Rokuden seikkailu osa, 4,9: Nanan näkökulma

Orochimarun kuoleman jälkeen Otogakuren pohjoinen osa on päätynyt Akuman haltuun. Pohjoisessa sijaitsee yksi Orochimarun vanhoista tukikohdista ja Akuma alaisineen käyttää tätä tukikohtaa päämajanaan. Pohjoisen alueella on useita enemmän tai vähemmän raunioituneita kyliä, sekä riisinviljelyyn käytettyjä pieniä peltoalueita.
Avatar
Piisamirotta
Nibi
Nibi
Viestit: 742
Liittynyt: 09 Touko 2015, 18:22

Rokuden seikkailu osa, 4,9: Nanan näkökulma

Viesti: # 6443Viesti Piisamirotta »

Nana saapui Konohaan ja sai Akimichin luovutettuaan hän lähti kohti Riisipeltojen maata. Tytöllä oli mielessään monia asioita, joita hän tekisi isälleen. Jos hän olisi ajatellut asiaa vähänkään, hän olisi ruvennut säälimään itseään raiskauslapsena, sen sijaan tyttö keskitti kaiken ajatuksensa vihaan, kostoon, rangaistukseen. Nana ei välittänyt lainkaan siitä, että olisi jokin selitys tapahtumalle, lieventäviä asianhaaroja tai näkökulmia. Ahana oli saattoi itse vaikuttaa asiaan omalla käytöksellään. Lapset huomaavat asioita ja muodostavat omat mielipiteensä helposti kysymättä tai ottamatta selvää. Kun Nana oli saanut tietää isänsä teosta, hän välittömästi yhdisti lapsena huomaamansa asiat ja loi itse omaan mieleensä totuuden siitä mitä oli tapahtunut. Asiaa ei auttanut se, että Ahana oli melko epäsosiaalinen, joka tarkoitti ettei hän edes välttämättä osaisi puhua, vaikka haluaisi. Vihan täyttämä Nana kiisi kohti Riisipellon maata mukanaan koko ryhmänsä. Hän pysähtyi hetkeksi hankkimaan jonkin verran erittäin voimakasta ja kipua aiheuttavaa myrkkyä. Tämän jälkeen hän lähti kohti pesää. Nana oli saanut tiedot pesän paikasta Vaeltajalta, joten hänen ei tarvinnut tuhlata aikaa sen etsimiseen. ”Mitä tarkoitit raiskaajalla?”, kysyi eräs ryhmän jäsen. Nana oli vain sanonut, että he lähtisivät raiskaajan perään, hän ei ollut sanonut muuta. Jostain kumman syystä he olivat ajatelleet, että Nana oli saanut jotain tietoja ja luonnollisesti raiskaaja oli erittäin paha rikollinen, joten he eivät kyseenalaistaneet asiaa. Myöskin Nana tuntui niin vahvalta naiselta, että häntä ei kyseenalaistettu, vaikka olisi ehkä pitänyt. ”Se asia ei kuulu kenellekään, hoidelkaa vain kaikki ketkä käsken, jos sanon, että joku on minun, noudattakaa sitä ohjetta”, tyttö vastasi melkein kuin transsissa. Joukon oikea johtaja oli melko uusi ja vaikka Nana oli tätä kokemattomampi ja heikompi, oli tämän asenne ja tyyli johtaa täysin erilainen. Tämä oli kuuluisa ongelma maailmassa: jos henkilöllä olisi vain paljon korkeampi itsetunto, tämä saisi paljon enemmän aikaan ja hän saisi paljon enemmän kunnioitusta ja arvostusta. Vain yhdellä muutoksella. Asenne ja itsetunto voitiin kuitenkin aseettaa kyseenalaiseksi ja oli helppoa olla pässi lampaiden joukossa ja johtaa laumaa, jos joutuisi susien ympäröimäksi, ei puskeminen auttaisi. Nanan toverit olivat kuin lampaita, liian heikkoja asenteeltaan kyseenalaistamaan naista heti kun tämä alkoi vakavaksi ja korotti äänensä. Onneksi maailmassa ei ollut liikaa lampaita.


