Akeginu Jubokko- Eteläinen osa
Lähetetty: 29 Tammi 2017, 22:27
Nimi: Akeginu Jubokko
Sukupuoli: Mies
Ikä: 19
Kylä: -
Bloodline: Dokuchi
Klaani: Akeginu
Ninjan taso: Jounin
Chakraelementti: Vesi, maa
Ammatti: ANBU (Nopperao)
Edut: +11 nopeutta, +3 pistettä. Dokuchi +2(5p), asetekniikat +2(5p), lääkintä +2(3p).
Hp: 100
Ch: 202
Nopeus: 22
Tehtävät: D: 4 C: 6 B: 11 A: 44 S: 5
Harjoitukset: D: 0 C: 0 B: 0 A: 0 S: 0
Ropet: D: 2 C: 0 B: 2 A: 1 S: 0
Käyttämättömät: D:1 C:0 B:0 A:4 S:1
Luonne: Huolimatta siitä että Jubokko näyttäisi virnuilevan itsevarmasti jatkuvasti ei hän ole mitenkään erityisen huumoristinen tai yltiö itsevarma ihminen, sillä ilme johtuu erään taistelun aikana saadusta hermovammasta. Se ei tietenkään tarkoita ettei hän tietäisi tarkasti mihin kykenee ja omaisi edes jonkin kaltaista huumorintajua, vaikkakin hyvin mustanpuhuvaa sarkastista sellaista. Huvittavan ja huumoristisen sijasta nuorukainen on vakava ja laskelmoiva, vaikuttaen jopa hieman etäiseltä useimpien mielestä. Tämä luonnollisesti johtuu ympäristöstä jossa hän on kasvanut, mikä ei kannusta luomaa vahvoja siteitä ja läheisiä suhteita edes läheisimpiin perheenjäseniin jatkuvasti läsnä olevan kuoleman vuoksi. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei Akeginu välittäisi jollain tapaa liittolaisistaan, vaikka se ilmeneekin yleensä enemmän käytännönläheisenä ajatteluna näiden hyödyllisyydestä tulevaisuudessa,.
Muutenkin käytännöllisyys leimaa miehen ajattelua, mikä on melko yleinen piirre useimmiten lukumääräistä ylivoimaa vastaan taistelevien Fuseikon joukkojen keskuudessa. Hän ei juurikaan välitä kuinka tai miksi tekee jotain, kunhan se vain ajaa hänen isänsä ja johtajansa tahtoa. Nuorukainen on useimpien tovereidensa kaltoin fanaattisen omistautunut unelmalle Riisipeltojen maan yhdistämisestä jälleen ja Orochimarun kuoleman käynnistämän sekasorron ajan päättämisestä, välittämättä ollenkaan siitä mitä millaisia uhrauksia se tulee vaatimaan.
Jollain tapaa juuri tuo raskas tie on ollut ohjaamassa häntä seuraamaan tuhon ja kärsimyksen jumala Jashinia, josta kuuli jonkinverran nuorempana tähän fanaattisesti uskoneelta sukulaiseltaan Warudolta. Sittemmin palkkasoturiksi ryhtynyt ja Fuseikon palveluksesta poistunut mies ei kerennyt opettaa paljoakaan Akeginulle, mutta kuitenkin sen verran että tämä on kyennyt luomaan oman erikoisen käsityksensä uskonnosta. Sen mukaan kipu ja kärsimys puhdistaa sielun, jonka kuolema lähettää lopulta uhrina jumalalle. Senpätakia hänellä on taistellessaan tapana pyrkiä tuottamaan mahdollisimman paljon kipua vastustajalleen ennen tämän surmaamista, jotta tämä olisi mahdollisimman arvokas uhrilahja. Samalla Jubokko ei vierasta itsekkään vahingoittumista, vaan toivottaa kivun tervetulleeksi, uskoen jollaintapaa sen vahvistavan itseään ja valmistelevan lopullista uhrausta varten. Hän ei kuitenkaan saa mitään erikoista nautintoa sen enempää toisten kuin itsensäkkään vahingoittamisesta, vaan näkee sen vain pakon sanelemana toimenpiteenä.
