahanalle, jotka olivat valmiita. Maailmassa, jossa ihmiset kuolivat koko ajan, salamurhaaminen oli arkipäivää ja lapsista kasvatettiin tappajia ei ollut moraalia. Joku olisi kritisoinut Rokuden ja Ahanan näkökulmaa kuninkaan tappamisesta. He hankkiutuisivat eroon toisten johtajasta, idolista, jopa jumalaan verrattavasta hahmosta. Mikä oikeus heillä siihen oli? Tätä kumpikaan ei ajatellut, ainakaan pidemmälle kuin ensikosketukseen. Tämä todisti sitä, että kuten käytännössä kaikki ihmiset, myös he vain valitsivat oman uskonsa ja näkökulmansa vaivautumatta pohtimaan asiaa yhtään pidemmälle. Tässä taistelussa tulisi kuolemaan monia viattomia ihmisiä. Näillä ihmisillä oli perhe, lapsia, elämä. Tästä Ahana ja niin ”kiltti” Rokude eivät tuntuneet välittävän. Nämä viattomat ihmiset olivat vain massaa, vihollisia, he valitsivat oman tiensä, ansaitsivat kuoleman, sillä he eivät olleet taipuneet naisen ajamaan propagandaan. Tämä oli ajatusmaailma, joka suurimmalla osalla ihmisistä oli. Sodissa asiaa ei ajateltu: oli vain vihollisia ja liittolaisia, ei ihmisiä. Tämä johtui defenssistä, joka hallitsi ihmisrotua. Defenssi esti ihmisiä tulemasta hulluiksi miettien loputtomiin sitä mikä oli milloinkin oikein tai väärin. Rokude ja Ahana eivät olleet erikoisia ihmisiä, joilla oli etuoikeus ehtiä ja kyetä miettimään moraalisia asioita joka asiassa. Heidän oli ajateltava niitä vain omassa lähipiirissään, muuten he menettäisivät oman mielenrauhassa. Tätä oli niin sanottu suurempi hyvä ja pakollinen paha.


Kuningas istui taas valtaistuimellaan hymyillen. Hänen olkapäillään oli yksi hämähäkki per käsi. Mies julisti, että hän oli etsinyt pettureita aikaisemman selkkauksen jälkeen ja löytänyt yhden. Hän piti tämän petturin salassa, sillä halusi itse tappaa hänet. Tätä ennen mies piti kuitenkin mahtailevan puheen, joka oli pelkkää valetta alusta loppuun. Näin puhe meni: ”Rakkaat alaiseni. Olette kokoontuneet tänään saliini näkemään jotain mahtavaa. Suuri petturi saa tänään kokea kohtalon, toimia esimerkkinä kaikille, jotka harkitsevat pettää minut. Hän ei tule kokemaan Kuoppaa, vaan hän tulee kärsimään kaikkien edessä, kunnes kuolee. Tänään osoitan, että hämähäkkiklaanimme on kaikkein voimakkain. Me tulemme lisääntymään ja ottamaan koko Riisipellon maan haltuumme, me ajamme Akuman ja hänen orjansa ja koiransa pois täältä ja tulemme uuseksi kyläksi, kuten Hebigakure tuli!” Tämä hulluuden ja etenkin suuruudenhulluuden täyttämä puhe sai ne valtaansa, jotka menivät vain tunteidensa mukaan. Ne, jotka ajattelivat järjellä ymmärsivät vähintään nyt, että kuningas joko valehteli ja manipuloi tai oli täysin suuruudenhullu. Ne, jotka olivat häntä tukeneet nyt, alkoivat muuttaa mieltään. Tämä diktaattorimainen mies ei omannut lainkaan karismaa tai puhetaitoa. Hän oli saanut valtaa lähinnä vain voimalla ja uskottelemalla klaanin jäsenille, että hän oli oikea kuningas. Klaanin jäsenet olivat olleet niin kauan vailla kunnon johtajaa, että tällainen itsevarma ihminen sai helposti osan uskomaan, että hän oli oikeutettu kuningas. Mies oli tehnyt suurimman virheensä tällä puheella. Puheen jälkeen kuningas jatkoi: ”Kuka onkaan petturi? Olen kuluttanut tähän paljon aikaa ja vaivaa. Petturi, henkilö, joka on pettänyt koko klaanimme on vatijoiden päällikkö.” Tämän sanottuaan nainen, joka oli auttanut Rokudea ja Ahanaa vangittiin, riisuttiin aseista ja tuotiin kuninkaan eteen. Hän oli hetken jo ihmetellyt miksi hieman kuninkaan toisella puolella oli pieni lava. Nyt nainen ymmärsi miksi se oli siellä. Hänet pakotettiin