Rokuden seikkailu osa 5: Anteeksi(anto)

Orochimarun kuoleman jälkeen Otogakuren pohjoinen osa on päätynyt Akuman haltuun. Pohjoisessa sijaitsee yksi Orochimarun vanhoista tukikohdista ja Akuma alaisineen käyttää tätä tukikohtaa päämajanaan. Pohjoisen alueella on useita enemmän tai vähemmän raunioituneita kyliä, sekä riisinviljelyyn käytettyjä pieniä peltoalueita.
Avatar
Piisamirotta
Nibi
Nibi
Viestit: 742
Liittynyt: 09 Touko 2015, 18:22

Rokuden seikkailu osa 5: Anteeksi(anto)

Viesti: # 6541Viesti Piisamirotta »

Rokude käveli pitkin käytävää kohti kuulusteluhuonetta. Hän huomasi, että joukosta alkoivat erkanemaan vähän väliä vartijoita ja vankeja, joita myös orjiksi voisi kutsua. Kaikki laitettaisi eri kuulusteluhuoneisiin. Meni jonkin aikaa, kun Rokude ja kumppanit saapuivat huoneeseen. Kuulustelu alkoi. ”Aloitetaan alusta”, kuulustelija aloitti. ”Mikä on tarkoituksesi täällä ja kuinka paljon olet oikeasti paljastanut?”, mies kysyi. ”Tulin tänne hakemaan koulutusta. Tietoa klaanistani ja tutustumaan tarkemmin klaanini jäseniin ja tapoihin”, vastasi Rokude totuuden mukaisesti jättäen kuitenkin pois muutamia asioita. Kuulustelija oli opetellut Yamanakalta esiasteen mielenhallintatekniikoita ja hän kykeni näkemään, että Rokude peitteli totuutta jossain määrin. ”Meillä on keinoja avata suutasi, saada sinut laulamaan niin sanotusti”, sanoi mies ja Rokude näki kuinka tällä oli ruisku. Se oli melko varmasti jonkinlaista myrkkyä, jota tummaihoinen mies ei halunnut kehoonsa. ”Olen kertonut totuuden siihen asti, kun sillä on merkitystä. Sillä, mitä puheestani puuttuu ei ole merkitystä, ei tälle klaanille tai teille”, vastasi mies vakavana. Sitten äkkiä yksi vartija teki seittiseinämän yhteen suuntaan ja siten torjui räjähdyksen, joka muuten olisi romahduttanut koko huoneen heidän niskaansa. Tätä seurasi huuto ”Kuole!”, jonka ääni vääristyi, koska räjähdys oli joka tapauksessa ollut niin voimakas, että kaikkien korvat olivat hetkeksi lievästi vaurioituneet, henkilö joka oli torjunut seitillä aikaisemmin, torjui myös uuden hyökkäyksen. Rokude ajatteli, että tämä oli joku uusi epätoivoinen vanki, joka oli saanut räjähdelappuja käsiinsä ja kyennyt pääsemään kahleista, jotka sitoivat chakrankäytön. ”Ulos!”, huusi yksi vartija, jonka jälkeen kaikki pakenivat. Ulkona ollessaan he kykenivät kuulemaan hälytyskellojen soivan. Savu oli noussut, mutta nainen, joka oli Rokuden vierellä tiesi mihin suuntaan mennä. Kaksi vartijaa jäi savun toiselle puolelle taistelemaan ja kaksi muuta vartijaa, kuulustelija sekä nainen menivät omaa tietään pitäen koko ajan Rokudea kiinni, ettei hän saanut tilaisuutta paeta.