Ulkonäkö: Jubokko on ruumiinrakenteeltaan keskipituinen ja hyväkuntoisen näköinen nuorimies, jonka keskivartalo on yltäpäältä vaaleiden viiltoarpien peitossa, joista eniten huomiota kiinnittävä on vasemmassa rinnassa oleva ympyrän sisään suljettu ylösalaisin käännetty kolmio. Hänen ylöspäin sotkuisena pehkona sojottavat hiuksensa ovat pikumustat ja paksut, eikä niitä katsoessa voin erehtyä siitä että nuorukainen on toiminut itse omana parturinaan. Kasvot Akeginulla ovat susimaisen kapeat ja rokonarpiset, minkä takia harva pitää tätä mitenkään erikoisen puoleensa vetävänä ilmestyksenä. Asiaa ei auta juurikaan hänen syvällä päässä olevat vaalean harmaan sävyiset kapeat silmät, joiden pistävältä tuijotukselta ei tunnu jäävän mitään huomaamatta. Viimeisenä silauksena tulee lähes huuleton suu, joka on hermovaurion takia jatkuvassa itsevarmassa virneessä, paljastaen kaksi teroitettujen hampaiden rivistöä.
Vaatteinaan Jubokko käyttää yleensä tummia pussimaisia housuja, shinobien suosimia sandaaleja, kasaan moneen kertaan parsittua harmaata ANBU liiviä ja sukunsa eräänlaisena tunnuksena toimivaa verenpunaista hamppuköysi vyötä. Tämän lisäksi hän pitää kasvoillaan kaikkien Nopperabo ryhmän jäsenten tavoin surmaamiensa vastustajien ihosta tehtyä naamiota, joka jää yleensä osakseen mustan hihattoman paidan korkean kauluksen alle piiloon. Kunaikoteloaan ja varustepussejaan hän kantaa yleensä vyöllään, mittenkä lisäksi Akeginun mukana on yleensä myös selässä kulkeva pitkää käyrää miekkaa, sekä kuusi leveäteräistä taisteluveistä. Neljä näistä veitsistä on koteloissa hänen kummallakin kyljellään, jäljellä olevista kahdesta toisen paikan ollessa kotelossa selänpuolella varustevyössä ja viimeisen paikka on kahva alaspäin vasemman rinnanpäällä.
Historia: Jubokko on 16:ta Äänenmaan herruutta tavoittelevan Fuseikon 27:tä jälkeläisestä, syntyen tämän kuudennelle Akeginu klaaniin kuuluvalle vaimolle Oborolle. Kaikkien sisarustensa tavoin hän ei ollut missään erikois asemassa isänsä joukkojen keskuudessa, sillä jokainen tämän solmimista avioliitoista oli muodostettu enemmän uskollisuuden osoituksen merkiksi kuin rakkauden ja kiintymyksen osoitukseksi. Avioliittojen ja niistä syntyneiden lukuisten lasten avulla Fuseiko oli onnistunut sitomaan alueellaan asuvat pienet shinobi klaanit itseensä ja lopettamaan näiden orastavan keskinäisen kamppailun, minkä takia kaikki vähät voimat voitiin keskittää varsinaisia vihollisia vastaan.
Tämän takia poika saikin kasvaa ensimmäiset vuodet silloin vielä Äänenmaan metsien kätköissä piileskelevien sukulaistensa keskuudessa äitinsä hoivaamana, nähden isäänsä lähinnä vain tämän saapuessa haalimaan joukkojaan kasaan taistelua varten ja yrittämään saada lisää lapsia vaimonsa kanssa. Oboro ja sukulaiset myöskin huolehtivat hänen varhaiskasvatuksestaan, alkaen kouluttaa taaperoa jo ensiaskeleista asti vanhoja tapoja noudattaen, tarkoitukseen sopivia leikkejä ja leluja hyödyntäen. Juurikin tuosta syystä poika osasikin useimpien saman ikäisten sukulaistensa tavoin shinobin perustaidot jo siinä vaiheessa kuin isoissa kylissä ikätoverit vasta aloittelivat akatemia opintojaan. Se tarkoitti myös sitä että tämä koulutus siirtyi pelkästä harjoittelusta turvallisissa oloissa, enemmän käytännön kokemuksen haalimisen lähellä etulinjaa jo nuihin aikoihin. Vielä tässävaiheessa se ei kuitenkaan tarkoittanut taistelemista muiden vallan tavoittelijoita joukkoja vastaan, vaan enemmänkin näitä vastaan taistelevien joukkojen tukemisesta.