tälle lavalle ja sitten kuningas sanoi sanat, jotka saivat vielä pienen ryhmän muuttamaan mielensä: ”Riisukaa hänet, jotta kaikki näkevät hänet ja hänen kärsimyksensä.” Tässä vaiheessa Nana halusi hyökätä, mutta Ahana ja Rokude antoivat merkin, ettei ollut vielä aika. Niin nainen riisuttiin. Hän ei tehnyt elettäkään sen estääkseen. Hän ei halunnut paljastaa kuninkaalle millään tavalla, että hänet tultaisi salamurhaamaan kohta. Alaston nainen oli lavalla, eikä voinut peitellä kehoaan ja alastomuuttaan millään tavalla. Kaikki näkivät kaiken naisen kehossa. Ihailtu ja pidetty vartijoiden päällikkö oli nyt haavoittuvainen ja pulassa. Vai oliko? Nainen oli pelännyt tätä ja kehittänyt suunnitelman sen varalle, että hänet vangittaisiin. Hän oli sanonut kokoamalleen ryhmälle: ”Jos minut vangitaan. Älkää toimiko ennen kuin saatte merkin. Tapahtui mitä tahansa.” Sitten se tapahtui. Kuningas aloitti naisen kiduttamisen. Hän teki sen ensin itse. Pieniä piikkejä täynnä oleva ruoska iskeytyi naisen selkään ja tämä huusi kivusta. Nainen oli uhrannut kehoaan estääkseen kuningasta tajuamasta mitä tapahtui. Hän loi kuninkaalle tunnetta, että tätä ei uhannut mikään. Iskuja tuli jonkin verran, kunnes kuningas istui takaisin valtaistuimelleen. ”Jatkakaa”, hän sanoi valitsemiilleen hekilöille, jotka kaivoivat mitä kamalimpia kidutusvälineitä esiin. Nainen oli uhrannut kehoaan ja kärsimystään monesta syystä. Yksi näistä oli saada omat liittolaisensa vihan valtaan. Viha antoi voimaa. Ne, jotka olivat uskollisia kuninkaalle olivat melko rauhottuneita ja pitivät esityksestä. Sen sijaan viha ja ärtymys kasvoivat niiden sisällä, jotka eivät välittäneet kuninkaasta. Huutaminen oli tyhmää. Sen sijaan nainen antoi merkin sormillaan, jotka muodostivat kaksi käsimerkkiä. Nämä eivät olleet tarkoitettu suinkaan hänen klaanijäsenilleen, vaan Rokudelle ja Ahanalle. Kaksikon hyökkäys puolestaan olisi merkki muille. Tehdessään käsimerkit nainen huomasi yhden kidutusvälineen, joka luultavasti oli tarkoitettu viimeiseksi, tappamaan hänet äärimmäisen kivuliaalla tavalla. Juuri ennen hyökkäystä naisen keho värisi ihnosta ja pelosta, hän ei ollut odottanut kuninkaan olevan näin hullu.


Ahana ja Rokude olivat valmistautuneet omalla tavallaan. Sabaku oli salaa lisännyt hiekan määrää salissa. Harva tajusi, että hiekkaa siellä täällä muodosti yhdessä suuren määrän hiekkaa. Lisäksi hänellä oli kivien hiekaksi muuttamiskyky, jonka hän oli harjoitellut täydellisyyteensä. Vaikka hiekkaa ei näyttänyt olevan paikalla, sitä todellisuudessa oli. Lisäksi Ahanalla oli omat pienet hiekkaruukkunsa, jotka omasivat yhdessä paljon hiekkaa. Rokude puolestaan oli psyykannut itseään, jotta hän voisi käyttää neljättä porttia ja hyökätä tarpeeksi suurella voimalla. Hän oli myös valmistanut itselleen myrkkyjä, jotka toimivat voiman lisääjinä. Hänen oli hyökättävä yhdellä, erittäin voimakkaalla tekniikalla, sillä tilaisuutta toiseen tekniikkaan ei varmasti tullut. Nana puolestaan valmistautui hyökkäämään omalla tekniikallaan. Salamurhaaja oli harjoitellut erittäin voimakkaasti ja tullut selvästi vahvemmaksi kuin ennen. Hän oli harjoitellut kaksi uutta tekniikkaa. Yksi oli varsijousi. Varsijousi kykeni pitämään kiinni nuolta, jolloin käsien voima ei vähentynyt. Toinen oli äärimmäisen kätevä salamurhaamiseen: naamiointi. Osittainen näkymättömyys oli erittäin tärkeä ominaisuus salamurhaajalle. Tämän kyvyn Nana oli oppinut tapaamaltaan pojalta. Valmistelut oli tehty ja sitten tuli naisen merkki, jonka jälkeen Rokude ja Ahana toimivat.