Nainen heitti hätäisesti kattoon räjähdelappuja ja pakeni juuri niitä, ennen kuin katto ehti romahtaa. Kuulustelija kuitenkin kompastui ja samassa mureneva katto hautasi kuulustelijan, joka kuoli vammoihinsa. Rokude, vartijat ja nainen jatkoivat matkaansa. Meni jonkin aikaa, kun he saapuivat suureen saliin, joka oli tyhjä. Kuningas oli evakuoitu paikalta, mikä oli ennalta arvattavaa. Salin toisella puolella oli lukossa oleva ovi, jota vartijat yrittivät avata lukuisilla avaimillaan. He eivät olleet edes varmoja, että heidän avaimensa toimisivat oveen. ”Nopeammin!”, nainen sanoi kovaan ääneen. Sitten Rokude ja nainen huomasivat paikalle saapuneen naamioidun henkilön. Vartijat lähtivät tätä tulijaa kohti, mutta heidän voimansa oli surkea tätä naamioitua henkilöä vastaan. Nainen astui Rokuden ja tulijan väliin sanomatta mitään samaan aikaan, kun paikalle tuli joukko hämähäkkiklaanilaisia. Naamioidun tunkeutujan kiinnittäessä katseensa vartijoihin, nyökkäsi nainen naamioidun henkilön suuntaan, henkilön, joka roikkui nyt vastapuolella olevasta seinästä nuoli tähdättynä kohti Rokudea, mutta nainen näki sen enemmän olevan tähdättynä itseensä. Se saattoi näyttää siltä, että nainen puolusti Rokudea, mutta hän pikemminkin otti johtajan aseman näille vartijoille. Sitten tapahtui jotain uskomatonta, tai ehkä pikemminkin Rokuden mielestä uskomatonta. Naamioitu henkilö roikkui seinästä yhdellä kädellä, piti jousesta kahdella, nuolesta kahdella ja nosti naamion kasvoiltaan viimeisellä. Rokuden kaikeksi ihmetykseksi se oli Nana! Hetken, sekunnin murto-osan tai ehkä nanosekunnin mies ajatteli, että tyttö oli tullut pelastamaan hänet. Sitten se kuului: ”Tämä on äidin, Sunachin ja kaikkien naisten puolesta, jotka ovat olleet uhrejasi! Raiskari-ihmispaska!” Sanat oli suunnattu Rokudeen, joka otti ne sanoinkuvaamattoman raskaasti. Sitten nuoli lähti. Mutta nuo sanat eivät olleet ainoat, jotka Rokude kuuli. Toisesta suunnasta kuului sydäntäsärkevä ”EI!” Rokude ei ehtinyt kääntyä edes katsomaan, kun hänen edessään oli hiekasta muodostunut sargofagi. Nuoli iskeytyi hiekkasargofagiin voimalla, josta Rokude ei voinut edes unelmoida omilla klaanikyvyillään. Hiekka lensi ympäriinsä ja kaikki tuntui hidastuvan. Sitten jokin paiskautui voimalla Rokudea päin. Voimalla tummaihoinen mies lensi ovea päin ja piteli jotain, joka oli häneen osunut. Järkytys oli sanoinkuvaamaton, kun Rokude huomasi, että se oli Ahana! Ahanan kyljessä oli nuoli, jonka myrkkyihin erikoistunut Rokude tajusi heti olevan myrkytetty. Ahana kuusi tuskasta. Hän oli käyttänyt voimakkainta suojaustaan, johon siinä tilanteessa kykeni, mutta se ei ollut riittänyt. Silti nuoli oli jäänyt kiinni naiseen. Kaiken huutonsa keskellä Ahana sai sanottua Rokudelle sanat, joita hän oli ajatellut pitkän aikaa: ”Olen pahoillani, kulta.” Sitten nainen meni elottomaksi. Samaan aikaan Nana katsoi isäänsä ja äitiään, erityisesti äitiään järkytyksen vallassa.