Vasta pari vuotta myöhemmin hieman vartuttuaan Akeginu tuli siirretyksi muutaman muun nuoren shinobin alun kanssa Warudo Yamin johtamaan ryhmään, jonka jäsenten oli tarkotus huolehtia heistä ja opettaa kaikki loppu mitä heidän tarvitsi tietää ollakseen hyödyksi. Tuona aikana pojan kyvyt alkoivat vasta kehittyä todella Jashiniin uskovan sukulaisensa ohjauksessa, samalla kun imi tältä myös tietoa tämän julmasta jumalastaan. Tuona aikana kaksikon välille muodostui jonkinlainen veljeyden kaltainen side, joka on yksi niistä vahvoista ihmissuhteista joita Jubokko on päästänyt itselleen syntymään.
Taitavana ja pelottomana tunnetun sukulaisensa ryhmässä varhais teini-ikään vartunut poika alkoi myös saada todellista taistelukokemusta, osallistuen taisteluihin aivan etulinjassa. Tässä vaiheessa valta-asema Äänenmaassa oli alkanut jo vakiintua neljän lähes tasavahvaan johtajaan, joista kukaan ei ollut valmis hyväksymään ketään muuta kuin itsensä johtajaksi. Tämä johti hetkittäisesti entistäkin verisempiin ja suurempiin taisteluihin, jokaisen näistä neljästä yrittäessä päästä niskanpäälle ja saavuttaa etulyönti asema muihin nähden.
Jubokkon kunnostautuminen nuin verisinä vuosina herätti Fuseikon kiinnostuksen ja ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana hän pääsi todella tapaamaan isänsä kahdenkesken, mistä muodostui eräänlainen käännekohta tämän elämässä. Nuorukainen ei ollut koskaan ennen sitä tai sen jälkeen kohdannut henkilöä jota olisi pelännyt ja ihaillut samanaikaisesti yhtäpaljon, minkätakia hänestä ei ollut kaikista mielessään pyörivistä asioista huolimatta sanomaan yhtä ainutta sanaa koko tapaamisen aikana. Samaa ei kuitenkaan voinut sanoa vanhemmasta miehestä, jonka eriparin silmät olivat nauliintuneet jälkeläiseensä. Vuolain sanoin Fuseiko kehui poikaansa, kertoen kuinka ylpeä oli tästä ja väittäen olleensa aina varma että tästä kasvaisi ensiluokkainen shinobi.
Huolimatta siitä ettei ollut mikään yksinkertainen hölmö Akeginu halusi uskoa nuo sanat ilman epäilystäkään, kyeten vain nauttimaan saamastaan huomiosta. Kaiken tuon lisäksi Fuseiko tarjosi hänelle myös mahdollisuutta liittyä pelättyyn Nopperabo ryhmään, johon kuului ainoastaan tämän kaikkein uskollisimpia ja voimakkaimpia alaisia. Tarjoukseen sisältyi kuitenkin ehto, joka oli jumalansa oppien kanssa hiljalleen liiankin äänekkääksi käymään alkaneen Yamin surmaaminen. Huolimatta siitä ettei olisi halunnut suostua tarjoukseen ja pettää opettajaansa nuorukainen ymmärsi kuitenkin ettei tästä kunniasta ollut mahdollista kieltäytyä, joten hän päätyi lopulta hyväksymään tarjouksen, kiroten sitä hetkeä kun oli kuvitellut voivansa luottaa sukulaiseensa.
Tämän tapaamisen jälkeen kului joitain tuskallisen pitkiä viikkoja, ennen kuin Jubokko näki sopivan tilaisuuden täyttää isältään saamansa tehtävä. Se tapahtui heidän ollessa tiedustelemassa pohjoisia osia hallitsevan Akuman alueella ja joutuessa väijytykseen, jonka aikana nuorukainen päätti livahtaa itse karkuun ja jättää tiimitoverinsa kohtaamaan yksin hyökkääjien ylivoiman, ollen varma sen koituvan tämän kuolemaksi. Palattuaan muutamia päiviä myöhemmin takaisin omiensa pariin ja raportoituaan tehtävän tapahtumista, sai hän miltei heti uuden käskyn mennä tapaamaan Fuseikoa.
Ollen tälläkin kertaa valmistautunut ylitsevuotaviin kehuihin sai Akeginu pettyä pahasti, tullen pikemminkin läksytetyksi siitä ettei ollut hoitanut saamaansa tehtävää itse kuten olisi kuulunut, tai tuonut edes todisteita siitä että Warudo todella oli kuollut. Antamistaan haukuista huolimatta Fuseiko kuitenkin siirsi poikansa osaksi eliitti yksikköään, varoittaen kuitenkin ettei toistakertaa tulisi sallimaan vastaavaa virhettä tältä.