Ahana oli naamioitunut yhdeksi klaanin jäsenistä käyttämällä hiekkanaamioitumista. Hän oli toisella kuninkaan puolella ja Rokude toisella. Käsimerkkien näkyessä naisen käsissä pari hyökkäsi yhtäaikaa. Ahana purki oman hiekkanaamionsa ja muodosti ruukuistaan erittäin voimakkaan hiekkakäden, jonka tarkoitus oli ottaa hämähäkki otteeseensa ja puristaa se kuoliaaksi. Rokude puolestaan hyökkäsi neljännen portin voimalla, kehossaan suoritusta parantavaa ainetta. Rokudella oli myös seitistä tehdyt hanskat, jotka lisäsivät lähitaisteluhyökkäyksen voimaa. Ahanan hyökkäys kohtasi hämähäkin todella voimakkaan vesisuihkun, joka olisi tappanut naisen, jos se olisi osunut häneen alkuperäisellä voimallaan. Hiekka esti naisen kuoleman ja Sabaku paiskautui seinään menettämättä kuitenkaan tajuaan. Rokude puolestaan koki seitti-maaseinämä kombon. Hänen hyökkäyksensä joutui ensin seitin joustavan vaikutuksen valtaan, joka pehmensi sitä huomattavasti. Lopulta seitti kovettui maaelementin avulla ja sitä seurasi seittiammus, joka lennätti taijutsuninjan portista huolimatta seinään ja kiinnitti hänet siihen. Hämähäkit menettivät tässä lähes kaiken chakransa, mutta hyökkäys oli torjuttu. Nanan hyökkäys oli kuitenkin tulossa. Se tuli lähes samaan aikaan kuin hänen vanhempiensa. Varsijousi laukaisi nuolen kuninkaan suuntaan todella suurella voimalla. Tämä kaikki naamioituna, lähes näkymättömänä. Näkymättömyys ei kuitenkaan estänyt miestä aistimasta hyökkäystä, kun se lähti. Tämä olematon aika antoi miehelle tilaisuuden kutsua uusi hämähäkki suojakseen ja tämä hämähäkki, jonka mies otti käsimerkittä valtaansa suojasi häntä nuolelta kovettamalla itsensä. Nuoli oli niin voimakas, että se lävisti hämähäkin ja tappoi sen, mutta jäi sen kehoon hetkeksi törröttämään, kunnes kutsuolento katosi omaan maailmaansa. Mies oli menettänyt todella paljon chakraa kutsumiseen ja yksityiseen ohjaamiseen. Hän oli käskenyt kolmea hämähäkkiä käyttämään tiettyä jutsua lähes samaan aikaan. ”Kuten näette: olen voittamaton!”, kuningas julisti torjuessaan voimakkaamman salamurhan kuin viimeksi. ”Mutta mitä teet neljännelle?”, kysyi Nana käyttäen taktisinta kykyään: illuusiota. Mies ei ollut tajunnut, että Nana oli tehnyt aikaisemmin toisen varsijousen miehen taakse, ladannut sen, myrkyttänyt nuolen ja tehnyt illuusion mieheen, että varsijousi näytti salissa aikaisemmin olleelta muotokuvalta, jonka kuningas oli teetättänyt ja Nana nyt tuhonnut. Illuusio purkautui ja Nana veti seittinarusta ja nuoli lähti miehen selkää kohti. Mies katsoi nyt taakseen ja näki nuolen tulevan kykenemättä estämään sitä. Chakran käyttöä häiritsevällä myrkyllä kyllästetty nuoli iskeytyi miehen selkään ja tuli läpi rinnasta. Mies yritti epätoivoisesti käskeä hämähäkkejä hyökkäämään, mutta turhaan. Nuoli oli ollut liian nopea ja nyt se häiritsi hänen chakraansa. Tämän myrkyn Nana oli ostanut viimeisillä rahoillaan varmistaakseen, että kuningas kuolisi.