Ilman Rokuden ympärillä alkoi muuttua paineiseksi. Hän kykeni sillä hetkellä neljänteen porttiin, joka avautui sillä hetkellä. Rokude katsoi Ahanaa, jonka eloton ruumis makasi hänen käsivarsillaan. Mies laski punahiuksisen naisen kehon maahan ja samassa avautui viides portti. Rokude oli vaistomaisesti avannut sen. Hänen vihansa ei koskaan ollut yltänyt tälle tasolle. Hetkessä mies oli liikkunut vartijoiden luo ja hakkasi heitä toisiinsa, lattiaan, seinään ja kattoon. Kaikki tapahtui vain hetkessä. Samaan aikaan nainen meni Ahanan luokse ja tarkasti tämän kunnon. Hän kaivoi laukustaan rohtoja sillä hetkellä, kun Rokude teki selvää hyvin raa'asti viimeisestä vartijasta. Raivo oli sokaissut Rokuden, ja koska Nana ei päästänyt ääntäkään tai tehnyt elettäkään, ei Rokude osannut kiinnittää tähän huomiota. Sen sijaan nainen oli kohteena. Nainen näki, että hän olisi seuraava uhri ja käytti kaiken äänen voimansa huutamalla: ”Hän ei ole kuollut! Hän tarvitsee apua!” Rokude oli juuri iskemässä naista, kun hän palasi järkiinsä. Viides portti oli yhä auki, mutta nyt Rokude oli itse vallassa. Hän olisi muuten katsonut käsiään ja ihmetellyt uutta voimaansa, mutta tilanne esti moisen ylellisyyden. Mies otti rohtoa ja laittoi sitä Ahanan haavaan. Hän katkaisi nuolen ja veti sen pois haavasta käyttäen parannuskykyään, melko heikkoa sellaista haavaan, se ei juurikaan auttanut. Nainen otti nuolen toisen puolen ja sanoi: ”Tiedän lääkärin klaanissamme. Saan hänet auttamaan, mutta meidän on kiirehdittävä.” Sitten hän avasi kolmannen portin. Portin, joka oli hänen voimakkain porttinsa. Rokude katsoi Nanaan ja sitten kaksikko katosi uskomattomalla nopeudella tuhoten oven edessään seinästä vieläkin roikkuvan tytön silmistä. Kirjaimellisesti Nana putosi maahan ja katsoi nyt ruumiita, jotka Rokude oli jättänyt pelkällä fyysisellä voimallaan jälkeensä. Vartijat olivat melko heikkoja, mutta ninjutsussa he olisivat voittaneet Rokuden. Nopeus, voima ja yllätyksellisyys olivat avainasioita, jonka vuoksi kaikki vartijat olivat vainaita. Metsästäjä asteli kuolleiden yli katsoen miten he olivat kuolleet. Yhden pää oli murskattu pelkästään puristamalla. Toisen pää oli seinän sisällä ja kolmannen rinnassa oli käden mentävä aukko. Tähän Rokude kykeni vihassaan. Nana tuli nuolen kärjen luo ja putosi polvilleen. ”EI!”, kuului hänen päässään voimakkaana kuin ukkosen jyrinä. Hän räjähti itkuun ja huusi nyt omasta puolestaan: ”Miksi?!” Nanalla ei ollut ymmärrystä miksi hänen äitinsä oli uhrannut itsensä Rokuden hyväksi. Oliko tämä niin aivopesty? Ristiriitojen aiheuttamat kyyneleet muodostivat pienen puron tytön kehoon valuen maahan huuhtoen verta, jota oli kaikkialla hiekan lisäksi. Siinä hän oli ja kärsi.


Rokude ja nainen saapuivat vanhan miehen luokse ja järkyttivät tätä ilmestymisellään. Rokude piti edelleen viidettä porttia auki, hän oli tuhlannut melkoisesti chakraa. ”Tarvitsen vastamyrkkyä”, nainen sanoi ja vanhuksen katse keskittyi Ahanan ruumiiseen, jonka Rokude laski maahan. ”Hänelle oletan? Hän ei ole klaanistamme. Miksi...”, miehen kysymys jäi kesken, kun Rokude oli nostanut hänet seinälle ja kuristi tätä niin että ääni juuri ja juuri kuului. ”Hywä on, hywä on”, mies sanoi käheällä äänellä ja musta mies laski hänet alas. ”Asettakaa hänet vuoteelle makaamaan”, mies sanoi ja rupesi hakemaan rohtoja. ”Mitä myrkkyä häneen on laitettu?”, mies sanoi ja aloitti pelastamalla Ahanan korvaamalla tämän verta toisella jutsulla. Nainen oli menettänyt tajuntansa nopean verenhukan vuoksi. ”Emme tiedä. Se on samaa kuin tässä”, nainen sanoi ja ojensi nuolen miehelle. Rokuden ja Ahanan onneksi tämä vanhus oli rohtoihin erikoistuja ja myrkkyihin erikoistuja, samaan tapaan kuin Rokude. ”Analyysissä kestää. Sen aikaa meidän on helpotettava hänen oloaan”, sanoi lääkäri viitaten Ahanaan. ”Teen mitä tahansa”, Rokude sanoi. ”Hyvä, hae sitten näitä yrttejä. Niitä tarvitaan”, mies sanoi antaen listan. Rokude melkein nappasi sen, mutta nainen otti listan tumman miehen edestä. ”Olet minua voimakkaampi, jos tänne tulee joku, olet parempi suojelemaan häntä kuin minä. Lisäksi tiedän lähimaaston täydellisesti. Löydän yrtit paljon nopeammin”, nainen sanoi ja lähti hakemaan yrttejä. Se, mitä tämä oli sanonut piti paikkansa ja Rokude jäi vahtimaan Ahanaa. Hän sulki porttinsa säästääkseen chakraa. Siitä eteenpäin musta mies teki mitä lääkäri käski ja oppi samalla jonkin verran rohdoista. Lääkäri joutui puhumaan Rokuden tekemään asioita, sillä hän keskitti kaiken kykynsä Ahanan elossa pitämiseen. Ainoa syy miksi Ahana oli enää elossa oli myrkyn päätehtävä: kivun aiheuttaminen. Sen tappovoima tuli hitaasti ja lääkäri käytti lääkintäjutsua sen hidastamiseen entisestään. He taistelivat aikaa vastaan. Se oli vihollinen, jonka voittaminen vaati taitoa, ei voimaa.