Nopperabossa Jubokko on pyrkinyt parhaansa mukaan hyvittämään virheensä, toivoen vielä jonain päivänä kykenevänsä ansaitsemaan jälleen ylivuotavien kehujen tulvan isältään ja herraltaan. Se ei kuitenkaan ole ollut aivan niin helppoa kuin voisi kuvitella, sillä heti tuohon ryhmään liityttyään hän on saanut huomata miltei jokaisen sen jäsenen olevan vähintään yhtä omistautunut Fuseikolle. Se ei kuitenkaan ole estänyt nuorukaista yrittämästä, vaikka se tuntuukin toisinaan vaativan lähestulkoon itsetuhoista käytöstä. Edes mahdottomiltakaan tuntuvissa tehtävissä suoriutuminen ei kuitenkaan ole vielä tuottanut uudelleen tuota samaa kehujen ja ylistyksien tulvaa, minkä himoitseminen on saanut Akeginun jatkamaa vuodesta toiseen jumalaansa tukeutuen. Hänen harmikseen tilanne maassa on kuitenkin ollut viimeisimpinä vuosina hieman rauhoittumaan päin, jokaisen sen vallantavoittelijan jouduttua toteamaan joukkojensa määrän riittämättömäksi tarvittavaan läpimurtoon. Tai näin tilanne ainakin oli Kouga Inuzukan kuolemaan asti, joka vaikuttaisi puhaltaneen uudelleen eloa hiipumassa olleisiin sodan liekkeihin.
Muuta: Näyttää hymyilevän jatkuvasti kasvojensa vasemmalla puolella olevan hermovauruion takia, joka pitää osan kasvojen lihaksista jatkuvasti jännitettyinä. Purrut niin monesti kieleensä tekniikkojaan käyttääkseen että haavojen arpeumat ovat alkaneet viedä osan makuaistista ja tehdä puhumisesta hieman hankalaa, minkä takia Jubokkon puhe on yleensä melko epäselvää mutinaa.
Akeginu klaani: Akeginut lukeutuu Äänenmaan vanhoihin shinobi klaaneihin, jonka jäsenet olivat aikoinaan pelättyjä ja himoittuja salamurhaajia, joita käytettiin varsinkin silloin kun haluttiin aiheuttaa uhrille erittäin kivulias kuolema. Heidän salainen aseenaan on erittäin rikkipitoinen veri, jota klaanin jäsenet osaavat hyödyntää muokaten siitä erillaisija kaasuja ja happoja tarpeidensa mukaanm. Vuosien saatossa klaanin merkitys kuitenkin alkoi hiipua suurten ninjakylien luoman vakauden takia, jolloin salamurhaajia alettiin kaivata aina vain vähemmän ja vähemmän. Vasta Orochimarun saapuminen Riisipeltojen maahan perustamaan omaa kyläänsä toi uutta eloa vanhan elinkeinonsa hylkäämässä olleeseen klaaniin, jonka jäsenet olivat yksien ensimmäisten joukossa toivottamassa tätä tervetulleeksi ja vannomassa uskollisuutta tälle.
Heistä Äänenmaan uusi valtia löysi itselleen monia uskollisia alaisia ja mielenkiintoisia koekaniineja, tuntien eritoten kiinnostusta näiden erikoiseen myrkylliseen vereen. Vastavuoroisesti myös klaanin jäsenet oppivat ymmärtämään kykyään paremmin uuden herransa ja tämän värväämien tutkijoiden avulla, kyeten viemään monet vanhoista tekniikoistaan entistäkin pitemmälle.
Orochimarun kuoltua entisen oppilaansa kädenkautta Akeginu klaani liittyi hyvinnopeasti yhteen muiden kotiseudullaan edelleen majailleiden vanhojen shinobi klaanien kanssa, valiten johtajakseen yhteen näistä kuuluneen Fuseikon. Tämän johdolla he yhdessä entisistä kilpailijoistaan koostuneiden uusien liittolaistensa kanssa valtasivat osan maasta haltuunsa, pyrkien parhaansa mukaan hyödyntämään oppimiaan uusia kykyjä hyödyntää myrkyllistä vertaan.
Nykyisin klaanin muutamista kymmenistä jäsenistä koostuva pää joukko majailee yhdessä muutaman muun pienen shinobi klaanin kanssa hylätyn vuoristotemppelin raunioihin rakentamassaan pienessä kylässä, joka on saanut nimensä vuoren päällä kasvavasta suuresta puusta. Sen ympärillä ei enää nykyisin suoriteta juurikaan uskonnollisia rituaaleja, vaan se toimii ennemminkin kylän asukkaiden yleisenä kokoontumis paikkana ja vartioiden tähystystornina.