Kaikki oli tapahtunut todella nopeasti. Sitten kuului huuto: ”Vallankumous!” Nainen, joka oli riisuttu alasti ja ruoskittu nousi ylös ja alasti hyökkäsi kivusta välittämättä omien ruoskijoidensa kimppuun. Samassa kaikki hänelle uskolliset hyökkäsivät klaanitovereidensa kimppuun, jotka eivät ehtineet toipua järkytyksestä, jonka olivat juuri nähneet. Ahana kokosi itsensä ja suojeli monia, etenkin naista, joka alasti hyökkäsi kiduttajien kimppuun. Rokude sai apua tyttäreltään, joka käytti erikoisasettaan leikatakseen seittiä, johon mies oli jäänyt kiinni. Hämähäkit vapautuivat mielenhallinnastaan, sillä chakra, jota kuningas oli käyttänyt ei enää käyttäytynyt kuten sen piti. Araknoidit muistivat mitä niiden toverille oli tapahtunut ja hyökkäsivät nyt miehen kehoon, toinen miehen naamaan purren tätä useita kertoja. Mies kompuroi ja yritti huutaa, mutta hämähäkki tukki hänen suunsa, joten huuto ei juurikaan kuulunut. Sitten Ahanan vapauttama alaston nainen otti sen kidutusvälineen, jolla hän uskoi kuninkaan halunneen lopulta tappaa hänet ja potki kompuroivaa kuningasta eteenpäin tiettyyn suuntaan. Hän ei välittänyt ympärillä käytävästä taistelusta, vaan johdatti kuningasta tiettyyn paikkaan. Ahana, Rokude, Nana ja muutama muu seurasivat. He saapuivat Kuopalle. Sitten nainen johdatti kuninkaan kuopan reunalle, riisui tämän housut ja tunki pieniä piikkejä omaavan dildon miehen anukseen. Kirkaisu kuului hämähäkin ruumiin läpi. Sitten nainen potkaisi kuninkaan kuoppaan sanoen: ”Kauan eläköön kuningas.” Sarkastinen kommentti oli viimeinen asia, jonka kuningas kuuli, sillä tämä putosi kuoppaan dildo rektumissaan ja hämähäkit kehossaan. Kutsuolennot tajusivat mitä oli tapahtumassa ja katosivat omaan maailmaansa. Sitten kaikki näkivät miksi kuoppaa pidettiin niin kamalana. Rokude muuttui hyvin valkoiseksi mustasta ihostaan huolimatta ja otti nopeasti etäisyyttä kuoppaan. Ahana riensi hänen rinnalleen. ”Mikä on, kulta?”, hän kysyi laittaen kätensä miehen selän taakse, hartialle. ”Tiepistiäinen”, sanoi Rokude värisevällä äänellä. Ahana ja Nana eivät ikinä olleet nähneet Rokudea näin peloissaan. ”Mikä se on?”, Ahana ja Nana kysyivät melkolailla yhtäaikaa. ”Hämähäkkien pahin vihollinen. Elävässä elämässä se laskeutuu hämähäkin yläpuolelle, mistä suunnasta hämähäkki ei voi puolustaa itseään. Se pistää hämähäkkiä, lamaannuttaa sen joksikin aikaa, munii sen sisälle. Munat kehittyvät hämähäkin sisällä ja jälkeläiset syövät hämähäkin sisältä ulos. Se on pahimpia tapoja kuolla ja kuninkaamme vangitsi yhden, jonka joku oli kasvattanut lemmikkinä ja loi tämän kuopan esimerkiksi ja pelotteeksi kaikille, jotka aikoivat pettää hänet. Siksi onkin osuvaa, että kuningas kuolee juuri sillä tavalla, kun hän halusi vastustajiensa kuolevan”, selitti nainen joka kääntyi nyt omiin liittolaisiinsa. ”Kun kuningas on kuollut, täyttäkää kuoppa”, hän sanoi. Ahana ja Nana olivat hetkeksi unohtaneet oman riitansa ja keskittyneet Rokudeen, joka käytti kaiken mielenvoimansa estääkseen itseään käpertymästä sikiöasentoon kuin pieni lapsi. ”Se on ohi. Kaikki kuninkaan apulaiset ovat kuolleet”, raportoi yksi liittolainen. ”Hyvä. Siivoamme tämän sotkun ja sitten muutamme toimintatapaamme. Kokoonnumme suuressa salissa huomenna kello kaksitoista iltapäivällä”, alaston nainen sanoi ja johdatti Rokudea kantavan Ahanan ja Nanan paikkaan missä he voisivat ladata chakrojaan ja valmistautua huomiseen. Nana jätti Rokuden ja Ahanan rauhaan. Oli selvää mikä oli Rokuden pahin pelko. Oli jonkin outoa nähdä ronski mies niin suuren pelon kourissa. Sanoja ei vaihdettu, vaan kaikki odottivat seuraavaa päivää, mitä tapahtuisi? Suuri sali siivottiin, kuolleet haudattiin ja kaikki tapahtui todella nopeasti, pelottavankin nopeasti. Monesti, kun kuningas kuoli, uusi tulisi korvaamaan tämän. Valta turmeli ja absoluuttinen turmeli absoluuttisesti. Tämä huolestutti sekä Ahanaa, että Nanaa. Tulisiko uusi kuningas, uusi diktaattori hallitsemaan klaania? Kaikki selviäisi huomenna. Sinä iltana Rokude ei muuttunut itsensälaiseksi ja nuhahti väsymyksestä. Ahana nukahti tämän viereen. Ensimmäistä kertaa kaksikko nukkui vierekkäin, toisiinsa nojaten kuin parin pitikin.