Nana ja ryhmä saapuivat pesälle ja tyttö käski ryhmänsä tappaa kaikki vastaan tulevat, kunhan hän ensin näkisi nämä, jotteivät he vahingossa tappaisi Rokudea. Nana saapui lopulta ryhmänsä kanssa sisään pesään tappaen vartijoita sieltä täältä. Oli helppoa tappaa yksi tai kaksi henkilöä nopeasti, koska näitä vastaan oli neljä, ja tarpeen mukaan viisi henkilöä. Nana ei osallistunut tappoihin omilla jutsuillaan tai myrkyllä. Hän halusi säästää kaiken voimansa isänsä tappamiseen. Viisikko kulki pesässä, kunnes hälytyskellot alkoivat soida. Heidän jättämänsä ruumiit oli huomattu. ”Helvetti!”, sanoi Nana ääneen. Hän käski kaikkien neljän toverinsa hajaantua. Tyttö antoi hyvin tarkat Rokuden tuntomerkit ja sanoi, että tämä oli otettava elävänä, kaikki muut sai tappaa. Sitten he erkanivat. Nana meni omaa tietään ja saapui kuulusteluhuoneen viereen. Hän näki ikkunasta, että kuulusteluhuoneessa olivat yksi nainen, kuulustelija, neljä miestä ja Rokude. Mikä tuuri! Hän halusi välittömästi hyökätä huoneeseen sisään, mutta neljä miestä oli liikaa. Jos heitä olisi yksi tai kaksi, niin ehkä hän saisi asian hoidettua, mutta neljää vastaan hänellä ei ollut juuri mitään. Ainoa keino oli tuhlata räjähdelaput ja räjäyttää koko huone taivaantuuliin. Tyttö jätti laput tarkasti seinämään ja oveen toivoen, että jos räjähdys ei tappaisi huoneessa olijoita, se ainakin romauttaisi katon näiden niskaan. Räjähdys tapahtui, mutta Nanan epäonneksi joku huoneessa oli aistinut sen ja luonut seitistä seinämän suojaamaan kaikkia huoneessaolijoita. ”Kuole!”, huusi Nana raivon vallassa ja laukaisi valtavan määrän seitistä tehtyjä neuloja huoneeseen ja ne torjuttiin taas kerran seitin kanssa. Sitten ulos tuli kaksi neljästä vartijasta, he hyökkäsivät Nanan kimppuun samaan aikaan, kun Rokude, nainen ja kaksi muuta vartijaa sekä kuulustelija menivät toiseen käytävään. Räjähdyksen aiheuttama savuverho esti Rokudea näkemästä tytärtään. Nainen, joka oli ollut huoneessa laittoi kattoon muutaman räjähdelapun ja siten romahdutti sen osan tunnelia. Nana ei pääsisi isänsä perään, vaikka hän hoitelisi nämä kaksi vartijaa niin nopeasti kuin mahdollista, jonka hän teki. Tämän jälkeen hän lähti siihen suuntaan mistä oli tullut ja meni tunneliin, jonne yksi hänen tiimitovereistaan oli mennyt. Jonkin aikaa kuljettuaan melko nopeaan tahtiin, hän näki lattialla makaavan tiimitoverinsa ja yhden hämähäkki tekniikoita käyttävän, he olivat selvästi tappaneet toisensa. Jostain syystä Nana ei jäänyt välittämään tiimitoveristaan, vaan jatkoi matkaansa ajatellen hetken, että tämä henkilö oli ollut hyödytön. Viha oli täysin sokaissut tytön ja muuttanut tämän luonnetta. Tyttö katosi tunneliin, joka tuntui jatkuvan loputtomiin.