Sukupuoli: Mies
Ikä: 19
Kylä: -
Bloodline: Dokuchi
Klaani: Akeginu
Ninjan taso: Jounin
Chakraelementti: Vesi, maa
Ammatti: ANBU (Nopperao)
Edut: +11 nopeutta, +3 pistettä. Dokuchi +2(5p), asetekniikat +2(5p), lääkintä +2(3p).
Hp: 100
Ch: 202
Nopeus: 22
Tehtävät: D: 4 C: 6 B: 11 A: 44 S: 5
Harjoitukset: D: 0 C: 0 B: 0 A: 0 S: 0
Ropet: D: 2 C: 0 B: 2 A: 1 S: 0
Käyttämättömät: D:1 C:0 B:0 A:4 S:1
Luonne: Huolimatta siitä että Jubokko näyttäisi virnuilevan itsevarmasti jatkuvasti ei hän ole mitenkään erityisen huumoristinen tai yltiö itsevarma ihminen, sillä ilme johtuu erään taistelun aikana saadusta hermovammasta. Se ei tietenkään tarkoita ettei hän tietäisi tarkasti mihin kykenee ja omaisi edes jonkin kaltaista huumorintajua, vaikkakin hyvin mustanpuhuvaa sarkastista sellaista. Huvittavan ja huumoristisen sijasta nuorukainen on vakava ja laskelmoiva, vaikuttaen jopa hieman etäiseltä useimpien mielestä. Tämä luonnollisesti johtuu ympäristöstä jossa hän on kasvanut, mikä ei kannusta luomaa vahvoja siteitä ja läheisiä suhteita edes läheisimpiin perheenjäseniin jatkuvasti läsnä olevan kuoleman vuoksi. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei Akeginu välittäisi jollain tapaa liittolaisistaan, vaikka se ilmeneekin yleensä enemmän käytännönläheisenä ajatteluna näiden hyödyllisyydestä tulevaisuudessa,.
Muutenkin käytännöllisyys leimaa miehen ajattelua, mikä on melko yleinen piirre useimmiten lukumääräistä ylivoimaa vastaan taistelevien Fuseikon joukkojen keskuudessa. Hän ei juurikaan välitä kuinka tai miksi tekee jotain, kunhan se vain ajaa hänen isänsä ja johtajansa tahtoa. Nuorukainen on useimpien tovereidensa kaltoin fanaattisen omistautunut unelmalle Riisipeltojen maan yhdistämisestä jälleen ja Orochimarun kuoleman käynnistämän sekasorron ajan päättämisestä, välittämättä ollenkaan siitä mitä millaisia uhrauksia se tulee vaatimaan.
Jollain tapaa juuri tuo raskas tie on ollut ohjaamassa häntä seuraamaan tuhon ja kärsimyksen jumala Jashinia, josta kuuli jonkinverran nuorempana tähän fanaattisesti uskoneelta sukulaiseltaan Warudolta. Sittemmin palkkasoturiksi ryhtynyt ja Fuseikon palveluksesta poistunut mies ei kerennyt opettaa paljoakaan Akeginulle, mutta kuitenkin sen verran että tämä on kyennyt luomaan oman erikoisen käsityksensä uskonnosta. Sen mukaan kipu ja kärsimys puhdistaa sielun, jonka kuolema lähettää lopulta uhrina jumalalle. Senpätakia hänellä on taistellessaan tapana pyrkiä tuottamaan mahdollisimman paljon kipua vastustajalleen ennen tämän surmaamista, jotta tämä olisi mahdollisimman arvokas uhrilahja. Samalla Jubokko ei vierasta itsekkään vahingoittumista, vaan toivottaa kivun tervetulleeksi, uskoen jollaintapaa sen vahvistavan itseään ja valmistelevan lopullista uhrausta varten. Hän ei kuitenkaan saa mitään erikoista nautintoa sen enempää toisten kuin itsensäkkään vahingoittamisesta, vaan näkee sen vain pakon sanelemana toimenpiteenä.