Aamu herätti Ahanan ja Rokuden. Mies ei enää pelännyt, ainakaan ulkoisesti. Ahana oli nähnyt uuden puolen miehestään. Hän rakasti tätä entistä enemmän, nyt kun tämä tieto oli tullut esille. Sabaku mietti asiaa paljon ja tuli siihen tulokseen, että oli täysin ymmärrettävää miksi mies pelkäsi tätä olentoa enemmän kuin mitään. Olento, joka tappoi ihmisen sisältä ulos. Tuli mieleen helposti Aburamen lihansyöjäötökät, joita Ahana itse vihasi hyvin paljon. Ahana ja Nana eivät edelleenkään puhuneet toisilleen. Iltapäivän tullessa kaikki kokoontuivat suureen saliin. Kukaan ei istunut kuninkaan valtaistuimella. ”Meidän on valittava uusi klaanin johtaja. Jokainen klaanin jäsen sanokoon ääneen oman valintansa”, nainen, joka oli ollut viime illan alasti julisti. Heitä oli jäljellä hyvin vähän suhteessa alkuperäiseen määrään, joten äänestys ei vienyt kovin paljon aikaa. Muutama ääni meni jollekin voimakkaalle klaanin jäsenelle, jokunen meni jopa Rokudelle ja Nanalle, mutta selvä enemmistö meni naiselle. Oliko naisen temppu ollut todella ovela peli saada valta itselleen, vai oliko tämä rehellisesti tehnyt kaiken vain tuodakseen esille oman todellisen luonteensa ja antaen koko soturijoukon nähdä hänen alastoman kehonsa? Vastauksia näihin kysymyksiin ei koskaan varmaan saataisi. Nainen, joka nyt oli tietysti vaatetettu nousi samalle lavalle, missä kaikki olivat nähneet hänet alasti. Näytti siltä, ettei nainen häpeillyt ollenkaan sitä, että kaikki olivat nähneet hänet alasti. ”Ensimmäisenä tekonani kunigattarena minä vapautan orjat, kaikki orjat. Kukaan ei ole enää orja, vaan vapaa. Kaikki ovat vapaita valitsemaan oman elämänsä. Voit olla soturi, voit olla rakentaja, voit olla ruoan hankkija. Suosi taitojasi, älä suosittua ammattia!”, nainen julisti. ”Toisena tekonani lakkautan valtaistuimet”, nainen sanoi ja käytti voimakasta klaanin tekniikkaa iskemään valtaistuimen palasiksi. ”Hallitsijan on oltava kansan parissa, ei maata ja lihota valtaistuimellaan”, hän julisti ja sai valtavat hurraahuudot ja aplodit. ”Viimeisenä muutoksena muutan pesän sijainnin”, hän sanoi ja silloin jotkut hieman huolestuivat. ”Hämähäkit eivät ole maanalla lymyäviä olentoja, vain tietyt lajit. Meidän on suunnattava verkkomme pinnalle. Meidän on saalistettava suurempia saaliita kuin maanalla mönkiviä matoja. Miten voimme kehittyä ilman auringon valoa?”, nainen julisti lisää ja sai lopulta epäilijätkin puolelleen. Jollei Rokude olisi rakastanut Ahanaa huomattavasti, hänen olisi ollut helppo liittyä tämän naisen joukkoihin. Nyt, kun oli selvää miten asiat jatkuisivat, tuli Nana äitinsä ja isänsä luokse. ”Minä jään tänne”, nuori nainen sanoi ja sai molemmat vanhempansa hämilleen. ”Mitä tarkoitat?”, kysyi Rokude haluten varmistaa tyttärensä aikeet. ”Sitä, että jään tänne osaksi klaania. Haluan oppia klaanin tekniikoita ja tulla paremmaksi”, tytär vastasi. ”Eihän minulla ole kotia mihin palata”, hän sanoi katsomatta äitiinsä. Rokuden teki mieli saarnata hieman tyttärensä sanavalinnasta, mutta ei hän kyennyt. Hän oli ylpeä tyttärensä muutoksesta ja siitä, että tämä alkoi vihdoinkin aikuistua ja ottaa sitä suuntaa elämälleen, jotka hänelle kuului. ”Mitä te teette?”, kysyi Nana haluten tietää vanhempiensa elämänsuunnan kotiinpaluun lisäksi. ”Aiomme olla täällä jonkin aikaa. Minun on opeteltava klaanimme tekniikoita. Mutta heti, kun olen oppinut tarpeeksi, palaamme kotiin”, Rokude sanoi ja Ahana ei aikonut sanoa mitään vastaan, vaikka hän kaipasi poikaansa ja oli huolissaan Susanin lapsesta, että oliko tämä äitinsä kaltainen, ja jos oli, millaisessa kunnossa heidän kotinsa olisi. Sitten he erkanivat. Olivat samassa paikassa, mutta erkanivat kuitenkin niin, etteivät he nähneet enää toisiaan hyvin pitkään aikaan.