Meni jonkin aikaa, ennen kuin Nana saapui jonkin näköiseen pieneen halliin. Se oli suurempi kuin huone, jossa kuulusteltiin. Tässä huoneessa hän näki loput kolme tiimitoveriaan, jotka taistelivat erittäin voimakkaasti useita hämähäkki tekniikoiden käyttäjiä vastaan. ”Ostakaa minulle kaikki aika, jonka kykenette!”, huusi Nana ja käytti hyvän tilaisuuden hyväkseen päästen tunneliin, jota nämä kuusikätiset henkilöt suojelivat. Tyttö juoksi tunnelia pitkin samaan aikaan, kun hänen tiimitoverinsa taistelivat henkensä edestä. Hän kohtasi taas kerran jakautuvan tunneliston ja kirosi mielessään kaikki tunnelit. Maanalla oli suoraan sanottuna vittumaista olla, pinnalla kaikki oli paremmin. Hänen vihansa kuitenkin ajoi häntä ja hän vain valitsi yhden tien. Hän saapui lopulta suureen saliin. Hän tuli saliin sivusta, ylhäällä oli parvekkeen tapainen kulkutie, toisella sivulla oli suuri ovi, josta saliin virallisesti tultiin ja toisella puolella valtaistuin, jolla ei istunut sillä hetkellä kukaan. Sali oli muuten tyhjä. Tyttö kuitenkin huomasi, että suoraan hänen edessään, toisella puolella huonetta olivat Rokude, kaksi vartijaa ja nainen, joka oli ollut kuulusteluhuoneessa. He yrittivät saada ovea auki, mutta turhaan, se oli melko varmasti lukittu toiselta puolelta. Nanalla oli päässään naamio, metsästäjän naamio, joka oli sen verran kärsinyt ettei sitä tunnistanut Nanan tai edes Sunan naamioksi. Se myös naamioi tytön ääntä. Nänen tyydytyksensä edessä oli kaksi vartijaa ja nainen. Ottaen huomioon, että nainen oli Rokuden klaanista, Nana sai päähänsä, että Rokude oli oikeasti yhdessä tämän naisen kanssa. Viha räjähti tytön päässä ja tämä hoiteli vartijat huomattavasti nopeammin kuin hän normaalisti olisi kyennyt. Vartijat luulivat, että Nana oli tullut vapauttamaan Rokuden. Nainen astui nyt Rokuden ja Nanan väliin. Nana näki kahleet Rokuden käsissä, mutta hänen aivonsa eivät jotenkin reagoineet niihin. Nana loi uuden jousen, jousen jollaista käytettiin vain kaikkein voimakkaimmissa klaani tekniikoissa. Hän loi nuolen, jotenkin hyvin erikoisen nuolen. Koko nuoli oli kastettu myrkkyyn, sillä ennen kuin se muodostui, se kävi ikään kuin myrkkydipissä. Ainoastaan viimeinen osa nuolesta, niin sanottu sulkaosa ei ollut myrkytetty. Nanan hyökkäyksen keskeytti kuitenkin joukko huoneeseen ryntääviä hämähäkkiklaanilaisia ja he heittivät Nanan kolmen tiimitoverin ruumiit maahan. Nana ei sitä tiennyt, mutta kolmikko oli saanut hengiltä melkoisen määrän vartijoita ennen omaa kuolemaansa. Tyttö hyppäsi seinälle ja nainen, joka ennen oli ollut Rokuden ja Nanan välissä otti taisteluasennon vartijoita vastaan, joka toimi lisätodisteena Nanalle, vaikka se ei sitä todellakaan ollut, jos tyttö olisi vähänkään ajatellut. Nainen oli nyt poissa Rokuden edestä. Katsoessaan ísäänsä Nanan mieleen tulvi muistoja.

Nana muisti kuinka hänen isänsä oli pitänyt hänestä huolta äidin ollessa koko ajan poissa, tehtävillä tai harrastuksensa parissa, tyttö ei ollut varma oliko hänen äitinsä ammatti enemmän ninja vai argeologi. Nana huomasi, ettei hän ollut tuntenut äitiään kovinkaan hyvin, isä oli ollut hänen luonaan selvästi enemmän. Isä oli opettanut hänelle hämähäkki tekniikoita, joissa tyttö oli tullut isäänsä paremmaksi, ainakin osittain. Muistot olivat hyviä, mutta nyt synkkä pilvi kulki niiden läpi jättäen jälkeensä ruton, joka mädätti kaiken, muutti sen muotoa, antoi toisen näkökulman kaikkeen. Näkökulmat olivat hieno asia, kun niistä keskusteltiin, mutta Nana oli pitänyt kaiken vain sisällään. Siitä lähtien, kun hän oli tavannut Vaeltajan, hän oli muodostanut päässään monia erilaisia tarinoita ja ajatuksia, joilla ei ollut vastakohtaa, ei kritisoijaa tai muutakaan kilpailijaa, oli pelkästään uusi niin sanottu totuus. Äidin poissaolo muuttui tytön mielessä isän laiskuudeksi, patriarkaaliseksi voimaksi, joka pakotti äidin käymään töissä, jotta mies sai olla kotona ja tehdä mitä halusi. Rokuden työllä ansaitut lihakset, jotka eivät olleet yhtä kiinteitä, kuin monilla, joilla oli pieni rasvaprosentti muuttuivat läskiksi Nanan mielessä tämän muistellessa mennyttä. Siinä samassa hänen muistonsa isän kädestä hänen kyljellään pitämässä tukea toisen käden ohjatessa Nanan jousikättä jousen käytön opetuksessa vääristyi kyljessä olevan käden paikan vaihtuessa hänen takamuksensa päälle. Isän peitellessä tytön, tämän peitonliikutus muuttui rinnan kouraisuksi ja hyvänsyön suukko poskelle huulille pakottamiseksi. Muistot olivat kaikilla paitsi valokuvamuistisilla hämäriä, ja jopa valkokuvamuistiset erehtyivät joskus. Nanan mielentila hämärsi muistot ja myrkytti ne valheiksi.