Ulkonäkö: Jubokko on ruumiinrakenteeltaan keskipituinen ja hyväkuntoisen näköinen nuorimies, jonka keskivartalo on yltäpäältä vaaleiden viiltoarpien peitossa, joista eniten huomiota kiinnittävä on vasemmassa rinnassa oleva ympyrän sisään suljettu ylösalaisin käännetty kolmio. Hänen ylöspäin sotkuisena pehkona sojottavat hiuksensa ovat pikumustat ja paksut, eikä niitä katsoessa voin erehtyä siitä että nuorukainen on toiminut itse omana parturinaan. Kasvot Akeginulla ovat susimaisen kapeat ja rokonarpiset, minkä takia harva pitää tätä mitenkään erikoisen puoleensa vetävänä ilmestyksenä. Asiaa ei auta juurikaan hänen syvällä päässä olevat vaalean harmaan sävyiset kapeat silmät, joiden pistävältä tuijotukselta ei tunnu jäävän mitään huomaamatta. Viimeisenä silauksena tulee lähes huuleton suu, joka on hermovaurion takia jatkuvassa itsevarmassa virneessä, paljastaen kaksi teroitettujen hampaiden rivistöä.
Vaatteinaan Jubokko käyttää yleensä tummia pussimaisia housuja, shinobien suosimia sandaaleja, kasaan moneen kertaan parsittua harmaata ANBU liiviä ja sukunsa eräänlaisena tunnuksena toimivaa verenpunaista hamppuköysi vyötä. Tämän lisäksi hän pitää kasvoillaan kaikkien Nopperabo ryhmän jäsenten tavoin surmaamiensa vastustajien ihosta tehtyä naamiota, joka jää yleensä osakseen mustan hihattoman paidan korkean kauluksen alle piiloon. Kunaikoteloaan ja varustepussejaan hän kantaa yleensä vyöllään, mittenkä lisäksi Akeginun mukana on yleensä myös selässä kulkeva pitkää käyrää miekkaa, sekä kuusi leveäteräistä taisteluveistä. Neljä näistä veitsistä on koteloissa hänen kummallakin kyljellään, jäljellä olevista kahdesta toisen paikan ollessa kotelossa selänpuolella varustevyössä ja viimeisen paikka on kahva alaspäin vasemman rinnanpäällä.
Historia: Jubokko on 16:ta Äänenmaan herruutta tavoittelevan Fuseikon 27:tä jälkeläisestä, syntyen tämän kuudennelle Akeginu klaaniin kuuluvalle vaimolle Oborolle. Kaikkien sisarustensa tavoin hän ei ollut missään erikois asemassa isänsä joukkojen keskuudessa, sillä jokainen tämän solmimista avioliitoista oli muodostettu enemmän uskollisuuden osoituksen merkiksi kuin rakkauden ja kiintymyksen osoitukseksi. Avioliittojen ja niistä syntyneiden lukuisten lasten avulla Fuseiko oli onnistunut sitomaan alueellaan asuvat pienet shinobi klaanit itseensä ja lopettamaan näiden orastavan keskinäisen kamppailun, minkä takia kaikki vähät voimat voitiin keskittää varsinaisia vihollisia vastaan.
Tämän takia poika saikin kasvaa ensimmäiset vuodet silloin vielä Äänenmaan metsien kätköissä piileskelevien sukulaistensa keskuudessa äitinsä hoivaamana, nähden isäänsä lähinnä vain tämän saapuessa haalimaan joukkojaan kasaan taistelua varten ja yrittämään saada lisää lapsia vaimonsa kanssa. Oboro ja sukulaiset myöskin huolehtivat hänen varhaiskasvatuksestaan, alkaen kouluttaa taaperoa jo ensiaskeleista asti vanhoja tapoja noudattaen, tarkoitukseen sopivia leikkejä ja leluja hyödyntäen. Juurikin tuosta syystä poika osasikin useimpien saman ikäisten sukulaistensa tavoin shinobin perustaidot jo siinä vaiheessa kuin isoissa kylissä ikätoverit vasta aloittelivat akatemia opintojaan. Se tarkoitti myös sitä että tämä koulutus siirtyi pelkästä harjoittelusta turvallisissa oloissa, enemmän käytännön kokemuksen haalimisen lähellä etulinjaa jo nuihin aikoihin. Vielä tässävaiheessa se ei kuitenkaan tarkoittanut taistelemista muiden vallan tavoittelijoita joukkoja vastaan, vaan enemmänkin näitä vastaan taistelevien joukkojen tukemisesta.
Vasta pari vuotta myöhemmin hieman vartuttuaan Akeginu tuli siirretyksi muutaman muun nuoren shinobin alun kanssa Warudo Yamin johtamaan ryhmään, jonka jäsenten oli tarkotus huolehtia heistä ja opettaa kaikki loppu mitä heidän tarvitsi tietää ollakseen hyödyksi. Tuona aikana pojan kyvyt alkoivat vasta kehittyä todella Jashiniin uskovan sukulaisensa ohjauksessa, samalla kun imi tältä myös tietoa tämän julmasta jumalastaan. Tuona aikana kaksikon välille muodostui jonkinlainen veljeyden kaltainen side, joka on yksi niistä vahvoista ihmissuhteista joita Jubokko on päästänyt itselleen syntymään.