Kuningattaren päätökset olivat klaanin jäsenten suosiossa, mutta päätökset tappoivat hänen vapaa-aikansa. Se, että halusi olla hyvä ja kaikkia jollain muotoa kunnioittava vei paljon aikaa ja voimavaroja. Täten kuningatar järjesti asioita. Hän laittoi Nanan harjoittamaan muita kykyjään ennen klaanikykyjä. Koska Rokudella ja Ahanalla oli kiire takaisin Sunaan, oli Rokuden koulutus hoidettava ensin. Nainen opetti lihaksikkaalle tummalle miehelle paljon. Hyvin pitkälti oppiminen oli kuitenkin päättelyä, itse jutsujen kehittämistä ja kuningatar painotti tätä Rokudelle, joka ymmärsi yskän. Aika kului ja mies kehittyi klaanitekniikoissa kunnes uskoi olevansa tarpeeksi hyvä niissä. Sitten koitti lähdön aika. Sitä ennen Rokude keskusteli kuitenkin kuningattaren kanssa Nanan koulutuksesta. ”Miten aiot häntä kouluttaa?”, kysyi Rokude, joka halusi tietää miten hänen tytärtään kohdeltaisi. ”Tehokkaasti. Aion iskostaa häneen taistelutyylin ennen kuin siirryn tekniikoihin. Hän luottaa liikaa ansoihin ja tekniikoidensa voimaan. Se sopii kuninkaan kaltaisissa tapauksissa, mutta maailma on täynnä kykyjä, joiden voimasta hänellä ei ole tietoakaan. Taistelutyyli on tärkeämpää kuin voima”, nainen selitti. Rokuden oli myönnettävä, että tässä oli järkeä. ”Hyvä. Älä anna hänen olla liian vapaa, muuten käsissäsi on uusi kapina”, mies varoitti, mutta uskoi naisen hoitavan homman hyvin. ”Kun koulutus on ohi, hänen roolinsa on klaanimme salamurhaaja, minun henkilökohtainen avustajani”, nainen sanoi. Tästä Rokude hieman huolestui, mutta ei aikonut estää sitä. Hän uskoi, että nainen oli paljastanut heikkoutensa alaisilleen vapaaehtoisella alastomuudellaan ja siten ansainnut paikkansa kuningattarena, tätä täydensivät hänen hallintatapansa. Mutta naisella oli vielä paljon opittavaa. ”Kunhan et ota häntä neuvonantajaksesi”, Rokude vitsaili yrittäen keventää tunnelmaa. ”Minulla on jo valittuna viisaita ihmisiä kertomaan minulle, kun aion tehdä typeryyksiä”, nainen vastasi. Rokude ajatteli huolensa olevan ohi. Hän palasi Ahanan luokse ja sanoi: ”Uskon, että Nana on hyvässä turvassa täällä. Hänen on parempi olla klaanin parissa, minne hän sopii.” Ahana nyökkäsi ja halasi suurta tummaa miestä. Nainen käytti kaiken tahtonsa estääkseen kyyneliä tulemasta. Hän oli niin helpottunut, että sai Rokuden pelastettua Nanan hyökkäykseltä. Nainen oli antanut anteeksi täydellisesti Rokuden teon, mutta hänen tyttärensä teon anteeksi antaminen olisi paljon vaikeampi asia. ”Joko me lähdemme?”, nainen kysyi haluten takaisin kotiin. ”Kyllä. Otamme mukaan varusteita ja lähdemme sitten”, mies sanoi halaten naista takaisin. ”Olen ollut liian kauan poissa hiekan parista”, nainen sanoi. Hän rakasti hiekkaa ja kotimaataan ja vihasi vetisiä paikkoja, kuten suo tai viidakko. Hän kävi usein moisissa paikoissa vain arkeologisista syistä. ”Minäkin haluan nähdä Sunachin ja näyttää mitä olen oppinut”, Rokude sanoi ja he pakkasivat. Kaiken sen aikaa Ahana mietti koko tätä tapahtumasarjaa, joka olisi voitu välttää, jos hän olisi vain kertonut kaiken kauan sitten sen sijaan että hän halusi peittää oman osuutensa kaikessa. Hän ei ollut edes ajatellut omaa rakkauttaa Rokudea kohtaan, vaan tukahduttanut sen kaiken alle. Oli vaadittu miehen kuoleman mahdollisuus, että hän oli vihdoin tunnustanut rakkautensa sekä Rokudelle, että itselleen. Tästä eteenpäin nainen aikoi puhua, eikä pitää asioita sisällään. Asia oli vaikea. Asia oli osittain Ahanan oma syy, osittain Nanan. Asioista puhuminen oli vaikeaa, oman osuutensa kohtaaminen myös. Mennyttä ei voinut muuttaa, mutta tulevaisuus oli vielä avoin. Tämän vuoksi Ahana aikoi pitää kirjeillä yhteyttä tyttäreensä. Puhumattomuus ja avoimattomuus olivat johtaneet tähän kaikkeen ja sen oli loputtava, jopa heikkouden paljastamisen uhrauksella. Näiden ajatusten kanssa Ahana lähti pesästä Rokuden kättä pitäen. Hän ei halunnut päästää irti, ei enää.