Vääristyneet muistot jatkuivat ja Nana muisti kuinka isä ja äiti riitelivät, sanat muuttivat paikkaa ja olomuotoa. Tytön muistoissa Rokude sanoi, tai pikemminkin huusi Ahanalle, että tämän piti tehdä töitä tavallista enemmän ja jättää harrastuksensa argeologian parissa, koska mies halusi olla kotona ja hoitaa hämähäkkejään. Ahanan puoli vaihtui melko alistuvaan, hieman vastaan panevaan versioon. Nainen yritti argumentoida asiaa, mutta hän ei jaksanut miehen huutoa, ja ärtyneenä meni tiskaamaan miehen mennessä hämähäkkiensä luokse. Todellisuudessa tilanne oli ollut täysin toinen, ja lapsen oli melko vaikeaa ymmärtää sitä, mistä aikuiset olivat todella puhuneet. Nana muisti kuinka Rokude oli vienyt hänet torille ja hän näki kuinka mies flirttaili lähes jokaiselle naiselle ja osti kalliita asioita, joihin hänellä ei todellakaan ollut rahaa, kyseessä oli Ahanan raha, jota mies käytti yllin kyllin. Nana muisti, ettei Rokude ostanut hänelle ikinä mitään. Sitten muistot vaihtuivat kohtaan, jolloin Ahana oli kotona ja Rokude oli poissa. Tyttö muisti keskustelleensa äitinsä kanssa isästään ja äiti oli sanonut, että Rokudea oli pidettävä tyytyväisenä, koska muuten seuraukset olisivat vakavat. Todellisuus oli, että Ahana oli kertonut tyttärelleen että hän oli tyytyväinen, että Rokude pääsi edes joskus pois kotoa ja sai olla omilla menoillaan. Tätä vääristymää seurasi uusi, jossa Rokude tuli kotiin kännissä, kädessään sakepullo. Miehen pyyntö pitämään häntä pystyssä muuttui käskyksi ja sai lisää voimaa ääneen Nanan muistoissa. Samalla tavoin miehen väsymys oli muuttunut känniksi ja tämän kädessä vaivoin saatu rohtopullo muuttui alkoholiksi. Jatkuvasti viha vain kasvoi tytön päässä, ja viha antoi hänelle voimaa.