Rokude katsoi Ahanaa ja muisti kaikki ne asiat, joita hänen tyttärensä oli muistellut, mutta Rokuden mieli ei ollut vääristynyt. Hän muisti kuinka hän teki kotitöitä, kun Nana leikki, ja myöhemmin kun Sunachi leikki ja Nana oli omilla menoillaan ja Ahana töissä tai harrastuksensa parissa. ”Vähän ylemmäs, pitää laskea mukaan myös tuuli, muuten nuoli ei osu maaliinsa”, selitti Rokude seuraavassa muistossa tyttärelleen, jonka kyljellä hän piti kättä. Miten tästä pienestä tytöstä kasvoi ärsyttävä teini ja nyt tappaja? Seuraava muisto oli Nanan peitteleminen nukkumaan. Rokude ei ollut missään vaiheessa edes ajatellut suudella tytärtään suulle, hän peitteli Nanan kiltisti ja hellästi, tavalla joka ei missään vaiheessa ollut sopimaton. Muisto riidasta Ahanan kanssa oli huvittava. Rokude oli tiskannut Ahanan puolesta ja naisella oli Susan-mainen reaktio asiaan, hän oli vihainen, kun Rokude oli tehnyt jotain, jonka tekeminen oli kuulunut hänelle. ”Jos vielä kerran tiskaat puolestani, saat luvan tiskata aina!”, Ahana oli huutanut hyvin tsunderemaiseen ja typerään tapaan. Rokude oli naurahtanut tälle melko typerälle lausahdukselle ja meni hoitamaan hämähäkkejään, kun taas Ahana meni keittiöön. Se, mitä Nana oli luullut tiskaamiseksi oli astioiden ottamista kuivauskaapista ja niiden laittamista kaappeihin paikalleen. Rokude muisteli sitä, kun hän oli ollut Nanan kanssa torilla ja monet naiset olivat tulleet iskemään häntä. Koska Rokude oli hetero, oli naiskauneuden karttaminen hänelle vaikeaa, mutta Nanan paikallaolo muistutti häntä siitä missä hänen uskollisuutensa sijaitsi, vaikka naiset olivatkin taivaallisen kauniita ja hyvin meikattuja. Rokude osti Ahanan käskystä kalliita asioita, joista heillä oli ollut oikeasti riitaa, koska Ahana ei ollut yhtä hyvä kotihenki kuin Rokude. Rokude muisti kuinka hän oli käyttänyt kaiken energiansa saaden tarvittavan rohdon ja kuinka hänen tullessaan kotiin Ahana syöksyi pitelemään häntä pystyssä. Hän näki tyttärensä kasvot, ja silloin hän uskoi tehneensä oikein kaikesta kärsimästään huolimatta. Hän ei voinut ymmärtää miksi hänen tyttärensä oli tehnyt tämän. Jostain syystä sanat, jotka toinen oli sanonut olivat jääneet Rokuden alitajuntaan, eikä hän muistanut niitä sillä hetkellä.