Nana ei nähnyt vanhempiensa lähtöä, mutta kyllä kuuli siitä. Hänen ensimmäinen harjoituksensa oli alkamassa. ”Aloitetaan siitä, että fyysinen kuntosi on heikompi kuin luulet”, nainen sanoi ja sai Nanan hämilleen. ”Miten niin? Minähän olen elämäni kunnossa!”, nuori nainen väitti vastaan kuningattarelleen. ”Oletko?”, nainen kysyi ja riisui paitansa paljastaen sen, minkä Nana oli nähnyt aikaisemminkin: kuningattaren vartalo oli naiseksi lihaksikas ja hänen vatsansa oli litteä sekä omasi myös lihaksia. Nana oli hämillään. Hän tunsi pientä vetoa naiseen. ”Kun olet edes puolet siinä kunnossa, kun minä, aloitamme taktiikkakoulutuksen”, sanoi kuningatar. ”Hyvä on”, vastasi Nana ja he harjoittelivat yhdessä tietyn ajan päivästä hyvin pitkän ajan. Eräänä päivänä kuningatar sai Nanan jalat tämän alta ja nuori nainen kaatui maahan makaamaan selällään. Rokuden tytär oli kuitenkin tullut niin hyvään kuntoon, että hän osasi ja ehti vastata tähän liikkeeseen omallaan. Hän kamppasi kuningattaren, joka kaatui suoraan Nanan päälle. Heidän rintansa koskettivat ja kasvot olivat todella lähellä toisiaan. Nana punastui. ”Hyvä on. Olet valmis seuraavaan koulutusvaiheeseen”, sanoi kuningatar leikkisästi ja nousi ketterästi Nanan päältä. ”Sitä ennen sinulla on hieman vapaa-aikaa. Käytä se hyvin. Minulla on tekemistä muutamaksi viikoksi”, kuningatar sanoi ja Nana tunsi olonsa hieman petetyksi. Hän oli odottanut, että heidän kaatumisensa johtaisi johonkin, mutta ei. Hieman hämillään oleva Nana päätti lähteä kävelylle selventämään päätään.


”Kiitos”, kuului Nanalle tuttu ääni. Poika oli palannut. ”Isäni on poissa saastuttamasta maailmaa”, poika sanoi. ”Etkö kaipaa häntä lainkaan? Hänhän oli isäsi”, Nana huomasi argumentoivansa. Hän itse oli lähiaikoina yrittänyt tappaa oman isänsä. ”Kun ihminen tekee tietyt asiat, hän menettää oikeutensa ihmisyyteen”, vastasi poika. ”Isäni on tehnyt paljon enemmän kuin sinä tiedät. Tämä kuningasjuttu oli uusi juttu. Hän kuoli juuri sellaisella tavalla, kun olin toivonut”, selitti poika. Silloin Nana sai ajatuksen, että poika oli ajatuksia hallitsemalla pakottanut naisen tekemään sen, mitä tämä teki. ”En tehnyt sitä. En ole niin voimakas”, poika sanoi lukien nuoren naisen ajatukset. ”Pysy poissa päästäni!”, Nana sanoi hieman teinimäisesti. Nana ymmärsi nyt, että hän piti pojasta. Nuori nainen ei kuitenkaan voinut vain olla välittämättä tuntemuksestaan harjoitellessaan kuningattaren kanssa. Hän tunsi vetoa tähän poikaan ja kuningattareen, mutta eri syistä. Poika alkoi avaamaan menneisyyden verkkoaan ja Nana sai tietää miten kuningas oli tehnyt poikansa elämästä helvetin, miten tämä oli taivuttanut hänen ystävänsä häntä vastaan, eikä poika voinut tehdä mitään. Lisäksi oli muita asioita, joita kuningas oli tehnyt, jotka eivät olleet tulleet edes Rokudelle ja Nanalle esille. Yksi näistä oli raiskaus. Kuningas viihdytti itseään pakottamalla naiset makaamaan kanssaan. Joskus vain käyttämällä asemaansa ja joskus mielenhallinnalla, kuten eräs Dorei Butain komentaja. ”Emme voi valita vanhempiamme, eivätkä vanhemmat voi valita lapsiaan. Kun ylittää tietyn rajan, on menetetty tapaus”, selitti poika ja Nana oli samaa mieltä. ”Sinä aiot harjoitella taitosi mahdollisimman hyviksi. Ehkä minunkin pitäisi”, poika sanoi hieman ajatuksissaan. ”Tule vahvemmaksi. Me näemme toisemme, kun olemme vahvempia”, poika sanoi ja hymyillen hän katosi Nanan silmistä. Nuori nainen lähti takaisin ja päätti noudattaa pojan ohjetta. Hänen oli harjoiteltava, tultava voimakkaammaksi ja ehkä hän voisi joku päivä palata kotiin.