Sitten sana raiskaus sai tytön päässä vallan ja jo aikaisempien muistojen lisäksi. Nana muisti jokaisen tai lähes jokaisen isänsä kosketuksen olleen sopimaton tavalla tai toisella, hän muisti nähneensä isänsä muotoisen varjon kauempana käydessään pesulla, hän muisti kuinka hänen isänsä katse viipyi hänen kehossaan, kun hän piti melko vähän vaatteita, tai kun he olivat uimassa. Nana oli muuttanut huolestuneen ja puoliksi tuomitsevan katseen himokkaaksi. Sylissä olot saivat ikävän sivumuiston Nanan muistaessa, että hän olisi tuntenut miehen jalkovälistä jotain ylimääräistä koskevan hänen takamustaan tai reittään sylissä olon aikana. Lopulta sanan myrkyttäessä tytön mieltä tämä muisti epänormaalin kirkkaasti kuinka hänen äitinsä oli huutanut kivusta joinain öinä ja välillä tämän suusta makuuhuoneessa oli kuulunut jopa vaimea apua-sana. Nanan kuvitellessa Rokuden käden naisen suulle estämään äänen pääsemisen ulos voimakkaasti. Ahanan käsissä oli näkynyt mustelmia, viivoja, jotka tyttö nyt tiesi johtuvan köysistä, sitomisesta, sillä hän teki sitä työkseen. Tämä tarkoitti, että Rokude esti naista liikkumasta ja pakenemasta! Kaikki keskittyi kuitenkin yhtäkkiä yhteen pisteeseen ja Nana niin sanotusti tajusi, että hänen pikkuveljensä oli syntynyt jostakin näistä öisistä huudoista ja vaimeista avunpyynnöistä. Rokude ei ollut paitsi raiskannut hänen äitinsä kerran, vaan useammin ja tästä oli syntynyt tytön pikkuveli, joka oli täysin tietämätön isänsä hirviömäisyydestä. Kaikki vääristyneet muistot kuitenkin kerääntyivät yhteen ja muodostivat metaforisen massan, jonka paino sai Nanan lopulta räjähtämään, hylkäämään ninjamaisuutensa ja tekemään sen, jota Vaeltaja, manipuoloija oli halunnutkin.


Nana piti jousesta kahdella kädellä, nuolesta/jänteestä kahdella kädellä, seinästä yhdellä kädellä sekä jaloillaan ja viimeisellä kädellään hän nosti naamion pois kasvoiltaan paljastaen kasvonsa, joista paistoi sanoin kuvaamaton viha, viha joka oli todellista, mutta viha, joka perustui valheelle ja muokatulle totuudelle. Nana avasi suunsa jännittäen jousen voimakkaammin, kuin olisi ilman vihaa kyennyt. ”Tämä on äidin, Sunachin ja kaikkien naisten puolesta, jotka ovat olleet uhrejasi! Raiskari-ihmispaska!”, sanat tulivat tytön suusta ja iskivät Rokudeen voimakkaammin kuin mikään nuoli ikinä voisi. Sanat saattoivat olla melko luolamiesmäiset, mutta ne tulivat yhden primitiimisimmistä tunteista kautta: vihan. Nana saattoi täristä näiden sanojen aikana, mutta hänen koulutuksensa toimi hyvin pitämällä hänet täydessä tarkkuudessa vähentämättä tähtäyskykyä pätkääkään. Välittömästi sanojen loputtua nuoli lähti jousesta voimalla, josta sillä hetkellä Rokudella ei ollut mahdollisuutta edes unelmoida. Hän ei missään maailmassa siinä vaiheessa olisi voinut torjua nuolta, tai väistää sitä. Jos sanat eivät olisi tulleet tytön suusta Rokude olisi ollut todella ylpeä tyttärestään, sillä tämä oli saavuttanut erittäin voimakkaan tason klaani tekniikoissa. Myrkkyä täynnä oleva nuoli kiisi ilman halki kohti Rokuden sydäntä, johon se oli tähdätty. Viimeiset Nanan ajatukset olivat hyvin todennäköisen tapon luona. Tyttö oli tähdännyt sydämeen, mutta oli olettanut, että Rokude tietoisena ihmiskehosta, kykenisi siirtämään joko kehoaan tai nuolta, ja tämän vuoksi myrkky oli nuolessa. Hetken tytön mielessä kävi jo kuva tulevaisuudesta, jossa Rokude kiemurteli maassa käsittämättömissä tuskissa. Nämä ajatukset keskeytti kuitenkin sydäntä särkevä ”EI!”, joka kuului ylempää samaan aikaan kun nuoli lähti jousesta. Nanan katse ei ehtinyt edes siirtymään, kun hän näki, jotain, mitä ei voinut uskoa todeksi.
Shimo Kare
Hp: 45
Ch: 120
Nopeus: 7
Hebira
Hp: 50
Ch: 160
Nopeus: 9
Maname
Hp: 24
Ch: 40
Nopeus: 3
Kuva

Palaa sivulle “Pohjoinen osa”