Taitavana ja pelottomana tunnetun sukulaisensa ryhmässä varhais teini-ikään vartunut poika alkoi myös saada todellista taistelukokemusta, osallistuen taisteluihin aivan etulinjassa. Tässä vaiheessa valta-asema Äänenmaassa oli alkanut jo vakiintua neljän lähes tasavahvaan johtajaan, joista kukaan ei ollut valmis hyväksymään ketään muuta kuin itsensä johtajaksi. Tämä johti hetkittäisesti entistäkin verisempiin ja suurempiin taisteluihin, jokaisen näistä neljästä yrittäessä päästä niskanpäälle ja saavuttaa etulyönti asema muihin nähden.
Jubokkon kunnostautuminen nuin verisinä vuosina herätti Fuseikon kiinnostuksen ja ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana hän pääsi todella tapaamaan isänsä kahdenkesken, mistä muodostui eräänlainen käännekohta tämän elämässä. Nuorukainen ei ollut koskaan ennen sitä tai sen jälkeen kohdannut henkilöä jota olisi pelännyt ja ihaillut samanaikaisesti yhtäpaljon, minkätakia hänestä ei ollut kaikista mielessään pyörivistä asioista huolimatta sanomaan yhtä ainutta sanaa koko tapaamisen aikana. Samaa ei kuitenkaan voinut sanoa vanhemmasta miehestä, jonka eriparin silmät olivat nauliintuneet jälkeläiseensä. Vuolain sanoin Fuseiko kehui poikaansa, kertoen kuinka ylpeä oli tästä ja väittäen olleensa aina varma että tästä kasvaisi ensiluokkainen shinobi.
Huolimatta siitä ettei ollut mikään yksinkertainen hölmö Akeginu halusi uskoa nuo sanat ilman epäilystäkään, kyeten vain nauttimaan saamastaan huomiosta. Kaiken tuon lisäksi Fuseiko tarjosi hänelle myös mahdollisuutta liittyä pelättyyn Nopperabo ryhmään, johon kuului ainoastaan tämän kaikkein uskollisimpia ja voimakkaimpia alaisia. Tarjoukseen sisältyi kuitenkin ehto, joka oli jumalansa oppien kanssa hiljalleen liiankin äänekkääksi käymään alkaneen Yamin surmaaminen. Huolimatta siitä ettei olisi halunnut suostua tarjoukseen ja pettää opettajaansa nuorukainen ymmärsi kuitenkin ettei tästä kunniasta ollut mahdollista kieltäytyä, joten hän päätyi lopulta hyväksymään tarjouksen, kiroten sitä hetkeä kun oli kuvitellut voivansa luottaa sukulaiseensa.
Tämän tapaamisen jälkeen kului joitain tuskallisen pitkiä viikkoja, ennen kuin Jubokko näki sopivan tilaisuuden täyttää isältään saamansa tehtävä. Se tapahtui heidän ollessa tiedustelemassa pohjoisia osia hallitsevan Akuman alueella ja joutuessa väijytykseen, jonka aikana nuorukainen päätti livahtaa itse karkuun ja jättää tiimitoverinsa kohtaamaan yksin hyökkääjien ylivoiman, ollen varma sen koituvan tämän kuolemaksi. Palattuaan muutamia päiviä myöhemmin takaisin omiensa pariin ja raportoituaan tehtävän tapahtumista, sai hän miltei heti uuden käskyn mennä tapaamaan Fuseikoa.
Ollen tälläkin kertaa valmistautunut ylitsevuotaviin kehuihin sai Akeginu pettyä pahasti, tullen pikemminkin läksytetyksi siitä ettei ollut hoitanut saamaansa tehtävää itse kuten olisi kuulunut, tai tuonut edes todisteita siitä että Warudo todella oli kuollut. Antamistaan haukuista huolimatta Fuseiko kuitenkin siirsi poikansa osaksi eliitti yksikköään, varoittaen kuitenkin ettei toistakertaa tulisi sallimaan vastaavaa virhettä tältä.