Oli mennyt odottamattoman vähän aikaa, kun nainen palasi. ”Tässä”, hän sanoi ja ojensi yrtit lääkärille. ”Hyvä”, mies sanoi ja antoi ohjeita Rokudelle, joka noudatti niitä täydellisesti. Hän tiesi miten tarkkoja rohdot olivat. Väärä määrä antoi väärän vaikutuksen ja saattoi pahimmillaan tappaa. Rohdot valmistuivat ja Ahana heikkeni saaden Rokuden silmin nähden huolestumaan mitä kauemmin aikaa kului. ”Jääkö hän henkiin?”, kysyi Rokude huolissaan. ”En lupaa mitään. Olen tehnyt kaiken voitavani. Myrkky oli erittäin tehokasta ja harvinaista. Poistin sen hänen kehostaan, mutta vaikutukset ovat vakavat. Hän on onnekas, että menetti tajuntansa, sillä myrkyn aiheuttama kipu olisi ollut valtava. Nyt voimme vain toivoa, että hän toipuu”, vastasi lääkäri. Nainen sanoi, että hänen oli raportoitava klaanille, muuten häntä epäiltäisiin. Lisäksi hän voisi johtaa klaanin jäsenet harhaan, ettei kukaan vain eksynyt sinne missä he olivat. Rokude myöntyi tähän. Hän ei ymmärtänyt miksi nainen käyttäytyi tällä tavalla. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, sillä luottamus oli syntynyt. Naisella oli omat syynsä, joita hän ei halunnut avata. Sitten tämä katosi. Rokude jäi yksin Ahanan kanssa, sillä lääkäri meni valmistamaan lisää rohtoja. Rokude päästi vihdoin kyyneleet valloilleen. Hänet oli opetettu erittäin maskuliiniseksi, jonka vuoksi hän ei juurikaan itkenyt. Nyt hän kuitenkin pelkäsi menettävänsä naisen, jota oli oppinut rakastamaan. Hän muisti kuinka oli kieltäytynyt Ahanan ehdotuksesta, joka tuntui määräykseltä harrastaa sitomisseksiä. Lopulta Ahana oli käyttänyt valttikorttiaan vihjaamalla paljastavansa Rokuden teon. Tästä epäterveestä suhteesta huolimatta Rokude oli alitajuntaisesti antanut kiristämisen anteeksi ja myöntynyt, kun Ahana halusi sidontaseksiä. Ahana oli myös melkoisen äänekäs luonnostaan sängyssä, ikään kuin hän kiihottuisi omasta huudostaan. Rokude oli seitittänyt väliaikaisesti makuuhuoneen seinät, mutta sekin päästi osan äänistä pois. Rokude ei ikinä ollut tietoinen siitä, että äänet pääsivät ulos pienissä määrin ja Nana kuuli niitä. Kyynelten valuessa Ahanan poskelle ja muistojen tullessa miehen mieleen tapahtui jotain odottamatonta. Ahanan silmät aukenivat. ”Miehelle ei ole sopivaa itkeä”, Ahana sanoi hymyillen. Hänen äänessään oli pieni heikkous, sillä hän oli selvä vuodepotilas vielä jonkin aikaa. Rokuden mieli täyttyi ilosta ja hän veti Ahanan rintaansa vasten ja halasi tätä. Sabaku tunsi miehen voimakkaat kädet selässään ja nosti omansa miehen ympärille, vaikka ne eivät yltäneetkään halaukseen yhtä hyvin kuin Rokuden kädet, sillä miehen keskivartalo oli niin iso verrattuna Ahanan kehoon ja käsiin. Halauksen jälkeen Ahana katsoi miehen mustiin, huolestuneisiin, mutta iloisiin kasvoihin ja sanoi: ”Olen jättänyt tämän sanomatta liian kauan. Ja olisin saattanut kuolla, ilman että sanon sen. Anteeksi, että olen ollut niin typerä. Minä rakastan sinua.” Ahanan sanoessa tämän, hän oma-aloitteisesti veti itsensä Rokuden huulille ja suuteli niitä tavalla, jota Rokude ei ollut ikinä aikaisemmin kokenut. Ahana oli antanut anteeksi, ja enemmän.
Shimo Kare
Hp: 45
Ch: 120
Nopeus: 7
Hebira
Hp: 50
Ch: 160
Nopeus: 9
Maname
Hp: 24
Ch: 40
Nopeus: 3
Kuva

Palaa sivulle “Pohjoinen osa”