Seuraavat viikot Nana mietti elämäänsä. Hän käytti tämän ajan ymmärtääkseen isänsä ja äitinsä suhdetta ja koko tätä tapahtumasarjaa. Ahana oli maininnut tyttärelleen ohimennen, että naista petkuttanut mies oli kuollut, joten Nanalla ei ollut mitään syytä kostaa, tai tarkemmin: ei ketään kenelle kostaa. Hän oli vailla tarkoitusta, suuntaa. Lopulta hän tuli tulokseen, että elämä oli elettävä, eikä sillä ollut yhtä tarkoitusta tai suuntaa. Nyt hänen elämänsä oli täällä, pesässä. Pesä oli vaihtanut paikkaa ja nyt se oli pinnalla. Luonnollisesti pinnan alla oli luolastot, joihin voi paeta ja joissa tietyt henkilöt halusivat olla pinnan sijaan. Nana ei aikonut enää ikinä antaa kenenkään manipuloida itseään samalla tavalla, kuin häntä oli manipuloitu hyökkäämään isänsä kimppuun. Hän oli tämän kaiken seassa kehittynyt huomattavasti siitä teini-ikäisestä valittajasta, joka hän oli ollut. Toki hänellä oli vielä paljon matkaa, mutta hänellä oli vakaa pohja. Syyllisyys kuitenkin painoi nuoren naisen mieltä huomattavasti. Hän alkoi muistaa tapahtumia niiden oikealla tavalla ja kun viikot kuluivat, myös Nanan muuri kyynelten pidättämiseen kului. Viimeisellä viikolla hän eräänä päivänä yksinkertaisesti vain romahti itkemään ja moni ryntäsi loduttamaan nuorta naista, vaikkeivät he tienneet miksi nuori nainen itki. Kuningatar tuli Nanan luokse ja sanoi: ”Tätä olin odottanutkin. Ymmärrät vihdoin itseäsi. Sitä ennen et voi aloittaa harjoittelua. Eräs kuuluisa filosofi sanoi aikanaan: tunne itsesi, jos et tunne itseäsi, et tunne mitään. Halusin sinun ymmärtävän itseäsi, historiaasi ja siten näkevän asioiden todellisen laidan. Nyt, kun olet valmis, on myös koulutuksesi valmis alkamaan”, kuningatar sanoi ja todellisen historiansa muistava Nana nyökkäsi pyyhkien kyyneleensä pois. Hän aikoi hyvittää typerän käytöksensä vielä joskus. ”Antaa tulla. Olen valmis”, nuori nainen sanoi ja hän oli todella valmis uuteen elämään, jota hän kipeästi tarvitsi.


Rokude ja Ahana olivat lähteneet pesästä tietämättä, että paikalla oli yksi petturi, joka ei aikonut paljastaa itseään, vaan odotti tilaisuuttaan. Hän näki, että tämä kaksikko oli todella vaarallinen ja eliminoitava. Hän lähetti viestin klaaninsa jäsenille kertoen kaiken mitä oli tapahtunut. Hän raportoi, että Kuoppa oli peitetty ja sen sisällä ollut tiepistiäinen oli kuollut. Toisin kuin monet petturit, tämä henkilö hoiti roolinsa täydellisesti. Mies ei jättänyt jälkiä, eikä tehnyt juurikaan virheitä, ja hänen ainoa heikkoutensa oli huono tuuri. Viestiä lähettäessään hänellä ei ollut huonoa tuuria ja se saapui perille. Klaanin piilossa olevat jäsenet saivat tiedon ja kehittivät suunnitelmaa. He olivat petturin kanssa samaa mieltä, että Rokude ja Ahana oli hoidettava päiviltä. Tähän he aikoivat tuhlata hieman resursseja. Kun kukaan ei ollut suojelemassa hämähäkkejä, voisivat tiepistiäiset tappaa kaikki tuon kahdeksanjalkaisen olennon klaanin jäsenet. Viestissä oli yksi kohta, johon he kiinnittivät paljon huomiota ja se kuului näin: ”he välittävät toisistaan niin paljon, että uhraavat henkensä toisen puolesta. Tämä on heidän suurin heikkoutensa. Jos ette saa heitä hengiltä yhtäaikaa, vangitkaa toinen ja houkuteltaa toinen ansaan ja tappakaa heidät yhtäaikaa.” Tämä kertoi, että tällä petturilla oli jotain Ahanaa ja Rokudea vastaan. Hän halusi nämä hengiltä niin paljon, että antoi näin selviä ohjeita. Koska klaanin jäsenillä ei ollut mitään syytä olla tottelematta ohjeita, he päättivät toimia niiden mukaan. Pieni joukko klaanin jäseniä lähti sunalaisen kaksikon perään. Ahana ja Rokude olivat ehkä pelastaneet hämähäkit, mutta nyt heidän oma henkensä oli vakavasti uhattuna, ja Rokuden mielenterveys ottaen hänen fobiansa huomioon.