Nopperabossa Jubokko on pyrkinyt parhaansa mukaan hyvittämään virheensä, toivoen vielä jonain päivänä kykenevänsä ansaitsemaan jälleen ylivuotavien kehujen tulvan isältään ja herraltaan. Se ei kuitenkaan ole ollut aivan niin helppoa kuin voisi kuvitella, sillä heti tuohon ryhmään liityttyään hän on saanut huomata miltei jokaisen sen jäsenen olevan vähintään yhtä omistautunut Fuseikolle. Se ei kuitenkaan ole estänyt nuorukaista yrittämästä, vaikka se tuntuukin toisinaan vaativan lähestulkoon itsetuhoista käytöstä. Edes mahdottomiltakaan tuntuvissa tehtävissä suoriutuminen ei kuitenkaan ole vielä tuottanut uudelleen tuota samaa kehujen ja ylistyksien tulvaa, minkä himoitseminen on saanut Akeginun jatkamaa vuodesta toiseen jumalaansa tukeutuen. Hänen harmikseen tilanne maassa on kuitenkin ollut viimeisimpinä vuosina hieman rauhoittumaan päin, jokaisen sen vallantavoittelijan jouduttua toteamaan joukkojensa määrän riittämättömäksi tarvittavaan läpimurtoon. Tai näin tilanne ainakin oli Kouga Inuzukan kuolemaan asti, joka vaikuttaisi puhaltaneen uudelleen eloa hiipumassa olleisiin sodan liekkeihin.
Muuta: Näyttää hymyilevän jatkuvasti kasvojensa vasemmalla puolella olevan hermovauruion takia, joka pitää osan kasvojen lihaksista jatkuvasti jännitettyinä. Purrut niin monesti kieleensä tekniikkojaan käyttääkseen että haavojen arpeumat ovat alkaneet viedä osan makuaistista ja tehdä puhumisesta hieman hankalaa, minkä takia Jubokkon puhe on yleensä melko epäselvää mutinaa.
Akeginu klaani: Akeginut lukeutuu Äänenmaan vanhoihin shinobi klaaneihin, jonka jäsenet olivat aikoinaan pelättyjä ja himoittuja salamurhaajia, joita käytettiin varsinkin silloin kun haluttiin aiheuttaa uhrille erittäin kivulias kuolema. Heidän salainen aseenaan on erittäin rikkipitoinen veri, jota klaanin jäsenet osaavat hyödyntää muokaten siitä erillaisija kaasuja ja happoja tarpeidensa mukaanm. Vuosien saatossa klaanin merkitys kuitenkin alkoi hiipua suurten ninjakylien luoman vakauden takia, jolloin salamurhaajia alettiin kaivata aina vain vähemmän ja vähemmän. Vasta Orochimarun saapuminen Riisipeltojen maahan perustamaan omaa kyläänsä toi uutta eloa vanhan elinkeinonsa hylkäämässä olleeseen klaaniin, jonka jäsenet olivat yksien ensimmäisten joukossa toivottamassa tätä tervetulleeksi ja vannomassa uskollisuutta tälle.
Heistä Äänenmaan uusi valtia löysi itselleen monia uskollisia alaisia ja mielenkiintoisia koekaniineja, tuntien eritoten kiinnostusta näiden erikoiseen myrkylliseen vereen. Vastavuoroisesti myös klaanin jäsenet oppivat ymmärtämään kykyään paremmin uuden herransa ja tämän värväämien tutkijoiden avulla, kyeten viemään monet vanhoista tekniikoistaan entistäkin pitemmälle.
Orochimarun kuoltua entisen oppilaansa kädenkautta Akeginu klaani liittyi hyvinnopeasti yhteen muiden kotiseudullaan edelleen majailleiden vanhojen shinobi klaanien kanssa, valiten johtajakseen yhteen näistä kuuluneen Fuseikon. Tämän johdolla he yhdessä entisistä kilpailijoistaan koostuneiden uusien liittolaistensa kanssa valtasivat osan maasta haltuunsa, pyrkien parhaansa mukaan hyödyntämään oppimiaan uusia kykyjä hyödyntää myrkyllistä vertaan.
Nykyisin klaanin muutamista kymmenistä jäsenistä koostuva pää joukko majailee yhdessä muutaman muun pienen shinobi klaanin kanssa hylätyn vuoristotemppelin raunioihin rakentamassaan pienessä kylässä, joka on saanut nimensä vuoren päällä kasvavasta suuresta puusta. Sen ympärillä ei enää nykyisin suoriteta juurikaan uskonnollisia rituaaleja, vaan se toimii ennemminkin kylän asukkaiden yleisenä kokoontumis paikkana ja vartioiden tähystystornina.